ETUSIVU

BLOGI

VALMENTAJA
MINDFULNESS
OHJAUKSET
LUKUVINKIT
BLOGI ELÄMÄÄ ETELÄSSÄBLOGI PATIKOINTIA KORKEANPAIKANKAMMOISELLE
MINDFULNESS BLOGI
OTA YHTEYTTÄ


MINDFULNESS, MEDITOINTI, MYÖTÄTUNTO...
VALITSE AIHEPIIRI SARAKKEESTA OIKEALTA

Blogissa käsitellään erilaisia elämänhallintaan liittyviä aihepiirejä, mindfulnessia, hidastamista sekä työhyvinvointia.

Blogia voi kommentoida facebookissa tai lähettämällä kommentin sähköpostilla almonda(at)almonda.fi.



LÄSNÄOLEVA OSTAMINEN

30.9.2015

Mindfulnessiin kuuluu läsnäolevan syömisen harjoitus. Se on harjoitus missä ollaan tietoisia siitä mitä syödään, mille ruoka maistuu, tuoksuu, mille syöminen tuntuu ja mitä ajatuksia ja reaktioita se herättää. Samalla on mahdollista myös antaa huomiota ruoan matkalle siihen hetkeen. Kuinka moni ihminen on ruoan eteen tehnyt työtä ja kuinka monta vaihetta ruoan matkaan on kuulunut. Yleensä harjoitus herättää ihmisiä se huomioimaan mitä syö, onko se hyvän makuista tai hyvän laatuista tai terveellistä syödä. Samalla se herättää pohtimaan omien valintojen vaikutusta ympärillemme.

Samaan tapaan meidän mielestäni tulisi tehdä kaikkia ostoksia. Jokaisella ostovalinnalla meillä on mahdollisuus vaikuttaa ympäristöömme ja toisten ihmisten työoloihin ja palkkaan. Meillä tapahtunut ruoan halpuuttaminen on saanut keskustelua aikaiseksi mm. ruoan tuottajan asemasta, ruoan hinnasta sekä kieliopista ja uusista sanoista.

Toivoisin vastaavanlaisen läsnä olevan ostaminen leviävän kaikkiin ostoihin. Läsnäoleva shoppailureissu on varmasti parempi vaihtoehto kuin viihdeostaminen. Läsnäolevaan shoppailuun voi liittää

1. omat todelliset tarpeet
 Mitä tulin ostamaan?
Tarvitsenko sitä oikeasti? Millaisia tunteita ja reaktioita tarve sekä itse ostostapahtuma minussa herättävät?

2. Mistä kaupasta haluan ostaa
Kenen työtä haluan tukea? Onko tuote tehty eettisesti? Onko siitä maksettu kaikille oikeudenmukainen korvaus tai edes elämiseen riittävä korvaus? Ovatko työolosuhteet olleet turvalliset? Jos jatkamme sokeasti ostamista vain pelkän hinnan perusteella ei monien vaatteiden suurtuottajamaiden olosuhteet parane koskaan. Niin kauan kun emme pakota kauppoja tai tuottajia muuttamaan tapojaan, he jatkavat. Luomun tarjonta lisääntyi kauppoihin kun kuluttajat sitä alkoivat enimmässä määrin ostamaan. Meidän kulutustottumuksemme muokkaavat kauppojen hyllyjä.

3. Voinko saada tarvitsemani käytettynä tai ostettua suoraan tuottajalta tai puusepältä jne.
Vaikka tuote olisi epäeettisesti tuotettu, on parempi että sen elinkaari on pitkä. Suurin osa hyväntekeväisyyteen lahjoitetuista vaatteista ei päädy myyntiin kohdemaassa, vaan matkustaa kolmansiin maihin, missä se viimeiseksi päätyy kaatopaikalle, kun se ensin on usein todettu jopa käyttökelvottomaksi ko. maassa. Maat jotka vastaanottavat hyväntekeväisyysvaatteita joita myydään toreilla. Torikauppias toki saa siitä elantonsa, mutta se näivettää paikallisen ompelutyön ja täyttää lopulta kaatopaikat.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa eettisin perustein kun raha on tiukalla. Harva meistä pystyy joka ikisen ostoksen kohdalla miettimään voinko tämän ostaa vai olisiko toinen omenalaatu parempi vaihtoehto. Asiatkin muuttuvat. Mutta jossain mielen sopukoissa on hyvä pitää mielessä miten me muokkaamme ympäristöämme ja miten meillä on kuluttajina yhdessä mahdollisuus vaikuttaa siihen millaista tarjontaa kauppojen hyllyiltä löytyy.

Vielä jokin aika sitten gluteenittomia tuotteita oli kohtuullisen vaikea löytää kauppojen hyllyiltä, nyt ainakin pääkaupunkiseudulla jokaisessa kaupassa on jotain myynnissä. Reissu muualle Suomeen paljasti että tilanne ei ollut yhtä hyvä kauempana. Kaupasta oli todella vaikea löytää vastaavia tuotteita.

Kenen työtä, kenen tuotetta haluan tukea? Kenen työpaikkaan vaikutan valinnoillani? Isoja asioita nykypäivän Suomessa. Uutiset huutavat leikkauksia, kiristyksiä, rahojen loppumisia. Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuden tuntuvat hyvin pieniltä, kun suomalaisen poliitikonkin vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Muistetaan kuitenkin että yhdessä olemme enemmän.

Ostoksen tekemiseen voi liittää Metta-harjoituksen. Vastaavasti miten toivotamme rakastavaa ystävällisyyttä eri ihmisryhmille, voimme toivottaa sitä tuotteen myyjälle tai tuottajalle tai kaikille mukana olleille.

Takaisin ylös.


BUDDHALAINEN RUKOUS

4.4.2015

Jos olen vahingoittanut ketään millään tavalla,
joko tietoisesti tai tietämättäni,
oman hämmennykseni takia,
pyydän anteeksiantoa.

Jos joku on vahingoittanut minua millään tavalla,
joko tietoisesti tai tietämättään,
oman hämmennyksensä takia,
Annan heille anteeksi.

Ja jos on olemassa tilanne,
jota en ole vielä valmis antamaan anteeksi,
Annan sen itselleni anteeksi.

Kaikkien tapoja, joilla vahingoitan itseäni,
kieltämällä itseni, epäilemällä itseäni, vähättelemällä itseäni,
tuomitsemalla itseni tai olemalla epäystävällinen itselleni,
oman hämmennykseni takia,
Annan itselleni anteeksi.

Rentouttavaa Pääsiäistä!
Heidi

Takaisin ylös.


SIVUSSA HILJAA

8.9.2014

Olen pitänyt pitkää taukoa kirjoittamisesta. Se ikään kuin jatkui luontaisesti kesästä. Kesää vietin hyvin rauhassa, olemalla, ihmettelemällä, päivistä nauttimalla. Oli ihanaa viettää aikataulutetun syksy/talvi/kevät kauden jälkeen kesää ilman suurempia suunnitelmia, rauhassa ja rentoutuen. Jotenkin hyvin luonnollisesti jäi päälle olotila missä enemmän katselee mitä ympärillä tapahtuu, kuin osallistuu siihen aktiivisesti.

Maailma tuntuu olevan niin täynnä kaikenlaista huutajaa ja mielipiteen kertojaa, että tuntuu että hyvin harva enää kuuntelee toisia, vaan enemmän pidetään meteliä siitä omasta mielipiteestä. Jokaiseen asiaan tuntuu myös löytyvän ohje miten elää ja nämä otsikot vilisevät uutisvirrassa. Tuntuu paremmalle olla olematta mukana oman mielipiteen tyrkyttämisessä.

Olen kesän aikana myös kohdannut uusia terveyshaasteista, jotka eivät ole vielä ratkenneet, joten yritän parhaani mukaan kestää oireita ja yrittää elämää mahdollisimman normaalia elämää, vaikka se ajoittain on mahdotonta.

Ajoittaisen kuolemanpelon kohtaaminen avaa huomaamaan mikä on tärkeää elämässä paljon syvemmin. Monet asiat olen tiedostanut jo pitkään, kuten perhe, se on aina ollut prioriteetti yksi elämässä. Nyt huomaan jopa huvittavia asioita omasta itsestäni. Toteutan erilaisia pieniä unelmia herkemmin. Luovuuteni on kasvanut. Tai ehkä vain en suodata ideoita niin tiukan seulan lävitse. Sosiaalisen paineen tunteminen suhteessa omaan ulkonäköön on kutistunut merkityksettömäksi.

Olen tehnyt myös suurempia elämänvalintoja. Ensi keväänä en enää tule pitämään näin paljon mindfulness-kursseja kuin tänä syksynä, joten varsinkin erikoisemmat kurssit tulevat todennäköisesti vähenemään valikoimassa. Monia erikoisempia saatetaan pitää vain yksi / kausi.

En tiedä miten käy blogin kirjoittamisen. Blogin valikosta löytyy paljon perusasioita mindfulnessin suhteen, joten se on ainakin käytettävissä. Luultavasti elän hiljaiseloa vielä hetken kirjoittamisen suhteen. Ehkä asia muuttuu kun selviää mikä minua vaivaa ja miten sitä toivottavasti voidaan hoitaa.

Jatkan elämän tarkkailua edelleen siis sivussa ja kohtuullisen hiljaa. Valokuvia otan paljon. Niitä löytyy sekä Blipfosta että Instagrammista. Rauhassa oleminen antaa hyvät eväät katsoa rauhassa.

Aurinkoista alkavaa syksyä!
Heidi

Takaisin ylös.


MINDFULNESS ARKIHARJOITUKSIA

Mindfulness-harjoittamisen hyviä puolia on se, että aina ei ole välttämätöntä tehdä muodollista harjoitetta, vaan arjen keskellä riittää tilanteita, joista voi tehdä harjoituksen.


MAKUAISTIHARJOITUKSIA

3.6.2014

Makuaistin käyttäminen
Kesä on täynnä uutta satoa vihanneksista ja hedelmistä marjoihin ja sieniin. Tuleva satokausi avaa rennon ja maukkaan tavan olla läsnä hetkessä.

Tee itsellesi maistelulautanen. Täytä lautanen uuden kauden hedelmäpaloilla, marjoilla, vihanneksilla, juureksilla tai vaikka sillillä ja uusilla perunoilla. Anna itsellesi aikaa nauttia mauista. Keskity hetkeen. Pidä makupaloja suussa pidempään ja keskity siihen mille ne maistuvat.

Huomaa myös tuntemukset (ja muistot) joita maistaminen herättää.

Anna hetken olla sellainen kuin se on. Älä yritä muuttaa sitä. Älä yritä saavuttaa mitään. Vain ole, rentoudu ja nauti.

Muista ettei ole oikeaa eikä väärää tapaa kokea harjoitusta.

Leikittele erilaisilla vaihtoehdoilla! Osta vaikka kahden eri torikauppiaan perunoita tai erilaisia mansikka lajikkeita ja maistele rauhassa mitkä maistuvat sinun suussasi paremmalle. Voit hyödyntää maistelujen tuloksia ja vaikka pisteyttää eri lajikkeita. Sopii myös seuraleikiksi illanistujaisiin.

Takaisin ylös.


TUNTOAISTIHARJOITUKSIA

25.5.2014

Tuntoaistia on helppoa hyödyntää kesällä hetkeen havahtumiseen.

Kävele paljain jaloin!
Paljain jaloin kävellessä tunnet nurmikon, pienet kivet, rantahiekan. Puhumattakaan veden lämmöstä tai leikittelystä varpaiden välissä. Rantautuneet levänpalaset tuovat oman tunnelmansa, samoin ajelehtineet puunkappaleet ja simpukat ja isommat kivet. Voit vaikka istahtaa rannalle, laittaa jalat veteen. Sulkea silmät ja rauhassa tunnustella mitä varpaat ja jalkapohjat löytävät.

Tuuli iholla
Anna tuulen piirtää kuvioitaan ihoosi. Tunne ihokarvat, tunne auringon lämpö, tuulen viileys. Huomaa miten iho reagoi erilaisiin tilanteisiin.

Uiminen
Uidessa on hauska tunnustella kehoa. Normaalisti emme helposti huomaa ilman painetta kehoa vasten, mutta vesi on helppoa huomata. Huomaa veden virtaus. Huomaa miten liikut vedessä ollessa. Huomaa veden lämpötilan muutokset. Huomaa mille kehossa tuntuu vedessä liikkuessa. Huomaa myös mille vesi tuoksuu ja miten vesi heijastelee valoa kasvoille. Nauti veden tuomasta kevyestä olotilasta.

Nauti kesästä!

Takaisin ylös.


PUHELIN-MEDITOINTI

9.5.2014

Myös puhelin on hyvä väline läsnäolon muistuttajaksi. Puhelimeen saa hankittua erilaisia sovelluksia muistuttamaan harjoittamisesta tai jopa ohjaamaan harjoittamista, mutta myös ihan tavalliset toiminnot voi ankkuroida ohjaamaan huomiota hetkeen.

Kun puhelin soi

Älä vastaa ehti puhelimeen, vaan anna soiton muistuttaa sinua siitä että voit ottaa muutaman läsnäolevan hengitysen ja sen jälkeen vastata puhelimeen puheluun keskittyen.

Takaisin ylös.


Soittajan nimi näkyvillä

Aina kun soittajan nimi on näkyvillä puhelimessasi, huomio mille tuntuu että juuri tämä henkilö soittaa sinulle. Onko tunne mukava, neutraali tai jopa ikävä? Huomioi millaisia tuntemuksia soittaja saa sinussa aikaiseksi.


KAUPASSAKÄYNTI-MEDITOINTI

25.4.2014

Sopii varsinkin ihmisille, joilla on tapana sortua heräteostoksiin.

Aloita kauppakäynti muutamalla rauhallisella ja tietoisella hengityksellä. Muistuta itseäsi siitä miksi olet liikkeellä. Valitse tarkoitusperäsi perusteella kori tai ostoskärryt, jos niitä on tarjolla tai niille on tarvetta.

Liiku kaupassa rauhassa ja tietoisesti. Pysähdy miettimään tuotteita valitessasi mihin tarkoitukseen sitä olet hankkimassa: tarvitsetko sitä oikeasti, onko se sinulle sopiva tuote. Halutessasi voit myös tarkastaa tuotteen alkuperän, ainesosat, pohtia tuotteen matkaa kaupan hyllylle ja tietoisesti valita itsellesi ja omaan maailmankuvaasi sopivan tuotteen.

Ole rauhassa, tarkkaile, huomioi, pohdi. Huomaa esiin nousevat ajatukset ja tuntemukset ja hyödynnä niitä valinnoissasi.

Voit myös harjoittaa lempeyttä kaupassa. Voit tehdä tietoisesti terveyttäsi tukevia valintoja. Voit tehdä itsellesi jonkin mieltä ilahduttavan eleen vaikka ostamalla jotain pientä extraa, jotain nautinnollista mistä annat itsesi nauttia hyvillä mielin. Se voi olla herkullinen salaatti. rasia mansikoita tai vaikka hyvää suklaata. Tärkeää on että annat itsesi nauttia siitä tietoisesti ja hyvällä mielellä.

Osoita lempeyttä myös kanssaostajille ja henkilökunnalle. Ole ystävällinen, anna tilaa ja hymyile. Tiedosta päätöksesi harjoittaa lempeyttä ja palaa aina takaisin harjoitukseen vaikka kohtaisit mitä. Hankalissa tilanteissa voit mielessäsi toivottaa itsellesi mitä sillä hetkellä tarvitsetkin: lempeyttä, mielenrauhaa, kärsivällisyyttä, rauhaa. Tai voit toivottaa sitä mielessä vaikka kaikille kaupassa olijoille: toivon meille kaikille kärsivällisyyttä, toivon meille kaikille rauhaa, olkoon niin että me kaikki olemme onnellisia.

Takaisin ylös.


HENGITÄ SISÄÄN - HENGITÄ ULOS

20.4.2014

Aloita kutsumalla itsesi tähän hetkeen.




STRESSINHALLINNASTA EI KANNATA STRESSATA
9.4.2014

Meillä ihmisillä on vahva tapa asettaa itselle tavoitteita. Eikä se ole ihme. Onhan nytkin media taas täynnä juttuja siitä miten voi vielä laihduttaa itsensä rantakuntoon tai liikkua oikein tai syödä terveellisemmin. Myös mindfulness-tunneille ihmiset tuovat tavoitteita. Pitäisi osata, kyetä, onnistua rentoutumaan ja saamaan “täysi vaikutus” harjoituksista. Olla tunnilla täydellisesti.

Täydellistä tuntia ei ole. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa kokea harjoituksia. Mindfulness on olemista, toki myös huomion keskittämistä ja rentoutumista, mutta jokainen kerta voi olla hyvin erilainen.

Levottomuus
Joskus olo on levoton. Silloin voi käyttää hyväkseen levottomuuden energian ja tutkia sitä. Antaa levottomuuden olla sitä mitä se on ja antaa sen pitää hereillä hetkessä.

Ahdistuminen
Joskus olo on ahdistunut. Silloin kannattaa muistaa että kaikki olotilat ovat ohimeneviä. Väliaikaisuuden muistaminen auttaa kestämään ikävienkin tunnetilojen kanssa olemisen. Ja jos olo tulee liian ahdistavaksi, aina voi palata hengityksen ankkuriin.

Nukahtaminen
Joskus on niin väsynyt, että ei pysy hereillä. Silloin voi antaa itsensä nukahtaa. Pienet lyhyet unet voivat olla hyvin virkistäviä, eikä nukahtamisesta kannata itseä soimata. Jos haluaa torjua nukahtamista voi nousta istumaan tai seisomaan, mutta aina kannattaa kuunnella mikä on itselle paras vaihtoehto kyseisellä hetkellä. Joskus on hyvä antaa unen tulla, joskus voi olla hyvä haastaa itseä olemaan väsymyksenkin kanssa.

Kipu

Kipu on tuttua kaikille. Joskus asento voi tehdä kipeyttä kehoon, joskus kipu on jo mukana tunneille tullessa. Asentoa voi aina vaihtaa ja etsiä parempaa. Kunhan selkäranka pysyy suorana, jotta hengittäminen on helppoa, voi hyvää asentoa etsiä. Kipuun voi myös hengittää. Siitä voi yrittää hoitaa vaikka silittämällä tai antamalla kipukohtaan lämpöä.

Harjoituskerta voi millainen tahansa. Jos pitää mukana ennakko-odotuksia, ne eivät yleensä toteudu. Jokaiseen harjoituskertaa tulisi lähteä puhtaalta pöydältä ja vain katsoa mitä hetki tuo tullessaan. Mitään ei tarvitse tapahtua. Mitään ei yritetä muuttaa.

Mindfulness on itsen ja hetken kuuntelua. Itseen yhteyden ottamista. Hetkessä olemista. Hetken hyväksymistä sellaisena kuin se on. Itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Asioiden annetaan olla mitä ne ovat. Kaikki on väliaikaista, joten myös aika pitää huolen asioiden ja tunnetilojen muuttumisesta.

Mindfulness voisi olla se yksi asia elämässä mikä saa vain olla sellainen kuin se on. Ilman tavoitteita, ilman minkään saavuttamista. Tavoitteista irti päästäminen voi jopa edesauttaa rentouden syntymistä ja harjoituksen aloittamista. Stressinhallinnasta ei kannata stressata.

Takaisin ylös.


YSTÄVYYDESTÄ
25.3.2014

Ystävät eivät aina ole täydellisiä. Jokainen on toivottavasti saanut ystäviä. Useat meistä ovat myös menettäneet ystäviä.

Ystävyyteen liittyy paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka ei ole meille kaikille samoja. Odotukset ystävyydeltä ovat subjektiivisia, mutta ystävän oletetaan toimivan kuten itse kokee että ystävien pitäisi.

Yksinäisyydessä on stigma. Se tuottaa häpeää, eikä siitä uskalleta kertoa tai siitä ei haluta kuulla.

Toisinaan kohtaa tilanteita missä ystävä selkeästi toimii ystävän parhaaksi, mutta vastaanottava osapuoli ei ole samaa mieltä. Hän ei ehkä näe omaa elämäntilannettaan, ei suostu kohtaamaan sitä tai ei ymmärrä miten se vaikuttaa toisiin. Tuntuu olevan helpompaa vain jättää ystävä ja ystävyys, jos ei olla samaa mieltä.

Ihminenhän tutkitusti haluaa lukeakin vain omaa mielipidettä vahvistavia juttuja, joten miksi ystävien kanssa pitäisi kestää erilaisuutta? Netistäkin löytää aina samoin ajattelevia, miksi todellisessa elämässä pitäisi kestää jotain muuta?

Vaarana voi olla että, odotusarvona on aina myötäilevä, aina vain mukavia asioita kertova “ystävä”. Jos ystävä vain myötäilee ja osoittaa ihastusta, on todellinen kohtaaminen ja asioiden jakaminen vähäistä. Tämä voi tuottaa yksinäisyyden tunnetta, vaikka ihmisiä onkin lähellä. Voi myös tulla pelko, että ystävä “klikkaa pois” elämästä, jos ei jatkuvasti ole “täydellinen ystävä”.

Ystävien kanssa on voitava olla sellainen kuin on. Pahaa ei pidä toisille tehdä, mutta ei ovimattonakaan tarvitse olla. Todellinen ystävyys ei vie aina kohdatessa voimia.

Ystäviä on monenlaisia. On lapsuuden ystäviä, työkavereita, virtuaalisessa elämässä, sosiaalisessa mediassa kohdattavia ystäviä. Eikä niitä tarvitse järjestykseen arvottaa. On hyvä että ystäviä, tai edes ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia, löytyy ympäriltä.

Harvoin tiedämme koko totuutta ystävien elämästä. Näemme ehkä vain sen mitä meille näytetään. Mutta meille on annettu vaistot. Ihmisiä kuuntelemalla huomaamme asioita alitajunnassa, joita emme aina tiedosta tietävämme. Me tunnemme ne. Meille tulee tunnetiloja, joiden syntysyitä emme välttämättä tiedä. Vaistoja kannattaa kuunnella. Ystävää tulee kuunnella, olla tukena, jakaa asioita. Ystävyyden tulisi olla muutakin kuin some-hehkuttelua.

Jos ystävän elämä on menossa huonoille raiteille, on hyvin vaikea valita miten pitäisi asia ottaa esille, miten pitäisi toimia. Itse lähtisin liikkeelle tilannetta kohteliaasti tiedustellen, toisin esille oman huolen ja kysyisin miten voisin olla avuksi. Joskus tilanne vaatii järeämpiä tekoja.

Olen yhden ystävän menettänyt, kun otin hänen miehensä kanssa puheeksi tietooni tulleen miehen pettämisen. En tiennyt oliko se totta vai ei vaikka tieto lipsahti aika luotettavasti lähteestä, joten puhuin asiasta hänen miehensä kanssa. Pyysin häntä lopettamaan, jos asia on niin. Sanoin että seuraavalla kerralla kerron hänen vaimolleen. Mies taisi kieltää vaimoaan olemasta ystäväni tai kertoi minusta jotain ikävää. En kuullut heistä enää.

Voi olla että toimin täysin väärin. Tein parhaani siinä tilanteessa niillä tiedoilla mitä minulla oli. Ainakin yritin olla ystäväni puolella loukkaamatta häntä turhalla. En olisi voinut katsoa vierestä tietäen. Nykyisin sanonkin ystäville, että jos saan vastaavaa tietoisuuteeni, kerron sen puolisollesi. Sen verran kova oli tilanne minullekin. Ystävän menettäminen ei ole koskaan tuskatonta. Ison loukkaavan salaisuuden pitämisen pyytäminen ei myöskään ole ystävän teko. Omat rajat on hyvä tietää: suojella itseä ja ystäviä.

Takaisin ylös.


ILMAN TAVOITTEITA
14.3.2014

Mindfulnessin hyödyistä työpaikoillakin puhutaan jo paljon. Monet yritykset tarjoavat työntekijöille mahdollisuuden tutustua harjoittamiseen tai osallistua työpaikoilla pidettäviin kursseihin. Joskus kuitenkin unohdetaan, että jos tilaisuudesta tehdään työntekijälle pakollinen, hän saattaa suhtautua aiheeseen hyvin epäluuloisesti tai jopa luullen että sen takana on jotain “suurempaa”.

Harvoin mikään onnistuu helposti pakottamalla. Ei itseä pakottamalla eikä toisia pakottamalla. Ihmiselle täytyy antaa mahdollisuus valita, pohtia, kokeilla ja tutustua rauhassa. Tuskin on mitään asiaa mikä sopii kaikille, kaikkina hetkinä, kaikissa elämäntilanteissa.

Mindfulnessiakaan ei voida viedä työpaikalle olettaen, että kun nyt kaikki työntekijät harjoittavat pari tuntia, tuottavuutemme lähtee nousuun, koska keskittyminen ja luovuus paranee ja ihmiset ovat onnellisempia.

Mindfulnessin vaikutusten näkyminen edellyttää harjoittamista. Sitä että pitää harjoitteita mukanaan arjessa kuten muitakin työkaluja, ja käyttää niitä tarpeellisissa tilanteissa. Lisäksi olisi hyvä harjoittaa joka päivä, hyvinvointia ja terveyttä ylläpitääkseen.

Vaikutukset näkyvät ihmisissä yksilöllisesti. Millaisia tahansa tuntemuksia tai tunteita saattaa herätä. Mielen toimintaa on vaikea ennustaa. Alun monesti vaikeatkin tuntemukset useimmilla rauhoittuvat harjoittamisen myötä.

Kun tunteiden antaa olla, kohtaa ne rauhassa ja muistaa että ne ovat ohimeneviä, olivatpa ne kuinka ikäviä, vaikeita tai ahdistavia tahansa. Tunteetkin muuttuvat kaiken aikaa ja lopulta katoavat. Ja uusia tunteita ja tuntemuksia nousee esiin. Itse koin alussa fyysistä pahoinvointia. Sekin katosi ajan mittaan.

Joskus omiin tunteisiin ja tuntemuksiin yhteyden ottaminen voi olla rankkaa. Toisiin ja toisten kokemuksiin ei kannata verrata. Tässä “lajissa” ei ole koskaan valmis, joten minnekään ei tarvitse kiirehtiä. Riittää että on - hetkessä - edes vähän aikaa, ja kuuntelee korvat ja sydän avoinna.

Toivon että yrityksissä tarjotaan työntekijöille harjoittamismahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin tueksi, eikä niinkään odoteta sille suoraa rahallista vastinetta. Kuten omassakaan harjoittamisessa ei ole tarvetta saada mitään aikaiseksi, ei pitäisi olla yrityksissäkään harjoittamisen suhteen. Ei kukaan voi luvata eikä ennustaa miten harjoittaminen ihmisiin vaikuttaa tai että he innostuvat jatkamaan harjoituksia. Toki kun harjoittaminen tehdään helpoksi, tuodaan vaikka kurssi omalle työpaikalle, saattaa se hyvinkin lisätä harjoittajien määrää.

Monet tutustuvat aiheeseen ihan mielellään ja se saattaa jäädä taustalle odottamaan aikaa jolloin aihe alkaa tuntumaan ajankohtaiselle tai tarpeelliselle. Siinä vaiheessa kun vaikka stressi iskee oikein lujaa, voi mieleen juolahtaa aiemmin kokeiltuja oppeja ja innostus harjoittamiseen kasvaa spontaanisti.

Suurimmat esteet taitavat olla ihmisten ennakkoluulot ja pelot. Mindfulness yhdistetään milloin mihinkin poppajuttuun ja pelkoja tuntuu olevan paljon muunmuassa kirkon piirissä. Mindfulness on tuotu zen-buddhalaisesta meditoinnista länsimaiseen elämään, jolloin siitä on riisuttu kaikki uskonnollisuus. Siihen on helppoa itse omassa mielessä halutessa lisätä mikä tahansa elämänkatsomus, jos sen itse kokee tarpeelliseksi. Mindfulness on hyvin avointa ja hyväksyvää.

Lue blogista meditoinnin hyödyistä.

Takaisin ylös.


RAUHA ALKAA JOKAISEN SISÄLTÄ
4.3.2014

Hengittäminen on automaattista. Hengittäminen on tärkeää. Hengittäminen on aina mukana kulkeva työkalu oman olotilan rauhoittamiseen.

Nykyihmisen elämä on usein vaativaa, stressaavaa ja kiireistä. Kasaamme vaatimuksia itsellemme ja toisille. Asioiden kasaantuessa hermostumme helposti. Hermostuessa pahennamme omaa olotilaa ja toisinaan myös toisten.

Filosofi Blaise Pascal sanoi jo 1600 luvulla: “Kaikki ihmisen harmit johtuvat hänen kyvyttömyydestään istua hiljaa huoneessa tekemättä mitään.”

Totta monesti vielä tänäkin päivänä. Paikoillaan oleminen on vaativaa. Kärsivällisyys ja keskittyminen on taitoa. Onneksi sitä voi harjoitella. Missä vain. Milloin vain.

Kokeile istua hiljaa tuolissa paikoillaan 2 - 15 minuuttia. Voit aloittaa aluksi lyhyestä ajasta ja päivien kuluessa lisätä aikaa. Laita kello soimaan merkiksi, kun aika on täynnä. Keskity hengittämään rauhassa omaan luonnolliseen tahtiin ja kiinnitä huomiota kaikkeen mitä tapahtuu, mitä tunnet ja millaisia ajatuksia sinussa herää. Älä kuitenkaan kiinnity ajatuksiin. Ne ovat vain ajatuksia. Huomioi ne ja jatka havainnoimista ja huomioimista.

Voit myös keskittyä hengittämiseen. Huomaa jokainen sisäänhengitys ja huomaa jokainen uloshengitys. Vain seuraa hengitystä ja lepää hetkessä. Aina kun huomaat ajatuksen karanneen omille poluille, tuo huomio lempeästi takaisin hengitykseen. Huomaa minne mieli menee. Harjoittele päästämään irti ja tuomaan huomio lempeästi takaisin hengitykseen.

Ei haittaa vaikka mieli tuntuu kiireiselle. Harjoittaminen, harjoitteleminen on aina hyödyllistä, vaikkei se sille harjoittamisen hetkellä tuntuisikaan.

Hetkessä ollessa huomaa oman olotilan, ajatukset, tuntemukset ja oppii koko ajan lisää itsestä ja omista reaktioista.

Saavutamme paljon enemmän rentona ja rauhallisena. Kommunikoimme silloin paremmin.

Rauha tarttuu toisiin ihmisiin.
Rauha alkaa jokaisen sisältä.


Takaisin ylös.


AUTTAMISEN ILOA
18.2.2014

Lomalla olen katsellut Suomea auton lasien läpi reilut 1000 kilometriä. Olen samalla pohtinut miten monia erilaisia tapoja meillä on elää tässä pienessä maassa ja miten vähän tunnumme välillä välittävän siitä miten toiset elävät. Omaa asiaa ja ajattelutapaa on helppoa puolustella ja toisilta ottaa pois.

Olen itse asunut koko elämäni kaupungissa tai lähiössä. Maaseutuelämään olen saanut kosketuksen mieheni suvun kautta. Kun vierestä seuraa miten kovaa työtä pientilallisen elämä on tuntuu Maajussille Morsian ohjelma kovin romantisoidulle, vaikka varmasti siinäkin pyritään tuomaan työn määrä esille.

Kuinka moni on valmis olemaan sidottuna vaikka karjaan läpi vuoden 24 tuntia vuorokaudessa? Kuinka moni olisi valmis joka aamu heräämään neljältä aamulla ja tarkastamaan että eläimillä on kaikki hyvin ja myöhään illalla viimeiseksi tehdä saman. Päivän täyttyy lukemattomista erilaisista töistä navetassa ja ulkona säästä riippumatta. Kaikkeen täytyy varautua, ja osaamisen kattaa käytännöstä byrokratiaan.

Lähellemme valmistui jokin aika sitten jonkinlainen tukiasuntola vammaisille (ymmärtääkseni). Asuntolaa tietysti vastustettiin. En tiedä millä syillä. Valituskierrosten jälkeen asuntolan rakentaminen alkoi. Vastapäätä asuvat rakensivat muureja ja rautaportteja omien pihojensa ympärille. Olen kävellyt asuntolan ohi ehkä jo lähes sata kertaa. Yhden kerran on vastaan tullut asukas hoitajan kanssa kävellen. Mitään muuta elämää asuntolan ympärillä en ole kohdannut, vaikka siitä olen ohi kävellyt aamuin ja illoin. Paikalla ei ole risteillyt tilatakseja eikä muutakaan ole ollut havaittavissa. Talo vaikuttaa rauhalliselle ja ympäristö turvalliselle. Mitä enemmän sitä hiljaisuutta ohi kulkiessa kohtaan sitä enemmän surettaa rakentamisen vastustaminen.

Toisen elämää tai toisen tukia, oli kyse sosiaalituesta, tuetusta asumisesta tai maataloustuesta, on turha kadehtia. Voimme herkästi tulikita toisen elämän helpoksi ja kevyeksi. Harvalla se sitä on. Jokainen kantaa omia huolia ja omaa kärsimystä ja kipua. Toiset elämänjaksot ovat helpompia ja toiset vaativat enemmän voimaa. Vastoinkäymiset ovat yhteisiä meille kaikille ihmisille. Sen muistaminen auttaa pitämään huolta toisista. Sen muistaminen auttaa arvostamaan ja kunnioittamaan toisia.

Minun on itse vaikea arvioida omia mindfulness-tuntejani. Toivon etten tunge näkemyksiäni väkisin kenellekään, mutta jonkinlainen pohjavire on kuunneltavissa, jos siihen on halua. Välillä kuulen ihania kertomuksia siitä mitä ihmiset ovat ohjauksista ja tunneista itselleen oivaltaneet. Itseäni auttaa jaksamaan se, että joku aina välillä tulee kertomaan miten jonkin asian oivaltaminen auttaa jaksamaan vaikka vaikean työkaverin kanssa.

Tavoitteeni on että tunneilla on mahdollista oppia uutta, rentoutua ja saada oivalluksia jotka helpottavat omaa elämää. En kuitenkaan halua omia näkemyksiä julistaa, vaan yritän antaa niiden olla hienovaraisesti havaittavissa. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta onnistumisista on ihana kuulla. Kiitos.

Yleensä ihminen joka on saanut apua, antaa sitä eteenpäin toisille. Tuntuu että auttaminen ja toisista huolehtiminen on nousussa. Sosiaalisessa mediassa kohtaa paljon erilaisia mielenkiintoisia tapoja auttaa ja olla mukana tekemässä hyvää. Omien käyttämättömien, mutta hyvässä kunnossa olevien tavaroiden eteenpäin lahjoittaminen on helppo tapa olla mukana tekemässä hyvää. Joku voi olla kiinnostunut olemaan ystävä yksinäiselle, toinen avaa ovensa kodittomalle. Tutkimuksien mukaan toisten auttaminen nostaa omaa onnellisuuttakin.

Madeleine Albrightin sanat ovat jääneet mieleeni jonkinlaiseksi ohjenuoraksi: “Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät tue toisiaan.” Naisista voi laajentaa kaikkiin ihmisiin, eläimiin, kasveihin ja koko planeettaamme.

Lue blogista Lähetä hyvää eteenpäin.

Takaisin ylös.


UUSI OHJATTU HARJOITUS
11.2.2014

Osa kursseilla kävijöistä tietääkin, että tarkoituksenani oli ennen joulua tehdä uusia harjoituksia käyttöönne. Aika ei sitten antanut myötä, vaan projekti siirtyi tammikuulle. Tammikuun tullessa sain flunssan. Ääneni oli huonossa kunnossa monta viikkoa ja ikävä kyllä vieläkin välillä yskin.

Sitten tapahtumalistalle nousi tietokoneen vaihto-operaatio, mikä on vieläkin osittain kesken. Uusi kone kyllä jo on toiminnassa, mutta mm. automaattinen back up on vielä asentumassa, mikä hidastaa koneen toimintaa ja rajoittaa käyttöä vain välttämättömimmän tekemiseen.

Koska käytettävät ohjelmat olivat päivittyneet, jouduin opettelemaan ohjelmien käytönkin uudelleen, mikä hidasti prosessia. Suurin haaste on silti aina koirien pitäminen hiljaa. :-)

Ilokseni sain kuitenkin yhden uuden harjoituksen julkaistua ja muutaman idea on tuossa listalla odottamassa, että tietokone alkaa toimimaan normaalisti ja voin taas ryhtyä nauhoittamaan.

Saattaa olla että poistan vanhimpia harjoituksia omilta sivuiltani jossain vaiheessa, mutta YouTubesta ne löytyvät vaikka tilaamalla kanavani. Suomenkieliset YouTube ohjeet löytyvät täältä. Tilaamalla kanavan, saat ilmoituksen sähköpostiin kun uusi video on julkaistu.

Uusi ohjaus löytyy tietysti Meditoinnit-sivulta!

Takaisin ylös.


YSTÄVÄLLISYYTTÄ
10.2.2014

Minä harjoitan ystävällisyyttä.
Minä yritän harjoittaa ystävällisyyttä.
Joskus on todella haastavaa harjoittaa ystävällisyyttä.

Onko kyse pimeästä ajankohdasta ja kiristyneistä hermoista vai ihan vain kulttuurin muutoksesta, mutta huonoa, epäkohteliasta käytöstä esiintyy uskomattoman paljon. Uutisista olemme saaneet lukea miten tieraivo muuttuu vaarallisiksi tilanteiksi ja kolareiksi. Ihmisillä tuntuu olevan mielessään erilaisia sääntöjä, jotka toisten pitäisi tietää ja niitä samoin noudattaa.

Hassuimpia esimerkkejä on se kun olin kauppakeskuksessa ja menin kaupasta seuraavaan, käytävän vasenta laitaa pitkin, jolloin en koukannut kävelemään käytävän oikealle puolelle, kuten autokaistat on suunniteltu oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Seniorinainen käveli vastaan. Mahduimme molemmat siihen ihan hyvin, mutta hän alkoi huitoa minua sinne oikeaan reunaan ja opasti että kävellään oikealla puolella.

Ikävin esimerkki on se että saa tappouhkauksia ulkona liikkuessa koirien kanssa. Vaarallista on se kun jopa talvella suhahdetaan kovaa vauhtia pyörällä ohi ilman merkkiääntä. Vaikka reunassa liikun, voi silti muutaman askeleen sivusuuntaankin joskus ajatuksissa ottaa.

Puhuimme tästä pienellä porukalla. Yllättävän paljon oli kaikilla esimerkkejä vastaavasta käyttäytymisestä. Maailmassa on kulttuureja, joissa on kunnia-asia kohdella myös suurkaupungeissa ihmisiä kunnioittavasti ja liikkua heidät huomioiden. Meillä asenne tuntuu olevan enemmän “Minulla on oikeus” tyyppistä, ja toiset ihmiset voidaan unohtaa täysin.

Kun kohtelemme toisia hyvin, levitämme kohteliasta kulttuuria. Kun kohtelemme ihmisiä huonosti, levitämme epäkohteliasta kulttuuria. Kumman kulttuurin leviäminen vaikuttaa positiivisesti meidän omaan elämäämme? Kumpaa kannattaisi levittää?

Meillä on erityisiä huomiopäiviä monille asioille. Kohteliaisuuskin tuntuisi vaativan huomiota, jotta emme menetä sitä ihan täysin. Kohteliaisuus, avoimuus, kunnioitus, suvaitsevaisuus nämä tuntuvat puuttuvan monelta keski-ikäiseltä. Täytyy myös mainita, että nuoren huonoon käytökseen törmään todella harvoin. Ehkä polvi pojasta paranee tässä asiassa? Ehkä koulujärjestelmä osaa antaa eväitä toisten kanssa elämiseen.

Itse pyrin toivomaan onnellisuutta ihmisille jotka käyttäytyvät huonosti. Toivon sitä mielessäni. Lähetän heille onnea ja iloa ajatuksissani. Jos sellaista sanoisi ääneen, voisi helposti päätyä ensiapuasemalle. Mutta toivomalla heille onnellisuutta en ota kantaakseni heidän pahaa oloa. En anna heidän tartuttaa sitä itseeni.

On helppoa toivoa ihmisille onnellisuutta, koska aidosti onnellisten ihmisten kanssa on helppoa olla!

Ajattele kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat osa elämääsi, työssä ja vapaa-ajalla, kotona ja matkoilla. Lähetä rauhaa ja iloa myös heille. Ympäröi heidät hyvinvoinnilla ja myötätunnolla. Tee heistä tasavertaiset niiden kanssa, jotka ovat sinulle läheisiä ja rakkaita.

Takaisin ylös.


TUTKIMUSTULOKSIA MYÖTÄTUNNOSTA
29.1.2014

"Tuo nyt mieleesi henkilö, josta et ehkä pidä kovin paljon, tai jonka kanssa sinulla on vaikeuksia. Tuo mieleesi joku jonka kanssa olet ehkä eri mieltä. Muistuta itseäsi että jokainen kantaa kärsimystä sisällään. Muistuta itseäsi, että hänellä saattaa olla samaa kärsimystä kuin sinulla. Anna myötätunnon, empatian, ymmärryksen ja hyväksymisen syntyä sydämessäsi. Voit mielessäsi laittaa kätesi hänen ympärilleen ja antaa hänen huomata, että ymmärrät, ja tunnet hänen kanssaan."

Yllä ote eräästä Metta-harjoituksesta. Kaunista ja tarpeellista, eikö totta?

Tiedemaailmakin on herännyt lempeyden ja myötätunnon terveysvaikutuksiin. Huffington Post on kirjoittanut listan myötätunnon vaikutuksista tutkimusten perusteella.

Meidät on rakennettu myötätuntoisiksi
Datcher Keltnerin tutkimusten mukaan myötätunto on vahvasti aivoissamme, kehoissamme ja kommunikoimisessamme. Myötätuntoinen käyttäytyminen opettaa ja siirtää myötätuntoa toisille.

Myötätunto on hyvää liiketoimintaa
Tutkimusten mukaan myötätuntoisen työilmapiirin ja -kulttuurin luominen voi tehdä työntekijöistä onnellisempia ja tuottavampia. Kun johtajat olivat oikeudenmukaisia ja epäitsekkäitä, työntekijät voivat paremmin ja olivat uskollisempia yritystä kohtaan, sekä kohtelivat työkavereitaan ystävällisemmin.

Myötätunto tekee onnelliseksi
Aivojen palkintokeskukset aktivoituvat samalla tavalla antaessamme toisille, kuin jos saamme rahaa itsellemme. Dalai Laman mukaan myötätunto on yksi niistä harvoista asioista joita voimme harjoitella, ja joka tuottaa onnellisuutta välittömästi sekä pitkällä aikavälillä.

Meditointi voi lisätä aivojen kykyä myötätuntoon
Tiibetin buddhalaisia munkkeja tutkineet ovat todenneet, että Metta (rakastavan ystävällisyyden) meditointi voi tuottaa voimakkaita muutoksia aivoissa. Tutkijoiden mukaan empatiaa voi kasvattaa Metta-meditoinnilla.

Myötätuntoa voi opettaa
Alustavat tutkimukset osoittavat, että henkilöt, jotka osallistuivat Stanford yhdeksän viikon myötätunto koulutukseen, olivat merkittävästi parantaneet myötätuntoa kolmella kohdealueella. He olivat parempia osoittamaan myötätuntoa toisille, ottamaan vastaan myötätuntoa toisilta sekä kohtelemaan itseään myötätuntoisesti.

Myötätunto on tarttuvaa
On tieteellisesti huomattu, että ystävällisyys on tarttuvaa. Kalifornian ja Harvardin yliopistojen tutkimuksessa todettiin, että on ystävällinen on kuin haukotus, se tarttuu. Pienet ja suuret teot, anteliaisuus, myötätunto ja lempeys innostavat ketjuun lisää hyviä tekoja.

Seuraava Metta-kurssi alkaa 2.3. TSL:llä Vallilassa sunnuntaisin. Mindfulness-kursseja alkaa pitkin kevättä. Kurssitiedot löytyvät kurssit-sivulta.

Lisää myötätunnosta blogissa.

Takaisin ylös.


VAATIMUSTEN VIIDAKOSSA
21.1.2014

Me länsimaiset ihmiset kohtaamme monenlaisia vaatimuksia kaiken aikaa. Emme luultavasti osaa vaatimuksista enää edes huomaa. Ne ovat juurtuneet kulttuuriimme niin syvälle.

Meidän jokaisen tulisi menestyä.
Hesarin kuukausiliite antaa meille mahdollisuuden selvittää mihin yhteiskuntaluokkaan kuulumme. Huomasin omalta kohdaltani, että työtitteliä muuttamalla (minulla on valinnanvaraa) nousin kulttuurieliittiin. Kaikki muu oli vastauksina samaa. Jäin miettimään miten minut nähdään.

En todellakaan kuulunut menestyjien yhteiskuntaluokkaan. Olemassaolostani sai hyvin surkea kuvan testin tuloksena. Mikä räikeä kontrasti se onkaan siihen millaiseksi itseni ja elämäni koen. Ovatko tutkijoiden asenteet vanhentuneita? Eikö yksilön valinnanvapaus siitä miten haluaa elää ja oman unelman toteuttaminen tuokaan arvostusta? Vain taloudellinen menestys tuntui olevan arvossa. Tälläinenkö on oikeasti arvomaailmamme?

Jokaisen tulisi olla hyvännäköinen
Vaatteet tekevät miehen, sanotaan. Ja totta, vaatteista ja ulkonäöstä meitä arvotetaan. Laihuus on valttia. Tällä hetkellä terveysuutisten uutistulva tuntuu keskittyvän lähes kokonaan laihtumiseen. Minulla ei ole mitään laihduttajia tai terveellisesti syöviä vastaan. Päinvastoin. Mutta vaikka en laihduta, tai ehkä juuri siksi kun en laihduta, koen tuon uutisoinnin hieman ahdistavana. Ikään kuin kaikki muu terveyteen liittyvä olisi unohdettu ja keskitytään vain painoon.

Jokaisen itseään kunnioittavan tulisi syödä vain superfoodia ja raakasuklaata
Pientä kärjistystä, mutta sille se toisinaan tuntuu. Aina on menossa jokin ruoka-ainebuumi, ja pitäisi olla aikaa paneutua sen saloihin sekä ehkä myös kaikkia tuttuja asiasta valistaa vähintään facebookin välityksellä. Niitä jotka eivät ole buumissa mukana saatetaan jopa hieman rivien välissä pilkata.

Miten mukavaa onkaan olla parempi ihminen kuin toiset ja vielä kertoa siitä toisille. Ylemmyyden tunne mahtaa olla mukava olotila. Niin paljon sitä kohtaa.

Mihin on unohtunut myötätunto itseä ja toisia kohtaan?
On hyvä että on esimerkkejä, ja on hyvä että on ihmisiä jotka kertovat löydöistään ja innostavat toisia elämään terveellisemmin. Pitäisi myös kunnioittaa ja arvostaa niitä ihan tavallisia tekoja ja asioita joita ihmiset tekevät. Aina ei tarvitse loistaa. Kuten Mielenterveyslehti otsikoi joskus on ihan hyvä että vain “Pysyy hengissä vielä tämän päivän”.

Me jokainen olemme omia yksilöitämme. Toimimme eri tavoin, etenemme asioihin eri tahdissa. Meillä on omat arvomaailmamme ja käsityksemme siitä mikä on mukavaa elämää.

Ei ihme että ihmiset tuntuvat olevan kireinä ja keskittyvän vain omiin vaatimuksiin ja toiveisiin, kun vaatimusten viidakossa koko ajan itsekin eletään. Pakko olla täydellinen on ahdistavaa. Kyllä se voi saada mukavimmankin ihmisen kärttyisäksi.

Toivoisin että meistä jokainen osaisi olla lempeä itseä kohtaan. Ja kohdata toisia ihmisiä ilman vaatimuksia. Ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat, mittaamatta tai vertailematta heitä toisiin.

Suosittelen lukemaan tutkimustuloksia myötätunnosta blogissa.

Takaisin ylös.


KAUDEN KURSSIT OVAT ALKANEET
17.1.2014

Kevätkauden mindfulness-kurssit ovat alkaneet jo lähes kaikissa opistoissa. On suuri ilo tavata tuttuja ja uusia kurssilaisia.

Kauden alkua ovat “piinanneet” erilaisten ihmeellisten sattumien summat. Ihan jokaisella opistolla. Lisäksi itse olen kärsinyt yskästä. On mukava huomata että kurssilaiset eivät ole pienistä asioista hätkähdelleet, vaan ovat osanneet ottaa tilanteet sellaisina kuin ne ovat, ja kaikesta on selvitty. Pahinta on ollut pelästyminen, että ei pääse sisään harjoittamaan, kun ovikoodi ei toiminutkaan.

Näitä sattumuksia ja niiden kanssa elämistä voisi pitää kurssiin kuuluvana harjoitteluna. “Harjoitellaan olemaan sen kanssa mitä on.” Ja hienosti kurssilaiset ovat näistä harjoitteista selvinneet. Ainakaan minulle ei ole tullut valituksia.

Muutama kertoi jopa ensimmäisen kerran jälkeen kokeilleensa hengittämistä kipukohtiin kivun iskiessä ja saaneet kivun katoamaan. Ihmisen kyky omaksua uutta on rajaton, kun mieli on avoin ja asenne kohdallaan.

Kun ihmiset kursseilla avoimesti jakavat kokemuksiaan, sekin joka ei puhu mitään, luultavasti kuuntelee korvat höröllä. Vertaisten kokemukset ja ajatukset ovat arvokkaita herättäjiä ja innostajia. Turhan usein väheksymme omia ajatuksiamme ja ideoitamme. Vaikka puhuisimme miten hulluja tahansa, voi joku osata tuoda sen villeimmänkin idean käytäntöön pantavaksi.

Ja vaikka alkukausi on ollut erilaisien pienten sattumien summien suhinaa, ovat opistot tänä kautena panostaneet paljon kursseihin ja tiloihin. Koska kurssit ovat pitkään olleet pääsääntöisesti aina täynnä, on kurssien määrää lisätty niin paljon, että pitkin kautta pitäisi mahtua mukaan harjoittamaan ja rentoutumaan. Voit siis paremmin tulla mukaan sinulle sopivana ajankohtana!


Takaisin ylös.


KOHTI TAVOITETTA
8.1.2014

Jos tammikuusi alkaa tavoitteella, oli se sitten liikunnan aloittaminen, terveellisien elämäntapojen lisääminen, laihtuminen tai jokin muu tavoite, tässä muutama vinkki tueksi.

TEE HETI JOTAIN


Huolehdi, että oikeasti ryhdyt hommiin. Pelkästään tavoitteen pilkkominen pienempiin askeleisiin, ja toimintasuunnitelmien listaaminen ei riitä, pitää myös toimia. Päätä mihin toimenpiteeseen sitoudut ja tee se. Saat saman tien hyvää oloa aloittamisesta ja huomaat että asia on jo ihan konkreettisesti lähtenyt etenemään. 


HUOLEHDI PÄÄTÖKSEN MUISTAMISESTA


Jos tarvitset muistutuksen päätöksesi tueksi, laita juoksukengät näkyville tai muistutus 
kännykkään, tietokoneelle tai jääkaapin oveen, jos se sieltä näkyy paremmin. 


ALOITA IKÄVIMMÄSTÄ


Ihminen luontaisesti valitsee vähemmän ikävää tuottavat vaihtoehdot, joten saatat saada enemmän aikaiseksi tekemällä ensin ikävimmän tehtävän. Sen jälkeen on helpompaa siirtyä vähemmän ikävään hommaan. 


HUOLEHDI ENERGIASTA


Tutkimusten mukaan, jos olet esimerkiksi pitkän ja kuluttavan päivän töissä, on vaikeampi saada itsestä irti enempää. Pidä siis huolta siitä että et kuluta kaikkea energiaasi ennen kuin ehdit tavoitteen pariin. Välipalan syöminen ja nukkuminen ovat tärkeä osa prosessia. 


HARJOITA TAHDONVOIMAA


Tahdonvoima on kuin lihas, sen kestävyyttä voi treenata. Jos tavoitteena on liikkua enemmän, liiku vähän lisää joka päivä. Jos tavoite on syödä terveellisemmin, syö vaikka aluksi yksi ateria päivässä terveellisesti, ja anna itsellesi liikkumatilaa muiden aterioiden kohdalla.


MUISTA MYÖTÄTUNTO


Muista että elämään kuuluu ajoittainen sortuminen vanhoihin tapoihin. Kohtele itseäsi myötätuntoisesti ja jatka eteenpäin. Maailma ei kaadu pariin retkahdukseen. 


Takaisin ylös.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
2.1.2014

Olkoon vuosi 2014 sinulle hyvä.
Tuokoon se mukanaan terveyttä, hyvinvointia ja iloa.
Suokoon se sinulle lempeyttä ja rakkautta.
Täyttäköön se unelmasi ja toiveesi.
Antakoon se sinulle vahvuutta huolehtia toisista.

Olkoon niin että olet onnellinen.
Olkoon niin että olet terve.
Olkoon elämässäsi rauha.

Onnellista Uutta Vuotta!
Toivottaa Heidi



Takaisin ylös.


LÄSNÄOLEVAA JOULURUOKAILUA!
19.12.2013

Joulun aika on loistava aika harjoittaa läsnäolevaa syömistä. Ruokaa on monesti tarjolla paljon ja usein ja jonkinasteinen ylensyöminen jopa saattaa kuulua traditioihin. Kun huomio on jo valmiiksi ruoassa, voi siitä tehdä harjoitteen.

Klassinen Mindfulness-harjoitus on ottaa muutama rusina käteen ja käyttää aikaa esimerkiksi kaksikymmentä minuuttia rusinoiden ja omien reaktioiden tutkimiseen.

Aluksi rusinaa voi tutkia katseella: mille se näyttää, miten valo heijastuu poimuista, miten eri värit kohtaavat rusinassa. Tutkia mille rusina tuntuu kädessä, mille se tuoksuu. Herääkö itsellä reaktio pistää se suuhun ja syödä tai jotain muita tuntemuksia? Miten tulisi normaalisti toimittua rusinan kanssa? Huomaatko minne ajatukset karkaavat, jos ne niin tekevät?

Lopulta voi rusinan laittaa suuhun. Pyöritellä sitä kielellä, tunnistella kitalakea ja poskea vasten. Rusinaa voi puraista varovasti. Mille se maistuu, millainen reaktio nousee ensimmäisestä puraisusta? Mitä tapahtuu kun rusina lopulta nielaisee? Jos sinulla on toinen rusina, voit alkaa tutkia sitä. Mille toinen rusina näyttää? Maistuuko toinen rusina samalle? Nousevatko samat reaktiot?

Arvosta myös rusinan matka viljelyksiltä käteesi. Rusina on matkallaan kohdannut monia ihmisiä ja sen matkaan on vaikuttanut monet eri vaiheet, kunnes se on päätynyt kaupan hyllylle, josta se on ollut ostettavissa. Arvosta maanviljelijöitä, rusinoiden pakkaajia, jakelijoita, rahtaajia, kauppojen henkilökuntaa sekä ihmistä joka rusinan on kaupasta ostanut. Huomaa miten paljon rusinan eri vaiheisiin on käytetty aikaa ja vaivaa.

Läsnäolevan syömisen harjoituksen voi tehdä millä tahansa juomalla tai syötävällä. Ihan näin perusteellisesti ei sinun jouluateriaa tarvitse tutkia, mutta rauhassa syöminen, makuihin ja tuoksuihin keskittyminen sekä ruoan arvostaminen on hyvä pitää mukana jouluna. Jouluna monesti syödään pitkän kaavan mukaan rauhassa, joten läsnäolevallle syömiselle on ehkä paremmin aikaakin.

Ehkä huomaat jotain uutta perinteisistä jouluruoista ja -herkuista? Ehkä nautit enemmän mauista ja opit jotain uutta itsestä ruokia rauhassa maistellessa?

Kun syö rauhassa, läsnäolevasti ja aistien, huomaa myös milloin on täynnä, joten ruokailun voi lopettaa ajoissa. Rauhassa ruokaa aistien ja pureksien huomaa syöneensä, ja tietää ajatuksenkin tasolla syöneensä. On tyypillistä että kiireessä syöden siitä ei jää muistijälkeä, joten syömme enemmän kun emme edes muistamme syöneemme.

Blogi jää joululomalle ja palaa vuonna 2014.

Toivotan oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille.

Olkoon kaikilla sydämessä rauhaa ja rakkautta!

T: Heidi


Takaisin ylös.


KIUSAAMISESTA - MINUN KOKEMUKSIANI
3.12.2013

Kaikki ovat vastuussa työyhteisön hyvinvoinnista”, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti Anne Karhu uudessa Työ Terveys Turvallisuus-lehdessä.

Tuo artikkeli sai minut pohtimaan omaa kokemaani kiusaamista taas uudelleen. Aihe on pysynyt mielessäni päiviä, joten ehkä on hyvä kirjoittaa ajatukset ylös.

Opetan nykyisin mindfulness-meditointia, mikä on hetkeen keskittymistä jollain määritetyllä tavalla, hetken hyväksymistä, se on rentoutumista, mielenrauhan edistämistä, ja se on lempeyttä ja ystävällisyyttä itseä ja toisia kohtaan. Varsinkin Metta-harjoite, eli rakastava ystävällisyys on itselleni kohonnut harjoitteeksi ylitse muiden. On hieno tunne saada edistää harmoniaa ja rauhaa sekä itselle, että toisille.

Uskon harjoitteen merkityksen olevan minulle suuri osittain sen takia, että olen joutunut kohtamaan työpaikkakiusaamista.

Omalla kohdallani tiesin että en ole mukana valtaapitävän hovissa. Minusta tuli se joka oli oman työyhteisön (vertaisten) ulkopuolella, yksin, päivästä toiseen ylivirittyneessä tilassa, koska milloinkaan ei voinut tietää mistä tulee seuraavaksi huutoa.

Yritin parhaani mukaan pitää omat alaiseni erossa extrapaineesta, mutta kerroin kyllä heille, että meidän osastollamme oli kovemmat tavoitteen kuin muilla, tilanteesta johtuen. Minulle annettiin kovat tavoitteet, joihin oli suorastaan mahdotonta päästä. Uskon että se olisi ollut keino päästä minusta eroon. Tapa osoittaa etten hallitse työtäni.

Pääsimme tavoitteisiin. Osastomme teki kovasti töitä. Ja suoriuduimme. Samanaikaisesti pidimme huolta omasta työhyvinvoinnista, pitämällä hyvinvointiin liittyviä kokouksia joka toinen viikko. Kun yrityksen työhyvinvointi mitattiin, sai osastomme parhaat arvosanat ja minä sain esimiehenä parhaat arvosanat.

Kun konsultti kertoi tuloksia kokouksessa jossa minäkin istuin, tiesin samanaikaisesti onnistuneeni, mutta aavistin myös että peli tulee kovenemaan. Minun osastoni saamia tuloksia ei koskaan sellaisenaan julkaistu, koska valtaapitävän mielestä osastomme oli liian pieni, joten tulokset sulautettiin huonoimman tuloksen saaneeseen osastoon, jota muuten valtaapitävän hoviin kuuluva johti.

Kiusattuna joutuu varautumaan aivan kaikkeen yllättävään. Elimistö on jatkuvassa “taistele”-tilanteessa, mikä kuluttaa. Johtoryhmän kokouksessa pitäessäni pientä esitystä hyvin triviaalista asiasta (itse olisin vain sanallisesti kertonut sen), ei valtaapitävä ollut tyytyväinen esitystekniikkaan, vaan huusi ettei esitystä näin voi pitää, tee se Powerpointille ja katsotaan se uudelleen.

Elämä kiusattuna on täynnä älyttömiä vaatimuksia, jatkuvaa arvostelua, huutamista, ulkopuolelle jättämistä. Mielivaltaisia tekoja ja sanoja.

Kysyin kerran HR:ltä, joka istui kanssani samoissa kokouksissa, että miksi te työkaverit ette puolusta minua. Jokainen näki mistä oli kyse, mutta istui hiljaa tuppisuuna. HR:lle olisi kuvitellut työhyvinvoinnin kuuluvan. Hän vastasi yllättävän rehellisesti: “Pelkäämme että se kohdistuu meihin, jos puutumme asiaan.” Sen lauseen jälkeen lopetin avun toivomisen ja ymmärsin että oli yrityksen sisäpuolella täysin yksin.

Otin yhteyden työpaikkalääkäriin. Hän tulikin jossain vaiheessa pitämään kolmikantakeskustelua kanssamme. Lääkäri yritti selittää asioita, keskustella, mutta kun valtaapitävä vain huutelee älyttömyyksiä, eikä ole valmis kuuntelemaan tai keskustelemaan, on tilanne mahdoton. Lääkäri neuvoi lähtemään pois työpaikasta. Lopulta hän jopa painosti lähtemään pois työpaikasta. Hän toki oli oikeassa, mutta niin isoja muutoksia ei tehdä nopeasti. Ne vaativat aikaa ja jonkin suunnitelman mihin sen jälkeen suuntaudutaan.

Työsuojeluvaltuutettu oli aivan lapanen valtaapitävän kanssa. Häneltä ei voinut odottaa minkäänlaista apua. Hänkin sanoi sen suoraan.

Olin yhteydessä työsuojelupiiriin. Jälleen kerran kävi ilmi että olen tehnyt kaiken oikein, ottanut yhteyttä oikeisiin tahoihin, mutta koska kiusaaja on valtaapitävä, ei tilanteelle voi mitään.

Olin yhteydessä konsernin HR:ään. Soitin, jätin hänelle viestiä, kerroin tilanteesta sähköpostilla, hän ei koskaan palannut asiaan. Toki hän teki työtään toisessa maassa, mutta tilanne oli myös vastuualueensa alueella.

Sanoin valtaapitävälle pari kertaa, että minut saa täältä kyllä ulos kun lyö rahaa pöytään. Hän väitti ettei se ole tarkoitus, vaan haluaa että hoidan hommani kunnolla. Loppuvaiheessa työnkuvani oli niin riisuttu, ettei työtä käytännössä ollut. Hänen käytöksensä paradoksaalisuus ei tainnut koskaan aueta hänelle itselleen. Mutta minulle ole selvää lähes kaksi vuotta, että minusta halutaan eroon.

Lopulta pääsin ulos tilanteesta minulle sopivalla tavalla. Siihen pisteeseen päästessä oli “taistele”-tilannetta kestänyt ainakin puolitoista vuotta. Tilanne alkoi manipulointiyrityksillä, jatkui eristämisellä (ilmeisesti en ollut “hovi”-kelpoinen) ja päättyi täysin avoimeen haukkumisen ja kiusaamisen vaiheeseen, minkä kaikki ympärillä olijat hiljaisuudellaan hyväksyivät.

Näin vuosia jälkeen päin tilannetta ajatellessa, muistan että päällimmäinen toive olisi ollut että vain yksikin olisi osoittanut välittämistä, tukea, sitä että ei hyväksy tilannetta. Yksin oleminen sen kaiken keskellä on tappavaa. Se näkyy elimistössä ja terveydessä. Se voi jättää elinikäisiä sairauksia.

Toipuminen kesti pitkään. Toipuminen kiusaamisesta ei tapahdu muutamalla sairaslomaviikolla. Toipuminen ei ole pelkästään kehovaurioiden korjaamista, vaan myös oman sisimmän kokoamista uudelleen. Se on henkiinjäämiskamppailusta selviämisestä toipumista. Se on monenlaisien tunteiden läpikäymistä, anteeksi antamista ja hidasta paranemista.

Metta-harjoite on keino päästää irti tapahtuneista, elää ilman menneisyyden määrittelyä nykyhetkessä. Metta-harjoite opettaa antamaan lempeyttä itselle ja kohtelemaan itseä myötätuntoisesti. Olemaan ystävä itselle ja toisille.

Suosittelen lämpimästi kaikille, varsinkin kiusatuille, Metta-harjoitetta. Se ei ole pilleri millä saa olon hetkeksi hyväksi, vaan pitkä elämänpituinen harjoite, mutta itsessään hyvin rauhoittava ja korjaava. Jokainen ansaitsee hellyyttä, ja sitä voi opetella antamaan itselleen.

Tutkimustuloksia myötätunnosta blogissa.

Metta-harjoituksesta blogissa.

Takaisin ylös.


KUN VAIN ELÄMÄÄ
22.11.2013

Kun vain saisin paremman työpaikan, sitten olisin onnellinen.
Kun vain saisin paremman auton, sitten olisin onnellinen.
Kun vain kotini olisi kuin sisustuslehden aukeama, sitten olisin onnellinen.
Kun vain, niin sitten...

Tutkimusten mukaan kun ihminen on onnellinen, niin silloin asiat alkavat sujumaan. Onnellinen ihminen tekee työnsä hyvin, jolloin hänellä on paremmat mahdollisuudet saada uusi työpaikka ja palkankorotuksen mukana se parempi auto. Onnellisen ihmisen kanssa on helppoa olla, joten erilaisia sosiaalisia mahdollisuuksia tulee eteen enemmän.

Toiseen suuntaan yhtälö ei toimi. Kaikki ihanat uudet tavarat ja asiat elämässämme tulevat normiksi ihan muutamissa viikoissa. Totumme niihin, vaikka aluksi olisimme hyvinkin onnellisia niiden saamisesta. Sen jälkeen haluamme lisää, uudempaa, hienompaa, seuraavat uudistetut mallit milloin mistäkin laitteesta.

Joskus kannattaa pysähtyä ja miettiä haluaako oikeasti sitä mitä uskoo haluavansa. Oikeasti pohtia miten sen toivotun asian tai tavaran saaminen vaikuttaa elämään ja olenko sitten oikeasti onnellinen. Mikä tekee tekee onnelliseksi?

Kuinka moni shoppaileekaan kun on huono olo. On hyvin helppoa hetkeksi ostaa onnellisuuden tunne. Seuraavana päivänä voi ostaa sen uudelleen, kun uuden omistamisen tunne on jo hiipunut pois.

Vanhan zen sanonnan mukaan saat sen huolet, minkä omistat. Jos omistat asunnon, saat asunnon huolet. Jos omistat auton, saat auton huolet. Silloin kun tavaraa on yllin kyllin alkaa huolena olla niiden säilytys, paikoilleen siivoaminen ja kierrätys. Varsinkin nykyään kun roskiin ei pitäisi heittää mitään sinne kuulumatonta, on kierrätys jo isompi homma. Tavara pitää lajitella ja viedä asiaan kuuluviin kohteisiin. Ylimääräisestä tavarasta voi olla kohta todella vaikea päästä eroon.

Kun huomaa että juuri se jalkakäytävä mitä kuljet onkin ihan hyvä tai että se taivas mitä katsot onkin ihanan sininen, voi keskittyä niihin oikeisiin kauniisiin asioihin elämässä.

Rumin sanoihin “Kun menet puutarhaan, kiinnitätkö huomion ruusuihin vai piikkeihin” voisi lisätä “Vai kiinnitätkö huomiota naapurin uuteen lajikkeeseen, mistä sinun on heti saatava itsellesi parempi versio”?

Pieni meditointi hetkeen tulemiseen:
Sisään hengittäessä anna itsesi olla läsnä tässä hetkessä.
Ulos hengittäessä huomaa että hetki on hyvä sellaisenaan.

Takaisin ylös.


SITRUUNAMEHUA
14.11.2013

Joskus elämä tarjoaa sitruunoita ja silloin pitäisi jaksaa tehdä sitruunamehua. Niinhän sitä sanotaan.

Odotuksemme syntyvät eletystä elämästä. Jokaisella meistä on omamme. Ajattelemme eri tavoin, olemme oppineet erilaisia asioita ja suhtaudumme muutoksiin yksilöllisesti. Monesti pidämme omaa ajattelutapaamme ainoana oikeana tai ainakin parempana kuin toisen tapa ajatella.

Kun oikein kovasti pitää kiinni omasta ajattelumallistaan, joutuu väkisinkin kahnauksiin ympäröivän maailman kanssa. Kaikki eivät ajattele samoin. Kaikki eivät näe asioita samoista näkökulmista. Toisinaan kohtaamme ihmisiä jotka ylentävät itsensä alentamalla toisia. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista. Kukaan ei ole luvannutkaan että se olisi.

Tutkimuksen mukaan ihminen lukee artikkeleita jotka tukevat hänen omaa näkökulmaansa. Ehkä emme luonnostaan ole avoimia uusille asioille tai ajatuksille. Omia ajatuksia ja mielipiteitä on helppoa selitellä itselle parhain päin ja todistella omaa viisauttaan. Olemme mestareita siinä. Tutkimusten mukaan, valitsemme miten tahansa, olemme pääsääntöisesti lopuksi valintaamme tyytyväisiä. Koemme sen parhaaksi valinnaksi.

Ylipäänsä toisten ihmisten kanssa eläminen voi olla hankalaa. Joku tutkija kyseenalaistikin että onko nykyihminen vielä tarpeeksi kehittynyt asumaan ahtaasti kaupungissa. Siitä ei ole kauan aikaa kun olimme luonnon helmassa ja tilaa riitti kaikille. Ei tarvinnut opettaa liikenteessä törttöileviä kanssaihmisiä nyrkeillä ja kansainvälisillä käsimerkeillä, ei tarvinnut ottaa omaa tilaa kiilailemalla jonoissa tai seisomalla keskellä katua vain koska siihen “on oikeus”.

Mitä enemmän pidämme kiinni “omista oikeuksistamme” ja olemme valmiita taistelemaan niiden puolesta, sitä enemmän olemme sotatilassa ympäristömme kanssa. Jokaisesta kohtaamisesta voi tulla henkilökohtainen kaupunkisota.

On helpompaa vain mennä virran mukana. Kuin surffaten laineiden päällä, huolehtien että suunta on kuitenkin oikea.

Voit antaa asioiden olla. Jättää ne omaan arvoonsa. Päästää irti ikävistä asioista ja tapahtumista. Se ei ole helppoa, mutta mitä enemmän sitä tekee, sitä paremmaksi siinä tulee. Kannat itse kaikki tunteesi sisälläsi. Vaikka yrittäisit niitä muille jakaa olemalla ilkeä, töykeä, röyhkeä, vahvistat samalla sisälläsikin olevaa tunnetta. Kun kohtelet itseäsi myötätuntoisesti, lempeydellä, on irtipäästäminen helpompaa ja olo kevenee.

Muista että meillä jokaisella on oma sosiaalinen todellisuutemme, emmekä sen tähden näe asioita samalla tavalla. Harvoin onnistumme toisia vakuuttamaan oman näkökantamme oikeellisuudesta, joten jos vakuuttelu ja opettaminen ei ole se mitä nautit tehdä, päästä irti.

Kun elämä tarjoaa sitruunoita, tee sitruunamehua. Anna hetken olla sellainen kuin se on ja yritä löytää siitä parhaat puolet. Suuntaa katse positiiviseen ja pidä se siellä. Kaikki tapahtunut on jo mennyttä.

Takaisin ylös.


KEVÄÄN KURSSIEN ESIKATSELU ON ALKANUT
5.11.2013

Kurssit sivulta pääsee jo ennakkoon katsomaan keväällä alkavia Mindfulness-kursseja! Kurssimahdollisuuksia on tulevana kevätkautena paljon. Mukana on myös uutuuksia.

Kurssit tulevat myyntiin opistojen aikataulujen mukaisesti. Kannattaa seurata myös opistojen omia sivuja.

Merkinnät "Jatko 1, Jatko 2, Edistyneet" jne, on laitettu kurssitietoihin auttamaan kurssivalintaa. Niiden avulla voit päätellä että kurssin sisältämät harjoitukset eivät etene samalla rotaatiolla kuin vaikka alkeiskurssin. Näihin ennakkotietoihin voi vielä tulla muutoksia!

Tarjolla on myös pari ilmaista tilaisuutta:

"Hyvän elämän eväät: Mindfulness meditointia"
pidetään TSL:llä Hakaniemessä 2.12.2013 klo 17.30-19.
Rauhoitu Joulun aikaan mindfulness-harjoitteilla. Rentouttavia ja rauhoittavia Mindfulness-harjoitteita. Mindfulness-tekniikka on meditaatiomuoto, jossa kiinnitetään huomiota kaikkeen mikä tulee mieleen ja hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat, arvostelematta. Tutustutaan erilaisiin tapoihin harjoittaa mindfulness-meditointia. Tavoitteena löytää omaan arkeen sopivia harjoituksia. Mindfulnessin avulla voidaan syventää itsetuntemusta, opiskella stressinhallintaa ja rentoutumista. Sopii aloittelijoille ja jo mindfulnessia harjoittaneille. Tilaisuus toteutetaan yhdessä Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin kanssa. Yhteistyössä on mukana myös HOK-Elanto.

Ilmoittaudu iltaan netin kautta, paikkoja on rajoitetusti. Tervetuloa!


"Tiistaitiima - Mitä Mindfulness on?"
Pidetään aikuisopistolla 14.1.2014 klo 17-18.30.
Tutustu mindfulnessin maailmaan! Yleisöllä on mahdollisuus illan aikana kysyä ja keskustella. Luennot pidetään opistolla, Töölöntullinkatu 8, 00250 Helsinki, sali 101, 1. kerros.

Vapaa pääsy, ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tervetuloa!


Takaisin ylös.


HERÄÄ HETKEEN ARJESSA
31.10.2013

Usein kysyttyä on miten voi harjoittaa mindfulnessia arjen keskellä. Oikeastaan “oikea” kysymys voisi olla että miten muistaa harjoittaa arjen keskellä, koska läsnä oloa voi harjoittaa missä vain ja miten vain.

Itse suosittelen valitsemaan jotain mikä toistuu arjessa lähes joka päivä ja ankkuroimaan siihen hetkeen tulemisen harjoitteen. Valitse jotain mikä muistuttaa sinua mahdollisuudesta tehdä harjoite sillä hetkellä.

Siirtymät
Paikasta toiseen siirtyminen on hyvä hetki tulla tietoiseksi siitä mitä on tekemässä. Vaikka kävelisit työpisteeltä hakemaan kahvia tai kotiovelta bussipysäkille tai parkkipaikalle, on hetkeen tuleminen hyvä harjoite.

Voit käyttää aisteja ja havainnoida mitä ne kertovat ympäristöstä, voit keskittyä liikkeeseen, kehoon tai hengitykseen. Älä yritä muuttaa mitään tai saavuttaa mitään. Vain aisti mitä hetkessä tapahtuu.

Odottaminen
Odotat sitten hissiä, punaisien valojen vaihtumista vihreäksi tai vaikka kassajonon etenemistä, on odottaminen aina hyvä hetki tulla hetkeen. Hengitys on aina mukanasi, joten odottaminen on hyvä hetki rauhoittua hengityksen avulla.

Hyvät tunteet
Kun jotain mukavaa tapahtuu, voit vahvistaa tunteita jäämällä niihin hetkeksi. Olet iloisen hetkesi ansainnut, joten huomaa tapahtuma, siitä esiin nousevat tunteet ja annan hyvien tunteiden helliä sinua hetken aikaa. Hyvä olo auttaa jaksamaan.

Kosketus
Voit antaa johonkin tiettyyn esineeseen koskemisen herättää sinut hetkeen tai voit valita vaikka kylmän tai lämpimän tunteet herätellä tai jonkin tietyn materiaalin. Kun käsi osuu esimerkiksi ovenkahvaan, anna sen tuntemuksen palauttaa sinut ajatusten pyörteistä tähän hetkeen.

Äänet
Arjessa toistuvat ikävätkin äänet voi valjastaa hetkeen heräämiseen. Kun rekka rymistelee tiellä ohi ja kuulet sen äänen sisälle asti, voi se herättää nostamaan katsetta ulos ikkunasta ja vaikka huomaamaan linnut tai auringon paisteen, sen hetken millainen se sillä hetkellä on.

Maut
Kannattaa aika ajoin maistella mitä syö. Monesti arjessa tulee syötyä lähes mitä vain kun kiireessä yrittää vaientaa kiljuvaa vatsaa. Silloin tällöin kun huomaa mille suuhun pantava syötävä maistuu, voi miettiä onko se sellaista mitä haluaa syödä. Läsnäoleva syöminen voi auttaa pikku hiljaa päästämään irti pienistä turhista naposteltavista ja sitä kautta auttaa voimaan paremmin. Kun huomaa (on aikaa huomata) mitä syö, valitsee usein paremman makuista ja laadukkaampaa syötävää.

Ei ole väliä millainen hetki on. Hetki voi olla hyvä tai huono tai mitä tahansa siltä väliltä. Mukavia hetkiä on kyllä kiva juhlia omassa mielessä. Hetkessä hetken aikaa eläminen auttaa unohtamaan huolet jotka eivät ole läsnä kyseisessä hetkessä. Usein mielemme on täynnä kaikkea mitä emme sillä hetkellä siellä tarvitsisi pitää, joten niistä hetkellisestikin irti päästäminen auttaa vähentämään huolestuneisuutta. Samalla myös tulet harjoitelleeksi rentoutumista ja ajatuksista irti päästämistä, mikä omalta osaltaan voi auttaa nukahtamaan illalla paremmin.

Takaisin ylös.


SPREADSHIRT:SSÄ ILMAINEN KULJETUS
30.10.2013


Paidoissa ja kangaskasseissa mantroja, zen ajatelmia ja sanaleikkejä.

Muista laittaa koodi SWEET2013 kohtaan arvoseteli!

30. ja 31.10. ILMAINEN KUJETUS
EI MINIMI OSTOA


JOTAIN KIVAA JOKA PÄIVÄ
23.10.2013

Päivän pimenevät vauhdilla. Huomaan itsestäni että valosta irti päästäminen ja pimenevien päivien vastaanottaminen ilolla on joka vuosi vaikeampaa. Ehkäpä kesäni ovat olleet viime vuosina erityisen upeita ja ne yhdistyvät lähes jatkuvaan valoon mielessä, joten syksyä kohti eteneminen tuntuu ajoittain haastavalle.

“Jotain kivaa joka päivä” on yksi parhaita saamiani neuvoja. Se ei tarkoita ylenpalttista ostohuumaan heittäytymistä tai arjesta irtautumista. Se voi tarkoittaa mitä tahansa pientä mukavaa hetkeä tai asiaa, minkä itselleen haluaa suoda, hyvällä omallatunnolla ja ilolla.

Oma listasi voi sisältää hyvän kirjan lukemista, nautinnollisia kahvihetkiä, suosikki tv-sarjan seuraamista, puutarhanhoitoa, periaatteessa ihan mitä tahansa minkä tekemisestä tai seuraamisesta nautit. Tässä muutamia esimerkkejä kokeiltavaksi.

Halaus
Hyvä halaus piristää ja parantaa mielialaa aina. Jos halikaveria ei ole lähettyvillä, voi itselleen antaa halauksen. Tutkimusten mukaan sillä on merkitystä että osoitamme itsellemme myötätuntoa myös koskettamalla.

Lemmikit
Lemmikkien kanssa leikkiminen parantaa mielialaa. Lemmikeiden terveysvaikutuksista on paljon tutkittua tietoa. Lemmikit muun muassa nostavat oksitosiinipitoisuutta ja alentavat verenpainetta. Koirat myös vievät omistajansa joka päivä ulos lenkille happea haukkaamaan. Terveysvaikutuksista enemmän myös blogissani.

Musiikki
Tutkimusten mukaan musiikin avulla voimme nopeiten vaikuttaa omaan mielialaan. Laita mukavaa musiikkia soimaan ja keskity siihen hetken aikaa. Jos kuuntelet musiikkia hetki hetkeltä, nuotti nuotilta, harjoitat samalla läsnäoloa ja saat kaupan päälle myös meditoinnin terveysvaikutuksia.

Hengittäminen
Hengitämme kaiken aikaa, mutta muutama syvä hengitys rauhassa omaan tahtiin, voi muuttaa olotilaa rauhallisemmaksi, tyynemmäksi. Erityisesti hengityksen seuraamista kannattaa suosia tilanteissa joissa joutuu odottamaan. Jokainen tylsä odotustilanne on hyvä hetki hengittää rauhassa ja samalla kysyä itseltä mitä minulle kuuluu. Hermostuminen ei paranna olotilaa, eikä muuta sitä. Joten hyödynnä se!

Oma pieni nautintohetki kannattaa tehdä läsnä olevasti, hetki huomioiden ja siihen keskittyen. Huomaa että nyt on se hetki jolloin “juhlit” itseäsi, omaa terveyttäsi ja hyvinvointiasi. Anna itsesi nauttia ilman syyllisyyttä. Jaksat pitää toisista parempaa huolta kun pidät huolta myös itsestäsi.

Takaisin ylös.


APUA KIPUTILOIHIN
16.10.2013

Kärsin itse kroonisesta hermokivusta, mikä oireilee kehon oikealla puolella hermon juuresta alas jalkaan ja ylös hartioihin. Kivun alkuperää ei voi kukaan tietää, mutta uskottava teoria on vesirokon aiheuttaman vyöruusun jälkitauti. Olen elänyt kipuni kanssa jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Niistä lähes kaksikymmentä vietin kivun kanssa mitä lääkärit eivät tunnistaneet tai eivät uskoneet olevan olemassa. Kipu oli ajoittain niin kova, etten pystynyt liikkumaan.

Jouduin ottamaan paljon vastuuta oman diagnoosin ja oikeiden lääkkeiden löytämiseen. Luin tutkimustuloksia maailmalta ja vein niitä lopulta terveyskeskuksesta löytämälleni upealle lääkärille, joka tunnisti alkuun ettei tiedä asiasta yhtään mitään, mutta selvitetään yhdessä. 


Ehkä yhdessä sana oli se kaikista tärkein, koska se antoi minulle luvan olla muutakin kuin kipu. Se sana antoi minulle luvan kertoa kaikista hulluista teorioistani lääkärille, joka lopulta toimi enemmän kumileimasimena suunnitelmilleni selättää kipu, ja antoi minun kokeilla uusimpia lääkityksiä. Minä todella kerroin mitä haluan tehdä ja lääkäri hyväksyi ne. Toki mukana oli aina faktaa mm. siitä miten potilaita hoidettiin kipuklinikalla sillä hetkellä.

Kun lopulta vuosien jälkeen löytyi lääkitys mikä auttoi elämään kivun kanssa ja ajan kanssa jopa rauhoittamaan kipua, avasi se voimavaroja pitämään huolta itsestä myös muilla tavoilla. Sitä ennen elämä oli vain selviytymistä päivästä toiseen.

Vaikka jouduin muutaman vuoden käyttämään kipulääkitystä maksimimääräisesti, jotta edes pystyin kävelemään, en ole pariin vuoteen käyttänyt kipulääkettä kuin aivan vähän. Muutos on dramaattinen. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että ehkä voisinkin elää ilman kipulääkitystä kokonaan, mutta nyt alan uskoa että ajan kanssa sekin on mahdollista. Prosessi vain vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, sekä oman kehon kuuntelua. Kuten mindfulnessissa, mitään ei voi pakottaa tapahtuvaksi. Keho ja kipu on hyväksyttävä sellaisena kuin se on.

Oma reittini kipulääkityksen vähentämiseen alkoi stressin hallinnalla. Tein elämänmuutoksia, vähensin stressin määrää ja aloin meditoimaan. Lääkettä olen vähentänyt lääkärin ohjeiden mukaisesti. Lääkkeiden vähentämistä olen tehnyt nyt viisi vuotta, ja vieläkin joudun ottamaan toisinaan kipulääkettä, jotta voin toimia normaalisti arjessa: mennä töihin, kävellä, liikkua... Määrät ovat kuitenkin erittäin pienet. Otan kipulääkettä viikossa 1,49% siitä mitä jouduin ottamaan viisi vuotta sitten, ja voin elää normaalia elämää. Tämä todella tuntuu voitolle.

Stressi alentaa kipukynnystä. Stressaantunut ja väsynyt ihminen huomaa kivun selkeämmin. Ensimmäinen merkki minkä huomaan omasta väsymisestä, on kivun esiin nouseminen. Keho kertoo selkeästi kun on aika levätä.

Olen myös opetellut hallitsemaan kipua mielikuvissa. Tekniikka on yksinkertainen, mutta sen oppiminen vaatii aikaa. Aluksi annetaan mielikuva kivulle. Mieti mille kipu näyttää. Onko kylmä, kuuma, kova, pehmeä, minkä värinen? Kun mielikuva kivusta on selvillä, istu alas ja rauhoitu, ja ala muuttamaan kipua mielessäsi. Tee siitä vastakohta. Jos kipu on kylmää, muuta se mukavan lämpimäksi. Jos kipu on pistävää, tee siitä pehmeän tuntuinen jne. Itselläni meni muutamia viikkoja, että sain kivun tunteen muutettua, mutta sen jälkeen se onkin ollut aika automaattista. Kun huomaan kivun nousevan, muistan että nyt se pitää muuttaa ja saman tien se onkin jo usein muuttunut. Jos kipua nousee monta kertaa uudelleen, sen muuttamisesta huolimatta, otan kipulääkettä. En halua että hermo “muistaa” millaista on ylläpitää kipua.

Myös mindfulness-harjoittelu auttaa kivun selättämisessä. Harjoittelulla on stressiä alentava ja ehkäisevä vaikutus, joten se vaikuttaa kipukynnyksen vahvuuteen. Se myös auttaa olemaan kivun kanssa. Kipua voi tutkia, sitä voi kuunnella ja se hyväksytään. Kivun ei anneta tehdä kipuvankilaa, vaan ollaan sen kanssa sellaisena kuin se on, ja muistetaan että kaikki on väliaikaista, myös ikävät tunteet ja olotilat.

Psykologi Elisha Goldsteinin mukaan on syytä unohtaa kuinka paljon haluamme irti kivun tunteesta, ja vain tutkia tuntemuksia. Kun keskitymme siihen miten hirveä tilanne on, teemme tuntemuksesta vielä pahemman. Kun käytämme aivoille uutta toimintatapaa ja ihmettelemme kipua ja vain tutkimme sitä, emme pahenna tilannetta, vaan opettelemme olemaan kivun kanssa uudella tavalla.

Myös meditointiharjoittelun opettama keskittyminen auttaa elämään kivun kanssa. Kun paha kipukohtaus iskee, voi rauhallisesti kiinnittää huomion johonkin toiseen ankkuriin. Voi pitää huomion omassa hengityksessä, voi katsella muurahaisten matkaa jalkakäytävällä, keskittyä pelaamaan peliä kännykällä, keskittyä kirjaan tai vaikka keskusteluun ystävän kanssa. Voit siirtää huomion mihin muuhun asiaan tahansa, pois kivusta.

Kun kipu nousee, aivot reagoivat siihen luontaisella tavalla: mitä voin tehdä, jotta kipu lakkaa. Kun ihminen huomaa mitä ajattelee, voi tietoisesti rauhoittaa itseään vaikka hengittämällä rauhallisesti ja tuomalla huomion uudelleen ja uudelleen hengitykseen. Mitä useimmiten voimme tehdä, on olla pahentamatta tilannetta.

Tärkeää on kuunnella itseä ja omaa kehoa. Edetä niiden sallimalla vauhdilla. Olla odottamatta mitään tapahtuvaksi, antaa asioiden olla kuin ne ovat. Kuulostaa paradoksaaliselle, mutta se toimii. Pakottamalla asiat eivät etene.

Takaisin ylös.


TUTKIMUSTULOKSIA METTA-HARJOITTEESTA
9.10.2013

Tiedemaailmakin on jo kiinnostunut rakastavan ystävällisyyden harjoituksen tuomasta muutoksesta. Harjoituksessa opetellaan antamaan itselle rakkautta, kohtelemaan itseä lempeydellä ja myötätunnolla, sekä opetellaan ulottamaan näitä tuntemuksia myös toisiin ihmisiin, käyden läpi ensin läheisiä ihmisryhmiä ja sen jälkeen toivotetaan hyvää kaikille muillekin.

Huffington post kokoaa tutkimustuloksia rakastavan ystävällisyyden harjoituksen tuomasta muutoksesta.

On selvinnyt että rakastavan ystävällisyyden harjoituksen tulokset ovat hieman erilaisia kuin muiden meditointiharjoitteiden.

1.
Rakastavan ystävällisyyden harjoitus (Metta) vähentää stressiä. Rakastavan ystävällisyyden harjoitus ei pelkästään vähennä ahdistusta, mutta se voi vaikuttaa kehon fysiologiaan sekä vähentää tulehduksia kehossa. 


2.
Muutokset syntyivät henkilöille jotka harjoittivat Mettaa joka päivä. Meditointitunneille osallistuminen kerran viikossa ei ollut tarpeeksi tuottamaan muutoksia. Muista että on helppoa osoittaa rakkautta ja ystävällisyyttä itselle joka päivä. Voit vaikka bussissa istuessa toivottaa itsellesi onnellisuutta, hyvinvointia, mielenrauhaa tai vaikka terveyttä. 


3.
Positiivisen psykologian tutkija Barbara Fredrickson tiimeineen tutki Metta-harjoituksen vaikutuksia tunteisiin, ja miten ne voivat tukea henkilökohtaisia psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Fredrickson tiimeineen huomasi, että harjoittaminen tuotti monenlaisia positiivisia tunteita kuten rakkautta, iloa, kiitollisuutta, tyytyväisyyttä, toivoa, ylpeyttä, kiinnostuneisuutta, hilpeyttä ja kunnioitusta. Näiden tunteiden ilmeneminen vaati kuitenkin aikaa, mutta näkyivät jo yhdeksän viikkoa kestävällä harjoittelulla. Tunteet liittyivät kasvaneisiin henkilökohtaisiin voimavaroihin, kuten itsensä hyväksymiseen, positiivisiin ihmissuhteisiin ja hyvään fyysiseen terveyteen. Tutkijoiden mukaan havainnot olivat selkeitä. 


4.
Tutkija Richard Davidson Wisconsin yliopistosta on tutkinut Metta-harjoituksen vaikutuksia aivoihin. 10 000 tuntia harjoittaneilla aivojen Insulassa näkyi selkeää aktiviteettia verrokkiryhmään verratessa. Tämä tuntui kohonneena myötätunnon kokemuksena. Myös aivojen osassa, mikä on vastuussa kyvystämme eläytyä toisten tunteisiin ja kokemuksiin, löytyi vastaavaa kohonnutta aktiivisuutta. 


5.
Stanfordin yliopiston tutkijat raportoivat havaintojaan: seitsemän minuuttia Metta-harjoitusta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiin ihmisiin, mikä puolestaan lisää joustavuutta omassa toiminnassa sekä edistää yleistä hyvinvointia.

Joogaopettaja Kripalu opettaa Metta-harjoitusta ihmisille, joilla on suuri riski uupua. Hän kertoo, että jotakin voimakasta tapahtuu harjoittaessa. Jotkut alkavat itkeä. Jotkut tuovat kätensä pehmeästi sydämensä päälle. Jotkut rentoutuvat fyysisesti.

Kokemus opetuksesta on, että nämä muutokset voivat tapahtua lyhyessä ajassa. Dalai Lama on sanonut "Ystävällisyys on uskontoni. Ei tarvita temppeleitä, ei tarvita monimutkaisia filosofioita. Omat aivot, oma sydämemme on temppelimme, filosofia on ystävällisyys."

Rakastavan ystävällisyyden harjoitus paitsi parantaa yhteyttä itseemme, myös edistää syvempää yhteyttä ja huolenpitoa toisiin.

Oma tapani on lopettaa mindfulness-tunnit Metta-harjoitukseen. Mitä tahansa tunteita on tunnin aikana noussut, on mukava lopettaa harjoittaminen kohtelemalla itseä lempeästi ja rakastavasti. Ajatus voi tuntua hassulle, tai vaikealle, mutta jo aie kohdella itseä lempeydellä tuntuu olotilassa. Kannattaa kokeilla!

Tutkimustuloksia myötätunnosta blogissa.

Metta-harjoituksesta blogissa.

Takaisin ylös.


10€ ALENNUSTA YLI 50€:N OSTOKSESTA
8.10.2013


15.10. ASTI 10€ ALENNUSTA YLI 50€:N OSTOKSESTA

Paidoissa ja kangaskasseissa mantroja, zen ajatelmia ja sanaleikkejä.

Muista laittaa koodi TREAT2013 kohtaan arvoseteli!



VINKKEJÄ POSITIIVISEN OLOTILAN NOSTAMISEEN
2.10.2013

Kuuntelin mielenkiintoisen luennon, missä Judy Moskowitz, stressi- ja selviytymistutkija, kertoi miten positiivisuus vaikuttaa terveyteen. Moskowitz kertoi päätyneensä viiteen asiaan, mitkä nostavat positiivisuuden tunnetta ihmisellä. Mielenkiintoista oli myös se, että hän oli tutkimuksissaan huomannut, että positiivisuuden vaikutus oli suurempi kuin negatiivisuuden. Eli ihmisen negatiivisuus ei muuta terveyttä niin paljon kuin positiivisuus edesauttaa sitä.

Ja negatiiviset tunteethan ovat tarpeellisia! Niitä ei tarvitse vältellä. Ne kertovat meille että jotain on vialla, jolloin voimme pyrkiä muuttamaan tilannetta.

Tässä stressitutkija Moskowitzin tieteellisesti tutkitut vinkit positiivisen tunteen nostamiseen:

Huomaa hyvät tapahtumat ympärilläsi.

Myös kaikki pienet. Voit huomata että kahvi maistui todella hyvälle. Tänään ei sada. Kohta on perjantai. Se pieni mukava juttu voi olla mitä tahansa. Mutta tämä on vasta alku. Kun olet huomannut sen pienenkin mukavan asian, kerro siitä jollekin. Voi tuntua hullulle kertoa työkaverille, että joinpa todella hyvän kupin kahvia tänään aamulla kotona. Tai iloita jollekin jostain minkä hän näkee omin silminkin, kuten vallitseva säätila. Meidän kuitenkin tulisi iloita mukavista tapahtumista ja vahvistaa niitä. Ikään kuin elää ne uudelleen puhumalla niistä. 


Kiitollisuus nostaa positiivisuutta.
Kiitollinen voi olla pienistä asioista. Eilen suihkussa ollessani tajusin kuinka kiitollinen olen siitä että minulla on mahdollisuus elää arkea kaikessa rauhassa, hyvine ja huonoine puolineen. Ne jotka elävät esimerkiksi sodan keskellä, eivät saa mahdollisuutta miettiä minä iltana pesevät tukan tai menevät saunaan. Tavallinen perusarki on monelle vain unelma tällä hetkellä. 


Mindfulness - tietoinen läsnäolo.
Moskowitz kertoi olleensa kriittinen kun hänen ohjaajansa pyysi häntä lisäämään mindfulnessin tutkimusaluelistalleen. Mindfulness ei ole samalla tavalla positiivisuutta kuin muut listalla olevat asiat. Mindfulnessissa kiinnitetään huomiota tietyllä tavalla olemassa olevaan hetkeen ja hyväksytään se sellaisena kuin se on. Moskowitz kuitenkin ymmärsi että sen jälkeen kun ihminen on huomannut kaikki tunteet - positiiviset ja negatiiviset - hän alkaa harjoittamisen myötä tuntemaan hyvää oloa. Kenenpä oloa ei rentoutuminen ja stressin, edes hetkellinen, pienentyminen auttaisi? 


Voimalauseet
Affirmaatiot ovat hyvin new age-jutulle kuulostava vinkki, mutta se toimii. Kuten mindfulnessin Metta-harjoituksessakin toivotetaan hyvää ensin itselle ja sen jälkeen toisille, ja nostetaan hyvää tunnetilaa esiin, voi voimalauseita toistamalla saada valettua itselleen vaikka rohkeutta, päättäväisyyttä, hyvinvointia, aivan mitä tahansa. Mieti mitä tarvitset ja anna se itsellesi ajatuksissasi. Voit toistaa vaikka kassajonossa seistessä “Olen rauhallinen ja kärsivällinen” niin kauan kuin jonoa riittää. Aamuisin voi aloittaa päivän sanomalla “Tästäkin päivästä tulee hieno”. Voit keksiä aivan mitä tahansa ja pyrkiä muistuttamaan siitä itsellesi pitkin päivää. 


Hyvät teot

Hyvien, pyyteettömien tekojen tekijät elävät muun muassa onnellisempina, terveempinä ja pidempään. Heillä on pienemmät riskit sairastua vakavasti. 


Koko listaa ei tietenkään tarvitse käydä läpi. Valitse asioita jotka itsesi on helppoa toteuttaa, niitä mitkä toimivat arjessasi. Inspiraatioksi suosittelen lukemaan tarinan positiivisen psykologian synnystä, jos et ole sitä vielä lukenut.

Takaisin ylös.


MYÖTÄTUNTOA ARJESSA
25.9.2013

Eräs kurssilainen kerran kysyi “Miksi minun pitäisi tuntea myötätuntoa toisia kohtaan?

Metta-harjoitus (rakastava ystävällisyys) opettaa ensin kohtelemaan itseä myötätunnolla, ystävällisyydellä, rakkaudella jne, ja sen jälkeen ulottamaan sitä läheisiin ja lopulta kaikkiin kohdattuihin.

Ilon on tieteellisesti todistettu tarttuvan kuin flunssan. Ilon tunnetta saa itselleen jopa kolmas henkilö, joka on saanut sitä alkuperäisen ilonlähteen kohdanneelta. Jokaisella meistä lienee myös kokemusta siitä, miten toinen henkilö on siirtänyt ikäviä tunteita meille. Voisi kuvitella, että meillä on taito tartuttaa tunteita itsestämme ympäristöömme.

Ilolla maustetut kohtaamiset pidentävät ilon tunnetta. Kun pääsemme kertomaan jostain iloisesta asiasta toiselle, ikään kuin elämme tilanteen uudelleen ja vahvistamme ilon tunnetta. Kun annamme suuttumuksemme näkyä ulospäin, vahvistamme sitä.

Kun ajattelemme toisia myötätunnolla, keventää se myös omaa olotilaa.

Liikenteessä varsinkin olisi tärkeää omata myötätuntoa toisia kohtaan. Kun kohtaamme toisia ihmisiä, olemme aina alttiina väärinymmärryksille, omien tunnetilojen kautta väärin tulkitsemiselle ja itseen ottamiselle. Liikenteessä on maltti valttia, joten kehittämällä myötätuntoa ja kärsivällisyyttä, voimme liikkua liikenteessäkin turvallisemmin.

Tyhjän veneen metafora opettaa olemaan ottamatta asioita itseen. Jos joku tulee eteesi liikenteessä, vaikka törmäystä ei tapahtuisi ja selviäisit säikähdyksellä, on tunnereaktio ymmärrettävästi suuri. Saatat jopa tuntea halua mennä opettamaan törttöilijää. Mikäli eteesi olisi tullut jotain ilman toisen ihmisen vaikutusta, vaikka iso oksa, ja kykenisit väistämään sen ja selviämään säikähdyksellä, reaktiosi olisi luultavasti hieman erilainen kuin ihmisen synnyttämälle tilanteelle. Koetko halua mennä opettamaan puuta mihin ja miten niitä oksia pitäisi tiputella?

Tyhjän veneen metafora muistuttaa olemaan ottamatta kaikkia asioita itseemme ja siten pitämään huolta omasta olotilasta. Se ei tarkoita että pitäisi olla ovimatto kaikelle mitä tapahtuu, mutta monesti on helpompi vaihtoehto antaa asioiden mennä, kuin ottaa kantaakseen myös suuttumusta ja loukkaantumista. Joskus asiat vain tapahtuvat, eikä niitä ole suunnattu meihin henkilökohtaisesti.

Itse koen joskus ahdistusta ruuhkaisissa tilanteissa. Silloin alan mielessäni harjoittamaan rakastavaa ystävällisyyttä kaikkia niitä kohtaan jotka ovat samassa tilassa tai kyseisessä ruuhkassa. Toivon meille kaikille kärsivällisyyttä, mielenrauhaa ja ystävällisyyttä. Harjoituksen voi aloittaa myös toivottamalla hyvää ensin vain itselle. Toivota itselle sitä mitä eniten sillä hetkellä toivot. Ja kun oma olosi helpottuu, voit toivottaa samaa ympärillesi. Pieni harjoitus, minkä kokeileminen ei maksa kuin pienen ajatusharjoituksen.

Ja aina, kaikissa tilanteissa, voi toivottaa hyvää itselle ja toisille - vaikka vain omassa mielessä.

Lisää myötätunnon vaikutuksista blogissa.

Takaisin ylös.


MITEN ALOITTAA MEDITOINTIHARJOITTELU
17.9.2013

Jos meditointiharjoituksen aloittaminen tuntuu haastavalle, voit kokeilla sitä pienin askelin.

1. vaihe

Istu alas ja ole hiljaa. Voit aloittaa paikallaan olemisen vaikka minuutilla. Parin päivän ajan voit istua minuutin ja siitä nostaa istumista muutamaan minuuttiin. Voit lempeästi sulkea silmäsi ja keskittyä vain olemaan, tekemättä yhtään mitään. Voit laittaa herätyskellon soimaan merkkiääneksi. 


2. vaihe

Jatka istumista muutaman minuutin ajan ja tuo huomio hengitykseen. Hengitä omaan luonnolliseen tahtiisi ja seuraa hengityksen matkaa kehossa. Huomaa miten hengitys menee sisään sieraimista, etenee kurkun ja rinnan kautta vatsaan, ja palaa samaa reittiä takaisin. Yritä elää elämää hengitys kerrallaan. 


3. vaihe

Jatka istumista sen ajan kuin olet aiemminkin istunut tai halutessasi lisää vähän aikaa ja pidä huomio hengityksessä. Päästä irti kaikesta muusta kuin hetkessä olevasta. Aina kun huomaat ajatuksen karanneen omille poluilleen, tuo huomio lempeästi takaisin hengitykseen. Ihminen on tehty ajattelemaan, joten ajatuksen karkaaminen ei tarkoita että tekisin jotain väärin. Kohtele itseäsi kuin kohtelisit koiranpentua - lempeydellä.



Kun paikoillaan oleminen ja hetken seuraaminen tuntuu luontevalle, voit siirtyä kokeilemaan erilaisia meditointitapoja. Pääset niihin myös valitsemalla oikeanpuoleisesta valikosta “meditointitapoja” ja seuraamalla ketjua päivämäärään 14.12.2010. 


Takaisin ylös.


MINDFULNESS JA DEITTAILU
10.9.2013

Totta, mindfulness-tunneilla käy enemmän naisia. Monesti olemme myös tunneilla käyville miehille yhteisestä suusta kertoneet, miten paljon painoarvoa “sinkkumarkkinoilla” on sille, että mies harjoittaa meditointia. Sinkkunaiset arvostavat miestä joka pitää huolta itsestään, on luotettava ja omaa hyviä arvoja.

Mindfulnessia harjoittava oppii hyväksymään itsensä ja toiset sellaisina kuin ovat. Toista henkilöä ei voi muuttaa, eikä missään nimessä saa alistaa eikä mitenkään vahingoittaa. Kun tapaa henkilön joka hyväksyy sellaisena kuin on, antaa se mahdollisuuden olla oma itsensä. Oma sisin paljastuu joka tapauksessa ajan kuluessa, joten miksi emme olisi sellaisia kuin olemme, jo heti kohdatessa. Omana itsenä oleminen ei sulje pois kehittymisen halua tai mahdollisuutta.

Kun ihminen osaa olla sellainen kuin on ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, se tuo elämään mielenrauhaa. Rauhaa, mikä näkyy ulospäin toisille ihmisille. Se myös vapauttaa energiaa muihin asioihin, kun ei tarvitse taistella itsensä kanssa.

Mindfulnessia harjoittava myös oppii olemaan yksin. Silloin päästää irti pakosta löytää toinen ihminen elämään ja paradoksaalisesti sekin näkyy toisiin ihmisiin vetoavana. Ihmisestä helposti vaistoaa energian, myös epätoivon. Kun meillä on pakonomainen tarve saada jotain tapahtuvaksi, teemme helposti virhearviointeja ja vääriä valintoja. Epätoivo ajaa kokeilemaan asioita, myös ihmissuhteita, joista voisi jopa heti päätellä ettei se tule toimimaan.

Kun oppii astumaan pois epätoivoisten ajatusten kierteestä, oma olo helpottuu, kevenee ja tämä välittyy toisille ihmisille ja potentiaalisille kumppaneille. Onnelliset, tasapainoiset ihmiset jakavat ympärilleenkin hyvää oloa. Onnellisuushan tarttuu kuten flunssa!

Ensimmäiset treffit voivat nostaa esiin jännitystä, mikä saattaa näkyä punasteluna, sydämen tykytyksenä tai vaikka liiallisena hikoiluna. Mindfulness-harjoittelu opettaa rauhoittumaan esimerkiksi oman hengityksen avulla. Metta-harjoituksilla oppii toivottamaan itselleen hyvää, sekä asioita joita tarvitsee, ja sitä kautta rauhoittamaan omaa oloaan. Kun on rauhallinen, ei sano vääriä asioita hermostuneena, liikehdi levottomasti ja osaa olla oma ihana itsensä.

Muista, että jokaisella on lupa olla oma itsensä, oli toinen siitä mitä mieltä tahansa. Muista kuitenkin olla vahingoittamatta tapaamiasi ihmisiä esimerkiksi vaikka juoruilulla, vaikka hän käyttäytyisi miten hölmösti tahansa. Jokainen meistä kasvaa ja kehittyy omaan tahtiin. Se että teidän tienne ei kohdannut pysyvästi, ei anna lupaa kasata esteitä hänen polulleen. Toivota kaikille kohdatuille hyvää - vaikka vain mielessäsi.

Tapailuvaiheessa tunteet monesti menevät vuoristorataa. Esiin nousee pelkoja, ahdistusta, onnellisuutta, keveyttä. Muistoista herkästi nousee myös vanhoja traumoja, hylkäämisiä ja muistikuvia siitä kun parisuhde on satuttanut. Mindfulness-harjoittelu opettaa olemaan rauhassa ikävienkin tunteiden kanssa. Se auttaa muistamaan että kaikki on väliaikaista, niin myös epämukavat olotilat. Hengitykseen ankkuroituminen auttaa rauhoittamaan oloa ja kestämään epävarmuutta paremmin. Opit huomaamaan mitä mielessäsi tapahtuu, erottelemaan vanhat tunteet nykyhetkestä, sekä opit rauhassa valitsemaan miten haluat toimia.

Mindfulness ei ole nopea ihmelääke kaikkeen. Voit muutamia harjoitteita omaksumalla oppia rauhoittamaan itseä ja olemaan tyytyväinen nykyhetkessä. Mindfulnessin voima kuitenkin tulee siitä että harjoittaa joka päivä, vaikka vain kaksi minuuttia, ja antaa itselleen mahdollisuuden muuttua ja kehittyä rauhassa, pakottamatta. Mindfulnessista ei pidä tehdä itselleen projektia missä yrittää pakonomaisesti saada jotain aikaiseksi. Se riittää, että ottaa hieman aikaa harjoittaakseen, ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Huomaat kyllä muutoksia ajan kanssa.

Mutta miten sinkkumiehen tulisi kertoa baarissa että hän käy meditointitunneilla tai harjoittaa hiljentymistä, ihmetteli eräskin sinkkumies!

Takaisin ylös.


ALMONDA SPREADSHIRTISSÄ

9.9.2013

ILMAISET KULJETUKSET KUN TILAAT
VÄHINTÄÄN KAKSI TUOTETTA.



TARJOUS VOIMASSA 10.-17.9.2013

Paidoissa ja kangaskasseissa mantroja, zen ajatelmia ja sanaleikkejä. Muista laittaa koodi AUTUMN2013 kohtaan arvoseteli!



KAUNIITA SANOJA
2.9.2013

Pääsääntöisesti työpäiväni loppuu Metta-harjoitukseen. Metta eli rakastava ystävällisyys on harjoitus, missä opetellaan antamaan ystävällisyyttä tai rakastavaa ystävällisyyttä ensin itselle ja sen jälkeen sitä ulotetaan ihmisiin elämässämme sekä muualla maailmassa.

On aika huikeaa lähteä töistä kotiin rakastavassa olotilassa. Yhteiskunnassamme on kilpailuhenkisyys läsnä hyvin vahvana. Kilpailut ja usein niiden mukana tuleva raadollinen arvosteleminen tulee esiin televisiosta lehtiin, työelämään ja kouluihin.

Jokainen meistä varmasti kohtaa arvostelua. Milloin sitä kohtaa liikenteessä, milloin työelämässä tai ihmissuhteissa tai ihan vain satunnaisissa kohtaamisissa ja väärinkäsityksissä. Kerrotaan ettei edes Buddha pystynyt opettamaan niin että kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Miten lohdullista!

Ei meidän olekaan tarkoitus täyttää kaikkien toiveita. Ei kukaan voi olla kaikille mieliksi. Se mitä mieltä olemme ja miten asiat koemme on myös päiväsidonnaista. Jokaisella on oma perspektiivi samaan asiaan. Tutkimusten mukaan lääkäritkin tekevät parempia diagnooseja paremmalla tuulella ollessaan. Tämä pädennee kaikkeen kanssakäymiseen. Hyvällä tuulella kestämme vastoinkäymisiä paremmin, ja ärsyyntyneenä ärsyynnymme pienistäkin asioita vielä lisää. Kun opettelemme vahvistamaan ystävällisyyden ja rakkauden tunnetta, oma elämä tuntuu huomattavasti kevyemmälle.

Sanat joita sanomme, joita mielessä pyöritämme, vaikuttavat meihin. Mihin kiinnitämme huomiota, se vahvistuu. Itse huomaan sanojen vahvuuden selkeästi juuri Metta-harjoituksessa. Saan sanoa kauniita sanoja, kauniita ajatuksia mukana olijoille:

“Ole rauhassa ja ole turvassa. 
Suotakoon sinulle onnellisuutta.
Olkoon sinulla merkityksellistä tehtävää.
Olkoon sinulla keveyttä elämässä.
Olkoon sinulla läheisiä ystäviä ja läheinen perhe.
Olkoon niin että kaikki olennot kaikkialla arvostavat ja kunnioittavat toisiaan.”

Jokainen voi päättää millaisia sanoja käyttää, millaisia asioita puhuu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sanat mitä toisille sanomme, vaikuttavat myös meihin itseemme, omaan olotilaamme. Kauniita sanoja jakaessa, kaunistamme myös omaa mieltämme.

Takaisin ylös.


ALMONDA SPREADSHIRT TUOTTEET -20%
30.8.2013


4.9. ASTI KAIKKI TUOTTEET -20% ALENNUKSELLA

Paidoissa ja kangaskasseissa mantroja, zen ajatelmia ja sanaleikkejä.
Muista laittaa koodi SUPER20 kohtaan arvoseteli!



JOS VIISIVUOTIAS PYSTYY
24.8.2013

Positiivisen psykologian syntyhetki on mainio esimerkki siitä miten pienistä sanoista suuret ajatukset voivat lähteä liikkeelle.

Martin Seligman, amerikkalainen psykologi ja kirjailija oli kitkemässä rikkaruohoja puutarhasta ja hänen viisivuotias tyttärensä Nikki, leikki lähellä. Nikki heitteli rikkaruohoja ilmaan ja tanssi ympäriinsä. Isä hermostui käytökseen ja huusi tytölle.

Nikki rauhoittui ja käveli pois. Hetken kuluttua tyttö tuli takaisin ja sanoi: “Isä, haluan puhua sinulle”.

Niin Nikki? 

“Isä, muistatko aikaa ennen viidettä syntymäpäivääni? Kolmevuotiaasta viisivuotiaaksi olin valittaja. Valitin joka päivä. Kun täytin viisi, päätin etten valita enää. Valittamisen lopettaminen on ollut vaikein asia minkä olen ikinä tehnyt. Mutta jos minä pystyn lopettamaan valittamisen, sinä pystyt lakata olemasta murjottaja.”

Martin isälle hetki oli valaiseva. Hän oli järkyttynyt nuoren tyttärensä viisaudesta: lopeta valittaminen ja ala elämään positiivisella asenteella. Martin alkoi ajattelemaan elämää, itseään, lapsien kasvattamista ja omaa työtään.

Hän tuli seuraaviin päätelmiin mietinnöissään.

Lasten kasvatus on enemmän kuin sen korjaamista mikä lapsissa on vikana. Lasten kasvatus on lasten vahvuuksien löytämistä ja vaalimista. Kasvatus on sitä, että auttaa lapsia löytämään tavan elää heidän positiivisia ominaisuuksiaan käyttäen. 
 Hän tajusi oman elämäntyylinsä kaipaavan muutosta. Hän huomasi eläneensä vuosia negatiivisuudessa. Tarttuneensa toisten puutteisiin, valittaneen elämän epäoikeudenmukaisuudesta, huomautelleen toisille kiusaamiseen asti ja olleensa onneton. Hän ajatteli että ehkä siirtyminen positiiviseen asenteeseen elämään ja toisia ihmisiä kohtaan, auttaisi parantamaan elämän laatua. 
 Nikkin sanat saivat hänet ajattelemaan ammattiaan. Hän oli kuuluisa psykologi. Ja ennen näitä pienen tytön sanoja hän ja hänen kollegansa olivat keskittyneet työssään ihmisen negatiiviseen puoleen: mielisairauksiin ja niiden parantamiseen. Hän ajatteli että hän kuitenkin voisi keskittyä löytämään hyvää lapsissa ja alkaa vahvistamaan sitä hyvää mitä kaikissa on. Uskomaan jokaisen mahdollisuuteen kasvaa ja kehittyä, myös aikuisena. 

Näistä suurista pienen tytön sanoista Martin Seligmanin tutkimukset lähtivät positiivisuuden suuntaan ja positiivisesta psykologiasta tuli hänen suurin saavutuksena hänen omilla sanoillaan sanottuna.

Jos viisivuotias pystyy siihen, saa se ajattelemaan, että kuka tahansa pystyy siihen. Blogista löydät tukea myös elämänmuutoksiin. Tavoitteen tueksi kirjoitussarjasta löydät paljon erilaisia vinkkejä. Löydät sen myös valitsemalla blogisivun oikeanpuoleisesta valikosta "TAVOITTEEN TUEKSI".

Takaisin ylös.


HYVIÄ AALTOJA, VÄREITÄ JA ENERGIOITA MAAILMAAN
20.8.2013

"Energiaa ei voi luoda tai tuhota, sitä voidaan vain muuttaa yhdestä muodosta toiseen". Albert Einstein

Energia on mielenkiintoinen asia. Monesti energia liitetään energiateollisuuteen tai voimaan mikä saa materiaalia liikkumaan. Unohtuuko meidän oma sisäinen energiamme?

Itse huomasin kesälomalla voimien palautuvan. Jaksaminen parani, ilo asioihin ja arkeen löytyi helpommin. Harrastuksiin tuli laitettua enemmän aikaa ja vaivaa, ja juoksukin sujui paremmin kuin koskaan.

Olen seurannut omaa energiaani kesän aikana entistä tarkemmin. Haluan aktiivisesti vaikuttaa siihen millaisena täällä elämääni elän ja millaisia tunteita ympärilleni lähetän. Siinä ei todellakaan onnistu täydellisesti joka päivä, mutta jo aie on mielestäni hyvä alku. Kun tietää mitä tavoittelee, on helpompi kulkea sitä kohti.

On helpompaa olla rauhallinen ja seesteinen lomalla kun voi tehdä mitä haluaa, ottaa vaikka torkkuja kun väsyttää. Kiireisimmänkin arjen keskellä yritän pitää kiinni niiden aaltojen tarkkailusta, joita itse lähetän ympäristööni. Yritän päästää irti kaikesta turhasta mielensisäisestä hälinästä mistä ei ole mitään hyötyä ja keskittyä rauhaan. Olemaan lähettämättä stressaavaa, häiritsevää energiaa ympärille.

On ihan päivän selvää, että meillä on energiaa mitä jaamme erilaisien asioiden kesken. Osasta tekemisistämme energia kasvaa ja osa kuluttaa sitä. Olisi hyvä saada se tasapainoon niin, että voimaa riittää myös muuhunkin kuin välttämättömyyksiin.

Uupuneen ihmisen on vaikea alkaa nostaa energiatasoaan. Pienikin ponnistus voi syödä sen kaiken voiman mitä on ollut. Pitäisi keksiä jotain mukavaa, innostavaa tekemistä tilanteessa missä oikein mikään ei tunnu miltään. Jos arki ja tai työ tai vaikka sairaus kuluttaa itsessään paljon, voi myös olla haasteellista löytää palauttavaa tekemistä tai harrastusta.

Eri päivinä liikumme erilaisella energialla. Aina ei voi odottaa itseltään samaa suoritusta. Voi kuitenkin päättää millaisia aaltoja ja väreitä ympärilleen lähettää. Vaikka itsellä olisi surkea olo, ei sitä ole pakko jakaa ympärille. Kun vain kertoo olevansa alamaissa, toinen henkilö yleensä ymmärtää tilanteen ja saattaa jopa jakaa taakkaa. Jos vain ärhentelee ja kiukuttelee, saa harvemmin tukea ja ymmärrystä, jos ei ole lapsi.

Eilen mindfulness-tuntien jälkeen eräs kurssilainen tuli kertomaan, ettei ole koskaan rentoutunut niin hyvin kuin eilen tuntien aikana. Miten ihanaa oli kuulla se! Huomasin miten oma mielialani nousi entisestään ja miten energiatasoni kasvoi. Se oli oikeastaan ensimmäinen asia minkä halusin miehelleni jakaa, kun illalla näimme. Ne muutamat sanat olivat isoja.

Miten tärkeää on saada kuulla mukavia asioita, kokea onnistumisia. Pienillä sanoilla voimme lähettää pieniä aaltoja ympärillemme. Ne pienet aallot parhaimmillaan muuttuvat isoiksi virroiksi, joissa monet ihmiset antavat hyvän olotilansa näkyä ympärilleen.

Suosittelen lukemaan pari kirjoitusta aiheesta. “Sillä keitä olemme on merkitystä” (tai valikosta oikealta MERKITYKSELLISYYS) sekä “Lähetä hyvää eteenpäin” (tai valikosta oikealta LÄHETÄ HYVÄÄ ETEENPÄIN). Molemmissa tarinoissa kerrotaan pienen eleen ihme, miten se voi parhaimmillaan vaikuttaa moneen ihmiseen ja muuttaa elämän kulkua.

Nuku tarpeeksi, syö terveellisesti, hemmottele itseäsi toisinaan, muista rentoutuminen ja kohtele itseäsi myötätuntoisesti. Lähettämäsi aallot ovat silloin varmasti upeita!

Takaisin ylös.


MEDITOINTIKURSSEISTA
13.8.2013

Nyt kun syksyn kurssit taas alkavat, on ehkä ihan hyvä kerrata muutamia kursseihin liittyviä asioita ja yleisimpiä kysymyksiä.

Mitä on mindfulness?

Mindfulness on tietoista läsnäoloa olemassa olevassa hetkessä. Harjoituksissa kiinnitetään huomiota kaikkeen mikä tulee mieleen ja hyväksytään se sellaisena kuin se on. Tietoisuusharjoitusten aikana huomio kiinnitetään siis siihen mitä tässä hetkessä tapahtuu, arvioimatta tapahtumia. Tarkoitus on huomata mitä mielessä tapahtuu ja opetella päästämään siitä irti ja tulemaan takaisin olemassa olevaan hetkeen.

Mitä kurssilla tapahtuu?
Mindfulness-harjoituksia voi tehdä eri aistien kautta, kehoa ja ajatuksia seuraamalla sekä hengityksen kautta. Kursseilla tehdään erilaisia harjoituksia. Yleensä kurssikerralla (90 min) tehdään noin viisi erilaista harjoitusta.

Kesken tunnin voi nousta ylös juomaan, käymään vessassa tai ihan vain lähteä kesken tunnin, jos liian epämukava olo nousee.

Jokainen meditointikerta on yleensä omanlaisensa. Vastaavasti kuin opetellaan päästämään irti ajatuksista, opetellaan päästämään irti odotuksista harjoituksia kohtaan. Harjoitus on sellainen kuin se on.

Mitä kurssille mukaan?
Mitään erityistä et tarvitse mukaan. Mukavat vaatteet ja vesipullo ovat hyviä olla mukana. Myös viltin ja pienen tyynyn voi ottaa halutessa mukaan. Ilmojen viilentyessä viltti voi olla oikein hyvä lisä.

Kurssit löytyvät täältä!

Tervetuloa mukaan!

Takaisin ylös.


JUOKSUMEDITOINTI
29.7.2013

Vaikka ulkoilen paljon koirien kanssa, pidän myös juoksulenkeistä. Kuten kävelystä voi tehdä meditointiharjoituksen, voi samoin tehdä mistä tahansa liikkeestä ja juoksemisesta.

Itse aloitan kuuntelemalla itseäni. Samalla varmistan että olen syönyt tarpeeksi, jotta verensokerini ei romahda lenkin aikana. Kuuntelen tarvitsenko juoda hieman lisää ennen lähtöä ja etsin säähän sopivat vaatteet.

Vaatteita vaihtaessa voi olla läsnä hetkessä: mille tuntuu iholla vaatteiden ja käden ajoittainen kosketus. Samalla voi kuulostella mitä itselle muutoin kuuluu juuri kyseisellä hetkellä.

Itse en vaadi mitään tiettyä suoristusta tai lenkkiä. Lenkkeilen siten että voin valita reitin pituutta lenkin edetessä. Riittää kun harjoittaa. Mitään ei tarvitse suorittaa. Lenkki on sellainen kuin se on.

Ennen lähtöä on hyvä muistaa kuunnella kehoa ja ottaa pari syvää hengitystä. Jos käytät laitteita joiden yhteydenottoa satelliitteihin odotat ulkona ennen lenkin aloittamista, on se erinomainen hetki muistaa hengittää rauhassa ja hetkessä läsnä ollen. Voit myös samanaikaisesti venytellä ja lämmitellä lihaksia.

Lähde liikkeelle kehoa kuunnellen. Huomaa lihasten lämpeneminen ja anna kehon lähteä liikkeelle sen tarvitsemassa tahdissa. Kuuntele lenkin aikana millainen vauhti tuntuu hyvälle: missä kohtaa lenkkiä voi vähän revitellä, missä kohtaa on hyvä hieman rauhoittaa. Voit kuulostella liikettä lihaksissa, rytmiä, ääniä tai tapahtumia ympäristössä, omaa mieltä, mitä tahansa mitä hetkessä tapahtuu. Kaikkea ei tarvitse huomata, mutta voit keskittyä siihen mikä on vallalla siinä hetkessä. Suomessa vuodenajat tuovat oman lisänsä maisemaan keskittymiseen.

Huomaa miten mieli reagoi liikkeeseen. Jos olet ollut rauhaton ennen lenkkiä, huomaa paraneeko mielesi. Auttaako liikkuminen palauttamaan rauhan mieleen kaikesta siitä, mikä mielessä on pyörinyt.

Voit myös käyttää hetken lenkistä rakastavan ystävällisyyden harjoittamiseen. Huolehtiminen ja ystävällisyys mitä osoitat itsellesi pitämällä huolta kunnostasi, on hyvä huomioida. Voit myös olla kiitollinen kehosta mikä mahdollistaa liikunnan. Voit olla kiitollinen ravinnosta mistä saat polttoainetta liikkua jne. Myötätunto itseä kohtaan kasvattaa pystyvyyden tunnetta, motivoi tekemään muutoksia elämässä ja auttaa jatkamaan epäonnistumisen jälkeenkin. Tästä kaikesta on hyötyä liikunnankin suhteen.

Hetkeen keskittyessä huomaa myös ikävät tuntemukset. Myös niitä voi seurata samaan tapaan kuin mitä muuta tahansa. Itseä kuuntelemalla oppii itsestä. Mitä kehon signaalit kertovat? Jos kipu on kovaa, osoita myötätuntoa ja mieti auttaako vaikka vauhdin hiljentäminen. Jos tunne on epämukavuuden kestämistä, voit huoletta keskittyä tunteeseen ja antaa sen puhua sinulle. Huomaa mitä tapahtuu, kun annat tilaa epämukavalle tunteella tai tuntemukselle.

Kokeile juosta mahdollisimman kevyesti. Huomaa mikä on vähin määrä voimaa, minkä juoksemiseen tarvitset. Huomaa mitkä lihakset työskentelevät ylämäessä, ja mitkä alamäessä. Anna itsesi olla rento. Huomaa myös kasvojen lihasten mahdollinen kireys ja pyri rentouttamaan itsesi kasvoista alkaen.

Silloin kun koet sen vapauttavan tunteen, jolloin askel kiitää kevyesti eteenpäin ja tunnet voivasi juosta vaikka kuinka pitkään, nauti tunteesta. Nosta vaikka kädet ylös kohti taivasta ja hyppele ilosta.

Aivan kuten kävelymeditoinnissa voi hengittää kävelyn rytmiin tai kävellä hengityksen rytmiin, voi juostessa kokeilla samoja harjoituksia, mutta valiten vaikka joka seitsemännen askeleen hengityksen suunnan vaihtamiseen. Hengität siis sisään kolme askelparia ja ulos kolme askelparia. Miten sinusta hyvälle rytmiin nähden tuntuu.

Kokeile mantraa lenkkeillessä. Voit sanoa taas rytmin mukaisesti oikean askelmäärän jälkeen vasemman jalan osuessa maahan “vasen” ja oikean osuessa maahan “oikea”. Voit myös toistaa voimasanoja (jaksan hyvin, rentoa menoa, tms) ja antaa sanojen viestin auttaa eteenpäin.

Yksi meditoimisen muoto on kuulemiseen keskittyminen. Jos kuuntelet lenkillä musiikkia, voit rauhassa keskittyä siihen tarkasti. Huomaa miten kappaleet vievät askelia eteenpäin, huomaa millaisia tunnetiloja ne luovat. Varsinkin jos olet koonnut motivoivan soittolistan, kannattaa sanojen, melodian ja rytmin antaa siivittää askelia. 


Hyviä läsnäolevia lenkkihetkiä!

Lisää myötätunnon vaikutuksista blogissa.

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.


MATKAMEDITOINTI
6.7.2013

Jos vietät kesää kotona, voit vaihtaa maisemia mielessäsi. Visualisoi itsesi rauhalliseen, kauniiseen ympäristöön nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta.

Voit kuvitella itsesi paratiisisaarien hiekkarannalle palmun alle meditoimaan tai katsella mielessä vaikka rantaan tulevia aaltoja missä tahansa missä haluaisit olla. Voit mielessäsi mennä aivan minne tahansa, olitpa missä tahansa.

Voit aloittaa muutaman minuutin matkalla trooppiselle saarelle, kauniiseen puutarhaan, vuoren huipulle, minne tahansa missä voit päästää irti ajatuksistasi, antaa mielen hidastua ja nauttia maailman kauneudesta.

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.


KESÄKASSI ZEN-MIELELLE!
3.7.2013


9.7. ASTI LAUKUT -10% ALENNUKSELLA

Kangaskasseissa ja paidoissa mantroja, zen ajatelmia ja sanaleikkejä.
Muista laittaa koodi HOLIDAY2013 kohtaan arvoseteli!



10 SYYTÄ MIKSI KANNATTAA MEDITOIDA
24.6.2013

Huffington post on jälleen listannut 10 syytä miksi kannattaa meditoida. Tällä kertaa asioita katsotaan urheilijan näkökulmasta, mutta samat syyt toimivat kaiken tavoitteellisen toiminnan tukena.

Suurin vastustajamme on aina sisällämme. Meditointi antaa työkaluja tulla toimeen tämän sisäisen vastustajan kanssa.

1. Meditoiminen auttaa keskittymään.
Meditoinnin on todettu lisäävän keskittymiskykyä. Ihan sama mitä tavoittelet, asiaan keskittyminen vie sinua eteenpäin.

2. Se auttaa kestämään kipua.
“Urheilija ei tervettä päivää näe.” Ja meillä muillakin on usein kipua. Se voi tulla staattisesta istuma-asennosta tai vaikka puutarhan kuokkimisesta. Meditaation on todettu auttavan ihmisiä selviytymään kivun kanssa paremmin. Kun jaksat paremmin, näkyy se kaikessa toiminnassa.

3. Se auttaa käsittelemään pelkoa.
Pelot voivat kaapata mielemme nykyhetkestä, mikä voi johtaa virheisiin ja vääriin valintoihin. Meditaation on todettu auttavan rauhoittamaan pelkoa aivojen Amygdalassa, vaikka et juuri sillä hetkellä meditoisikaan. Meditoiminen auttaa meitä sietämään epävarmuutta sekä viemään ideoitamme rohkeasti eteenpäin.


4. Se vahvistaa immuunipuolustusjärjestelmää.
Urheilija ei ole varaa olla sairas, eikä ole monella muullakaan nykypäivänä. Meditoimista kannattaa siis kokeilla. Sen on osoitettu vahvistavan immuunijärjestelmää alentamalla stressiä.

5. Se vähentää asioiden märehtimistä.
Irti päästäminen auttaa toipumaan vastoinkäymisistä nopeammin sekä kääntämään katseen nykyhetkeen ja siihen miten mennä eteenpäin. 


6. Se saa mielen joustavaksi.
Kaikki tietävät että ihmisen täytyy epäonnistua uudestaan ja uudestaan, kunnes onnistuu. Meditaatio auttaa irrottautumaan kielteisistä ajatuksia, ja auttaa saavuttamaan tavoitteet.

7. Se vähentää stressiä.
Harvalla meistä ei ole stressiä. Miksi ei siis omaksua harjoitusta, joka on todettu vähentävän stressiä? Meditointihetki tai pari päivässä voi viedä pitkälle. Rento mieli myös näkee avarammin ja rentous avaa oven luovuudelle.

8. Se vakauttaa tunteita.
Omien tunteiden ja sitä kautta käyttäytymisen säätely antaa lisäetua monessa tilanteessa. Tiukoissakin tilanteissa on helpompi olla hermostumatta, sekä asiallinen ja vakuuttava. Kukapa ei siitä hyötyisi?

9. Se auttaa nukkumaan.
Yhden yöunen menettänyt voi menettää seuraavana päivänä paljon enemmän, joten unihäiriöistä kärsivän tai muutoin unenlaatuaan paremmaksi haluavan kannattaa aloittaa meditoimaan. Tämä ei ole yhtä nopea apu kuin unilääke, mutta ajan myötä paljon parempi vaihtoehto. Eikä mikään estä käyttämästä lääkkeitä, kunnes meditoimisen vaikutukset auttavat nukkumaan paremmin.

10. Se auttaa meitä näkemään omia sokeita pisteitämme.
Meditaatio on todettu auttavan tunnistamaan sokeita pisteitä. Tunnistamalla näitä kuolleita kulmia, voimme työskennellä yhä paremmin tavoitteidemme eteen.

Meditaatio voi olla se extra mikä auttaa voittamaan pelin, auttaa venymään, kun luulet ettet enää venyä voi. Miksi ei sisällyttää meditointiharjoitetta omaan arkeen? Se saattaa auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi nopeammin.

“Tietoisuuden lisääntyessä reagoi vähemmän ja toimii enemmän.” - Anthony de Mello


Lisää meditoinnin hyödyistä blogissa.

Meditointiharjoituksia

Kurssi-infoja

Takaisin ylös.


PAIDAT ZEN-MIELELLE!
19.6.2013

PERJANTAINA 21.6. T-PAIDAT ILMAN LÄHETYSKULUJA!


Paidoissa mantroja, zen ajatelmia ja sanaleikkejä.
Muista laittaa koodi TDAY2013 kohtaan arvoseteli!



KUVAPÄIVÄKIRJAMATKAILUA
13.6.2013

Sain kymmenvuotislahjaksi oman ensimmäisen kameran. Se oli varmasti lapsuusaikani paras lahja. Siitä lähtien olen tallettanut elämän hetkiä kameran avulla. Vaikka olen paljon pistänyt pois ottamiani paperikuvia, ensimmäisen kuvaamani filmin otokset olen säilyttänyt. Muistan miten jännää oli saada kuvat käteen odotuksen jälkeen ja muistan myös miten isä oli sitä mieltä että osasin ottaa hyviä kuvia.

Olen käynyt läpi kuvaustekniikan muutoksia paljon vuosien varrella. Jossain vaiheessa olin niin kiinnostunut kuvaamisesta että minulla oli oma pieni “laboratorio” minkä pystytin ainoaan täysin pimeään huoneeseen eli kylpyhuoneeseen, ja tein tuntikaupalla omia vedoksia kuvista. Myös näitä kuvavedoksia on paljon jäljellä.

Kun kamera digitalisoitui, ostin diskettiä käyttävän digikameran. Myös nämä kuvat on siirretty disketeiltä perheserverille talteen, vaikka ne ovat onnettoman rakeisia nykyisiin kuviin verrattuna. Rakeisista kuvista huomaa kokeilun ilon ja rentouden, koska jokaisen kuvan ei enää olekaan pakko onnistua, eikä filmiä tarvitse säästellä.

Sitten tulikin vaihe että kuvia oli yksinkertaisesti liikaa. Kaikki ottivat paljon kuvia ja jakoivat niitä sosiaalisessa mediassa. Kyläilyreissulla sai katsoa satoja lomakuvia, kun muutama kymmenenkin olisi riittänyt. Kuvatulva puudutti.

Sitten löysin Blipfoton, kuvapäiväkirjan, mihin tallennetaan yksi kuva päivässä. Kokeilunarvoinen ajatus ajattelin.

Oma kuvapäiväkirjani alkoi kiitollisuuden päiväkirjana, mutta on laajentunut siitä eri päivinä erilaiseksi päiväkirjaksi. Päivän kuvasta ja tekstistä muodostuu sellainen kuin siitä muodostuu, ilman paineita, täysin rennosti.

Blipfoton kautta on kiva seurata ihmisten elämää eri puolilla maailmaa. Olen itse etsinyt kartan kautta blippaajia alueilta mitkä minua kiinnostavat. Seuraan ihmisten kuvia Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Kaliforniassa, Etelänavalla, Britanniassa, Tanskassa, Ruotsissa... Monien blippaajien kanssa vaihtelen säännöllisesti kuulumisia, ihmettelen vaikka ampiaisten erilaista ulkonäköä Australiassa ja Suomessa tai nautin “matkakokemuksista” kuvien kautta.

Yhteisö myös antaa paljon tukea kuvaamiseen. Hyvät ja kiinnostavat kuvat herättävät keskustelua, inspiroivat ja tuovat erilaisia näkökulmia elämiseen. Kuvien kautta tunnen yhteneväisyyttä ihmisiin ympäri maailmaa. Enää kuvaaminen ei olekaan yksin pimeässä laboratoriossa säätämistä, vaan kuvat pääsevät esille, parhaimmillaan ne herättävät tunteita, ajatuksia, mielipiteiden vaihtoa, iloa ja naurua. Vaikka olemme eri puolilla maapalloa, on meillä samankaltaisia murheita ja iloja, arkea ja juhlaa.

Pojallani on peliyhteisön kautta ystäviä ympäri maailmaa. Millainen on tulevaisuus kun kasvaa sukupolvi joka osaa ajatella ja ottaa huomioon erilaisten kansojen tilanteita ja erityispiirteitä, sukupolvi jolle kansainvälinen kommunikointi on arkista ja luonnollista, sukupolvi jolle ihmisen kotimaalla tai äidinkielellä ei ole merkitystä.

Meidän pitäisi enemmän muistaa samankaltaisuutemme, kuin keskittyä erilaisuuteemme. Yhteneväisyyden tunne auttaa meitä selvittämään ristiriitoja, kommunikoimaan paremmin keskenämme, vähentämään ennakkoluuloja ja olemaan avoin asioille ja mahdollisuuksille.

Ilo katsomisessa ja ymmärtämisessä on luonnon kaunein lahja.
Albert Einstein

Kuva ensimmäisestä omalla kameralla otetusta filmirullasta.

Takaisin ylös.


AAMUKAHVI-MEDITOINTI
9.6.2013

Kesäinen rauhallinen aikainen aamu on tullut itselleni hyvin tutuksi pikkukoiran tultua perheeseemme. Käyn pennun kanssa joka aamu aamun varhaisina tunteina takapihallamme, jotta koira oppii tekemään tarpeensa ulos. Käyntiajat vaihtelevat 3:30 - 6:30 välillä.

Onneksi on kesä! Yövaatteissa tarkenee istua pihalla, valoa riittää ja luonto hehkuu vehreyttä. Mitä lähemmäs normaalia heräämisaikaa koiran pissatus ajoittuu, sitä varmemmin en raaski mennä takaisin nukkumaan. Rauhallinen aamu laulavien lintujen ja lämpimien auringonsäteiden kanssa, saa innostumaan uudesta päivästä uudelleen ja uudelleen.

Kuppi hyvää kahvia, aamun rauhallisuus ja luonnon parhaat puolet ympärillä, on itselleni sopiva tapa rauhoittua uuteen päivään. Hetkeen keskittymistä voi tehdä omalla tavalla, omassa ympäristössä, etsien itselle sopivat harjoitustavat.

Aamukahvi-meditointi

Keitä kuppi hyvää kahvia (tai teetä). Oman kahvini maustan kardemummalla, ripotellen sitä hieman kahvin päälle suodatinpussin sisään.

Mene pihalle tai parvekkeelle tai istu avonaisen ikkunan ääreen mistä kuulet luonnon äänet.

Voit tehdä muutaman läsnäolevan aamuvenytyksen. Rauhassa ja rentona suoristaa kehoa unen jäljiltä. Ole mukana liikkeessä. Ole mukana siitä mitä tapahtuu hetkessä.

Istu alas hyvään asentoon. Pidä selkä suorana, jotta hengittäminen on helppoa, mutta vältä jäykkyyttä ja kipua.

Ota muutama rauhallinen syvä hengitys ja anna itsesi tulla hetkeen. Tunne ilman viileys ihollasi. Tunne miten ilma liikkuu sieraimista sisään, miten hengitys etenee vatsaan asti, miten se liikuttaa vatsaa ja palaa samaa reittiä takaisin.

Kuuntele elämän ääniä ympärilläsi. Mitä kuulet lähellä, mitä kuulet kauempaa? Kuuletko lintujen sirkutuksen? Huomaatko ilmassa lämpenevien materiaalien pienen satunnaisen paukahtelun? Tuulen suhinan puissa tai kasveissa?

Kuuntele millainen olo sinulla on tällä hetkellä. Mitä tunnet kehossa, mitä ajatuksia nousee mieleen, millaisia tunteita herää. Huomio kaikki rauhassa ja hyväksyen. Anna hetken olla sellainen kuin se on.

Voit myös tuoda mieleesi mistä kahvi on mukiisi tullut. Kuinka moni ihminen on ollut mukana kahvin eri vaiheissa kun se on siemenestä muuttunut kasviksi ja kahvipavuksi, matkannut pitkän matkan, ja lopulta kaupan kautta päätynyt keittimen ja mukiin. Tähän hetkeen. Voit antaa arvoa jokaiselle vaiheelle ja vaikka toivoa mielessäsi hyvää kaikille kahvin vaiheisiin osallistuneille.

Voit halutessasi myös kiittää mielessäsi siitä että sinulla tämä rauhallinen turvallinen hetki aikaa nauttia hengittämisestä ja kokemisesta. Voit myös kiittää mielessäsi kaikesta hyvästä, kaikesta mistä voit olla kiitollinen tällä hetkellä.

Ota lämmin muki käteesi. Tunne aistimukset käsissä. Haistele kahvia rauhassa. Erotatko kardemummaan tuoksun kahvissa? Erotatko muita tuoksuja ilmassa? Huomaatko halun maistaa kahvia? Maista kahvia rauhassa. Mille se maistuu, mitä makuvivahteita siinä erotat.

Mille tuntuu kun rauhassa maistelet kahvia, kahviin ja hetkeen keskittyen? Huomaatko energian nousevan pikkuhiljaa? Huomaatko ajatuksen lähtevän liikkeelle vain nautitko raukeasta, rauhallisesta olotilasta.

Anna itsesi olla rauhassa, kerätä voimia päivään. Laita vaikka munakello soittamaan itsellesi merkki, jos sinulla on rajallinen määrä aikaa rentoutumiseen. Muutoin voit nauttia olotilasta niin kauan kuin se tuntuu hyvälle.

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.


MEDITOINNIN HYÖDYT
29.5.2013

Mindfulness meditointia opetetaan yli 250 sairaalassa Pohjois-Amerikassa, mikä selittää siihen liittyvien erilaisten tutkimustulosten suuren määrän.

Kesä on suomalaiselle luontainen aika vetäytyä luontoon ja rauhaan. Istumme grillien, nuotioiden, rantojen vierellä tai vaikka saunan terassilla. Olemme rauhassa ja usein myös hiljaa, ympäristöstä rauhassa nauttien. Erittäin meditatiivista. Tässä hieman muistutusta miksi rauhoittumista kannattaa suosia. (Lähde Huffington Post)

Stressitaso ei pelkästään alene vain tuntemuksen tasolla, vaan myös stressihormoni kortisoli alenee uusien tutkimusten mukaan.

Harjoittelu auttaa analysoimaan itseä ja omaa käytöstä objektiivisesti, jolloin saamme mahdollisuuden kehittää käyttäytymistämme toivomaamme suuntaan.

Se saa musiikin kuulostamaan paremmalle. (Tunneilla olleet voivat tunnistaa ilmiön.) Kun keskitymme musiikkiin, eläydymme siihen paremmin ja se kuulostaa paremmalle.

Se vähentää yksinäisyyden tunnetta. Yhteyden tunteminen kaikkeen ympärillä olevaan saa meidät tuntemaan olevamme osa tätä kaikkea. Emme ole yksin. Tätä Kalifornia yliopiston tutkijan testasivat vanhuksilla. Tutkimuksessa todettiin että mindfulness meditaatio on auttanut vähentämään yksinäisyyden tunnetta vanhuksilla sekä parantanut heidän terveyttään.

Kalifornian yliopiston tutkimusten mukaan mindfulnessin harjoittaminen on tehokas kognitiivisien toimintojen parantaja. Se myös parantaa työmuistia.

Oregonin yliopiston tutkijat havaitsivat, että integroiva keho-mieli koulutus - joka on meditaatio tekniikka - voi todella tuottaa aivoissa muutoksia, jotka voivat suojata mielen sairauksilta.

Mindfulness auttaa aivokuoren alfa aaltoja hallitsemaan kipua ja tunteita. Vaikeidenkin tilanteiden keskellä mindfulnessia harjoittanut oppii olemaan rauhassa ja keskittynyt.

Meditoinnin positiiviset muutokset ovat käytettävissä, vaikkei juuri sillä hetkellä meditoisikaan. Harjoittamisen tulokset jäävät aivoihin “toimintatavaksi”.

Perspectives on Psychological Science tutkimuksen mukaan mindfulness harjoittelussa on neljä osuutta, mitkä auttavat meitä eri tavoin: kehon tietoisuus, itsetuntemus, tunteiden säätely sekä huomion säätely.

Vuorovaikutustaitojen kasvaminen. University of Rochester Medical Centerin tutkimuksen mukaan lääkärit, jotka on koulutettu mindfulness meditointiin, ovat vähemmän tuomitsevia, tietoisempia itsestään ja toimintatavoistaan, sekä parempia kuuntelijoita.

Meditointi tekee meistä parempia ihmisiä. Northeastern ja Harvardin yliopistojen tutkijat totesivat, että meditaatioon liittyy enemmän hyveellistä, "tee-hyvää" -käyttäytymistä.


Mindfulnessia on onnistuneesti käytetty vähentämään stressiä rintasyöpähoitojen yhteydessä. Jefferson-Myrna Brind Center of Integrative Medicine tutkimukset osoittavat, että mindufness todella liittyy aivojen muutoksiin stressin, tunteiden ja palkitsemisen osalta.

TM meditointi pienentää terveyskuluja. American Journal of Health Promotion tutkimuksen mukaan TM-meditointia harjoittaneiden sairauskulut olivat vuositasolla pienemmät.

Mindfulness meditaatio ja liikunta voivat vähentää flunssaoireita. University of Wisconsin School of Medicine and Health tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka harjoittavat meditointia jäävät vähemmän sairaana pois töistä hengitystieinfektioiden takia. Heillä on myös vähemmän oireita, ja lyhyemmän aikaa. 


Se alentaa raskaana olevien naisten masennuksen riskiä. "Tutkimus mindfulness-joogan vaikutuksista raskaana olevilla naisilla on rajallinen, mutta rohkaiseva" kertoo tutkija Maria Muzik, psykiatrian apulaisprofessori Michiganin yliopistosta lausunnossaan.

Meditoiminen vähentää myös teinien masennuksen riskiä. Harjoittaminen auttaa nuoria kokemaan vähemmän stressiä, ahdistusta ja masennusta, Leuvenin yliopiston tutkimuksen mukaan.


Meditoiminen tukee laihduttamista myös the American Psychological Associationin kyselyn mukaan. Tästä aiheesta löytyy enemmän blogistanikin.

Meditoiminen auttaa nukkumaan paremmin. Utahin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että mindfulness auttaa meitä nukkumaan paremmin yöllä. "Ihmisillä, joilla oli parempi tunteiden hallinta päivän aikana, oli vähemmän aktiivisuutta nukkumaan mennessä, mikä saattaisi parantaa unen laatua” tutkija Holly Rau sanoi lausunnossaan.

Muistathan, että tutkimusten mukaan jo muutaman minuutin päivittäisellä harjoittelulla on vaikutusta!

Takaisin ylös.


METROLLA KAUPUNKIRETRIITTIIN
20.5.2013

Aina ei tarvitse lähteä haja-asutusalueelle rauhoittuakseen. Rauhoittumista voi tietysti harjoittaa missä vain ja milloin vain. Mutta on jokseenkin hauska kokemus mennä metrolla Hakaniemeen ja valmistautua hiljaisuuteen kaupungin sykkeessä. Mielenrauhaa ei voi retriitissäkään luvata. Voi vain tarjota mahdollisuuden siihen.

Mielikuva retriitistä on usein seesteinen ja rauhallinen, ja sitähän se ulkoisesti onkin. Sisäinen tila voi olla jotain aivan muuta. Pidempään hiljaa ollessa ihminen joutuu kohtaamaan omat ajatukset, tunteet ja tuntemukset. Erilaiset olotilat vaihtelevat ja ikävien olotilojen kestäminen voi olla sietämätöntä. Itseä ei ole aina helppo kohdata. Mutta joutuu itsensä kanssa “taistelemaan” kuinka paljon tahansa, on olotila useimmiten hyvä jälkikäteen.

Kaupungissa pidettävässä retriitissä on monia hyviä puolia. Kaikilla ei ole mahdollisuutta vaikka perhesyiden vuoksi lähteä pidemmälle. Kaupunkiretriitin hyviin puoliin kuuluu se, että voi mennä kotiin yöksi. Kun majoituksesta ei tarvitse maksaa, vaikuttaa se hintaankin huomattavasti. Näin retriittiin osallistuminen tulee mahdolliseksi myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta viettää päiviä pidemmällä. Myös liikkuminen retriitin ja kodin välillä on helpompaa toimivan julkisen liikenteen ansiosta.

Kaupungissakin voi kokea erilaisia asioita retriitin aikana. Meillä oli hiljaisuuden sauna kaupungin kattojen tasalla upealla näköalalla. Tuttujen paikkojen katsominen eri perspektiivistä on aloittelijan mielen herättämistä. Miten erilaiselle kaikki näyttääkään eri näkökulmasta!

Olimme hiljaisuudessa keskellä kaupungin sykettä. Kadulle astuessa oli mahdollisuus käyttää aisteja eri tavoin muutaman sadan metrin matkan kävelemällä. Oli mahdollisuus aistia luontoa istumalla Tokoinrannalla. Oli mahdollisuus aistia tuoksuja kävelemällä kauppahalliin. Oli mahdollisuus mennä torin sykkeen keskellä ja katsella ja kuunnella ihmisvilinää. Kotikaupungissakin voi liikkua kuin turisti ja katsella elämää avoimin silmin.

Kaupunkiretriittimme oli lyhyt, mutta riittävän pitkä tuodakseen esille omat vajavaisuutemme, ajoittain heräävän levottomuuden, ajatuksia, tuntemuksia ja tunteita. Jos osallistuu retriittiin ensimmäistä kertaa, voi lyhyempi kaupunkiretriitti olla hyvä vaihtoehto oman olemisen tutkimiselle. Sen aikana ehtii oppia itsestään uutta, sekä huomaamaan millaiset mindfulness-harjoitukset toimivat itselle ja mitä harjoituksia voisi ottaa käyttöön omaan arkeen.

Kotimatkalla itseäni ei haitannut, vaikka oma bussi oli jo sulkenut ovensa, mutta seisoi metrin päässä laiturista ottamatta ketään enää kyytiin. Normaalisti ärsyyntyisin, mutta nyt jatkui aika vain olla, kiireettä. 10 minuuttia odotusta on hyvä lisäaika tutkia omia reaktioita, omaa olotilaa ja ajatuksia. Vastoinkäymisiä kestää paremmin kun on antanut itselleen lempeyttä ja huolenpitoa, aikaa ja rauhaa.

Seuraava kaupunkiretriittimme on 9.-10.8.
Tervetuloa mukaan, jos kiinnostus heräsi!

Hiljaisuuden sauna Helsingin kattojen tasalla.

Lisää retriittikokemuksia blogissa.

Takaisin ylös.


MINDFULNESS HARJOITTELUSTA
11.5.2013

Minulta kysytään usein miten itse harjoitan mindfulnessia. Vastaus on että miten milloinkin. Harjoittaminen riippuu vuodenajoista, siitä millainen harjoitus kulloinkin tuntuu hyvälle sekä totta kai myös siitä mitä olen tunteja ohjatessa pystynyt itse tekemään mukana.

Mindfulness on elämäntapa. Se on sen muistamista että aina voi tulla hetkeen oli missä vain. Se on sen muistamista että me ole sama kuin ajatuksemme. Se on sen muistamista että kaikki on ohimenevää, myös ikävät tuntemukset ja ajatukset. Se on sen muistamista että hengitys - tapa rauhoittua - on aina mukanamme. Se on hetkeen tulemista uudelleen ja uudelleen monin eri tavoin.

“Kesäpihamme” on jo niin valmis että siellä voi rauhassa istua vaikka aamukahvilla ja kuunnella heräilevää luontoa sekä aktivoituvia ääniä ympäristössä. Pieni maalta kaupunkiin muuttanut Buddha-koiramme muistuttaa koko ajan aloittelijan mielestä ihmettelemällä kaikkia uusia ääniä sekä kaikkea uutta kohdattua minkä silmä näkee.

Itse jaksan ihastella päivästä toiseen pienten silmujen ilmestymistä kasvi kerrallaan, niiden kehittymistä ja matkaa lehdeksi tai kukan nupuksi. Miten hienoa arkkitehtuuria ne edustavatkaan ja miten upeita yksityiskohtia niistä löytyy kun niitä rauhassa tarkasti tarkastelee.

Kahden viikon ajan kävin pikkukoiran kanssa aamuyöllä takapihalla, jotta koira sai helpottaa itseään. Vaikka väsytti, en voinut olla ihastelematta hiljaisuutta ihmisten luomista äänistä ja kuunnella luonnon pieniä rasahduksia aamun hämyssä samalla kun linnut pitivät riemukasta sirkutuskonserttiaan.

Meille suomalaisille luontoon hiljentyminen on hyvin luonnollista. Kesällä “pakenemme” maalle tai mökille, missä ollaan luonnon keskellä ja nautitaan vaikka veden kantamisesta saunaan. Silloin on aikaa olla kiirettä.

Kaikki ne hetket kun ei ole muuta kuin se olemassa oleva hetki ja sen antamat aistivirikkeet ja niissä lepääminen, ovat kaikki mitä parasta läsnäolon harjoittamista arjen keskellä. Luonto on suuri opettaja ja se auttaa meitä rauhoittumaan.

Katsele auringon kimmellystä veden pinnalla.
Seuraa aaltojen rytmiä.
Ihmettele pilvien muuttuvia muotoja taivaalla.
Anna nuotion liekkien pitää sinut hetkessä.

Lisää mindfulnessista blogissa.

Takaisin ylös.


SYKSYN ENSIMMÄISET KURSSIT ON JULKAISTU JO NYT
10.5.2013

Myös ilmoittautuminen on alkanut TSL:n kurssien osalta.
Sunnuntaisin kursseja pidetään Vallilan pisteessä Sturenkadulla ja uutena mindfulness-kurssi sijaintina maanantaisin Hakaniemessä Säästöpankinrannassa.
Katso kurssit täältä.

Tervetuloa mukaan!

Takaisin ylös.


KUN OPPILAS ON VALMIS, OPETTAJA ILMAANTUU
2.5.2013

Perheeseemme saapui uusi opettaja: pieni sekarotuinen alle viisi kiloinen karvaturri, Buddha. Buddha on jo kuusi kuukautta vanha, joten aivan puhtaalta pöydältä emme hänen kanssaan pääse aloittamaan.

Perheessämme on ennestään kaksi neljättä elinvuottaan elävää koiraa, joten kolmannen koiran ottamisen pohtiminen tuotti jopa muutaman unettoman yön, kun aina tuli mieleen uusia asioita mitkä tulee huomioida. Uusi jäsen perheeseen päätettiin kuitenkin ottaa. Pikku-Buddha on ollut “meidän koira” heti ensi hetkestä.

Elämä uudenlaista elämäntapaa opettelevan nuoren koiran kanssa on hellyttävää, hauskaa ja kärsivällisyyttä vaativaa. Samalla kun tarkkailee koiraa ja koiran oppimista ja sopeutumista, sekä laumassa jo olleita koiria ja heidän sopeutumistaan, oppii taas lisää itsestäkin.

Jokainen kohtaamamme ihminen, jokainen kohtaamamme asia ja jokainen hetki on opettajamme. Meidän tarvitsee vain katsoa. Jokainen päivä on mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä.

Pieni koira toi elämään taas vauhtia, hurjia leikkejä, innokasta riehumista lelujen ja “isoveljien” kanssa, aikaisia aamuherätyksiä kello neljä aamulla kun pitää päästä pissimään, paljon aikaa vaativia opetushetkiä, mutta myös hitautta. Pienen koiran touhut pysäyttävät ihastelemaan nuoren koiran elämää ja näkökulmaa. Sieltä voisi itselleen ottaa kehityksen kohteeksi ainakin innon kohdata jokainen uusi asia uteliaasti, nautinnolliset päiväunet, jokaisen perheenjäsenen kohtaaminen rakkaudella monta kertaa päivässä, jatkuvat hellyyden osoitukset ja luottamus elämään.

Pikku-Buddha
Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu. - Zen sanonta

Lue myös mitä muuta voimme oppia koirilta.

Zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


ELÄMÄNPOLKUA ETEENPÄIN
23.4.2013

Olen päästänyt irti tänä keväänä monesta mukavasta asiasta pitkän harkinnan tuloksena. Muutos arvelutti. Valinta arvelutti. Kun on kyse omasta ja perheen toimeentulosta, ovat panokset kovat. Päästämällä irti sain tilaa sille mitä haluan eniten tehdä.

Elämä ei ole ongelma mikä pitää ratkaista, vaan mysteeri mikä tulee elää on joku viisas joskus sanonut. Kiertotie voi olla hauskin reitti. Aika näyttää ovatko valinnat olleet oikeita. Emme voi sitä varmuudella koskaan tietää, joten voimme tehdä vain sillä hetkellä parhaan mahdollisen valinnan. Ja muistaa, että jokainen päivä on mahdollisuus valita uudelleen.

Valintani jälkeen minulle on edelleen tarjottu muitakin reittejä, mutta suurella varmuudella on pysynyt valintani takana, valitulla reitillä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tiedän täydellä varmuudella mitä haluan tehdä, tällä hetkellä. Monesti olen mennyt sinne mikä reitti on tarjoutunut ja houkutellut eniten, mutta tietäen että polkua on vielä edessä. Ja niin on toki vieläkin. Ja se on se mysteeri mikä elämästä tekee erityisen hauskan!

Kouluaikoina oli jopa kateellinen niille, jotka tiesivät jo pienestä pitäen mihin ammattiin haluavat suuntautua. Ihan turhaan. Olen saanut tehdä ja onnistua monenlaisissa asioissa ja kaikesta on ollut hyötyä elämänpolkua ajatellen. Kaikki on tuonut arvokasta kokemusta, ja jokainen valinta on omalta osaltaan vienyt eteenpäin, seuraavaan risteykseen.

Uskon että monet polut voivat viedä samaan päämäärään. Omakaan reittini ei ole aina ollut hauskin mahdollinen, mutta jokainen mutka on opettanut. Jokaiselle kuopalle on löytynyt myöhemmin merkitystä. Aina voi oppia ja kehittyä.

Takaisin ylös.


MEDITOINTIA EI MITATA MITTANAUHALLA
17.4.2013

Meditointi ei ole laji missä tuloksia voi mitata mittanauhalla. Moni itsensä kehittyminen on helposti mitattavissa kellolla, mittanauhalla tai osaamisella. Meditointi ei kuulu niihin. Itse asiassa meditointia harjoittaessa pyritään olemaan saavuttamatta yhtään mitään. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu.

Nykyihmiselle voi olla vaikeaakin sisäistää ettei harjoittaessa olla tavoitteellisia. Lähes koko elämämme kieppuu tavoitteiden ja saavustusten ympärillä. Yhtäkkiä pitäisi osata olla vain.

“Vain oleminen” on kuitenkin kevyt olotila, koska voi päästää irti kaikesta muusta. Päästetään irti ajatuksista, päästetään irti tilanteen analysoimisesta, päästetään irti tavoitteista, päästetään irti kaikesta muusta paitsi siitä mikä on läsnä olemasa olevassa hetkessä.

Mielessä risteilevien ajatusten rauhoittaminen on elämänpituinen harjoite, se on elämäntapa. Se ei ole oikotie. Se on omien kehitysalueiden realistista kohtaamista ja suunnan ottamista mielenrauhaan. Se on rauhoittumista valitsemaan omaa toimintatapaa.

Meditoinnin puhutaan olevan trendikästä juuri nyt. Ehkä se onkin. Ihmiset ovat kuitenkin harjoittaneet sitä tuhansia vuosia kaikessa hiljaisuudessa, pitämättä suurta meteliä itsestä. Meditointiin ei kuulu harjoitusmäärillä kehuminen eikä eksoottisilla meditointipaikoilla oman statuksen nostaminen. Se on omaa sisäistä harjoittelua mikä näkyy omassa olotilassa ja sitä kautta asenteessa ja käyttäytymisessä. Sillä ei ole tarkoitus nolata toisia ihmisiä, eikä asettaa itseä jalustalle.

Vaikka meditoiminen, rauhoittuminen tuottaa hyvää oloa, on hyvin todennäköistä että toisinaan nousee pintaan ikäviä tunteita ja vanhoja traumoja. Ikävä tunne ei ole tekosyy olla harjjoittelematta. Kuten kaikki olotilat, ovat nekin väliaikaisia, eikä niistä kannata pelästyä eikä lopetaa harjoittelua. Hetki on sellainen kuin se on, joten hyväksy myös ne vähemmän mukavat päivät ja hetket ja muista että kaikki muuttuu kaiken aikaa, joten ikävätkin tunteet menevät kyllä ohi.

Luovu itsen arvostelemisesta, myös meditoinnin suhteen. Kun suhtaudut itseen ja toisiin lempeydellä ja myötätunnolla, olotila kevenee ja jaksat paremmin. Valjasta myötätunnon voima käyttöösi!

Takaisin ylös.


HELPOTA OLOA LEMPEYDELLÄ
11.4.2013

Mihin huomion kiinnittää, sitä vahvistaa.

Kun luen uutisia huolestun maailman menosta, väkivallasta, epäoikeudenmukaisuudesta, onnettomuuksista ja kuolemista. Maailmassa tapahtuu paljon huolestuttavia asioita ja ne saavat paljon huomiota. Kun maa järisee toisella puolella maapalloa, saamme tietää siitä reaaliajassa. Mitä enemmän hävitystä ja kuolemaa, sitä suurempi huomio sille annetaan.

Olen iloinen että omassa työssäni on aina läsnä myötätunto, lempeys, onnellisuus ja rakkaus. Eikä pelkästään harjoittelun tuloksena, mutta myös sanoina. Saan toistaa ja toivottaa positiivisia ajatuksia päivästä toiseen, viikosta seuraavaan. Se auttaa myös omaa huomiotani pysymään maailmassa olevissa kauniissa asioissa.

Rakastavan ystävällisyyden harjoituksen aikana tunnen yhteyttä samaa harjoitetta harjoittaviin ihmisiin ympäri maailmaa. Mielikuvissani ikään kuin näen maapallon auran muuttuvan rakastavaksi. Tunnen miten rakastavaa ystävällisyyttä harjoittavien määrä kasvaa kaikkialla maailmassa, miten hyvyys valtaa tilaa pahalta, miten hyvä tahto leviää kaikkialle.

Tunne rauhan etenemisestä auttaa uskomaan ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Haluan uskoa että voimme elää rauhassa ja sovussa, niin isoissa yhteisöissä kuin pienemmissä.

Positiivisia sanoja, affirmaatioita, voi toistella mielessä varsinkin vaikeissa tilanteissa. Aina voi toivottaa itselle rohkeutta, mielenrauhaa tai hyvää oloa.

Pelkästään osoittamalla myötätuntoa ja lempeyttä itselle, voi helpottaa merkittävästi helpottaa omaa oloa.

Takaisin ylös.


AJATUKSIA KAUNEUDESTA JA VALEHTELUSTA
3.4.2013

Kauneus ja muut meidän kulttuurissamme toivotut ulkoiset piirteet vaikuttavat käyttäytymiseen. Esimerkiksi pitkät miehet menestyvät työelämässä tilastojen mukaan paremmin kuin lyhyet. Tämä selittyy Halo-efektillä. Kun henkilöllä on yksi myönteinen ominaisuus, miehellä esimerkiksi pituus, liitetään henkilöön muitakin positiivisia piirteitä.

Kokouksessa joku saattaa ehdottaa tiettyä toimintaa ja se täysin ohitetaan reagoimatta, mutta kun saman ehdotuksen tekee “vakuuttavampi” henkilö, otetaan ehdotus innolla vastaan.

Psykologisessa kokeessa testattiin miten paljon naisen ulkonäkö vaikuttaa miehen käyttäytymiseen. Miehille annettiin kuva naisesta jonka kanssa he puhuivat puhelimessa. Naiset olivat samoja, mutta kuvat vaihtuivat. Jos mies sai kuvan kauniista naisesta ja tietysti oletti kyseisen naisen olevan langan päässä, he olivat paljon kiinnostuneempia kyselemään ja kuuntelemaan naista. Heidän oma kiinnostuksena avasi yhteisiä asioita keskusteluun ja he kiinnostuivat naisesta mahdollisena kumppanina. Kun miehet saivat kuvan vähemmän viehättävästä naisesta, he kyselivät huomattavasti vähemmän, eivätkä kiinnostuneet naisesta. Heidän oma suhtautumisensa vaikutti täysin keskustelun lopputulokseen.

Ei ihme, että elämme suurien ulkonäköpaineiden kulttuurissa. Ei ihme että julkkikset saavat äänensä helpommin esille, onhan oletuksena että kauniilla ja suosituilla ihmisillä on tärkeämpää ja kiinnostavampaa sanottavaa.

Valehteleminen on toinen kiinnostava ilmiö. Kun joku valehtelee tai huijaa yhteisön sisällä, se hyväksytään helpommin. Työpaikalla saatetaan mennä kimppakyydillä asiakkaan luokse, mutta kaikki laskuttavat kilometrikorvaukset kuin olisivat menneet omalla autollaan. Toiminnasta tulee helposti tapa, mitä iso joukko noudattaa. Jos saman tekee yhteisön ulkopuolelta tullut henkilö, teko tuomitaan ja tekijä saa todennäköisemmin moraalisaarnan niskaansa.

Useimmat meistä huijaavat vähän ja useammin, minkä on laskettu olevan isompi menetys kansantaloudellisesti, kuin muutamien huijaukset, mitkä koskettavat isoja rahamääriä.

Tutkimusten mukaan ihminen varastaa tai huijaa rahaa harvemmin, mutta kun on mahdollisuus tehdä sama jonkun toisen hyödykkeen kautta, varastamme herkemmin. Osakkeilla, optiolla, kilometrikorvauksilla ja firman puhelimella on helpompi huijata, kuin jos ottaisi suoranaista rahaa. Vaikka näillä kaikilla on rahallinen arvo, emme pidä niiden kautta varastamista tai huijaamista läheskään niin pahana.

Ilmiöt ovat mielenkiintoisia. Maailma ei ole aina oikeudenmukainen. Sinua kuunnellaan tai ei kuunnella sen mukaan mikä on valta-asemasi tai viehättävyytesi. Sama teko - valehtelu tai huijaus - joko tuomitaan tai otetaan otetaan käytännöksi sen mukaan mikä on asemasi suhteessa yhteisöön.

Mielenkiintoisinta on peilata omaa ajattelua ja omaa käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Miten kuulemaani vaikuttaa toisen asema ja ulkonäkö. Voinko opetella kuulemaan sisällön ja jättää huomioimatta kaiken sen ulkopuolella? Voimmeko opetella ohittamaan näitä kulttuurillisia koodeja ja alkaa pelkästään kuulemaan? Ketä kuuntelen ja miksi?

Takaisin ylös.


MITÄ YHTEISTÄ MEILLÄ ON?
30.3.2013

Meillä jokaisella on monta ryhmää mihin kuulumme. Osaan ryhmistä olemme syntyneet, osan olemme valinneet työn, harrastusten tai muiden mielenkiinnonkohteiden tai aiheiden kautta. Kohdatessamme uusia ihmisiä, automaattisesti tarkastamme kuulummeko samaan ryhmään. Kun ihmiset löytävät jotain yhteistä tutustuminenkin onnistuu helpommin. On jokin yhteinen maaperä mistä lähteä liikkeelle.

Kun tiedämme asioiden sujuvan paremmin yhteisen näkökulman tai yhteisen tavoitteen löytyessä, miksi emme hyödynnä sitä useammin? Television keskusteluohjelmatkin jäävät monesti vain junnaamaan vastakkainasetteluun. Puhumattakaan netin keskustelupalstoista, joissa voidaan häpeilemättä haukkua toisenlaisen mielipiteen omaavia. Eipäs-juupas-keskusteluja on maailma pullollaan. Mitä niillä on saatu aikaan?

Ihmisille pitäisi opettaa yhteisten näkökulmien ja samanlaisuuksien etsimistä. Eri uskontojakin opetetaan monesti kouluissa erojen kautta, mutta mitä jos opetus olisikin tapahtunut sen kautta mitä yhteistä meillä on? Jos pienestä asti lapsia opetettaisiin löytämään jotain yhteistä, moni asia voisi olla toisin.

Kiusaaminenkin johtuu usein vain yhdestä erottavasta tekijästä. Kuka puhuu liian epäselvästi, kuka on ujo, kenen nauru on liian äänekäs tai kenen vaatteet ovat väärän merkkiset. Lauma on meille kaikille tärkeä. On tärkeää kuulua viiteryhmäänsä ja olla hyväksytty, mutta jos mieli etsii kaiken aikaa eroavaisuuksia, miten voimme opettaa meissä kaikissa olevaa samankaltaisuutta?

Esimerkiksi peli missä nopeimmin yhteisen asian kahdesta eri henkilöstä löytävä saa pisteen, voisi olla kokeilun arvoinen. Peliä voi pelata myös yksin omassa mielessä. Aina kun tapaat toisen ihmisen, oli se sitten kaupan kassa tai punaisissa valoissa vieressä hetken aikaa seisova henkilö, yritä nopeasti löytää jotain yhteistä teistä kahdesta. Voit lähteä liikkeelle helposti havaittavista asioista ja edetä vaikeammin tunnistettaviin asioihin. Meidän pitää opettaa omia silmiä etsimään yhteistä maaperää, ei sitä kuilua kasvattavaa.

Tutkimusten mukaan ihminen ei lue artikkeleita, jotka eivät tue hänen omaa maailmankuvaansa. Meillä on tarve vahvistaa itse parhaiten tietämiämme asioita, muut ovat ilmeisen väärässä. Osaamme parhaiten säännöt liikenteessä, tiedämme miten Euroopan raha- ja valta-asiat pitäisi järjestää, osaamme olla lääkäreitä, kasvattajia ja tiedostavia kuluttajia. Mitä ihmettä kukaan toinen voi meille enää osata opettaa? Ja aina löydämme samaa mieltä kanssamme olevia ainakin netistä.

Rentouttavaa Pääsiäistä!


Takaisin ylös.


LÖYSÄTÄÄN PIPOA
21.3.2013

Pimein talvi viiteenkymmeneen vuoteen. Kylmin maaliskuu viiteenkymmeneen vuoteen. Ei ihme jos pipo alkaa vähän kiristää itse kullakin.

Ehkä juuri oman jaksamisen alenemisen myötä olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota huonoon käytökseen, epäoikeudenmukaisuuksiin, turhaan rähjäämiseen ja siihen miten toiset eivät edes kuuntele loppuun asti, kun pitää jo huutamalla tai tiuskimalla osoittaa omaa turhautumista tai suoranaista pahaa oloa. Kun yksi tuo esille ikäviä tunteita, nostaa se toisiltakin ikävät tunteet herkästi esille. Niin hyväntuulisuus kuin huonotuulisuuskin tarttuu meihin kuin flunssa.

Kun oma jaksaminen on herkässä, toisten tekemiset suodattuvat huonommin pois. Aikuisen ihmisen kiukuttelua on vaikea jaksaa kuunnella. Harvalla meistä on oikeasti niin huonosti asiat, että se oikeuttaa toiselle ihmiselle olotilan jakamista. Joskus luin ajatuksen, että jos sinulla ei ole mitään syytä olla kiitollinen, tarkasta pulssisi.

Toisiin vertaileminen yleensä huonontaa omaa oloa, koska emme koskaan tiedä koko totuutta toisen tilanteesta. On helppoa uskoa että joku pääsee helpommalla, jos se sille näyttää ulospäin. Olemme kärpäspaperia negatiivisille ajatuksille ja teflonia positiivisille ajatuksille. Negatiivisen huomaaminen on ollut tärkeää henkiinjäämisen kannalta.

On aina oma valinta mihin huomion kiinnittää. Ja mihin huomion kiinnittää, sitä vahvistaa. Minkä vahvistaminen palvelee sinua tällä hetkellä?

Ihminen ei ole kovin kauaa asunut näin tiiviisti, niin lähellä toista ihmistä kuin kaupungeissa nykyisin asumme. Ehkä meidän on kehityttävä vielä paljon sopeutuaksemme isoihin yhteisöihin, ruuhkiin, jonotukseen ja ahtauteen. Ei ihme että pipo kiristää, kun muutama sukupolvi sitten ihmisillä oli tilaa, hiljaisuutta ja pienet tukea antavat yhteisöt. Maaseudulla on vielä paljon työtä ja työkaluja jakavia pieniä yhteisöjä. Pellot kynnetään yhdessä siellä missä ne ovat valmiina riippumatta siitä kenen pelloista on kyse. Kaupungeissa vastaavaa näkyy parhaiten ehkä vapaaehtoistyössä. Olemme aika pitkälle omillamme vaikka ihmisiä on paljon ympärillä.

Joustava asenne asioihin helpottaa elämää. Kun on avoin tapahtumille, eikä odota että asiat sujuvat sillä yhdellä ainoalla tavalla minkä omassa mielessään on päättänyt, olo helpottuu. Monet eri reitit voivat viedä samaan lopputulokseen, samaan päämäärään. Joskus pisin reitti voi olla myös hauskin. Hetken ja asian hyväksyminen sellaisena kuin se on auttaa päästämään irti ikävästä tapahtumasta ja sen kautta jaksamaan paremmin. Ja kun jaksaa paremmin, kestää paremmin ruuhkia, ihmismassoja, meteliä ja ahtautta.

Olkoon kaikki olennot kaikkialla rauhassa, ilo sydämessään.

Takaisin ylös.


PARISUHTEESTA
- KOHTELE TOISIA MITEN TOIVOISIT ITSEÄSI KOHDELTAVAN

11.3.2013

Ihmisen käyttäytyminen on todella mielenkiintoinen aihealue. Se on itselleni ikuinen mielenkiinnon kohde. Vapaa-aikanani jonkinlaisena harrastuksena kuuntelen paljon eri yliopistojen psykologian luentosarjoja. On mielenkiintoista ymmärtää enemmän omasta ja toisten käyttäytymisestä. Ymmärtäminen avaa mahdollisuuden kehittyä.

Törmäsin sosiaalisessa mediassa tutun kommenttiin siitä miten “ystävät sosiaalisessa mediassa eivät kaikki olekaan ystäviä”. En ole saanut tätä kommenttia mielestäni. Kommentti avaa ajatuksen ovia moneen suuntaan. Esimerkiksi harvalla meistä on 400 todellista ystävää ja että välillä kannattaa katsoa peiliin ja miettiä millaisia mielipiteitä jakaa, jos ihmiset sen jälkeen hylkäävät. Eniten ihmettelen, miten ihminen joka on kovin kriittinen ja hyökkäävä toisia ihmisiä kohtaan, olettaa että hänellä on oikeus saada toisilta sen mitä hän kokee tarvitsevansa.

Ihmissuhteissa pätevät muutamat perussäännöt oli kyseessä parisuhde tai ystävyys. Näitä perusasioita käyttämällä, on mahdollista parantaa omia ihmissuhteita ja saada sitä kautta toivottua vastakaikua.

Tutkija John Gottman on löytänyt neljä piirrettä, joista voi ennustaa avioeron. Nämä käyttäytymismallit tulivat esille haastatteluissa jo kolmessa minuutissa. Näitä samoja käyttäytymismalleja voi peilata kaikkiin ihmissuhteisiin.

Halveksunta
Kun suhteessa esiintyy halveksuntaa, ennustaa se ihmissuhteen hajoamista. Halveksunta voi kohdistua toisen musiikkimakuun, tapaan tehdä asioita, osaamiseen tai luonteeseen. Kukapa meistä haluaa jatkuvasti kuulla miten huonoja tai tyhmiä olemme, oli kyseessä puolison tai ystävän sanomat sanat tai eleet.

Kritiikki
Kritisoiminen saattaa herkästi muuttua halveksunnaksi. “Asiallisesti valittaminen” tai oman toiveen esille tuominen ratkaisukeskeisesti on hyvä asia. Monesti voimme tarkoittaa sanoa jotain tarkoituksena olla ratkaisukeskeinen, mutta onnistumme sanomaan asian epäselvästi tai toinen kuulee sen kritiikkinä. Olemme hyvin herkkiä poimimaan negatiivisia asioita ympäriltämme, kun taas positiiviset viestit saatamme itse ottaa vastaan vähätellen. Kannattaa kiinnittää huomiota omiin sanoihin ja eleisiin. Voimme sanoa yhtä, mutta äänenpainomme saattaa sanoa päinvastaista.

Käyttäytymismallit kumpuavat usein lapsuudesta, mutta niihin voi vaikuttaa, kun ne ensin huomaa. Kannattaa myös huomioida, ettei siirrä samoja malleja omille lapsille.

Puolustuskannalla oleminen
Ota vastuu omista sanoistasi ja teoistasi. Jos aina väistelet vastuuta puolustautumalla, eivät asiat etene. Pysy tilanteessa ja yritä kommunikoida asiallisesti, vaikka se olisi rankkaa. Kerro mitä tarkoitat, mitkä ovat tarkoitusperäsi. Näytä toiselle, ettet toivo hänelle pahaa, ja että pyrit parhaasi mukaan korjaamaan tilannetta.

(Puolustuskannalla oleminen on toki myös luonnollinen reaktio kritiikkiin ja halveksuntaan. Älä kuitenkaan käytä sitä väistelemiseen.)

Mykkäkoulu, tilanteesta pois vetäytyminen
Hiljaa oleminen voi olla hyväksi monessa tilanteessa hetken aikaa, jos käytät hiljaisuutta tekojesi ja sanojesi harkitsemiseen, tai itsesi rauhoittamiseen, jotta voit käyttäytyä asiallisesti. Jos vetäydyt pois tilanteesta, jotta sinun ei tarvitse ottaa vastuuta, toimit väärin. Pois vetäytyminen on myös hylkäämistä. Se kertoo ettet välitä tarpeeksi, tehdäksesi työtä suhteen, toisen ihmisen eteen.

Gottmanin tutkimusten mukaan konfliktit eivät aiheuta tyytymättömyyttä parisuhteissa. Kaikilla on konflikteja. Se miten konfliktit hoidetaan, ratkaisee miten parisuhde menestyy.

Vaikka nämä neljä negatiivista käyttäytymismallia ennustavat eroa seitsemän vuoden päähän, ennustaa positiivisen käyttäytymisen puute eroa 14 vuoden päähän. Kannattaa siis pitää huolta siitä, että yhteisiä mukavia asioita löytyy sekä parisuhteesta että ystävyyssuhteista, ja että molemmat tuottavat toisilleen positiivisia tunteita.

Jos sinulla on piirteitä, josta on vaikea päästä eroon tai joihin aika ajoin vahingossa lipsahdat, voit hyödyntää “viiden suhde yhteen”-sääntöä ja pitää huolta, että vaikka ajoittain sanoisit jotain ikävää, sano tai tee viisi kertaa enemmän mukavia ja positiivisia juttuja.

Osoita kiitollisuutta elämäsi ihmisille. Tehkää mukavia asioita. Naurakaa yhdessä. Yhdessä nauraminen tuo läheisyyden tunnetta. Läheisyyden tunne pitää ihmisiä yhdessä.

Takaisin ylös.


OLKOON KAIKILLA IHMISILLÄ SYDÄN TÄYNNÄ RAKKAUTTA
5.3.2013

Huomaan olevani hyvin ratkaisukeskeinen ihminen, kun aina tarjoan kurjista asioista kertoville ystävillekin ratkaisuja, vaikka usein he haluavat vain että joku kuuntelee. Ratkaisujen etsiminen vain tuntuu olevan sisäänrakennettua ja haluaisi auttaa. Jotain täytyy muuttua, jotta olosuhteetkin muuttuvat, mutta se vaatii omaa halua muutokseen. Toivon heille onnellisuutta.

Huomaan myös mieleeni nousevan ihmisiä elämän varrelta, joiden toivon olevan onnellisia. Viimeksi mielessäni on ollut luokkakaveri lukioajoilta. Kaveri joka oli todella älykäs, hyvin teoreettinen, ja jostain syystä olen jäänyt miettimään onko hän löytänyt paikkansa maailmassa, onko hän onnellinen. Toivon hänelle kaikkea hyvää, toivon että hän on onnellinen.

Hienointa omassa työssäni on, kun saan kerta toisen jälkeen ohjata ihmisiä rakastamaan itseään ja sitä kautta toisiaan. Toistelen erilaisia lauseita kerta toisen jälkeen johdattamaan ihmisiä kohtaamaan itsensä ja toiset lempeydellä, myötätunnolla, ilolla, toivottamaan kaikenlaista hyvinvointia mitä haluavatkaan toivottaa.

Näitä Metta-harjoituksia ohjatessa, koen yhteyttä ihmisiin ympäri maailmaa, jotka toivottavat samankaltaisin sanoin ehkäpä jopa samaan aikaan, maailmaan hyvinvointia, rakkautta ja rauhaa. Harjoitus saa minut joka kerta muistamaan miten paljon hyvää maailmassa on ja miten paljon maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat rauhaa ja rakkautta kaikille.

Saan aina lähteä kotiin muistaen, että jokaisessa meissä on paljon hyvää. Jokainen meistä tekee paljon hyvää. Maailmassa on paljon hyvää, vaikka se ei uutisvirrassa välttämättä näykään.

Kun aktiivisesti muistaa että maailmassa on hyvää, jaksaa hyvää ylläpitää paremmin. Hyvän muistaminen kannustaa olemaan hyvä itselle ja toisille. Tekomme ja ajatuksemme eivät ole merkityksettömiä. Voimme muuttaa monien ihmisten elämää parempaan hyvin pienin teoin ja sanoin.

Olkoon niin että ihmiset kaikkialla arvostavat ja kunnioittavat toisiaan.
Olkoon kaikki ihmiset ystäviä keskenään.
Suojelkoon ja rakastakoon kaikki ihmiset toisiaan.
Olkoon kaikilla ihmisillä sydän täynnä rakkautta.

TSL:llä 7.4.2013 alkavalla Metta-kurssilla on vielä tilaa, jos kiinnostuit harjoituksesta. Kurssilla tehdään kaikenlaisia mindfulness-harjoituksia, mutta painopiste on Metta eli rakastavan ystävällisyyden harjoitteessa.

Lue lisää Metta-harjoituksesta blogista.

Takaisin ylös.


UNIONGELMIEN SELÄTYSTÄ
25.2.2013

Olen koko ikäni kärsinyt huonounisuudesta, herkkäunisuudesta ja univaikeuksista. Muistan jo ihan pienenä tyttönä ajoittain maanneeni sängyssä iltaisin odottaen unen tuloa. Muistan elävästi millainen sänky oli ja millaista siinä oli makoilla ja odotella. Yläasteella käännyin terveydenhoitajan puoleen uniongelmissa. Sainkin rentoutusohjeita, mutta onnistuin hypnotisoimaan itseni, pelästyin, enkä enää koskaan kokeillut ohjeita uudelleen. Herkkäunisuus kulkee suvussa. Ehkä me olemme tulenvalvojien jälkeläisiä ja tehtävämme on ollut yötulen valvominen leirissä?

Uniongelmat ovat kulkeneet mukana, elämäntilanteissa eri tavoin näkyneinä. Välillä on ollut vaikeuksia nukahtaa, välillä olen heräillyt stressissä aamuyöstä ja toisinaan olen valvonut läpi yön.

Hyvä yöuni on iso tekijä hyvinvoinnissamme. Se ei vaikuta pelkästään jaksamiseen, luovuuteen ja mielialaan, mutta myös aineenvaihduntaan ja painoon, millä on iso vaikutus monien sairauksien puhkeamiseen.

Meditoinnilla oli ensimmäinen dramaattisesti positiivinen vaikutus nukkumiseeni. Noin vuoden meditoinnin jälkeen, pystyin nukahtamaan lähes saman tien pään tyynyyn osumisesta, sekä nukkumaan läpi yön.

Sikainfluenssarokotuksen jälkeen kärsin puolitoista vuotta väsymyksestä. Kun sitkeä väsymys viimein viime kesänä hellitti, alkoivat uniongelmat yllättäen uudelleen. Nukahdin, mutta heräsin muutaman minuutin kuluttua, enkä välttämättä nukkunut ennen aamuyötä tai koko yönä. Pahimmat unettomuusjaksot viime syksynä kestivät viisi päivää.

Koska en kärsinyt stressistä, olin kokeillut kaikki kotikonstit unen eteen mitä keksin, eikä meditointi enää auttanut uniongelmissa, käännyin terveyskeskuksen puoleen. Sain melatoniinireseptin ja onnekseni melatoniini auttoi nukkumaan - noin kuukauden. Sen jälkeen sen teho oli ohi ja unettomuus jatkui.

Juttelin kokeneen terveydenhoitajan kanssa, joka oli samaa mieltä kanssani, että olen jo kaiken kokeillut elämäntapojeni suhteen uniongelmien selättämiseksi. Hän kuitenkin antoi kallisarvoisen vinkin kokeiltavaksi: kaurapuuroa iltapalaksi.

Ylen uutisen mukaan “uniongelmista kärsivien ruokavalio on usein epäterveellisempi kuin ikätovereiden. Syy-seuraussuhteet ovat kuitenkin yhä epäselvät. “

Olen syönyt kauraleseistä tehtyä kaurapuuroa iltapalaksi muistaakseni joulukuusta lähtien, samalla aloin seuraamaan tarkasti syömisiäni ja panostin aivan uudella intensiteetillä ruokavalioni terveellisyyteen ja tasapainoisuuteen, ja nukun nyt paremmin kuin koskaan. Sopiva ja terveellinen ruokavalio ja hiilihydraattilataus illalla auttaa ainakin minua nukkumaan hyvin. Suosittelen kokeilemaan sekä tätä halpaa ja terveellistä kaurapuurovinkkiä sekä ruokavalion terveellistämistä, jos uniongelmat vaivaavat.

Näillä teoilla hoidan omaa uniherkkyyttäni:
• juon yleensä kahvia vain aamulla, en klo 13 jälkeen
• en juurikaan käytä alkoholia
• syön terveellisesti ja tasapainoisesti, pidän ruokapäiväkirjaa todentaakseni sen (on erittäin helppoa unohtaa mitä on suuhunsa pistänyt päivän aikana)
• ulkoilen koirien kanssa päivittäin
• pidän kiinni unirytmistäni viikonloppuisinkin
• kuuntelen koska “uniaalto” on tulossa, ja pyrin ottamaan siitä kiinni
• meditoin edelleen
• syön iltapalaksi kaurapuuroa, vaikka se ei aina ole houkuttelevin vaihtoehto


Takaisin ylös.


PÄÄSTÄ IRTI STRESSISTÄ
20.2.2013

Kiirettä tuntuu pitävän - tämän päivän yhteiskunnassa. Kiireeseen, aikatauluhin ja stressiin tuntuu törmäävän kaikkialla. Ja olemmehan me keksineet kellon ja kalenterin, minkä mukaan useimmat meistä elävät.

Lapset ja nuoretkin kärsivät stressistä. Jo ylioppilaskirjoitusten jälkeen osa suomalaisnuorista tuntee olevansa “märkä lehti”, kuten Japanissa nimitetään. Märkä lehti tarrautuu katuun ja sitä on vaikea harjata pois. Märiksi lehdiksi kutsutaan työelämässä loppuun palaneita, joiden loppu elämä kuluu vain sohvalla maaten, koska muuhun ei pysty.

Kilpailu on kovaa kaikkialla. Koulutuspaikkoihin on vaikea päästä. Työpaikka koulutuksen jälkeen vielä vaikeampi saada. Talousuutiset lupaavat vain leikkauksia ja kovia aikoja. Ei ihme, jos lohduttomuuden tunne vaivaa. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sukupolvi Y on stressaantunein. Yli puolet tähän sukupolveen kuuluvista kertovat stressin valvottavan öisin. Unihäiriöt lisäävät mm. ärtyneisyyttä, masennusta, painoa, keskittymis- ja oppimisvaikeuksia sekä muistihäiriöitä. Jopa yksi huonosti nukuttu yö tuntuu olotilassa. Luovuus ja ongelmanratkaisukyky vähenee. Stressi myös altistaa sairastelulle.

Murehdimme paljon. Elämme jatkuvan uutisvirran aikaa. Media kilpailee huomiostamme “shokeeravilla” ja pelottavilla uutisilla. Media tietää että ihminen kiinnittää voimakkaammin huomiota negatiiviseen, joten huonot uutiset ovat tehokkaampi tapa saada kansalainen kääntymään heidän palvelujensa käyttäjäksi. Media syöttää meille järkyttäviä uutisia jatkuvana virtana. Onnettomuuksia, väkivaltaa, kuolemaa, sotia, pelkoa, epävarmuutta. Ei ihme, jos murehtimisesta on vaikea päästää irti.

Meillä on siis kiire, olemme stresaantuneita, nukumme huonosti ja murehdimme.

Juuri nyt meidän tulisi kehittää uutta vanhojen toimimattomien mallien tilalle. Mitä ihminen tarvitsee keksiäkseen ratkaisuja, ollakseen luova? Professori Barbara Fredricksonin tutkimusten mukaan tarvitsemme positivisia tunteita. Kun koemme olevamme jumissa, saatamme mennä jopa “taistele tai pakene” tilaan. Silloin näemme kuin putken läpi. Vain sen ongelman tai sen vaaran minkä kohtaamme. Kun olemme positiivisessa tilassa, näemme laajalle. Huomamme vaihtoehtoja ja ratkaisuja ympärillämme. Luovuuteen pääsee käsiksi rentouden kautta. Itse saan usein ideoita ja ratkaisuja vetäessäni ryhmämeditointitunteja.

Positiivisuus ja rentous ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä mielentiloja. Ne auttavat keksimään uutta, jaksamaan eteenpäin ja ratkaisemaan ongelmia. Meditointi auttaa siirtymään mukavaan olotilaan. Jos et halua / ehdi tulla ryhmätunnille, kokeile harjoituksia omassa rauhassa, sinulle sopivana ajankohtana.

Thich Nhat Hanh on sanonut “Jotkut sanovat että aika on rahaa. Aika on enemmän kuin rahaa. Se on elämää.”
Pidä huolta itsestäsi.

Takaisin ylös.


HARJOITA KATSEELLA
19.2.2013

Mikäli et halua kuunnella taustaääniä, säädä ääni pois.


Löydät kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.



SOVELLUKSIEN KÄYTTÖKOKEILUT JATKUVAT
12.2.2013

Olen kokeillut nyt kymmeniä erilaisia sovelluksia, joiden avulla voi harjoittaa meditointia. Kokeilu on ollut itselleni hyvin mielenkiintoinen. Harva sovellus tarjoaa mitään uutta tai varsinaista ohjausta. Mutta muutama helmikin on löytynyt ja koko ajan sovelluksia julkaistaan lisää.

Olen itse käyttänyt paljon iTunesin podcast valikoimaa omaan harjoitteluun, kun kaipaan ääntä ohjaamaan tekemisiäni. Yksikään sovellus ei yltänyt tarjontaan, mikä vähentäisi podcastien käyttöä, mutta uusia vivahteita ja vaihtelua harjoitteluun siltä löytyi.

Meditation Jar on hauska, eikä sen käyttöön tarvitse kielitaitoa. Meditation Jar on ladattavissa iPhoneen ja iPadiin. Valitse harjoitteluaika, ravista purkkia ja katsele miten hiutaleet syntyvät ja katoavat purkissa. Mikäli ulkona sataa vaikka lunta, on sen katseleminen huomattavasti miellyttävämpää. Mutta sovellusta voi olla mukava käyttää tilanteissa, joissa ei ole valinnanvaraa siihen mitä seuraa.

Pocket Meditations HD, vain iPadille, antaa muutamia kauniita kuvia valittavaksi katseen kohdistamiseen sekä soittaa musiikkia. Voit valita katsoa yhtä kuvaa ja sen musiikkia tai valita automaattisen vaihdon kuvalle ja musiikille. Vastaavia sovelluksia on paljon.

BIA Meditations antaa valittavaksi erilaisia Buddha- aiheisia kuvia ja taustalle luontoääniä. Kuvat on piirretty kauniisti ja niitä on miellyttävä katsoa. Bia löytyy myös Androidille.

Vastaava sovellus on myös Gaze, mistä löytyy takkatulta, vesiputouksia, lumisadetta videokuvana mitä seurata, ja harjoittaa meditointia katseella.

Ohjauksellisemmat sovellukset taitavat olla suurelta osin oston takana, paitsi jos lataa iTunesista podcasteja. Vaikka erilaisia sovelluksia on ollut hauska kokeilla ja käyttää, uskon oman harjoittamiseni pysyvän kohtuullisen ennallaan. Erilaiset ajastimet ja muistuttimet ovat hyvin käyttökelpoisia, mutta saman asian ajaa kyllä herätyskellokin.

Pidin eniten viime viikolla esittelemästäni "Room to Breathe" sovelluksesta ja sitä uskon käyttäväni kokeilujakson jälkeenkin. Samoin erilaisien mantroja esitteleviä sovelluksia tulen luultavasti ajoittain käyttämään. Mantrat auttavat päästämään irti mielessä pyörivistä asioista, ja siksi niitä voi olla mukava käyttää meditointihetken alussa. Mantroja löytää helposti netistä, jos niitä haluaa kokeilla. Tunnetuin lienee OM-tavu, mikä veda-kirjoitusten mukaan tarkoittaa kaikkeutta ja lausutaan aum.

Mantran voi luoda helposti itselleen vaikka sanomalla sisään hengittäessä “hengitän sisään” ja ulos hengittäessä “hengitän ulos” ja toistaa näitä kahta lausahdusta hengityksen luontaisen rytmin mukana.

Lue lisää meditointisovelluksista blogissa.

Takaisin ylös.


MEDITOINTIA SOVELLUKSIA HYÖDYNTÄEN
5.2.2013

Tänä päivänä on helppoa “hukata” itsensä erilaisien teknisten vempaimien maailmaan. Niistä on myös mahdollista saada apua itselle ajan ottamiseen.

Aloitin kokeilemaan erilaisia iPad sovelluksia, joiden avulla voi meditoida tai muistuttaa itseä meditointihetkestä. Kokeilen iPad sovelluksia, koska satun omistamaan iPadin. Kokeilen vain ilmaisia sovelluksia, jotta kaikilla laitteen omistajilla on mahdollisuus halutessaan sellainen käyttöönsä ladata. Toki jokin ilmainen sovellus voi muuttua ajan kuluessa maksulliseksi. Pyrin selvittämään myös onko sovellus mahdollista saada myös muille laitteille, tai onko se käytettävissä netissä. Sovellukset ovat englanniksi.

Ensimmäinen eteeni osunut suosittelun arvoinen sovellus on Pauline Booksin “Room to Breathe Meditation”. Sovellus sisältää 14 minuuttisen hengitysharjoituksen. Ohjaus on selkeä ja siitä saa hyvin kiinni vähäiselläkin englannin kielen taidolla.

Ohjaaja auttaa keskittymään hengitykseen ja harjoituksen pituus sopii vaikka kahvitauolle tehtäväksi. Ja vaikka joisi kahvia samaan aikaan, se ei haittaa. Keskity hengittämiseen ja siemaile samalla kahvia tiedostaen nykyhetki. Erittäin hyvä harjoitus katkaisemaan ajatuksen virta mielestä.

“Room to Breathe Meditation” löytyy AppStoresta iPadille, iPhonelle ja Google Playsta Androidille.

Jos harjoittaminen sujuu ilman ohjaustakin, voit käyttää esimerkiksi Zazen Light sovellusta muistuttamaan sinua sekä harjoittamisen aloittamisesta, voit säätää muistutuksen mihin aikaa vuorokaudesta tahansa, että antamaan äänimerkin, kun valitsemasi harjoitusaika on kulunut. Zazen Light antaa valita harjoitusaikaa viiden minuutin intervalleilla.

Säädä aika, istahda, keskity hengitykseen, olemassa olevaan hetkeen ja anna itsesi olla rauhassa sekä virkistyä, kunnes kello kilahtaa.

Mindfulness Bell nettisivustolla voi myös helposti asettaa itselleen harjoitteluajan sekä ajan muistuttamaan harjoittelusta.

Hyviä meditointihetkiä toivotellen!


Takaisin ylös.


MEDITOINNIN HARJOITTELU VAIHEITA
28.1.2013

Meditointia kokeileva saattaa hämmentyä hiljenemisen ja keskittymisen alkaessa mieleen ryöpsähtelevistä ajatuksista. Aloitteleva meditoija saattaa kokea meditointi harjoittelun alkuvaiheessa Putous-vaiheen, jolloin mieli alkaa tuottaa valtavia määriä ajatuksia. Mieleen juolahtaa kaikkea mahdollista. Jos Putous-vaiheesta ei tiedä etukäteen, voi virheellisesti uskoa, että ei osaa, tai että ei kykene meditoimaan. Putous-vaihe on normaali reaktio mielen tyhjään tilaan. Kun mieli saa mahdollisuuden kertoa asioita, se yleensä kertoo.

Putous-vaihetta ei tarvitse pelästyä. Harjoita normaaliin tapaan, huomaa mitä mielessä liikkuu ja tuo huomio mielen polkujen seuraamisesta aina kerta toisen jälkeen takaisin harjoitteeseen. Uudelleen ja uudelleen.

Vähitellen mieli rauhoittuu ja seuraa Joki-vaihe. Joki vaiheessa asiat virtaavat mielessä kuin ne lipuisivat joenuomaa alaspäin. Välillä ehkä mennään vielä vauhdikkaasti, mutta asiat eivät enää ryöppyä mieleen. Voit seurata mielessä lipuvia ajatuksia kuin ne olisivat pilviä taivaalla. Ajatukset syntyvät, muuttavat muotoaan ja katoavat. Voit seurata niitä, mutta et voi jäädä niihin roikkumaan.

Harjoittelun avulla on mahdollista saavuttaa Järvi-vaihe. Silloin mieli on tyyni kuin järvi tyynenä päivänä. Asiat ovat rauhassa. Se on mikä on. Arkinen hetki on hyvä ja rauhallinen. Mielenrauha seuraa mukana. Asioihin reagoiminen on pohdittua. Ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä, koska huomaa itsessä tapahtuvat ajatukset ja niistä syntyvät tunnetilat.

Nykypäivänä voimme täyttää mielemme ulkoa tulevilta asioilta aamusta iltaan. Itseä ei ole pakko kuunnella. Aina voi laittaa tv:n päälle, musiikin soimaan, surffata netissä, soittaa kaverille, kuluttaa aikaa uutisvirrassa tai sosiaalisessa mediassa. Voimme myös syödä herkkuja, juoda alkoholia, pelata tai vaikka käydä ostoksilla aina kun on paha mieli tai ei ole muutakaan kivaa tekemistä. Jos ei kuuntele itseä, on vaikea ymmärtää miksi kärsii epämääräisestä pahasta olosta.

Jos meditoiminen sanana pelästyttää, aina voi harjoitella kärsivällisyyttä, rauhoittumista, rentoutumista, läsnäoloa, itsen kuuntelua ja vaikka hiljentymistä.

Putousvaihetta voi myös hyödyntää ongelmanratkaisuun ja ideointiin. Perinteisen brainstorming kokoontumisen sijaan voisikin kokeilla vaikka neljän tunnin miniretriittiä. Miniretriitin aikana ollaan hiljaisuudessa, ilman kännyköitä, läppäreitä, uutisvirtaa, ilman verbaalista ja nonverbaalista kommunikointia. Kun mielellä on tilaisuus tuottaa, se usein innostuu ja alkaa kehittämään “täytettä”. Osa ajasta on ohjaajan mukana tehtäviä ohjattuja harjoituksia. Osa ajasta voi olla itse valittua harjoittelutapaa hiljaisuudessa, sisätiloissa tai luonnossa.


Takaisin ylös.


LÄSNÄOLEVA KAUNEUS
21.1.2013

Miten sopii yhteen tietoinen läsnäolo (mindfulness) ja ulkoinen kauneus? Monella saattaa olla mielikuva siitä, minkä näköinen meditoinnin harrastaja on tai hänen pitäisi olla, mutta tarvitseeko harrastamisen vaikuttaa ulkonäköön tai kannattaako määritellä ylipäänsä?

Mindfulness kursseilla käy kaiken ikäisiä ja kaiken näköisiä ihmisiä, naisia ja miehiä. Kurssilla keskitytään omaan olotilaan ja ollaan paljon silmät kiinni, joten ryhmäläisten yhtenäinen ulkonäkö tai muu samankaltainen piirre ei herätä yhteenkuuluvuutta. Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy harjoituksista, joissa toivotetaan toisillekin hyvää, siitä että ollaan kiinnostuneita samasta harjoitteesta ja että harjoitetaan yhdessä.

Ulkoista kauneutta ei mindfulness-harjoitteissa opeteta, mutta ei sitä paheksutakaan. Harva meistä elää elämää puun alla meditoiden. Olemme myös yrityksen tai yhteisön edustajia, käymme juhlavissa tilaisuuksissa sekä tapaamme ihmisiä, joihin haluamme tehdä hyvän vaikutuksen. Kaikki eivät halua kapinoida tai opettaa toisia paremmiksi ihmisiksi omia valintoja esiin tuoden.

Meditoiva saa pitää huolta ulkonäöstään. On kuitenkin hyvä olla tietoinen omista motiiveista, omasta ajatusmaailmasta ulkoisen kauneuden suhteen, päättää itse mitä tekee ja missä määrin. Mikä on itselle sopiva “annos” meikkiä ja kuinka paljon haluaa laittaa kauneuden hoitoon aikaa ja rahaa. Tiedosta miksi käytät meikkiä, tai miksi ostat merkkejä joita käytät. Ovatko päätökset omiasi, vai kumpuavatko ne jostain muualta kuten vaikka mainoksista tai sosiaalisesta paineesta?

Olen joskus kursseilla leikkisästi puhunut meditoinnin “rupsahtamis-vaikutuksesta”. Kun ei tarvitse ulkoista hyväksyntää, voi vapaammin päättää missä määrin ulkonäköään hoitaa ja parantelee. Kaikki lähtee siitä, mikä itselle omaan elämään sillä hetkellä parhaiten sopii. On erilaisia tilanteita ja erilaisia tilaisuuksia, erilaisia päivä ja erilaisia olotiloja. Joskus ei jaksa vaivautua ja joskus katseen piristäminen meikillä piristää koko mielialaa ja vaikuttaa sitä kautta positiivisesti kaikkiin kohdattuihin.

Myös kauneusrituaalit voivat olla läsnäoloharjoituksia. Päivävoidetta voi aamulla levittää läsnäolevasti, tuntien kosketuksen ja liikkeen iholla, huomioiden mille sillä hetkellä tuntuu ja millaisia ajatuksia mielessä liikkuu. Ripsin värin laittaminen voi muistuttaa hengitysharjoituksesta tai rakastavasta ystävällisyydestä.

Ulkokuori ei estä olemasta tietoisesti läsnä. Harjoituksissakaan ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tuntea eikä kokea harjoitusta. On vain oma kokemus, mitä se sillä hetkellä siten onkin.


Takaisin ylös.


MIELENRAUHAA LISÄÄ
14.1.2013

Mielenrauha saa voimaa siitä, että antaa asioiden olla juuri sellaisia kuin ne ovat.

Kesällä harmittelin talon edessä olevan kivetyksen väleissä kasvavia rikkaruohoja. Jokusen kerran niitä jaksoin poistaakin. Rikkaruohot olivat kuitenkin nopeampia leviämään, kuin minulla oli aikaa taistella niitä vastaan. Myrkkyä en halunnut talon eteen levittää. Muistuttelin itselleni ohi kulkiessa, että tämäkin ongelma on poissa kun talvi tulee. Katselen rikkaruohoalueita joka päivä ohi kulkiessa ja iloitsen kesäisen riesan olevan poissa. Joskus asiat ratkeavat ajan kanssa.

Liikenteessä meistä kuoriutuu helposti opettajia. Mielellämme kerromme toisille liikkujille miten epäpäteviä tai ajattelemattomia tai hitaita tai itsekkäitä he ovat. Sitähän varten on äänitorvi ja kansainväliset käsimerkit luotu?

Ehkä toisten liikennekouluttaminen kannattaa kuitenkin jättää asiantuntijoille, jotta ei hermostuta itseään lisää ja jaa pahaa oloa toiselle. Liikenteessä on tärkeää pärjätä yhdessä ja sulassa sovussa. Mitä hyötyä on tietoisuus oikeassa olemisesta, jos se maksaa terveyden tai jopa hengen? Ja kuinka moni meistä oikeasti on “ottanut opikseen” kun toinen on ystävällisesti meitä käsimerkein neuvonut?

Maailma on täynnä ihmisiä, joilla on suuri tarve olla aina oikeassa ja aina sanoa se viimeinen sana. Suotakoon se heille. Älä anna itsesi provosoitua. Ja opettele samalla itse päästämään irti toisen tekemisistä ja sanomisista. Niillä ei ole vaikusta sinun elämääsi, jollet anna niille vaikuttamisen mahdollisuutta.

Mindfulness opettaa olemaan hetkessä, sellaisena kuin se on. Se opettaa kohtamaan ajatukset, tuntemukset ja tunteet sellaisina kuin se ovat. On ihan hyvä huomioida, että nyt minua kiukuttaa tai surettaa tai on paha olo. Negatiivisillakin tunteilla on merkitystä. Kuuntele mistä tunteet kertovat ja anna niille tilaa. Kuuntele vaikka onko jotain mitä voit tehdä, jotta oma olosi parantuisi. Jos tunteet ovat mukavia, nauti niistä surutta. Positiiviset tunteet tarttuvat kohdattuihin.

Kaikki on ohimenevää. Kannattaa muistaa se varsinkin suuttumuksen ja vihan noustessa pintaan. Jos kykenet, voit “surffata” tunteen aallolla ja antaa se rauhassa näyttää, mitä sillä on kerrottavana. Huomio tunne tunteena, ilman arvostelua, ilman syyllisyyttä. Voit leikkiä olevasi tutkija, jonka tehtävänä on vain seurata mitä tunteella on kerrottavanaan, kunnes tunne muuttuu, ja katoaa kokonaan, uusien tunteiden noustessa pintaan.

Vaikka tunnemme ja koemme paljon, mielenrauhaa säilyttää se, että annamme asioiden olla rauhassa. Kaikesta ei tarvitse “hypätä pystyyn ja juosta kalliolle”. Monesti riittää että huomaa mitä tapahtuu ja antaa asioiden olla. Hetken kuluttua se pahakaan tunne, ei ehkä enää tunnu niin pahalle. Ja aina voi hoivata itseä, kohdella itseä lempeydellä, myötätunnolla ja rakkaudella.

Tätäkään “anna asioiden olla”-sääntöä ei luonnollisesti käytetä kaikkien asioiden kohdalla... “Taistelut” joihin ryhtyy, kannattaa valita huolella. Epäkohtiin on hyvä puuttua, itseä ja toisia saa puolustaa ja auttaa, ja hyvää oloa saa aina levittää ympärilleen.


Takaisin ylös.


ONNELLISEN IHMISEN "TO-DO"-LISTA
7.1.2013

Jo Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on elämän päämäärä. Aristoteles kehotti ihmisiä tekemään hyviä tekoja, mikä tuottaa ihmiselle onnellisuutta. Tämä teoria on todennettu monissa nykyajan kokeissa. Toisten ihmisten pyyteetön auttaminen tuottaa hyvää oloa ja onnellisuutta.

Onnelliset ihmiset rakentavat vahvan sosiaalisen rakennelman.
Onnelliset ihmiset ovat yhteydessä perheisiinsä, naapureihin, ystäviin ja yhteisöihin. Kun meille tapahtuu jotain mukavaa tai ikävää, niin monet meistä haluavat heti kertoa sen toiselle ihmiselle. Haluamme jakaa tunteen, toivomme tukea ja ymmärrystä. Huolen jakaminen toiselle usein vähän helpottaa. Onnellisuuden jakaminen saa toisenkin hyvälle tuulelle.

Onnelliset ihmiset tekevät asioita, jotka sopivat heidän henkilökohtaisiin vahvuuksiin, heidän arvoihinsa sekä elämäntapaan.
Ei ole vain yhtä tapaa olla onnellinen. Onnellisuus kumpuaa itselle sopivista valinnoista. Voit hyvin kokeilla erilaisia asioita, ja valita ne mitkä tuntuvat toimivan. Toisia ulkoapäin katsoen emme useinkaan voi tietää onko henkilö onnellinen vai ei. Etsi siis oma polkusi ja vahvista sitä.

Onnelliset ihmiset harjoittavat kiitollisuutta.
Kiitollisuus on nopea tapa vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Anna päivittäin huomiota kiitollisuutta herättäville asioille. Kirjaa ne vaikka ylös kiitollisuuden päiväkirjaan, jotta niiden huomioiminen vahvistuu. Päiväkirjaan voit laittaa sanoja, kuvia, ajatelmia tai vaikka laulujen sanoja. Mitä tahansa, mistä voit olla kiitollinen.

Kiitollisuus auttaa selviämään trauman ja stressin kanssa. Se lisää itsetuntoa ja auttaa hävittämään negatiivisia tunteita. Tutkimukset viittaavat siihen, että kiitollisuuden tunteminen korreloi tyytyväisyyden tunnetta.

Onnelliset ihmiset ajattelevat optimistisesti.
He keskittävät aikaa ja energiaa siihen mitä he voivat kontrolloida. He myös tietävät milloin on aika siirtyä uudenlaiseen toimintaan, jos vanha ei enää toimi. He eivät jumiudu toimintamalleihin.

He tietävät että kaikki on ohimenevää ja että välillä elämässä on ikäviä vaiheita, mutta he myös uskovat tulevaisuuden muuttavan asioita parempaan. Ikävä vaihe on aina vain väliaikaista.

Onnelliset ihmiset eivät myöskään anna jollain elämänosa-alueella tapahtuvan ikävän, valua muualle elämään. He osaavat pitää asiat erillään.

Onnelliset ihmiset tietävät, että on hyvä tehdä hyvää.
Ystävälliset teot auttavat tuntemaan hyvä oloa itsestä ja toisista, ja positiiviset tunteet parantavat henkistä ja fyysistä kestävyyttä.

Onnelliset ihmiset tietävät että omaisuus ja tavarat ovat vain hyvin pieni osa yhtälöä.
Tutkimusten mukaan materiaalillisen vaurastumisen myötä suomalaistenkin onnellisuustaso on laskenut. Trendi on ollut näkyvillä 80-luvun alusta asti. Materialismi ei tuo onnea, mutta se on myös vahva ennuste tyytymättömyydelle.

Onnelliset ihmiset kehittävät terveitä selviytymisstrategioita.
Tutkijoiden Tedeschi ja Calhoun mukaan haastavien tapahtumien jälkeen on viisi kasvuun vaikuttavaa tekijää: uudistunut arvostus elämää kohtaan, uusien elämänpolkujen tunnustaminen, henkilökohtaisen voiman tehostuminen, parantuneet ihmissuhteet ja henkinen kasvu. Onnelliset ihmiset ovat taitavia näkemään kaiken hyvän mikä voi syntyä haasteellisista ajoista.

Onnelliset ihmiset keskittyvät terveyteen.
Onnelliset ihmiset pitävät huolta itsestään ja hallitsevat stressin määrä. Onnelliset ihmiset myös käyttäytyvät onnellisesti. He hymyilevät, ovat sitoutuneita tekemisiinsä, ja tuovat energiaa ja innostusta mukanaan. 


Onnelliset ihmiset kehittävät henkisiä tunteita.
Psychological Wealth kertoo, että hengelliset tunteet ovat olennaisia tuottamaan onnen tunnetta, koska ne auttavat meitä yhdistämään itseämme johonkin suurempaan.

Onnellisilla ihmisillä on suunta elämässä.
Merkityksellisyyden tunne elämässä on tärkeä. Haluamme kokea, että sillä mitä teemme on merkitystä. Merkityksellisyys voi tulla työelämästä tai henkilökohtaisesta elämästä. Meillä on tarve jättää jälkemme maailmaan. Tehdä siitä parempi.

Muistathan että jokainen päivä voimme valita uudelleen. Jokainen päivä voimme suunnata uudelle polulle, jos tähän asti tallattu polku ei vie sinne minne haluamme. Oman elämän navigaattoriin kannattaa laittaa jokin osoite, jotta voit aloittaa matkasi oikeaa polkua pitkin.

Lähde Huffington Post.

Lue lisää onnellisuudesta blogissa.

Takaisin ylös.


RAKASTA ITSEÄSI
2.1.2013

Silmiini osui Cheryl Richardsonin ajatus siitä, miten ainoa lupaus mitä vuoden alkuun tarvitset, on lupaus rakastaa itseäsi enemmän.

Kun rakastat itseäsi enemmän, luultavasti
- kohtelet ystävällisemmin itseäsi ja toisia
- käytät aikaasi ja energiaasi tavoilla, jotka tuottavat hyvää oloa
- sanot ei asioille, joita et todellakaan halua tehdä
- kuuntelet omaa sisäistä ääntäsi
- annat sydämestäsi, etkä velvollisuudesta tai syyllisyydestä
- vedät puoleesi hienoja tilaisuuksia ja mahdollisuuksia
- pidät hyvää huolta taloudestasi ja terveydestäsi
- ympäröit itsesi ihmisillä jotka arvostavat ja rakastavat sinua

Itsensä rakastamisen voi aloittaa vaikka meditoimalla. Meditointi on nimenomaan oman itsen kuuntelua.


Takaisin ylös.


HERÄÄ HETKEEN KUUNTELEMALLA
20.12.2012

Löydät kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.



JOULUSTRESSITTÖMYYTTÄ
18.12.2012

Jouluun liittyvien hommien lista lyhenee pikkuhiljaa, vaikka en mielestäni ole ottanut yhtään ylimääräistä vastuuta itselleni. Silti kaikenlaista kertyy. Poikani täyttää tänään kuusitoista. Tämän juhlapäivän lisäksi muutama muukin juhlakutsukin on tupsahtanut vielä kalenteroitavaksi hieman viime tipassa, mutta silti lista lyhenee joka päivä lisää.

Askartelin joulukortteja sen verran kun se tuntui kivalle. Ne kortit lähtivät matkaan perinteisesti. Lopuille lähtee sähköinen joulutervehdys loppuviikosta. Se on ihan varta vasten tähän tarkoitukseen kuvattu. En suostu kantamaan syyllisyyttä postilaatikkoon tulevista korteista, joille emme ole lähettäneet perinteisellä tavalla vastakappaletta. Jokainen saatu kortti saa aikaan lämpimiä ajatuksia ja muistoja lähettäjistä. Kortteja askartelevana arvostan jokaista saatua korttia.

Leivoin. Tietysti. Ensin tähtitorttuja ja sitten piparkakkuja. Tähtitortut on luonnollisesti syöty aikoja sitten. Piparkakkuja on jäljellä muutama. Pohdin jaksanko leipoa uudelleen. Saa niitä ostettuakin, jos oikein tiukka piparkakkuhätätilanne tulee. Ei stressiä eikä syyllisyyttä siitäkään.

Eilen koristelin kuusen. Haaveilin samalla kuusesta, jossa olisi kaikki koristeet jo paikoillaan, kun sen vain nostaisi laatikosta paikoilleen. Koristeltu kuusi on kaunis, ja kyllä siinä silmä lepää. Koristellessa muistelin miten lapsena oli niin ihanaa koristella kuusta. Silloin tiesi että joulupukin tulo lähenee. Kun perheen nuorin on kuusitoista, on kuusen koristeleminenkin enemmän “hommaa”. En siltikään jättäisi sitä tekemättä. Kuusi tuo kieltämättä mukavaa jouluntunnelmaa ja rauhaa taloon.

Lahjat hankin jo marraskuussa. Ja paketoinkin ne kaikki urakalla jo muutama viikko sitten - onneksi. Nyt en enää oikein muista itsekään mitä perheen paketeista löytyy. On sitten aattona yllätystä pakkaajallekin.

Työhän liittyviä juttujakin löytyy vielä listalta. Loma häämöttää jo mielessä, mutta asiat on parempi loppuun. Saan nauttia sitten vuoden alussa, kun saan aloitella alkavaa vuotta rauhallisemmilla työpäivillä.

Yritän olla armollinen itselleni ja suhtautua omaan rajallisuuteeni lempeydellä. Jouluruokia en tee ollenkaan. Kyllä meillä ruokaa syödään joulunakin ja saatan jopa valmistaa sen, mutta jouluaattona pääsemme mukavasti valmiiseen sukujoulupöytään nautiskelemaan ja se riittää jouluruoaksi vallan hyvin. Kaiken saa kaupasta, jos mieli jotain laatikkoa tai vastaavaa mieli vielä tekee. Joulurauha ja -tunnelma on mielessä.

“Pitämällä hyvää huolta itsestäsi elämäsi ihmiset saavat parhaan sinusta, eivätkä vain sitä mikä on jäljellä.” - Lorraine Cohen

Tee valmisteluja sen verran mikä tuntuu hyvälle. Jokaiselle se on omanlainen määrä ja se myös vaihtelee eri päivinä. Lempeyttä ja myötätuntoa itselle myös!


Rauhallista joulun odotusta toivotellen!


Takaisin ylös.


METTA - RAKKAUDEN VOIMA
11.12.2012

Yle Teemalla uusitaan taas “Mielen salattu voima” -sarjaa. Ohjelma todistaa hyvin eri tutkimusten avulla, miten omalla ajattelulla voimme vaikuttaa esimerkiksi paranemiseen. Sama ohjelma kertoo kattavasti myös meditoinnin hyvistä vaikutuksista.

Hyvä esimerkki on geenitutkimus, missä verrattiin vuosia meditoineita, kaksi kuukautta meditoineisiin sekä niihin, jotka eivät olleet koskaan meditoineet. Vuosia meditoineilla aktivoitui 2200 geeniä ja kaksi kuukautta meditoineilla jopa 1561 geeniä. Geenit muokkaavat meitä ja määrittävät toimintaamme. Meditointi näkyy ja tuntuu nopeasti kehossamme. Keskittyminen (meditoiminen) kiihdyttää muun muassa paranemista kehossa. Stressi voi lyhentää elämäämme vuosia, meditointi vähentää stressiä.

Mindfulness-meditointiin kuuluu Metta harjoitus, minkä kautta opetellaan rakastavaa ystävällisyyttä. Harjoituksen aikana kohdennetaan hyviä tunteita aluksi itseä kohtaan ja lopuksi vaikka koko maailmalle. Sanoituksia on monia erilaisia, mutta tunne mitä jaetaan ja lähetetään eteenpäin voi olla vaikka iloa, myötätuntoa, arvostusta, lämpöä tai rakkautta.

Visualisointi vaikuttaa ohjelman mukaan jopa syöpäsoluihin. Ohjelma ei kertonut millaista visualisointia syöpäpotilaat harjoittivat, mutta saman mekanismin uskoisi aktivoituvan Metta-harjoituksessa. Lähetämme rakkautta itsellemme. Aina tunne ei nouse esiin harjoituksen aikana, mutta tunne voi tulla myöhemminkin. Harjoitus ei ole helpoimmasta päästä, mutta se on hyvää olotilaa tuottava kaunis harjoitus. Kun ajattelen olevani rakkauden keskellä ja tunnen sen voiman voimakkaasti ympärilläni, jaksan antaa rakkautta läheisilleni ja kohdella lempeästi kaikkia kohdattuja. Miten toimii rakkautta saava keho? Millainen olo on vasta rakastuneella? Vastaavan olotilan voi saada Metta-harjoituksesta.

Sanoituksia Mettaan on äärettömästi. Usein harjoituksissa edetään rakkauden ja hyvän olon lähettämisestä itselle, aina kauemmaksi ja kauemmaksi jopa niin pitkälle maailmaan kuin itse kokee omaavansa vahvuutta rakkautta ja hyvää olo lähettää. Hyvän olotilan lähettäminen, itselle ja toisille, hyvän toivominen, saa aikaan positiivisia tunteita ja rauhaa. Uskon harjoituksen vaikuttavan meihin positiivisesti tavoilla, joita emme edes tiedä.

Yleisin tapani on lopettaa Mindfulness-tunnit Metta-harjoitukseen, jotta mahdollisimman monelle jäisi hyvä olo harjoituksista. Olen itsessäni huomannut, että aina tuntien jälkeen oloni on rakkauden täytteinen, vaikkei olo sitä olisi ennen harjoitusta ollutkaan. Lähden kotiin tuntien suurta rakkautta varsinkin perhettä ja läheisiä kohtaan. Kun saavun kotiin, olen valmis kohtaamaan arjen.

Lue lisää Metta-harjoituksesta blogista. Ohjatuista meditoinneista myös "Kutsu rakkautta" sekä "Pehmeä peitto" kuuluvat Metta-perheeseen.

Takaisin ylös.


HETKESTÄ HETKEEN
6.12.2012

Huomasin maanantai-iltana suustani lipsahtavan ulos: “Nyt on tämäkin päivä suoritettu”. Miten helppoa onkaan lipsahtaa aiempien ajattelukuvioiden poluille! Yksi hammaslääkärikäynti, ja olin jo vanhoja polkuja tallaamassa pitkän matkaa. En halua enää suorittaa elämää. Haluan elää sitä! Elän sitä.

Olen tietoisesti opetellut uuden asenteen elämään. Haluan nauttia elämästä. Nauttia siitä mitä teen. Aina elämästä nauttiminen ei ole helppoa, kuten vaikka hammaslääkärikäynnillä, mutta silti jokainen hengitys on elämän lahja.

Hammaslääkärikäynnillä myös kaikkien asioiden väliaikaisen luonteen muistaminen auttaa kestämään tilanteen. Kaikki on väliaikaista, joten asiat muuttuvat. Kun jaksan tämän hetken ja tämän hetken, hammaslääkärinkin työ voi olla jo valmis.

Hammaslääkärin tuolissa maatessa, kiinnitin huomiota omaan lihasjännitykseeni. Aina kun huomasin jännittäväni lihaksia, rentoutin ne tietoisesti. Kun tuntui ikävälle, kohdistin ajatukseni hetken väliaikaisuuteen ja siihen että hetki on kohta ohi. Ja huomasin, että selvisin tilanteessa hienosti, enkä pelännyt enää olenkaan, vaikka lihakset vanhasta muistista jännittyivätkin.

Kun meditoi säännöllisesti ja kiinnittää huomiota yksittäisiin hengityksiin, aina yksi hengitys kerrallaan, alkaa arvostamaan niitä yksittäisiä hengityksiä. Vaikka mitään muuta muuta ei tapahtuisi, minä hengitän. Ja pikkuhiljaa siitä hengittämisestä tulee tunne, että se on ihan tarpeeksi. Saan hengittää ja olla elossa. Se on lahja. Jokainen aamu johon saan herätä on lahja ja minulla on mahdollisuus ilahduttaa itseäni hengityksen lahjan avaamilla mahdollisuuksilla.

Mindfulness on hetkessä olemista. Se on elämäntapa. Mindfulness opettaa katsomaan hetkeä. Hetkeä katsoessa ehtii huomaamaan asioita, jotka ehkä muutoin sujahtaisivat ohi. Kuuntelen mielelläni hiljaisuutta. Katselen mielelläni pieniä yksityiskohtia luonnosta ja isoja liikkeitä, kuten vaikka liikenteen virtaa keskikaupungilla ollessa. Näen asioita, joita en ennen ehtinyt huomaamaan. Elämästä on tullut rikkaampaa, vain yksittäisiä hetkiä tarkkaillessa.

Kun hengittäminen on hetkittäin tarpeeksi, turha kuluttaminenkin vähenee. Koen osallistuvani myös ilmastotalkoisiin, kun opetan ihmisiä meditoimaan ja olemaan hetkessä. Kun olemme tyytyväisempiä itsemme (tutkittu meditoinnin vaikutus), ulkoinen hyväksymisen tarve vähenee ja monessa tapauksessa se vaikuttaa kuluttamiseen, siihen turhaan kuluttamiseen.

Takaisin ylös.


MINUN OHJEENI ELÄMÄÄN
27.11.2012

Jos minä antaisin muutaman ohjeen elämän varrelle, ne olisivat tämän päiväisen ajatuksenkulkuni mukaan tässä. (Huomenna ne voisivat olla toisenlaisia.)

Hyväksy että päivät ovat erilaisia.
Joka päivä ei tarvitse jaksaa. Joka päivä ei ole hyväksi maata sohvalla. Kuuntele miten voit ja pyri kunnioittamaan saamaasi viestiä.

Kuuntele itseäsi
ja pyri elämään itsellesi merkityksellistä elämää toisia ihmisiä kunnioittaen. Suo itsellesi asioita, jotka tuntuvat hyvälle ja vähennä mahdollisuuksien mukaan asioita, jotka eivät palvele sinua.

Päästä irti kaikesta turhasta. Miksi täyttää elämää asioilla tai ihmisillä, jotka vievät energiaa, eivätkä anna hyvää takaisin? Oletko ystävä virtuaalimaailmassa ihmisen kanssa, joka kommenteillaan mollaa sinua tai saattaa sinut naurunalaiseksi? Miksi et kulkisi kohti hyviä asioita, hyviä kohtaamisia? Elämä koostuu tuhansista pienistä hetkistä, tuhansista arjen kohtaamisista ja tavallisesta hyvästä elämästä.

Päästä irti odotuksista, joita uskot itsellesi kasattavan. Emme voi elää elämää tehden vain toisia onnelliseksi. Kaikkia ei voi miellyttää. Miellytä itseäsi, niin ainakin yksi on tyytyväinen. Ja kun itse olet tyytyväinen, levität tyytyväisyyttä ja hyvinvointia ympärillesi.

Myötätuntoa päivään
Kohtele itseäsi ja toisia myötätuntoisesti. Myötätunto auttaa jaksamaan, keventää olotilaa, ja muun muassa vähentää masennuksen tunnetta. Myötätuntoa voi antaa itselleen myös fyysisesti koskettamalla itseä: halaamalla tai vaikka silittämällä ihoa ja se toimii. Kokeile jos et usko.

Usein olemme itsellemme kaikkein vaativimpia. Annamme toisille anteeksi asioita, joita omalla kohdalla pohdimme ja murehdimme jopa vuosia. Miksi emme kohtelisi itseä samalla myötätunnolla kuin parasta ystäväämme?

Meditoi, mietiskele, rentoudu
Meditointi on yhteyden ottamista itseen. Meditointi on rentoutumista. Meditointi on itsen hoitamista, hyvinvointia. Meditointi on tilan antamista itselle.

Anna itsellesi aikaa vain olla. Olla ilman vaatimuksia. Olla ilman aikatauluja. Tekemättömyyden harjoittaminen ilman syyllisyyttä voimaannuttaa.

Meditointi voi tuoda pintaan surullisiakin muistoja ja tapahtumia, mutta vaikka surua tulisi pintaan, on se yleensä väliaikaista. Aina voi yrittää kohentaa oloa Metta harjoituksilla. Rakkauden ja välittämisen osoittaminen itselle on hyvä tapa kunnioittaa omaa hyvinvointia.

Kaikki on väliaikaista
Kun muistaa että kaikki on väliaikaista, muistaa että kurjakin olo menee pois ajan kanssa. Vaikka nyt juuri mikään ei tunnu onnistuvan ja maailma on kaatumassa päälle, menee sekin tunne ohi. Tunteet ovat väliaikaisia. Ajatukset ovat väliaikaisia. Ja se juuri tekee niitä arvokkaita.

Takaisin ylös.


TUHANSIA PIENIÄ HIENOJA HETKIÄ
20.11.2012

Kiitospäivä lähenee Pohjois-Amerikassa, joten meillä asti kiitollisuus näkyy jonkun verran mediassa. On hyvä välillä kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat omassa elämässä hyvin.

Kun kadehdimme toisia, kadehdimme usein yksittäisiä asioita heidän elämästään. Kuinka monen kanssa olisimme valmiita vaihtamaan elämiä, saadaksemme isomman talon, hienomman tittelin tai menestyvämmän puolison tai lapsen? En tiedä ketään, joka olisi ollut valmis vaihtamaan elämää toisen kanssa. Meidän jokaisen elämässä on niitä hyviä asioita, joista emme ole valmiita luopumaan. Niistä asioita vain tulee meille itsestäänselvyyksiä.

Tiistai alkoi pimeydellä. Koti tuntui tyhjälle, kun mies oli lähtenyt töihin ja poika kouluun. Käytin koirat ulkona ja huomasin olevani hiljaisessa hämärässä kodissa. Olo tuntui yksinäiselle. Muut ovat paikoissa, joissa on toisia ihmisiä ja “elämää”. Oivallinen hetki pysähtyä miettimään miten elämää juuri tänään haluan elää. Vapaapäivänä onkin enemmän mahdollisuuksia valita.

Hiljaisuudessa huomasin sytyttämieni kynttilöiden lämpimän valon ja olotilani kohentui. Istuuduin toisen koiran viereen silittelemään ja halailemaan pehmeäkarvaista ystävällistä sielua. Koti ei enää tuntunutkaan yksinäiselle, vaan elämäntäytteiselle. Se vain vaati, että pysähdyin huomaamaan sen, mikä oli jo ympärilläni. Tunsin suurta kiitollisuutta istuessani hiljaisessa olohuoneessa koirien kanssa, kiireettä. Sain olla hiljaisuudessa, kaikessa rauhassa. Ilman vaatimuksia. Ilman kiirettä.

Elämä on muutakin kuin kiireistä hyörimistä ja paikasta toiseen singahtelua. Elämä on muutakin kuin jatkuvaa aistien täyttämistä. Silloin tällöin on hyvä pysähtyä ja huomata jo olemassa oleva elämä ympärillä.

Mindfulness ja kiitollisuus puhuvat samaa kieltä. Mindfulness opettaa pysähtymään, aistimaan ja huomaamaan ympärillä olevan, sekä katsomaan asioita kiitollisuuden ja lempeyden kautta. Kiitollisuus olemassa olevista asioista tuottaa hyvää oloa ja onnellisuutta. Voimme olla kiitollisia lämmöstä, katosta pään päällä, ihmisistä ympärillämme, elämän pienistä hienoista hetkistä, joista emme usein toisille kerro.

Mitä jos seuraavan kerran ystäviä tavatessa emme kertoisikaan isoista asioista ja hienoista elämyksistä, vaan kiitollisuudesta pieniä arkipäiväisiä asioita kohtaan? Arki on hieno ja iloinen asia. Usein muistamme sen vasta kun olemme menettämässä sen.

Amerikkalaiset syövät perinteisesti kalkkunaa kiitospäivänä. Psykologian professori Dacher Keltnerin mukaan kalkkunassa on oksitosiinia, mikä jo itsessään saa ihmisen hieman paremmalle tuulelle. Kiitollisuuden aiheet mielessä ja puheissa, suvun tai perheen kesken nautittu rakkaudella tehty päivällinen, sekä kalkkunasta tai vaikka niskahieronnasta saatu oksitosiini elimistössä. Ei ihme että kiitospäivä kuuluu meille asti, vaikkemme päivää vietä. Pidetään sen sijaan kiitollisuus mielessä mahdollisimman paljon arjen askareiden keskellä.

Mitä olet tehnyt viime aikoina? - Elänyt tuhansia pieniä hienoja hetkiä.

Kokeile kiitollisuus-meditointia.

Takaisin ylös.


AIKA ON ELÄMÄÄ
15.11.2012

Tänä syksynä elämän kiertokulku ja kuolema ovat olleet paljon mielessäni. Ehkä se johtuu siitä, että osa sukulaisista selkeästi vanhenee ja uusi jäsenkin syntyi toissa päivänä. Ehkä se johtuu siitä, että viime syksynä kärsin kovan keuhkokuumeen ja jossain vaiheessa olin niin huonossa kunnossa, että pelkäsin jo kuolevani. Olen miettinyt miten olen elämääni elänyt tämän vuoden aikana, jonka hetken aikaa pelkäsin menettäväni. Olenko elänyt niin kuin halusin? Olenko toteuttanut oikeita asioita? Kysymykset ovat hyviä kysyä itseltä ilman kuolemanpelkoakin. Yleensä ihminen katuu niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä.

Uutisvirta on täynnä ohjeita ja sosiaalisia vaatimuksia siitä kuinka meidän tulisi elää. Viimeksi kotiäidit saivat uusia vaatimuksia tehtävälistalleen. Kaikkia ei kuitenkaan pysty miellyttämään, joten on hyvä aloittaa itsestä ja tehdä itsensä onnelliseksi. Kun itse on onnellinen, jaksaa huolehtia toisistakin paremmin ja energiaa on riittävästi.

Kun katson omaan vuottani taaksepäin, löydän sieltä paljon isoja toteutuneita asioita, jotka ovat unohtuneet arjen keskellä. Onnistumisia olisi hyvä pitää mielessä, sillä ne auttavat jaksamaan. Meillä on helposti olo, että saavutettu asia on “ihan tavallinen” ja se kuuluikin saavuttaa. Totumme siihen mitä meillä on, eikä saavutettu asia tunnu enää isolle.

Elämää ei tarvitse elää tavoitteesta seuraavaan, mutta on mukavaa, jos pystyy elämään oman näköistä elämää. Elämää, johon ei tarvitse kenenkään asiantuntijan tai poliitikon siunausta. Elämää, mikä tuntuu hyvälle sellaisenaan, ihan itsessä. Elämää mitä ei tarvitse puolustella eikä selitellä kenellekään.

Jokainen päivä on lahja. Jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa jotain uutta. Jokainen päivä on mahdollisuus muutta suuntaa. Voimme valita jokaisen tekomme, suhtautumisemme ja asenteemme.

Thich Nhat Hanh on sanonut: “Toiset sanovat että aika on rahaa. Mutta aika on enemmän kuin rahaa, se on elämää.” Ja elämä tapahtuu tässä hetkessä, silloinkin kuin ajatuksemme ovat muualla.

Ulkona sataa. Edessä on märkä ja kurainen aamulenkki koirien kanssa. Lenkin päälle on hoidettava koirien peseminen ja kuivaaminen. Mutta jos vaihtoehto olisi se, että koiria ei enää olisi, menen mielelläni ulos pimeään sateeseen. Elämä on välillä kevyttä juhlaa ja välillä se vaatii kestävyyttä. Silti se on sitä omaa elämää, josta haluan nauttia vielä pitkään.

Takaisin ylös.


SILLÄ KEITÄ OLEMME ON MERKITYSTÄ
6.11.2012

Newyorkilainen opettaja päättää kunnioittaa jokaista päättöluokalla olevaa oppilasta kertomalla heille jokaiselle mitä erityistä heissä on. Hän antaa jokaiselle sinisen nauhan, missä lukee kultaisin kirjaimin “Sillä kuka olen on merkitystä” ja kertoo jokaiselle miksi he ovat tärkeitä hänelle ja koko luokalle.

Jälkeenpäin he aloittivat projektin, missä hän antoi jokaiselle oppilaalle kolme sinistä nauhaa lisää. Jokaisen oppilaan tehtävänä oli antaa sininen nauha jollekin jonka he halusivat tietävän kuinka paljon heillä oli merkitystä sekä samalla antaa kaksi sinistä nauhaa tälle henkilölle, jotta hän voi antaa ne vielä eteenpäin seuraavalle, jotta merkityksellisyyden kertominen leviää eteenpäin. Projektissa oli tarkoitus seurata miten tunnustuksen saaminen vaikuttaa eteenpäin yhteisössä.

Eräs poika meni läheiseen yritykseen viemään nauhaa nuorelle esimiehelle, joka oli auttanut häntä urasuunnitelmien tekemisessä. Poika laittoi nauhan esimiehen rintaan ja sanoi kiitos sydämestään. Samalla hän pyysi voisiko esimies ottaa ne kaksi jäljellä olevaa sinistä nauhaa ja antaa toisen jollekin joka ansaitsee tunnustuksen olemassa olostaan, sekä viimeisen nauhan eteenpäin annettavaksi.

Esimies ottaa nauhat ja menee oman esimiehensä luokse, joka on äreä tyyppi. Hän menee esimiehensä luokse ja kertoo että todella ihailee esimiehensä luovaa neroutta. Hän kertoo projektista ja laittaa nauhan hänen rintaansa sydämen yläpuolelle ja kysyy ottaisiko hän jäljelle jääneen nauhan annettavaksi eteenpäin. Pomo suostuu.

Illalla pomo menee kotona 14-vuotiaan poikansa luokse. Hän kertoo pojalleen miten uskomattoman tuntui juttu tapahtui hänelle tänään. Hän istui toimistossaan ja hänen alaisensa tuli hänen luokseen ja antoi hänelle sinisen nauhan koska pitää pomoaan luovana nerona. Kuvittele! Ja sitten hän laittoi nauhan missä luki “Sillä kuka olen on merkitystä” takkiini ja antoi minulle yhden nauhan eteenpäin annettavaksi, jollekin jota minä arvostan. Niinpä aloin miettimään ketä haluan kunnioittaa nauhalla ja haluan kunnioittaa sinua. Päiväni ovat todella kiireisiä ja kun tulen kotiin en aina anna huomiota sinulle. Joskus huudan sinulle, koska et saa tarpeeksi hyviä numeroita koulussa tai jos huoneesi on sotkuinen . Tänään haluan vain istua tässä ja kertoa sinulle miten paljon minulle merkitset. Äitisi lisäksi olet tärkein ihminen elämässäni. Olet hyvä tyyppi ja rakastan sinua.

Hätkähtänyt poika alkoi itkemään, eikä saanut lopetettua. Hänen koko vartalonsa vapisi itkusta. Hän katsoi isäänsä kyyneltensä läpi ja sanoi: Aiemmin tänään istuin kirjoittamassa kirjettä sinulle ja äidille, kertoen miksi olen tappanut itseni, sekä pyytää teitä antamaan anteeksi tekoni. Aioin tappaa itseni tänä iltana sen jälkeen kun te olette menneet nukkumaan. En uskonut että te välitätte ollenkaan. Kirje on yläkerrassa. En uskokaan tarvitsevani sitä. Pojan isä meni yläkertaan ja löysi sydäntä särkevän kirjeen täynnä kärsimystä ja ahdistusta kirjekuoressa mikä oli osoitettu “äidille ja isälle”.

Pomo meni töihin seuraavana päivänä muuttuneena miehenä. Hän piti huolta että hänen työntekijänsä voivat hyvin, ja äreys oli tiessään.

Nuori esimies meni jatkoi nuoria urasuunnitelmissa. Eräs oli pomon poika. Eikä hän koskaan unohtanut kertoa miten paljon nuoret hänelle merkitsivät.

Lisäksi nuori poika ja hänen luokkakaverinsa oppivat jotain tärkeää: “Sillä kuka olet, ON merkitystä”

Tämän tarinan aitoudesta ei ole varmuutta. Varmaa on kuitenkin se, että antamalla positiivista palautetta toisillemme, sekä kertomalla ja osoittamalla arvostuksemme, voimme muuttaa omaa ympäristöämme ja ihmissuhteitamme paremmiksi.

Takaisin ylös.


JOS MEDITOINNIN VAIKUTUKSET SAISI PILLERINÄ
1.11.2012

Meditoinnilla on pitkä lista terveysvaikutuksia, mitkä meistä luultavasti jokainen ottaisi elämäänsä, jos ne saisi nautittua pillerinä.

Ehkä elämäntapa on niin nopeaa nykyisin, että on vaikea ottaa aikaa? Tai ehkä neuvoja, oppeja ja ismejä on niin paljon, että on vaikea valita mihin panostaisi. Nopeasti nielaistava pilleri ei vaadi ajallista sijoitusta, joten sellainen on helppo napata vaikka missä kiireessä.

Meditointiryhmäläisiltä kuulee välillä ihastuttavia asioita oman harjoittelun suhteen sekä siihen miten he vievät omaa hyvää oloaan eteenpäin toisille. Toisinaan he kertovat turhautumisesta mitä tuntevat, kun ihmiset eivät suostu edes kokeilemaan.

On mielenkiintoista miten ihmiset kysyvät neuvoja, mutta ehkä oikeastaan vain haluavat kuulla oman mielipiteensä toisen suusta. Kaikkeen mikä vaatii vaivaa, eikä ole heti mitattavissa, on vaikeampi sitoutua tai lähteä edes kokeilemaan.

Olen kuunnellut mm. Berkeleyn psykologian professori Dacher Keltnerin luentosarjaa mielenkiinnolla. Keltner listaa seuraavat tutkitut tavat vaikuttaa onnellisuuteen.

Meditointi
Jo pelkästään aivojen onnellisuusalueiden aktivoituminen on hyvä syy harjoittaa meditointia. Kukapa ei myös mm. rauhoittumisesta ja rentoutumisesta hyötyisi.

Luonnossa oleilu
Luonnolla on meihin rauhoittava vaikutus. Kukapa ei nauttisi rauhallisista hetkistä vaikka järvenrannalla, kun ei tarvitse muuta kuin seurata laineiden liplatusta laituria vasten.

Liikunta
Liikunta saa hyvänolon hormonit liikkeelle. Kannattaa valita liikuntamuoto mitä jo itsessään haluaa harjoittaa. Jos liikkuu luonnon keskellä yhdistyy jo kaksi onnellisuutta tuottavaa asiaa.

Toisten kanssa oleminen
Hyvä seura tekee onnelliseksi, unohtamatta että joskus on hyvä olla yksinkin. Tarvitsemme toisia ihmisiä. Usein toiset ihmiset tuovat meille merkitystä elämään.

Nauraminen
Myös nauraminen tuottaa endorfiinia ja auttaa rentoutumaan.

Anteliaisuus

 Tutkimuksessa ihmisille annettiin 20 dollaria. Toiselle ryhmälle annettiin ohjeeksi käyttää se itseen ja toiselle ryhmälle käyttää se jonkun toisen hyväksi. Ne jotka käyttivät rahan toisen ihmisen hyväksi, tulivat rahasta onnellisimmiksi kuin ne jotka käyttivät rahan itseen.

Jos olet trauman tai kriisin keskellä
Kirjoita traumasta, tapahtuneesta. Tee siitä tarina. Saat näkemystä tilanteeseesi ja saat otettua pari askelta taaksepäin, jolloin näet tilanteen suuremmassa mittakaavassa paremmin. Kun tapahtuneesta tekee tarinan, on aikaa kohdata omat tunteet ja käsitellä niitä. Ihminen saattaa myös nähdä onnellisen lopun tarinalle. Tutkitusti tarinan kirjoittaminen on hyväksi kirjoittajan terveydelle sekä ihmisille hänen ympärillään.

Lue lisää onnellisuudesta.

Takaisin ylös.


ONNELLISUUSKÄVELYÄ
25.10.2012

Kävelymeditointi on helppo tapa katkaista kiireistäkin päivää. Kävelymeditointia voi tehdä kymmeniä sekunteja tai kymmeniä minuutteja. Harjoitetta voi tehdä pienien siirtymien yhteydessä, vaikka huoneesta toiseen siirtyessä tai pidemmillä kävelylenkeillä ennalta päätetyn etapin nauttien.

Kävelymeditointia voi tehdä monella tavalla. Yksi tapa on kävellä kuin olisi onnellisin ihminen maan päällä.

Kun ihmiset kuulevat onnellisuuskävely tehtävän annosta, näen usein epäuskoisia kasvoja ja pieniä hämmennyksen ääniä. Emme ehkä ole koskaan ajatelleet, että voisimme nostaa onnellisuuden tunteen esiin ihan vain päättämällä tehdä niin. Mutta kun harjoitusta on tehnyt hetken aikaa, moni huomaa että harjoitus alkaa aukeamaan ja hyvä olo leviämään.

Onnellinen tunne on mahdollista tuoda esiin keskittymällä siihen. Aluksi voi hymyillä, jolloin aivot tulkitsevat olotilamme onnelliseksi ja tunne leviää. Voi myös antaa onnellisuusaiheiden ja asioiden joista voi olla kiitollinen nousta esiin. Keskittymällä elämässä oleviin hyviin asioihin, hyvänolon tunne kasvaa. Se mihin kiinnitämme huomiota vahvistuu. Tai voi kävellä kuvitellen, että jokaisella askeleella onnellisuutta nousee maan uumenista jalkojen läpi vaikuttaen meihin positiivisesti. Jos keksit hyvän tavan nostaa onnellisuuden tunnetta esiin, käytä ihmeessä sitä. Kun olo on onnellinen, on kävely nautinnollista.

Aina onnentunne ei nouse pintaan harjoituksen aikana. Joskus se nousee myöhemmin, joskus ei vain tunne mitään. Se ei tarkoita että harjoitus olisi turha tai mennyt pieleen. Päivät ja hetket ovat erilaisia, joten jokainen harjoituskin on omanlaisensa. Harjoitus on joka tapauksessa lepoa aivoille sekä hetki, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin olla.

On hienoa katsella onnellisuuskävelyä tekevää ryhmää. Vaikka harjoitus on kohtuullisen vaativa, monien kasvot valaistuvat pikkuhiljaa kauniisti. Isossa ryhmässä harjoittaminen saattaa olla helpompaa, koska aistimme toisista huokuvaa onnellista energiaa ja se vaikuttaa meihin. Ilo tarttuu tutkimusten mukaan kuin flunssa: ihmisestä toiseen ja vielä kolmanteenkin.

Lue lisää erilaisista tavoista meditoida.

Takaisin ylös.


RAKASTAVAN YSTÄVÄLLISYYDEN HARJOITE
24.10.2012

Löydät kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.



ÄÄNET MEDITOIDESSA
16.10.2012

Hiljaisuus on lepoa, ainakin itselleni. Tosin emme koskaan ole absoluuttisessa hiljaisuudessa, vaan ympärillämme on aina ääniä, sekä voimme myös kuulla sisäisiä ääniä, kuten vaikka sydämenlyöntejä.

Meditointiharjoittelua aloittava kokee usein ympäristön äänet häiritseviksi. Äänet tuottavat muistoja ja tunnelmia. Ne kertovat mieleemme tarinoita. Toiset äänet koemme miellyttävinä ja toisista emme pidä. Toiset äänet ovat mielestämme erittäin häiritseviä.

Alussa monet syyttävät harjoittelun vaikeutta jostain itseä häiritsevästä ympärillä olevasta äänestä. Viereisellä kadulla liikkuvan hälytysajoneuvon sireenin ääni häiritsee ja tulee tunne, että kun tuo ääni vain katoaisi, niin voisin keskittyä.

Olen kokenut itse liikenteen metelin erittäin häiritsevänä ihan arjen keskelläkin. Hiljattain jotain muuttui. Liikenteen metelistä tulikin harjoituksen aikana pehmeä “pilvi” ympärilleni, jossa oli erittäin hyvä olla. Olisin voinut olla “liikennemelupilvessä” tyytyväisenä vaikka kuinka pitkään. Kun en vastustanut ääniä, ja otin ne osaksi harjoitusta, ne muuttivat luonnettaan. Tuo sama tunne on kantanut arkeen. Ohimenevä liikenne ei tunnu enää niin häiritsevälle. Se lähinnä muistuttaa että voin meditoida meteliä.

Kotonakin saattaa valmistautua harjoitukseen perheen ollessa pois, ajatellen, että nyt ei tule häiriöitä. Emme kuitenkaan voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan, joten hälytysajoneuvojen sireenien äänet, naapuruston koira tai pihaan pysähtyvä jäätelöauto voi tuoda äänimaailmaan elementtejä, joiden toivoisimme katoavan.

Ota äänet osaksi harjoitusta. Kuuntele ääniä sellaisina kuin ne ovat. Ilman tarinaa, ilman arvostelua. Kuuntele huomaatko missä ääni syntyy ja missä se katoaa. Kuuletko sisäiset äänet ja kuuletko ulkoiset äänet? Huomaatko hiljaisuuden äänien välissä?

Keskity kuulemiseen, älä äänien luomiin ajatuksiin. Huomioi mihin ajatus menee, ja sen jälkeen yritä lempeästi päästää siitä irti, tuoden ajatus takaisin pelkkään kuulemiseen.

Vaikka pakenisi maaseudun rauhaan, pitkälle korpeen missä kenenkään ei pitäisi olla, voi sielläkin kukko kiekua itseä ärsyttävällä tavalla tai suihkukoneen meteli osua korviin. Maailma on täynnä erilaisia ääniä. Helpointa on ottaa ne osaksi harjoittelua.

Lisää hiljaisuudesta.

Takaisin ylös.


LÄHETÄ HYVÄÄ ETEENPÄIN
8.10.2012

Tämä on ymmärtääkseni englantilaisen kirjailijan omakohtainen tapahtuma, mikä muutti hänen elämänsä täysin. Itseäni tarina koskettaa syvältä.

Kirjailija kertoo, miten opiskeluaikoina poliisi oli kolkuttanut hänen ovelleen alkuillasta, mutta hän ei ollut avannut ovea, koska ei ollut maksanut vuokraansa moneen kuukauteen ja luuli saavansa häädön. Hän jäi kuitenkin miettimään, että äiti ei ole voinut hyvin moneen kuukauteen, joten hän soitti kotiin ja kuuli että hänen äitinsä on sairaalassa, eikä hänen uskottu selviävän yötä, joten isä pyysi tulemaan kotiin saman tien.

Hän pääsi rautatieasemalle, jossa hänelle selvisi, ettei hän ehtinyt illan viimeiseen junaan Leedsiin. Juna olisi lähdössä Peterboroughiin, mutta sekin myöhästyisi sieltä Leedsiin jatkavasta junasta 20 minuuttia. Hänellä ei ollut rahaa taksiin. Hän osti silti lipun kotiin, ajatellen vaikka varastavansa auton tai rahaa Peterboroughissa päästäkseen kotiin. Olihan hänellä ruuvimeisselikin taskussa. Hän tekisi mitä tahansa päästäkseen ajoissa kotiin. Hän tiesi isänsä äänestä, että hänen äitinsä tulisi kuolemaan sinä yönä. Hän aikoi päästä kotiin keinolla millä hyvänsä.

“Liput kiitos” kuulin katsellessani ikkunasta ohimenevää pimeyttä. Annoin lipun vartijalle tämän tullessa kohdalle. Vartija leimasi lipun, mutta jäi sen jälkeen vain katselemaan minua. Olin itkenyt, joten silmät olivat punaiset ja saatoin näyttää pelottavalle. 

- “Oletko kunnossa?”
- “Totta kai olen kunnossa. Miksi kysyt? Ja mitä se sinulle kuuluu” vastasin.
- “Näytät kauhealle. Voinko jotenkin auttaa sinua?”
- “Painu tiehesi ja huolehdi vain omista asioistasi. Siitä on apua”. En ollut juttutuulella.
Kyselijän on täytynyt huomata vaaran merkit olemuksessani, mutta hän istuutui silti viereeni ja jatkoi.
- “Kuule, jos sinulla on ongelma, olen täällä auttaakseni.”
Tiesin olevani isokokoinen kaveri ja ajattelin ensin ajaa hänet pois, mutta päätin sitten päästä kyselijästä eroon kertomalla tarinani.
- “Kuule, äitini on kuolemaisillaan sairaalassa, eikä hän tule selviämään yöstä. En ehdi Leedsiin jatkavaan junaan Peterboroughissa, enkä tiedä miten pääsen kotiin. Tämä yö on ainoa mahdollisuuteni vielä olla hänen vierellään. Olen järkyttynyt, eikä minun tee mieli puhua. Toivoisin että jättäisit minut rauhaan.”
- “Okei” hän vastasi. “Olen pahoillani puolestasi. Jätän sinut rauhaan.”

Jatkoin pimeään tuijottamista. Kymmenen minuutin kuluttua kyselijä oli taas pöytäni äärellä. Hän kosketti kättäni.
- “Kuule, kun saavumme Peterboroughiin, mene suoraan laituri ykköseen, juna Leedsiin tulee olemaan siellä. “
- “Anteeksi?” En ymmärtänyt mitä hän sanoi. “Mitä tarkoitat? Onko se myöhässä tai jotain?”
- “Ei, se ei ole myöhässä. Soitin juuri Peterboroughiin ja he aikovat odottaa sinua siellä. Heti kun olet kyydissä, juna jatkaa matkaansa. Kaikki tulevat valittamaan siitä että juna on myöhässä, mutta ei huolehdita siitä tällä kertaa. Sinä pääset kotiin ja se on nyt tärkeintä. Siunausta ja onnea matkaan.” Sitten hän jatkoi matkaansa vaunussa lippuja pyydellen.


Yhtäkkiä tajusin miten suuri hölmö olin ollut ja miten huonosti olin käyttäytynyt. Juoksin hänen peräänsä junassa. Olisin halunnut antaa hänelle kaikki rahani lompakostani, ajokorttini ja avaimeni, mutta tiesin että se olisi loukannut häntä. Sain häntä kädestä kiinni. - “Olisin vain halunnut...” En saanut sanaa suusta.
- “Se on ok. Kaikki on hyvin.” Hänellä oli lämmin hymy huulilla ja hänen silmissään oli aitoa myötätuntoa. Hän oli hyvä mies, eikä hän kaivannut mitään vastineeksi teoistaan.
- “Haluaisin jotenkin kiittää sinua siitä mitä olet tehnyt” sanoin.
- “Kaikki on hyvin. Ei sinun tarvitse” hän vastasi. “Jos tunnet tarvetta kiittää, niin seuraavan kerran kun kohtaat jonkun jolla on ongelma, auta häntä. Siinä on yllin kyllin takaisin maksua minulle. Kerro heille, että he voivat maksaa takaisin sinulle samalla tavalla, ja kohta maailma on parempi paikka.”

Olin äitini vieressä kun hän kuoli aamun varhaisina tunteina. Vieläkään en voi ajatella äitiäni, muistamatta hyvää konduktööriä siinä myöhäisessä junassa Peterboroughiin. Tapaaminen konduktöörin kanssa muutti minut mahdollisesti väkivaltaisesta ja kuumapäisestä ihmisestä kunnolliseksi ihmiseksi.

Olen maksanut hänelle takaisin tuhansia kertoja kohtaamisemme jälkeen. Kerron ihmisille etteivät he ole minulle velkaa yhtään mitään, ja jos he kokevat olevansa velkaa, annan heille saman ohjeen kun hyvä konduktööri antoi minulle: lähetä hyvää eteenpäin. 


Takaisin ylös.


MYÖTÄELÄMISEN TAITO
3.10.2012

Yksi kauneimpia ja ehkä vaikeimpiakin taitoja, on myötäelämisen taito ja taito iloita toisen onnesta. Myötäelämistä ja empatiaa tarvitaan, jotta osaamme olla toistemme kanssa sovussa ja rauhassa.

Kuuntele toista ihmistä. Kuuntele aidosti mitä hän sanoo. Ymmärrys alkaa kuuntelulla. Emme voi olettaa tietävämme mitä toiset ajattelevat ja kokevat. Jokainen todellisuus on omanlaisensa ja muodostuu kaikesta aiemmin kokemastamme ja oppimastamme.

Myötätuntoa voi harjoitella. Myötätunnon tunteen voi antaa kasvaa. Mindfulness harjoitukset opettavat kuuntelemaan myötätuntoisesti ja arvostelematta itseä ja toisia. Mindfulness opettaa kohtelemaan itseä ja toisia myötätuntoisesti. Voit kokeilla myötätunto-harjoitusta nettisivuillani.

Mediassa uutiset kulkevat aaltomaisesti. Aallonharjalla ovat päivän polttavat uutiset, muutama kerrallaan. Yhteisenä piirteenä olen ollut havaitsevinani yhteisöllisyyden paluun tai ainakin kaipuun sille. Tai ehkä vain itse olen avoin sille.

Yle on pyytänyt kuvaamaan asiat mitkä ovat huonosti. Kuvista kuvastuu selkeä huoli lasten turvallisuudesta. Kun lapset kohtaavat pahaa, nousee nopeasti joukko puolustamaan lapsia ja vaatimaan heille oikeutta. Toisaalla on uutisia piittaamattomuudesta ja siitä miten emme auta tuntemattomia hädässä olevia. Toivottavasti molemmat uutisoinnit herättävät ihmisiä ajattelemaan omaa toimintaa ja mitä voi tehdä oman arjen puitteissa. Päätös löysentää kaasujalkaa taajamassa voi pelastaa toisen hengen. Pienillä asioilla on vaikutusta.

Päättäjille tuntuu olevan tärkeämpää mikä puolue saa kunniaa parannuksista tai ainakin ettei kilpaileva puolue saa kunniaa, kuin se että asioita korjattaisiin. Kaikesta tuntuu tulevan poliittinen peruna, vaikka kansalainen käsittelee asioita käytännön järjellä. On aivan sama kuka tarvittavan kevyenliikenteen väylän saa aikaiseksi, jos sillä suojellaan tiellä liikkujia.

Taannoin luin artikkelin siitä, miksi kansanedustajat jättivät työn ensimmäisen kautensa jälkeen. Suurin syy tuntui olevan se, että aloitteet etenivät käsittämättömän hitaasti, kun oli varmistettava ettei kukaan saa yksinoikeudella kunniaa parannuksista tai ideoista. Miten erilainen olisi yhteiskunta, jos päämäärät olisivat pyyteettömässä halussa parantaa asioita.

On vaikeaa iloita toisen onnesta oli poliitikko tai ei. Kateuden tunne nousee helposti, jos ystävä saa jotain mistä itsekin unelmoi. Olen oppinut myötäelämiseen pienen vinkin, mikä usein auttaa. Jos toivoo jotain oikein kovasti, ja alkaa näkemään sen toteutumista lähipiirissä ja ympäristössä, on iloittava siitä, vaikkei se vielä ole tullut itselle asti. Asioiden ilmaantuminen lähelle vain tarkoittaa sitä, että se todellakin lähestyy.

Takaisin ylös.


LASTEN JA NUORTEN YKSINÄISYYDESTÄ
25.9.2012

Silmiini osui koskettava juttu yksinäisyydestä. Kirjoitus sai muistojen tulvan mieleeni. Lasten ja nuorten elämä ei ole niin helppoa, kuin usein haluaisimme uskoa. Aikuinenhan hoitaa - toivottavasti - ruoan pöytään, katon pään päälle ja lämpöä taloon.

Kuulun itse niihin joita opiskelu on alkanut kiinnostamaan vasta aikuisena. Koulu sujui ihan kohtuullisesti, mutta en saanut siitä irti sitä mitä olisin voinut saada. Olen ollut “hukattu resurssi”.

“Jos lapsi on jätetty välitunnilla yksin, hän keskittyy oppitunnin aikana pahanolon tunteisiinsa. Sama ilmiö on kiusatuilla lapsilla. Yksinäisillä lapsilla ja oppimisvaikeuksilla on tutkimuksen mukaan vahva yhteys, tietää erikoistutkija Niina Junttila.”

Ensimmäisen kerran jouduin eroon luokkatovereistani ensimmäisen kielivalinnan takia. Vanhempani valitsivat minulle kielen, mitä itse en halunnut, mitä kukaan ystävistäni ei valinnut. Kaveripiiri uusiutui. Oli sopeuduttava uuteen vaiheeseen elämässä. Vaihdoin myös koulua monta kertaa muuttojen takia. Olen joutunut vaihtamaan koulua myös uuden koulun valmistumisen myötä. Jokaisella kerralla kaveripiiri on uusiutunut tai olen tullut uutena oppilaana luokalle. Toki kokemukset ovat opettaneet sitkeyttä ja rohkeutta, mutta ovat ne vaatineet myös energiaa, minkä olisi voinut käyttää itse koulutyöskentelyynkin.

Muistan miten oma kouluikä meni ollen aina “se uusi oppilas”, koska tuntui että koko muu luokka olivat olleet samalla luokalla koulun alusta saakka. Vielä lukio luokallamme oli ihmisiä, jotka olivat aloittaneet koulutaipaleensa samalla luokalla. Nykypäivänä se taitaa olla erittäin harvinaista, mutta uskon, että siitä on ollut jonkinlaista apua ja turvaa olla tuttujen ihmisten ympäröimänä.

“Tutkimuksissa selvisi, että lapset kokevat yksinäisyyden hyvin ahdistavana. Yksinäisyys korostui erityisesti välitunneilla.” Minä kehityin koulutaipaleeni aikana altavastaajan puolelle olijaksi. Jos koulukaveria kiusattiin tai jätettiin ulkopuolelle, minä menin avuksi tai sanoin etten pelaa välituntipeliä, jollei kaikkia oteta mukaan. Eräällä kerralla se aikaansai sen, että minut jätettiin pelin ulkopuolelle yksin, ja ne kaksi aiemmin ulkopuolelle jätettyä otettiin mukaan. Kerran pyysin opettajalta luvan saada mennä toisen luokan kanssa luokkaretkelle, koska minulla ei omalla luokalla ollut ystäviä. Opettajat antoivat luvan. Olen ällistynyt siitä vieläkin. Toisen luokan retkellä oli hauskaa, koska siellä oli oman pihan ystäviä. Tuntuu, että opin ratkaisukeskeisyyttä vahvasti kouluaikoina.

“Yläkoulussa koettu yksinäisyys puolestaan ennustaa syrjäytymistä ja putoamista koulutusuralta pois.” Aloitin yläasteen viimeisen taas uudessa koulussa. Vanhojen koulukavereiden mielestä ylpistyin, kun muutimme takaisin Helsingin puolelle, uudessa koulussa olin maalainen, kun tulin kahden kilometrin päästä Helsingin rajalta. Ystävyyssuhteet onneksi säilyivät osaan pihakavereista.

Itse menin töihin suoraan lukiosta. Valintani tein sen perusteella, etten yksinkertaisesti tiennyt mitä haluan tehdä tai miten sen haluamani asian saavuttaisin. Artikkelia lukiessani voin vain miettiä olivatko päivät arkista selviämistä, mihin ei mahtunut mietteitä siitä mikä ammattiala kiinnostaa. Töiden ohella olen kyllä lukenut kolme tutkintoa ja muutaman muun koulutuksen. Kun jokin ala alkaa kiinnostamaan, on opiskelukin kuin harrastus.

Ehkä kokemukset alituisesta uutena oppilaana olemisesta ja jonkin asteisesta ulkopuolisuudesta helpottivat uutta muuttoa uudelle asuinalueelle ja uuteen kouluun. Koska en ollut ehtinyt hitsautuman luokkatovereihin, oli muutto uuteen taas mahdollisuus enkä jäänyt kaipaamaan mitään vanhasta. Helppoa koulun vaihto ei koskaan ollut, mutta varmasti se on tuonut taitoja, joita en muutoin omaisi.

Nykyinen työni on monella tavalla aina uuteen luokkaan astumista. Joko olen kouluttamassa aina uudella työpaikalla tai aina uudessa ryhmässä. Vaikka ryhmä kokoontuisi muutaman kuukaudenkin, niin ryhmä on aina vain väliaikainen. Tuttua ja turvallista minulle?

Takaisin ylös.


MITÄ ON MINDFULNESS
18.9.2012

Valmennustyössäni tapaan ihmisiä, jotka ovat unohtaneet keitä he ovat tai mistä he pitävät, mikä saa heidät nauramaan. Nykypäivän kiireet ja ulkopuolelta tulevat vaatimukset saavat meidät herkästi unohtamaan itsemme. Jossain kohtaa tulee herätys, että ei tunne enää itseään. Ei tiedä mitä haluaa. Mindfulness on hyvä tapa tutustua itseen uudelleen. Löytää tien itseensä. Jotta jaksamme huolehtia toisista, meidän tulee itse olla hyvässä kunnossa.

Mindfulness harjoittelussa ei pyritä sulkemaan pois ajatuksia, tunteita eikä kehotuntemuksia. Mindfulness harjoittelussa pyritään rauhoittamaan pään sisällä oleva ajatusten sekamelska keskittymällä olemassa olevassa hetkessä tapahtuviin asioihin. Esimerkiksi saatetaan hetken aikaa keskittyä hengitykseen ja sen liikkeeseen, sen jälkeen hetken aikaa kehotuntemuksiin ja sen jälkeen hetken aikaa huomioimaan mitä ajatuksissa tapahtuu. Tai voidaan koko harjoituksen ajan keskittyä siihen mitä kuulemme.

Harjoitusten tuottamissa tuntemuksissa ja ajatuksissa ei ole väärää, olivatpa ne mitä tahansa. Hetki on mitä se on. Tekniikka itsessään on hyvin helppo, mutta nykyelämään tottuneille aivoille voi olla haasteellista rauhoittua olemaan yhdessä asiassa. Eräällä kurssilla osallistuja selasi koko illan ajan edessään olevaa kirjaa. Harjoituksiin hän kyllä osallistui. Loppuillasta hän rohkeni kysyä: "Onko tämä todella näin yksinkertaista? Olen lukenut tätä kirjaa, enkä ymmärrä siitä mitään, mutta täällä tämä kuulostaa selkeälle."

Harjoitukset todella ovat yksinkertaisia, haastavuus tulee siitä, että tarkoituksena on olla itsensä kanssa hiljaisuudessa, huomata kun ajatukset karkaavat omille poluilleen, päästää irti näistä ajatuksista ja tulla takaisin harjoitukseen.

Ranskalainen filosofi Blaise Pascal on jo 1600-luvulla sanonut: "Kaikki ihmisen harmit johtuvat hänen kyvyttömyydestään istua hiljaa tekemättä mitään" Meillä monesti on tapana paeta asioita lohduttaaksemme itseämme. Saatamme lohduttaa itseämme tai paeta asioita syömällä, päihteillä, avaamalla television, tietokoneen, älypuhelimen tai vain täyttämällä elämämme niin täyteen, ettei meidän tarvitse kohdata asioita. Jos emme tiedä minkä pitäisi muuttua, jotta olomme olisi parempi, on vaikea tehdä oikeita ratkaisuja.

Kokeile istua hiljaa tuolissa paikoillaan 2 - 15 minuuttia. Laita kello soimaan, kun aika on täynnä. Keskity hengittämään rauhassa omaan luonnolliseen tahtiin ja kiinnitä huomiota kaikkeen mitä tapahtuu, mitä tunnet ja millaisia ajatuksia sinussa herää. Älä kuitenkaan kiinnity ajatuksiin. Ne ovat vain ajatuksia. Huomioi ne ja jatka havainnoimista ja huomioimista. Tehtyäsi tämän harjoitteen, olet harjoittanut Mindfulness-meditointia.

Lisää aiheesta blogissa.

Takaisin ylös.


ENNAKKOLUULOISTA MEDITOINTIIN
11.9.2012

Vaikka yhä useampi on löytänyt meditoinnin ja läsnäolon avuksi stressin hallintaan ja tieksi kohti rauhallista elämäntapaa, kuulee myös ennakkoluulojen värittämiä luuloja harjoittamisesta.

En voi tulla meditointikurssille, koska en osaa rauhoittua. Olen niin tottunut toimimaan nopeasti - kaiken aikaa. Kursseilla kaikki harjoittelevat. Meditointi on harjoittelua lopun elämää. Ihmisen mieli on tehty ajattelemaan, joten vaikka kuinka harjoittaisi, mieli lähtee aika ajoin vaeltelemaan. Kurssi on hyvä paikka harjoitella, koska ryhmässä tekeminen auttaa yrittämään. Kun vieruskaverikin yrittää, on itsekin helpompi yrittää.

90 minuuttia on liian pitkä aika harjoittaa. Jokainen varmastikin opettaa oman persoonansa ja mieltymystensä kautta, mutta minun kursseillani 90 minuuttiin mahtuu neljästä kuuteen harjoitusta. Harjoitusten välillä voi ottaa pienen paussin ja toisinaan harjoituksesta toiseen voi liukua ottamatta taukoa. Usein on mahdollista valita toimintatapa itse. Harjoitusten aikana on aina mahdollista nousta juomaan tai vessan tai kävelemään, jos itsestä tuntuu sille. Monet harjoituksista voi tehdä makuullaan ja nukahtaminen on sallittua.

Minun tapani on tehdä harjoittelukerrasta “matka”. Pyrin viemään ihmiset matkalle missä lähdetään liikkeelle rauhoittumisesta, hetkeen tulemisesta ja hetken erilaisten ajatusten, tunteiden ja kehotuntemusten aistimisesta. “Matka” yleensä loppuu harjoitukseen, jossa liikutaan rakastavassa ystävällisyydessä ja opetellaan antamaan rakkautta ja myötätuntoa itselle sekä toisille.

Hipit meditoivat. Kursseilla käy aivan kaikenlaisia ihmisiä. Ulkonäöstä ei voi päätellä millä kurssilla ollaan. Ihmiset voisivat olla mistä tahansa toimistosta tai työpaikasta ulkonäkönsä puolesta. Kursseilla käy myös miehiä, vaikkakin naisia on usein enemmistö.

Yksi kerta jää välistä. Se ettei pääse jokaiselle kerralle mukaan, ei haittaa. Harjoitukset aina ohjataan ja jokainen harjoitus aloitetaan aina alusta.

Meditoinnista ei ole hyötyä. Meditoinnin terveysvaikutuksista löytyy paljon tutkittua tietoa ja lisää tutkimuksia tehdään kaiken aikaa. Terveyshyödyt ovat moninaiset. Niistä voi lukea lisää täältä. Kurssilla oppii erilaisia harjoituksia, joita on helppoa käyttää omassa arjessa, myös keskellä erilaisia arjen tapahtumia. Voit harjoittaa odotustilanteissa ja muuttaa pinnaa kiristävät hetket mukaviksi ja hyödyllisiksi.

Mindfulness on elämäntapa. Pienet harjoitukset “hiipivät” elämään siten harjoittelua tukien ja hyvinvointia kohottaen. Mielestäni tärkeämpää on löytää itselle sopivat harjoitukset, kuin pitäytyä tiukkaan harjoitusohjelmaan. Kurssilla on mahdollista kokeilla erilaisia harjoituksia ja valita sieltä itselle sopivat harjoitteet käyttöön.

Takaisin ylös.


IRTIPÄÄSTÄMINEN
4.9.2012

Sanotaan että jos rakastat jotain, päästä se irti, jos se tulee takaisin, se on sinun. Irtipäästäminen on yksi keskeinen Mindfulness harjoitus.

Mindfulness opettaa huomioimaan mitä tapahtuu hetkessä, ajatukset huomioidaan, mutta niihin ei ole tarkoitus takertua. Ajatukset ovat kuin pilviä taivaalla. Niitä syntyy, ne muuttuvat ja ne katoavat. Niitä voi katsella, mutta niissä on vaikea roikkua kiinni. Irti päästäminen ajatuksista, varsinkin ikävistä ja vahingollisista ajatuksista, helpottaa elämää.

Irtipäästämistä voi harjoittaa myös asioiden suhteen, jotka eivät enää palvele itseä. Voit päästää irti vahingollisista tavoista tai vaikka katkeruuden tunteesta. Kun tunnemme katkeruutta meitä loukannutta ihmistä kohtaan, tuo ihminen ei tiedä siitä mitään. Hän voi kulkea läpi koko elämänsä loukkaantumisesta tietämättä. Kuka oikeasti kärsii katkeruudesta ja asian muistamisesta?

Jonkin tutkimuksen mukaan meillä on noin 67 000 ajatusta päivässä. Toisen tutkimuksen mukaan valtaosa (jopa 90%) on negatiivista vanhan muistelemista. Ei tarvitse olla avaruusinsinööri tajutakseen, että negatiivisten ajatusten täyttämä mieli ei ole kovin tyytyväinen. “Lisäät maailmaan kärsimystä yhtä paljon loukkaantuessasi kuin loukatessasi” sanoo visaasti Sonia Choquette.

Jos irtipäästäminen tuntuu vaikealle, mitä se usein onkin, käännä se oman itsen myötätuntoiseksi kohteluksi. Kohtelet itseäsi lempeydellä ja rakkaudella, kun et ota kantaaksesi kuormittavia ja hyödyttömiä tunteita. Millainen olisi olotilasi ilman katkeruutta?

Mindfulness tarjoaa erilaisia harjoituksia hyödynnettäväksi tunne-elämään. Ohjatut harjoitukset luovat turvallisen tavan käsitellä tunteita. Vaikka harjoituksessa lähestyttäisiin vaikeaa tai jopa ahdistavaa tunnetta tai tapahtumaa, palauttaa harjoitus lopuksi takaisin parempaan olotilaan. Ryhmätunnit itse päätän aina rakastavan ystävällisyyden harjoitukseen, jotta tunnista jää mukava olotila päivän jatkamiseen.

Meditoidessa opimme huomaamaan miten nopeasti ajatukset, tunteet ja tuntemukset muuttuvat. Ne ovat kuin pilviä taivaalla, muuttuvat alati. Muuttuvuuden ymmärtäminen auttaa päästämään irti turhasta. Meillä on aina vain tämä hetki, ja tämä hetki, ja tämä hetki...

“Et voi löytää itseäsi pakenemalla menneisyyteen. Voit löytää itsesi tulemalla nykyhetkeen.” - Eckhart Tolle

Takaisin ylös.


MITÄ ODOTAT TULEVILTA VIIKOILTA?
27.8.2012

Loman suunnittelun tiedetään kohottavan mielialaa. Nyt suurin lomakausi on ohitse, joten on aika miettiä mitä mukavaa on tuloillaan seuraavina viikkoina ja kuukausina. en henkilökohtaisesti suosi ns. elämyskulttuuria, mutta mielialan ylläpitäjänä sitä voi hyvin hyödyntää.

Mitä odotat pääseväsi tekemään tulevien viikkojen kuluessa? Tieteen mukaan, se on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joita voi kysyä itseltäsi. Se mukava asia tai tapahtuma tuottaa voimakkaan positiivisen tunteen, mikä auttaa nopeasti muuttamaan olotilan paremmaksi. Keskität huomion positiiviseen ja siihen mitä voit itse kontrolloida sen suhteen. Vaikka valita osallistutko miten ja millä lailla.

Oma kontrolli asioiden suhteen innostaa ottamaan enemmän vastuuta mukavien asioiden suunnittelusta tulevaisuudessakin. Tutkijat kutsuvat tätä “laajenna ja rakenna”- toiminnoksi. Katse tulevaisuuteen laajentaa huomiota, joten todennäköisesti näemme myös positiivisia mahdollisuuksia kaikkialla ympärillämme. Positiivisuus laajentaa katselukulmaamme asioihin ja auttaa meitä näkemään enemmän mahdollisuuksia. Positiivinen asenne myös saa meidät toimimaan, joten jos haluamme tehdä jotain, todennäköisesti sen myös teemme.

Kun voimme hyvin, autamme todennäköisemmin toisia. Tämä auttaa meitä rakentamaan vahvempaa tukijärjestelmää myös itsellemme, kun sitä vuorostamme tarvitsemme.

Kun odotamme jotain kivaa tai innostavaa, tunnemme
 -  innostusta, mikä luo halun tutkia
 -  iloa, mikä antaa kipinän toimia
 -  tyytyväisyyttä, mikä luo halun nauttia
 -  rakkautta, mikä lisää halua tutkia, toimia ja nauttia asioista toisten kanssa

Nämä neljä tunnetta tekevät meistä ihmisiä, jotka todennäköisemmin löytävät ja luovat positiivisia kokemuksia, välittämättä siitä, millaisten haasteiden edessä olemme. Tutkimusten mukaan nämä tunteet myös edistävät fyysistä terveyttä ja suojelevat meitä stressiltä, ahdistukselta ja masennukselta.

Mitä mukavaa siis odotat tulevilta viikoilta?

Takaisin ylös.


HAUSKUUTTA JA ILKEYTTÄ
20.8.2012

Kuinka paljon oikeasti toimimme miten toimimme, koska olemme sosiaalisia olentoja sosiaalisessa ympäristössä ja välitämme siitä miten meistä ajatellaan? Miten paljon yritämme olla viileitä ja käymme kauppaa vaikka peukutuksilla ja tykkäämisillä?

Itse huomaan usein miettiväni, etten halua pahoittaa kenenkään mieltä. Mikä sopii muutoinkin omaan toimintaani, mutta joskus kun en löydä tapaa sanoa asiaa niin selkeästi että tulkintavaikeuksia ei pitäisi tulla, niin jätän sanomatta. Pitäisi kuitenkin oppia rohkeutta sanoa mitä haluaa sanoa, kun tarkoitus ei ole vahingoittaa ketään.

Sain kerran haukkumakirjeen sähköpostiini eräästä tapauksesta. Henkilö ymmärtääkseni koki, että olin astunut hänen varpailleen, ja antoi palaa. Minä olin toiminut kuten minulta oli pyydetty ja pyytäjällä oli auktoriteettia pyytää. Olin uusi enkä tuntenut ihmisiä. Selitin miten asiat olivat menneet. Paluupostina sain viestin, että hän vain halusi saada minussa “jokin reaktion” aikaiseksi.

En usko toisen mielenpahoittamisen järkevyyteen tai pikkuasioista mielen pahoittamiseen. Pahan olon levittäminen ei ole koskaan toimiva ratkaisu. Pahaa tarkoittavien sanojen sanominen ei hyödytä mitään. Ja miksi reaktion saisi vain provosoimalla, asiallisesti kysyminenkin toimii.

Televisiosta on hauska katsoa sarjoja, joissa jokin päähenkilö sanoo asioista joita itsekin haluaisi sanoa, mutta tietää ne tilanteeseen sopimattomaksi. Jos puheet ovat ilkeitä, se ei ole enää hauskaa, mutta hauskat ja nopeat sutkautukset saavat nauramaan. Monissa komediasarjoissa on nykyisin paljon ilkeyttä mukana, ja ilkeys ilmeisesti luetaan hauskaksi nykypäivänä. Tuntuu että ilkeys siirtyy televisiosta ja netistä ihmisten välisiin kohtaamisiin. Moni luulee ilkeyden olevan rehellisyyttä. Käytöstapoja ei pitäisi kuitenkaan unohtaa.

Mindfulness opettaa suvaitsevaisuutta, avoimuutta, arvostelemattomuutta ja rakastavaa ystävällisyyttä. Miten toivonkaan, että niistä tulisi laajalti arvostettuja ja käytettyjä arvoja. Osaisimme kärsivällisemmin ja loukkaantumatta selittää kantojamme, ja kuunnella ja arvostaa toisen ajatuksia. Ehkä helpommin löytää yhteisen sävelen.

Oletko huomannut miten “takaisin antaessa” saa itsensä helposti tärisevään ja rauhattomaan olotilaan? Jos antaa asian olla, pysyy rauhallisena ja avoimena, sekä unohtaa tilanteen nopeammin. Kun jättää ottamatta toisen pahan olon itselleen, suojelee itseään parhaalla mahdollisella tavalla.

Taloussanomissa julkaistun jutun mukaan “mediapsykologi Anu Mustonen ei usko, että Facebook tekisi ihmisistä omaan napaan tuijottajia, sillä ihmisen perusluonne on suhteellisen vaikeasti muutettavissa oleva kokonaisuus. – Jonkin verran on tutkimusta, että masentuneilla sosiaalisessa mediassa toimiminen on erityisen tärkeää. Hyviin asioihin keskittyminen voi auttaa.  Oma käytös tai minärakenne voi muuttua siitä, että saa myönteistä palautetta.”

Kukapa ei tykkäisi kun omia juttuja peukutetaan ja jaetaan eteenpäin tai kun vain saa huomiota. Tästä voisi päätellä, että peukkuja pitäisi jakaa anteliaammin, jotta ihmiset pysyvät paremmalla tuulella ja jaksavat arjessa. Keinotekoisuus ei toimi suomalaisille, joten kommenttien pitää olla aitoja. Ehkäpä yritetään keksiä hyviä puolia ihmisten statuksista, peukuttaa niitä, sekä yrittää ohittaa ikävät asiat, paitsi kun ihminen kaipaa lohdutusta. Jos peukkua antamalla saa toiselle hyvän mielen, niin aika helpolla se tapahtuu.

Takaisin ylös.


JOS ELÄKEIKÄÄ EI OLEKAAN
13.8.2012

Meidän perheessä alkaa tänään arki kesäloman jälkeen, kuten monissa muissakin perheissä. Koulut ja työt alkavat jälleen, jolloin kalenteriin ilmestyy monta varattua kohtaa.

Olemme koko työelämämme ajatelleet, että aherruksen vuosien jälkeen, meitä odottaa ansaittu eläke. Moni on suunnitellut asioita eläkeikää odottaen. “Sitten eläkkeellä on aikaa...”

Mitä jos eläkeikää ei meille tulekaan, kuten nyt hyvin todennäköiselle vaikuttaa? Olisiko aika muuttaa ajattelua omasta arjesta? Jos tietäisit että töitä pitää tehdä kuolemaan saakka, jotta saa ruokaa ja asunnon, miten järjestäisit elämäsi?

Ainakin kannattaisi yrittää tehdä työtä josta pitää. Jos onnistuu harrastuksen tai suuren mielenkiinnon kautta elättämään itseään, jaksaa varmasti paremmin tehdä työtä pidempään. Ehkei se aina edes tunnu työnteolle.

Kuinka paljon tekisit ilmaista ylityötä terveytesi kustannuksella, jos samaa tahtia pitäisi jaksaa loppuu asti? Moni sanoo toivovansa lähtevänsä täältä “saappaat jalassa”, mutta tuskin se tarkoittaa ettei halua sitä ennen nauttia elämästä. Oma terveys ja jaksaminen on kaiken a ja o. Kannattaa huolehtia itsestä iästä riippumatta. Kuunnella omia voimavaroja ja jättää aikaa ihan vain olemiseenkin.

Miten kalenteroitua olisi arki työpäivän jälkeen, jos eläkeikää ei olisi tiedossa? Osaisiko kiireinen nykyihminenkin, joka etsii elämyksiä toisensa jälkeen, jättää itselleen aikaa vain olla?

Harva enää edes osaa istua paikoillaan ja vain olla, edes pientä hetkeä. Kesken työpäivänkin on ihan suotavaa istua hetki hiljaa ja antaa aivoille pieni lepohetki. Sitä kutsutaan tauoksi, joten sitä ei ole pakko täyttää toiminnalla. Pariminuuttinen hetki hengityksessä olemista virkistää ja nostaa luovuutta.

Meillä on nykyisin ylitarjontaa ärsykkeistä ja tekemisestä. Voi olla vaikeaa jättää tekemättä, varsinkin kun kaikkialla ihmiset kertovat (kehuvat) kaikesta kivasta, jännästä elämisestä, oli kyseessä hieno ateria tai tapahtuma tai lomareissu. Aina ei tarvitse olla menossa. On ihan ok vain ollakin.

Takaisin ylös.


MANTROJA
10.8.2012

Harjoitin lähes kuukauden transsendenttista meditointia. Kokemus oli hyvin mielenkiintoinen ja huomasin taas kerran, että kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti jopa erilaisia meditointeja.

Olen joskus aiemminkin meditoinut mantran avulla. Om-mantraa on tuttu, mutta se ei tuntunut omalta, tai ehkä ajankohta ei vain tuolloin vain ollut oikea. Nyt löysin yhden minulle sopivan mantran, minkä huomaan jääneen elämääni.

Käytän mantraa iltaisin nukkumaan mennessä, jos mieli on liian kiireinen rauhoittumaan. Mantra täyttää ajatukset sopivalla tavalla ja uni tulee helpommin. Meditoinnin tarkoitus ei tietenkään ole nukahtaminen, mutta se on oiva nukahtamistyökalu, jos niin haluaa.

Monesti ihmiset miettivät miten pitäisi meditoida. Mikä olisi hyvä tapa. Itse olen tullut siihen päätelmään, että päivät ovat erilaisia ja oma mieli muuttuvainen. Kannattaa kuunnella itseä ja sitä, mikä kulloinkin vetoaa. Jos mieli on kovin kiireinen, ehkä hengitysmeditointi tai mantraan turvautuminen vaikka hetkeksi, on hyvä vaihtoehto. Todella levottomana päivänä saattaa kävelymeditointi olla oikea ratkaisu. Jos tuntee olonsa kurjaksi, mielessä on itsesyyttelyä tai rakkauden kaipuuta, on rakastavan ystävällisyyden harjoitus ehkä paikallaan.

Huomaan myös vuodenaikojen vaikuttavan harjoituksiin. Koko kesän olen meditoinut ulkona. Joskus sateen ropinassa, joskus auringon lämpö kasvoilla. Kohta on siirryttävä sisään ilmojen kylmetessä ja taas rutiini muotoutuu uusiksi. Liikkeen kautta tehtävää meditointia toki voi harjoittaa ulkona läpi vuoden.

Mantrat eivät varsinaisesti kuulu Mindfulnessiin, mutta uskon että niitä tullaan tulevana syksynä kursseilla hieman kokeilemaan alkutunnista mielen rauhoittamiseksi. Mielestäni hyvät työkalut kannattaa ottaa käyttöön, jos ne itselle sopivat. Ja “hengitän sisään - hengitän ulos” matraa olemme monesti jo kokeilleetkin hetken aikaa.

Mantraksi voi valita ihan mitä vain. Jos on ollut kurja päivä, voi sanoa itselleen mantramaisesti vaikka “asiat järjestyvät parhain päin” tai “minä selviän tästä”, kunnes mieli rauhoittuu. Mantran ei tarvitse olla sen mystisempi. Käytä sitä mitä sillä hetkellä eniten tarvitset. “Miten voit koskaan tuoda maailmaan rauhan, jos et aloita itsestäsi?”

Takaisin ylös.


KATSELLAANKO PILVIÄ?
5.8.2012

Olen katsellut huomattavan paljon pilviä tänä kesänä. Ehkä niitä on ollut tarjolla katseltavaksi aiempaa enemmän tänä vuonna.

Pilvistä tulee mieleen Jaska Jokunen sarjakuva, jossa Jaska katselee Tellun ja Epun kanssa pilviä taivaalla. Tellu “psykiatrin ominaisuudessaan” kyselee mitä muut näkevät taivalla. Eppu kertoo näkevänsä mm. kartan ja kuuluisan taiteilijan kasvot. Jaska Jokunen kertoo viimeisessä kuvassa vuorollaan, että oli aikonut sanoa näkevänsä ankan ja hepan, mutta muuttaakin mielensä.

Sarjakuva on monella tavalla ajatuksia herättävä. Koska olet viimeksi katsellut pilviä? Toivon, että kesän aikana kaikilla on ollut mahdollisuus maata tai istua rauhassa ja ihmetellä pilvien muodon muuttumista taivaalla. Pilvien katselu kuuluu jokamies oikeuksiin.

Pilvien muotoihin keskittyminen on hyvä ja helppo läsnäoloharjoitus. Se auttaa unohtamaan kaiken hälinän mitä elämässä on, ja olemaan hetkessä, kaikessa rauhassa. Pilvet muuttavat muotoaan alati. Ne ilmaantuvat kuin tyhjästä, liikkuvat ja taas hajoavat kadoten iäksi.

Mindfulness opastaa harjoituksissa myös pilvien metaforan kautta. Ajatukset ovat kuin pilvet taivaalla. Voit seurata miten ne tulevat, muuttuvat ja lopulta katoavat. Ajatuksemme ja tuntemuksemme muuttuvat jatkuvasti. On hyvä oppia huomaamaan, että ikävätkin tuntemukset katoavat. Kaikkeen ei ole aina pakko reagoida. Voi huomioida mitä tuntee, ja jäädä odottamaan tunteen muuttumista ja tai katoamista.

Toivottavasti kehtaamme kertoa että näemme ankan, vaikka toinen näkisi Mozartin. Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja, ja arvioimme itseämme suhteessa toisiin. Se selittää miksi on tärkeää saada yhtä hienoja vaatteita kuin kavereilla tai uudempi auto kuin naapurilla. Jos pystyy luopumaan tarpeesta verrata itseään muihin, vapautuu olemaan juuri sellainen kun haluaa olla.

Tärkeämpää on myös kohdella itseä myötätuntoisesti. Ei itseltä voi pakottaa aina suuria näkemyksiä ja oivalluksia. Ja ankan näkeminen tuo omaan mieleeni ajatuksen hellyttävästä sympaattisesta ihmisestä. Ankan näkeminen pilvissä on ihan yhtä arvokasta kuin minkä muunkin tahansa näkeminen.

Takaisin ylös.


AURINKOMEDITOINTI
26.7.2012

Synkkänä hetkenä tai pimeään vuodenaikaan voit tuoda auringon valon ja lämmön mieleesi tämän harjoituksen avulla.

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.



TOIMIVAA SELF-HELPPIÄ NETISSÄ
24.7.2012

Käytän tällä hetkellä kolmea hyvää, toimivaa ja ilmaista sovellusta tavoitteiden ja hyvinvoinnin tueksi. Tässä lyhyesti niistä.

Pinterest
Pinterest on netissä oleva ohjelma, johon voi kerätä kuvia erilaisien kategorioiden alle omiin tauluihin. Pääset laittamaan sinne omia kuvia, sekä katselemaan toisten kuvia. Kaikki Pinterestissä liikkuvat kuvat ovat kopioitavissa omiin tauluihin muistiin.

Olen aiemmin kirjoittanut Pinterestin käytöstä aarrekarttojen teossa. Pinterestiin olen kerännyt itselleni motivaatio-taulun. Taulussa on kuvia, jotka saavat hyvälle tuulelle, sekä tuntemaan itseni energiseksi. Kerätyt kuvat muistuttavat siitä mitä haluan saavuttaa sekä mitä siihen tarvitaan.

Haluan lisätä liikunnan määrää arjessani. Lenkkeily on jäänyt vähemmälle väkisinkin, kun kärsin jo kolmatta murtumaa jalassa. Kyseessä on jo toinen rasitusmurtuma oikeassa jalassa, ja tällä kertaa se ei tahdo parantua pitkälläkään levolla. On pakko saada itseni liikkeelle toisin tavoin, mutta vaikea motivoida itseä, kun innostavin tapa ei ole tällä hetkellä mahdollinen.

Kun kaipaan sysäystä, mikä saa minut liikkeelle, katselen Pinterest-tauluni kuvia ja mottoja, ja ihan oikeasti lähden siltä seisomalta vaikka jumppaamaan. Yksinkertainen asia saa aikaiseksi muutoksen olotilassani. Myös energisen soittolistan kuunteleminen tuottaa monesti saman tuloksen. Suosittelen kokeilemaan, jos liikkeelle lähteminen on joskus vaikeaa.


SuperBetter
SuperBetter on netissä oleva ohjelma mikä auttaa kohti tavoitetta. Se on käytettävissä englanniksi. SuperBetter tekee tavoitteesta pelin. Voit suunnitella peliä itse tai käyttää sivustolla jo valmiina olevia tutkijoiden, yliopistojen ja muiden pelaajien tekemiä voimapaketteja, joiden haasteita suorittamalla etenet kohti omaa tavoitetta.

Sivusto sisältää paljon tutkittua tietoa, mitä hyödynnetään oman käyttäytymisen muuttamisessa. Eri voimapaketit on tarkoitettu erilaisiin haasteisiin. Olen löytänyt sieltä voimapaketteja kuntoutumiseen, laihtumiseen, stressin vähentämiseen, yleiseen hyvinvointiin jne. Kaikista aiheista löytyy tutkittua tietoa taustalta.

Joka päivä on tavoitteena tehdä 3 voimaannuttamisharjoitetta (power-ups). Ohjelma saattaa esimerkiksi pyytää sinua tekemään jotain kivaa vain itsellesi tai se saattaa pyytää sinua meditoiman 5 minuuttia tai se saattaa pyytää sinua kohtelemaan itseäsi myötätunnolla peilin edessä. Kaikilla tehdyillä harjoitteilla kartutat pistemäärääsi ja etenet tasolta seuraavalle.

Joka päivä on tarkoitus kohdata myös yksi haaste (bad guys). Jonain onnistuu tekemään niin kuin haluaa, toisena päivänä saattaa lipsua, mutta ohjelman avulla kiinnität huomiota siihen mitä teet ja voit tietoisemmin valita toimintasi. Haasteina voi olla tylsistyminen, suru, jaksamattomuus, miten puhumme itsellemme, itsekritiikki jne.

Myös tavoitteita on jokaiselle päivälle kolme. Näiden välitavoitteiden on tietysti tarkoitus viedä kohti eeppistä voittoa (epic win). Tutkimuksissa on huomattu, että emme usko eeppiseen voitto todellisessa elämässä, mutta pelissä jaksamme uudelleen ja uudelleen, koska tavoittelemme sitä suurta eeppistä voittoa. Superbetter siirtää eeppisen voiton pelin avulla oikeaan elämään ja peliä jatkamalla saatatkin huomata saavuttaneesi tavoitteen, jota et olisi uskonut mahdolliseksi.

Itse en ole vielä edennyt eeppiseen voittooni, mutta en ole antanut periksikään vaan jatkanut pelaamista, vaikka eteen on tullut päiviä, jolloin tavoitteesta ei jaksa välittää. On hauskaa miten pelaamalla itseä vastaan ja samalla itsensä puolesta saa aikaiseksi asioita. Superbetter myös antaa paljon tietoa ja tukea ja vinkkejä, jotka avaavat näkökulmia ja uusia toimintatapoja. SuperBetterin pelaaminen on vienyt ehkä puolisen tuntia päivässä, vähän riippuu mitä haasteita ja tavoitteita päiväänsä valitsee.


Blipfoto
Blipfoto on kuvapäiväkirja, mikä sopii erinomaisesti kiitollisuuden päiväkirjan toteuttamiseen visuaalisesti. Blipfotoon ladataan korkeintaan yksi valokuva päivässä. Kuvalle voi antaa otsikon ja selitteen. Itse olen tehnyt sen kiitollisuuden päiväkirjaksi. Laitan sinne kuvan mikä herättää kiitollisuuden tunnetta. Lisään kuvaan kirjoituksen, mikä sillä hetkellä koskettaa. Blipfotoa olen kokeillut vasta muutaman päivän, mutta jo nyt huomaan odottavani innolla mitä saan kuvata seuraavana päivänä. Blipfoto visuaalisena kiitollisuuden päiväkirjana tuottaa hyvää mieltä, aivan kuten kirjoitettu versiokin.


Takaisin ylös.



TYÖKALUJA NÄKÖKULMAN VAIHTAMISEEN
18.7.2012

Se mihin kiinnitämme huomiota vahvistuu. Kannattaa kiinnittää huomiota omiin vahvuuksiin ja onnistumisiin. Näkökulmaa vaihtamalla voi monesta negatiiviseksi koetusta asiasta saada jopa voimavaran ja hyvän ominaisuuden.

Suurennuslasi
Suurennuslasin avulla verrataan negatiivisia uskomuksia ja / tai reaktioita tosiseikkoihin. Vaikka et ole varma onko usko on perusteeton, kysy itseltäsi, "Mitä todisteita tästä on?" Kun katsotaan mitä todella tapahtui tai mitä näit edessäsi, saatat huomata, että uskomus onkin vääristymä.

Esimerkiksi: "Minulle ei koskaan tapahdu mitään kivaa." Voit varmasti palauttaa mieleesi mukavia sattumia ja tapahtumia ja jopa tehdä niistä listan itsellesi. Koska aivomme on evoluution myötä oppinut painottamaan negatiivista, muistamme ikävät asiat herkemmin.

Totuustarkastus
Ole rehellinen todellisista vaikutuksista. Jotkin kielteiset uskomukset voivat olla osittain totta. Mutta onko tilanne todella niin paha kuin miltä se näyttää? Tämä tekniikka auttaa asettamaan tilanteen toiseen näkökulmaan ja rehellisesti pohtimaan mitä toimia tarvitaan. Onko tilanne ollenkaan huonosti? Oletko suurennellut tilannetta suhteettomasti? Kuinka tärkeä asia tämä on? Maito voi olla kaatunut, mutta se ehkä tarkoittaa vain että pöytä pitää puhdistaa, ja sitten siirtyä eteenpäin ruokailussa.

Esimerkiksi: "En saanut ylennystä minkä halusin." Joskus tämä voi tuntua ylitsepääsemättömälle, mutta ehkä et ollut juuri oikea henkilö kyseiseen työhön. Ja ehkä vahvuutesi ovat paremmin käytössä toisessa roolissa. Ehkä on mahdollista tuoda toiveet esille ja kertoa esimiehelle uratavoitteista. On paljon mahdollisuuksia, jotka auttavat ymmärtämään, että tämä ei ollut viimeinen mahdollisuuteesi.

Kaleidoskooppi
Luo tapahtumille vaihtoehtoisia selityksiä: yleensä asioihin on useampi kuin yksi mahdollinen syy. Mieti todennäköisiä syitä tilanteeseen, mikä on haastava. Pohdi varsinkin syitä, jotka ovat sinusta riippumattomia. Pessimistit valitsevat yleensä ensimmäinen ajatus mikä mieleen juolahtaa. Yleensä syy on sellainen, josta he voivat syyttää itseään tai toista. Kun miettii kaikkia mahdollisia selityksiä tapahtumille, voi keskittyä muihin mahdollisiin selityksiin, kuin että joku on “syyllinen”.

Esimerkiksi: "Naapuri ei vastannut hyvää huomeneen aamulla kohdatessamme. Hän ei pidä minusta!" Mahdolliset vaihtoehdot voisivat olla: Ehkä hän unohti silmälasit eikä tunnistanut minua. Tai ehkä olin pukeutunut niin epätavallisesti, että hän ei tajunnut kuka olin. Tai ehkä hänelle on tapahtunut jotain niin ikävää, ettei hänellä ollut voimia kohdata. Tai ehkä hän odotti että häntä tervehditään ensin.

Takaisin ylös.



TUUMA AIKA JALKA JALOKIVI - ZEN-TARINA
14.7.2012

Mies kysyi Zen opettaja Takuanilta kuinka hän saisi ajan kulumaan. Hänen päivänsä toimistossa tuntuivat kovin pitkiltä, joutuessaan istua kankeana, jotta saisi kunnioitusta muilta.

Takuan kirjoitti kahdeksan kiinalaista merkkiä ja antoi ne miehelle:

Ei kahdesti tänään
Tuuma aika jalka jalokivi.
Tämä päivä ei tule koskaan uudelleen.
Jokainen minuutti on arvoltaan arvokas jalokivi.

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


KOTIRETRIITISSÄ
10.7.2012

Juuri kun olin ihmetellyt oman lomani onnistumista vaikka periaatteessa en tehnyt mitään, ilmestyi oivalluttava teksti eteeni. Sattumalta törmäsin Huffington Postin artikkeliin “Why Doing Nothing Is the Key to Happiness” (miksi tekemättömyys on avain onnellisuuteen).

Vasta artikkelin retriittikuvausta lukiessani tajusin että omaa lomaani voisi verrata retriittiin, jossa ei ollut täyttä hiljaisuutta. Erona myös että vietin retiriittiä kotonani perheen ja arjen keskellä. Retriitit koostuvat pitkälti meditoinnista, syömisestä, nukkumisesta sekä arkisista askareista. Monesti nämä kaikki tai osa tehdään hiljaisuudessa. Tein kaikkia edellä mainittuja lomani aikana. Ilman kiirettä. Ilman erityistä ohjelmaa. Suuren osan hiljaisuudessa. Hiljaisuus on muutoinkin minulle tärkeä osa arkea. Loman muutama kauppareissu ja television katsominen ja tietokoneen käyttö olivat oikeastaan ainoat retriittiin kuulumattomat toiminnat.

Normaaliin arkeen kuuluu niin paljon vastuita ja pakollisia asioita että lomalla on mukavaa vain olla. Ehkäpä alankin kutsumaan lomaa kotiretriitiksi, niin ehkä toisetkin alkavat ymmärtämään miksi tekemättömyys lomalla on mukavaa.

Takaisin ylös.


PROJEKTILUONTOISEN PERHE-ELÄMÄN ANSASTA POIS
9.7.2012

Monen perheen elämä näyttää kovin kiireiselle. Mieheni ilmaisi asian tyhjentävästi: projektiluontoinen tapa suhtautua asioihin on tullut myös perhe-elämään. Kaikkea käsitellään kuten työprojekteja ja samalla kotiasioista tulee tavoitteellisia. Jopa lomasta.

Eihän se ihme olekaan. Jos 11 kuukautta vuodesta pyörittää projekteja, niin miten sitä osaa olla tekemättä samaa lomalla. Toimintatavat hiipivät hissukseen elämäämme. Ilman aamukahvia on vaikea saada itseä liikkeelle. Asioita tehdään tietyssä järjestyksessä päivästä toiseen, käytämme samoja asioita saadaksemme aikaiseksi toivotun tutun lopputuloksen. Itseäni tarkkaillessani huomaan uuden liittyvän lähinnä uusien asioiden oppimiseen lukemisen kautta. Muutoin asiat rullaavat aika samoin kuvioin.

Ennen lomani alkua huomasin pientä ahdistusta aina kun joku kyseli lomasuunnitelmiamme. En halunnut suunnitella mitään. Vain olla. Muutamaa kyläilyä lukuun ottamatta kalenterit pidettiin tällä lomapätkällä mahdollisimman avoimina. Valittu tapa tuntui toimivan. Jo viikon jälkeen huomasin olevani todella energinen ja iloinen ilman erityistä syytä. Iloinen ilman erityisiä tapahtumia. Iloinen tavallisen päivän keskellä.

Tällä lomalla olen itse katsellut pyykin kuivumista auringossa ja tuulessa, pelannut loputtomia eriä Yatsy-peliä, seurannut puutarhan kukoistamista ja vehreytymistä talven jäljiltä. Istunut ja ihmetellyt. Olen ollut ja nauttinut pelkästä olemisesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Tunnen oloni myös virkeämmäksi ja energisemmäksi kuin pitkiin aikoihin. Olen toiminut minulle sopivalla tavalla ja keho ja mieli tuntuu kiittävän.

Taaksepäin katsoessani huomaan kuitenkin tehneeni ihan mukavan määrän kotihommia ison ikkunanpesu-urakan mukaan lukien. Olen jaksanut liikkua ja urheilla paljon. Olen nukkunut todella hyvin. Ehtinyt lukea lomakirjoja ja hoitaa asioitakin. Mitään ei tarvinnut tapahtua ja moni asia tapahtui ehkä juuri sen ansiosta.

Toivon kaikkien löytävän sen itselle sopivan tavan olla arjessa sekä lomailla, naapureiden ja ystäväpiirin toiminnasta huolimatta. Kuuntele mitä sinä itse kaipaat ja yritä antaa sitä itsellesi tarpeellinen määrä. Olemme kaikki erilaisia, itseemmekin verrattuna olemme erilaisia eri päivinä ja eri tilanteissa. Kun jättää vapautta valita, ei tarvitse pakottaa itseään tekemään asioita, joihin ei riitä voimavaroja sillä hetkellä. Myötätunto on iso voimavara: se vapauttaa tahdonvoimaa ja jaksamista.

“Jos tässä ja nyt tekee sinut onnettomaksi, sinulla on kolme vaihtoehtoa: poistaa itsesi tilanteesta, muuttaa tilannetta tai hyväksyä se.” ~ Eckhart Tolle

Takaisin ylös.


TAHDONVOIMAHARJOITUKSIA
2.7.2012

Monesti haluamme tehdä muutoksia elämässämme, mutta muutoksen ajatellaan tulevan luopumisen ja kärsimyksen kautta, jolloin into ryhtyä muutokseen vähenee. Tahdonvoima auttaa tavoitteeseen. Tahdonvoima on lihas, jota voi vahvistaa.

Harjoitukset voivat olla pieniä hauskoja ja hassuja. Voit käyttää “väärää” kättä hampaiden pesuun tai ruokailuun. Voit pyrkiä lopettamaan kirosanojen käytön tai pahan puhumisen tai ajattelun. Voit pyrkiä kasvattamaan kärsivällisyyttä hankalaa ihmistä kohtaan. Voit päättää tervehtiä itseäsi joka aamu peiliin katsoessasi sanoilla “hei kulta”. Voi valita tehdä mitä vain, kun pyrit muuttamaan totuttua toimintatapaa. Tärkeintä on käyttää tahdonvoimaa tehdäksesi jotain uutta, tai rikkoaksesi vanhaa tottumusta.

Ryhdy tahdonvoimaurheilijaksi. Aivan kuten urheilijat löytävät motivaation väsymyksen ja pitkästymisenkin takaa, muista että tahdonvoimalihaksen väsyttyä motivaatio antaa energiaa. On siis tärkeää selvittää mikä itseä motivoi ja pitää motivaattori mielessä hankalina hetkinä.

Myös uskomuksemme tahdonvoimasta on itseään toteuttava ennuste. Jos uskomme että annamme periksi väsyttyämme, niin myös teemme. Kannattaa siis uskoa että tahdonvoima kestää heikkonakin hetkenä.

Tahdonvoima (eli aivot) kaipaa hyvin nukuttuja öitä ja jos mahdollista pieniä päivätorkkuja sekä ravitsevaa ruokaa ja terveellisiä välipaloja energiaksi. Pidä siis huolta itsestäsi monin eri tavoin. Tutkijat suosittelevat tahdonvoiman palauttajiksi myös musiikin kuuntelua, hauskojen elokuvien katselua sekä ulkoilua.

Säästele välillä tahdonvoimaa isompia koitoksia varten. Etsi tapoja tehdä päätöksiä kuluttamatta tahdonvoimaa turhaan. Jos jätät herkut kauppaan, teet päätöksen yhdellä kertaa, kuin että taistelisit herkkuja vastaan monta kertaa vuorokauden aika. Voitko estää houkutuksia ennen kuin väsymys iskee? Tai pystytkö tehdä sääntöjä etukäteen, jotka auttavat pysymään tavoitteessa. Esimerkiksi voit tavata ystävän lenkin merkeissä aina sovittuna päivänä tai ottaa terveellisen välipalan mukaan kotoa, jolloin sortuminen roskaruokaan on helpompi välttää.

Takaisin ylös.


POSITIIVISUUSANSA
19.6.2012

Vaikka positiivisuudessa on paljon kaunista ja hyvää, täytyy myös muistaa, että elämässä on paljon enemmän harmaan sävyjä, eikä sitä sen tähden voi aina kaikkiin tilanteisiin ulottaa.

Ihminen saattaa olla väkivaltaisessa parisuhteessa. Joka sellaisessa on ollut, tietää että usein alistaminen alkaa vasta, kun puoliso on saanut toisen “koukutettua” vauvan, yhteisen asunnon tai avioliiton kautta. Usein se alkaa pikkuhiljaa, jopa huomaamatta, jolloin väkivallan kohde ei ole varma mistä oikein on kysymys, milloin se on alkanut ja mikä on edes totta. Olisiko erilainen ajattelu muuttanut toisen toimintaa? Miten ihmiset jotka vannovat positiivisuuden nimeen ja sanovat että voimme muuttaa vain itseämme (mikä on osittain totta), eivät myönnä että toinen voi satuttaa ajattelet mielessäsi mitä tahansa?

Kysyisitkö henkisen väkivallan uhrilta mitä hän on tehnyt, jotta toinen kohtelee huonosti? Ehdottaisitko häntä vain käyttämään kiitollisuutta ja anteeksi antamista työkaluina? Mitä jos hänen henkensä on vaarassa? Me todella voimme saada itsemme uskomaan lähes mitä tahansa, joten vaarallisessakin tilanteessa voimme manipuloida itsemme olemaan positiivisia ja onnellisia, ja jäämään vaaralliseen tilanteeseen.

Olen kuullut miten uupunut ihminen on manipuloinut itsensä uskomaan että on elämänsä voimissa ja jatkaa energiavaraintojensa käyttämistä vaatimalla itseltään koko ajan lisää, vaikka suodut lepohetket eivät enää palauta voimavaroja ollenkaan.

Entä kun ihminen sairastuu vakavasti? Onko se hyvä hetki heittää päälle syytöksiä siitä miten olet ajatellut, jotta aiheutit itsellesi sairastumisen? Positiivinen ajattelu vie monesti eteenpäin ja antaa toimivia työkaluja elämänhallintaan, mutta harmaan eri sävyt kannattaa muistaa tässäkin kategoriassa. Syöpään sairastuneelle on turha sanoa “mitä olet ajatellut”, hän tarvitsee tukea ja voimaa taistella.

Positiivista psykologiaa ei ole kehitetty syyllistämään, ja negatiivisillakin tunteilla on tehtävänsä. Meillä on oikeus tuntea välillä väsymystä, turhautumista, surua, ahdistusta... Vanha viisaus sanoo että suru on surtava. Pullottamalla tunteet syvälle sisälle, edesauttaa ison räjähdysherkän aineen kasvamista. Tunnista ja tunnusta tunteesi rauhassa ja syyllistymättä. Tutkitusti tunteiden tunnustaminen itselle rauhoittaa olotilaa. Erota, että sinä et ole ajatuksesi. Voimme aina valita miten toimimme, jos huomaamme hetken jolloin valinta tapahtuu. Ja tärkeimpänä kaikesta, kohtele itseäsi myötätunnolla ja lempeydellä.

Takaisin ylös.


ANNA SYDÄMEN PALAA KUIN TULI - ZEN-TARINA
17.6.2012

Soyen Shaku, ensimmäinen Zen opettaja joka tuli Amerikkaan sanoi: "Minun sydämeni palaa kuin tuli, mutta silmäni ovat kylmät kuin kuollut tuhkaa." Hän laati seuraavat säännöt joita hän harjoitteli joka päivä eläessään.

Aamulla ennen pukeutumista sytytä suitsukkeita ja mietiskele.

Mene nukkumaan säännöllisesti. Syö säännöllisin väliajoin. Syö kohtuullisesti, älä koskaan syö liikaa.

Ota vastaan vieras samalla asenteella kuin jos olisit yksin. Kun olet yksin, säilytä sama asenne kuin jos sinulla olisi vieraita.

Katso mitä sanot, ja mitä sanot, harjoita sitä.

Kun tilaisuus tulee, älä anna sen mennä ohi, mutta aina mieti kahdesti ennen kuin toimit.

Älä kadu menneisyyttä. Katso tulevaisuuteen.

Omaa peloton sankarin asenne ja rakastavan lapsen sydän.

Kun menet nukkkumaan, nuku kuin olisit tullut viimeisen unen. Herättyä jätä sänky, kuten heittäisit pois parin vanhoja kenkiä.

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


TYÖYHTEISÖTAITOJA 90-LUVULLA
13.6.2012

Olen lueskellut Steve Jobsin elämänkertaa mielenkiinnolla ja hämmennyksellä. Työyhteisötaitojen merkitystä ei 70- ja 80-luvuilla ehkä vielä juurikaan ajateltu. Toki voi ajatella, että ajamalla työntekijät lähes hulluuden partaalle, on edesauttanut hienojen ja toimivien tuotteiden syntymistä. Mutta millä hinnalla?

Kirja on tuonut mieleeni erilaisia työyhteisöjä joihin olen kuulunut. 90-luvulla, varsinkin pahimpana lama-aikana, ilmapiiri oli ahdistava ja kova. Rautainen esinainen oli stressaantunut - ja haukkui huutamalla. Osa aloittavista työntekijöistä ei koskaan palannut ensimmäiseltä lounaalta takaisin töihin. Iso osa lopetti muutamassa viikossa. Jäljelle jääneet kestivät ja yhdessä nauroimme miten kyseisessä työpaikassa oppi tekemään töitä isolla teellä.

Silloin taannoin, ei ollut reittejä josta olisi saanut apua. Oli kestettävä tai lähdettävä. Yrityksen johto tiesi jonkin verran tapahtumista, ja ymmärtääkseni esinaisellemme käyttäytymisestä aina välillä myös huomautettiin, mutta silti hänen annettiin jatkaa asemassaan osa-aika eläkkeelle siirtymiseen asti. Tänään vastaava tapaus saattaisi roikkua päivälehtien otsikoissa ja pakottaa toimenpiteisiin.

Kyseinen esinainen oli hyvä esimerkki siinä, miten ihmisiä ei kohdella. Asiakas on aina oikeassa sanonta ei todellakaan pätenyt meidän työyhteisössämme. Hänhän huusi myös asiakkaille. Kaikki saivat huudosta osansa. Kun joku henkilöstöstä kävi valittamassa toisen käytöksestä tai tekemisistä, asioita ei selvitetty, vaan esinainen tuli paikalle, huusi ja lähti. Huudot saanut ei välttämättä ollut tehnyt mitään väärää.

Myös toisenlaista väärää käytöstä hyväksyttiin hiljaa. Muistan kun ensimmäisen kerran jaoin hissin “postihessun” kanssa, ja jouduin lähentelyn ja eitoivotun koskettelun uhriksi liian hitaasti liikkuvassa tavarahississä. Se oli viimeinen yhteinen hissiajelu hänen kanssaan. Vanhemmat työntekijät nauroivat yhdessä kokemukselleni. Kaikki tiesivät “postihessun” taipumuksista, mutta kukaan ei sanonut varoittavaa sanaa etukäteen.

Itse olin silloin elämäni ensimmäisessä oikeassa työpaikassa kesätöiden jälkeen ja kaikki asenteesta ja käytännöistä alkaen oli uuden opettelua. Hiljainen hyväksyminen ja huutaminen oli siinä yhteisössä normaaliutta, joten nuori ihminen ei osannut kyseenalaistaa asioita kuin omassa mielessä. Tänään avaisin suuni, silloin se tuntui mahdottomalle. Varmalle tavalle menettää työpaikka. Opin kuitenkin hänen kantapäänsä kautta miten minä en halua ihmisiä kohdella.

Onneksi työpaikassa oli myös mukavia omanikäisiä kollegoita, joiden kanssa puhuimme asioista ja joilta sai tukea. Muutaman kanssa olemme silloin tällöin yhteydessä ja vieläkin entinen yhteinen esinaisemme tulee esille keskusteluissa. Koskaan emme ole pohtineet mikä oli oikein ja mikä väärin, vaan aina puhumme siitä miten silloin “opimme tekemään töitä”. Siihen meidät kasvatettiin.

Lue lisää työhyvinvoinnista.

Takaisin ylös.


EI TYÖNTEKOA, EI RUOKAA - ZEN-TARINA
9.6.2012

Hyakujo, kiinalainen Zen-mestari, oli tottunut työskentelemään oppilaidensa kanssa leikaten puutarhassa, siivoten paikkoja ja karsien puita jopa vielä kahdeksankymmentävuotiaana.

Oppilaita säälitti nähdä vanhan opettajan työskentelevän niin kovasti. Mutta he tiesivät, että hän ei kuuntelisi heidän neuvojaan lopettaa, joten he kätkivät hänen työkalunsa.

Sinä päivänä mestari ei syönyt. Seuraavana päivänä hän ei syönyt, eikä seuraavana. "Hän saattaa olla vihainen, koska piilotimme hänen työkalunsa", oppilaat arvelivat. "Ehkä on parempi laittaa ne takaisin."

Sinä päivänä kun he niin tekivät, mestari työskenteli ja söi aivan kuten ennen. Illalla hän neuvoi oppilaitaan: "Ei työntekoa, ei ruokaa."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


KAIKILLA ON KÄRSIMYSTÄ
7.6.2012

Tunteet ja tuntemukset tulevat ja menevät, syntyvät ja katoavat. Kannattaako jonkin väliaikaisen takia pilata ystävyyssuhde, kiukutella puolisolle tai kadehtia kaveria? Ei varmasti ainakaan joka kerralla.

Pystyisimmekö muuttamaan käytöstämme parempaan muistamalla, että kaikilla ihmisillä on omat ikävät kokemuksensa, tuskan aiheensa, kipunsa ja kärsimyksensä? Toisen elämä saattaa ulos päin näyttää helpolle ja sujuvalle. Moni käyttää sujuvasti sanontaa “aina mulle” tai “vaan mulle”. Saamme itsemme uskomaan, että maailma kohtelee minua epäoikeudenmukaisesti ja kaverit pääsevät helpolla.

Jos muistaisimme jokaisessa kohtaamisessa, että tuolla toisellakin ihmisellä on omat kipunsa ja ikävät kokemuksensa, pystyisimmekö suhtautumaan toiseen ihmiseen lempeämmin, ymmärtäväisemmin ja ystävällisemmin? Suosittelen kokeilemaan miten se muuttaa omaa käytöstä.

Mindfulness harjoittelun tuloksena huomaan arjen keskelläkin ajatukseni erilaisten tuntemusten taustalla. Eikä ole mukavaa myöntää, että välillä kokee ikäviäkin tunteita kuten mustasukkaisuutta, kateutta, surua ja vihaa, mutta on hyödyllistä huomata mistä joskus aivan järjettömätkin tuntemukset tulevat. Silloin voi myös valita miten niiden kanssa käyttäytyy. Menenkö tunteen mukana vai huomaanko ettei tuntemukselle edes välttämättä ole pohjaa todellisuudessa tai vaikka olisikin, yritän silti käyttäytyä järkevästi ja asiallisesti.

Kun kohtaamamme ihminen käyttäytyy huonosti, kannattaa muistaa, ettemme koskaan voi tietää mitä hänen elämässään on tapahtunut, joten olisi väärin arvostella häntä. Voimme tuomita itse teot, mutta ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan olisi hyvä tuntea myötätuntoa.

Dalai lama on kertonut kysyneensä uskonsa puolesta yli kaksikymmentä vuotta vangittuna olleelta mieheltä, tunsiko hän koskaan vangitsemisensa aikana moraalinsa heikkenevän. Hiljattain vapautunut kirjanoppinut mies vastasi, “kerran, kun myötätuntoni heikkeni joksikin aikaa ja tunsin vihaa vangitsijoitani kohtaan.” Kirjanoppinut oli huomioinut ajatuksensa ja meditoinut, kasvattanut lempeyttä mielessään.

Myötätunnon tunteminen vähentää tuntemaamme kaunaa, vihaa, mustasukkaisuutta ja muita ikäviä tunteita. Kun löydämme myötätunnon itsessämme, vapautamme nimenomaan itsemme ikävän tunteen epämukavasta painolastista. Olemme vapaita voimaan hyvin.

Myötätuntoa voi opetella pikkuhiljaa. Aloita kohdistamalla sitä itseen ja kasvata myötätunnon piiriä isommaksi ja isommaksi. Hyväksy, että tässäkin harjoituksessa tulee repsahduksia ja ota tavoitteeksi yrittää aina uudelleen.

Lisää myötätunnosta blogissa.

Takaisin ylös.


JOSHUN ZEN - ZEN-TARINA
3.6.2012

Joshu aloitti Zenin tutkimisen, kun hän oli kuudenkymmenen vuoden vanha. Kun hän oli kahdeksankymmentä, kun hän tajusi mitä Zen on. Hän opetti kahdeksankymmentävuotiaasta alkaen, kunnes hän oli satakaksikymmentä.

Kerran opiskelija kysyi häneltä: "Jos minulla ei ole mitään mielessäni, mitä teen?" Joshu vastasi: "Heitä se pois." "Mutta jos minulla ei ole mitään, miten voin heittää sen pois?" jatkoi kysyjä. "No," sanoi Joshu "sitten kanna se ulos."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


LAPSIA JA NUORIA PITÄÄ KUUNNELLA
31.5.2012

Hyvinkään tragedia on varmasti ollut monen muunkin mielessä tällä viikolla, eikä vain minun. Kaikissa viikon Metta-meditointihetkissä ovat tapauksen kaikki osapuolet tulleet mieleen ja myötätunnon tunne on syvä. Kun olemme puhuneet sen jälkeen harjoituksen herättämistä tunteista, monet kertovat kokevansa myötätuntoa ja vastavuoroisesti kiitollisuutta pienistä asioita, jotka ovat hyvin juuri nyt.

Sari Näre on kirjoittanut Helsingin Sanomissa aiheesta. “Psykoanalyytikko Peter Fonagy on tutkinut väkivaltaisia nuoria ja havainnut, että heille on yhteistä kyvyttömyys jäsentää kuvin tai sanoin tunteitaan.”

Kuuntelin äskettäin haastattelun, jonka alkuperää en ikävä kyllä muista. Haastattelussa oli mielenkiintoista se, että psykologi oli opettanut Mindfulness-taitoja ryhmälle ja havainnut että osalle kokemuksien sanoittaminen harjoituksen loputtua oli vaikeaa, joten hän antoi heille laput, joihin oli kirjoitettu tunteita, jotta he pystyivät niiden avulla kertomaan mitä tuntevat sillä hetkellä. En tiedä auttaisiko tämä meidän nuoriamme, mutta ehkä kuvalappujen avulla tunteiden kuvaamista voisi harjoitella jo pienestä lähtien, kunnes osaa kertoa sanoin. Tuskin se asiaa ainakaan pahentaisi.

Olin poikani kanssa alkuviikosta lääkärin odotustilassa. Samassa tilassa oli äiti ehkä kuudesluokkalaisen tytön kanssa. Tyttö oli suloinen ja kertoi kovasti äidilleen asioita omasta elämästään. Äiti luki lehteä ja ynähteli jotain. Väliin äiti näytti ja kommentoi kuvia lehdestä tytölle. Ulospäin näytti sille, että tyttö yritti olla kontaktissa äitiin, mutta äiti ei ollut läsnä. Toivottavasti se oli vain sen hetkinen tilanne.

Jokaisen on ehkä kuitenkin hyvä katsoa peiliin ja miettiä kuinka paljon olemme läsnä toisillemme. Kuuntelemmeko toisiamme aidosti? Eräs sukulainen soitti minulle tiistaina. Hän kertoi asiansa ja selvitimme sen. Ajattelin, että nyt on minun vuoroni puhua. Halusin kertoa hyviä uutisia. Sain nopeasti kerrottua vain toisen uutisen, koska kuulijalla, eläkeläisellä, oli kovin kiire lopettaa puhelu. Jäin puhelun jälkeen istumaan hetkeksi ja kuuntelemaan tuntojani. Noinkin pienestä asiasta koin loukkaantumisen tunnetta, surullisuutta, torjuntaa ja kosketuksen kaipuuta.

En jäänyt vellomaan tunteisiin, mutta käsittelin ne antamalla niiden tulla pintaan, annoin niille hetken huomiota ja siirryin eteenpäin. Ihan jokaisen loukkauksen kohdalla ei ehkä ole aikaa tai mahdollisuutta tehdä vastaavaa harjoitusta, mutta tunteet kannattaa huomioida. Niiden pullottaminen sisälle voi johtaa arvaamattomiin tuloksiin. Samalla toivottavasti kasvatamme huomiokykyämme kohdata toisten tarve sanoittaa ja kertoa kokemuksistaan.

Suomen kuvalehden jutussa Lauri kertoo omaa kokemustaan siitä miten pahuus syntyy. Toivottavasti näitä kertomuksia ja tutkimustuloksia käytetään ihan oikeasti ihmisten auttamiseen eikä jätetä asioiden muuttamista vain puheen tasolle.

Muutamalta vanhemmalta olen kuullut miten lapset kertovat etteivät viitsi kertoa opettajalle kiusaamisesta, koska sitä ei oteta vakavasti. Onneksi pystyvät kertomaan vanhemmilleen. Täytyy muistaa, että meillä kaikilla on omaan kokemusmaailmaan perustuva sosiaalinen todellisuutemme, ja on väärin sanoa että joku asia on pieni, kun se toisesta tuntuu suurelle. Yksinkertaisesti emme voi tietää mille toisesta tuntuu, joten annetaan hänen kertoa rauhassa ja kysytään miten voimme olla avuksi.

Takaisin ylös.


METTA LAUSEITA
28.5.2012

Olkoon niin että olen vapaa henkisistä ja fyysisistä murheista.
Olkoon niin että olen rauhallinen, onnellinen, ja oloni on kevyt sekä henkisesti että fyysisesti.
Olkoon niin että olen turvassa, eikä minun tarvitse pelätä tapaturmia.
Olkoon niin että olen vapaa vihamielisyydestä.
Olkoon niin että olen vapaa vahingollisesta käytöksestä.
Olkoon niin ettei minun tarvitse kokea vihaa, epämukavia koettelemuksia, pelkoa, eikä ahdistusta.
Olkoon niin että olen vapaa riippuvuuksista ja vastenmielisyydestä, ja osaan välittää itsestäni ja toisista.
Olkoon niin että opin tunnistamaan mistä syntyy viha, himo ja harhakuvitelmat itsessäni.
Olkoon niin että opin katsomaan itseäni ja toisia ymmärryksellä ja rakkaudella.
Olkoon niin että opin näkemään ja tunnistamaan onnellisuuden siemenet.
Olkoon niin että pystyn suojelemaan omaa onneani.
Olkoon niin että opin vahvistamaan onnellisuuden siemeniä joka päivä.

Tässä muutamia esimerkkilauseita. Voit hyvin muodostaa omaan suuhusi sopivia lauseita ja toivottaa rakastavaa ystävällisyyttä niiden avulla sekä itsellesi että toisille.

Takaisin ylös.


TODELLINEN IHME - ZEN-TARINA
27.5.2012

Kun Bankei opetti Ryumon temppelissä, Shinshu pappi, joka uskoi pelastukseen toistamalla rakkauden Buddhan nimeä, oli mustasukkainen Bankein suuresta yleisöstä ja halusi keskustella hänen kanssaan.

Kesken Bankein puhetta, pappi ilmestyi ja aiheutti niin paljon häiriötä, että Bankei pysäytti keskustelun ja kysyi melun syytä.

"Lahkomme perustaja", kehui pappi "oli niin ihmeellinen, että hänellä oli kynä kädessään joen toisella puolella, toisella puolella jokea hänen avustajansa kohotti paperia, ja opettajamme kirjoitti pyhän nimen Amida paperiin ilman kautta. Voitko sinä tehdä niin hienoja asioita? "

Bankei vastasi rauhassa: "Ehkä kettusi voi tehdä tempun, mutta se ei ole Zeniä. Minun ihmeeni on, että kun minulla on nälkä syön, ja kun olen janoinen juon."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


TOIVOTAN SINULLE ONNELLISUUTTA
24.5.2012

Ihan viime viikkoina on moni ihminen kysynyt minulta samaa: “Miten voi suojata itseä kun toinen on pahalla tuulella, käyttäytyy huonosti tai ihan haukkuu”. Ehkä monet alkavat olla väsyneitä ennen lomakauden alkua ja sen tähden helpommin pahoitetaan toisten mieli. Näitä kysymyksiä on tullut vastaan yllättävän paljon parin viikon sisällä.

Toisen loukatessa, itse toivotan hänelle hyvää mielessäni. Se voi tuntua vaikealle, mutta ei se ole. Kun toinen loukkaa, hän siirtää omaa pahaa oloa seuraavaan. Yleensä iloinen, hyväntuulinen tai onnellinen ihminen ei loukkaa toisia tahallaan. Meillä on mahdollisuus valita mitä tunteita annamme toisten siirtää itseemme. Iloa kannattaa aina ottaa vastaan, sitä tuntuu olevan liikkeellä aivan liian vähän ja jokainen meistä voi auttaa siirtämään iloa eteenpäin. Ilohan tarttuu kuten flunssaviirus. Antaa sen kiertää kiihtyvällä tahdilla.

Lisäksi voimme pysäyttää ikävät tunteet, ottamatta niitä itsellemme kannettavaksi. Kun toinen loukkaa, ja silti toivotan hänelle hyvää mielessäni se keventää minun oloani. Toisella ihmisellä ei varmastikaan ole aavistusta ajatuksistani, mutta minä pystyn pysäyttämään omalla kohdallani toisen levittämän ikävän tunne-energian.

Hyviä lauseita mielessä toistettavaksi on esimerkiksi “Toivon sinulle onnellisuutta”, “Olkoon niin että sinulla on mielenrauha”, “Suotakoon meille molemmille iloa ja terveyttä”. Voit toivottaa hyvää toiselle, teille molemmille tai vaikka ihan kaikille.

Kun tiedostat että toinen ei loukkaisi, jos hän olisi onnellinen, voit saada helpommin aidon välittämisen tunteen itsellesi. Välittäminen ja empatia avaavat portteja aitoon kohtaamiseen, aistit avoinna. Pystyy näkemään että kaikilla meillä on kärsimystä elämässä ja ehkä tällä henkilöllä sitä on nyt niin paljon että se tihkuu läpi. Emme koskaan voi tietää mitä toiselle on tapahtunut ja miksi hän reagoi niin kuin tekee.

Se, että emme tuomitse toista, ei tarkoita, että olisimme sitä mieltä että hän toimii oikein. Tarkoitus ei ole olla ovimatto, vaan pitää aktiivisesti huolta omasta hyvinvoinnista.

Jos joku on kohdellut oikein pahasti, voi olla että lauseita on hyvä sanoa mielessä aina kohdatessa, tai hänen kotinsa tai työhuoneensa ohi kulkiessa. Pikkuhiljaa pelko alkaa hellittämään ja vahvuus nousee itsessä nousee esille. Vahvuus siitä, että itse kontrolloi omaa olotilaa, eikä toinen voi varastaa omaa mielenrauhaa.

Takaisin ylös.


JOS RAKASTAT, RAKASTA AVOIMESTI - ZEN-TARINA
20.5.2012

Kaksikymmentä munkkia ja yksi nunna, joka sai nimekseen Eshun, oli harjoittanut meditaatiota tietyn zen-mestarin opissa.

Eshun oli erittäin kaunis, vaikka hänen päänsä oli ajeltu, ja hänen pukunsa yksinkertainen. Useat munkit rakastuivat häneen salaa. Yksi munkeista kirjoitti hänelle rakkauskirjeen, pyytäen yksityistä tapaamista.

Eshun ei vastannut kirjeeseen. Seuraavana päivänä mestari luennoi ryhmälleen, ja kun se oli ohi, Eshun nousi. Puhuen sille, joka oli kirjoittanut hänelle, hän sanoi: "Jos todella rakastat minua niin paljon, tule ja syleile minua nyt."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


YKSINKERTAINEN VINKKI AJAN SÄÄSTÄMISEEN
15.5.2012

Meillä on usein ajatus, että voimme säästää aikaa, emme kuitenkaan voi laittaa aikaa pankkiin odottamaan pahoja päiviä, vaikka toki voimme elintavoillamme pyrkiä pidentämään elämää. ajan tuhlaaminen sujuu yleensä hyvinkin helposti.

Oma tavoitteeni ei ole tehostaa kaikkea tekemääni äärimmilleen, jotta elämässä kaikki sujuisi kuin tehokkaasti viritetyssä koneessa. Tavoitteeni on saada asioita hoitumaan siten, että aikaa jää lorvailuun ja muihin asioihin, joita nautin tehdä.

“Älä tee asioita kahdesti” -neuvo vapauttaa aikaa muuhun. Monella meistä on tapana katsoa sähköpostia heti kun viestiääni kertoo, että jotain uutta on saapunut. Sähköpostiin vilkuileminen tuon tuosta rikkoo keskittymisen ja joudumme jälleen kerran kokoamaan ajatukset uudelleen käsillä olevaan tehtävään. Jossain vaiheessa palaamme sähköpostiin ja käsittelemme sen jollain tavalla. Näin olemme kohdistaneet siihen huomiota ja aikaa kaksi kertaa. Voit laskea kuinka monta sähköpostia saat päivän aikana ja kuinka monta kertaa käännyt katsomaan viestejä, vaikka ei olisi tarkoitusta vielä tehdä niiden eteen mitään. Kuinka paljon hukattua aikaa tästä tulee organisaatiotasolla?

Teemme muitakin asioita enemmän kuin yhden kerran. Joskus mietimme tehtävän mahdollista aloittamista niin pitkään, että olisimme sen jo tehneet. Minulla oli kollega, jolla oli tapana tulla huoneeseeni valittamaan kuinka hänellä oli niin paljon töitä, ettei aika riittänyt niiden tekemiseen. Hän saattoi olla luonani tunnin pari ja vain valittaa tilannettaan. Hän vei omaa aikaansa ja minun aikaani. Enkä usko että olin ainoa kuuntelija hänen valituksilleen. Hän suoritti valitusvirttään päivästä toiseen ja stressin kasvaessa kaiken aikaa hyvin vähän tuli valmiiksi.

Hän astui ansaan jossa tekemättömistä tehtävistä tulee viivyttelyn myötä niin iso möykky, ettei enää tiedä mistä päästä pitäisi tai voisi aloittaa. Tulee tunne, että ei enää mitenkään voi päästä kiinni töissä ajantasalle. Kuitenkaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa jostain ja edetä yksi asia kerrallaan. Jos jää viivyttelemään vielä lisää, lisää vain omaa taakkaansa. Lyhyellä tähtäimellä viivyttely ehkä saattaa tuoda pienen palkinnon, koska ei joudu kohtaamaan asiaa vielä. Pitkällä tähtäimellä tilanne on vaarallinen ja voi maksaa jopa työpaikan.

Takaisin ylös.


ÄIDIN NEUVO - ZEN-TARINA
12.5.2012

Jiun, Shogun mestari, oli tunnettu Tokugawa aikakauden sanskritin tutkija. Kun hän oli nuori, hän piti luentoja opiskelija veljelleen.

Hänen äitinsä kuuli tästä ja kirjoitti hänelle kirjeen:

"Poika, en usko että omistauduit Buddhalle, koska halusit muuttua käveleväksi sanakirjaksi muille. Ei ole loppua tiedolle ja kommentoimiselle ja kunnialle. Toivon että voisit lopettaa tämän luennoinnin. Sulkeudu pieneen temppeliin vuoren syrjäiseen osaan. Omista aikasi mietiskelyyn ja näin saavuta todellinen ymmärrys. "

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


KOHTAAMISILLA ON MERKITYSTÄ
9.5.2012

Lähdin lenkille ja heti omalta pihalta kevyenliikenteenväylälle kaartaessani vastaani tuli lenkkeilevä nainen. Katseemme kohtasivat ja hymyilimme toisillemme kuin olisimme kuuluneet samaan kerhoon. Minun mielialani kohosi automaattisesti ja lenkki lähti käyntiin hyväntuulisena hymyillen.

Jouduin käymään lääkärissä. Lääkärillä oli selkeästi kova kiire ja minua ohjattiin jo ulos ovesta, vaikka en ollut saanut kaikkiin kysymyksiini vastauksia. Vaikka lähdin pois lääkäristä resepti kädessä ja jatkotoimenpiteet tiedossa kysymyksiä sitkeästi jatkaneena, jäi silti ikävä olo. Tuntui kuin olisin ollut häiritsemässä toisen työtä ja hukkaamassa hänen aikaansa. Tuntui ettei minulla ollut merkitystä. Liukuhihna oli toiminnassa. Olin vain yksi ohi liikkuva osa.

Naapuri liittyi Facebookiin vasta hiljattain. Hän kertoi hämmentyneenä ihmettelevänsä miten aikuiset ihmiset kommentoivat todella ikävällä tavalla toistensa kirjoituksia. Miten paljon ilkeyttä sosiaalisesta mediasta löytyykään. Olemmeko antaneet sosiaalisesta mediasta tulla hyväksyttävä tapa ventiloida omaa pahaa oloa siirtämällä sitä toisiin?

Kuuntelin erään amerikkalaisen psykologin haastattelua, jossa hän kertoi miten Columbinen kouluampumisien jälkeen 1999, hän oli ollut mukana työryhmässä, jossa oli pyritty tunnistamaan kiusaajia vastaavan tapahtuman estämiseksi. Silloin kiusaajien etsinnässä keskityttiin poikiin, koska pojat olivat pahimpia kiusaajia. Nykyisin myös tytöt kiusaavat yhtä rankasti. Tyttöjen kiusaaminen on psykologin mukaan ehkä jopa pahempaa, koska se on verbaalista ja hyvin kätkettyä. Vieressä olija ei välttämättä edes huomaa kiusaamista tapahtuvaksi.

Pienilläkin kohtaamisilla on merkitystä. Tuntemattoman hymy voi ilahduttaa. Vastaavasti pienet ikävät eleet saavat mielen mustaksi, systemaattisesta kiusaamisesta puhumattakaan. Jotain me teemme väärin, kun kiusaaminen kouluissa ja työpaikoilla vain lisääntyy.

Hyvinvoiva, onnellinen, tyytyväinen ihminen ei kiusaa. Hyvinvoiva, onnellinen, tyytyväinen ihminen jaksaa hymyillä ja auttaa kanssakulkijaa. Jokaisen täytyy päättä omalta kohdaltaan millainen ihminen haluaa olla, oli maailma ympärillä millainen tahansa. Aina jossain joku toinen käyttäytyy huonosti, mutta se ei voi olla tekosyy omalle käytökselle. Haluatko sinä peiliin katsoessa pitää siitä ihmisestä jonka siellä kohtaat?

Takaisin ylös.


KUUTA EI VOI VARASTAA - ZEN-TARINA
5.5.2012

Ryokan, Zen-mestari, eli yksinkertaista elämää pienessä mökissään vuoren juurella. Eräänä iltana varas vieraili hänen luonaan vain huomatakseen ettei siellä ollut mitään varastettavaa.

Ryokan palasi ja sai arkaan kiinni. "Olet ehkä kulkenut pitkän matkaa tullaksesi tapaamaan minua", hän sanoi varkaalle, “eikä sinun pitäisi palata tyhjin käsin. Ota vaatteeni lahjaksi."

Varas oli ymmällään. Hän otti vaatteet ja katosi.

Ryokan istui alas alasti ja katseli kuuta. "Mies parka", hän mutisi, "Toivon, että olisin voinut antaa hänelle tämän kauniin kuun."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


MYÖTÄTUNNON HARJOITTAMISESTA
2.5.2012

Myötätunto itseä kohtaan on tapa tuntea olo hyväksi omassa itsessään, sellaisina kuin olemme. Myötätunto auttaa meitä olemaan arvostelematta itseämme. Se lopettaa turhan kilpailuhenkisyyden ja jatkuvan toisiin vertaamisen. Se auttaa myös saamaan aikaan turvallisuuden tunteen, jonka perässä monet meistä kulkevat. Ihmiset luulevat että tarvitsevat itsekriittisyyttä motivoidakseen itseään.

Kun näkee asiat sellaisina kuin ne ovat, ei eksy itsesääliin ja surkutteluun. Ymmärtää, että kärsimys kuuluu elämään ja että siihenkin voi suhtautua myötätuntoisesti. Myötätuntoisesti itseen suhtautuva antaa itselleen ystävällisyyttä ja tukea. Tutkimusten mukaan se on tasapainoisempi tapa ajatella hyvää itsestä, kuin vain kasvattaa ajattelua pitämään itseä esimerkiksi mahtavana ja osaavana. Jos epäonnistuu, myötätuntoisesti itseään kohteleva pääsee siitä nopeasti yli, mutta itsetuntoaan kasvattaneen ajattelumaailma voi romahtaa täysin yhden epäonnistumisen myötä.

Olemme usein itsellemme kaikista kriittisempi. Sanomme itsellemme asioita, joita emme koskaan sanoisi toisille.

Myötätunto itseä kohtaan on tärkeää koska
- se tukee mielenterveyttä
- myötätuntoisesti itseään kohtelevat kokevat vähemmän masennusta
- myötätuntoisesti itseään kohtelevat kokevat vähemmän ahdistusta
- silloin on onnellisempi
- silloin on optimistisempi
- silloin on parempi motivaatio oppia uusia asioita
- pystyvyyden tunne kasvaa
- sen on havaittu myös auttavan tupakointia lopettavia, varsinkin jos he ovat kovin kriittisiä itseään kohtaan
- se auttaa pysymään dieetissä
- se tekee ihmisistä motivoituneempia tekemään muutoksia elämässä
- ihmiset jaksavat paremmin yrittää uudelleen epäonnistumisienkin jälkeen
- on huomioitu yhteyttä parempiin ihmissuhteisiin

Tutkimuksissa on havaittu että itsetunnon vahvistaminen lisää narsismia. Monesti itsetuntoa vahvistavat ihmiset tulevat jopa agressiivisiksi. Narsismi on kasvussa ja samaan aikaan ihmisten itsetunnon taso on korkeimmillaan kuin koskaan. Tutkijoiden mielestä siinä on selvä yhteys. Narsismin kasvua on tutkittu 80-luvulta saakka. Saman aikaisesti masennusta esiintyy paljon, mikä liitetään myös itsekriittisyyteen ja liiallisiin vaatimuksiin itseltä.

Narsisti ajattelee vain itseään. Myötätuntoa itseä kohtaan voi luulla narsistiseksi toiminnaksi, mutta myötätunto on sen ymmärtämistä, että meillä kaikilla on kärsimystä. Kärsimys kuuluu elämään. Kärsimykseen voi suhtautua myötätuntoisesti kun sitä kokee itse tai joku toinen.

Harjoituksena voit kirjoitta itsellesi kirjeen, jollaisen kuvittelisit saavasi myötätuntoiselta ystävältäsi. Joskus on helpompaa olla myötätuntoinen itseään kohtaan, kun kuvittelee olevansa joku toinen.

Olen ystävällinen itsellesi. Ymmärrä yhteys toisiin ihmisiin. Ymmärrä kipusi ja kärsimyksesi sellaisena kuin se on. Aivan kuten surukin on surtava. Suhtaudu kipuun ja kärsimykseen myötätuntoisesti. Mindfulnessia harjoittavat huomioivat ajatukset, tuntemukset ja tunteet sellaisina kuin ne ovat. Arvostelematta. Hyväksyen. Näin ne tulee käsiteltyä, eikä pullotettua jonnekin sisälle.

Myötätuntoinen kosketuskin tuntuu hyvälle. Kokeile vaikka antaa halaus itsellesi. Se muuttaa olotilaa positiivisesti. Kehomme vastaa myötätuntoiseen kosketukseen, vaikka ajatuksemme ei olisi vielä mukana. Myötätunto itseä kohtaan on myös aktiivisesti sen itselle osoittamista.

Kirjoituksen tutkimustulokset on saatu tohtori, professori Kristin Neffin haastattelusta.

Lisää myötätunnosta blogissa.

Takaisin ylös.


KIVI MIELESSÄ - ZEN-TARINA
27.4.2012

Hogen, kiinalainen Zen opettaja, asui yksin pienessä temppelissä maalla. Eräänä päivänä neljä matkustavaa munkkia tuli hänen mailleen ja kysyivät voisivatko he tehdä tulen lämmittelläkseen.

Kun he rakensivat nuotiota, Hogen kuuli heidän kiistelevän subjektiivisuudesta ja objektiivisuudesta. Hän tuli heidän luokseen ja sanoi: "Näette ison kiven. Onko kivi mielestänne mielen sisällä vai mielen ulkopuolella?"

Yksi munkeista vastasi: "buddhalaisesta näkökulmasta tarkastellen kaikki on mielen tuottamaa, joten sanoisin, että kivi on omassa mielessäni."

"Pääsi täytyy tuntua erittäin raskaalta", huomautti Hogen, "jos kuljetat noin isoa kiveä mielessäsi."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


ÄITI PÄÄSTÄÄ IRTI
24.4.2012

Tänään olen joutunut heräämään pelättyyn päivään. Poikani ajaa mopokortin ajokokeen osuuden ja kuulemma, jos suorittaa sen hyväksyvästi, saa hän väliaikaisen mopoajokortin käteen heti. Pojalle päivä on iloinen ja ikimuistoinen. Äidille päivä on hyvin erilainen.

En kadu luvan antamista mopoiluun. Nuori ei ole osoittanut muuta kuin luottamusta herättävää käytöstä. Olemme puhuneet liikennekäyttäytymisestä kuten niin monesta muustakin asiasta ja nuoren mielipiteet ja asenteet ovat kunnioitettavaa luokkaa. En voi rangaista häntä omista peloistani. Minun pitää opetella päästämään taas vähän lisää irti.

Äitinä irti päästämistä saa opetella jo pienestä pitäen. Kun lapsi leikki ensimmäisen kerran yksin pihalla, vahdin haukan tavoin ikkunasta. Se oli ensimmäinen minulle iso henkinen irti päästäminen. Aika on tuonut niitä lisää ja yleensä se on tarkoittanut lapsen reviirin kasvamista. Asiat ovat sujuneet hyvin ja lapsi on oppinut lisää elämästä, vastuusta ja maailmasta.

Vanhemmuus on koko elämän kestävä retritti. Vanhemmat opettavat lapsia ja lapset opettavat vanhempia. Yritämme vapautua omista traumoista ja peloista, jotta emme siirtäisi niitä lapsillemme. Pyrimme toivottavasti näkemään lapset omana itsenään, sellaisina kuin he oikeasti ovat, eikä sellaisina kuin toivoisimme heidän olevan. Vanhemmuuteen sisältyy paljon asioiden hyväksymistä ja irti päästämistä.

Viimeistään kun nuori aikuinen muuttaa pois lapsuuden kodista, on päästettävä irti ja luotettava hänen kykyynsä hoitaa omia asioita, sekä hänen tilannetajuunsa pyytää apua sitä tarvitessaan. On toivottava, että opetukset kantavat hedelmää ja ettei maailma näytä liian julmaa puolta itsestään.

Tänään on itseni hyvä päivä muistaa mikä elämässä on todella tärkeää ja päästää irti omista peloista. Lasten kuuluu kasvaa isommaksi, innostua elämän isoista askeleista, heidän tulee saada kokeilla rajoja turvallisesti ja heidän tulee saada kasvaa.

Hyvä neuvo on joka päivä hetken aikaa katsella asioita lasten tai nuorten näkökulmasta. Toisesta näkökulmasta maailma voi näyttää hyvin erilaiselle ja selittää aikuiselle monta ihmettelyä aiheuttanutta asiaa.

Takaisin ylös.


MUSTANENÄINEN BUDDHA - ZEN-TARINA
20.4.2012

Nunna, joka oli etsimässä valaistumista, teki lehtikullalla peitetyn Buddha-patsaan. Minne tahansa hän meni, hän kantoi tätä patsasta mukanaan.

Vuodet vierivät ja edelleen kantaen mukanaan Buddha-patsasta, nunna tuli asumaan pieneen maahan, jossa oli useita Buddha-patsaista, jokainen omassa erityisessä pyhätössään.

Nunna halusi polttaa suitsukkeen omalle kultaiselle Buddhalleen. Häntä ei miellyttänyt ajatus, että suitsuketta kulkeutuu myös toisille patsaille, joten hän rakensi suppilon, jonka kautta savu voisi nousta vain hänen omalle patsaalleen. Tästä johtuen patsaan kultainen nenä mustui, mikä teki patsaasta erityisen ruman.

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


OPI RIIDOISTA, OPI OMASTA TOIMINNASTA
16.4.2012

Mindfulness ja muutkin meditointimuodot ovat itseen tutustumista. Itseen tutustuminen auttaa huomaamaan monia automaattisesti ihmissuhteissa esiin tulevia toimintatapoja, joiden ylläpitäminen ei ehkä olekaan meille tai ihmissuhteillemme hyväksi. Lapsuuden kodissa opitut toimintamallit näkyvät parisuhteessa, ystävyyssuhteissa, työpaikalla ja suhteessa omiin lapsiin.

Puolustuskannalle siirtyminen tapahtuu usein täysin huomaamatta, kun kuulemme jonkin sanaparin, äänensävyn tai yhdistämme vaikka tuoksun tai paikan tilanteeseen. Huomaamattamme toiminta siirtyy vanhaan tuttuun malliin, usein oman väärän tulkintamme perusteella. Riita saattaa perustua kahdelle täysin erilaiselle tulkinnalle tapahtuneesta.

Avioliitto- ja perheterapeutti Sharon Rivkin ehdottaa, että jokaisen naimisiin menevän pariskunnan tulisi tutkia omaa ensimmäistä yhteistä riitaa ja tuoda toisilleen näkyviksi toimintatavat, pelot ja toiveet. Usein samat riidat toistuvat parisuhteissa, koska asioita ei selvitetä kunnolla. Asioita ei tule lakaista maton alle, vaan ottaa esille lapsuudesta tulevat toimintamallit, jotka ohjaavat meitä. Parisuhde yhdistää kaksi usein hyvinkin erilaista perhekulttuuria.

Meillä kaikilla ei ole samoja työkaluja käsitellä asioita. Toiset meistä ovat kokeneet hyvän ja turvallisen lapsuuden, jossa on saanut etsiä rajoja ja tuulettaa tunteita. Toiset ovat voineet joutua aikuisen rooliin jo todella pieninä tai tunteiden ilmaisu kotona ei ole ollut sallittua. On hyvä ymmärtää toisen lähtökohdat ja muistaa, että taitoja voi opetella aikuisenakin, mutta harjoitteluaikaa tarvitaan. Silloin turvallinen asioiden käsittely on tärkeää. Ja riitelykin.

Rivkinin mukaan suurimmat virheet riidoissa ovat toisen osapuolen häpäisy, toisen syyttely ja uskomus että itse on aina oikeassa. Meidän tulee oppia ottamaan vastuuta omasta reagoinnista. Oppia mistä reagoimisemme syntyy, jotta voimme ymmärtää omaa käytöstämme paremmin ja tarpeen vaatiessa oppia muuttamaan sitä sekä kertoa siitä toiselle jotta hän ymmärtää mistä on kyse. Joskus jo pelkkä asiayhteyden ymmärtäminen auttaa luopumaan huonosta tavasta. Riidassa tulee ottaa osavastuu. Oletamme usein, että toinen osaa lukea ajatuksiamme tai luulemme että kaikki mitä toinen tekee, kohdistuu meihin henkilökohtaisesti.

Rivkin neuvoo ottamaan yhden viikon, jolloin on aikaa tutkia omia reaktioita, jolloin riitely ja huomauttelu riitaa aiheuttavista asioista on kiellettyä. Viikon aikana tulee huomioida millaisia tuntemuksia toisen käytös ja toiminta aiheuttaa itsessä, sekä mistä oma toiminta ja sanat kumpuavat. Mitkä pelot tai motivaatiot itseä liikuttavat. Kun tunnemme itsemme voimme ennakoida tilanteissa paremmin.

Kuuntele toista aidosti, pyri kertomaan mahdollisimman selkeästi ilman toisen syyttelyä omat tuntemuksesi sekä miten sinä asiat koet. Pyri kertomaan mitkä asiat saavat sinut reagoimaan voimakkaasti ja miksi. Rauhoitu miettimään, jos riidan hetkellä on liian voimakas tunnetila päällä, jotta ei tule tehtyä ylilyöntejä. Älä tee puolisostasi vihamiestä, vaan ota hänet mukaan asian selvittelyyn. Joskus auttaa kun sanoo jotain muuta kuin normaalisti sanoisi. Sekin voi muuttaa riidan tavanomaista pyörimissykliä.

Mindfulness opettaa olemaan hetkessä, huomioimaan ja havainnoimaan tuntemuksia, ajatuksia ja kehotuntemuksia. Kun on hereillä hetkessä, ehtii huomaamaan mitä itsessä tapahtuu ja vaikuttamaan omaan toimintaan. Mindfulness opettaa ottamaan vastuuta.

Jossain vaiheessa menneisyys alkaa sekoittumaan. Olen jo pitkään huomannut kuinka käytän jotain sanontoja, jotka ovat anopilleni tunnusomaisia. Oli hauskaa huomata kuinka vain minun äitini käyttämä sanonta, sanapari, on kulkeutunut mieheni puheeseen, hänen huomaamattaan.

Lue erilaisista tavoista harjoittaa Mindfulnessia.

Takaisin ylös.


TOSI YSTÄVÄT - ZEN-TARINA
13.4.2012

Kauan aikaa sitten Kiinassa oli kaksi ystävää. Ystävä joka soitti harppua taitavasti ja ystävä joka kuunteli taitavasti.

Kun ystävä, joka osasi soittaa, soitti tai lauloi vuoresta, ystävä joka osasi kuunnella taitavasti sanoi: "Näen vuoren edessämme."

Kun ystävä, joka osasi soittaa, soitti vedestä, kuulija huudahti: "Tässä on virtaava joki!"

Mutta kuulija sairastui ja kuoli. Ystävä joka osasi soittaa, leikkasi jouset harpustaan eikä koskaan enää soittanut uudestaan. Siitä lähtien harpun jousien leikkaaminen on aina ollut merkki intiimistä ystävyydestä.

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


PINTEREST - UUSI TAPA TEHDÄ AARREKARTTOJA
9.4.2012

Tällä hetkellä puhutaan paljon aikuisten naisten Pinterestiin hurahtamisesta. Eikä ihme. Pinterestiin kerätään kuvia, kuten aarrekarttaankin, mutta digitaalisesti. Omien kuvien keräilyn lisäksi voit seurata toisten “karttoja” ja ottaa sieltä kuvia omiin karttoihin.

Yksi hauskimpia Pinterest karttojani on ollut meditointipuutarhaan ideoiden etsiminen. Odotan innolla lumien sulamista, jotta pääsen toteuttamaan talven läpi etsimiäni ideoita. Kaikki eivät tule toteutumaan, mutta uskoisin että osa ainakin jollain tavalla. Haaveena muokata puutarhaan lisää rauhallisia meditointiin sopeutuvia paikkoja. Tiedä vaikka meditointipuutarha onnistuisi niin hyvin, että siellä voisi kesäisin pitää pienien ryhmien meditointeja rauhallisessa ja inspiroivassa ympäristössä.

Pinterestin karttoja voi käyttää myös vaatekaapin suunnitteluun. Olen ottanut kuvia vaatteista, joita haluaisin vaatekaappiini. Kun kuvia on kertynyt jonkin aikaa, on helppoa katsoa minkälaiset asut kiehtovat. Onko niitä jo nyt vaatekaapissa, ja mitä sinne tarvitsee lisää. Mitkä värit ovat nousseet valta-asemaan unelmien vaatekaapissa, millaiset leikkaukset, kankaat...

Kun ensin etsii kuvia intuitiolla, ottaen talteen kaikki kuvat jotka vetoavat, on sen jälkeen mielenkiintoista tutkia kuvia ja katsoa mitä ne kertovat itsestä ja tämän hetkisestä tilanteesta sekä toiveista. Oli kyseessä motivaatiota kasvattava kartta tai unelma kartta. Kartalle voi laittaa minkälaisen aiheen tahansa ja kerätä sinne rauhassa kuvia. Voit seurata eri aihepiirejä, kaikkia siellä liikkuvia kuvia tai valita seurattavia tai erillisiä karttoja joita seuraat.

Itse olen löytänyt hyviä ideoita sieltä, tullut hyvälle mielelle kauniista kuvista, löytänyt hauskoja käsityöohjeita ja hiusvinkkejä ja ihan vain tuhlannutkin aikaa siellä kauniiden ja hauskojenkin kuvien seassa. Pinterest on kuin aarrearkku, josta voi etsiä apua ja vinkkejä aihepiirin mukaan tai antaa kuvien viedä mennessään. Pinterestissä on myös videoita ja musiikkia.

Kuvat ovat voimakkaita vaikuttajia. Kuvat menevät tajuntaamme nopeammin kuin sanat, joten niitä on hyvä käyttää itsensä motivointiin, ideoiden visualisoimiseen tai vaikka mielialan kohottamiseen. Aikuisillakin naisilla on oikeus pitää hauskaa netissä.

Lisää aarrekartoista blogissa.

Takaisin ylös.


ONNELLISUUDEN ÄÄNI - ZEN-TARINA
7.4.2012

Kun Bankei oli kuollut, sokea mies, joka asui lähellä mestarin temppeliä kertoi ystävälleen: "Koska olen sokea, en voi katsoa henkilön kasvoja, joten minun täytyy tehdä päätelmät hänen äänensä perusteella. Yleensä kun kuulen jonkun onnittelevan toista hänen onnestaan ja menestyksestään, kuulen myös salatun sävyn kateudesta. Kun lohdutetaan toista hänen epäonnestaan, kuulen mielihyvää ja tyydytystä, kuin lohduttaja olisi todella iloinen, että jäljellä on jotain mitä saavuttaa hänen omassa maailmassaan.

"Koin, että Bankein ääni oli aina vilpitön. Aina kun hän ilmaisi onnea, en kuullut mitään muuta kuin onnea, ja aina kun hän ilmaisi surua, suru oli kaikki mitä kuulin."

Lisää zen-tarinoita blogissa.

Takaisin ylös.


TÄRKEÄT "IHMISYYSTAIDOT"
3.4.2012

Viime perjantaiset uutiset koulussa ammuskelijasta pysäyttivät. Tänään taas kuullaan vastaavanlaisia uutisia ulkomailta. Tuntuu että uutisia tapetuista ja murhatuista ihmisistä sekä muusta käsittämättömästä väkivallasta ja kiusaamisista tulee enemmän koko ajan. Mikä meitä vaivaa? Onko niin monessa asiassa kilpaileva ja koveneva yhteiskunta liikaa herkemmille?

Tuntuu että “ihmisyystaidot” ja niiden hallinta ovat kohta tärkeämmässä asemassa kuin monet muut aikuisuuteen valmentavat taidot. Ei riitä että osaa monia yleissivistäviä taitoja ja tietoja, jos ei osaa käyttäytyä, eikä ottaa toisia ihmisiä huomioon tai ei tiedä koska olisi syytä hakea apua ja mistä sitä apua saa. Ihmisiä pitäisi nuoresta asti opettaa käsittelemään omia tunteitaan oikealla tavalla, sekä huomaamaan ja tulkitsemaan omia reaktioitaan. Kun huomaa mitä itsessä tapahtuu ja mistä ne tunteet ja tuntemukset tulevat, on mahdollista vaikuttaa siihen miten käyttäytyy.

Kun miettii kuinka monta ihmistä maapallolla on, tuntuu pahalle ajatella kuinka paljon yksinäisiä ihmisiä on. Kohtaan monia yksinäisiä aikuisia työssäni. Vaikka ihmisellä on ura ja perhe, hyvät ystävät saattavat puuttua kokonaan. Puoliso voi olla paras ystävä, mutta myös ainoa ystävä. Monella on niin kiire, että ystävyyssuhteiden ylläpitoon ei jää aikaa. Varsinkin jos elämäntilanteet muuttuvat hyvin erilaisiksi, ystävyys saattaa jäädä paitsioon.

Valmennustapaamisissa ihmiset surevat menetettyjä ystävyyssuhteita. He myös pohtivat mitä vikaa heissä on, kun seura ei kelpaa. Meillä kaikilla on tarve olla hyväksyttyjä ja pidettyjä. Kun joukkoon ei huolitakaan syntyy syviä haavoja. Miten voisimme oppia olemaan satuttamatta toisiamme? Täytyy muistaa että luontaisesti kiinnitämme suurempaa huomiota kaikkeen negatiiviseen, joten pienelläkin toiminnalla tai sanalla saatamme aiheuttaa paljon pahaa mieltä.

Metta-kursseilla opettelemme hoivaamaan omia arpiamme. Opettelemme parantamaan syviä haavoja sisällämme. Rakastavaa ystävällisyyttä annetaan itselle ja toisille. Hyvän, jopa rakastavan tunteen voi oppia saamaan aikaiseksi omassa mielessä. Kun sen osaa, on se upea työkalu omaa hyvinvointia tukemaan. Millaisia olemme ilman sisäisiä haavojamme?

Meidän kulttuurissamme ei ole tapana kovin paljon rakkaudesta puhua, eikä sanaa käyttää. Vastaavasti englannin kielessä sanaa tunnutaan viljeltävän hyvinkin “leväperäisesti”. Teetän rakastavan ystävällisyyden (Metta) harjoituksia toisinaan myös työpaikkojen tilaisuuksissa. Alussa näkyvät torjuvat ja puolustavat eleetkin yleensä sulavat harjoituksen edetessä. Me tarvitsemme hoivaa, hyväksyntää, myötätuntoa ja rakkautta. Nuorille harjoitus olisi erityisen tarpeellinen. Murrosikä on herkkää aikaa, jolloin monet pienet sanat ja tapahtumat saavat aikaan isoja ongelmia. Vastakkaisella tiedolla on silloin suuri merkitys.

Takaisin ylös.


TOISELLA PUOLELLA - ZEN-TARINA
30.3.2012

Eräänä päivänä nuori buddhalainen tuli leveän joen rannalle matkalla kotiinsa. Tuijotellen toivottomana edessään olevaa suurta estettä, hän mietti tuntikausia miten ylittäisi niin leveän joen. Juuri kun hän oli aikeissa luovuttaa ja jatkaa matkaa, hän näki suuren opettajan toisella puolella jokea. Nuori buddhalainen huusi joen yli opettajalle, "Oi viisas, voitko kertoa minulle miten pääsen tämän joen toiselle puolelle"?

Opettaja miettii hetken, katsoo ylös ja alas jokea, ja huutaa takaisin: "Poikani, olet toisella puolella".

Toinen zen-tarina blogissa.

Takaisin ylös.


MYÖTÄTUNTO VOIMAVARANA
27.3.2012

Törmäsin taannoin hauskaan ja oivaltavaan aamurukoukseen.

“Rakas Jumala, tähän mennessä tänään olen tehnyt kaiken oikein. En ole juoruillut, en ole menettänyt malttiani, en ole ollut ahne, äreä, ilkeä, itsekäs tai liian nautinnonhaluinen. Olen erittäin kiitollinen. Mutta muutaman minuutin kuluttua, Jumala, minä aion nousta sängystä. Ja sitten siitä eteenpäin tarvitsen luultavasti paljon enemmän apua.”

On helppoa olla hyvä ihminen ja tehdä asiat hyvin, kun makaa vielä aamulla sängyssä. Kun nousemme ylös ja olemme kontaktissa toisiin, kasvaa mahdollisuus “joutua vaikeuksiin”. Kiireessä tulee helpommin tiuskittua, sanottua ikävästi, olla huomioimatta toisen tunteita ja tarpeita, kuunneltua huonosti... Mitä tietoisempia olemme omista ajatuksista, tunteista ja itsessämme heränneistä reaktioistamme, sitä paremmin pystymme valita miten haluamme toimia.

Meiltä useimmalta vaaditaan arjessa paljon. Tarvitsemme päivän mittaan monenlaisia taitoja, joudumme huomioimaan toisia ihmisiä, liikkumaan aikataulujen mukaisesti, pitämään oikeat tavarat mukana, ratkomaan ongelmia, vastaanottamaan pettymyksiä ja toivottavasti myös kohtamaan mukavia ihmisiä ja iloisiakin tapahtumia.

Arki on monelle agility-radalla juoksemista. Meillä on mielikuva mitä muut meiltä odottavat , mitä itse vaadimme itseltämme ja lisäksi saamme päivittäin kuulla uutisista miten työelämässä pitää jaksaa pidempään, miten meidän pitää kehittää uusia toimivia ratkaisuja yhteiskunnan toimintatapoihin... Eteemme ei maalata kauniita kuvia tulevaisuudesta, vaan työsarkaa kasataan päivittäin ja päälle kerrotaan “että pitää jaksaa”. Monessa kohtaa kansalainen kuitenkin jätetään hyvin yksin jaksamaan.

Myötätunnon voima on tuttua meditoijille. Myötätuntoa annetaan itselle ja kanssakulkijoille. Myötätunnon vaikutusta on tutkittu.
- Myötätunto pehmentää negatiivisten tilanteiden vaikutusta.
- Myötätuntoinen pelkää vähemmän epäonnistumista ja hylkäämistä.
- Se on tasapainoinen tapa säädellä tunteita, tunteet hyväksytään sellaisina kuin ne ovat.
- Myötätunto on yhteydessä tyytyväisyyteen elämässä.
Tutkimus myötätunnosta on vasta aluillaan, mutta tulokset näyttävät lupaaville. Myötätunto on iso voimavara.

Miten saisimme myötätuntoa lisää työelämään, kouluihin ja omaan asenteeseemme? Kuten ilokin tarttuu flunssan lailla ihmisestä toiseen, saamme myötätuntoisen asenteenkin leviämään kulttuurissamme. Toivon että osoitat myötätuntoa itsellesi ja toisille, sekä huomaat itselläsi olevan elämää stressin ulkopuolellakin.

Lisää myötätunnosta blogissa.

Takaisin ylös.


TOTUUDEN LÖYTÄMINEN - ZEN-TARINA
24.3.2012

Eräänä päivänä Mara, paholainen, kulki kylien läpi Intiassa avustajiensa kanssa. Hän näki miehen joka harjoitti kävelymeditaatiota. Miehen kasvoilla oli ihmeestä ilahtunut ilme. Mies oli juuri löytänyt jotain maasta hänen edestään. Maran avustaja kysyi, mikä se oli, ja Mara vastasi, "pala totuutta."

"Eikö se häiritse sinua, kun joku löytää palan totuutta?" hänen avustajansa kysyi. "Ei", Mara vastasi. "Heti tämän jälkeen he yleensä tekevät siitä uskomuksen."

Takaisin ylös.


MITÄ OLET TEHNYT VIIME AIKOINA?
20.3.2012

Kysymys jota kysellään säästä puhumisen sijaan? Joko olette...kävitkö katsomassa... miten tulevat lomat, joko on suunnitelmia? Vastaavia kysymyksiä riittää. Havahduin kysymyksistä pohtimaan elämääni. Enhän tee juuri mitään - elämyksellistä. Tai kaikki on elämyksellistä.

Joskus tulee hetkiä, jolloin huomaa selkeästi jonkin pienin askelin edenneen kehityksen suurena muutoksena. Koin sellaisen. Tuntuu, että arkeni ei ole suuri seikkailu toisten ihmisten silmissä, mutta itselleni se on sellainen. Olen ja havainnoin, pohdin ja ihmettelen.

Oivallus oli, etten enää juokse elämysten perässä. Elämä tuntuu elämälle ihan arjen keskellä. Pieni ulkoilu koirien kanssa on yhtä ihmeellinen joka kerran, jos sen niin haluaa kokea.

Toki arki tuntuu joskus raskaalle, mutta elämä on ylä- ja alamäkiä kaikille - onnellisillekin. Myötätunto omia ja toisten kokemuksia ja tuntoja kohtaan auttaa jaksamaan. Ei tarvitse olla mitään erikoista, eikä elämää tarvitse suorittaa.

Elämysten kaipuusta irti päästäminen ei tarkoita ettenkö nauttisi myös niistä ajoittain. Se tarkoittaa, että en tarvitse erityisiä elämyksiä elämästä nauttimiseen. Se tarkoittaa, että nautin monista pienistä asioista päivän mittaan. Kiinnitän huomiota pieniin asioihin ja iloitsen niistä ilmeisesti sen verran, etten tarvitse elämyksiä tunteakseni eläväni. En myöskään tarvitse erityisiä elämyksiä unohtaakseni arkeni.

Muistan vahvasti erään kesälomamatkan, jolloin havahduin matkalla ollessa siihen, etten ollut kosketuksissa tapahtumiin. Paikka oli ihana, sää suosi, koko perhe mukana reissussa ja kaikki oli mukavaa. Tajusin kuitenkin selkeästi miten en ollut paikalla. En ollut läsnä, vaikka kuinka yritin. En osannut nauttia hetkestä, vaikka kaikki oli periaatteessa täydellisesti ja matka oli odotettu.

Nykyisin pohdin mahdollisia lomamatkoja ajatellessa olisinko onnellisempi siellä. Hölmö kysymys, mutta se tulee ensimmäisenä mieleeni. Toiseksi tulee mieleeni saanko olla siellä hiljaisuudessa ja rauhassa. Onko siellä tilaa vain olla ja nauttia hetkestä? En kaipaa erityistä ohjelmaa. Nautin yhteydestä luontoon ja upeisiin maisemiin. Ja haluan koirat mukaan matkalle. Ehkä menemme jäämeren rannalle patikoimaan ensi kesänä. Juuri nyt se kuulostaa kivalle, mutta päätöstä ei tarvitse vielä tehdä.

Takaisin ylös.


MITÄ VOIMME OPPIA KOIRILTA
- tuntematon kirjoittaja
14.3.2012

Törmäsin tähän ihanaan tekstiin ja olen käyttänyt sitä mm. meditointikursseilla siitä lähtien.

1. Älä koskaan hukkaa tilaisuutta mennä huviajelulle.
2. Anna kokemuksen raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi olla silkkaa ekstaasia.
3. Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
4. Kun se on etusi mukaista, harjoita tottelevaisuutta.
5. Kerro muille, kun he tunkeutuvat alueellesi.
6. Ota päiväunet ja venyttele ennen ylösnousemista.
7. Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
8. Syö halukkaasti ja innostuneesti.
9. Ole lojaali.
10. Jos se mitä mitä haluat on haudattu, kaiva, kunnes löydät sen.
11. Kun jollain on huono päivä, ole hiljaa. Istu lähellä ja töni kuonolla lempeästi.
12. Kukoista huomiossa ja anna ihmisten koskettaa sinua.
13. Vältä puremista kun pelkkä murahdus riittää.
14. Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
15. Ei väliä kuinka usein sinua moititaan, älä kanna syyllisyyttä ja mökötä .... juokse takaisin ja hanki ystäviä.
16. Iloitse pitkän kävelylenkin yksinkertaisista iloista.

Takaisin ylös.


TASAPAINOLLA ONNELLISUUTEEN
13.3.2012

Monesti haemme muutosta elämään ottamalla jotain lisää lautasellemme. On halu voida paremmin, joten päätetään lisätä liikuntaa tai ottaa harrastus tai vaikka tavata enemmän ystäviä. Missään näissä päätöksissä ei ole mitään vikaa, mutta jos elimistölle ei jätä palautumisaikaa suorituksista, on olotilan kohenemiselle huonot edellytykset.

Pyri tasapainoon. Elämän eri osa-alueet on hyvä saada tasapainoon suhteessa toisiinsa. Tarvitsemme vapaa-aikaa ja palautumista rasittavista päivistä ja jaksoista. Jos rasitus menee liian pitkälle, elimistö kyllä keksii tavan pysäyttää. Toinen saattaa saada migreenin, toisella oireilee vatsa, kolmannella tuntuu rinnassa.

Toisen elämään ei kannata verrata. Vaikka kaveri kertoo kuinka kiire on töissä ja kuinka kuitenkin treenaa paljon vapaa-ajalla eikä tunnu koskaan pysähtyvän, totuus puheen takana voi olla aivan toisenlainen. Jatkuvasta touhuamisesta voi tulla jopa rituaalimaista todellisuuden välttelyä. Usko, että kun vain treenaa, niin voimat palautuvat, voi viedä niin pitkälle ettei ihminen nouse sängystä kuukauteen.

Elämään kannattaa jättää aikaa vain olla. Jatkuva kalenterin suorittaminen on raskasta. Päivät, jolloin voi tehdä mitä mieli tekee, tekee koko elimistölle hyvää. Jos kerran kuukaudessa makaa yhden päivän sohvalla ja katsoo televisiota, voi se tehdä palautumisen kannalta todella hyvää. Seuraavana päivänä on taas voimia toimia ja liikkua.

Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, riittää että pyrkii olemaan hyvä itseä ja toisia kohtaan. Koko elämä on oppimista. Nykyihmisen oppiminen kulkee enemmän rakennekynsillä näppäimistön käyttämisen opetteluun ja uusien trendikkäiden liikuntalajien opetteluun. Juoksemme täydellisen ihmisen mielikuvan perässä. Jos vain olen täydellinen, olen onnellinen.

Luovuta täydellisyyden perässä juoksemisesta. Kukaan ei ole täydellinen. Monet Hollywoodin tähdet ovat vieroituskierteessä tai masentuneita, vaikka ulospäin elämä näyttää täydelliselle. Monet ihmiset joilla on hyvin vähän maallista omaisuutta, ovat hyvin onnellisia.

Mindfulness-kursseilla kerron usein meditointiharjoittelun erilaisista vaikutuksista. Kun kerron miten läsnäoleva syöminen vaikuttaa laihduttavasti, monet naiset ovat innoissaan. Kun kerron miten itsensä hyväksyminen vaikuttaa siihen, ettei niin paljon vaivaa päätään ulkonäköasioilla, he pyytävät minua olemaan mainitsematta siitä. Kaikki mikä vie lähemmäksi yleistä kauneusihannetta, on puhdasta iloa. Ajatus kauneusihanteesta irtipäästämisestä tuntuu aiheuttavan jopa pelkoa.

Se että ei enää stressaa ulkonäöstä, ei tarkoita että ihminen samantien rupsahtaa. Vaikka kauneusrutiinit vähenisivät, tulee tilalle usein rauhallisuus, hyvä olo ja hymy. Oli trendikierto kulloinkin mikä tahansa, hymy on aina paras asuste.

Lue lisää onnellisuudesta.

Takaisin ylös.


HUOMION HALLINTA ON TEHOKKUUTTA
7.3.2012

Amerikassa on tutkittu stressin vaikutusta työtehokkuuteen. Stressin määrä työssä on tuplaantunut viimeisen vuosikymmenen aikana. 70% henkilöstön työhön liittyvistä valituksista ovat stressiin kohdistuvia. Stressi näkyy kasvavina työterveysmenoina. Stressi vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti ja useilla erilaisilla oireilla.

Tutkijat ovat myös huomanneet, että ihmisen kyky keskittyä yhteen asiaan on alle 10 minuuttia. Sen pidempään keskiverto ihminen ei kykene keskittymään. Olemme niin tottuneita jakamaan huomiotamme saapuvien viestien ääniin puhelimessa ja sähköpostissa, sekä hyppelemään tietokoneella eri ikkunoiden välillä milloin työasiassa, milloin sosiaalisessa mediassa, pelissä tai uutisvirrassa. Elämämme tuntuu olevan yhtä keskeytyksen virtaa.

Stressaavissa tilanteissa ihmiselle on luonteenomaista etsiä pakotietä, unohdusta. Kaiken kiireen keskellä saatamme jämähtää nettisurffailuun tai sähköpostien selailuun, kun pitäisi keskittyä vain hoitamaan asia kuntoon. Aivomme ovat plastiset, eli ne oppivat uutta läpi elämän. Mitä enemmän käyttää aikaa netissä surffailuun, siitä tulee tapa. Jos käyttää aikaa keskittymisen opetteluun, siitä tulee tapa.

Tutkijat ovat huomanneet että tehokkuus on paljon vähemmän ajanhallintaa ja paljon enemmän huomion hallintaa. Monet yritykset ovat ottaneet Mindfulnessin työkalukseen. Koska yhteen asiaan keskittyminen on tehokkaampaa kuin multitasking, kannattaa yritysten pyrkiä keskittymistä suosivaan työkulttuuriin. Tutkimusten mukaan rauhalliset ja rennot työntekijät ovat tyytyväisempiä, heillä on vähemmän sairaspäiviä ja he ovat tehokkaampia. Amerikassa laskettiin, että vain 10 minuuttia yhteen asiaan keskittymään pystyvä työntekijä maksaa 20-40% tehokkuuden menetyksessä yritykselle.

Mindfulness opettaa keskittymistä. Se opettaa kiinnittämään huomion johonkin, jonkin aistin avulla, sekä pysyttelemään siinä. Ajatus vie hetken kuluttua mennessään, mutta harjoituksessa opetellaan huomaamaan mitä tapahtuu ja palaamaan takaisin keskittymiseen. Tekniikka on hyvin helppo ja yksinkertainen, mutta saattaa aluksi olla hyvin vaikea toteuttaa.

Usealle harjoittajalle Mindfulnessista tulee elämäntapa. Se ei tarkoita hipiksi ryhtymistä ja puiden halailua. Se tarkoittaa rauhallisuutta, keskittymistä ja huomioimista. Tyyntä oloa ja rentoutta. Kiireettömyyden tunteen lisääntymistä.

Lue lisää työhyvinvoinnista.

Takaisin ylös.


METTA, RAKASTAVA YSTÄVÄLLISYYS osa 1
2.3.2012

Metta-harjoituksen ensimmäisessä osassa keskitytään antamaan rakkautta itselle. Huomaa, että voit pysäyttää harjoituksen välillä haluaamaasi kohtaan, jotta voit viipyä jossain osiossa pidempään. Mettaa kannattaa kokeilla myös ennen nukkumaan menoa sängyssä maatessa. Seuraavassa osassa keskitytään antamaan rakkautta jollekin jota rakastat. Jatkan sarjan tekemistä, kaikkiin kuuteen luokkaan asti.

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.


TOIVOTAAN HYVÄÄ MYÖS TOISILLE
28.2.2012

Sosiaalinen ympäristömme antaa meille kaiken aikaa vihjeistä siitä miten meidän tulisi elää. Näemme ja kuulemme ympärillämme ehdotuksia asioista joita ostamalla elämä on helpompaa tai mukavampaa. Sukulaiset ja ystävät luovat tahtomattaan tai vihjaillen paineita siitä millaisia päätöksiä pitäisi tehdä. Poliitikot myös ohjaavat meitä päätöksillään ja mielipiteillään valintoihin, oli kyseessä koulutuksen valinta tai perheratkaisut. Meihin vaikuttavat myös kaikki mitä olemme eläneet, kokeneet, oppineet ja nähneet. Tietoa saamme viikossa niin paljon, että joidenkin tutkijoiden mukaan tavallinen tietokone menisi tukkoon viikossa siitä tietomäärästä.

Olen viime aikoina vastaillut kysymyksiin onnellisuudesta. Vaikka puhutaan onnellisuuspillereistä (masennuslääkkeistä), mielestäni ne eivät ole todellisia onnellisuuspillereitä. Jos ihminen on esimerkiksi onneton, ei masentunut, ja saa lääkäriltä masennuslääkkeitä, lääkkeiden käyttö turruttaa viestit siitä että jotain on pielessä, eikä tule tehtyä valintoja muutosta kohti, koska hetken aikaa lääkkeillä pärjää epämukavassa tilanteessa.

Ikävät tunteet ovat tärkeitä viestejä meille. Niitä ei kannata väheksyä, eikä samantien syödä tai shoppailla pois. Valinnat parempaan olotilaan lähtevät oman itsen kärsivällisestä kuuntelusta. Kukaan muu ei voi tuntea mitä tunnet. Välillä elämässä elämässä tulee otettua riskejä, mutta kannattaa muistaa että jokainen päivä teemme valintoja elämään suhteen. Usein se valinta on jatkaa samoilla valinnoilla kuin edellisenä päivänä.

Ehkä kiinnitän huomioita tällä hetkellä ihmisten kokemaan syyllisyyteen, mutta tuntuu että sitä on tällä hetkellä paljon ilmassa. Koemme syyllisyyttä monista eri asioista. Ehkä siitä että meillä on ruokaa ja puhdasta vettä ja käytämme sitä surutta, vaikka kaikilla sitä ei ole. Tuhotaan luontoa ympäri maailmaa, tai ollaan kotona lapsen kanssa ja koetaan syyllisyyttä siitä että ei olla rakentamassa uraa. Syyllisyyttä voi löytää ihan pienistäkin asioista. Miksi minulla on asiat hyvin, kun toisella on paha olo?

On hyvä havahtua maailman menoon ja epäreiluuteen. Jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa joihinkin asioihin, vaikka maailmaa emme yksin saisi pelastettua. Syyllisyyden tunne kuitenkin on musertava ja voi johtaa jopa masennukseen. Sitä ei tulisi kantaa mukana. Anna anteeksi itsellesi ja toisille. Olo kevenee ja sinulla on enemmän energiaa toimia fiksusti

Jos tunnet syyllisyyttä puhtaan veden juomisesta, juo vesi tietoisesti ja arvostaen, ja toivo että kaikilla on mahdollisuus puhtaaseen veteen. Jos tunnet syyllisyyttä omanlaisista valinnoista, jotka ovat helpottaneet elämääsi, arvosta onneasi arjessasi ja toivo samankaltaista onnea kaikille muillekin. Iloitse toisten onnellisuudesta, myötäelä heidän iloaan. Jos sinulla on hyvä olo ja kohtaat ihmisen jolla on paha olo, toivota hänelle hyvää puheessasi tai mielessäsi, vaikka hän olisi loukannut sinua.

Takaisin ylös.


MYÖTÄTUNTOHARJOITUS
22.2.2012

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.


ÄLÄ PELÄSTY HUONOJA PÄIVIÄ
21.2.2012

Onnellisuus voidaan määritellä muun muassa tunteena siitä, että elämä on hyvää. Meillä kaikilla on oikeus olla onnellinen. Usein unohdamme, että onnellisuus ei ole euforiaa. Onnellinenkin ihminen kokee huonoja hetkiä, päiviä ja aikoja. Ihminen voi olla onnellinen, mutta silti kokea surua jotain asiasta. Onnelliset ihmiset pitävät huonoja, surullisia aikoja ja hetkiä ohimenevänä ja luottavat siihen, että elämä palaa onnellisimmille uomilleen tavalla tai toisella. Heillä on vahva usko tulevaan.

Elämme ajassa jossa voimme turruttaa ikävät tunteet monin eri tavoin ja yleensä todella helposti. Kun ikäviä ajatuksia tulee mieleen, joku avaa radion, toinen television, joku lähtee ostoksille ja joku toinen saattaa etsiä jääkaapista ruokaa lohduksi. Joku lähtee lenkille ja juoksee pois pahan olon. Joku menee lääkäriin ja hakee reseptin. Osalla ikävistä ajatuksista ja tunteista on meille tärkeää kerrottavaa. Ne ovat signaaleja jotka viestivät, kun kuljemme väärään suuntaan.

Jos aina tukahdutamme kaikki ikävät tunteen sijaistoiminnolla, löydämme todennäköisesti itsemme lopulta pahasta jumista. Työssäni näen asiakkaita, jotka eivät todellakaan enää tiedä mitä haluavat, mitä tulisi tehdä. Yhteys omaan itseen ja omiin aitoihin toiveisiin on kadonnut. Saattaa olla että apua toivotaan painonhallintaan, mutta onkin syytä miettiä mikä synnyttää tarpeen lohturuokkia itseä. Tai saattaa olla että ihmisellä on yleinen paha olo, mutta alkuperä tunteelle on hämärtynyt. Syy saattaa koostua monesta erilaisesta pienestä asiasta. Mutta jos ei ole kuunnellut itseä, ei ole osannut tehdä itselle sopivia valintoja, mikä tulee näkyväksi ajan myötä.

Elämme hyvin itsekeskeistä aikakautta. Mutta olemme monesti väärällä tavalla itsekeskeisiä. Toteutamme itseämme sen mukaan miten meidän oletetaan itseämme toteuttavan tai miten uskomme toisten haluavan meidän toteuttaa itseämme. Olemme olevinamme suuria individualisteja, mutta silti verhoudumme toisten kehittämiin brändeihin, joilla kuvaamme jotain tärkeää itsestämme. Tai koemme painetta näyttää tietynlaiselle, olla tietyn painoinen tai elää elämään jollain hyväksyttävällä tavalla.

Kun lähdemme oikeasti pohtimaan omia tarpeita tai toiveita, saatamme huomata miten ne ovatkin niitä pieniä asioita, joilla meille on merkitystä, jotka tekevät meidän onnellisiksi. Harvoin se merkkikäsilaukku kauan ilahduttaa, uusia upeampia mallejahan tulee kauppoihin monta kertaa vuodessa, mutta vaikka merkityksellinen työ voi tuoda iloa monena päivänä viikossa jopa vuosia.

Kun ihminen alkaa meditoimaan se usein antaa ikäville tunteille vihdoinkin mahdollisuuden nousta pintaan. Tunteita ei kannata pelästyä. Niitä voi hoitaa. Jos koet, että olet jäänyt vaille rakkautta, harjoita rakkauden esiin kutsumista ja itselle rakkauden antamista Metta-meditoinnin avulla. Jos se tuntuu vaikealle, voit ensin harjoittaa kiitollisuuden esiin nostamista.

Ikävät tunteet kuuluvat elämään. Aina ei voi olla hauskaa ja kivaa. Elämä on hyviä päivä ja huonoja päiviä, vaikka olisi perusonnellinen ihminen. Ikävistä päivistä ei kannata hätääntyä. Juttele läheiselle tai vastapainoksi kirjoita ylös niitä asioita, jotka ovat hyvin elämässäsi. Hoida itseäsi henkisesti ja fyysisesti. Ole tärkeä itsellesi. Se miten hoidat itseäsi, heijastuu suoraan siihen miten kohtelet muita. Miten kohtelemme muita, vaikuttaa siihen miten meitä kohdellaan. Otetaan vastuu omasta olotilasta ja parannetaan siten koko lähipiirin hyvinvointia.

Lue lisää onnellisuudesta.

Takaisin ylös.


YÖN PITUINEN RETRIITTI
14.2.2012

Olen aiemmin kärsinyt nukahtamisvaikeuksista ja levottomasta heräilyntäytteisestä nukkumisesta vuosia. Muistan jo yläasteella hakeneeni apua nukahtamisongelmiin terveydenhoitajalta. Kiireinen työelämä ei ongelmaa parantanut. Lapsen syntymä ja siitä aiheutunut univaje kyllä korjasi vaikeuden nukahtaa muutamaksi vuodeksi. Yöunien normalisoituminen toi vanhan vaivan esille.

Minä olen saanut avun nukahtamisongelmiin rentoutumisesta ja meditoinnista. Aiemmat jokailtaiset pelot nukahtamisen vaikeudesta ovat vaihtuneet luottamukseen siitä että uni tulee. Vielä toisinaan, joitain kertoja vuodessa, saatan valvoa koko yön.

Opetan ihmisiä muuttamaan stressaavat tilanteet lyhyiksi hengitysharjoituksiksi. Kun on punaisissa valoissa, voi kiinnittää huomion liikennevaloon ja keskittyä hengittämään kunnes se on vihreä. Samaa voi toistaa kaikissa odotustilanteissa, oli odottamassa hissiä tai pääsyä kassalle. Näistä muutamista jäljelle jääneistä öistä on tullut minun retriittini.

Kun muut nukkuvat ja minä valvon, en halua stressata tilanteesta, enkä hermostuttaa itseäni lisää. Sehän vain vaikeuttaa nukahtamista entisestään. Suhtaudun yöhön hiljaisuuden retriittinä ja teen erilaisia harjoituksia, kunnes toivoakseni nukahdan, vaikka vain muutamaksi tunniksi.

Hengitysharjoitus on hyvä tapa rauhoittaa ajatuksia. Tavoitteena on keskittyä kuuntelemaan omaa hengitystä. Aina kun huomaa että ajatukset ovat vaeltaneet omille poluilleen, tuodaan ne lempeästi takaisin hengitykseen.

Jos puoliso alkaa kuorsaamaan vieressä, voi harjoituksen muuttaa kuuntelemiseen keskittyväksi. Kuorsauksen lisäksi ääniä saattaa kuulua ilmanvaihdosta, putkistosta, ulkomaailmasta tai naapurista. Mikäli sinulla on mp3-soitin käytettävissä, voit kuunnella rauhallista musiikkia kuulokkeilla ja keskittyä musiikin melodiaan. Jos itseohjattu harjoittelu tuntuu raskaalle, kuuntele jokin ohjattu meditointi soittimen avulla ja rentoudu harjoitukseen.

Metta-harjoitus sopii myös hyvin yöretriittiin. Metta eli rakastava ystävällisyys on Mindfulness-harjoitus, missä huomion kohdistamisen sijaan keskitytään tunteeseen: rakkauteen. Harjoittaja kuvittelee mielessään jonkin ihmisen tai vaikka lemmikin, jolta saa pyyteetöntä rakkautta. Harjoituksen aikana on tarkoitus nostaa rakkauden tunnetta ja levätä siinä. Rentoutua rakkaudentäytteiseen olotilaan. Harjoittaja voi myös sanoa mielessään matramaisesti esimerkiksi “toivon itselleni turvaa ja onnellisuutta”. Tunnetta voi olla vaikea nostaa “rakkauteen”, mutta harjoitus toimii silti.

On parempi levätä yö sängyssä tai sohvalla harjoittaen, kuin hermostua tulevasta päivästä unettoman yön jälkeen. Hermostuminen ei auta mitään. Syvä rentoutuminen korvaa hieman menetettyä unta. Meditoimisen esiin tuoma luovuus tuottaa monia ideoita, joita voi hyödyntää tulevina päivinä. Rentous saattaa ratkaista monta ongelmaa.

Takaisin ylös.


KIIREINEN MAAILMA PYÖRII
7.2.2012

Välillä tuntuu että itse olen kohtuullisen “paikoillani”, mutta maailma pyörii ympärillä kuin nopeutetussa filmissä. Minä olen rauhoittanut omaa elämääni, mutta maailma on lisännyt bensaa koneeseen ja kieppuu kovalla vauhdilla.

Luin viikonlopun Hesarista jutun missä kerrottiin valmentajien ja joogaohjaajien olevan burnoutin kautta uudelleensyntyneitä lifestylelehtien perustarinaa. Ehkä moni on havahtunutkin terveyden menettämiseen. Ehkä myös joidenkin on puhuttava asiasta, jotta burnoutin stigma vähenee ja ihmiset huomaavat että elämää voi rakentaa uuteen suuntaan kriisinkin jälkeen.

Tunnen aika ajoin suurta erillisyyden tunnetta kiireisestä maailmasta. Näen Ihmisiä joilla tuntuu aina olevan kiire jonnekin ja aikataulua suoritettavana. Näen myös ihmisiä jotka puhuvat hiljaisuuden ja kiireettömyyden puolesta, mutta kasaavat itselleen ehkä huomaamattaankin paljon tekemistä ja kalenteriin tapaamisia. Kaipuuta rauhaan tuntuu olevan, mutta ehkä sitä ei vielä osata rakentaa tai heittäytyä hetkeksi vain olemaan.

Mindfulness-kurssit ovat olleet todella suosittuja viime syksystä alkaen. Iloitsen ihmisten kiinnostuksesta tuhatvuotisia taitoja kohtaan. Hassua on, että munkit ovat tehneet harjoituksia uskomalla niiden tehoon muun muassa huomaamalla vaikutuksen itsessään, mutta kiireinen nykyihminen kaipaa tieteellistä näyttöä asiasta. Uusia tutkimuksia Mindfulnessin hyödyllisyyksistä pulpahtelee uutisvirtaan kaiken aikaa. Toisaalta on hyvin mielenkiintoista lukea tutkimuksia siitä mihin kaikkeen rauhoittuminen ja läsnäoleminen auttaa.

Maailma tuntuu tällä hetkellä “vaativan” verkostoitumista, sosiaalisuutta, kontaktien luomista, kiirettä ja joka paikassa mukana olemista. Kuvittelemmeko olemisemme lakkaavan, jos vetäydymme rauhaan hetkeksi? Kiire tuntuu kertovan yksilön tärkeydestä. Varaan kalenteriini joka viikolle aikaa vain olla. Silloin olen varattu itselleni.

Vaikka maailma pyörii ympärillä, se ei tarkoita etteikö itse voisi välillä istua rauhassa. Moni pakenee omia tunteita tekemiseen. Joku voi olla jopa addiktoitunut stressiin. Meillä on vahva ryhmään kuulumisen tarve. Jos “kaikilla” on kiire, kuulun ryhmään kun minullakin on kiire. Jos kriittinen massa ihmisiä päättä lopettaa turhan kiirehtimisen, pitäisi rauhallisemman elämänotteen levitä yhteiskuntaan kulovalkean tavoin.

Minua haastateltiin hiljattain tutkimukseen hidastamisesta. Haastattelussa kysyttiin muun muassa kytköksiä toisiin hidastajiin, ostotapoihin ja ruokailuun. Heräsi tunne, että hidastaminenkin on brändätty tietynlaiseksi mielikuvaksi. Jos olet hidastaja, olet myös slow foodin ystävä ja ehkä aktiivinen erilaisissa hidastamista suosivissa yhdistyksissä? Paradoksaalinen aktiivinen hidastaja?

Lue lisää hidastamisesta.

Takaisin ylös.


APUA NUKAHTAMISEEN
3.2.2012

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät täältä.

Takaisin ylös.


MYÖTÄTUNNON VOIMA PAINONHALLINNASSA
31.1.2012

Mark Learyn ja Claire Adamsin tutkimukset todistavat, että osoittamalla myötätuntoa vähennämme luontaisesti herkuttelua. Learyn ja Adamsin tutkimukseen tulijoille kerrottiin myötätuntoinen viesti siitä, kuinka tarjolla olevia herkkuja syövät kaikki tutkimukseen tulijat, joten ei kannata olla liian ankara itselleen. Myötätuntoisen viestin kuulijat söivät vähemmän herkkuja, kuin ne osallistujat joille herkuista ei puhuttu mitään.

Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen että, kun laihduttajan pää ei ole ikävissä ajatuksissa ja tunteissa, hän voi keskittyä laihdutustavoitteeseensa ilman tarvetta kohentaa mielialaa syömällä enemmän. Lohtusyöjä siis hyötyy saadusta myötätunnosta, koska myötätuntoa saataessa ei tule tarvetta lohduttaa itseä niin paljon ruoalla tai herkuilla.

Monet painonhallinnan ammattilaiset opettavat laihduttajia syömään “mindful” eli hitaasti ja tietoisesti. Silloin ruokailija huomaa mille ruoka maistuu ja milloin alkaa vatsa täyttymään. Hitaasti syödessä vatsa ehtii myös täyttyä ruokailun aikana, mikä vähentää tarvittavaa ruokailumäärää. Oma syömiseni on muokkautunut paljon Mindfulnessin myötä. Olen oppinut huomaamaan milloin olen syönyt pelkkää mielikuvaa: maku ei olekaan ollut hyvä. Olen oppinut myös pysähtymään ennen kuin käsi on jääkaapin sisäpuolella.

Pysähtyminen tutkimaan hetkeksi omaa olotilaa ennen ruokailua, on hyvä apu painonhallintaan. Pysähtyessä voi tutkailla onko oikeasti nälkä. Onko pieni nälkä, suuri nälkä. Onko jano vai onko ehkä kyseessä aivan jokin muu, vaikka ikävä olotila jota yrittää parantaa herkuilla tai jonkin asian kaipuu, jota yrittää tukkia syömällä lohduksi. Syömme monesti ilman todellista nälkää.

Mindfulness opettaa myötätuntoa. Myötätunnon kehittäminen on yksi Metta-meditoinnin harjoitus. Metta on eräs Mindfulnessin harjoitusmuoto, missä keskitytään sanoihin ja niiden herättämään tunteeseen. Oman harjoittelutaipaleen voi aloittaa helposti millä tahansa Mindfulness harjoitteella. Ohjattuja meditointeja suomeksi löydät täältä.

Myötätunnossa on voimaa. Kun olemme kipeitä, saatu myötätunto ja lohdutus kohottavat mieltä. Kun on tapahtunut jotain kurjaa, haluamme että joku kuuntelee tarinaamme myötätuntoisesti ja on empaattinen tai on vain läsnä, vierellä. Usein jo kuulluksi tuleminen auttaa menemään eteenpäin ikävästä asiasta.

Pysähdy siis hetkeksi ja tarkkaile itsesi. Mitä todella haluat ja tarvitset. Vastauksessa on alku moneen muutokseen.

Lisää myötätunnosta blogissa.

Takaisin ylös.


KIITOLLISUUSMEDITOINTI
27.1.2012


Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät jatkossa täältä.

Takaisin ylös.


RAKASTAVAN YSTÄVÄLLISYYDEN HARJOITE PARISUHTEESSA
25.1.2012

Metta on rakastavaa ystävällisyyttä, universaalia rakkautta kaikkea kohtaan. Pohjois-Carolinan yliopistossa on tutkittu Metta-harjoituksen vaikutusta parisuhteeseen, kun molemmat puolisot harjoittavat.

Tutkimusten mukaan Metta lisää läheisyyttä pariskunnan välillä. Rakkauden antaminen itselle ja ympärillä oleville, lisää yhteyttä toisiin ihmisiin. Kuten esimerkiksi kiitollisuuden päiväkirjan avulla vahvistetaan positiivisien asioiden vahvuutta elämässä, Metta-harjoituksen avulla vahvistetaan rakkauden tunnetta.

Kun harjoittaessa koemme saavamme rakkautta, olotila luonnollisesti paranee. Kukapa ei rakkaudentunteesta pitäisi? Rakkauden tunne saa luottavaiseksi maailmaa kohtaan, se antaa voimaa jaksaa ja tuo hymyn huulille. Rakkaus vahvistaa. Oma hyvä olotila antaa meille myös voimia kuunnella ja auttaa toisia. Kun emme ole kiinni omissa sisäisissä taisteluissamme, meillä on mahdollisuus huomata toiset ihmiset ja reagoida heidän tarpeisiinsa. Hyväksymme myös helpommin toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat.

Aina Metta-harjoituksessa ei pysty nostamaan esille rakkauden tunnetta. Se ei haittaa. Harjoitus toimii vaikka harjoittaja ei joka kerta rakkauden vaippaan pääsisikään lepäämään. Sanat joita Mettaa harjoittaessa käytetään vaikuttavat myös sellaisinaan positiivisesti.

Mettaa harjoittavat ihmiset ovat tyytyväisempiä parisuhteisiinsa. Kun annat itsellesi rakkautta, annat itsesi vahvistua rakkauden tunteessa, et tarvitse puolisolta erityisiä rakkaudenosoituksia. Tunnet rakkauden itsessäsi. Tunnet halutessasi puolisosi rakkauden itsessäsi. Kun tuntee rakkautta, kaikella todennäköisyydellä osoittaa rakkautta enemmän toisille. Miten me käyttäydymme toisia kohtaan, vaikuttaa lopulta siihen miten he käyttäytyvät meitä kohtaan.

Pohjois-Carolinassa tutkittiin pariskuntia, joissa molemmat harjoittavat Mettaa. Meidän perheessä vain minä harjoitan Mettaa. Samat tutkimuksessa esille tulleet tulokset tunnistan omasta parisuhteestani silti. Ehkä muutokset ovat tulleet esille hitaammin, mutta näkyvissä ne ovat silti. Saattaa olla, että iso osa on vain minun kokemustani, mutta minun olotilassanihan se näkyy ja sitä kautta se näkyy läheisissäni. Muuta ei tarvita.

Lue lisää Metta-harjoituksesta.

Takaisin ylös.


NAURULLA PIDEMPÄÄ IKÄÄ
20.1.2012

Miksi nauru vähenee monen aikuisen elämässä iän kasvaessa? Onko syytös turhaan nauramisesta iskostettu mieliimme niin voimakkaasti, että olemme varovaisia nauramisen suhteen?

Nauru pidentää ikää - tutkitusti. Huumori voi auttaa monessa tiukassa tilanteessa. Nauru madaltaa stressihormonia ja se voi myös auttaa ottamaan etäisyyttä vaikeaan tilanteeseen tai tunteeseen.

Aikuisen elämä on usein velvollisuuksia täynnä. Pidämme huolta perheestämme ja saatamme kokea painetta toimeentulosta. Omaa kalenteria suoritetaan ja viikoista tulee herkästi agilityratoja. Kiirehdimme paikasta toiseen ja yritämme selvitä kaikista tehtävistämme. Kun elämä menee suorittamiseksi ja kiirehtimiseksi, ei ole ihme että ilo ja nauru eivät ole herkässä.

Monesta työpaikasta mieleeni on jäänyt porukan ilopilleri. Henkilö, jolla hauskoja juttuja riittää vuodesta toiseen. Työkaveri joka tuntuu olevan aina iloinen ja löytää asioiden positiiviset puolet. Nämä ihmiset ovat olleet arvokkaita työnantajalle. He ovat saaneet muutkin viihtymään paremmin.

Sitten on muistoja työpaikoilta, jossa pomo onkin kieltänyt nauramasta ja käskenyt keskittymään työntekoon. Nekin ihmiset ovat muistissa. Jos nauru ei estä suorittamasta työtä, on aivan turhaa kieltää ilo. Nauru ja rentous lisäävät luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Hyvässä ilmapiirissä on tekemisen tunnetta ja töihin on mukava mennä. Ehkä jollekin on liikaa, että toisilla on hauskaa?

Mistä aikuinen voisi saada iloa elämään? Pieni itsetutkiskelu voisi olla paikallaan. Mille olen viimeksi nauranut? Mikä tuotti iloa? Koska kasvot särkivät hymyilemisestä?

Toisille toimivat television komediat tai vitsien lukeminen. Toinen nauttii tilannekomiikasta tai arjen kommelluksille nauramisesta. Itselle nauraminen on hyvä taito osata. Jotkut käyvät naurujoogassa, toiset saavat nauraa tarpeeksi omassa kaveripiirissä tai suvun kesken. Aikuisiakin voi kutittaa! Ja naaman väkisin hymyyn vääntäminen saa aivot tulkitsemaan että ihminen on aidosti iloinen. Naurun lisäämistä voi harjoitella pienin kokeiluin. Tee sitä lisää mikä toimii.

“Ensimmäinen puoliskon elämästä yritin maalata kuten aikuinen, jälkimmäisen puolen kuten lapsi”. - Picasso

Takaisin ylös.


MITEN HARJOITAT MEDITOINTIA KOTONA
16.1.2012

Mindfulness ja meditointi podcasteja on ilmaiseksi tarjolla iTunesissa ehkä jopa satoja. Valinnan varaa riittää. Olen löytänyt sieltä lukuisia laadukkaita ohjeita, joita voin suositella. Alla kerrottu muutama. Podcastit ovat englanniksi. Niitä pääsee lataamaan ilmaiseksi podcasteina sen jälkeen, kun on asentanut iTunes-ohjelman tietokoneelle.

Apua nukahtamiseen
Meditointi itsessään auttaa rentoutumaan ja nukahtamaan. Tutkitusti meditoiminen myös parantaa unen laatua. Hyvä tapa on tehdä meditointiharjoite nukkumaan mennessä, jo sängyssä maatessa. Mikäli mahdollista, kannattaa ladata podcasteja tai mp3:sia iPodiin tai mp3-soittimeen ja pitää soitinta yöpöydällä, jotta yöheräämisiä voi “hoitaa” kuuntelemalla meditointiohjeet keskellä yötäkin muita häiritsemättä.


The Meditation podcast. com tarjoaa “Falling asleep” meditointiohjeet nukahtamiseen. Heidän sivuiltaan voi ladata harjoituksia myös mp3 muodossa. The Meditation podcast. com on suunniteltu kuulokkeilla kuunneltaviksi. 


Meditation station tarjoaa syvää unensaantia auttavan harjoituksen “ZZZZZZ”. Taustalla rauhoittavaa musiikkia. Loppuharjoitus on pelkkää musiikkia.

Stressinhallinta
The Chopra Center for Wellbeing tarjoaa stressaantuneille podcastin “Stress release meditation with Davidji”. Davidjin ihana tumma ääni on jo itsessään rauhoittava. Chopra Centerin ohjeet ovat laadukkaita. Davidji käyttää Om-mantraa monissa harjoituksissaan. Halutessasi voit mantran ajan keskittyä omaan hengitykseen tai sanoa sen mielessäsi. Muutamia Chopra centerin meditointeja voi kuunnella myös heidän sivuiltaan.

Myös mikä tahansa meditointi, mikä auttaa sinua rauhoittumaan ja ottamaan hengähdystauon, auttaa vähentämään stressiä.

Chakra meditation
“Chakra meditation” niminen podcast käy läpi kaikki chakrat ja auttaa vahvistamaan niitä. Mikäli huomaat tarvitsevasi jonkin chakran vahvistusta erityisesti, voit tehdä kyseistä chakraa vahvistavaa harjoitusta vaikka bussissa istuessa. Chakra meditointi on itselleni rakas harjoite, johon palaan aika ajoin uudelleen ja uudelleen. Se rauhoittaa ja rentouttaa, sekä auttaa kuuntelemaan ja vahvistamaan itseä. 


Kotona harjoittaminen
Kotona harjoittaessa kannattaa varata itselle erityinen meditointi paikka tai nurkkaus. Laittamalla kynttilän palamaan meditoinnin ajaksi silmiesi eteen, voit hyödyntää liekin luomaa tunnelmaa, lämpöä ja valoa. Voit tarvittaessa välillä avata silmiäsi aistimaan liekin lämpöä.

Valmistaudu meditointiin vaihtamalla päälle mukavat vaatteet. Et tarvitse istua muodollisessa asennossa, mutta huolehdi että selkä on suorana (ei jäykkänä), jotta hengittäminen on helppoa. Usein samaan aikaan päivästä harjoittaminen on hyödyllistä. Harjoittaminen muotoutuu päivään, eikä unohdu kiireen keskellä.

Aloita lyhyellä harjoitteella, jolloin meditoiminen tuntuu mukavalle. Pikkuhiljaa voit nostaa harjoitusaikaasi, oman olotilasi ja toiveesi mukaan. Voit vaikka tehdä kaksi lyhyehköä harjoitetta päivässä. Rauhallinen musiikki taustalla saattaa auttaa sinua rentoutumaan.

Meditointiohjeita suomeksi löydät myös minun nettisivuiltani.

Lue lisää erilaisista tavoista meditoida.

Takaisin ylös.


NÄKYMÄTTÖMÄKSI MUUTTUVA IRTISANOTTU
10.1.2012

YT-uutiset ovat tulleet pysyväksi osaksii arkeamme. Varmasti jokaisen lähipiiriin kuuluu jo joku, joka on käynyt prosessin läpi. Toiset ovat käyneet läpi jo useamman prosessin.

Monelle joka saa pitää työpaikkansa tulee syyllisyyttä siitä, että itse sai pitää työnsä, mutta työkaveri joutui lähtemään. Syyllisyyden kanssa saattaa joutua painimaan pitkään ja toisen kohtalon sureminen saattaa haitata omaa työkykyä.

Monesti ihmiset selittelevät jälkikäteen kaikki tehdyt päätökset parhaimmiksi mahdollisiksi, jotta oma olo helpottuu. Me tutkitusti haluamme vahvistaa omia käsityksiämme, emmekä etsi tietoa mikä saattaisi muuttaa ajatteluamme. Tästä saattaa seurata se, että omia virheitä ei haluta huomata, eikä niistä silloin voi oppia. Olen kuullut monia karuja ja julmia irtisanomisia, vaikka asian olisi voinut helposti hoitaa lempeämmin ja vähemmän traumatisoivasti.

Moni joutuu jättämään työpaikkansa, oman työyhteisönsä, muutaman kymmenminuuttisen varoitusajalla. Kuulet uutisen neuvotteluhuoneessa, saat paperit ehkä käteen ja hyvien jatkojen toivotukset. Yhtäkkiä et ole enää tervetullut paikkaan, jolla on ollut iso merkitys elämässäsi. Elämä muuttuu pienessä hetkessä täysin. Perusturvallisuus on kadonnut ja huoli huomisesta sen tilalla.

Moni irtisanottu ei saa yhtään viestiä tai yhteydenottoa lähimmiltä kollegoiltaan, ihmisiltä joiden kanssa arkipäivisin on jaettu ilot ja surut sekä lounasajat. Yhtäkkiä ihminen on näkymätön ja olematon. Kadonnut, hävitetty ja pois pyyhitty. Ihan kuin ei ole koskaan siellä vaikuttanutkaan.

Mitä sanoa irtisanotulle kollegalle? Mitä jos kerrot että sinusta tuntuu pahalle, miten tulet kaipaamaan häntä, että haluat olla hänen kanssaan tekemisissä jatkossakin, vaikka työpaikka ei enää yhdistäisi. Ehkä haluat toivottaa hänelle menestystä, antaa tukea tai kysyä onko jotain mitä voit tehdä hänen puolestaan? Mitä jos halaisit häntä ennen kuin hän poistuu talosta? Osoittaisit hänelle lempeyttä, kunnioitusta, arvostusta. Antaisit hänen ymmärtää hänen ihmisarvonsa.

On julmaa jättää ihminen näkymättömäksi shokin ja tuskan keskelle. Ei irtisanominen tartu. Voimme huoletta olla tekemisissä ihmisen kanssa joka on lomautettu. Inhimillisyys ja myötätunto kuuluvat elämään.

Ehkä omakohtainen kokemus viimeistään opettaa mitä irtisanotulle voi sanoa? Ehkä sitä kautta meistä moni löytää itsestään hukanneita inhimillisiä ominaisuuksia? Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltava, eikö niin? Silloinkin kun sinulla on kaikki hyvin.

Lue lisää työhyvinvoinnista.

Takaisin ylös.


MITEN KOHTELET ITSEÄSI?
5.1.2012

Miksi meidän on usein vaikea antaa lempeyttä ja ystävällisyyttä itsellemme? Toisille niitä kuitenkin usein suomme.

Olemme usein ankarimpia itsellemme. Ihan kuin itseämme kohtaan meillä olisi eri kriteerit. Muille sallimme inhimillisyyden ja virheet. Itse pitäisi onnistua täydellisesti. Omat mokamme jäävät usein myös pyörimään ajatuksiimme, joissa ne voivat nousta pinnalle aika ajoin jopa vuosia. Sieltä nämä ikävät epäonnistumiset vaikuttavat ajatteluun itsestämme ja sitä kautta saattavat jopa rajoittaa toimintaamme.

Myötätunto itseä kohtaan muuttaa asioita. Se lopettaa syyllisyydessä pyörimisen. Ei haittaa vaikka olemme tehneet virheen. Hyväksymme oman inhimillisyytemme ja kehitymme oppimalla siitä. Aina voi myös pyytää anteeksi, jos olemme toista vahingoittaneet.

Myötätunto itseä kohtaan auttaa myös hyväksymään meidät sellaisena kuin olemme. Emme ehkä saavuta mielikuvissa olevaa ideaalia itseämme, mutta voimme oppia hyväksymään itsemme heikkouksinemme ja virheinemme. Voimme oppia katsomaan osaamistamme ja hyviä puoliamme vahvempina kuin huonoja puoliamme ja oppia pitämään yllä lempeää ja kannustavaa asennetta itseä kohtaan.

Kun emme ole jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa itsemme kanssa, meille jää aikaa huomata toiset ihmiset. Meillä on kiinnostusta heidän asioitaan kohtaan ja meillä on energiaa auttaa, huomioida, kannustaa heitä, sekä voimia iloita toisten iloista. Toisen onnistumisista iloitseminen on yksi kauneimpia inhimillisyyden piirteitä.

Myötätunto ja rakastava asenne ovat onneksi taitoja joita voi kehittää. Metta-meditaatio opettaa rakastamaan itseämme. Voit suoda itsellesi lempeyttä monella tavalla arjen keskellä. Kysy vaikka itseltäsi joka päivä “mikä on kaikkein myötätuntoisin teko, jonka voisin tänään itselleni tehdä”.

Voit myös ottaa pienen meditointihetken vaikka bussimatkalla. Istu rauhassa ja hengitä omaan luonnolliseen tahtiisi. Toivota mielessäsi itsellesi jotain, mitä toivoisit saavasi sillä hetkellä. Voit toivottaa “Suotakoon minulle terveyttä” mantrana muutaman minuutin. Tai voit esimerkiksi toivottaa “Olkoon niin että olen onnellinen”. Voit myös ulottaa hyvän toivotuksesi koskemaan kaikki läheisiäsi tai kanssamatkustajiasi tai ihan koko maailmaa.

Myös valomeditaatio on hyvä harjoitus lempeän olotilan nostamiseksi.

Takaisin ylös.


MITEN PIDÄN LUPAUKSENI
1.1.2012

Käy kuuntelemassa Okaruusunkuja radio-ohjelma, jossa kerron vinkkejä miten pystyy pitämään lupauksensa.

Lue alta edellinen kirjoitus tavoitteiden saavuttamisesta.

Takaisin ylös.


YKSINKERTAINEN HENGITYSMEDITOINTI
31.12.2011


Onnellista ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!

Löydät lisää kirjoitettuja meditointeja täältä.
Meditointivideoita löydät jatkossa täältä.

Takaisin ylös.


TAVOITETTA KOHTI
28.12.2011

Meillä on erilaisia syitä viivytellä asioiden suhteen. Uskottelemme itsellemme, että vaikka tänään ei tee mieli mennä lenkille tai kieltäytyä jälkiruuasta tai imuroida, niin huomenna varmastikin se on mielekkäämpää. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Inho jotain asiaa kohtaa ei ole päiväkohtaista vaan jotain aiemmin opittua, sisällämme olevaa. Tai saatamme ajatella että huomenna on koko päivä aikaa tehdä hommia. Näin ei useinkaan ole. Samat rutiinit ovat seuraavanakin päivänä ja uusia asioita voi ilmaantua tehtäväksi.

Voit asettaa itsellesi “rangaistuksen”, jos et toimi kuten haluat. Esimerkiksi, jos et mene lenkille, lupaat joka kerran imuroida puolison vuorolla. (Toki pitää kertoa se myös puolisolle.) Vastavuoroisesti lupaa itsellesi jokin palkinto, kun olet suorittanut tavoitetta koskevan askeleen. Oletko mieluummin lenkillä vai imuroitko? Mikä vaihtoehto toimii sinun tilanteessasi ja tavoitteessasi parhaiten?

Varaudu myös takaiskuihin. Valmistaudu epäonnistumisiin ja “kipuun”. Kaikki ei aina suju helposti, vaikka suunnitelma olisi hyvä. Elämä osaa yllättää. Ihmiset, jotka ovat valmiita kohtamaan vaikeuksia tavoitteisiin pyrkiessä, onnistuvat paremmin. Varautuessa mietit jo valmiiksi miten tilanteen kohtaat ja miten siitä etenet. Sinulla on toimintasuunnitelma myös vaikeampaan tilanteeseen. Ei tarvitse todeta että olkoon, tämä tavoitehan on pilalla, ei kannata enää edes yrittää. Tämä on se kohta mihin monet tavoitteet kariutuvat.

Opi epäonnistumisista. Jos söit huomaamattasi keksipaketin, älä osta keksipaketteja kotiin tai laita ne paikkaan, josta ne eivät heti osu silmiin. Jos toisen ihmisen toiminta sai sinut “huonoille teille”, pyydä tukea kyseiseltä ihmiseltä. Pyydä ettei hän tee sinua houkuttelevia asioita edessäsi tai että hän tulee mukaan sinua auttavaan toimintaa.

Lupausten ja muutosten tekeminen vaatii rohkeutta, koska on aina mahdollista että epäonnistumme. Lupausten tekeminen on siis epäonnistumisen mahdollisuuden sietämistä. Tarvitsetko jotain rohkaistuaksesi? Ovatko syysi sosiaaliset: pelkäätkö että muut huomaavat että et onnistunutkaan? Mieti missä syysi piilevät ja muuta tilanne aloittamiselle suotuisaksi.

Tutkimusten mukaan amerikkalaiset nuoret eivät sisäistä limupullon kyljessä olevia kalorimerkintöjä. He eivät ymmärrä miten paljon tarvitaan liikuntaa kuluttamaan kyseinen kalorimäärä. Kun pullojen kylkiin laitettiin liikuntaminuutit kyseisen kalorimäärän kuluttamisesta näkyviin, vasta se vaikutti huomattavasti limujen kulutuksen vähenemiseen. Tämä on hyvä vinkki laihduttajalle. Liitä vaikka lapuilla tieto tarvittavasta liikuntamäärästä kotona oleviin keksipaketteihin ja herkkuihin. Yksi keksi vastaa esim. viiden minuutin hölkkää. Jos syöt keksin, käyt lenkillä. Tai vielä mieluiten toisin päin, lupaat itsellesi, että saat syödä keksin, kun olet käynyt lenkillä.

Lue alta edellinen kirjoitus tavoitteiden saavuttamisesta.

Voit myös käydä kuuntelemassa Okaruusunkuja radio-ohjelma, jossa kerron vinkkejä miten pystyy pitämään lupauksensa.

Takaisin ylös.


VALOMEDITAATIO HARJOITUS
24.12.2011

Sytytä kynttilä ja aseta se eteesi. Istu mukavasti selkä suhteellisen suorana ja hengitä muutaman kerran syvään ja rennosti. Katso kynttilää minuutin ajan sen säteillessä valoa joka suuntaan. Sulje hiljalleen silmäsi.

Visualisoi kynttilänvalo kehosi sydänalaan sammumattomana liekkinä tai valopallona. Anna sen loistaa joka suuntaan kuin kynttilä.

Jatka huomion lepäämistä sydänalassa. Tunne kynttilänvalon pehmeä hehku sydämessäsi. Halutessasi voit avata ja sulkea silmäsi muutamia kertoja katsellen liekkiä edessäsi ja visualisoiden sen sydämeesi.

Kun mielesi vaeltaa, tuo se lempeästi takaisin valoon sydämessäsi.

Aloita viemään valoa hitaasti kehosi eri kohtiin. Jos tunnet epämukavuutta missään kehossasi, anna valon viipyä siinä vähän kauemmin ennen kuin siirryt eteenpäin.

Tuo se ensin päähäsi. Anna valon valaista aivosi.

Tuo nyt valo alemmas sydämesi läpi ja anna sen liikkua käsivarsiisi ja käsiisi yksi käsi kerrallaan. Käytä niin paljon aikaa kuin haluat.

Aloita taas sydämestä ja tuo valo ylävartaloosi, jalkoihisi ja varpaisiisi - yksi jalka kerrallaan.

Tuo valo sen jälkeen takaisin sydämeesi. Jos kärsit emotionaalisesta tuskasta, anna epämukavuuden olla paikoillaan täyttäessäsi sydämesi valolla.

Anna valon nyt laajentua itsesi ulkopuolelle mukaan lukien muut ihmiset huoneessasi, talossasi, maassasi ja koko maailmassa. Visualisoi sielusi silmin itsesi ja koko ympäristösi täyttyvän lämpimällä, säteilevällä valolla.

Avaa hitaasti silmäsi, kun olet valmis.

Christopher K. Germerin kirjasta Myötätunnon tie

Löydät lisää meditointeja täältä.

Mielenrauhaa, maailmanrauhaa ja hyvää mieltä Jouluun toivotellen. Heidi

Takaisin ylös.


TAVOITE MIELESSÄ - TEE JOTAIN HETI
19.12.2011

Lepo vaikuttaa myös tahdonvoiman ylläpitämiseen. Väsyneenä on vaikea pysyä päätöksessä muuttaa toimintatapoja. Ennen muutostyöhön ryhtymistä kannattaa tankata tahdonvoimaa varmistumalla tarpeellisesta määrästä unta ja lepoa. Jos olet kovin väsynyt, voit aloittaa projektisi lepäämällä. Varmistu kuitenkin siitä, että sinulla on selkeästi mielessä milloin lepoa on tarpeeksi ja voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Yksi virhe on odottaa liian pitkään, ennen kuin aloittaa itsestä huolehtimisen. Jos antaa itsensä väsyä liikaa, on vaikea saada aloitettua. Mieti tarvitsetko lepoa vai riittääkö muutoksen tekeminen pikkuhiljaa pienillä askelilla. Pienissä askelissa ei ole mitään hävettävää. Niistä tulee nopeasti suuria askelia ja suuria elämänmuutoksia. Jokaiseen vaiheeseen kannattaa totutella hyvin, tehdä siitä pysyvä toimintatapa, ennen kuin siirtyy seuraavaan vaiheeseen.

Huolehdi myös siitä, että oikeasti ryhdyt hommiin. Pelkästään tavoitteen pilkkominen pienempiin askeleisiin ja toimintasuunnitelmien listaaminen ei riitä, pitää myös toimia. Päätä mihin toimenpiteeseen sitoudut ja tee se. Jos tarvitset muistutuksen päätöksesi tueksi, laita juoksukengät näkyville tai muistutus kännykkään, tietokoneelle tai jääkaapin oveen, jos se sieltä näkyy paremmin.

Joskus tavoitteen visualisoiminen auttaa tavoitteen saavuttamiseen uskomisessa. Etsi kuvia, jotka kuvaavat tilannetta, kun olet saavuttanut tavoitteesi. Lisää omat kasvosi lehtikuvan mallin naaman tilalle ja kirjoita tilanne auki kuvan alle tyyliin “iloitsen lomamatkastani”. Katso kuvaa joka päivä, jotta usko tavoitteen toteutumiseen vahvistuu. Kun uskot tavoitteen mahdollisuuteen, teet alitajuisesti päätöksiä sen eteen. Voi myös valmiiksi iloita tulevasta onnistumisesta ja siten hyödyntää positiivisuuden voimaa tavoitteen suhteen.

Monesti helpointa on tehdä jotain ihan heti asian eteen. Saat samantien hyvää oloa aloittamisesta ja huomaat että asia on jo ihan konkreettisesti lähtenyt etenemään. ihminen luontaisesti valitsee vähemmän ikävää tuottavat vaihtoehdot, joten saatat saada enemmän aikaiseksi tekemällä ensin ikävimmän tehtävän. Sen jälkeen on helpompaa siirtyä vähemmän ikävään hommaan. Monelle toimiva ohje on siis tehdä jotain heti ja aloittaa ikävimmästä päästä.

Lue seuraava osa tavoite kirjoituksista.

Lue alta edellinen kirjoitus tavoitteiden saavuttamisesta.

Takaisin ylös.


TAHDONVOIMALLA TAVOITTEISIIN
14.12.2011

Tahdonvoima on tutkimusten mukaan kuin lihas, se väsyy käytettäessä, mutta sitäkin voi harjoittaa vahvemmaksi.

Tutkimusten mukaan, jos olet esimerkiksi pitkän ja kuluttavan päivän töissä, on vaikeampi saada itsestä irti enempää. Silloin tulee todennäköisesti valittua matalan energiankulutuksen viihdykettä illaksi, eli käytyä sohvalle television eteen, vaikka tiedämmekin, että kävelylenkki ulkona tekisi paremman olon. Silloin, kun on joutunut jo pitkään käyttäytymään “kunnolla” ja suodattamaan pois näkyvistä omia tuntemuksia ja toiveita, on käyttänyt jo paljon tahdonvoimaa yhdelle päivälle. Ja kuten tiedämme, ei suuressa osassa työpaikkoja voi olla ja käyttäytyä miten haluaa.

Tarvitsemme siis strategian, kun haluamme muuttaa käyttäytymistämme. Jos vielä aamulla on tahdonvoimaa jäljellä, voiko silloin tehdä jotain haluaman muutoksen eteen? Jos taas tietää olevansa parhaimmillaan johonkin toiseen aikaan päivästä, kannattaa hyödyntää se tieto. On turha lisätä muutoksen raskautta lisäämällä vastusta väärällä suunnittelulla tai suunnittelemattomuudella. Tutki omaa käyttäytymistä ja kokeile erilaisia vaihtoehtoja.

Harjoita tahdonvoimaa. Lisää haastetta pikkuhiljaa, kun edellinen taso tuntuu jo sujuvan. Pienet askeleet toimivat tässäkin. Jos haluat aloittaa lenkkeilyn, juokse ensimmäisillä kerroilla vain pari minuuttia muutaman kerran, jotta jää tunne, että voisit tehdä sen uudelleenkin. Juokse vain sen verran, että jää halu juosta uudelleen. Kävele loput lenkistä. Viikon kuluttua voi nostaa juoksuaikaa parilla minuutilla ja edetä oman kunnon kasvaessa ja juoksuhalun noustessa. Samalla harjoittuu tahdonvoima, kun lähtee lenkille monta kertaa viikossa.

Pidä myös verensokerisi tasaisena. Verensokerin aleneminen on suoraan yhteydessä tahdonvoiman alenemiseen. Tämä selittänee, miksi dieetit, joissa syödään vähän ja usein, saavat tuloksia aikaiseksi, nälkä on tahdonvoiman vihollinen. Tässäkin kannattaa hyödyntää strategista ajattelua. Pidä mukana valmiiksi kuorittuja porkkanoita, omenaviipaleita tai muuta terveellistä välipalaa. Kun energiaa on töistä tullessa vielä jäljellä, eikä nälkä kurni vatsassa, jaksaa todennäköisemmin tehdä muutakin kuin maata sohvalla.

Lue alta edellinen kirjoitus tavoitteiden saavuttamisesta.

Lue seuraava osa tavoite kirjoituksista.

Takaisin ylös.


MINDFULNESS TAVOITTEIDEN TUKENA
11.12.2011

Uudenvuodenlupauksia ei kannata jätää tekemättä sen takia, että ei ole aiemmin niissä onnistunut. Seuraavissa blogikirjoituksissa käyn läpi muutamia asioita, joilla voi vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen ja omaan käytöksen. Omista ajatuksista ja käytöksestähän se muutos liikkeelle lähtee.

Mindfulness kehittää harjoittajansa huomiokykyä. Meditointi on itsemme kanssa olemista. Itseen yhteyden ottamista. Olemme omassa hengityksessä, tuntemuksissa, ajatuksissa tai tunteissa. Huomioimme mitä herää itsessämme meditoinnin aikana. Tai arkiharjoitteita tehdessä, annetaan huomiota sille mitä ympärillä tapahtuu ja mille itsessä tuntuu.

Kun opit huomioimaan itseäsi, siirrä oppi myös tavoitetta tukien käytäntöön. Huomioimalla omaa käyttäytymistä, löydät ne kohdat, joissa “vanha” käyttäytyminen helposti ottaa vallan. Jos on vuosikymmeniä toiminut tietyllä tavalla, on siihen helppoa luisua takaisin huomaamattaan. Kun huomaat olevasi käsi keksipaketissa, olet läsnä tilanteessa ja voit valita otatko porkkanoita iltanaposteltavaksi keksien sijaan. Jos huomaat vasta keksipaketin syötyä mitä tuli tehtyä, kannattaa harjoitella lisää läsnäolemisen taitoa.

Aina kun huomaa positiiviset muutokset itsessä, auttaa se tavoitteisiin pääsyssä. Pienten edistymisaskeleiden huomioiminen ja niistä iloitseminen vahvistaa tavoitteeseen matkaamista positiivisen tunteen avulla. Positiivinen tunne tukee tahdonvoimaa.

Jos päätät aloittaa lenkkeilyn, kirjoita tekemäsi lenkit vaikka kalenteriin ja ympäröi ne jollain kirkkaalla värillä, jotta näet selkeästi miten paljon olet jo saanut aikaiseksi. Unohdamme monia tekemiämme asioita ajan mittaan, koska ympärillämme on valtavasti informaatiota. Kaikki ei vain mahdu pään sisälle. Korosta itsellesi tavoitteen eteen tekemäsi työ, jotta se pysyy mielessä ja auttaa tsemppaamaan eteenpäin.

Mindfulness opettaa myös hyväksymistä ja arvostelemattomuutta. Tämäkin taito auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Lipsahtaessasi vanhaan toimintatapaan, saatat helposti syyllistää itseäsi. Syyllisyys vie positiivisen tunteen, jota tarvitset tavoitteeseen pääsemisen voimaksi. Unohda siis syyllisyys. Olemme ihmisiä inhimillisine piirteinemme. Ollaan armollisia itsellemme ja jatketaan lempeästi siitä mihin jääimme.

Lue seuraava osa tavoite kirjoituksista.

Takaisin ylös.


RAKASTAVALLA YSTÄVÄLLISYYDELLÄ
6.12.2011

Rakastava ystävällisyys on hieno harjoite meidän jokaisen elämään. Rakastavalla ystävällisyydellä suhtaudutaan kaikkeen, myös itseemme. Rakastavaa ystävällisyyttä harjoittava tietää, että voi itse luoda onnellisuutta, iloa ja toivoa sekä rakkauden tunnetta. 

Me emme voi muuttaa toisia ihmisiä, mutta voimme tietoisesti päättää miten suhtaudumme ympärillä olevaan maailmaan. Voimme valita ystävällisen suhtautumistavan sen sijaan, että valitsisimme ajatella ja puhua negatiivisista, ikävistä ja pahaa olotilaa levittävistä asioista. Voimme valita olla levittämättä huhuja, opetella puhumaan vilpittömästi, kertoa asioista jotka lisäävät iloa ja toivoa, sekä itselle että muille. 

Rakastavaa asennetta voi harjoitella metta-meditaatiolla. Länsimaisessa kulttuurissa olemme tottuneita siihen, että joku toinen “tuo” rakkautta elämäämme. Saamme sitä joltain toiselta. Käymme jopa kauppaa siitä. Myös omassa itsessään voi antaa rakkautta itselle, ja kun se onnistuu, jakaa sitä ympärilleen. 

Olen itse kokenut yhden metta-meditaation aikana järisyttävän voimakkaan rakkauskokemuksen. Koin rakkautta, jonka vahvuista en tiennyt olevan olemassakaan. Rakkaus oli niin voimakasta ja puhdasta, että se tuntui jumalalliselle rakkaudelle. Kokemus oli mieleenpainuva, rauhallinen ja kaunis. Ja sain sen aikaan pelkästään oman pääni sisällä. Kukaan ei tuonut sitä rakkautta minulle siinä hetkessä. 

Voimakkaan rakkauden kokeminen auttaa jaksamaan arjessa. Olo on sen jälkeen kevyt, rakastettu ja ystävällinen. Pienet arjen kolaukset eivät osu, eivätkä upota. Toisia ihmisiä jaksaa kohdata avoimena, läsnä olevana ja lempeästi. 

Olen pohtinut millaisia olisivat työpaikat, jos siellä harjoitettaisiin metta-meditointia yhdessä kerran viikossa. Kaikissa ammateissa joissa kohdataan ihmisiä, muutos varmasti näkyisi positiivisena. Jaksamme huolehtia toisista paremmin, kun omat akut ovat ladatut. 

Puhumattakaan miten perhe-elämä hyötyisi rakastavaa asennetta harjoittavista vanhemmista. Kun rakkautta ja lempeyttä saa ensin itse, on sen jälkeen aidosti valmis pitämään huolta toisesta. Jaksamista riittää.

Miten toimisi eduskunta, jos siellä meditoitaisiin rakastavaa asennetta kerran viikossa? Ehkä päätöksiä tehtäisiin enemmän yhteisen hyvän eteen, kuin oman aseman tai puolueen vallan pönkittämiseksi? Ehkä yhteistyö yli puoluerajojen kasvaisi ja toimikunnat olisivat työssään tehokkaampia? 

Jokainen metta-meditointiyritys ei aina tuo rakastavaa tunnetta, eikä ihanaa euforiaa. Rakastavan tunteen esille tuominen vaatii keskittymistä, avoimuutta ja harjoittelua. Jos odottaa jotain tapahtuvaksi pakoittaen, se luultavasti ei tapahdu. Mettaa tuleekin harjoittaa antamalla sen tapahtua, mikä on tapahtuakseen. Hyvä meditointikokemus se yleensä aina on, vaikka suuri rakkaudentunne ei juuri silloin nousisikaan. 

Mikäli haluat tulla kokeilemaan kanssani rakastavan ystävällisyyden tunteen herättämistä, on siihen mahdollisuus Helsingin aikuisopistolla maalis-huhtikuun aikana. Ilmoittautuminen kurssille alkaa 7.12.2011.

Kokeile kiitollisuus-meditointia.

Takaisin ylös.


VAIENNA SISÄINEN KRIITIKKOSI
29.11.2011

Monilla meillä on sisällä ankara kriitikko, joka vaatii täydellisyyttä. Pitäisi osata, kyetä, jaksaa. Olla parempi versio itsestämme. Miksi vaadimme itseltämme asioita, joita emme vaadi muilta? Miksi itselle pitää olla ankarin?

Eikö olisi mukava tehdä asioita ilman omaa sisäistä arvostelua? Laulaa, ilman että miettii sävelessä pysymistä. Tanssia ilman täydellistä askellusta ja huippusuoritukseen pyrkimistä. Kokata ateria ja olla miettimättä miten hyvä se olisi voinut olla, jos vain osaisi paremmin. On monia asioita joista voisimme nauttia lopputulosta arvostelematta. Opetellaan iloitsemaan siitä että yritämme, että emme anna epäonnistumisen pelon lannistaa ja olla kokeilematta.

Sisäinen kontrolleri on hyvä olla olemassa. Kontrolleri pitää meidät vastuuntuntoisena ja huolehtii että hoidamme sovitut asiat. Se auttaa meidät töihin aamulla ja huolehtii että hoidamme moninaiset työt ja askareet. Sisäisen kontrollerin voi kuitenkin ajoittain laittaa pienelle lomalle.

Voit kirjoittaa kriitikollesi kirjeen. Kiitä kriittiikkoa niistä asioista joita hän tekee hyvin sinua ajatellen. Kirjoita myös missä asioissa hän on liian vaativa. Pyydä lomaa häneltä tai lähetä kriitikko lomalle. Voit mielessäsi kuvitella hänet kanarian lennolle tai jättää hänet juna-asemalle, jossa et itse jää pois. Muistuta itseäsi että kriitikkosi ei ole paikalla.

Voit tehdä itsellesi affirmaation eli voimalauseen ja toistella miten sinun esimerkiksi ei tarvitse olla täydellinen tanssija. Tee lauseesta omaan suuhusi sopiva ja toista sitä ainakin pari kertaa päivässä itsellesi. Läpi elämän kantavat uskomukset saattavat syntyä vain parista lauseesta, kun koemme arvostelua itseämme kohtaan. Affirmaation avulla voit ottaa valtaa pois uskomuksilta.

Tee tahalleen väärin. Jos haluat maalata, mutta koet, että vain arvostelet lopputulosta, maalaa väärällä kädellä ilman, että yrität saada aikaiseksi mitään kuvaavaa. Maalaa vain omaksi iloksi. Maalaa koska vain yksinkertaisesti haluat maalata ja se tuo hyvää mieltä.

Voit myös miettiä minkä näköinen sisäinen kriitikkosi on. Ehkä hän on hieman noitamainen ja ankaran näköinen. Voit mielessäsi muuttaa hänen ulkonäköään. Muuta häntä pehmeämpään suuntaan, vaikka hymyileväksi ja hyväksyväksi. Mielikuvalla voi muuttaa sisäisen kriitikon toivottuun suuntaan ja oppia olemaan suhtautumatta häneen niin vakavasti.

Voit myös kehittää itsellesi sisäisen kannustajan. Kuvittele kannustaja ulkonäköä myöten ja mieti millaisin sanoin ja elein hän sinua tukisi. Anna kannustajan puhua ja kuuntele hänen sanomaansa kriitikon sijaan. Mieti kumpaa puhujaa sinun on eri tilanteissa fiksumpaa kuunnella ja anna oikean tukijan auttaa sinua saavuttamaan toiveitasi ja unelmiasi.

Takaisin ylös.


ARVOSTELEMATTOMUUDEN KAUNEUTTA
22.11.2011

Mindfulnessiin liittyy voimakkaasti se, että asioita ja tapahtumia ei arvoteta. Kaikki harjoitukset ovat samanarvoisia huolimatta siitä, miten ne sujuvat. Samoin kaikki muu on yhtä arvokasta. Arvostelemattomuutta ei tule ulottaa vain harjoittamiseen, vaan myös muuhun elämään.

Jokaisella meillä on ollut omanlainen lapsuus. Olemme oppineet erilaisia asioita ja kokeneet erilaisia kokemuksia. Kaikki mitä olemme nähneet ja kokeneet ovat jättäneet meihin jonkilaisen jäljen. Tulkitsemme tapahtumia näiden jälkien kautta. Hämähäkeistä traumatisoitunut ihminen voi pelätä jopa muoviseksi tietämäänsä hämähäkkiä, kun taas ihminen, jolla on ollut hämähäkejä lemmikkeinä pitää myrkyllisiäkin hämähäkkejä mukavina eläiminä. Molempien kokemus on yhtä oikea.

Kun siis olemme samassa tapahtumassa ja periaatteessa koemme samoja kokemuksia, on silti jokaisen kokemus tapahtuneesta omanlaisensa, ainutlaatuinen. Jokaisen kokemusta värittää menneisyys, nykyinen olotila, asenne, ennakoluulot, ennakko-odotukset, muiden kommentit ja monet muut asiat ja ajatukset.

Arvostelemattomuus on kaunis tapa. Mikä oikeus meillä on arvostella toisen toimintatapaa, jos hän ei vahingoita ketään? Miksi meidän tapamme toimia olisi yhtään oikeampi? Molemmilla tavoilla voi päästä yhtä hyvään lopputulokseen.

Arvostelemattomuudella emme myöskään ota kantaaksemme turhaa painolastia itsellemme. Kun oppii päästämään irti toisen sanoista ja teoista, on oma olo kevyempi. Jos työkaveri ei aamulla tervehdi, älä mieti mitä vikaa sinussa on, vaan ymmärrä, että jotain sellaista on tapahtunut mikä vaikuttaa voimakkaasti hänen olotilaansa. Sen ymmärtäessäsi ja hyväksyessäsi voit päästää irti hänen olotilastaan ja olla ottamatta itseesi kantaaksesi sitä mukanasi.

Arvostelemattomuus suodaan myös itselle. Omaa käytöstä ei arvostella. Tekemisistä sen sijaan opitaan tai niistä nautitaan. Täydellisiksi emme tule koskaan, mutta aina voimme kehittyä. Virheistä oppiminen on toimivampaa kuin virheissä vellominen. Virheisiin jääminen voi jopa aiheuttaa yrittämisen ja kokeilemisen lopettamisen, kehittymisen pysähtymisen. Harjoittaessa arvostelemattomuutta olemme lempeitä itsellemme. Arvostelemattomuuus, tilanteen hyväksyminen voi myös auttaa hankalassa elämänvaiheessa.

Jos haluat kokeilla arvostelemattomuutta, voit käyttää zen-mestareiden oppia tilanteiden hyväksymiseen. Kaikki mikä tapahtuu, tulee myös menemään ohi. Voit eri tilanteissa sanoa itsellesi “myös tämä tunne tulee menemään ohi”, “myös tämä tilanne tulee menemään ohi”. Asioiden ohimenevyyden luonteen huomaaminen yleensä auttaa suhtautumaan asioihin eri tavalla. Ja koska kaikki on ohimenevää, on kaikki myös arvokasta.

Lisää Mindfulnessista blogissa.

Takaisin ylös.


MEDITAATIO STRESSINHALLINTAAN
19.11.2011

Aloita istumalla tai makaamalla rauhassa. Huolehdi että selkä on suorana, jotta hengittäminen on helppoa. Mikäli istut, kannattaa molempien jalkapohjien olla maata vasten.

Sulje silmäsi. Huomaa miten sulkemalla silmäsi tulet tietoisemmaksi omasta hengityksestäsi. Hengitä rauhassa sisään ja huomaa miten hengitys liikkuu sieraimissasi. Miten se sieraimista etenee alas kurkkuun, aina vatsaan saakka.

Hengitysmeditaatio oli Buddhan meditaatio. Ei tarvitse muuta, kuin hengittää sisään ja ulos ja tulla tietoiseksi hengityksestä. Jos huomiosi vaeltaa pois hengityksestäsi ja huomaat sen, tuo huomiosi lempeästi takaisin hengitykseen. Tuo huomiosi äänistä takaisin hengitykseesi. Tuo huomiosi vartalotuntemuksistasi takaisin hengitykseesi.

Anna hengityksesi virrata sen luonnolliseen tahtiin sisään ja ulos. Tuntemuksia ja ajatuksia saattaa tulla ja mennä, mutta hengitys jatkuu rauhassa ja vaivatta. Anna mielesi levätä.

Hengitä sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Pidä huomiosi hengityksessäsi. Voit myös sanoa itsellesi hengitän sisään, hengitän ulos.

Voit käyttää hengitystä rauhoittamaan itsesi stressaavissa tilanteissa. Hengitä sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Jos huomaat ajatustesi lähtenee omille poluilleen, tuo huomiosi ajatuksistasi lempeästi takaisin hengitykseen.

Hengitä sisään rentoutta ja hengitä ulos jännitystä. Sisään rentoutta ja ulos jännitystä. Ota yksi syvä hengitys, pidätä sitä hetki, ja anna sen jälkeen hengityksesi palautua sen luonnolliseen tahtiin.

Hengitä rauhassa sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Pidä huomiosi hengityksessäsi. Anna hengityksen virrata rauhassa, sen omaan luonnolliseen tahtiin.

Voit pikkuhiljaa alkaa palautumaan kellon maailmaan. Voit rauhassa alkaa avata silmiäsi ja venytellä jäseniä, jos se tuntuu hyvälle.

Löydät lisää meditointeja täältä.

Takaisin ylös.


KRIITTINEN MASSA
16.11.2011

Meidät ihmiset on rakennettu huomaamaan vaarat ympäriltämme henkiinjäämisemme varmistamiseksi. Sama ominaisuutemme saa meidät helposti vellomaan ikävissä asioissa. Ja ikäviä asioita maailma tuntuu olevan pullollaan. Kun vain uutisia lukee, laskeutuu toivottomuuden paino helposti harteille.

Näen työssäni paljon henkisistä muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä. Ihmisiä tuntuu enemmän ja enemmän kiinnostavan mielenrauha ja tasapaino. On kuin iso muutos olisi lähtenyt käyntiin. Kiinnostusta herättää meditoinnin harjoittaminen, oma henkinen kehittyminen ja omien valintojen vaikutukset hyvinvointiin sekä moni muu yhteinen asia. Harva enää puhuu siitä miten ison omaisuuden tai mitä tavaroita haluaa, vaikka siinäkään ei ole mitään pahaa. Jokainen meistä elää omaa kehityskaartaan ja olemme kaikki hieman eri kohdassa matkallamme.

Moni kohtaamani ihminen aidosti kärsii erilaisista maailman epäoikeudenmukaisuuksista sekä voimattomuuden tunteesta, kun tuntuu ettei mikään muutu parempaan. Moni asia meneekin rajummaksi. Ääri-ilmiöt tuntuvat kehittyvän muuallakin kuin säätilassa.

Joskus ihmiset surevat asioita, joita he kohtaavat. Kuten sanotaan tietäminen saattaa lisätä tuskaa. Voimme miettiä miksi meidän piti kohdata jokin satuttava asia tai miksi meille näytetään julmuuksia. Vastaus ei aina ole selvä juuri sillä hetkellä. Joskus myöhemmin saatat huomata mitä hyötyä koetusta oli tai miksi oli hyvä, että sinulla oli tiedossa jokin asia. Ehkä vuosien kuluttua voit hyödyntää niitä muuttamalla jotain paremmaksi monelle ihmiselle? Elämä on matkaa. Matkan varrella kohtaamamme irralliselta tuntuvat asiat saattavat yhtäkkiä näyttäytyä selkeänä punaisena lankana, mikä on kulkenut koko ajan mukanamme. Yhtäkkiä asioille on selitys tai voi hyödyntää jotain, mikä muuttaa aiemman ikävän kokemuksen positiivisesti merkitykselliseksi.

Kohtaan paljon ihmisiä, jotka haluavat muuttaa yhteisiä asioitamme parempaan. Ihmisiä, jotka huomaavat toisten hädän ja haluavat auttaa. Ihmisiä, jotka ovat suvaitsevaisia, avoimia, lempeitä ja osaavia. Joskus auttaminen pitää aloittaa omasta itsestä, jotta on voimia kohdentaa sitä toisiin. Heräämistä tapahtuu ihmisissä monella tasolla. Kukaan ei voi korjata kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain pientä. Asiat muuttuvat yhteiskunnallisesti, kun tarpeeksi iso massa ihmisiä on mukana muutoksessa.

Voima on aidon halun heräämisessä. Kun ihminen haluaa tehdä jotain tarpeeksi paljon, hän usein keksii keinot toteuttamiseen. Toiset tekevät ulospäin näkyviä asioita, toiset tekevät muutosta hiljaa itsekseen, huomiota herättämättä. Emme koskaan tiedä missä vaiheessa toinen on polullaan, emmehän aina paikanna omaa sijaintiammekaan.

Takaisin ylös.


AHNEUDEN LOPPU?
12.11.2011

Ihmiskunnan ahneus on hämmentävän surullista katsottavaa. Meillä on monta esimerkkiä siitä, kuinka jopa yksi ihminen saa paljon tuhoa aikaiseksi käyttämällä valtaa pelkästään itsensä hyväksi. Liian monesti ihminen haluaa itselleen valtavat määrät rahaa seurauksista välittämättä.

Monet tutkimukset todistavat, kuinka raha ei tee onnelliseksi. Harva tuntuu uskovan tutkimuksia. Usein rahanhalun motiivina on isompi talo, komeampi auto, leveämpi elämä, hienommat tavarat, lomamatkat ja statussymbolit. Luulemme olevamme parempia, kun ympäröimme itsemme toisten rakentamilla brändeillä. Merkin mielikuva ikäänkuin tarttuu sitä kantavaan ihmiseen. Toki rahaa voi käyttää myös hyvään ja sitä kautta tuottaa hyvää oloa itselle ja ympäristölle.

Ihmiskunta on tiennyt pitkään, että tuhoamalla luontoa ja käyttämällä loppuun luonnon tuottamat varat, tuhoamme oman elämämme tällä planeetalla. Tuottamalla jätteitä ja myrkkyjä tänne seuraksemme, tuhoamme itseämme mm. lisääntyvien sairauksien kautta. Silti nykyistä talouskriisiä yritetään hoitaa lisäämällä kulutusta. Kotiplaneettamme ei kestä tätä toimintaa enää kovin kauan, joten miten tätä voidaan vielä harkita?

Yritykset suunnittelevat tuotteita joiden elinkaari on nippanappa takuuaika, ja sitten onkin jo aika ostaa uusi vastaava tuote. Ihminen tuntuu rakastavan uutta kiiltävää keittiötään enemmän kuin toista ihmistä. Edelleen vertailemme itseämme toisiin omistamiemme tavaroiden kautta.

Yksittäisellä kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa. Monesti saamme inspiraatioita toisiltamme. Aivan kuin kuulemme hyvästä tuotteesta tai palvelusta, omaksumme hyväksi todettuja toimintatapoja. Viime aikoina olen kuullut ihmisistä, jotka ovat vaihtaneet pankkia, koska erään pankin omistajan arvomaailma ei kohtaa heidän arvomaailmaansa. Tämän he ovat myös avoimesti kertoneet pankille vaihdon syyksi.

Monet ihmiset kuuluvat ruokapiiriin ja ostavat ruoan suoraan tuottajalta tukeakseen ruoan tuottajaa ja saadakseen puhtaampaa ja terveellisempää ruokaa. Ihmiset käyttävät tavaroita ja vaatteita aivan loppuun asti toimiakseen eettisemmin. Kierrättäminen ja lainaaminen kasvavat koko ajan. Monet pienet valinnat kertaantuvat hyvien toimintatapojen levitessä. Luomun suosio on hyvä esimerkki kuluttajien vaikuttamisesta.

Ehkä nykyinen talouskriisi on se muutos, jota me ihmiskuntana tarvitsemme päästääksemme irti rahasta ja löytääksemme uusia kestävämpiä toimintatapoja? Ehkä meidän on pakko oppia tämäkin kantapään kautta, koska emme ole uskoneet muutoksen tarpeellisuutta?

Ihminen on kekseliäs ja sopeutuvainen. Ei siitä ole kovinkaan montaa vuosikymmentä, kun asuimme isommissa perheissä monen sukupolven voimin ja kasvatimme oman ruokamme. Ehkä tämä on käännekohta ja palaamme joihinkin vanhempiin toimintatapoihin, joissa toimimme suurempina yksikköinä yhdessä ja kestävämmin?

Takaisin ylös.


EI ODOTUSTEN MUKAISTA
8.11.2011

Huomaan laittaneeni erilaisia odotuksia siitä, mitä elämä tuo tullessaan, olettamaani järjestykseen omassa päässäni. Alitajuisesti olen odottanut oman ja miehen sukujen vanhimpien jäsenten olevan seuraavia “suru-uutisia”. Myös erilaiset tiedossa olevat sairaudet saavat minut jollain tavalla valmistautumaan mahdollisien ikävien uutisten varalle.

Elämä ei tietenkään toteudu aivan odotusten mukaisesti. Viime perjantaina sain uutisen jota en ollut odottanut. Erittäin hyvässä “ulkoisessa” kunnossa oleva, aktiivista elämää viettävä läheinen sukulaiseni sai kaikille yllätyksenä vakavan sairaskohtauksen. Muutamien tuntien ajan olin epätietoinen siitä miten sairaskohtaus tulee vaikuttamaan häneen. Tiesin vain, että hän on Suomen parhaassa yksikössä hoitoa saamassa.

Huomasin hyvin selkeästi mitä hyötyä on hetkessä elämisen harjoittamisesta surullisessakin tilanteessa. Mieleeni ei tullut “olisi pitänyt”, “en ole ehtinyt”-tyyppisiä ajatuksia. Olin täysin rauhassa tekojeni ja tuntemusteni kanssa. Toki mieleni oli hämillään, järkyttynyt ja koin surua tapahtuneesta. Kuullessani tapahtumien kulun, tunsin myös voimakkaasti paikalla olleiden kokeman hädän.

Kun päivittäin ottaa vastuun omista teoista, ajatuksista ja tuntemuksista, tulee elettyä hyvin pitkälle mielenrauhaa ylläpitävää elämää. Ei tarvitse jossitella, eikä katua. Jokaisena päivänä voi valita uudelleen millainen ihminen haluaa olla, ja toimia sen mukaisesti. Kukaan ei ole täydellinen, eikä se ole tarkoituskaan. Ihmisinä meillä on monia puolia ja monia hyvin erilaisia päiviä. Omaa etiikkaa ja moraalia kannattaa kuunnella ja pyrkiä toimimaan niiden mukaisesti. Minä päivänä tahansa joudut ehkä yllättäin pysähtymään arvojesi äärelle ja silloin on lohduttavaa, jos ei ole omassa toiminnassaan myöhässä.

Kyseistä perjantaita edellisenä iltana olin ääneen pohtinut syysiltojen pimeyttä. Miten raskaalle pimeys juuri silloin tuntui. Viime vuonna tähän aikaan lumi jo valaisi iltojamme. Perjantaina kun olin kuullut miten leikkaus sujui hyvin ja toipuminen oli jo alkanut, ei iltojen pimeys täyttänyt mieltäni. Koirien kanssa illalla pimeässä kävellessä mieli tuntui hyvin valoisalle ja askel keveälle. Muistin, että jos pimeät illat ovat ainoa ikävä asia elämässä, asiat taitavat oikeasti olla todella hyvin.

Takaisin ylös.


MONTA SUJUVAA ASIAA PÄIVÄSSÄ
1.11.2011

Koska olet viimeksi pysähtynyt miettimään miten monta asiaa päivässä sujuu hyvin? Useimmilla aivojemme toiminnasta johtuen negatiivinen kiinnittää huomiomme voimakkaammin, mikä tietysti lisää ikäviä tunteita päiväämme. Yhtälailla voimme ottaa hetken, ja pysähtyä pohtimaan kuinka paljon saammekaan tehtyä asioita oikein ja kuinka moni asia sujuu hienosti ihan huomaamattaan, jopa automaattisesti.

Aamulla heräämme ehkä herätyskellon soimiseen. Mikäli kello soitti oikealla hetkellä, sujui aamuherätys siltä osin kuten pitikin. Harvoin vain tulee kiitettyä herätyskelloa siitä, että se teki sen mitä pyysimmekin. Useinhan se ensimmäinen ajatus saattaa olla enemmän “kauheaa, joko nyt on jo aamu”-tyyppinen.

Kun saamme itsemme ylös sängystä, suuntaamme kulkumme ehkä kahvinkeittimen suuntaan. Kahvi tippuu aamutoimien aikana ja virkistävä kofeiinikuppi on kohta lämmittämässä käsiämme. Taas monta asiaa sujui mutkattomasti. Löydämme vaatteet päällemme ja osaamme pukea ne oikein. Ei sekään ole kaikille itsestään selvää. Moni aikuinen joutuu opettelemaan sairauden jälkeen monia perusasioita uudelleen.

Saamme aamun aikana aamupalat tehtyä ja syötyä, ehkä lapsetkin koulutielle oikeiden tavaroiden kanssa oikeaan aikaan. Selviämme itse työmatkalle. Ruuhka voi olla tyypillinen seuralainen, mutta moni lukee metrossa tai bussissa kirjaa tai kuuntelee musiikkia. Useat kuuntelevat autoissa audiokirjoja tai radiota. Ihminen keksii tapoja viihdyttää itseään tylsissä hetkissä. Monet asiakkaani tekevät meditointiharjoituksia työmatkoilla. Meditointiharjoitukset virkistävät ja rentouttavat ja auttavat kohtaamaan tulevan päivän rauhallisin mielin.

Jos kirjoitat kaikki päivän aikana hyvin sujuneet asiat ylös, tulee listasta pitkä. Olemme osaavia, monitaitoisia, ihmeellisen kekseliäitä olentoja, joilla on kaikilla erilaisia vahvuuksia ja erikoisosaamisia. Ole lempeä itsellesi ja toisille. Hyväksy itsesi sekä toiset myös heidän epäonnistuessaan. Saamme päivän aikana kuitenkin suurimman osan asioista sujumaan, kun oikein alamme asiaa pohtimaan.

Takaisin ylös.


PIENI PAUSSI TARPEEN
25.10.2011

Viime viikolla minut piti paussissa keuhkokuume. Pysähtyminen jätti miettimään pysähtymisen voimaa enemmänkin. Monesti on hyvä ottaa pieni paussi ennen kuin reagoi. Onhan meillä sanontakin kymmeneen laskemisesta.

Perhe-elämässä pysähtymisen taito on hyödyksi. Kun kumppani tai lapsi tekee jotain hermoja raastavaa, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Lapsille on turha opettaa sanallisesti mitään, jos oma käyttäytyminen ei tue puhetta. Mieti tuleeko oma reaktio oikeasti kyseisestä tilanteesta, vai onko syynä väsymys, pitkä päivä työpaikalla, päivän mittaan pieleen menneitä asioita tai jonkin vanhan patoutuneen asian ulos purkautumista?

Pieni paussi voi pelastaa loppuillan. Haluatko oikeasti purkaa omaa pahaa oloa muihin vai riittäisikö että pyydät heitä korjaamaan tilanteen ja kerrot että tarvitset hetken aikaa ollaksesi rauhassa yksin? Ota tarvittava hetki itsellesi. Käy vaikka pienellä kävelyllä. Tutkaile omia tuntemuksiasi ja toiveitasi. Mikä helpottaisi oloa juuri tällä hetkellä? Onko se saavutettavissa? Voitko pyytää jotain toista auttamamaan sinua saamaan sen? Kaipaatko oikeasti vain halausta ja ymmärrystä?

Työpaikalla toimii sama pysähtyminen. Kannattaako suututtaa työkaveri, jonka apua saatat tarvita myöhemmin? Kannattaako pomolle huutaa hetken mielijohteesta? On luonnollista, että joskus kuppi kiehuu yli äyräiden. Sitä tapahtuu kaikille. Mutta sen näyttäminen ei aina ole fiksua oman tulevaisuuden kannalta. Työpaikallakin voi pyytää, että saa miettiä asiaa ja palata siihen hetken päästä. Monia asioita on jopa suotavaa hauduttaa ennen päätöksen tekoa.

Kulttuurimme tuntuu kulkevan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että “koska olen rehellinen minulla on oikeus sanoa suoraan mitä ajattelen, vaikka se kuinka pahoittaisi toisen mieltä”. Ihan kuin rehellinen mielipide antaisi oikeuden käyttäytyä huonosti. Pitää muistaa, että meillä kaikilla on aina oma näkemyksiemme asioiden kulusta ja oikeista ratkaisuista. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisimme oikeassa. Tai että samaan lopputulokseen ei voisi päästä montaa eri reittiä. Toisen ihmisen mielen pahoittamiselle ei ole mitään vakuuttavaa syytä. Palautetta voi aina antaa ehdotuksia tehden ja toisen mielipahaa säästäen ja silti olla rehellinen. Meidän vain pitää ottaa vastuu tekojemme seurauksista ja päättää miten me oikeasti haluamme toimia. Haluatko lisätä yhteistyötä ja hyvää ilmapiiriä vai tartutatko pahan olosi muihinkin?

Kiinalainen sanonta sen kertoo “Jos pystyt olemaan kärsivällinen yhden vihastumisen hetken, se saattaa pelastaa sinut sadan päivän murheelta”.

Takaisin ylös.


PAKOLLISTA PYSÄHTYMISTÄ
21.10.2011

Keuhkokuume pysäytti minut toistamiseen tänä syksynä. Pysähtyminen tapahtui monella tavalla. Luonnollisesti kaikki työt ja tapaamiset piti siirtää tai saada sijainen hoitamaan ne. Toisaalta, kun kunto ei salli muun kuin makaamisen, sitä lähes kirjaimellisesti pysähtyy elämään sohvalta ja sängystä käsin. Tuntuu kuin muu maailma jatkaisi pyörimistään kuten ennenkin, mutta itse on siitä sivussa ja irrallaan, omalla pienellä planeetallaan.

Elämä kipeänä sohvalla on tylsää. Varsinkin siinä vaiheessa, kun on niin kipeä, ettei keskittyminen kanna mihinkään. Mieheni sanoi että näytän touhukkaalta. Tajusin tekeväni kaikenlaista sijaistoimintaa, jotta en huomaisia pahaa olo. Vein tavaroita paikoilleen ja häsläsin sinne tänne. Tätä me ihmiset teemme varmasti paljon. On helppoa avata televisio tai radio, jotta ei tarvitse ajatella ikäviä tai vaikeita asioita.

Pysähdyin huomaamaan olemaan kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus sairastaa kotona suun kautta otettavien lääkkeiden avulla. Keuhkokuume on pieni juttu moneen muuhun verrattuna. Huomasin myös, kuinka kiitollinen olen siitä, että minulla on mukava koti jossa viihdyn. Hetket, joilloin oli pelko joutua sairaalahoitoon, tuntuivat musertavilta. Kuin menettäisi kaiken vapauden. Silloin menettäisi läheisten lähes jatkuvan ympärillä olemisen. Läheisillä ja kosketuksella on iso osa hyvinvoinnille ja paranemiselle. Myös lemmikkien kosketuksella on merkitystä.

Makasin lähes mitään tekemättä kolme päivää. Televisiossa liikkui jotain. Muistikuvia niistä ei ole paljoa. Lähinnä koska ne eivät olleet muistamisen arvoisia. Poikani oli sairaana osan aikaa kanssani, joten hänen kanssaan katselimme sohvalla televisiosarjoja, mittailimme kuumetta, vuorottelimme torkkupeittoa ja otimme torkkuja. Oli mukavaa, että oli seuraa, vaikka ei lapselle sairautta tietenkään toivo.

Yksinäiselle sairastaminen on varmasti paljon pelottavampi kokemus. Mitä jos kaatuu ja satuttaa itsensä? Mitä jos kuume nousee niin korkealle, että taju menee? Koska joku huomaa, että jotain on vinossa? Kuka tuo yksinäiselle ruokaa kaupasta tai hakee lääkkeet apteekista tai kuljettaa lääkäriin? Jos yksinäinen ei ole työelämässä viive huomata avun tarve voi olla paljon pidempi.

Kun en pahalta ololtani kyennyt mitään tekemään, mieheni kysyi että etkö nyt voisi meditoida. Täytyy sanoa, että olo oli niin sairas etten kyennyt. Meditointi vaatii keskittymistä jajuuri minulla ei ollut. Vasta kun oloni alkoi paranemaan, aloin käyttämään meditointia yskimisen rauhoittamisen apuna iltaisin nukkumaan mennessä. Se toimi todella hyvin. Tein ohjatun meditoinnin ja keskityin hengittämään rauhassa ja tasaisesti koko harjoituksen ajan. Kannattaa kokeilla.

Hyvää elämää voi elää muutamat perustarpeet täyttämällä. Tarvitsemme kodin, jossa on turvallista olla, ruokaa ja toisia ihmisiä. Välillä tarvitsemme lisäksi lääkkeitä ja lämpimiä vaatteita, mutta mitkään hienot elämykset tai uudet tavarat eivät auta, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Miten pienistä asioista hyvä elämä oikeasti koostuu, on kaunista. Surullista on se, että harvaa sen muistaa ja sen tähden juoksee väärien asioiden perässä.

Havahduin myös huomaamaan, että olen onnekas, kun kaipaan takaisin työkuntoon. Työn tekeminen on oikeasti mukavaa ja innostava ja saan siitä paljon positiivisia tunteita ja jaksamista. Tulevia työpäiviä odotellessa.

Takaisin ylös.


KOIRAT ZEN-MESTAREINA
12.10.2011

Läsnäoloa harjoittavalle ja tutkivalle ovat omat lemmikit oivallisia opettajia, jopa zen-mestareita hetkessä elämisestä. Itselläni on kaksi Cavalieri-mestaria, joiden näkökulma elämään ihastuttaa lähes päivittäin. Tietenkin heidän elämänsä on yksinkertaisempaa kuin ihmisen, mutta ehkä yksinkertaisuudessakin on jotain opittavaa?

Yksi koirien ihastuttavimmista piirteistä on joka-aamuinen heräämisen jälkeen suoritettava uudelleen tutustuminen lauman jäseniin eli aamutervehdys. Jokainen aamu jokainen lauman jäsen saa sydämellisen ja hännänhuiskeisen tervehdyksen molemmalta koiralta. Koirat myös tervehtivät iloisesti toisiaan pitkän kaavan mukaan. Ihminen on usein oman tunnetilansa vallassa, ja ehkä murahtaa jotain ja keskittyy omiin askareisiin. Miten aamut lähtisivät sujumaan, jos ottaisimme hetken aikaa nauttiaksemme siitä, että olemme taas saaneet lahjaksi yhden uuden päivän ja saamme viettää sen läheistemme kanssa? Voisimme halata ja pysyä hetken halauksessa. Olla kiitollisia uuden päivän mahdollisuuksista ja rinnalla kulkevasta laumasta.

“Ei mitään hyvää aamupalaa” saattaa teini tai aikuinenkin kommentoida. Cavalierit riemastuvat ja alkavat innoissaan loikkimaan jo kun ruokakuppi nostetaan pöydälle täyttöä varten. Kiitollisuus ja ilo ruoan saamisesta hivelee “kokin” mieltä. Jokainen ruokakuppi otetaan vastaan kuin se olisi ensimmäinen ateria pitkiin aikoihin. Mindfulness-harjoitteisiin kuuluu läsnäoleva syöminen. Kokeile nauttia ateria rauhassa ja hitaasti. Usein huomaa syövänsä vähemmän, koska ehdimme huomata täyttymisemme. Toisinaan huomaamme syövämme mielikuvaa. Todellinen maku ei vastaa odotuksiamme. Itse olen lopettanut usean ruoka-aineen käytön, kun olen huomannut etten todellisuudessa pidäkään sen mausta. Tätä on hyvä kokeilla erilaisiin herkkuihin. Ne eivät aina olekaan sitä miltä ne näyttävät.

Entä kävelylenkit ulkona? Hetkessä elämisen ja sen tutkimisen aloittelijan asennetta, ei koiran tarvitse opetella. Kun samoja teitä kuljetaan eri järjestyksessä, ei ihmisen silmään syksyaikaan osu kuin satunnaiset kulkijat ja uusien talojen rakennustyömaat. Koirat keskittyvät hetkeen, haistelevat tarkasti päivän sosiaaliset tapahtumat, seuraavat mitä tapahtuu ympäristössä ja tutustuvat aivan kaikkeen mielenkiintoiseen matkan varrella. Mikään ei ole liian pientä, jotta sitä ei kannattaisi varmistaa muutamalla nuuhkaisulla. Tavallinen kävelylenkki on suuri seikkailu. Koiran mieli on avoin ja se havainnoi kaiken aikaa.

Mindfulness opettaa ihmistä käyttämään aloittelijan mieltä ja tutustumaan pieniin yksityiskohtiin. Klassinen harjoite on syödä muutama rusina todella hitaasti, tutkien rusinan poimuja, haistellen ja maistellen. Samaa harjoitetta voi käyttää mihin tahansa hetkeen, olet missä vain. Katso ja tutki, kuten näkisit kaiken ensimmäistä kertaa, aivan kuten lemmikkimme tekevät.

Iltapäivisin pidän aina ehtiessäni meditointihetken. Joskus olen tehnyt joogameditointia lattialla. Kahden Cavalierin uteliaiden viiksien kutina muokkasi hetken naurujoogaksi ja oli aika etsiä uusia toimintatapoja. Nykyisin menen pitkälleni sohvalle, rentoudun ja suljen silmäni. Koirille tulee kisa, kumpi pääsee mahani päälle parempaan asentoon nauttimaan yhdessäolosta. Koiran paino mahan päällä ei haittaa hengitystä. Se itseasiassa auttaa havainnoimaan hengityksen kulkemisen aina mahaan saakka. Koirat tuntuvat nauttivan meditointihetkestä. Olenhan läsnä juuri siinä hetkessä, kun kolmisin olemme ahtautuneet samalle sohvalle mukavaan kasaan havainnoimaan ja hengittämään. Itse nautin koirien seurasta, pehmeydestä ja lämmöstä sekä suunnattomasta kärsivällisyydestä jaksaa tehdä harjoitetta pitkiäkin aikoja.

Illalla koira käy nukkumaan kun sitä väsyttää. Ihmiset katselevat televisiota ja haukottelevat. Vaikka silmistä valuu vesi, mietitään vieläkö katsottaisiin jokin lyhyt ohjelma? Koirat eivät murehdi menettävänsä mitään. Kun uni tulee, nukutaan. Joskus ihmisiä pitää jopa vähän komentaa siirtymään sänkyyn, jotta lauma pääsee omille paikoilleen yösijoille. Ehkä koira vaistoaa milloin isäntäväen hyvinvoinnin kannalta on syytä mennä nukkumaan?

Kaikki on väliaikaista, joten kannattaa huomioida ja arvostaa jokaista hetkeä mikä meille annetaan.

Lisää Mindfulnessista blogissa.

Takaisin ylös.


KIITOLLISUUSMEDITAATIO
7.10.2011

Aloita istumalla tai makaamalla rauhassa. Huolehdi että selkä on suorana, jotta hengittäminen on helppoa. Mikäli istut, kannattaa molempien jalkapohjien olla maata vasten.

Voit halutessasi sulkea silmäsi. Huomaa miten sulkemalla silmäsi tulet tietoisemmaksi omasta hengityksestäsi. Tule tietoiseksi ympäristöstäsi. Tule tietoiseksi kehostasi. Tule tietoiseksi ajatuksistasi.

Ole vain tietoinen kaikesta mitä tapahtuu. Hyväksy lempeästi ajatuksesi ja tuntemuksesi. Älä yritä muuttaa mitään tai saavuttaa mitään. Ei haittaa vaikka mielesi on vielä kiireinen. Aina kun huomaat ajatustesi karanneen omille teilleen, tuo ne lempeästi takaisin harjoitukseen.

Huomioi miten hengitys kulkee kehossasi, sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Hengitys on elämän lahja. Ole rauhassa omassa tietoisessa tilassasi ja lepää siinä.

Mitkä asiat koet omassa elämässäsi lahjoina? Anna niiden asioiden nousta mieleesi. Jos muita ajatuksia tulee mieleesi, se ei haittaa, tai jos olotilasi ei ole kiitollinen, ei sekään haittaa. Päästä irti kaikista odotuksistasi ja vain tunne mitä tunnet tällä hetkellä - rauhassa.

Jatka antamalla omien kiitollisuutta herättävien asioiden nousta mieleesi. Ole rentona tietoisessa tilassasi ja lepää siinä.

On asioita joista me kaikki voimme olla kiitollisia. Palauta mieleen jokapäiväisiä asioita, joista voit olla kiitollinen. Voit olla kiitollinen hengityksen lahjasta. Voit olla kiitollinen ruoasta, jota saat syödäksesi, siitä että sinulla on paikka missä asua ja nukkua turvallisesti. Voit olla kiitollinen pienistä iloista elämässä, esimerkiksi linnunlaulusta ja auringonpaisteesta, ilmasta jota hengitämme, kukista, jotka kaunistavat ympäristöämme. Anna pienten kiitollisuusaiheiden nousta rauhassa tietoisuuteesi ja lepää niissä.

Huomioi miten hengitys kulkee kehossasi, sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Hengitys on elämän lahja. Ole rauhassa kiitollisessa tilassasi ja lepää siinä.

Jos olotilasi ei ole kiitollinen, ei se haittaa. Päästä irti kaikista odotuksistasi ja tunne sitä mitä tunnet tällä hetkellä. Kiitollisuus saattaa ilmaantua myöhemmin päivän aikana.

Tuo mieleesi ihminen tai ihmisiä, joita kohtaan tunnet kiitollisuutta. Ihmisiä, jotka tukevat sinua, arvostavat sinua, kunnioittavat sinua. Ehkä he saavat sinut nauramaan? Anna rakastamiesi ihmisten nousta mieleesi. Voit kiittää mielessäsi näistä rakastavista ihmisistä ympärilläsi. Voit kiittää rakkaudesta, mikä saa sinut voimaan hyvin. Älä kuitenkaan pakoita mitään tapahtuvaksi, vaan anna ajatusten ja tunteiden nousta rauhassa pintaan.

Anna itsesi upota kiitollisuuden olotilaan, jos se on mahdollista. Hengitä rauhassa omaan luonnolliseen tahtiisi sisään ja ulos. Sisään ja ulos.

Palauta mieleesi jokin tapahtuma, josta voit olla kiitollinen. Anna itsesi tuntea kiitollisuus koko kehossasi, kun tunne nousee. Tunne se varpaista päälakeen saakka. Voi olla että olet saanut kuulla hyvän uutisen. Voit kiittää mielessäsi uutisen hyvistä vaikutuksista. Voi olla että olet vain hyvällä tuulella tai tunnet itsesi terveeksi. Voit kiittää hiljaa mielessäsi kaikista kiitollisuutta herättävistä asioista. Älä kuitenkaan pakoita mitään tapahtuvaksi, anna ajatusten nousta rauhassa pintaan.

Tuo nyt mieleesi kaikki itsessäsi olevat hyvät ominaisuudet, joista voit olla kiitollinen. Ole kiitollinen siitä, että olet juuri sinä. Kukaan ei voisi olla parempi sinä, kuin sinä olet. Voit tuoda mieleesi myös oman elämänkaaresi ja olla kiitollinen että olet saanut elää tuhansia hyviä hetkiä. Voit myös tuntea kiitollisuutta siitä, kuinka jokainen päivä saat mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. Älä kuitenkaan pakoita mitään tapahtuvaksi, vaan anna ajatusten nousta rauhassa pintaan.

Anna itsesi upota kiitollisuuden olotilaan, jos se on tällä hetkellä mahdollista.

Voit toistaa mielessäsi sanaa kiitos ja tuntea sen vaikutuksen koko kehossasi. Sano kiitos myös syvällä sydämessäsi.

Kun tuntuu hyvälle, voit alkaa pikkuhiljaa palaamaan rauhassa omaan tahtiisi kellon maailmaan. Jos silmäsi olivat suljettuina, voit avata ne rauhassa. Voit venytellä jäseniä, jos se tuntuu hyvälle. Anna kiitollisuuden tunteen johdattaa päivääsi.

Takaisin ylös.


MINDFULNESS PERHE-ELÄMÄSSÄ
5.10.2011

Olen pohtinut viime aikoina paljon erilaisia “Mindfulness-sovelluksia”. Olen miettinyt miten Mindfulnessin oppeja voi hyvödyntää arkielämässä. Sovelluksia löytyy yllättävän paljon. Itse asiassa yllätyksekseni huomaan, että Mindfulnessin etiikka ja opit ovat läsnä lähes kaikessa mitä teen.

Mindfulness meditoiminen on omaan itseen tutustumista. Otamme yhteyden itseemme ja olemme valmiita vastaanottamaan tietoa siitä mitä minulle kuuluu. Mille minusta tuntuu juuri nyt. Voit vaikka tervehtiä varpaitasi. Voit kuunnella sydäntäsi. Tutustu johonkin kohtaan itsessäsi, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvälle. Voit levätä hengityksessäsi tai tuoksutella aamukahvia. Tärkeää on, että olet juuri siinä missä olet. Paikalla. Läsnä.

Vanhemmuutta voisi ajatella minimissään parikymmentävuotisena retriittinä. Harjoituksena, mikä opettaa meille hyvin paljon itsestämme. Miten ajattelemme, miten toimimme. Jokainen lapsi ja jokainen hetki on opettajamme. Mindfulness opettaa kärsivällisyyttä, lempeyttä ja empatiaa. Ne ovat hyviä ominaisuuksia meille kaikille, ja mielestäni erityisesti vanhemmuutta harjoittaville.

Usein lapsen kasvaessa eri ikävaiheet tuovat muistoja omasta lapsuudesta. Joudumme opettelemaan päästämään irti omista traumoistamme, jotta emme siirrä omia pelkojamme lapseen. Mindfulnessin avulla voimme hoitaa omaa lasta sekä omaa sisäistä lasta, jonka olisi hyvä päästää irti oman lapsuuden tapahtumista.

Metta-meditaatio (loving kindness, rakastava ystävällisyys) on hyvä apuväline, kun haluat antaa rakkautta omalle sisäiselle lapselle, aikuiselle itsellesi sekä läheisillesi ja koko lopulta koko maailmalle. Metta-meditaation avulla opetellaan rakastamaan itseä, sekä kaikkia ympärillämme. Rakkautta maailma tuntuukin kaipaavan. Lapsille rakkauden näyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä rakastetuksi.

Pyri näkemään lapsi omana itsenään, sellaisena kuin hän on. Ole tietoinen hetkestä lapsen kanssa ollessasi, leikkiessänne, kuunnellessasi häntä, lohduttaessa, läksyjä kuulustellessa, nukuttaessa. Usein muistamme juhlavat, erityiset hetket elämästämme. Mindfulness opettaa kiinnittämään huomiota pieniin arjen hetkiin. Se opettaa arvostamaan kaikkia hetkiä, juuri sellaisena kuin ne ovat. Se auttaa muistamaan mikä on oikeasti tärkeää elämässämme.

Läsnäolemisen taito myös pidentää ajan tunnetta. Kallisarvoiset vuodet pienten lasten kanssa jäävät paremmin muistoihin, kun on läsnä hetkessä. Mindfulnessin periaatteita voi soveltaa lukemattomin tavoin arkielämään. Oman kokemukseni mukaan olen meditoimalla sekä Mindfulnessin arkiharjoitteita harjoittamalla onnellisempi, kärsivällisempi, avoimempi ja rakastavampi, vain muutamia mainitakseni. Voin itse paremmin kuin koskaan ja läheiseni saavat osansa hyvinvoinnistani aivan varmasti.

Ei ole väliä missä Mindfulnessia opit. Voit mennä kurssille, saada oppia työpaikalla luennolla tai TYHY-päivän yhteydessä. Luet ehkä kirjoja tai kuuntelet valmiita meditointiohjeita. Muutamat perusharjoitteet osaamalla, voi harjoituksia tehdä missä vain ja soveltaa niitä kaikkiin elämän osa-alueisiin. Ole utelias. Aloittelijan mieli on osa Mindfulnessia. Sen avulla pienetkin asiat näyttävät suurilta ja ihmeellisiltä.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


MINDFULNESSIA TEINI-IKÄISEN KANSSA
26.9.2011

Monet, kuullessaan olevani teini-ikäisen äiti, arvioivat ovien paukkuvan talossamme teinin ansiosta. Kotonamme on kuitenkin rauhallinen ja seesteinen tunnelma teini-iän myrskyistä huolimatta. Välillä itsekin herään ihmettelemään miten hienosti perheessämme asiat sujuvatkaan. Voiko arki oikeasti olla näin mukavaa?

Usein arki “syö” pienet kallisarvoiset hetkemme kiireen sekaan. Päivämme ovat täynnä ihania pieniä nautinnollisia hetkiä, joita emme ehdi huomata. Ajatuksemme ovat jossain aivan muualla, kuin tässä hetkessä, juuri nyt.

"Elämä on kaikkea sitä, mitä sinulle tapahtuu samalla, kun suunnittelet muita juttuja" on lausahtanut John Lennon. Ollessamme siis ajatuksissamme, meille tapahtuu meidän oikea elämämme. Kun siitä oikeasta elämästä saa kiinni, ja pystyy edes paikoin unohtamaan päässä pyörivät ajatukset, on oikealla tiellä nauttimaan elämästä.

Teinin kanssa on hyvä omata paljon lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Meillä teini tuppaa ajoittain puhumaan epäselvästi ja jopa murahdellen. Pyrin olemaan hermostumatta ja kysymään ystävällisesti uudelleen, jotta ymmärrän kerrotun lauseen sisällön. Välillä muistutan häntä miettimään, haluaako hän oikeasti puhua minulle kyseisellä äänensävyllä, vai voisiko jokin muu asia oikeasti vaivata ja aiheuttaa ärtymystä. Usein syyksi löytyy väsymys.

Sama vaivaa monia aikuisia. Tulee tiuskittua turhaan, kun on itse väsynyt. Pieni rauhoittuminen vaikka hengitysharjoituksen avulla voi auttaa pahimman ärtymyksen yli. Pienet rauhoittavat hetket antavat tilaisuuden miettiä, mille minusta oikesti tuntuu, mikä siihen on syynä ja miten asian voisi ratkaista. Rauhoittumisen aikana voi myös miettiä miten oikeasti haluaa käyttäytyä. Miten suhtaudumme toisiimme vaikuttaa molempien käyttäytymiseen ja mielialaan.

Kun kaipaat pientä rauhoittumista, keskity hetkeksi omaan hengitykseesi. Anna hengityksen edetä sen luonnolliseen vaivattomaan tahtiin. Lepää hetki hengityksessä. Voit keskittyä mille sinusta tuntuu juuri nyt tai miten haluaisit toimia. Voit mielessäsi toivottaa itsellesi voimia, mielenrauhaa, lempeyttä, sitä mitä juuri nyt tunnut tarvitsevasi eniten. Ole rauhassa muutama minuutti ja palaa sitten rauhassa takaisin kellon maailmaan. Yritä säilyttää rauhallinen olotilasi.

Teinit tarvitset paljon rakkautta ja ymmärrystä. Maailma on houkutteleva, mutta myös outo ja ehkä pelottavakin. On tarve olla aikuismainen ja välillä tunnekin omasta pystyvyydestä on huipussaan. Seuraavana hetkenä saattaa olla suuri turvallisuuden ja tuen kaipuu päällä. Teini-ikä on harvalle helppo. Vaatimuksia on paljon ja teot vaikuttavat jo paljon tulevaisuuteen.

Olen päättänyt olla teinille läsnä. Kuuntelen ajatuksella ja annan aikaa. Mikään ei ole tärkeämpää sillä hetkellä. Mikäli minulla on kiireinen hetki, kerron sen ja sovimme hetken, joilloin käsittelemme asiaa. Nuori huomaa arvostuksen ja palauttaa sen omassa käytöksessään.

Itse olen huomannut rehellisen ja rauhallisen, läsnäolevan keskustelun tehon. Asioista puhutaan, toista oikeasti kuunnellaan ja yhdessä pohditaan mikä on järkevää ja reilua koko perhettä kohtaan. Kaikkien mielipiteet ovat arvokkaita, mutta vanhemmat tekevät viimekädessä päätökset. Turvallisuuden tunnetta on hyvä korostaa. Tapahtuu mitä tahansa, vanhemmat ovat tukena ja apuna, vaikka vastuu teoista pitääkin kantaa itse. Me-henki perheen kesken on arvokasta. Kukaan ei saa jää yksin ongelmiensa kanssa, vaan asiat ratkaistaan aina tarvittaessa yhdessä. Kaikki voivat auttaa toisiaan.

Vanhemmuuden parhaita hetkiä ovat joskus pienet arkiset tilanteet. Eräänä iltana teini osoitti pahaa mieltään. Vastasin jotain siihen suuntaan, että nyt olisi hyvä hetki miettiä mistä oikesti tuulee ja pohtia omaa käytöstään: onko se reilua muita kohtaan. Pesin hampaat ja huomasin teinin “roikkuvan” portailla hidastellen sänkyyn menoaan. Kun tulin kohdalle, kuulin yhdet maailman kauneimmista sanoista “Anteeksi että sanoin pahasti. Olin vähän huonolla tuulella.” Kerroin lempeästi antavani anteeksi, samalla kun sisälläni riemuitsin riehakkaasti saamastani anteeksipyynnöstä. “Olen tehnyt jotain selkeästi oikein!” Sanat ovat tuntuneet parhailta sanoilta, mitä olen tähän mennessä nuoren suusta kuullut. Kaiken sen murahtelun sisällä on kuitenkin edelleen se ihana pieni lapsi, jota onneksi vieläkin saa halata - päivittäin.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


EI MIKSI, VAAN MITEN
21.9.2011

Kaipa uuden ryhmän kanssa pienelle henkiselle matkalle lähtemistä voisi jopa seikkailuksi kutsua. Se ei ehkä ole seikkailu isolla s-kirjaimella monenkaan mielestä, mutta elämää muuttavia tapahtumia siellä voi sattua.

Lähdimme Voimavara-kurssille osaanottajien kanssa eräänlaiselle yhteiselle matkalle, vaikka jokainen kulki ryhmässä omaa taivaltaan. Kurssi antaa raamit ja suunnan, mutta mitä kurssin aikana antaa ja sallii tapahtua, on jokaisella itsellä hallussaan. Tarkoitus ei ole velloa ongelmissa, vaan kulkea kohti ratkaisuja. Antaa uusien ideoiden vallata ajatuksia ja tilaa elämässä.

Voivavaroja lupaileva kurssi kuulostaa ehkä jopa hieman mahtipontiselta. Eikä kukaan niitä varmuudella voi luvatakaan, koska jokainen antaa voimavarojen synnyn mahdollisuuden itselleen. Aidot voimavarat lähtevät liikkeelle itsetuntemuksesta. On tiedettävä mitä haluaa ja mitä tarvitsee, jotta voi valita oikein. Kuten eräs ryhmäläinen asian ilmaisi: “On hyvä pysähtyä miettimään onko toive aito ja omani, vai tuleeko se ulkopuolelta.”

Niin usein me luulemme omien ajatustemme olevan hölmöjä tai turhia, tai muuten vain alempiarvoisia. Saatamme automaattisesti pitää muiden ajatuksia parempina kuin omiamme. Kun on hetken ajan yhteyksissä aitoihin ajatuksiinsa, sekä pääsee keskustelemaan samassa tilanteessa olevien kanssa asioista, saattaa yhtäkkiä huomata että muuthan arvostavat, kuuntelevat ja kannustavat. Minä kelpaankin.

Kurssin henkinen turvallisuus on aina iso tekijä. Voimavara-kurssilla meillä oli mahdollisuus kääriytyä keskinäiseen henkiseen turvaliinaamme. Sulkeutua hetkeksi maailmalta ja kuoria itseämme auki kuin sipulia, mutta ilman kyyneleitä. On tärkeää, että saa paljastaa juuri niin paljon kuin haluaa. Olla esillä sen verran kun tuntuu hyvälle.

Vietimme kaksi kurssipäivää MieTo:n tiloissa Roihuvuoressa ja sitten siirryimme luonnon helmaan Vartiosaareen. Yhdistelmä tuntui toimivalle. Roihuvuoressa pystyimme tekemään toisenlaisia asioita, joita ei voinut tehdä mökillä. Osa harjoituksista taas on suunniteltu luonnossa tehtäviksi. Luonnolla on ihmeellinen voima rauhoittaa meitä oikeiden asioiden äärelle.

Kurssin aikana teimme matkaa kohti omanlaista hyvää oloa. Koko kurssi oli ratkaisukeskeistä ja eteenpäin vievää. Oli hienoa lukea ihmisten kasvoista ja vartalokielestä rentoutta ja kasvavaa iloa. Vaikka jokainen osallistuja oli aivan omanlaisensa persoona, oli kaikilla paljon annettavaa. Kaikki olivat lämpimiä kuuntelijoita, jokaiselta löytyi suurta viisautta ja hyviä näkökulmia jaettavaksi. Kaikkiin harjoituksiin lähdettiin ennakkoluulottomuudella ja innolla. Kaikki se kanssakäyminen mitä ihmisten välillä oli, oli todella tärkeää, varsinkin kun osallistujilta puuttuu työyhteisö elämästä juuri sillä hetkellä.

Työttömyys ei ole häpeä. “Työtön” on mielestäni huono ja passivoiva määritelmä ihmiselle, jolla ei ole työtä. Kuten eräs kurssilainen asian ilmaisi: “Minun työtäni on hakea työtä”. “Työtön työnhakija” kätkee ilmaisuna sisäänsä sekä ratkaisun, että positiivisemman asenteen.

Kurssin vätäjänä minun on vaikea arvioida mikä oli osallistujille parasta antia. Itse nautin suuresti, kun ihmiset vahvistuvat omista mielipiteistään ja huomasivat miten hyvin monet asiat ovat heidän elämässään. Positiivisuudella on iso voima. Itselleni suurin yksittäinen hetki oli se, kun toinen kurssilainen antoi vinkiksi toiselle ratkaisukeskeisyyden “ytimen”: “Pitää lopettaa kysymästä miksi ja aloittaa kysymään miten”.

Takaisin ylös.


MINDFULNESS PARISUHTEESSA
7.9.2011

Mindfulness on hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Mindfulness-taidoilla tarkoitetaan kykyä havainnoida ja kuvata nykyhetkessä ulkoisia ja mielen sisäisiä tapahtumia, ajatuksia ja tunteita. Mindfulness-harjoitteita voi tehdä kaikkien aistien avulla. Näiden Mindfulness-harjoitteiden avulla voi myös parantaa omaa parisuhdetta.

Mindfulness ohjaa meitä elämään hetkessä. Kun olemme läsnä juuri tässä hetkessä, annamme toiselle aikaamme ja huomiotamme. Kuuntelemme mitä hänellä on sanottavaa. Kuulemme mitä hän sanoo. Keskitymme siihen. Osoitamme että kuuntelemme. Kuunteleminen ja sen osoittaminen kertoo toisen arvostamisesta. Kun toinen puhuu ja kuuntelija on kuuntelevinaan ja tekee koko ajan todellisuudessa jotain muuta, puhuja huomaa sen. Tulee tunne, ettei ole tärkeä. Kuinka usein muistat joko sanoneesi tai kuulleesi “Et ole taaskaan kuunnellut mitä sanon”? On helppoa aloittaa keskittymällä aitoon ja myötäelävään kuunteluun.

Entä miten puhun puolisolleni? Millainen äänenpaino minulla on? Mitä äänenpainoni kertoo? Kuuleeko puheestani arvostuksen? Tuleeko käyttämistäni sanoista rakkaus esille? Kerronko että välitän? Kun huomioin mitä teen, voin vaikuttaa tekoihini. Vapautan vähemmän sammakoita suusta sekä teen vähemmän harkitsemattomia tekoja.

Alkuaikojen rakkauden huumassa moni varmasti jäi haistelemaan töihin lähteneen puolison tyynystä tuttua tuoksua, mikä loi turvallisuuden tunnetta tai vaikka rakkauden tunnetta. Kuinka usein nykyisin haistelet puolisoasi? Entä jos seuraavalla kerralla kainaloon käpertyessä keskittyisit hetkeksi vain tuoksuttelemaan puolisoasi? Mukava, jopa huumaava tunnetila saattaisi löytyä menneisyyden kätköistä.

Kun on toisen lähellä hetkeen keskittyen, antaa itsestään enemmän, on avoin, vastaanottavainen, myötäelävä ja lähellä. Joskus voi tuntua, että kantaa vastuuta yksin parisuhteesta, ja niin se voi jopa ollakin. Voimme kuitenkin vaikuttaa toiseen ihmiseen omien tekojemme kautta. Ystävällisyys, myötätunto, läheisyys, kunnioitus, niiden viljeleminen tuntuu hyvälle toisessa ihmisessä ja muuttavat hänen käytöstään meitä kohtaan. Muutos ei ehkä tapahdu viikossa, mutta kärsivällisyydestä on hyötyä tässäkin asiassa.

Mukava Mindfulness-parisuhdeharjoitus on päivittäinen läsnäoleva koskettaminen. Mikäli olet jo vieraantuntut puolisostasi, kokeile pientä kosketusta vaikka käteen tai selkään. Tee sitä, kunnes se tuntuu luontevalta ja siirry sitten läheisempään kosketukseen. Voit edetä hyvin pienin askelin. Tai voit päättää halata puolisoasi joka päivä läsnäolevasti. Tuoksuta, maista ihoa, sano jotain kaunista. Jokainen päivä. Sinulla on voima ja keinot muuttaa asioita.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


ANTEEKSI ANTAMISEN VOIMA
2.9.2011

Kun sinua on loukattu pahasti, tuntuu anteeksi antamisen ajatus monesti mahdottomalle. Miksi antaisin anteeksi ihmiselle, joka on kohdellut minua huonosti? Voisi kysyä myös, miksi kantaa mukanaan tunteita, jotka eivät palvele minua. Kauna ja katkeruus vievät paljon tilaa ajatuksissamme ja kuluttavat henkistä energiaamme.

Anteeksi antaminen on erittäin tärkeää omalle mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Aluksi on tärkeää käydä läpi omat tunteet. Puhua, kirjoittaa, itkeä, jakaa tunteita toisten kanssa; selvittää mitä oikeasti tapahtui. Anna tilaa omille tunteillesi. Tee mitä tunteesi käskevät laillisuuden rajoissa. On esimerkiksi turvallista kirjoittaa omista tunteista. 

Kirjoita väärintekijälle kirje, jota et koskaan lähetä. Kirjoita siihen kaikki loukkaukset, satuttamiset, pahaolo mitä itsestäsi löytyy. Voit osoittaan kirjeen itsellesi, lapsellesi, vanhemmillesi tai väärintekijälle. Kirjoita sille, joka tuntuu luonnollisimmalle vastaanottajalle. Voit kohdistaa sanasi väärintekijälle tai kertoa tapahtuneesta itsellesi tai kolmannelle henkilölle.

On tärkeää, että ymmärrät, että sinua on kohdeltu väärin, eikä niin saa tehdä. Olet arvokas ja sinua on kohdeltava sen mukaisesti.

Anteeksi antamisesta hyödyt eniten sinä itse. Niin kauan kuin kuljet katkeruus harteillasi, on paino mukanasi kaikkialla. Se on sinun harteillasi. Ei kenekään muun. Sillä hetkellä, kun päästät siitä irti, oma olosi paranee. Oman olisi koheneminen heijastuu positiivisesti myös tärkeisiin läheisiisi.

Väärintekijäsi tulee tuskin koskaan tietämään oletko hänelle vielä vihainen, kannatko kaunaa, ajatteletko häntä sen jälkeen, kun hän on poissa päivittäisestä elämästäsi? Hän ei myöskään tiedä oletko antanut anteeksi. Vain sinä tiedät.

Anteeksi antaminen vaatii paljon. Se ei ole helppoa. Eikä sitä välttämättä saavuta hetkessä, mutta on hyväksi edes siirtyä suuntaan, jossa voi jonakin päivänä antaa anteeksi. (Anna-Liisa Valtavaara: Ainako anteeksi?) On parempi odottaa päivää, jolloin voi antaa anteeksi, kuin kulkea katkeruuden ja vihan kanssa. Negatiiviset tunteet vievät energiasi. Ne jopa estävät sinua olemasta onnellinen. Halunnet kuitenkin olla onnellinen?

Tavoitteesi on saada väärintekijä pois ihosi alta. Löydätkö jonkin merkityksen toisen teoille? Oletko oppinut jotain itsestäsi? Saanut vahvuutta? Mikä tahansa pienikin posiitivinen lopputulema ikävästä asista auttaa kääntämään ikävän kokemuksen paremmaksi. Se auttaa sinua menemään eteenpäin. Antaa merkitystä kokemuksillesi. Kaikista tapahtumista on mahdollista hyötyä myöhemmin. Voi kuitenkin mennä vuosia, ennen kuin sen pienen hyödyn murusen löytää.

Anna anteeksi myös itsellesi. Kirjoita kaikki mieltä painavat mokaukset paperille, ja kun lista on valmis kirjoitat jokaisen perään “annan itselleni anteeksi”. Viesti uppoaa aivoihimme paremmin, kun sen on kirjoittanut ja lukenut ajatuksella. Siitä tulee vahvempi. Aivan kuin sinustakin, kun pystyt antamaan anteeksi. 


Lisää anteeksi antamisesta.

Takaisin ylös.


TUKEA ITSETUNNOLLE
27.8.2011

Olisihan se ihanaa, jos elämä menisi eteenpäin niin kuin toivomme. Elämä on täynnä erilaisia sattumia, tapahtumaketjuja, onnea, epäonnea, epäoikeudenmukaisuutta ja omia valintojamme. Emme välttämättä huomaa katselevamme kaikkea oman napamme kautta. Mitä tahansa tapahtuukin, mietimme yleensä ensin koskeeko se minua ja jos koskee, miten.

On helppoa ajatella, että itse olen epäonnekas ja muut onnekkaita. Toisille tuntuu tapahtuvan mukavia asioita, joita itsellekin toivoisi tapahtuvan. Kannattaa muistaa, ettemme koskaan tiedä koko totuutta toisen ihmisen elämästä. Useat meistä eivät näytä epäonnistumisiaan tai haavoittuvaisuuttaan. Moni peittää epävarmuutensa suuriin puheisiin. Toisista pahan puhuminen paljastaa usein huonon itsetunnon.

Elämään kannattaa suhtautua rennommin ja lakata ottamasta jokaista asiaa itseen. Monet asiat tapahtuvat meistä riippumatta. Vaikka vieras ihminen sattuisi huutamaan sinulle kadulla, se luultavasti tapahtuu koska huutajalla oli huono olo, ei siksi, että sinä satuit juuri siinä kävelemään. Huutaja yrittää saada oman huonon olonsa pois, siirtämällä sen toiseen. Kun huomaa, että toisella on vielä huonompi olo, tuntuu huutajan oma olo paremmalle vertailussa. Voit valita otatko huutajan huonon olon kantaaksesi. Voit valita miten suhtaudut huutajaan. Jos pystyt tuntemaan myötätuntoa tai anteeksi antamista huutajaa kohtaan, selviät luultavasi vähemmällä mielenpahoittamisella tilanteesta itse.

Monet ovat kuulleet elämänsä varrella tylyjä kommentteja itsestään. Milloin ei ole kelvannut mukaan ryhmään tai ulkonäkö ei ole toista miellyttänyt tai jokin auktoritettihenkilö on kertonut miksi tulet epäonnistumaan elämässäsi. Valitettavan usein näistä ohimenevistä lauseista tulee uskomuksia koko elämään. Jos huomaat kantavasi mukana toisen sinulle antamaa määritelmää, voit onneksi opetella päästämään siitä irti. Tärkeää on antaa anteeksi toisille, mutta myös itselle. Jos et pysty heti antamaan anteeksi, on parempi jäädä odottamaan sitä päivää, kun pystyy antamaan anteeksi, kuin katkeroitua.

Itsentuntoa voi kohottaa pitämällä “minä olen hyvä” -päiväkirjaa. Päiväkirjaan listatataan joka päivä kolme asiaa, joiden on kokenut sujuneen hyvin. Usein emme huomaa hyvin sujuneita asioita niin voimakkaasti, kun koemme huonosti sujuneet asiat. Ihmisen aivot kiinnittävät huomiota negatiiviiseen herkemmin. Päiväkirjan avulla antaa huomiota myös hyville ja mukaville tapahtumille, eikä jumitu pelkästään negatiiviseen. Lisäksi mukavasti sujuneita asioita on kiva lukea jälkikäteen. Hyvien muistojen lukeminen saa hyvälle mielelle.

Meditointi nostaa itsentuntoa pitkällä aikavälillä. Meditoinnissa ollaan yhteydessä omaan itseen. Meditointi myös auttaa hyväksymään mm. asioita joita meille tapahtuu. Kun meditoi pidempään, alkaa myös automaattisesti hyväksymään omat ajatukset, toiveet, ulkonäön jne. Ei olekaan enää niin tärkeää mitä muut ajattelevat, koska tietää mitä itse ajattelee ja mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Oppii peilaamaan asioita oman itsen kautta, vertaamatta muihin. Metta-meditaatio opettaa meitä rakastamaan ensin itseämme ja pikku hiljaa kaikkea ympärillämme.

Anna itsellesi mahdollisuus miettiä mitä sinä itse haluat elämältä ja suuntaa sitten askeleesi oman näköistä elämää kohti.

Takaisin ylös.


DALAI-LAMAN INSPIROIMAA
21.8.2011

Kävin eilen kuuntelemassa Dalai-lamaa. Tapahtuma oli varmasti ikimuistoinen ja se antoi paljon ajateltavaa. Voimakkaimman vaikutuksen minuun teki hänen sympaattisuutensa, lempeytensä, selkeästi esiin tuleva huumoritaju sekä nauru. En osaa sanoa mitä luennolta odotin, mutta eniten yllätyin iloisesta ja tarttuvasta naurusta.

Kun Dalai-lama aamulla saapui lavalle, oli vaikuttavaa kokea, kuinka tuhatpäinen yleisö hiljeni muutamassa sekunnissa ja nousi seisomaan. Aiempi häly oli tiessään. Hiljaisuus oli voimakasta ja koskettavaa. Kunnioitus tuntui vahvana ilmassa.

Tapahtuma muistutti paljon konserttiin menemistä: jonotusta, paljon ihmisiä, turvatarkastus ja omalle paikalle halliin odottamaan. Minun istumarivissäni meitä oli kolme yksin tullutta vierekkäin. Ensimmäisen kerran elämässäni koin kohtuullisen vapaata keskustelua tuntemattomien vieruskaverien kanssa. En tiedä johtuiko se tilaisuudesta vai sattumasta. Tosin kauan emme ehtineet juttelemaan, sillä Dalai-lama aloitti sillä kellon lyömällä kun aikatauluun oli kirjoitettu.

Ei lämmittelybändiä, ei fanfaareja tai rumpujen päristystä. Ei vilkkuvia valoja tai muutakaan show meinikiä. Lava oli yksinkertainen ja kaunis kukkineen ja taustakankaineen. Hän käveli rauhassa lavalle ja kaikki hiljenivät muutamassa sekunnissa. Ikimuistoista. Aina ei tarvitse huutaa lujimpaa, saadakseen muiden huomion.

Dalai-lama puhui myötätunnosta ja eri uskontojen yhtäläisyyksistä. Hän kannustaa kaikkia kansoja ja uskontoja elämään rauhassa ja toisia kunnioittaen. Hän kertoi omista ystävistään, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin. Hän kertoi omasta lapsuudestaan ja oppimisen tiestä.

Olin hienoa huomata miten erilaisia ihmisiä yleisössä istui. Paikalla oli bussilasteittain ihmisiä Venäjältä. Paikalla oli aasialaisia “kaavut” päällä. Siellä oli tavallisen näköisiä suomalaisia. Mikään ei päälle päin olisi kertonut, että kyseessä oli uskonnollisen johtajan puhe. Tilaisuus olisi voinut olla mitä muuta tahansa.

On ihanaa, että niin monet ovat kiinnostuineita suvaitsevaisuudesta, myötätunnosta, itsensä, ajattelunsa ja mielensä kehittämisestä. Muutokset saattavat tuntua hitailta, mutta kun ajattelutapa saavuttaa kriittisen massan, nousee se valtavirran tietoisuuteen ja saavuttaa nopeasti uusia kannattajia. Jospa talouden ajattelun aika on ohi ja kohta toimimme toisenlaisten ajatusten pohjalta kohti oikeudenmukaisempaa ja vähemmän itsekästä elämäntyyliä? Sellainenkin elämä voi olla nauruntäytteistä!

Lisää suvaitsevaisuudesta.

Takaisin ylös.


BRÄNDIELÄMÄÄ
18.8.2011

Istun ulkona nauttimassa lämpöisestä syysillasta. Taloyhtiön lapset hyppivät trampoliinilla muutamien metrien päässä. Olen tahtomattani aitionpaikalla seuraamassa heidän keskenäistä kanssakäymistään.

Ennen kuin pihaleikit saatiin käyntiin, lapsilla oli pitkä huutokilpailu siitä, mikä kännykkämerkki on paras. Havaduin kuuntelmaan, kuinka he kiljuivat kurkku suorana omaa puhelinmerkkiään, kunnes eräs vanhempi tuli pyytämään hieman hiljaisempaa huutamista.

Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistelen, että väittelimme ehkä siitä mikä bändi on parempi tai mikä halutaan tehdä, mutta emme ikinä olisi kilpailleet siitä mikä brändi on paras. Olisimme kilpailleet siitä mikä uuni tai jääkaappi on makein. Niissähän niitä merkkejä näkyi. Ehkä joku saattoi kehua oman perheen televisiomerkkiä parhaaksi mahdolliseksi, mutta siihen se silloin jäi.

Nyt monet meistä elävät brändien kautta ja lapsetkin oppivat sen hyvin varhain. Auton pitää olla tiettyä merkkiä. Vaatteet löytyvät tiettyjen merkkien kaupoista. (Toki siihen saattaa olla pakottavakin syy esim. mitoituksessa tai leikkauksessa.) Mieheni osti kolme polkupyörää vuoden sisällä, kunnes osti sen kalliin josta oli haaveillut, ja ajaa nyt innoissaan sillä. Tuntuu, että merkki vauhdittaa hänen ajoaan.

Merkit luovat mielikuvia ja oletamme ilmeisesti niiden kertovan jotain oleellista meistä yksilöinä toisille. Olemme olevinamme kovin yksilöllisiä. Kukaan ei halua olla keskiverto tavallinen, mutta luomme yksilöllisyyttä toisten kehittämien mielikuvien kautta. Mutta mitä sitten, jos ei enää ole varaa ostaa merkkituotteita tai uusimpia laitteita?

Osa varastaa haluamansa tuotteen saadakseen sen. Toinen voi keksiä uusia asioita, uudenlaisen elämäntavan korvaamaan menetetyt merkit. Etsiä onnea muualta. Lontoon mellakoiden syynä pidetään ainakin osittain sitä, että ihmiset ovat tottuneet ostamaan. Taantuman myötä he edelleen näkevät houkuttelevat tuotteet kauppojen ikkunoissa ja hyllyissä, mutta ne ovat kuitenkin tavoitamattomissa. Se voi aiheuttaa vihaa, turhautumista ja huonommuuden tunnetta jopa niin paljon, että tunne purkautuu käytöksenä, mihin ei ehkä olisi ikinä uskonut päätyvänsä.

Onko oikein puhua, että talous saadaan kasvuun, kunhan vain kuluttajat (ennen kansalaiset) ostavat. Meillä monilla ei ole tarvetta tavaralle. Olemme jo hankkineet tarpeelliset tavarat. Ostamme, kun jokin hajoaa. Tosin monet laitteet suunnitellaan hajoamaan parin vuoden sisällä. Käyttöaikaa on tahallisesti lyhennetty. Pyrimme kierrättämään. Kaikki turha ja nopea kuluttaminen saastuttaa maapalloa, kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa jätettä. Eikö se ole vain ongelman siirtämistä tuleville sukupolville?

Miksi meitä kehoitetaan tuhlaamaan ja tuhoamaan? Ostamaan tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Eikö olisi parempi kehoittaa ja kannustaa ihmisiä keksimään uusia ratkaisuja? Uusia innovaatioita tarvitaan, jotta aiempien sukupolvien virheet saadaan korjastuksi ja velat maksetuksi.

Hidastamista väitetään jopa uudeksi kommunismiksi. Yritetäänkö väitteellä saada sosiaalista painetta hidastajien niskaan ja estää muiden mukaan menenminen? Eikö ole hyvä, että osa ihmistä on valmis luopumaan ylimääräisestä saastuttamisesta ja tuhlaamisesta, ja tehdäksen sen, ovat valmiita elämään vaatimattomammin. Me kaikki emme voi loputtomiin olla piittaamatta ympärillämme tapahtuvasta ja jatkaa kuten ennenkin. Ehkä vastaus ei ole hidastaminen tai mikään muukaan tällä hetkellä kokeiltava toimintatapa, mutta ehkä jokin niistä tuottaa uuden ajatuksen, uuden innovaation, mikä auttaa ratkaisemaan ongelmat. “Jos kaiken tekee aina samalla tavalla, mikään ei muutu.”

Takaisin ylös.


MEDITOINTIA STRESSIN HALLINTAAN
11.8.2011

Syksyn tulo on tuonut otsikoihin stressin, uupumuksen ja loman lyhyen vaikutuksen. Artikkeleista löytyy myös hyviä neuvoja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Monesti neuvoja ei kuitenkaan ole helppo noudattaa. Ei työtä voi loman jälkeen aloittaa rennommin, jos on esimerkiksi samantien lomalta palatessa saamassa valmiiksi aikataulutetun tiukan jakson eteensä esimieheltä. On vain keksittävä keinot pärjätä.

Vastaavasti stressiä voi aiheuttaa lapsiperheen arki työn ohella. Työ vaatii yhä enemmän venymistä ja joustamista, ja joustoa joutuu usein antamaan perhe-elämä. Lomien loppuminen merkitsee monelle “päiväkoti - koulu - lapsien harrastukset - muut kodin arkipuuhat”-rumban alkamista. Kalenteri täyttyy aamusta iltaan ja arjesta tulee kuin esteradasta suoriutumista. Jos jokin aikataulussa menee pieleen, koko loppupäivä voi olla kelloa vastaan juoksemista. Kun arkipäivät kuluvat minuuttiaikataululla, mistä ihminen saa voimia ja jaksamista itselleen?

On monta hyvää syytä pitää huolta itsestä. Monesti ei tule ajateltua, että lapset oppivat lapsuudenkodissa paljon asioita, joita he vievät mukanaan pitkälle elämään. Kiire on yksi mitä opitaan myös kotona. Ei ole ihme, että osa nuorista aikuisista häviää Intiaan sukeltelemaan kunhan koulusta pääsevät. He ovat luultavasti eläneet vanhempiensa kiireisen elämän mukana vuosia ja päättäneet, etteivät lähde samalle tielle. “Pakeminen” on helpompi vaihtoehto, kuin etsiä omanlaisia ratkaisuja ja uusia tapoja hallita stressiä ja kiirettä.

Tutkijoiden mukaan ei ole ihme, että monen illlat kuluvat väsyneenä television ääressä istuessa. Kun mehut on puristettu pois päivän aikana kerta toisensa jälkeen, on vaikea saada itseä lenkille tai harrastuksen pariin, vaikka kuinka haluaisi. Ei vain ole mistä enää energiaa ammentaisi käyttöön.

Kiire pyörii päässä helposti myös yöllä. Ajatuksissa vellovat tekemättömät työt ja aikataulut. Ehkä myös pelko. Unta voi olla vaikea saada ja aamuyöstä alkavat heräilemiset. Nukkumisen yrittämisestä voi tulla todellinen painajainen. Kuluttava kierre, mistä on vaikea päästä irti.

Vaikka olen tehnyt useita elämänmuutoksia hyvinvointini tukemiseksi, tulee aikoja, jolloin jaksaminen on vaativampaa. Olen itse, samoin monet asiakkaani, saanut huomattavaa apua stressin kesyttämiseen Mindfulness-meditoinnista. Mindfulnessin juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatioharjoituksessa. Mindfulnessia käytetään onnistuneesti stressin hallintaan ja rentoutumiseen. Se auttaa myös hyvän yöunen saannissa ja edesauttaa terveyttä monin eri tavoin muunmuassa alentamalla verenpainetta.

Meditoinnin harjoittaminen ei vaadi ylimääräistä aikaa, jos sitä ei ole. Meditointiharjoituksia voi tehdä monissa eri tilanteissa, joissa normaalisti odottaa jotain tapahtuvaksi, turhautuu odottaessa ja hermostuu lisää. Harjoituksia voi tehdä muutaman minuutin kerrallaan, niin usein kuin haluaa, itselle sopivissa tilanteissa, kuten vaikka hissiä odotaessa tai bussissa tai punaisissa valoissa seisoessa. Harjoitusten pituutta voi lisätä halutessaan itselle sopivalla ajalla, omaan arkeen sopivasti.

Meditointi on ilmaista, helppoa, joustavaa sekä terveyttä ja hyvinvointia tukevaa. Sitä voi myös harjoittaa ilman uskonnollista aspektia pelkästään terveysvaikutusten takia. Tulokset näkyvät, vaikka aluksi tuntuisi ettei saa mitään aikaiseksi.

Itse meditoin muunmuassa nukkumaan mennessä, koska se auttaa jättämään kaikki mielessä pyörivät ajatukset pois, jolloin nukahtaminen useimmiten sujuu vaivatta. Asiakkailta usein kuulen, että myös aamuyölliset heräämiset alkavat siirtyä edemmäksi. Jo tunnin pidempi yhtäkestoinen yöuni, näkyy päivällä positiivisesti jaksamisessa. Ennen tiukkaa tapaamista, on hyvä ottaa hetki itselle vaikka kokoushuoneeseen kävellessä. Kävelyn aikana voi tehdä meditointiharjoituksen, eikä kukaan ympärillä olevista arvaa mitään sen kummempaa olevan tekeillä. Meditointia voi harjoittaa näyttävästi esimerkiksi lootusasennossa tai pelkästään omassa mielessä.

Meditointia on harjoitettu tuhansia vuosia. Sen toimivuus on syy suosioon. Meditointi nostaa muuten tutkitusti myös ihmisen onnellisuustasoa! Linkkejä ilmaisiin meditointiohjeisiin löytyy täältä tai voit tutustua yrityksille suunnattuihin palveluihin täällä.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


ARKEA JA LOMAA
5.8.2011

“Mikäs loma se sellainen on, kun ollaan kotona?” olemme saaneet kuulla tänä kesänä. Kysymys pysähdytti minut miettimään sosiaalisia lomaoletusarvoja, joiden keskellä elämme. Olemmeko tosiaan monen mielestä menettäneet jotain oleellista lomailuun kuuluvaa olemalla paljon kotona loma-aikana? Onko lomalla oikeasti reissattava paljon ja keinolla millä hyvänsä oltava poissa kotoa? Onko koti yhtäkuin arki?

Pahoina oravanpyörävuosinani ajattelin useasti, että minulla on mukava koti, mutta en ehdi nauttia siitä ainaisen kiireen takia. Kun en ollut töissä, oli kotona kotitöitä odottamassa. Loppuillat kuluivat sohvalla televisiota katsellen, silmät ristissä ja kyyneleet väsymyksestä valuen.

Tein elämänmuutoksen ja järjestin asiat sekä prioriteettini uusiksi. Nyt minulla on aikaa tarpeeksi elämästä ja kotona olemisesta nauttimiseen. Jopa lomalla on mukava olla paljon kotona. Kotonahan ovat kaikki mukavuudet ja lisähyötynä säästyy pakkaamiselta.

Olemme tehneet pieniä reissuja kotimaassa sekä ulkoilleet paljon koirien kanssa. Lähellä sijaitseva meri monine rantoineen ja lämpimine vesineen on antanut paljon iloa. Helteet ovat taas olleet etelän luokkaa tänä kesänä. Jäätelöä on varattu pakastimeen ja kylmää juotavaa jääkaappiin. Lomapäiviä on vietetty päivä kerrallaan ilman stressiä ja sen suurempaa suunnitelmallisuutta.

Kymmenen uutisissa muistaakseni haastateltiin paria ala-asteikäistä poikaa parhaasta tavasta viettää lomapäiviä. Serkukset vastasivat kuin yhdestä suusta, että kotona on kaikista hauskinta olla. Haastattelija vielä yritti johdatella, että eikö huvipuistossa ole hauskaa. Serkukset myönsivät sen todeksi, mutta ainakin minulle jäi se mielikuva, että kotona oleminen vei siltikin voiton heidän mielestään.

Miksi kotona olemista ei arvosteta enää aikuisena? Onko elämä elämysten perässä juoksemista? Haluammeko unohtaa todellisuuden kaikin keinoin? Viimeiset vuosikymmenet ovat tuoneet koteihin valtavat määrät viihdettä ja huvia. Monet satsaavat niihin tuhansia, ja silti haluavat pois kotoa. Kodeissa on myös paljon erilaisia elämää helpottavia koneita erikoiskahvinkeittimistä pesukoneisiin. Koteja sisustetaan asiantuntijoiden avulla ja toimivuuteen panostetaan. Voisi kuvitella että tämä lisäisi halua olla kotona.

Moni pakeneekin viihdettä ja hälyä mökkielämän yksinkertaisuuteen ja hiljaisuuteen. Kukapa ei mökillä viihtyisi hellekesänä. Eikä minulla ole mitään lomamatkojakaan vastaan. Päinvastoin, nehän ovat oikein piristäviä ja elämää rikastuttavia. Haluan vain kertoa kokemuksesta, että kotonakin voi lomailla onnistuneesti. Lomatunnelmaa luo kiireettömyys ja olemisen mukavuus. Rauhassa oleminen ja läheisten kanssa ajan viettäminen.

“Mikäs loma se sellainen on, kun ollaan kotona?” Minulle tämä kotiloma on ollut elämäni parhaita lomia. Olen päässyt tekemään ja kokemaan asioita, joita olen halunnut. Olen tutustunut uusiin paikkoihin ja ihmetellyt luonnon kauneutta sekä omalla pihalla että muualla kotimaassa. Olen lenkkeillyt, uinut, maannut auringossa ja lukenut hyviä kirjoja. Olen keksinyt miten aamukahvini maistuu yhtä lomaisalle kuin etelässä. (Salaisuus oli maidon vaihtaminen.) Olen syyllisyyttä tuntematta nauttinut pitkistä, valoisista ja lämpimistä päivistä. Kerännyt voimia ja herännyt miettimään, että ehkä arkeni on erittäin onnellista, koska en tunne tarvetta paeta sitä lomaillessa.

Luonnon arkkitehtuuria omassa puutarhassa.

Takaisin ylös.


SUVAITSEVAISUUDEN PUOLESTA
26.7.2011

Norjan järkyttävät Utöya-saaren tapahtumat ovat olleet mielessäni perjantaista saakka, kuten varmasti monella muulla pohjoismaalaisella. Aikuisen miehen järjetön ja epäreilu hyökkäys kohti lapsia ja nuoria, saa tuntemaan, että jotain pyhää on rikottu.

Lauantaina tuntui pahalle nähdä iltapäivälehtien “missukat” kansikuvissa. Samaisten lehtien lööpeissä kirkuivat saarella koetut kauheudet, mutta kantta “kaunisti” silti nyt jo unohtamani naiset. Tiedän, että tukimusten mukaan iltapäivälehtien myynti laskee, ellei viikonloppunumerossa ole vähäpukeista naista kannessa, mutta mielestäni tapahtumasarjan jälkeen kannet olivat irvokkaita ja epäkunnioittavia. Sunnuntain Helsingin Sanomien kansi oli mielestä onnistunut ja surullisella tavalla kaunis.

Tapauksesta kirjoitettujen “karmeusselostusten” lukemisen lopetin lauantaina. En halunnut olla “tragediaturisti”, enkä halunnut että breivik saa kerrottua agendansa minullekin. Minulle riitti, että ymmärsin hänen olleen liikkeellä vihasta. Kyyneleeni vuotivat vähän väliä pitkin viikonloppua. Suru jäi vierelle.

Olen kuitenkin seurannut ihmisten kommentointia tapauksesta sosiaalisessa mediassa, lähinnä twitterissä, missä keskustelu on välillä hyvin kiivasta, avointa ja nopeaa. Hyvin asiallinen informaatio leviää nopeasti ja ihmiset ovat olleet kuuntelijoita ja lohduttajia toistensa surulle. Yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa on tuntunut hyvälle.

Olen samaa mieltä monen kommentoijan kanssa, että rasismia ei pidä hyväksyä olemalla hiljaa. En tässäkään ole eipäs-juupas keskustelun puolella. Eipäs-juupas kinastelu vahvistaa vihaa ja eri puolilla olemista. Se polarisoi tilanteen ja vaikeuttaa yhteisien näkökulmien löytymistä. Haluaisin enemmin nähdä meidät yhdessä yhteisönä puhumassa avoimuuden, suvaitsevaisuuden ja toisista huolehtimisen puolesta.

Vanhan ajatuksen mukaan se mihin kiinnitämme huomiota vahvistuu. Vahvistetaan avoimuutta, yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, suvaitsevaisuutta, lähimmäisenrakkautta, toisista huolehtimista, tyyneyttä ja mielenrauhaa kulttuurista ja uskonnosta riippumatta.

Jos Norjan tapahtumat mietityttävät, voit soittaa Suomen Mielenterveysseuran Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, puh. 01019 5202. Kriisipuhelin päivystää kesällä normaalisti arkisin klo 9-06, lauantaisin klo 15-06 ja sunnuntaisin 15-22.

Lisää suvaitsevaisuudesta.

Takaisin ylös.


HILJAISUUDEN VOIMA
20.7.2011

Älä erehdy pitämään hiljaisuutta heikkoutena. Joskus hiljaisuus vatii suurta vahvuutta ja uskoa. Olen itse paljon hiljaisuudessa. Pidän siitä. Koen tarvitsevan sitä. Hiljaisuus antaan tilaa ajatuksille tulla esiin. Hiljaisuus avaa porttia luovuuteen. Ollessani retriitissä hiljaisuus ja kommunikoimattomuus saivat aivoni tuottamaan mahtavat määrät ajatuksia, tekstiä ja musiikkia. Hiljaisuudessa on jotain peräti "pyhää".

Jokainen tietää, että osallistumalla voimme vaikuttaa asioihin, jopa muuttaa niitä. Kun äänestää, ääni lasketaan ja se vaikuttaa tulokseen. Jos kertoo mielipiteensä, voi saada aikaiseksi keskutelua vaikka keskustelua, mikä vie asioita eteenpäin. Jokainen tekomme vaikuttaa johonkin ja sitä kauttaa muuttaa ympärillämme olevaa maailmaan johonkin suuntaan. “Jos ajattelet olevasi liian pieni vaikuttamaan, et ole koskaan ollut nukkumassa samassa huoneessa hyttysen kanssa.”

Voimme myös vaikuttaa olemalla hiljaa. Aina ei ole pakko kertoa omaa mielipidettä asioihin. Eipäs-juupas väittelyihin voi olla turha osallistua. Jos toinen osapuoli ei ole valmis aidosti kuuntelmaan eikä keskustelemaan, voi olla parempi vaihtoehto olla antamatta keskustelulle lisää polttoainetta osallistumalla siihen. Viha synnyttää vihaa. Agressiivisuus synnyttää agressiivisuutta. Lisätään mielummin iloa ja hyvinvointia.

Joskus hiljaisuus on pakenemista. Voimme kokea sosiaalista painetta olla puuttumatta tilanteeseen. Tämä on yleistä kiusaamisessa. Vaikka haluaisi tukea kiusattua, voi pelko samaan tilanteeseen kiusatun kanssa joutumisesta pitää suun tiukasti kiinni. Joskus emme vain uskalla sanoa mielipiteitämme, koska ne voivat tuntua liian erilaisille kuin toisten mielipiteet. Pelko näyttää voimansa jälleen kerran. Ujous saattaa olla esteenä, samoin sosiaalisten tilanteiden pelko tai huomion kohteeksi joutuminen.

Hiljaisuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Ehkä on hyväksi miettiä motiiveja hiljaisuuteen ja mielipiteen ilmaisemiseen, ja sitä kautta päättää onko hiljaisuus kyseisessä asiassa huono vai hyvä asia. Tarkastetaan ettemme vahingoita toisiamme, ja pyritään tekemään hyviä tekoja itsellemme sekä toisille. Ollaan myötätuntoisia ja avarakatseisia, ja suojellaan kaikkea elävää. Meillä kaikilla on valta lisätä maailmaan sekä kärsimystä että iloa.

Jokainen voi nauttia hiljaisuudesta kokeilemalla sitä itselle sopivan ajan. Voit valita minkä tahansa itsellesi sopivan ajajakson olla hiljaisuudessa: kommunikoimatta, lukematta, kirjoittamatta. Olla vain rauhassa itsensi kanssa. Hiljaisuus rauhoittaa maailman kiireestä ja kaoottisuudesta. Vahvan positiivisen vaikutuksen hyvinvointiin saa olemalla hiljaisuudessa vuorokauden. Viettämällä hiljaisia aikoja, pääset kosketuksiin itsesi ja tunteidesi kanssa. Jos meditointi tuntuu vieraalle, ehkä hiljaisuudessa oleminen sopii sinulle?

Lisää hiljaisuudesta.

Takaisin ylös.


YHTEYTTÄ ITSEEN
15.7.2011

Päivittäinen elämämme on jatkuvaa muutosta ja liikettä. Puhumme, syömme, luemme, tapaamme ihmisiä, suoritamme tehtäviä, liikumme paikasta toiseen, reagoimme ympärillä oleviin asioihin jne. Kaiken tämän keskellä saattaa olla vaikea huomata mitä oikeasti tuntee, mitä oikeasti haluaa ja mitä oikeasti tarvitsee. Kun ihminen on kiireen keskellä vuosia, saattaa hän kadottaa kosketuksen itseensä täysin.

Kiireessä elävälle ihmiselle meditoimisen aloittaminen saattaa olla kauhistuttava ajatus, mutta kun ymmärtää, että jo pariminuuttinen harjoitus kerran päivässä auttaa, suhtautuminen asiaan muuttuu. On parempi aloittaa pienellä harjoituksella ja kyetä tekemään sitä säännöllisesti joka päivä, kuin pakottautua tekemään pidempiä ahdistusta herättäviä harjoituksia. Kun ihminen huomaa, että meditoiminen helpottaa oloa, kasvaa harjoituksen minuuttimäärä luontaisesti. Ajatuksena kahden minuutin tauko ei ole pelottavan vaativa, mutta usein huomaa, että haluaakin istua tai maata rauhassa vähän pidempään, kun sen kerran on aloittnut. Ajan antaminen rauhoittumiselle tuntuu olevan nykyihmiselle vaikeaa. Pieni minuuttimäärä madaltaa kynnystä harjoittelulle.

”Mindfulness-meditaatiossa tarkoituksemme on yksinkertaisesti tarkkailla kaikkea sitä, mitä mielessä tai kehossa ilmenee, ja havaita se tuomitsematta sitä tai yrittämättä muuttaa sitä tietäen, että arvostelua väistämättä tapahtuu ja että kyseessä ovat rajoittavat ajatukset kokemukseen liittyen. Meditaatiossa olemme kiinnostuneita nimenomaan suorasta yhteydestä itse kokemukseen – olipa se sitten sisäänhengitys, uloshengitys, aistimus tai tuntemus, ääni, mielijohde, ajatus, havainto tai arviointi” kiteyttää Jon Kabat-Zinn.

Kun meditoimme, tutustumme muunmuassa itseemme, elämäämme, ajatuksiimme,tunteisiimme ja toimintatapoihimme. Meditoinnilla voi tukea jopa addiktioista irtautumista. Kun olemme yhteydessä itseemme, huomaamme paremmin mitä kehomme tarvitsee. Usein keho kertoo paljonkin, mutta olemme liian kiireisiä huomaamaan viestejä, ennen kuin ne ovat jo vakaviakin oireita.

Jos kokee tarvitsevansa jotain samaa joka päivä, kannattaa pyrkiä keskittymään päivän eri hetkiin, ja huomaamaan mitkä tilanteet tai ajatukset vievät meitä kohti ei-toivottua toimintaa. Ovatko ajatukset niin hektisiä työpäivän jälkeen, että on pakko ottaa yksi olut, jotta rentoutuu? Ehkä on pakko avata jokin laite heti kotiin tullessa, jotta ei tarvitsisi kohdata omia tunteita? Tai surullinen olotila peitetään syömällä makeisia?

Meillä on monia sijaistoimintoja, joilla voimme peittää tunteitamme ja ajatuksiamme. Itsensä kohtaaminen voi ollakin aluksi pelottavaa tai jopa ahdistavaa. Meditointi voi tuoda esiin vuosien ajan syrjään heitettyjä tunteita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ovat ”vain” tunteita, et ole samassa vaarassa vaikka muistaisit jokin elämäsi vaaratilanteen. Kyse on muistosta. Jos muistot ovat liikaa, kannattaa ne läpikäydä esim. terapeutin kanssa. Ikävätkin asiat on hyvä kohdata, jotta niille saadaan rauha ja voi jatkaa elämää eteenpäin.

Deepak Chopra on antanut hyvän meditointiharjoituksen itsetuntemuksen edistämiseksi.
Sulje silmäsi ja kysy mielessä ”Kuka minä olen?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitä minä haluan?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mikä on elämäntarkoitukseni?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Miten voin auttaa maailmaa?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mikä antaa minulle iloa?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitkä ovat ainutlaatuiset taitoni ja lahjani?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitä ominaisuuksia etsin parhaassa ystävässäni?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitkä ovat parhaat ominaisuudet, jotka voin ilmaista suhteessani?” Kuuntele sydäntäsi.
Voit avata silmäsi.

Ehkä sait hyviä oivalluksia, ehkä niitä ei tällä kertaa tullut. Joskus olemme piiloittaneet sisimmät ajatuksemme niin syvälle, että vaatii hieman kaivamista saada ne näkyville. Harjoitusta kannattaa kuitenkin tehdä oman itsen, oma hyvinvoinnin, terveyden ja ilon tähden.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


ENNAKKOLUULOJA JA TYÖHYVINVOINTIA
6.7.2011

Tutkimusten mukaan ryhmän noviisin mielipidettä ei kunnioiteta, eikä osaamiseen vielä luoteta, ennenkuin yhteisön nokkimisjärjestys on selvitetty. Mitä jos sattuu olemaan uusi ryhmässä tai tehtävässä juuri, kun päätetään teettää 360 asteen arviointi? 360 asteen arviointiin osallistuvat kaikki yhteisön ihmiset yläpuolelta, vierestä sekä alaiset. Tällöin entiset kolleegat ja mahdolliset nykyiset alaiset pääsevät kertomaan kuinka huono valinta uusi esimies on. Uudet kolleegat arvioivat alitajuisesti uuden tulokkaan rankemmalla kädellä kuin kauemmin hommia tehneet. Esimies samoin.

Tutkimustuloksen lukeminen ja uskominen, onhan se asiantuntijoiden tekemä, määrittää henkilön uraa pitkälle, vaikka tuloksen näkeekin vain esimies ja henkilö itse. Jos henkilöä on arvosteltu ankarammalla asteikolla kuin muita tiimin jäseniä, näkee hän miten sijoittuu keskiarvoon nähden. Huono sijoitus muihin verrattuna saattaa vaikuttaa omaan pystyvyyden tunteeseen ja itsetuntoon sekä huonontaa uuden uskomuksen kautta itse työsuoritetta. Esimies saattaa uskoa, ettei uusi tulokas ollutkaan hyvä rekrytointi ja sitä kautta hänen asenteensa vaikuttaa henkilön työstä suoriutumiseen taas lisää. Kun me uskomme jotain, etsimme jatkuvasti todisteita oman uskomuksemme tueksi. Emmehän tutkimusten mukaan edes lue lehdistä juttuja, jotka saattaisivat muuttaa arvomaailmaamme tai uskomuksiamme.

Monesti jo kommunikointiin panostaminen auttaa ihmisiä voimaan paremmin työpaikoilla. Erilaisiin mittaaviin tutkimuksiin käytettävät rahat voisikin investoida opettaakseen henkilökuntaa heidän omista alitajuisista ennakkoasetelmistaan, mitkä vaikuttavat kanssakäymiseen ihmisten kesken. Alitajuntamme toimii sekä hyvin että oivaltavasti, ja siihen on hyvä luottaa. Mutta se toimii myös ennakkoluuloisesti tiedostamattamme vastoin tahtotilaamme.

Ennakkoluulojemme ja kulttuurillisten asenteiden vaikutus omaan päätöksentekoon ja käyttäytymiseen voi olla hämmästyttävä. Olen käynyt kokeilemassa erilaisia IAT-testejä Harvardin nettisivuilla löytääkseni omia alitajuisia ennakkoluulojani. Kun tiedän miten alitajunnassani ajattelen, voin oppia tietoisesti ajattelemaan toisin. Testit (englanniksi) löytyvät täältä.

”Aina kun kyseessä on jokin, missä olemme hyviä tai millä on meille merkitystä, kokemus ja intohimo muuttavat ensivaikutelmiemme luonnetta. Ensivaikutelmista tulee silloin syvempiä. Kun emme tunne aihetta niin hyvin, kokemuksemme on pinnallisempi.” (Ote kirjasta Välähdys, Malcolm Gladwell) On siis hyvä tiedostaa mitkä aiheet ovat itselle merkityksellisiä (-> suurempi riski liikatunteiluun), jotta voi harjoitella pysymään tarvittaessa ’viileänä’ niitä käsiteltäessä.

Mindfulness opettaa myös taitoja nostaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tiimeissä ja yhteisöissä. Oletko koskaan miettinyt miten kuuntelet? Ohitatko puhujan? Kuunteletko ilman todellista kuuntelemista vai teeskenteletkö kuuntelevasi? Kuuletko vain sen mitä haluat? Olemalla avoin, empaattinen, puhujaan keskittynyt ja itse hiljaa, voit saada paljon aikaiseksi kaikissa ihmissuhteissasi. Keskity hetkeen ja siihen mitä toinen sinulle kertoo. Kuuntele kuunnellen. Taitoa voi opetella. Myötäelävät asiaankuuluvat äännähdykset ovat toki sallittuja.

Kun itse puhut vuorostasi, mieti rauhassa mitä haluat sanoa. Hengitä rauhallisesti. Tiedosta oma energiatasosi. Oletko oikeasti mukana asiassa mistä puhut? Mieti myös mitä toinen haluaa kuulla. Ehkä toiselle tuntemattomasta ihmisestä ei kannata jaaritella. Jos hän liittyy asiaan, pysy ajatuksen ytimessä. Näin kuulija jaksaa pysyä mukanasi tarinassa. Anna kuulijalle mahdollisuus vastata. Katso silmiin ainakin ajoittain ja osoita olevasi kiinnostunut ihmisestä jolle puhut. Ole myös tietoinen koska keskustelu on aika lopettaa.

Mitä jos kokouksissa kiellettäisiin omien sähköpostien ja tekstiviestien selaaminen? Jos olisi keskityttävä itse kokoukseen ja sen aihepiiriin. Ehkä kokoukset sujuisivat nopeammin ja niitä tarvittaisiin harvemmin? Työaikaa voisi säästyä parilla pienellä harjoitteella. Kolleega voisi olla työhönsä ja yhteisöönsä tyytyväisempi, kun saa aitoa huomiota tekemälleen esitykselle tai alustukselle. Kotiinkin voisi ehkä lähteä joskus vähän aiemmin. Tyytyväisyys synnyttää luovuutta, itseluottamusta, ongelmanratkaisukykyä sekä muunmuassa vähentää sairaspoissaoloja. Näppärää, sanon minä.

Lisää työhyvinvoinnista.

Takaisin ylös.


LOMAILUA JA PUUTARHANHOITOA
30.6.2011

Sinä päivänä, kun lomalla ollessani, nukuin päiväunet sohvalla, vaikka ulkona paistoi aurinko, oli herättyäni minulla täydellinen lomatunnelma. Loma tuntui LOMAlle. Ehkä ihminen tajuaa todella olevansa lomalla sillä hetkellä, kun on ”varaa” olla hyödyntämättä auringonpaistetta nukkumalla päivällä. Talvella pienetkin auringon pilkahdukset yritetään hyödyntää kaikin eri tavoin. Jos päivällä nukkuminen on ainoa mitä tarvitsen lomatunnelman saavuttamiseen, tulisi tuota konstia hyödyntään usein. Tuo tunne on mitä parhainta stressinhallintaa.

Lomailen tässä vaiheessa kesää reilun viikon. Koen lomani olleen oikein onnistunut, vaikka se on sisältänyt vähän ”pakollistakin” toimintaa, sekä sairaan ja nyt leikkauksesta toipuvan koiran hoitoa.

Olen laajentanut olohuonetta loman aikana monta neliötä pihan puolelle. Huonekaluja siirtyisi sinne enemmänkin, jos katettua aluetta olisi lisää. On luksusta nauttia pihasta kodin mukavuuksilla.

Makailen auringossa. Tuuli vilvoittelee välillä mukavasti. Raapustelen harakanvarpailla ajatuksia vihkoon ihmetellen miten käsialani on huonontunut näin dramaattisesti käytön puutteesta. Joskus osasin jopa kalligrafiaa. Tästä käsialasta on ”kaunis kirjoitus” kaukana. En ole saada itsekään selvää sanoista ja lisäksi kynällä kirjoittamiseen tottumaton käteni uhkaa kramppailla kaiken aikaa.

Pihalla on kuitenkin leppoisaa. Pieni puutarhani on jatkuva ilon ja ihmettelyn kohde. Kuivasta kallioisesta ja paahteisesta pihasta on vuosien kokeiluilla ja uudelleen yrittämisillä muuntunut vehreä ja kukkiva puutarha. ”Puutarha” se on ainakin minulle. Olemme rakentaneet pihalle katoksen, pation, kanien kesäasunnon turva-aitoineen, koirille aidat, portaita ja pengerryksiä. Olemme istuttaneet kymmeniä taimia, joista toivottavasti edes puolet on jäänyt henkiin. Pihalla on myös paljon syötävää: erilaisia marjapensaita, raparperiä ja yrttejä.

Mieskään ei ole enää tänä kesänä jaksanut ihmetellä miten pihalla aina riittää tekemistä ja rakennettavaa. Hän lienee oppinut, että piha on jatkuvasti muuttuva ja uudistuva pysyvä ”rakennuskohde”, jossa luovuus ja mielikuvitus määrittää rajat.

Oman kompostin tuotokset ovat saaneet kukkapenkit kukoistamaan. On hassua miten ihmiset ensin kantavat ruoantähteet roskiin ja sitten ostavat kallista multaa kaupasta pihalle säkkikaupalla. Sijoittamalla omaan kompostiin saa vähennettyä omia talousjätteitään huomattavasti sekä samalla tuottaa erittäin ravinteikasta multaa puutarhaan. Helppoa ja hyödyllistä. Parin vuoden kompostoinnin jäljet näkyvät puutarhassa runsautena.

Elän nyt seitsemättä kesää tällä pihalla. Piha on muuttunut radikaalisti ensimmäisestä kesästä. En olisi ikinä uskonut, että saan pihan näin vehreäksi ja toimivaksi. En omaa viherpeukaloa enkä tiedä puutarhanhoidosta paljoakaan. Jotenkin kummasti pihasta on muotoutunut mukava omanoloinen keidas rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Tällä pihalla viihtyy koko perhe lemmikkejä unohtamatta. Oman sinnikkyyden ja ahkeruuden jäljistä on mukava nauttia.

Pihaan suhtaudutaan rennosti. Sen ei tarvitse näyttää ammattilaisen suunnittelemalta eikä sen tarvitse sisältää erikoisia kasveja tai kukkia. Siellä on myös rikkaruohoja. Piha on piha. Kesäisin se on sekä keittiö, että olohuone. Pihan tarkoitus on tuottaa iloa ja pientä syötävää satoa, sekä olla paikka, missä voi ottaa rennosti, vaikka ne lomatunnelmaa tuottavat päiväunet.

Takaisin ylös.


LEVITETÄÄN HYVÄÄ YMPÄRILLEMME
20.6.2011

Ei ole ihme, että ihmiset kiusaavat toisiaan monin tavoin. Kun seuraa miten julkkiksia ja poliitikkoja kohdellaan julkisesti lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa, niin asenne tuntuu olevan enemmän maan tapa, kuin yksittäisten ihmisten touhua. Harvoin ihmisiä puolustetaan, ja jos niin tapahtuu, ei puolustamisesta juurikaan otsikoita tietoomme revitä.

Viime viikolla ilmestyneessä urheilulehdessä oli kannessa Esko Ahon kuva. Iso teksti ”munaton mies” kulki kannen läpi. Tuntui pahalle Ahon puolesta, vaikken ole ikinä häntä ”sympannut”. Tänään aamulla iltasanomat.fi:ssä on nostettu jutuksi, kuinka Petteri Ahomaa piikittelee Jutta Urpilaista koulutuksesta facebook sivullaan. Tuntuu kovin turhalle uutiselle. Miten tämä uutisointi parantaa maailmaa? Saa jonkun hymyilemään ja viihtymään toisen kustannuksella?

Toivottavasti (myös veronmaksajien kannalta) Urpilaisen lähipiiri uskoo ja tukee häntä uudessa tehtävässä, koska meihin ihmisiin vaikuttaa suuresti se, mitä toiset meistä ajattelevat. Pygmalion-ilmiön mukaan, se miten uskomme toisen pärjäävän, vaikuttaa hänen suoriutumiseensa. Näin ajatellen, meidän kaikkien etu on se, että annamme yhteisistä asioita päättäville työrauhan ja tukemme. Me kaikki varmasti haluamme asioiden parantuvan valtakunnassa. Uskommeko todella, että piikittely ja haukkuminen tuottavat paremman toimivamman yhteiskunnan?

Tutkiva journalismi on tärkeää. On erittäin lohdullista tietää, että mediassa työskentelee ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja resurssit tutkia miten muunmuassa yhteisiä verorahojamme käytetään. Se luo oikeudenmukaisuuden tunnetta sekä uskoa systeemiin. Itse näkisin enemmän mielummin asioita eteenpäin vievää, todellisia ongelmia esille tuovaa journalismia, kuin ala-arvoista ”haukutaan porukalla yhtä”-uutisointia.

Näitä samoja otsikoita ja juttuja lukevat lapset ja nuoret ja imevät itseensä tätä kulttuuria huomaamattaan. Tämä näkyy koulumaailmassa yhä raadollisempana kiusaamisena sosiaalisessa mediassa. Nuoret huomioivat miten aikuiset käyttäytyvät, miten he puhuvat, millaisin äänensävyin, millaisin piilotaroituksin. Porukalla ihmetellään miten nuoret käyttäytyvät huonosti, kuinka moni on pohtinut millaista esimerkkiä itse näyttää?

Olimme viikonloppuna pizzeriassa. Olimme juuri tilaamassa tiskillä, kun nainen tuli huutamaan miten hän on odottanut annostaan jo 50 minuuttiia. Hän keskeytti meidän asiointimme ja aloitti ”esityksensä”. Lopulta koko ystäväporukka oli huutamassa omistajalle ja uhkailemalla poliisilla. Kun he lopulta saivat annoksensa ja menivät takaisin terassille, katselin heidän kasvojaan. He näyttivät aidosti tyytyväisiltä saavuttamaansa ”voittoon”, sekä toimintatapaansa. Jos en väärin katsonut, niin asiakas jopa lähti lautasella olevan annoksen kanssa pois ravintolasta. Varasti pizzeria-yrittäjältä lautasen hymyillen.

Ravintoloitsija ei juurikaan tullut vastaan asiakasta kyseisessä tilanteessa. Hän ei tuntunut osaavan hoitaa tilannetta ammattimaisesti tai ehkä hän oli väsynyt nousuhumalaisten huuteluihin. Kun kumpikaan osapuoli ei suostunut ylpeydeltään tai muusta syystä selvittämään asiaa rauhallisesti, katosi kaikilta pizzeriassa olleilta mukava tunnelma saman tien. Huutaminen ja uhkailut vaikuttivat jokaiseen. Negatiivinen ilmapiiri imaisi mukaansa. Mielenkiintoista oli myös, kuinka selkeästi muut pizzeriassa istuneet asiakkaat ”hyvittelivät” tapahtunutta ravintoloitsijalle. Tilanteen jälkeen jokainen lähtijä sekä ruoan eteensä saanut, olivat huomattavan ystävällisiä henkilökunnalle. Pizzerian väki sai selkeän kollektiivisen ”anteeksipyynnön” muilta asiakkailtaan. Ehkä myötähäpeä huonosti käyttäytyvien asiakkaiden puolesta oli niin voimakas?

Mieheni kysyi minulta jälkikäteen olisiko pitänyt mennä väliin puolustamaan ravintoloitsijaa. Minä ajattelin, että ei. Emme olleet paikalla alusta alkaen, joten emme tienneet mitä siellä oikeasti oli tapahtunut. Toiseksi, nousuhumalaiselle joukolle asiallisesta käyttäytymisestä mainitseminen olisi luultavasti saanut vain lisää aggressioita pintaan. En usko että vihan tunteen kasvattaminen olisi ollut oikea tie. Yksi huutaja lisää joukossa olisi tarkoittanut, että vielä yhdellä huutajalla on paha olo. Jos tilanne olisi ryöstytynyt käsistä ja jonkun terveys olisi ollut vaarassa, olisi väliinmeno ollut tarpeellista. Tässä tilanteessa kuitenkin pysyttiin suunsoittelussa. Nopeimmin tilanne olisi ratkennut, kun molemmat osapuolet olisivat heti pyrkineet ratkaisuun, eikä olisi etsitty tilanteeseen syyllistä.

Me opimme kaiken aikaa ympärillämme tapahtuvista tilanteista. Opimme mikä on sallittua, mikä ei. Mikä on oikeudenmukaista ja asiallista. Mikä kuuluu kulttuuriimme, miten sopii käyttyäytyä. Meistä jokainen tekemisillään ja sanomisillaan ”opettaa” toisia olemassa olevasta kulttuurista. Auktoriteettejä seurataan herkemmin. Toivoisin jokaisen pysähtyvän miettimään millaista maailmaa on mukana rakentamassa. Tuotako ympärillesi hyvä oloa ja iloa? Sinulla on siihen aina mahdollisuus aivan pienillä sanoilla ja teoilla.

Takaisin ylös.


HYMYN MEDITOINTIOHJEET
16.6.2011

Kokeile päiväsi lomassa hyväksyvän läsnäolon hymyilemistä. Hengitä sisään ja hymyile. Hengitä ulos ja rentouta kasvot. Jatka harjoitusta sopivalle tuntuva aika.

Takaisin ylös.


PYSTYTKÖ KATSOMAAN ITSEÄSI PEILIIN?
13.6.2011

Tiedätkö sen tunteen mikä tulee, kun toinen sanoillaan tai käytöksellään loukkaa sinua? Sen hetken, jolloin mielessä pyörii ”Oliko tuo todellakin tarpeellista”? ”Halusitko ihan oikeasti tartuttaa oman pahan olosi minuun?” Mikä oikeus ihmisellä on pahoittaa toisen ihmisen mieli? Miten kukaan voi ajatella, että hänelle on sellainen oikeutus annettu?

Monet meistä ovat herkkiä aistimaan ympäristöä, eleitä, ilmeitä, äänenpainoa, asennetta. Monesti toisia loukkaavat ihmiset tietävät mitä tekevät ja he usein osaavatkin tehdä sen niin taitavasti, ettei heitä voi syyttää väärinteosta. Sanat saattavat olla täysin korrekteja, mutta rivien välistä on luettavissa paljon enemmän.

Missä me opimme loukkaamaan toisiamme? Onko ihmisen henkiinjäämisen tarve niin voimakas, että se saa meidät käyttäytymään huonosti? Onko oma tarve ja päämäärä aina lähempänä, vaikka asialla ei suoranaista vaikutusta omaan elämään olisikaan? Onko nokkimisjärjestyksen näyttäminen toisille todellinen geneettinen tarve? Onko meillä tarve olla minkä tahansa hiekkalaatikon kunigas?

Ehkä joku todellakin saa itselleen hetkeksi paremman olon ”nokkimalla” toista. Oma pahoinvointi voi tuntua pienemmälle, jos saa toisen tuntemaan olonsa selkeästi kurjemmaksi. Voi kokea, että jos nyt minulla onkin vähän huonosti asiat, niin ei ainakaan noin huonosti kuin tuolla. Eikä mielessä taida käydä, että henkilö itse on tahallisesti aiheuttanut toisen pahoinvoinnin.

Kiusaamisen synnyssä usein ensin joku päättää, että kohde on jollain tavalla huono tai erilainen. Kiusaaja alkaa selittämään omaa ajatusmalliaan toisille, myymään siis omaa ajatustaan toisesta ihmisestä muille. Pikkuhiljaa ryhmä menee mukaan, kuka mistäkin syystä. Usein ei haluta itse joutua kiusaajan hampaisiin. Kun kiusattu on kokenut alistusta, uhkaa ja pelkoa pidempään, hänen käytöksensä muuttuu. Kiusattu on jatkuvassa stressitilanteessa ja toimii ”taistele tai pakene”-mekanismin mukaan. Kun kiusattu on saatu toimimaan eri tavalla, pääsevät kiusaajat sanomaan itselleen, että onhan tuo ihminen juuri sitä mitä sanoimmekin hänen olevan. Ryhmä muuttaa yhden ihmisen käyttäytymistä omilla teoillaan ja käyttävät sitä ”oikeutuksena” omalle käytökselleen.

Onneksi me voimme aina valita oman käytöksemme sekä oppia ottamaan vastuun teoistamme. Moraalisesti oikein toimimisella saattaa olla ikäviäkin seurauksia, voit esimerkiksi menettää ystäviä tai saada ivallisia kommentteja, mutta eikö tärkeämpää ole se, että tietää toimineensa oikein, että on yrittänyt auttaa heikompaa tai apua tarvitsevaa? On arvokasta pystyä katsomaan peiliin ja toteamaan, että on pyrkinyt elämään elämää, mikä ei tuhoa toisia. On arvokasta arvostaa kanssa ihmisiä tasavertaisina. Eikä todellista ystävää voi menettää auttamalla heikompaa.

Sotaa ei saada loppumaan sodalla, vaan rauhalla. Mitä useampi päättää toimia kaikkien ihmisten hyväksi, päättää noudattaa hyviä eettisiä arvoja ja kohtelee kanssaihmisiä kuten toivoisi itseään kohdeltavan, sitä paremmin arvostus, tukeminen sekä monenmuotoinen hyvyys leviävät ympärillämme yhteiskunnassamme. Hyvien arvojen leviämisestä hyötyvät tasapuolisesti kaikki.

Lue lisää hyvästä käytöksestä aiemmasta blogikirjoituksesta.

Takaisin ylös.


KESÄN MERKKEJÄ
6.6.2011

Kesä kuuluu itselläni sanoihin, joiden kaikki mielleyhtymät ovat positiivisia. Istahdin aistimaan kesää ympärilläni. Tänään tuuli viileästi, joten tuntemus iholla oli jopa kirpeän syksyinen. Kesää kuuluukin aistia kaikilla aisteilla. Niin paljon kuuluu kesään.

Kesän vihreys talven valkoisuuden ja kevään harmauden jälkeen tuntuu suurelle ihmeelle. Kaikesta siitä mudasta ja kuolleelle näyttäneesta maasta on noussut mitä erilaisimpia kasveja. Yritän erottaa katseella vihreän eri sävyjä. Yritän erottaa ja tunnistaa lintujen erilaisia lauluja. Yritän huomata kaikki pienet ötökät maassa. Pienessä kohdassa pihamaata tapahtuu paljon, kun oikein tarkasti katsoo. Jään ja lumen alta paljastuu joka vuosi hurja määrä energiaa, kasvua ja sinnikkyyttä.

Viime viikosta ison muutoksen ovat tuoneet kouluista kesälomille päässeiden lasten ilokiljahdukset. Lisäksi ilma täyttyy juoksevien jalkojen äänistä ja suuresta määrästä energiaa. Elämä on vahvasti läsnä pihapiirissä. Lukuvuoden aikaiset arkipäivät hiljaisine pihoineen tuntuvat nyt oudon tyhjille. Lasten äänet muuttavat ympäristön eloisaksi ja puoleensavetäväksi.

Pohjoisen asukkaat ovat tutkitusti onnellisempia aurinkoisina päivinä. Aurinkoisina kesinä siis kukoistamme. Elämä siirtyy monella tavalla ulos. Mökkeilemme, vaihdamme auton pyörään tai kävelyyn, pihahommat kutsuvat tekijäänsä, puhumattamaan monista harrastuksista jotka kuuluvat ulkoilmaan.

Omassa kodissani pimennysverhot ovat paradoksaalisesti ilmaantuneet ikkunoihin. Rakastan valoa, mutta aurinko myös tuppaa herättämään minut säteillään heti noustessaan. Iltaisin nukkumaan meneminen venyy väsymyksestä huolimatta, koska valo houkuttaa valvomaan. Kello ei tunnu paljolle, koska ulkona on vielä valoisaa. Talvella saatan olla yövaatteissa jo klo kahdeksalta. Kesäisin kahdeksalta mietitään laitettaisiinko grilli vielä päälle iltapalaa varten.

Kesän kruunaa ihanat kotimaiset vihannekset, hedelmät ja marjat. Uudet perunat avaavat kesäkauden makuelämykset. Torielämä kukoistaa. Terveellisesti syöminen luontuu kuin itsestään. Grilli käy kuumana päivittäin. Sisällä ei uunin edessä tarvitse hikoilla, kun mies hoitaa kesäruoat innoissaan grillillä. Kiitollisuudella vastaanotettavaa vaihtelua arkeeni. Oman pihan sato on tietysti erityisen makeaa. Onhan pensaita ja kasveja hellitty pitkään, sekä aktiivisesti seurattu tuotannon kehittymistä.

Ystäväni iloitsi facebook-statuksessaan kesän ensimmäisistä odotetuista hyttysen pistoista. Selkeä kesän merkki sekin. Roskat ja rikkoituneet pullot ovat merkkejä, joita ilman olisi mukava elää. Kävelin italialaisen ystäväni kanssa esitellen merimaisemiamme. Häpesin joka paikassa olevia roskakasoja. Ystäväni ”lohdutti” minua sanoen, että heillä Italiassa on paljon enemmän roskia kaduilla. Toivottavasti meillä herätään siivoamaan ainakin omat roskat roskiksiin, ennen kuin totumme ja luulemaan roskien kuuluvan luontoon.

Tuntuu ihanalta ajatella miten paljon kesää ja sen ”merkkejä” on vielä edessä.

Takaisin ylös.


KESÄISESSÄ HETKESSÄ
3.6.2011

Hetkessä eläminen on taito, mitä voi ja kannattaa harjoitella. Hetkessä eläjät ovat onnellisempia kansalaisia. Miten voi oppia elämään hetkessä?

Iso osa päässämme virtaavista ajatuksista ovat vanhan toistoa. Mietimme mitä joku joskus sanoi, mitä itse tuli sanottua, miten joku loukkasi tai itse ei onnistunut niin hyvin, kuin olisi halunnut.

Liika huolehtiminen kannattaa jättää ensimmäisenä pois. Luin lehdestä, että tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia huolistamme ovat aiheellisia. Miksi siis kannamme niitä mukanamme? Liiasta huolehtimisesta voi selvitä järkeilemällä. Selitä itsellesi mitkä huolet ovat turhia ja päästä niistä irti. Huolet voi myös kirjoittaa paperille ja pistää huoliroskakoriin, polttaa ne tai kirjoittaa vaikka huolen perään, että “tästä minun ei tarvitse huolehtia, asia hoituu kyllä”.

Menneisyyden painolasteista pääsee eroon myös antamalla anteeksi. Anteeksi voi antaa itselleen. Kirjoitat kaikki mieltä painavat mokaukset paperille, ja kun lista on valmis kirjoitat jokaisen perään “annan itselleni anteeksi”. Viesti uppoaa aivoihimme paremmin, kun sen on kirjoittanut ja lukenut ajatuksella.

Myös toisille on hyvä antaa anteeksi, vaikka he eivät olisi anteeksiantoa pyytäneetkään. Jos yritämme vain unohtaa ikävät tapahtumat, voi ne muistua mieleen koska vain jonkin tunteen, tuoksun, ihmisen tai tapahtuman kautta. Kun annamme anteeksi toiselle, nostamme taakan pois omasta selästämme. Katkeruudesta luopuminen tekee positiiviselle energialle tilaa. Elämästä tulee helpompaa ja jopa somaattiset oireet saattavat hävitä.

Eläinten touhujen seuraaminen on helppoa hetkessä elämistä. Pienen olennon ihmettelyt, maistelut, peuhaamiset ja kesäiseen elämään tutustumiset ovat lumoavaa katseltavaa. Milloin olet viimeksi ollut itse kaikki aistit valppaina uuden edessä? Koska tahansa voi kokeilla ”aloittelijan miltä” ja asennoitua ympärillä olevaan, kuin kohtaisi sen ensimmäistä kertaa.

Hetkessä eläminen on aistien ja ajatuksen vapauttamista olemassa olevaan hetkeen. Mistä pienestä asiasta voit nauttia juuri nyt? Voitko katsoa ikkunastasta ulos ja arvostaa jotain siellä tapahtuvaa? Voitko ottaa kupin lämmintä käteen ja nauttia kupin lämmöstä, aromista, rauhallisesta hetkestä? Osaatko sanoa itsellesi jotain kaunista, mikä ilahduttaa päivääsi?

Oppimalla nauttimaan elämän tarjoamista pienistä hetkistä, rakennamme elämäämme vahvuutta kestää vaikeampia aikoja. On hyvä muistaa realiteetit, mutta pitää myös positiivinen mieli mukana.

Takaisin ylös.


AJATTELE ITSEÄSI
28.5.2011

Ajattele itseäsi – oikealla tavalla. Oman itsensä ajattelu on hyväksi. Usein olemme itsemme pahin kriitikko. Annamme helpommin toiselle anteeksi sen, mitä itsellemme emme anna. Vaadimme eniten itseltämme. Olet varmasti kuulluut monesti neuvon ”Miten neuvoisit parasta ystävääsi”. Saman ajattelutavan voi ulottaa itsestä huolehtimiseen. Mitä vaadin ystävältäni, vain sen verran vaadin itseltäni. Puhun nyt tietysti arkisista asioista, kuten siivoamisesta, kaappien järjestyksessä pitämisestä ja rikkaruohojen kitkemisestä. Asenteissa, suvaitsvaisuudessa ja käyttäytymisessä on aina fiksua olla edelläkävijä, inspiraattori ja oikean suunnan näyttäjä.

Itseä ei kannatta uuvuttaa ei itsekkäistä syistä eikä altruistisista, epäitsekkäistä syistä. Mikäli ihminen laittaa muiden toiveet jatkuvasti omien toiveidensa edelle, loppuvat häneltä pian voimavarat. Annettavaa ei riitä, mikäli ei jostain saa annettavaa tilalle. On kaikkien etu, jotta pidämme huolta itsestämme. Läheisemme voivat aina paremmin, kun itse jaksamme paremmin.

Mistä voisi saada iloa ja energiaa, jos on jo päässyt lähelle uupumusta? Rauhoitu ja keskity hetkeksi miettimään omaa elämääsi. Mitkä asiat ovat sinua joskus ilahduttaneet? Mikä toisi sinulle iloa juuri nyt? Onko se jotain mitä voit toteuttaa heti, tai löydätkö jotain mikä olisi hyvä laittaa aarrekarttaan muistiin? Voit miettiä kahden vaihtoehdon välillä: kumpi tuottaisi iloa enemmän? Pohdi myös mitkä ovat voimavarasi juuri nyt. Älä vaadi itseltäsi suuria suorituksia ja energian nostoja, jos voimasi riittävät vain lepäämiseen. Jos tarvitset lepoa, lepää ilman syyllisyyttä.

Opettele kuuntelemaan intuitiotasi. Mielikuvaharjoitteilla voi edesauttaa hauskojen asioiden muistamista. Voit sulkea silmäsi ja kuvitella kuinka olet portin äärellä. Portin toisella puolella on juuri se asia, mitä haluat elämääsi. Mieti kuinka kävelet portin läpi. Katso ympärillesi, nauti matkasta, viivyttele. Nostata innostustasi. Kurkkaa innostuneesti mitä alitajuntasi tuottaa sinulle portin toiselle puolelle: mikä sinua siellä odottaa? Älä pety heti, jos mitään ei ilmaannut. Voit vain nauttia tunnelmasta portin toisella puolella. Kävellä ympäriinsä ja nauttia maisemasta. Jotain voikin ilmaantua puun taakse tai kiven päälle. Mahdollisesti vasta parin harjoittelukerran jälkeen.

Rauhoittuminen ja oman näköiseen elämään keskittyminen tuottavat hyvää oloa itsessään. Välillä on hyvä vaihtaa pienemmälle vaihteelle ja miettiä omia sisäisiä asioita, ottaa yhteys omaan itsemme. Ikävissä tunteissa ei tarvitse velloa, vaan voit keskittyä ratkaisuihin ja siihen miten voit parantaa asioita. Haluatko kuulla ystävän äänen, kokea kulttuurinautinnon, pitää lemmikkiä sylissä? Haluatko saada itsellesi muutaman rauhallisen hetken vuorokauteesi: lukea rauhassa kirjaa tai ottaa päiväunet? Kerro toiveistasi itsellesi ja perheellesi. Pyydä tukea muilta asian järjestämiseksi tai mieti miten voit ottaa ystävän tai perheen mukaan projektiin .

Olin mukana Kauneus & Terveys-lehden jutussa 18 tapaa lisätä innostusta. Voit käydä lukemassa vinkit tältä sivulta.

Takaisin ylös.


RENTOUTTA PEDANTILLEKIN
23.5.2011

Toisinan havahtuu huomaamaan miten asiat ovat muuttuneet. Huomasin itse, että taipumukseni pedanttiuteen on selkeästi vähentynyt. Toki on asioita, jotka pitävät olla juuri ”oikealla” tavalla, mutta monen asian suhteen olen oppinut asennoitumaan rennommin. Rentous suojaa stressiltä ja uupumiselta.

Rennon asenteen löytymiseen on auttanut itselle tärkeiden asioiden määrittäminen. En toimi enää kaikessa ”kuten pitää”, vaan enemmän sen mukaan, miten itse arvotan asioita. Olen luopunut monesta minulle turhasta tavasta. Nykyään siivoan vasta kun vieraat ovat lähteneet. Tuntuu turhalle siivota ennen ja jälkeen. Kodin normaali siisteys riittää. Pölyjä pyyhitään kun siihen on aikaa, ei kalenterin mukaan. Voikukat saavat vallata osuuksia pihalla. Varsinkin Wagner-kanimme arvostaa sitä kovasti.

Monet pienet yksityiskohdat ovat yhdistyneet ”antaa mennä” sekasotkuksi. En mieti enkä kaihda erilaisten astioiden yhdistämistä kahvipöydässä. En harmittele millaisen mielikuvan kukakin saa kodistamme, pihastamme tai muista ulkoisista tekijöistä. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, joten helpompi tehdä asioita niin, että ainakin itse on tyytyväinen.

Nimenomaan monesta ulkoisesta luopuminen on helpottanut pedanttisuuttani. Samalla kun on karsinut myös turhia asioita ja kissanristiäisiä, on huolehdittavien asioiden määrä vähentynyt. Mitä rennompi olen, sitä huolettomammin suhtaudun myös niihin asioihin, joiden pitää olla tiptop. Etukäteen huolehtimalla mikään ei etene. Kun en turhaan huolestu ennen aikoja, jää myös energiaa tehdä konkreettisia toimenpiteitä asioiden eteen.

Meditointi on opettanut hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Alkuun meditointihetket kesken päivää tuntuivat lähes varastamiselle ja niiden ottaminen syyllisti. Olisihan minulla ollut ”tärkeämpääkin” tekemistä. Nyt meditointihetkeen suhtautuu huoltotaukona. Se on hetki mikä pysäyttää, mutta se myös antaa virtaa ja työntää luovuuden liikkeelle. Muutama minutti ei muuta maailman menoa, mutta oma oloni paranee.

On aina mukavaa havahtua omaan positiiviseen kehitykseen. Huomaan oppineeni sanomaan kohteliaasti ei hyvällä omalla tunnolla. Pidän mielessä asiat, jotka ovat minulle tärkeitä. Annan minulle tärkeille asioille aikaa ja sitoumusta. Otan aikaa rauhoittumiselle. Pienet asiat ovat myös mielessäni pieniä asioita, jolloin ne eivät kasva kohtuuttomiin mittasuhteisiin.

Perfektionistejä on kuulemma vaikeinta auttaa torjumaan stressiä. Jotkut kuulemma opettelevat tekemään virheitä päästäkseen eroon turhasta täydellisyydentavoittelusta. Myös liikunta, mietiskely ja itsetuntemus ovat suositeltuja tapoja vapautua liiasta pedanttisuudesta. Itselleni ne ovat toimineet erinomaisesti. Elämästä on tullut kevyempää ja iloisempaa.

Lemmikkikolmikkomme nauttimassa elämästä ja voikukista "epätäydellisellä" pihallamme.

Takaisin ylös.


VINKKEJÄ RAUHOITTUMISEEN
17.5.2011

Ajattelin, että olisi hyvä kerrata yksinkertaisia rauhoittumisen ja lepäämisen vinkkejä. Näitä voi käyttää myös palautumiseen rankan suorituksen jälkeen.

1) Opettele sanomaan ei
Kun tarvitset lepoa ja rauhaa, kerro ihmisille rohkeasti, että juuri nyt et jaksa. Voit myös vedota kiireeseen. Naisia on opetettu huolehtimaan toisista, mutta myös itsestä on oikeus huolehtia. Yleensä syyllisyys kieltäytymisestä estää kieltäytymään pyynnöstä. Tutkimusten mukaan saadut kieltävät vastaukset eivät aiheuta suuria reaktioita saajassa. Ihmiset menevät eteenpäin ja keksivät muita ratkaisuja.

2) Hiljennä tahtia
Haluatko oikeasti kävelläkin vauhdikaasti, vai onko kiire vain jäänyt korvien väliin? Rytmin vahtaminen on vaikeaa, mutta kokeile seuraavaa. Mitä jos kuuntelet hetken omaa hengitystä ja työnnät kaikki ajatukset siksi aikaa pois? Anna aivojen levätä tovi ja jatka sitten toimintaasi hyväksi kokemallasi tahdilla. Aina ei tarvitse olla supersuorittaja. Mikäli kiire tuntuu jatkuvalta, mieti mistä voit luopua, jotta ehdit nauttia elämän suomista hetkistä.

3) Naura
Nauru rentouttaa ja saa varmasti hyvälle tuulelle. Mikä saa sinut nauramaan? Katso hyvä komedia tai lue hauskaa kirjaa. Pyydä ystäviä kertomaan vitsejä tai jakakaa yhdessä omia kommelluksianne. Jo väkisin nauraminen saa aivot uskomaan, että olemme paremmalla tuulella. Väännä suunpielet ylös ja naura. Nauru myös lievittää stressiä.

4) Älä vertaa itseäsi muihin
Aina löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, taitavampi. Joku jolla on parempi työ, palkka, auto tai asunto. Joku jolla on ”menestyksekkäämpi” elämä. Toisiin on turha verrata. Me kaikki olemme ainutlaatuisia ja meillä on erilaiset lähtökohdat ja ratkaisut. Unohda kilpailu muiden kanssa. Keskity kohtaamaan itsesi ja omat toiveesi. Elä itsesi näköistä elämää ja pidä mielessä omat menestyskriteerisi.

Takaisin ylös.


ONNI ON ARJESSA
14.5.2011

Monesti ajattelemme että nautimme elämästä enemmän sitten joskus, kun olemme eläkkeellä, kun pankkilaina on maksettu, kunhan vain saan sen ylennyksen tai pääsen lomamatkalle. Elämästä voi nauttia joka päivä. Se vaatii harjoittelua ja jopa oman suhtautumistavan kyseenalaistamista, mutta tuloksena on riemukkaampi elämänasenne. Katso pieniä lapsia kuinka he nauttivat elämästä. Aikuisena usein unohtaa arvostaa niitä pieniä asioita.

Onni on arjessa. Tutkimukset vahvistavat että raha, valta tai tavarat eivät tee ihmistä onnelliseksi. Joka päivä meillä on mahdollisuus nauttia elämästämme. Onnellisuuteen vaikuttaa merkittävästi oma puoliso sekä oman elämäntehtävän löytäminen. Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme, sekä tukevat meitä tavoitteissamme. Puolison rooli tässä on mittava. Elämäntehtävä voi olla työ tai mikä tahansa, minkä tekemisestä saa nautintoa ja tarpeellisuuden tunnetta. Usein myös toisen auttaminen tuo hyvää mieltä.

Positiivisuus on oma valinta. Puolisosi on huonolla tuulella ja huonotuulisuus on tarttumassa sinuunkin. Muista että olet vastuussa vain omasta mielialastasi, eikä puolison huonotuulisuus ole sinun syytäsi. Kerro hänelle, että ymmärrät hänen olevan huonolla tuulella. Pyydä häntä mukaasi vaikka kävelylle. Mikäli hän ei halua, kerro, että sinä lähdet joka tapauksessa. Syyllisyyden tunteet romukoppaan, ja tee jotain mistä itse nautit. Sinulla on oikeus pitää hauskaa, vaikka puolisosi mököttää. Positiivinen ajattelu on aina oma valinta. Muuta maailmaa ei voi muuttaa. Voit kuitenkin aina valita miten itse suhtaudut asioihin. On helppoa jäädä kierimään elämän kurjuuteen ja siten lisätä pahaa oloa. Positiivisuuden valinta vaatii harjoittelua ja keskittymistä, mutta se on mahdollista. Mieti asioita jotka ovat hyvin tai asioita jotka tuottavat sinulle iloa. Vie ajatuksesi tietoisesti mukaviin asioihin. Muista että myös positiivisuus lisää positiivisuutta.

Hymyile! Suomalainen kansallispiirre tuntuu joskus olevan kireä ilme kasvoilla. Hymy on aina kaunistava asuste. Se sopii kaikkiin vaatteisiin. Oletko kokeillut hymyillä kaupan kassoille, bussikuskille, pomolle? Aina ei vastahymyä tule, mutta sinnikkään hymyilyn ja tervehtimisen tuloksena jurommatkin ihmiset antautuvat. Hymyileminen kuuluu myös puhelimessa! Hymyilemällä saat itsellesikin hyvän olon. Hymyile tutuille ja tuntemattomille. Eikö juuri tuntemattomalta saatu hymy olekin se päivää parantava pieni tapahtuma?

Mokaile tarkoituksella. Pidättelevätkö mokien pelot sinua osallistumasta asioihin? Hyväksy omat heikkoutesi ja nauti niistä. Mene rohkeasti mukaan harrastuksiin, joita haluat kokeilla. Naura itsellesi sydämellisesti, kun et onnistu. Anna tunnustusta rohkeudestasi yrittää. Jatka harrastusta mikäli sinulla on hauskaa. Aina kun teet jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta, mukavuusalueesi ja uskaltamisesi muillakin elämänalueilla kasvaa. Pystyt taas kokeilemaan uusia asioita ja nauttimaan niistä. Maailma ei kaatunutkaan, vaikka et ollut täydellinen. Mikä helpotus!

Ota rennosti. Hulluttele. Tanssi ja laula yksinäsi. Lausu runoja. Pidä Oscar-puhe itsellesi peilin edessä. Suhtaudu elämään rennommin. Turha huolehtiminen ei edesauta asioita järjestymään. Naura! Aloita vaikka tekonaurulla, aivosi tulkitsevat sen oikeaksi ja tuottavat hyvää oloa tai osallistu naurujoogaan. Mitkä asiat saavat sinut nauramaan? Onko se hyvä komedia? Lapsien kanssa touhuaminen? Työtoverien kanssa vitsailu? Vanha sanonta ’nauru pidentää ikää’ on totta. Laita itsesi nauramaan joka päivä, vaikka henkesi edestä.

Lue lisää onnellisuudesta aiemmasta blogikirjoituksesta.


Takaisin ylös.


TOISEN OMAA
9.5.2011

Kuulin tapauksesta, jossa nuori aikuinen oli uusien pomojensa edessä avoimesti kertonut kuinka huijasi vakuutusyhtiötä tai oikeastaan varasti vakuutusyhtiöltä. Juuri seinään asennettu hylly oli tippunut ja mukana olevat asiat olivat menneet palasiksi. Vakuutusyhtiöstä oli kysytty mitä oli pudonnut hyllyn mukana, jotta voidaan korvata, jolloin Ikean astiasto oli sujuvasti vaihtunut Arabian Teemaksi.

Ihmettelen miten tapauksesta kertonut henkilö ei ole hävennyt tapausta ollenkaan. Tuskin hän kertoisi juttua tuoreelle pomolleen ja hänen pomolleen, jos tajuaisi hävetä tekemäänsä. Miten varastaminen ja huijaaminen ei tunnu hävettävälle teolle? Opetammeko lapsillemme, että kaupasta on väärin varastaa, mutta isolta yritykseltä rahan huijaaminen onkin suvaittavaa? Jos vakuutusyhtiöitä huijataan maksamaan rikkoutuneen tavaran merkki kalliimmaksi, niin ei ole ihme, että vahingon sattuessa, voi olla todella vaikeaa saada asiallista korvausta. Ehkä oletusarvona on, että huijaavat tai lisäävät arvoa.

Miksi kalliimpi merkki on haluttavampi kuin halvempi merkki? Maistuuko ruoka paremmalle merkkiastiastosta syötynä? Olemmeko parempia ihmisiä, kun omistamme kalliimpaa tavaraa? Kuinka moni oikeasti kokee olevansa parempi, hyväksyttävämpi ihminen tavaroidensa myötä? Tavaran merkkikö meitä määrittää? Ihmiset kokevat olevansa individualisteja, mutta silti määrittävät itsensä toisten luomien merkkien kautta.

Kun poikani unohti hallin pukuhuoneeseen sisäpelikenkänsä ja ne katosivat nopeasti, toivoin, että ne menivät tarpeeseen. Kun taloyhtiömme roskakatoksesta vietiin valo, ajattelin myös, että tarpeeseen sen oli pakko mennä. Hyvää käyttökelpoista tavaraa on jaossa ilmaiseksikin esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Facebookista lötyy ryhmiä, joissa ihmiset ilmoittavat tavaroista, joita saa tulla noutamaan. Viikonloppuna kaapelitehtaalla oli hieno kierrätystapahtuma, jossa ilmaistorille sai viedä käyttökelpoista tavaraa, sekä ottaa mukaansa mitä halusi. Mielettömät määrät tavaraa vaihtoivat omistajaa yhteisellä suostumuksella. Tarjolla oli kaikkea mahdollista lasten leluista, keittiötavaroihin ja vaatteisiin.

Ahneusko huijaamiseen ja varastamiseen ajaa? Kyseessä ei ole se, että ei olisi mukia, mistä juoda kahvia, vaan siitä, että halutaan hienompi muki, mistä juodaan kahvia. Ymmärrän, että ihminen varastaa ruokaa, jos se on henkiinjäämisen edellytys. Meillähän on voimakas henkiinjäämisen tarve sisäänrakennettuna. Onko ahneus lisääntynyt? Vai onko kilpailuhenkisyys lisääntynyt? Painostaako sosiaalinen paine tiettyjen tavaroiden hankkimiseen? Ainakaan aikuisiin ihmisiin sen ei enää pitäisi vaikuttaa.

On järkyttävää lukea nuorten tyttöjen tekevän seksuaalisia palveluja, jotta saavat miehen ostamaan paidan tai laukun, johon muutoin ei olisi varaa. Tuntuu, ettei tuollainen voi olla mahdollista, ja kuitenkin se on. Miten jokin tavara voi olla niin haluttu, että sen eteen tekee lähes mitä vain? Mille tuntuu käyttää käsilaukkua, jonka eteen on joutunut myymään itseään? Mille tuntuu tarjota ystäville kahvit varastetusta mukista? Jääkö häpeä mieleen ja itsetuntoon, ja vaikuttaako se sieltä kaikkeen tekemiseen ja ajatuksiin? Miten paljon pahoinvointia siitä täytyykään seurata? Eikö kuitenkin olisi mukavampaa pystyä olemaan ylpeä omista valinnoista ja teoista ja ehkä jopa niistä rehellisesti hankituista tavaroista?

Takaisin ylös.


VASTOINKÄYMISET KUULUVAT ELÄMÄÄN
3.5.2011

Viime viikolla koin paljon vastoinkäymisiä. Muunmuassa toinen koiramme tuli erittäin kipeäksi. Sain väärän ajan eläinlääkärille, josta soittivat 20 minuuttia ennen oikeaa aikaa, että hups, ehditkö vielä tulemaan. Kerroin lähteväni heti, mutta autoon päästyäni, se ei käynnistynytkään. Onni onnettomuudessa, naapurini sekä hänen vaimonsa auto sattuivat olemaan kotona, joten sain kyydin lääkäriin. Poikani unohti tossut treenisalille, mistä ne oli heti varastettu. Sain vihdoin noutaa uudet silmälasit, joita odotin viisi viikkoa, huomatakseni, etten näe niillä kunnolla. Optikkoliikkeen mielestä virhe on niin vähäinen, ettei se voi vaikuttaa näkööni.

”Ongelma on merkki elämästä” opettaa Anthony Robbins, kuuluisa valmentajaguru. Pidän mottoa esillä muistitaulussani, jotten unohda hyvää opetusta. Palaan siihen aina, kun tuntuu, etteivät asiat etene toivotulla tavalla. Maalliset ongelmamme todellakin loppuvat vasta kuolemaan. Siksi ongelmia voisi pitää positiivisina elämän merkkeinä.

Anthony Robbinsin avulla määrittelen uudelleen ongelman. Ongelmasta tulee merkki kasvamisesta, kehittymisestä, ongelmanratkaisusta ja haasteesta. Ongelma johdattaa eteenpäin ratkaisuun ja uusiin ajatuksiin, jos vain antaa sille mahdollisuuden.

Jos olisin jäänyt autoon istumaan ja voivottelemaan, ettei se nyt käynnisty, en olisi ikinä ehtinyt ajoissa eläinlääkäriin. Sen sijaan totesin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko joku naapurustossa on kotona, joka voi antaa kyydin, tai tilaan taksin.

Kun ongelman kääntää positiiviseksi, näkökulma laajenee heti. Keskittyessämme ongelmaan näemme hyvin kapea-alaisesti. Voimme jopa tuntea pelkoa, hätäännystä, taistelun tarvetta. Positiivinen tunne avaa ajattelumme uusille vaihtoehdoille ja innovaatioille. lähestymistapaa kannattaa harjoitella pienien ongelmien avulla. Harjoittelulla siitä avautuu uusi hedelmällinen toimintatapa. Esimiehille usein kerrotaan vain ongelmista. Ole sinä se, joka kertoo lisäksi ratkaisuista!

Lähiaikoina olen kuullut tuttaviltani, kuinka he ovat väsyneet yrittämiseen. Suomalainen ilmapiiri ja mentaliteetti tuntuu kovalle ja kilpailevalle. Erilaisia ajatuksia ei suvaita. Yrittäjäystäviä ei tueta. Rahaa ei tunnu olevan missään, ei kuluttajilla, ei yrityksillä, ei yhteisöillä palvelujen käyttämiseen tai uuden kehittämiseen, vaikka tavoitteena olisi hyvää ja hyvinvointia lisääviä asioita. Osa lopettaakin uupuneena ja pettyneenä.

Toivon, että jokainen jaksaa omassa yhteisössään ja perheessään edelleen yrittää. Jokainen meistä vaikuttaa ilmapiiriin ja vallitsevaan kulttuuriin. Voimme aina pyrkiä muuttamaan asioita parempaan omalla esimerkillä ja käyttäytymisellä. Ollaan joukolla ratkaisun puolella!

Takaisin ylös.


MEDITOI TUNNISTAMAAN HYVYYTTÄ
30.4.2011

Kuin rakastava äiti,
joka vaalii ja varjelee
ainoan lapsensa henkeä,
vaali sinäkin itseäsi ja
kaikkia olentoja
sydämestä kumpuavalla
rajattomalla rakkaudella.
Buddha

Varsinkin silloin, kun tunnet olevasi uupunut, huono, ulkopuolinen, hyljeksitty tai arvoton, on tärkeää muistaa jokaisessa meissä oleva perushyvyys.

Katso omien rooliesi sisälle ja huomioi kaikki hyvä ja arvokas mikä sinussa on. Herätä ansaitsemasi rakkautesi itseäsi kohtaan. Rakasta itseäsi ja toisia lempeästi ja ymmärtäen. Anna rakastavan ystävällisyyden tuoda pintaan aito Rakkaus.

Voit myös meditoida onnea .

Takaisin ylös.


ZENIN HYÖTYJÄ YHTEISÖISSÄ
28.4.2011

Meditoivat zeniä harjoittavat ihmiset tuovat paljon hyvää kaikkiin yhteisöihin, joissa he ovat mukana. Jokapäiväinen zen auttaa ihmistä pysymään läsnä hetkessä, keskittymään siihen mitä kulloinkin tapahtuu sekä ottamaan tapahtumiin osaa tunteella ja ajatuksella. Ystävänä, puolisona, työntekijänä ja vanhempana läsnäoleva ihminen jaksaa kuunnella ja tukea sekä ottaa osaa iloihin ja suruihin, joita meillä on toisillemme jaettavana.

Zen perhe-elämässä luo kiireettömyyttä. Kun on tässä juuri nyt, ei ole kiire seuraavaan hetkeen. Lapset oppivat kiireen perheestä ja ympäristöstä. He hyötyisivät enemmän kiireettömyyden tunteen oppimisesta. Siitä, että elämästä voi nauttia kaiken aikaa, eikä vain elämysten perässä juoksemalla. Maidon kaatuminen ei enää aiheuta väsyneenä ylireagoimista. Se on vain maito mikä kaatui. Tapahtuman arviointi ja tunnereaktio pysyy laajassa mittakaavassa, mikä auttaa tajuamaan kaatuneen maidon pienen arvon. Meditoinnin vaikutus hyvinvointiin parantaa kärsivällisyyttä ja yleistä jaksamista.

Zeniä harjoittava ihminen opettelee kuuntelemaan toisia keskeyttämättä ja arvostelematta. Miten helppoa on lapsen kertoa päivän tapahtumista, kun hänen sanahapuiluaan ei hoputeta. Miten helppoa on kohdata esimies, joka kuuntelee loppuun asti ja sen jälkeen pyrkii auttamaan syyllisen etsimisen sijaan. Miten mukavaa on kohdata ihminen, joka ei hauku toisia, eikä levitä ikäviä huhuja, vaan kohtaa sinut sellaisena kuin olet ilman arvostelua.

Millainen olisikaan lapsen koulutaival koulussa, jossa kaikki harjoittaisivat zeniä? Uskon, että kiusaamista tuskin esiintyisi. Ihmiset olisivat suvaitsevaisia ja iloisia, rauhallisia ja luovia. Opettajat jaksaisivat opettaa samoja asioita kerta toisen jälkeen. Järjestyshäiriöitä ei olisi. Meteli ei häiritsisi. Asiat tehtäisiin ajatuksella ja tarkoituksella. Ei ylimääräisiä sääntöjä, jos niille ei ole todellista tarvetta. Miten joustavia, jaksavia ja välittäviä työntekijötä, puolisoja ja tulevia vanhempia sieltä kasvaisikaan.

Zen työyhteisössä jo yhden ihmisen harjoitttamana luo paljon positiivista ja suvaitsevaa kulttuuria. Mitä voisimmekaan saada aikaiseksi, jos työpaikoilla aloitettaisiin tietoisesti harjoittamaan zeniä ja hyväksyvää läsnäolemista yhteisönä? Kuinka usein olet ollut kokouksessa, jossa kaikilla on edessä oma läppäri ja sitä naputellaan toisen puhuessa? Kun olet kertonut asiasi loppuun, kuinka moni on oikeasti kuunnellut puhettasi? Joudut ehkä kertomaan jotain uudelleen tai lähettämään sovitut toimenpiteet kirjallisina, jotta asiat menevät eteenpäin? Jos osallistujat keskittyisivät meneillään olevaan tapahtumaan läppärinsä sijaan, he pystyisivät tuottamaan ideoita, uusia ajatuksia ja kehittävää keskustelua kokoukseen. He toisivat läsnäolollaan virtaa ja energiaa innovatiivisuuden lisäksi.

Tunneälyä arvostetaan kaikessa kanssakäymisessä. Tunneälyn käyttäminen vaatii läsnäoloa. Miten voit tietää mitä tapahtuu tilanteessa tunnetasolla, jos et ole tilanteessa läsnä? Toista ihmistä pitää kuunnella, hänen eleitään ja äänensävyään arvioida. Joku saattaa vaikuttaa hyvin vahvalle ja olla todellisuudessa täysin poissa tolaltaan. Pieniä elevinkkejä lukemalla tiedämme usein enemmän kuin vain sanoihin keskittymällä. Tutkimusten mukaan tunneälyn käyttö työpaikoilla vähentää työuupumusta. Kuunteleva esimies reagoi ja auttaa.

Tunneälyn käyttämistä on myös oman tunnetilan huomioiminen ja rekisteröiminen. Kun saat ehdotuksen, mieti vastaatko siihen suoralta kädeltä ei, koska olet väsynyt, uupunut, tapellut juuri puolisosi tai lapsesi kanssa. Tai hyppäätkö innolla mukaan epävarmaan projektiin, koska olet juuri saanut kehuja ja tunnet olevasi voittamaton? Huomioimalla omaa olotilaa vähennämme olotilan epätoivotun kanavoitumisen käytökseemme. Voimme huomata, että on olemassa ajatus, että olen tänään voittamaton. Näin huomaamme, että ajatus ei ehkä ole totta, eikä sillä ole hyvää tai huonoa arvoa, se on pelkästään ajatus. Suhtaudumme siihen ajatuksena, eikä totena.

Vastaavaa ajatusmallia voimme käyttää moneen uskomukseen itsessämme. Ehkä ajattelet, että sinulla on huono itsetunto. Ajattelemalla siten vahvistat huonoa itsetuntoa. Ajattele sen sijaan, että sinulla on ajatus huonosta itsetunnosta. Ajatus ei ole totta tai tarua. Se on pelkkä ajatus. Huomioi se sellaisena kuin se on (ajatuksena) ja vähennä siten uskomuksen painoa. Se on pelkkä ajatus. Sen ei tarvitse olla totta. Sen ei tarvitse määrittää eikä rajoittaa ihmistä.

Zenin harjoittaminen ei vaadi munkkiutta tai luostarielämää. Zeniä voi harjoittaa pienin askelin omassa arjessa. Zenin harjoittaminen on yksinkertaista, vaikka se muuttaa elämäämme perusteellisesti. Meditoidessa on tarkoitus kokea mitä tapahtuu (ilman sivuajatuksia) ja pysyä siinä. Zenin harjoittaminen tuottaa iloa ja hyvinvointia, vaikka se ei ole harjoituksen tarkoituksena. Zeniä voi harjoittaa missä vain: bussissa, työpaikan tauolla, kopiokoneelle kävellessä, hissiä odottaessa, punaisissa valoissa seistessä, matkoilla, aamulla, illlalla, yöllä...

Lue erilaisia tapoja meditoida aiemmasta blogikirjoituksesta.


Ympyrä. Zen-symboli.

Takaisin ylös.


TODELLISUUDEN PUOLELLE
26.4.2011

Pitkäperjantaiaamuna huomasin järkyttyneenä, etten enää saanut työkäytössä ollutta tietokonettani päälle. Virtanappi oli rikkoutunut. Olin ajatellut tekeväni pyhien aikana joitain työjuttuja, mutta jouduin luopumaan ajatuksesta. Pyhistä muodostui neljä vapaapäivää. Pitkän vapaan ihanuuden ohella oli kuitenkin ajatuksissa, että saisin tietokoneen huoltoon vasta viidentenä päivänä.

Oma rajoittuneisuuteni tuli taas hienosti esille. Miten paljon onkaan kiinni elämää tietokoneessa. Back upit olivat kunnossa, eikä tietojen menestys ollut uhkana. Mieltä painoi ensimmäisen päivänä aikana luopuminen sosiaalisesta mediasta. Olen tottunut lukemaan uutiset twitterin kautta. Mietin myös arjen hankaloitumista korvaavan tietokoneen käyttöönotossa. Kuinka monta ohjelmaa olenkaan ladannut tietokoneelleni, joita ehkä joudun asentamaan uusiksi.

Haastavaa oli tietokonelämästä luopuminen pyhiksi. Retriittikokemukset tulivat vahvasti mieleeni. Retriitissä oli outoa olla seuraamatta maailman tapahtumia. Kuin aikakoneella astuin taaksepäin ja palasin tv-uutisiin tietolähteenä. Mietin myös mitä tekevät ihmiset, joiden kanssa kommunikoin twitterin välityksellä. Kuinka moneen ihmiseen olenkaan yhteydessä pelkästään koneen välityksellä! Osaa en ole heistä koskaan tavannut ja silti kaipasin heidän kuulumisiaan.

Toisena tietokoneettomana päivänä meni jo paremmin. Hyväksyin mahdolliset hankaluudet tulevan työviikon suhteen ilman omaa konetta ja antauduin puutarhan hoitamiseen ja kevätsiivoukseen. Aamulla normaalin tietokoneen avaamisen sijaan, otin kahvikupin ja koirat, ja siirryin takapihalle lukemaan viikon lehtiä. Osan lehdistä joita normaalisti vain selaan, luin lähes kannesta kanteen kaikessa rauhassa. Oli mukavaa vaihtelua lukea syventyneitä juttuja normaalin uutisotsikkolukemisen sijaan.

Pyhien aikana uutisoitiin sosiaalisen median avusta vanhusten yksinäisyyteen. Oma ajatukseni oli ensimmäisenä ”mitä jos nettiyhteys ei toimi”. Tai mitä jos ohjelma ei toimi tai kone hajoaa? Varsinkin kun nykyään mitään ei ole suunniteltu kestämään paria vuotta kauempaa. Oma koneeni oli juuri ollut käytössäni kolme vuotta ja lähti nyt kolmatta kertaa huoltoon. Sillä erotuksella, että tähän kolme vuotta vanhaan koneeseen saattaa olla mahdotonta saada uutta powernappia laitevalmistajalta. Muutoin toimiva tietokone joutuu ehkä hautaan pienen vian takia. Kuinka moni vanhus haluaa tätä jatkuvaa huolto- ja asennusrumbaa? Tai kuinka monella on varaa maksaa palveluntarjoajalle laitteiden ylläpidosta, huollosta ja neuvoista?

Miten tietokone onkaan huomaamattani muuttanut tapojani! Ja miten kiinni olenkaan ollut omassa tietokoneessani, vaikka erilaisia konevaihtoehtoja talosta löytyy. Nyt aion kehitellä itselleni toimintatavat, joilla olen mahdollisimman vähän kiinni yksittäisessä tietokoneessa. Sen jälkeen pidän huolta, että elämä tietokoneelta siirtyy vähän lisää todellisuuden puolelle.

Olen hidastanut elämääni monella eri saralla, mutta entisenä IT-alalla työskennelleenä olen jättänyt IT-asiat rauhaan. Arvostan tietotekniikkaa sen elämää helpottavista sovelluksista. Nyt kuitenkin huomaan sen ottaneen minusta valtaa ja sitoneen itseensä liikaa. Aika herätä ja rauhoittaa elämää myös tältä osin.

Lisää hidastamisesta blogissani.

Takaisin ylös.


LEMPEYTTÄ JA SUVAITSEVAISUUTTA
19.4.2011

Vihasta pelosta puhutaan paljon tämän päivän Suomessa. Vihakirjoittelu, myös ihmisten persoonia ja ulkonäköä kohtaan hyökkäävä kirjoittelu, yleistyy. Netissä on totuttu anonyymisti kirjoittamaan mitä oma mieli suoltaa, mitään juurikaan sensuroimatta. Miettimättä mitä kirjoittelu tai salaa kuvattujen videoiden levittäminen kohteelleen aiheuttaa. Meillähän on sananvapaus, mihin vetoaminen on tainnut levitä meille television välityksellä Amerikasta.

Vaalikampanjan aikana levisi vihan ilmapiiri netistä kampanjatilaisuuksiin. Itse en olisi uskonut, että Suomessa hyökätään toisten ihmisten uskomuksia vastaan niin voimakkaasti. Miksi sitä ei voi hyväksyä, että toinen on eri mieltä. Mielipide ei kohdennu henkilökohtaisesti toiseen ihmiseen, vaan ajatukseen ja aatteeseen. Uskomukseen siitä, että se toimintatapa on henkilön mielestä parhaaksi.

Kouluissa kuvatut kiusaamisvideot leviävät YouTubessa. Oppilas, joka on ensin joutunut kokemaan nöyryyttävän ja kivuliaan kiusaamisen, ei pääse levitetyn videon takia tapahtuneesta eroon koskaan. Millaisia lapsia me kasvatamme, jos toisen ihmisen kärsimyksen lisääminen ja sitä katsominen on hauskaa?

Työelämän kovuusko työntyy vanhempien kautta lapsiin ja koulumaailmaan? Lapset eivät elä umpiossa. He aistivat mitä vanhempien elämässä tapahtuu, vaikka eivät suoria kertomuksia kuulisikaan. Lapsi huomaa, kun vanhempi ei ole läsnä tai on voimakkaan tunnetilan vallassa. Usein lapsi virheellisesti olettaa, että se johtuu hänestä, jolloin pettymys ja agressiot siirtyvät lapseen helposti. Lapsille olisi tärkeää kertoa omista reaktioista, jotka eivät johdu lapsesta, mutta joita lapsi kuitenkin joutuu kohtaamaan. Anteeksi pyytämisen taitoa olisi hyvä opettaa omalla esimerkillä.

Yhteiskuntamme on siirtymässä vaarallisille vesille, jos vihaa ei muuteta suvaitsevaisuudeksi ja lempeydeksi. Vihaa kylvämällä viha kasvaa. Viha ei poistu, kun toiselle huutaa. Kipu ei poistu, kun toista kiusaa. Kasvatat vihaa ja kipua itsessäsi ja työnnät sitä toiselle. Meidän täytyy opettaa lapsia ja nuoria käsittelemään tunteitaan rakentavasti, toisia kunnioittaen. Yhteistyöllä tämä yhteiskunta menee eteenpäin. Harva täällä yksin pärjää. Me olemme kaikki yhteydessä toisiimme.

Onnellinen ihminen ei tahdo toiselle pahaa. Onnellisuustaidot ovat hyviä kansalaistaitoja. Erilaisuutemme takia suvaitsevaisuutta tulisi vaalia ja ohjata.

Lisää lempeydestä blogissani.

Takaisin ylös.


RENTOUDU MEDITOIMAAN ONNEA
18.4.2011

Istu hetki hiljaa ja kuuntele itseäsi.
Katso ja näe... päästä irti ja ole vapaa.

”Onnea ei voi tavoittaa kovasti tahdonvoimalla ponnistellen. Se on jo ulottuvillamme, rentoutumisessa ja irtipäästämisessä. Älä kasaa itsellesi paineita. Ei tarvitse tehdä mitään. Vain onnen etsiminen estää meitä näkemästä sitä. Älä usko, että hyvät ja huonot kokemukset ovat todellisia. Ne ovat sateenkaaren kaltaisia.

Väsytät itsesi turhaan kun pyrit saavuttamaan sellaista, josta ei voi ottaa kiinni. Heti kun luovut tästä tarrautumisesta, löydät avoimen, kutsuvan ja miellyttävän tilan.

Käytä sitä hyväksesi. Kaikki on jo sinun.
Älä etsi kauempaa.
Mitään ei tarvitse tehdä.
Mitään ei tarvitse pakoittaa.
Mitään ei tarvitse haluta.
Kaikki tapahtuu itsestään.”

- Lama Gendun Rinpoche

Lue myös Buddhan opetus lempeydestä blogissani.

Takaisin ylös.


HILJAISUUTTA JA KESKITTYMISKYKYÄ
13.4.2011

Reilu viikko retriitin jälkeen, olo on normalisoitunut ja extrakeveys kadonnut maailman meteliin. Retriitin aikana ajattelin, etten ikinä enää osallistu hiljaisuuden retriittin, mutta nyt mieli tekee jo uuteen. Hiljaisuus ja tekemättömyys ovat hyväksi. Olo heti retriitin jälkeen, oli paljon normaalia onnellisempi.

Tulevien työelämään astuvien sukupolvien keskittymiskyvyn pituudeksi on arvioitu 3 minuuttia. Olen pohtinut miten se vaikuttaa työpaikoilla työn tekemiseen. Loppuvatko meiltä esimerkiksi tutkijat? Lapset ja nuoret aivan liian tottuneita erilaisiin ulkopuolisiin virikkeisiin. Aina voi surffata netissä, kääntää television tai leffat päälle, pelata konsolipelejä, kuunnella musiikkia tai esimerkiksi tehdä omia leffoja tietokoneella jne. Mahdollisuudet ”hälyn” tuottamiseen tuntuvat olevan rajattomat.

Viimeiset perinteiset syntymäpäiväjuhlat järjestin, kun poikani täytti 10 vuotta. Vuokrasimme juhlatilat upeasta ympäristöstä Santahaminasta, jossa oli tilaa juosta sisällä ja ulkona, sekä mahdollisuus tutustua poikia kiinnostaviin sotatarvikkeisiin. Olin hämmentynyt, ettei spontaania leikkiä syntynyt. Lapset eivät osaanneet leikkiä ilman ohjausta. Viihdykettä kaivattiin joka hetkeen.

Olen kuulut vastaavia juttuja tuttavilta. Jos lasta kielletään pelaamasta konsolilla, hän saattaa jopa täristä hetken aikaa, kun ei pysty olemaan. Tilanne rauhoittuu, kun lapsi keksii jotain muuta tekemistä. Aluksi ajatus, että ei voi pelata, ahdistaa, koska lapsi kokee, ettei ole mitään muuta tekemistä. Pelkään, että tilanne lasten ja nuorten rauhattomuuden ja keskittymisen suhteen on paljon huolestuttavampi, kuin osaamme tällä hetkellä edes kuvitella. Ehkä opettajat näkevät sen työssään?

Koulussa opetetaan lapsille paljon tärkeitä ja yleissivistäviä aineita. Ehkä jonain päivänä tajutaan, että lapsille ja nuorille pitäisi alkaa opettamaan myös onnellisuustaitoja (tähän liittyy tutkimusmatka itseen) sekä tekemättömyyden taitoja ja keskittymiskykyä, jotta he pärjäävät työelämässä. Tai ehkä työelämä muuttuu radikaalisti?

Kuulin eräältä luennoitsijalta viime viikolla, että joidenkin tulevaisuudentutkijoiden mielestä nykyisistä länsimaista tulee kehitysmaita, kun työt muuttavat muualle. Hyvinvointi muuttaa työpaikkojen mukana esim. Uruguaan ja Paraguaan. Meille syntyy toreja, missä ihmiset aamuvarhaisella seisovat osaamisestaan kertovan kyltin kanssa ja jos on onnekas, joku poimii töihin päiväksi tai viikoksi. Työn saa se, kuka sen halvimmalla tekee.

Omilla valinnoillamme vaikutamme tulevaisuuteen. Suosimalla lähiruokaa, lähiyrittäjää ja aitoa kotimaista pidämme työpaikkoja Suomessa. Muualla tuotettu saattaa olla huomattavasti halvempaa, jolloin se ehkä tarttuu herkemmin ostoskoriin. Ostamme paljon tuotteita ja tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Ostamme vain, koska olemme tottuneet ostamaan ja markkinatalous ympärillämme kuiskuttaa koko ajan korvaan ”Osta, osta”. Hiljentymällä ja keskittymällä olennaiseen, opimme huomaamaan mikä on tärkeää, miten valintamme vaikuttavat. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa lähellä tuotettua, vaikka halua olisikin. Ehkä siinä olisi yksi haaste tulevalle hallitukselle? Miten kaikilla olisi varaa ostaa kotimaista ja tukea Suomen työllisyyttä?

Lisää nuorista blogissani.

Takaisin ylös.


RETRIITTITUNNELMIA 2. PÄIVÄ
11.4.2011

Toinen päivä hiljaisuuden retriitissä tuntuu jo ihan toisenlaiselle. Toki aamuharjoitus ennen kahvin saantia on ihan yhtä tuskainen kuin edellisenäkin aamuna. Koko aamuharjoituksen aikana mielessä on vain kahvi. Ajatus ei pysy kasassa. Aamuharjoituksen jälkeen en turhia odotellut, vaan tapojeni vastaisesti ryntäsin ensimmäisenä ulos talosta ja kohti ruokalan kahvipannua. Join jo toista kuppia, kun hitaimmat vasta tulivat sisälle. Selkeästi minulla on tarvetta päästä aamukahvin tarpeesta eroon, mutta ei täällä. Nyt on liikaa irrottautumisia rutiineista.

Olen nyt viettänyt 1,5 päivää lattialla. Pelkästään aamukahvin maistaminen suussa ei tunnu taivaalliselta, vaan myös tuolilla istuminen tuntuu ihanalle. Tavallinen kova puutuoli tuntuu mukavalle sohvalle. Tämäkö tässä on tarkoitus? Ihminen alkaa arvostamaan elämän jokapäiväisiä yksinkertaisia asioita?

Itse hiljaisuus tuntuu mukavalle, luontevalle. Viihdyn hiljaisuudessa. Omassa arjessani vietän paljon aikaa hiljaisuudessa. Kaipaan kuitenkin läheisyyttä. Kontaktia toiseen ihmiseen. Käyn silittelemässä tallilla lampaita ja kissoja kommunikointitarpeeni tyydyttämiseksi. En ole ainoa silittelijä tallilla.

Olen aina ollut kova tekemään, saamaan aikaiseksi. Tämä ”tekemättömyys” on vaikeaa. Kirjoitan, vaikka sitä ei tulisi tehdä. Tuntuu, että joko kirjoitan hieman, tai lähden kotiin. Valitsen pienemmän pahan ja kirjoitan. Yritän olla lempeä itselleni ja olla tuntematta syyllisyyttä sääntöjen rikkomisesta. Kun saan ajatukset paperille, ne lakkaavat pyörimästä päässäni.

Unohdin muistikirjani kotiin, joten kalenterini muistiinpanosivut täyttyvät teksteistä. Sisälläni onkin yllättäin todella paljon ajatuksia. Arjessa omat ajatukset ja luovuus usein hukkuvat ympärillä tulvivaan informaatioon, mutta nyt ne pääsevät vapaasti esille. Mieleni pulppuaa ja räjähtelee ajatuksista ja ideoista, juuri kun pitäisi rauhoittua. Koen siis normaalin meditoinnin putousvaiheen. Putousvaihe on ihana! Oman luovuuden runsaus innostaa, sekä rauhoittaa antautumaan päivän harjoituksille. Osaan nyt kulkea reitin luovuuteni lähteelle.

Musiikkiakaan en saa pois päästä. Päässäni pyörii kokonainen radiokanava ajoin. Biisilistaan mahtuu inhokkeja ja suosikkeja. Mitenhän kävisi muusikolle hiljaisuuden retriitissä. Ruokasalissa on piano. Kuinkahan vaikeaa säveltäjän olisi vastustaa koskettimien kutsua? Ymmärrän täysin, miksi taiteilijat vetäytyvät kirjoittamaan ja säveltämään hiljaisuuteen. Samaa suosittelen yritysjohtajille, keksijöille ja kaikille, joiden työhän liittyy uusien toimintatapojen kehittämistä. Päivä hiljaisuudessa voi tuottaa kuukauden innovaatiot. Bisnesmaailman määritteilläkin se on tehokasta.

Aamupalan jälkeen ohjelmaan kuuluu 2,5 tuntia pitkä harjoitusjakso. Se on koko retriitin pisin yhtäjaksoinen harjoitus kaikkina aamupäivinä. Ajattelen, että kun siitä selviän, loppu on helppoa. Harjoittelu helpottuu kuitenkin heti aamukahvin jälkeen. Sen jälkeen pystyn keskittymään rauhassa ja nauttimaan olemisesta. Puolivälin pysäkki merkitsee muutosta olotilassani. Olen selvinnyt puoliväliin. Nyt olen voiton puolella. Olo on kevyt ja iloinen.

Toinen hiljaisuuden harjoituspäivä tuottaa monia positiitvisia tunteita. Rauhaa, rakkaudentuntemusta, arvostusta, ideoita, kevyttä oloa. Kävelymeditointi tuntuu helpoimalle harjoittamisen muodolle. Onnellisuuden tunteita herättää Metta. Huominen kotiin lähtö ilahduttaa. Läheisiä ihmisiä ja koiria on kova ikävä.

Takaisin ylös.


RETRIITTITUNNELMIA 1. PÄIVÄ
6.4.2011

Mikä itsetuntemuskurssi retriitti olikaan. Monelle retriitti on paikka, missä on aikaa olla itsensä kanssa rauhassa. Ja niinhän se oli minullekin. Tosin tiukasti etukäteen ohjelmoitu päivä oli aluksi haasteellinen hyväksyä. Varsinkin siinä vaiheessa kapinamieleni nousi pintaan, kun ymmärsin mitä kaikkea hiljaisuuden retriittiimme hiljaisuuteen oikeasti kuuluikaan. Meidän ei tulisi puhua. Tämän ymmärsin jo heti kättelyssä sanasta hiljaisuus. Ymmärsin myös, että kommunoikointi esimerkiksi tekstiviestein ei ole suotavaa. Ehkä jopa arvasin, että musiikin kuuntelu ei kuulu hiljaisuuteen. Mutta en tiennyt, että myöskään lukeminen, kirjoittaminen tai valokuuvaminen ei ollut sallittua. Tämän kuullessani, alkoi ahdistus levitä ajatuksiini. Ensimmäisenä retriitti-iltana, kellon lähestyessä määritetyn hiljaisuuden alkamisen rajaa, oli jo itkukin lähellä. Tulevat kaksi ja puoli hiljaisuuden vuorokautta alkoivat todella pelottaa sekä painaa, ahdistaa ja vaatia. Lisäksi koti-ikävä iski omat haasteensa eteeni.

Ensimmäisen hiljaisuuden päivän aamupalalla, olisin luullut kaipaavani keskustelua sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Toisin kävi. Olikin mukavaa syödä rauhassa. Tietäen, ettei kukaan tule vaatimaan minulta yhtään mitään. Ruokalassa hiljaa istuessamme, mieleeni tuli elävästi mummoni, jonka paikallaistumisen taitoa ihmettelin lapsena suunnattomasti. Siinä mekin nyt istuimme rauhassa hissukseen syöden. Ilman kiirettä minnekään, koska se syöminen oli jo jotain ”tekemistä”.

Kun ”ei saa” tehdä muuta kuin olla, kuinka paljon luovuutta aivoista löytyykään. Miten paljon erilaisia tapoja meillä on viihdyttääksemme itseämme. Kaikki uudet viihdykkeet tuntuvat autuailta ja myönnettäköön, ne helpottivat ajan kulumista eteenpäin. Mielessä pyöri vain ”Olisipa jo sunnuntai ja pääsisin kotiin”. Mieli halusi, kaipasi, huusi aktiviteetteja, ärsykkeitä ja viihdykkeitä. Olen tottunut kohtuullisen nopeaan elämään. Saan haluamani ärsykkeet ja viihdykkeet niitä tarvitessani. Yksin omien ajatusten kanssa ei tarvitse olla koskaan, jos ei halua. Aina on mahdollista laittaa jotain pyörimään, viemään huomion muualle. Ei ihme, että yhteytemme omaan itseemme on kadonnut ja omia toiveita on vaikea tunnistaa.

Opin itsestäni paljon jo ensimmäisen aamun aikana. Aloitan aina aamuni keittämällä päivän ainoan kahvini. Retriitissä aloitimme tunnin joogaharjoituksella ennen aamupalaa, joten kahvi pyöri päässä koko harjoituksen ajan. Jos olisin nähnyt omalta paikaltani kellon, olisin varmasti laskenut minuutteja kahviin. Kun sointumalja viimein kumahti, keräsin viimeiset itsehillinnän rippeet ja tyydyin kävelemään rauhassa kahvipannulle. Miten ihanalle kahvi maistuikaan. Kahvin jälkeen ajatuksenikin rauhoittuvat. Oliskohan taas aika lopettaa kahvin juonti ihan kokonaan?

Aamupäivän harjoituksissa huomasin kadehtivani retriittitovereitani, jotka nukahtelivat ja vienosti kuorsasivat harjoitusten aikana. Nukkuessa aika menee nopeammin eteenpäin. Tekemättä oleminen on tylsää ja hidasta. Istumameditaation aikana tunsin iloa siitä, että nyt kaikkien oli pakko pysyä hereillä. Minulla aivot kehittelevät erilaisia viihdykkeitä oman pääni sisällä, mutta silti aika tuntui hidastuvan. Jokaisella sointukellon kumahduksella tunsin voitonriemua siitä, että olin taas selvinnyt järjissäni yhden harjoituksen lisää.

Oli mielenkiintoista huomata, miten omat roolit näyttäytyivät itselle, kun kommunikointia muiden kanssa ei ollut. Usein harjoitusten jälkeen, jaoimme kokemuksiamme pienissä ryhmissä. Hiljaisuuden aikana sitä ei tehty, joten ei tarvinnut miettiä mitä minä kerron tästä tai mitä minä voisin kertoa, jotta se kuulostaisi fiksulle. Huomasin, ettei tarvinnut esittää yhtään mitään, koska kukaan ei kiinnitänyt minuun mitään huomiota.

Summa summarum. Normaalipäivinä syön jotain, mitä lie, muun tekemisen ohessa. Retriitissä syöminen oli suurinta huvia ja ajanvietettä. Normaalipäivinä en muka ehdi tai viitsi mennä vessaan ennen kuin viime tipassa. Nyt vessassa käyminen kulutti mukavasti aikaa. Vessaan käveleminen oli jo iso virike itsessään. Hampaiden peseminen oli ”jotain tekemistä”. Elämä alkoi retriitissä pyörimään pelkkien perusasioiden ympärillä. Kaikki mikä normaalipäivinä tapahtuu muun ohessa, tuli retriitissä pääosaan näkyväksi.


Takaisin ylös.


MINDFULNESS VOIMAT KESKITTYMINEN JA NÄKEMYS
4.4.2011

Mindfulness auttaa keskittymään olennaiseen. Se karsii ympäriltä häiriöt, toisten mielipiteet, mieltä pahoittavat asiat sekä uudet ja vanhat huolenaiheet. Se auttaa ymmärtämään kuka olen ja mitä haluan. Mikä on minulle hyväksi. Mitä voin tehdä muiden hyväksi.

Mindfulness opettaa keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä. Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus olla onnellinen. Keskitymällä voimme huomata uusia asiayhteyksiä sekä havaita omia lukkiutuneita toimintatapojamme helpommin. Usein olemme kiinni todella monissa asioissa ja toimintatavoissa, joita emme tajuakaan. Useissa niissä ei varmasti ole mitään vikaa tai haittaa, mutta ne saattavat rajoittaa elämää huomaamatta. Toimintatavoista tulee uskomuksia, joita pidämme totuuksina ja ainoina vaihtoehtoina. Toisen on turha tulla opastamaan, me emme halua ottaa neuvoja toisilta ihmisisltä, kyllähän me itse tiedämme paljon paremmin. Ainoa keino on siis huomata rajoitteet itse.

Kun meditaatio harjoituksia jokin vaivaa, tulee kipu tms, sitä voi keskittyä hoitamaan. Ainakaan kipualuetta ei pidä parjata tai harmitella. Kipu kaipaa hoitoa ja huomiota. Kipua voi silittää, sitä voi lämmittää, kosketella tai siihen voi kohdistaa hengitystä. Anna kipeälle kohdalle tai jäsenelle hoitoa, kuten hoitaisit sairasta lasta. Anna sille ymmärrystä ja aikaa.

Mindfulnessin viides voima on näkemys. Näkemys pitää elämän suunnan oikeana. Näkemys auttaa elämään oman etiikan ja omien arvojen mukaista elämää. Elämää, mikä ylläpitää ja tukee sekä omaa, että toisten elämää. Elämää, jossa tehdään hyvää itselle ja toisille.

Kaikki on väliaikaista, joten ihmiset, elämä ja tapahtumat ovat kallisarvoisia. Huomaa ja sisäistä kallisarvoisuus. Huomaa mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää. Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat. Ainakin ne asiat, joita et voi muuttaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa, voimme vain muuttaa omaa suhtautumistamme. Ollaan lempeitä itsellemme sekä toisia kohtaan.

Suvaitaan kaikki erilaisuus tasa-arvoisena. Miksi kukaan meistä olisi parempi kuin toinen vain ulkonäön, aseman, rahan tai vallan perusteella. Mikään niistä ei ole tekemisissä sen kanssa millainen ihminen on. Avarakatseisuus laajentaa näkökulmaa, sitä kannattaa harjoittaa. Laaja näkökulma tarjoaa useampia erilaisia vaihtoehtoja tilanteisiin, joissa tarvitaan luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Empatia auttaa katsomaan asioita toisen ihmisen silmin. Katsomalla toisen silmien kautta, voit nähdä aivan uusia sinullekin tarpeellisia näköaloja.

Takaisin ylös.


KOLMAS MINDFULNESS VOIMA ON LÄSNÄOLO
28.3.2011

Läsnäolo on sitä, että kiinnität huomion itseesi, ja havainnoit ajatuksia, tunteita tai fyysisiä tuntemuksia, joita koet tässä hetkessä. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa tarkkaavaisuuden tietoista ohjaamista. Tietoisesti läsnä ollessaan, ihminen suuntaa huomionsa olemassa olevaan hetkeen, keskittää huomionsa siihen, mitä juuri sillä hetkellä on tekemässä. Voit olla läsnä hetkessä teetpä mitä tahansa. Voit keskittyä syömiseen, arkirutiineihin, odottamiseen, hengittämiseen, kuuntelemiseen, periaatteessa ihan mihin tahansa sillä hetkellä tapahtuvaan.

Monesti päivässä saatamme huomata ajavamme automaattiohjauksella jopa autoa liikenteen seassa. Kun teemme päivittäin tapahtuvia tuttuja asioita, ne nherkästi tulevat ”selkärangastamme”. Tehdessämme jotain uutta, olemme läsnä tilanteessa. Mindfulness auttaa sammuttamaan automaattiohjauksen, herättämällä olemaan läsnä hetkessä. Automaattiohjauksen aikana ajatuksemme saattavat vaeltaa huolestuttavissa asioissa. Ehdinkö kauppaan? Sanoinko pahasti? Ymmärrettiinkö minua oikein? Osaankohan? Pärjäänkö? Tutkimusten mukaan suurin osa ajatuksissamme virtaavasta sisäisestä dialogista on negatiivista. Nämä ajatukset vaikuttavat olotilaamme: siihen millä tuulella olemme.

Mindfulness harjoituksen avulla pystymme pysäyttämään negatiivisen ajattelun kierteen. Kun keskityt hetkeen, et ole huolissasi menneestä etkä tulevasta. Läsnäollen ihminen voi paremmin. Läsnäoleminen on myös huomioimista ja kunnioitusta. Olemme läsnä sekä itsellemme, että ihmisille, jotka ovat lähellämme. Huomaamme, kun toisella on paha olo ja voimme tarjota apua. Tai voimme olla läsnä toisen ilolle ja jakaa sen. Läsnäoleminen auttaa pitämään huolta itsestä, läheisistä, luonnosta... Keskitymme olennaiseen.

Kun huomaat elämässäsi positiivista, pysähdy nauttimaan siitä keskittymällä siihen. Vahvista positiivista elämässäsi. Se mihin kiinnität huomiota vahvistuu. Onko parempi keskittyä ikäviin asioihin vai positiivisiin? Kumpaa sinä haluat vahvistaa huomioimalla, olemalla läsnä?

Kun huomaamme sisällämme olevan hyvyyden, kauneuden ja totuuden, voimme lopettaa hyväksynnän etsimisen ulkopuoleltamme. Hyväksyminen on sitä, ettei tarvitse moittia, arvostella tai tuomita itseä tai muita.

Ansaitset nauttia elämästäsi. Ansaitset tilaisuuden pysähtyä. Kaikki vastaukset ovat sisällämme. Luota intuitioosi ja etsi sisälläsi oleva arvokkuus ja hyvyys läsnäolon avulla.

Takaisin ylös.


TOINEN MINDFULNESS VOIMA ON AHKERUUS
23.3.2011

Usko ja luottamus vie eteenpäin ja vapauttaa olemaan oma itsensä. Toinen Mindfulness voima on ahkeruus ja vaivannäkö.

Ahkeruus tarkoittaa säännöllistä harjoittelua. Vaikka harjoite olisi kuinka pieni tahansa, sen voima alkaa ajan kanssa näkymään arjessa. Tee edes pieni harjoite päivittäin. Voit kävellä läsnäolevasti, hengittää läsnäolevasti, syödä läsnäolevasti tai vaikka kuunnella musiikkia läsnäolevasti, melodiaa seuraten.

Harjoittele oman terveytesi, hyvinvointisi ja ilosi tähden. Harjoittelua ei tule pakoittaa. Pakoittaminen yleensä johtaa vastarintaan ja ahdistumiseen. Harjoittele niin lyhyt aika, että haluat harjoitella huomennakin. Harjoittele, koska harjoittelu vaikuttaa elämääsi positiivisesti. Harjoittaessa et voi murehtia eilistä, etkä huolehtia huomisesta, koska olet läsnä olemassa olevassa hetkessä. Omassa elämässäni olen huomannut nukahtamisen nopeutuneen harjoittelun myötä sekä unenlaadun parantuneen. Yölliset heräilyt ovat vähentyneet huomattavasti enkä joinakin öinä enää herää ollenkaan ennen aamua.

Jos negatiivisia ajatuksia ei ole, älä anna niiden nousta. Usein kaipaamme lomaa ja erityisiä elämyksiä elämäämme. Saatamme pitää arkea uuvutavanakin. Suurien tragedioiden jälkeen, halu palata normaaliin arkeen kasvaa. Arki on meille turvallisuuden tunnetta lisäävä. Keskity arjen omiin pieniin ihanuuksiin. Kahvin houkuttelevaan tuoksuun tai ystävän puhelinsoittoon. Jos negatiivisia ajatuksia nousee, tutki niitä ja hyväksy ne sellaisina kuin ne ovat. Tunteita ei tarvitse pelätä. Ne ovat ”vain” tunteita.

Ympärillämme on paljon turhaa väkivaltaa. Voit valita vähentää sitä ympäriltäsi. Mieti mitä luet lehdistä, kirjoista tai katsot televisiosta. Kaikki mitä näemme ja koemme vaikuttaa meihin jollain tavalla. Valitsetko lisätä elämääsi pelkoa, ahdistusta tai surua, vai valitsetko iloa, naurua, innostusta? Huomio välillä valintoja ja mieti miten ne vaikuttavat mielialaan.

Rauhoita huolestuneet ajatuksesi. Hymyile niille. Kutsu hyviä asioita elämääsi. Ole niille avoin lukemalla, ajattelemalla, katsomalla, haistamalla ja tuntemalla. Kun kohtaat hyvää elämässä, tunnista se ja pidä siitä hyvää huolta.

Takaisin ylös.


ENSIMMÄINEN MINDFULNESS VOIMA ON USKO JA LUOTTAMUS
21.3.2011

Olen aloittanut Minfulness opinnot, koska halusin yhden tehokkaan työkalun stressin hallintaan. Mitä enemmän olen Mindfulnessia itse harjoittanut, lukenut Mindfulness-filosofiaa sekä sitä eteenpäin opettanut, sitä enemmän siitä on tullut osa elämääni, elämäntapaani ja elämänfilosofiaani. Mindfulness-meditointi on sekä stressinhallinta keino, että lempeä filosofia, mikä opettaa onnellisempaa elämäntapaa.

Hetki, jolloin itse ”löysin kotiin” on vahvana muistoissani vieläkin. Se oli se hetki, jolloin tiesin mitä olen etsinyt ja minkä asian parissa haluan viettää elämäni. Ajoin kotiin Haminasta, jossa olin ollut valmentajakoulutuksen intensiivi aloituksessa. Autossa hymyilin itsekseni ja tajusin todellakin löytäneeni mielenrauhan. Rauhan mikä syntyy omalle olemassaololle merkityksen löytämisestä.

Mielenrauha ei pysy automaattisesti elämän pyörteissä, vaikka sen on kerran löytänyt. Mielenrauhaakin pitää hoitaa ja vaalia. Minulle sopivin tapa on harjoittaa Mindfulness-meditointia säännöllisesti. Päivittäin. Kun lisäksi elän Mindfulness-filosofian mukaisesti, pysyn tyyneyden ja rauhan tiellä vaikka elämä on jatkuvaa muutosta ja sopeutumista.

Yksi Mindfulnessin energia (voima) on usko ja luottamus. Usko harjoittamiseen. Usko itseen. Vastaukset ovat sisällämme. Kun luottaa ja uskoo itseen, ei kaipaa ympäriltä vahvistusta esimerkiksi ostamalla status tavaroita, uusimpia elektronisia laitteita tai muuttamalla itseä kauneusleikkauksin. Usko itseen johtaa vapautumisen tunteeseen. Tietää missä on ja minne on matkalla. Mindfulness auttaa hyväksymään itsen, tilanteen ja hetken.

Minua uskon ja luottamuksen voima vie eteenpäin omalla polullani. Jo pelkästään se, että teen asioita joista pidän, auttaa minua elämään mielekkäämpää elämää. Se vahvistaa onnellisuuttani.

Sana Mindfulness on muuten englanninkielinen käännös palinkielisestä sanasta sati, mikä tarkoittaa tietoisuutta, huomionkiinnittämistä sekä muistamista. Mindfulness-termi suomennetaan usein tietoiseksi läsnäoloksi.

Blogista löytyy myös ohjeita miten voi meditoida eri aisteja käyttäen.


Takaisin ylös.


ESIMIEHIEN KOVAT HAASTEET
15.3.2011

Moni esimies hoitaa esimiehiyttään oman työnsä ohella. Organisaatioissa esimiestyölle ei useinkaan varata laskennallista aikaa, vaan esimiehenä oleminen pitäisi hoitua kaiken muun ohella sujuvasti ja tehokkaasti. Tietoa ja opetusta esimiestaidoista ja alaistaidoista on saatavilla. Tietomäärä lisääntyy tutkimustulosten valmistuessa. Alaisetkin saattavat odottaa olemassa olevan tietomäärän näkyvän esimiestyössä ehkä tajuamatta, että useinkaan esimiehellä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia pitää yllä esimiestaitojaan tai ehkä opetella niitä ollenkaan.

Konsultoin säännöllisesti esimiehenä työskenteleviä ihmisiä heidän esimiestyönsä haasteista valmentajana ja työnohjaajana. Esimiestyö on haasteellista, mutta toki myös antoisaa. Esimies ei voi olla pelkästään mukavia jutusteleva ”ystävä”. Esimieheltä kaivataan etenkin hankaliin asioihin puuttumista sekä osaamista moniin erilaisiin tilanteisiin juridisesti, tunneälyllisesti tai vaikka tuotannollisesti katsoen. Esimieheen luotetaan ja häneltä vaaditaan. Hän on aina esiintymislavalla työssä ollessaan. Häntä tarkkaillaan ja arvostellaan.

Olen itse toiminut esimiehenä lähes 20 vuotta. Harmittaa, ettei käytössäni ollut kaikkia niitä esimiestyön ja valmennuksen työkaluja mitä nyt omaan. Esimiehenä oleminenkin on jatkuvaa oppimista, eikä siinä koskaan ole liian oppinut. Tilanteet ovat vaihtelevia ja aina erilaisia. Ihmiset tuovat mukanaan erilaisia tulkintoja ja kokemuksia. Sama asia voi olla täysin päinvastainen saman tiimin jäsenille. Yksi teko tai lause voi olla toisen päivän pelastava ja toiselle mielialaa masentava. Näkökulmamme asiohin ovat niin erilaisia.

Esimiehelle on tärkeää pitää huolta omasta voinnistaan, jotta jaksaa jakaa alaisten riemut ja surut. Joskus voi olla hyväksi pyytää paikalle ulkopuolinen selvittämään ongelmatilanteita. Kun ihmiset investoivat itsensä tunteineen asioihin, on helposti vaarana ottaa itseensä jokin aivan yleistasoinenkin kommentti. Kun esimiehen omat asiat ovat kunnossa, jaksaa työssä paremmin.

Työpaikan ongelmatilanteiden korjaaminen ulkopuolisena on haastavuudellaan innostavaa sekä mielenkiintoista. Ulkopuolisena on helppo nähdä väärinymmärrykset sekä loukkaantumiset. Ulkopuolisena on helpompaa puuttua asiaan, koska hänellä ei ole omia tunteita investoituna tilanteeseen.

Jotta työ sujuu, pitää ihmisten pystyä työskentelemään yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Se hankaloituu heti, kun asiat jäävät vaivaamaan. Katkeruus ja luottamuspula lisääntyy. Kun työpaikan mielipidevaikuttaja kääntyy myrkyttämään ilmapiiriä, on työnantajan edustajan korkea aika toimia tehokkaasti tilanteen ratkaisemiseksi.

Ongelmat on aina otettava vakavasti. Jos alainen kertoo ongelmastaan voimakkain ja suorin sanakääntein, on lepertelevä vastaaminen loukkaava. Se ilmaisee, ettei esimies ota asiaa ja henkilöä vakavasti. Vaikka asia olisikin todellisuudessa pieni, asiaa esille tuovalle se saattaa olla sillä hetkellä suurin asia. Kunnioita hänen tunteitaan kohtaamalla ne todellisina tunteina. Arvostuksesi tuottaa arvostusta. Kun alainen valittaa ongelmasta, kysy häneltä mitä pitäisi tehdä jotta asia olisi paremmin. Esimiehen ei tarvitse aina tietää ratkaisuja, mutta hänen tulisi tietää kuinka saa ratkaisuja esiin ympärillä olevilta ihmisiltä.

Aina ei tarvitse muuttaa sitä mikä on ongelmana. Joskus riittää, että jokin muuttuu ongelman lähellä. Pienikin muutos vaikuttaa ongelmaan ja pakottaa sitä muuttumaan johonkin suuntaan. Elämä on jatkuvaa pientä muutosta. Muutosta ei tarvitse pelätä. Muutos loppuu kuolemaan.

Esimiehenä kannattaa keskittyä niihin asioihin mitkä toimivat. Herätä ihmiset aika ajoin huomaamaan hyvät asiat ympärillään. Olemme herkempiä huomaamaan negatiivisen, vaikka positiivisuuttaa kaipaammekin enemmän. Meillä on paljon hyvää ympärillämme. Turrumme siihen kuitenkin helposti ja haluamme taas lisää jotain. Välttämättä itsekään tietämättä mitä.

Itse uskon käytännönläheiseen ratkaisukeskeisyyteen. Uskon siihen asiassa kuin asiassa. Kun surut on surtu on aika lähteä eteenpäin ongelmasta ja tarttua ratkaisujen mahdollisuuksiin niin yksityiselämässä, yhteisöissä, kuin työpaikoillakin. Joskus ulkopuolisen asiantuntijan palkkaaminen ongelmaa selvittämään voi tuntua kalliille ratkaisulle. Asiantuntija saattaa kuitenkin saada yhteisön ajatukset suuntautumaan ratkaisuihin ongelmien sijaan jo parissa tunnissa. Kuinka kalliiksi tulee työyhteisön jämähtäminen keskelle ongelmaa?

Lisää työhyvinvoinnista blogissani.

Takaisin ylös.


AARREKARTTOJEN VOIMAA
7.3.2011

Katselin vanhoja aarrekarttojani reilun kolmen vuoden ajalta. Ihmeellistä miten moni asia niistä on toteutunut. Jopa siitä kartasta, minkä tein pelkästään opetuskäyttöön esimerkiksi!

Aarrekartat koristavat työhuoneeni seiniä. Se saattaa tuntua hassuille toisten mielestä, mutta itse haluan nähdä tavoitteeni joka päivä. Ensimmäisen karttani tein syksyllä 2007. Siinä kartassa olivat suurimmat elämänmuutoksen toiveet. Puolessa vuodessa ne olivat toteutuneet. Jäin palkkatyöstä yrittäjäksi. Sain aikaa toivomilleni asioille, kuten liikunalle ja rauhoittumiselle. Ensimmäisessä kartassa oli myös matkakohde: kuva roisesesta kalliorannasta, jonka sijaistia en tiedä. Luulen kuvan vedonneen minuun rauhallisella olemuksellaan. Rannalla ei ole yhtään ihmistä, päälle liimaamaani perhettäni lukuunottamatta. Kun viime syksynä katselin vanhoja aarrekarttoja, huomasin, että rantakuva on täysin samannäköinen, kuin rantakuvat kesälomamatkaltamme vuodelta 2009 Portugalista. Minä en valinnut matkakohdetta, vaan äitini. Meidän kriteriimme matkakohteesta ovat lämpö, aurinko, uintimahdollisuudet sekä hyvät patikointi reitit. Vanhempani ja tätini saivat muutoin vapaat kädet sukulomamme kohteen valintaan.

Kartat voivat toteutua aivan eri tavoin kuin itse olettaisi. Yllätykselle kannattaakin jättää aarrekarttoja tehdessä tilaa. Olen tehnyt oman aarrekartan liikunnasta. Kartassa on energinen kuva sekä tekstinä ”Liikunta on mukana elämässäni joka päivä kuin itsestään. Liikunnasta on tullut kiinteä ja voimaannuttava osa elämääni. Pysyn hyvässä kunnossa liikkumalla.” Tämä kartta on toteutunut koirien avulla. Sen jälkeen, kun perheeseemme on tullut kaksi koiraa, olen ulkoillut kahdesta kolmeen kertaa päivässä. Keskimäräisesti olen ulkona kaksi tuntia päivässä säässä kuin säässä. Olin ajatellut, että pilates tai jooga tai juokseminen tempaisi mukaansa. Sainkin kaksi karvaista personal traineriä elämääni toteuttamaan tätä toivetta.

Se kartta minkä tein opetuskäytöön esimerkiksi, on toteuttanut hauskoja ja yllättäviä asioita. Liimasin karttaan aika paljon tavaroita, joita yleensä en laita karttoihini. Halusin korostaa, että on ihan ok haluata myös tavaroita. Siinä ei ole mitään pahaa. Leikkasin karttaan lehdestä ensimmäisen kännykän, minkä mainoksessa näin. Noin kuusi kuukautta myöhemmin mieheni soitti töitä ja kysyi haluanko uuden kännykän. Heillä myytiin vanhaa varastoa yksittäiskappaleittain pois. Koska oma puhelimeni oli jo vähän arvaamaton, hyväksyin tarjouksen näkemättä puhelinta. Riitti, että sillä pystyi soittamaan ja tekstaamaan. Kännykkä sattui olemaan täysin sama, kuin oli esimerkkikartassa. Kokeilin käyttää puhelinta pari viikkoa, mutta se oli niin hidas ja rasittava, että annoin sen takaisin. Olisi pitänyt liimata kartaa jonkin toinen malli, mitä olisi ollut käytännöllistä käyttää. Kartta antoi minulle Rihannan cd-levyn, kengät ja kärsivällisyyden kasvattaa pidemmän tukan.

Ystäväni teki kartan, jossa oli kuva uudesta kylpyhuoneesta ja alla luki kylpyhuoneremontti. Heidän kylpyhuoneremonttinsa kesti ja kesti. Eräänä aamuna hän katsoi jääkaapin ovessa olevaa aarrekarttaansa tarkemmin ja tajusi, ettei hän kylpyhuoneREMONTTIA halua, vaan valmiin kylpyhuoneen. Hän muutti tekstin muotoon uusi kylpyhuone, ja hiljan sen jälkeen, remonttikin valmistui. Kannattaa siis varoa mitä aarrekartassa ”tilaa”, koska sen tosiaan voi saada.

Aarrekartta on hyvä tapa selkeyttää ja visualisoida tavoitteita ja unelmia. Karttoja voi tehdä vaikka kuinka paljon. Joskus riittää, että laittaa jonkin esineen tai toiveen kuvan muistitaululle tai kalenteriin. Tai vaikka katsoo esitettä joka päivä. Sain ihanan viestin eräältä aarrekarttakurssilaiselta. Hän kertoi, ettei lisännyt toivettaan karttaansa, mutta katsoi Oopperan esitettä päivittäin. ”Toivoin, että ehtisin varata liput pojalleni ja itselleni Pähkinänsärkijään, mutta aikaa meni ja meni, kunnes liput olivat loppuunmyydyt kaikista näytöksistä. Eräänä päivänä siskoni soitti ja kertoi, että heillä olisi yksi ylimääräinen lippu näytökseen. Olin tietysti iloinen, että poikani voisi lähteä mukaan, mutta hamittelin sitä, etten itse päässyt. Seuraavana päivänä siskoni soitti uudelleen. Heillä oli vielä yksi ylimääräinen lippu. Toiveeni toteutui, uskomatonta!”

Joskus riittää, että uskaltaa unelmoida aktiivisesti: joka päivä.

Lisää aarrekartoista blogissani.


Oma karttani hyvinvoinnista.

Takaisin ylös.

HIDASTAMINEN TUOMITTAVAA?
1.3.2011

Mielenkiintoista miten ihmisten mielipiteet muuttuvat, kun kyseessä ovat eri ”ryhmien” ihmiset. Taannoisessa YLE:n työpahoinvointi-illassa oli nuori pienen lapsen äiti kertomassa, miten on rauhoittanut elämäänsä, jotta jaksaa paremmin. Hän oli jättänyt kokopäivätyönsä. En saanut selvyyttä etsikö hän osa-aikaista työtä vai oliko hän jo sellaisen saanut. Perhe oli muokannut kulutustottumuksiaan pienemmiksi, jotta käteen jäävä raha riittää menoihin.

Paneelissa moni tuomitsi tämänlaisen hidastamisen. ”Muiden rahoilla ei saa elää.” Olen samaa mieltä; jos on kykenevä elättämään itsensä, on se tehtävä. Mielestäni tässä tapauksessa perhe edelleen elätti itsensä. He tekivät muutoksia, jotta pärjäävät pienemmillä tuloilla väliaikaisesti. Kuka siitä kärsii?

Työtä ei tällä hetkellä riitä kaikille. Miksi siis ne, jotka haluavat tehdä vähemmän ja pärjäävät pienemmällä palkalla, eivät voisi jakaa työtä. Senioreillehan tämä suodaan osa-aikaeläkkeen muodossa. Miksi esimerkiksi pienten lasten vanhempien olisi kyettävä tekemään kokoaikatyötä perheen hyvinvoinnin kustannuksella? Eikö juuri lapsiin tulisi panostaa? Jos nuori äiti polttaa itsensä loppuu kolmekymppisenä on kustannus varmasti suurempi yhteiskunnalle, kuin väliaikainen hidastaminen.

Nalle Wahlroos ärähti johtajien puolesta, kun heitä arvosteltiin aiemmin eläkkeelle jäämisestä, kuin mitä ”duunareille” suodaan. Duunarienhan pitäisi jaksaa yhä pidempään työelämässä. Nallen mielestä yritysjohtaja, joka jää eläkkeelle aiemmin, kuluttaa vain omia rahojaan. Me muut ilmeisesti kulutamme vain yhteiskunnan rahoja? Eli kun johtaja tarvitsee ambulanssia tai palokuntaa, hän käyttääkin omia rahojaan? Eikö jokainen, joka jää eläkkeelle, käytä omia ansaittuja rahojaan eläkkeen muodossa ja mahdollisia säästöjään?

”Hidastajat” ovat ilmeisesti vakava uhka nyky-yhteiskunnalle. He eivät tuota verorahoja toivotulla tavalla. Hidastajat tuohoavat luontoa monin tavoin vähemmän. He voivat paremmin kuunnellessaan itseään ja näin käyttävät terveyspalveluja vähemmän. He rakentavat maailmaa, jossa arvot ovat kestävämpiä, kuin alituisen kasvun ja kulutuksen maailmassa. Olisiko hidastajien parempi olla työttämiä, kun työtä ei riitä kaikille?

Maailma ei kestä tämän hetkistä kulutusta, roskaamista ja luonnonvarojen ylikäyttämistä. Sen on pakko loppua. Mitä me edes tekisimme niillä kaikilla tavaroilla, vempeleillä ja vaatteilla, joita meidän tulisi ostaa talouskasvun tukemiseksi? Jokaisen koti tuntuu olevan täynnä jo valmiiksi kaikkea tarvitsemaamme. Matkaoppaat sarjassa pastori Pekka Nätti sanoi hienosti suurinpiiretien näin: suomalainen koti tuntuu olevan jo niin runsas tavaran suhteen, että se köyhä. Hienosti kiteytetty. Kirpputoritkin pursuavat hyvää käyttökelpoista tavaraa. Divarit valitsevat ottamiaan kirjoja kustantajan perusteella, kun sisältö on sama. Runsauden pula iskee jo second handin puolelle. Tavaraa on liikaa.

On hassua ajatella, että yhteiskunnan asiat tulisivat aina olemaan samoin. Nuoremmat polvet, jotka eivät ole olleet mukana päättämässä nykyisin olemassa olevista asioista, eivät välttämättä koe velvollisuudekseen niitä ylläpitää. He tekevät omia ratkaisujaan omien kokemustensa perusteella. Näin maailma muuttuu. Kauppa, jossa asiakkaat eivät halua käydä ostoksilla, joutuu muuttumaan toivottuun suuntaan tai kuolee pois. Sama sääntö pätee moneen muuhunkin. Kulutustottumuksilla ja elämäntapapäätöksilla vaikutamme yhteiskuntaan ja ympäristöön. Nalle hyvävelikerhoineen joutuu huomaamaan, että tavallisillakin tallaajilla on vaikutusvaltaa massana. Me päätämme myös, vaikka päätöksemme näkyykin hitaammin.

Lisää hidastamisesta blogissani.


Takaisin ylös.


OLLAAN YSTÄVIÄ TOISILLEMME
21.2.2011

Puistattaa. Uutisissa on ollut esillä tapaus, jossa karaokekaveri on jätetty pois autosta riidan päätteeksi kahdenkymmenenviiden asteen pakkaseen liian vähissä vaatteissa. Mies on soittanut hätäkeskukseen, mutta koska ei ole tiennyt sijaintiaan, ei häntä ole pystytty auttamaan. Mies on löytynyt seuraavana päivänä pakkaseen paleltuneena.

Matkaoppaat sarjassa oli viime viikolla myös vastaavanlainen tapaus, jossa nuori nainen oli liukastunut matkakohteessa uima-altaalla ja murtanut selkärankansa. Hänen alaruumiinsa oli ilmeisesti halvaantunut. Matkaseuralaiset eivät ole välittäneet käydä peloissaan olevaa kahdeksantoista vuotiasta tyttöä tapaamassa sairaalassa, vaan ovat jatkaneet omaa lomailuaan mm. rannalla oleillen. Kun ruotsalaistyttö oli lähdössä kotimaahan sairaalaan, eivät matkatoverit edes menneet saattaamaan häntä. Jatkoivat omaa lomaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Jäin miettimään kuinka moni pystyisi jatkamaan lomaa, jos ystävä loukkaantuisi vakavasti onnettomuudessa. Suurin osa varmasti lähtisi ambulanssikyydillä ystävän tueksi matkalle kotimaahan sekä yrittäisi helpottaa toisen oloa vieraassa maassa vieraskielisessä sairaalassa. Miten peloissaan yksinäisen tytön on täytynytkään olla. Mille tuntuisi ”nauttia” lomasta, kun ystävän tulevaisuus on vaakalaudalla? Tai kuinka moni pystyisi pistämään kaverin ulos kovaan pakkaseen syrjäseudulla, missä välimatkat ovat todella pitkät eikä teiden varsilla välttämättä ole edes valoja?

Toki mietin, miten autosta ulos heitetty mies ei ole voinut kertoa kenen seurassa on ollut, jolloin joku olisi voinut soittaa autoseurueen jäsenille ja vaatia heitä kertomaan mihin mies oli jätetty? Vai oliko hän ehtinyt kävellä liian pitkälle jättöpaikalta? Toivottavasti kaikki voitava on yritetty tehdä paleltuneen miehen eteen. Tapaus tuntuu niin turhalle. Ja järkyttävälle. Mahdollisesti pienelle tuntuneella teolla onkin todella vakava lopputulema.

Millaisia ystäviä olemme? Joskus tuntuu, että on helpompaa haukkua ihmisiä, jättää heidät arvotta, ohittaa heidät, unohtaa, olla kohtaamatta ja jopa jättää heitteille, kuin olla hyvä lähimmäinen, naapuri, tuttava tai ystävä. Onneksi oman toimintatavan voi valita koska tahansa uudelleen. Vaikka olisi ollut kuinka huono ystävä eilen, voi tänään pyytää anteeksi ja yrittää korjata tilanteen. Aina voi oppia omista ja muiden virheistä, sekä kehittää luonnetta. Olla ylpeä siitä, että voi katsoa peiliin ja tietää tehneensä parhaansa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta hyvään voi aina pyrkiä.

Muistelen vieläkin usein erästä ystävääni, joka päätti parikymppisenä päättää oman elämänsä. Olin kerran hänen kanssaan konsertissa. Ilta oli ihana. Hän oli iloinen, huomaavainen, hauska, fiksu: erinomainen seuramies. En olisi ikinä uskonut, että takana oli jotain niin suurta tuskaa, että hän päätyi ratkaisuunsa. Toivon vieläkin, yli kaksikymmentä vuotta tapauksen jälkeen, että hän olisi kertonut jollekin ja saanut apua pahaan oloonsa. Kukaan hänet tunteneista ei ollut uskoa, että juuri hän päätyi ampumaan itsensä. Hän valitettavasti onnistui salaamaan oikeat tunteensa todella hyvin.

Olimmeko huonoja ystäviä? Ehkä olimme. Itse en kuulunut ns. lähipiiriin, mutta tapasimme yhteisten ystävien kautta illanistujaisissa. Kun paras ystäväni lähti matkalle, eikä päässytkään yhdessä suunniteltuun konserttiin, juuri hän oli valmis lähtemään konserttiin kanssani. En ikinä unohda sitä ystävällistä elettä. Ilta oli minulle taianomainen. Musiikki ja tunnelma oli katossa. Lämpötila kuin Arizonassa. Toivon, että hänellä oli yhtä hauskaa sen illan ajan.

Itse tiedän varmuudella, että mikäli ystäväni olisi uskoutunut minulle, olisin tehnyt kaikkeni voimieni ja osaamiseni rajoissa häntä auttaakseni. Tunnen itseni. Minun on vaikea jättää ihmistä tai eläintä pulaan. Sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä. Toivoisin, että tuo kylä-ajattelu leviäisi ihmisiin ja alkaisimme taas välittämään ympärillä olevista tuntemattomistakin ihmisistä.

Onneksi on paljon ryhmiä ja vapaaehtoisia, jotka jaksavat välittää ja levittää välittämisen kulttuuria. Ystäviä ja merkityksellistä tekemistä löytää vapaaehtoistyötä tekemällä. Jos mielenkiintoa vapaaehtoistyöhön on, jokaiselle löytyy omalle sydämelle läheinen kohde etsimällä vaikka vapaaehtoistyön verkostopalvelusta. Välitetään yhdessä kuten pienessä kylässä.


Takaisin ylös.


LAPSUUDEN UNELMIA
14.2.2011

Luin vinkistä Randy Pauschin kirjan jäähyväisluento. Vaikka olin katsonut netistä itse luennon, oli kirja herättävä lukukokemus. Pausch oli haimasyöpää sairastava yliopiston professori, joka todella piti jäähyväisluennon tietäen, että hänelle oli annettu elinaikaa 3-6 kuukautta. Kirjan (eikä luennon) aiheena ei ole kuolema, vaan miten elää elämää. Kirjassaan Randy kertoo miten hän on toteuttanut lapsuudenajan unelmansa. Kirja sai itseni pohtimaan omia lapsuusajan unelmia ja toiveita laajemmin. Miten lapsuudessa iloa tuoneet asiat ovat toteutuneet tai jääneet elämääni.

Sain ensimmäisen kamerani ollessani yhdeksän vuotias. Kamerasta tuli heti hyvä ystävä. Muistan vieläkin kuinka jännittävää oli ottaa ensimmäisiä kuvia filmille. Laitoin ystävät poseeraamaan kameralle taloyhtiön viheralueille ja napsin kuvia. Viihdyin ja viihdyn edelleen paremmin linssin takana. Muistan kuinka jännittävää oli katsoa kehitettyjä kuvia ensimmäisen kerran ja kuinka yllättyneitä aikuiset olivat ”kuvaustaidoistani”. Kaikki päät ja jalat olivat kuvissa ja vieläkin ajattelen kuvissa olevan kohtuullisen hyvää sommittelutaitoa yhdeksänvuotiaalle. Uskon, että juuri aikuisten kannustus ensimmäisten kuvien yhteydessä piti minut kuvaamisen parissa.

Kamerat ovat kulkeneet mukanani tallentamassa tapahtumia yhdeksän vuotiaasta asti. Jossain vaiheessa haaveilin valokuvaajan ammatista ja opiskelujen lomassa olin jopa lehtikuvaajaharjoittelijana, mutta elämä veikin toiseen suuntaan. Kuvaan edelleen paljon ja pääsen käyttämään kuviani oman asiakasviestini kuvituksessa. Lasken siis kuvaamisen toteutuneisiin lapsuuden haaveisiin.

Pidin myös vaatteiden suunnittelusta paperinukeille. En itseasiassa leikkinyt paperinukeilla. Suunnittelin vain uusia asuja. Kun olin ala-asteen viimeisillä luokilla, halusin ostaa oikean ompelukoneen. Vanhempani tuntuivat pelkäävän, että kyseessä on jokin ohimenevä päähänpisto, mutta säästin kärsivällisesti kaikki rahani ja ostin 800 markkaa maksavan hohtavan valkoisen ompelukoneen omilla rahoillani ja opettelin ompelemaan vaatteita itselleni. Se kone pysyi ahkerassa käytössä yli 20 vuotta.

Lukioaikoina ompelin lähes kaikki vaatteeni itse. Neuleet neuloin tuntien aikana. Muistan kuinka luokkamme pojat olivat nyreissään, kun opettajat antoivat meidän kutoa opetuksen aikana, jos käsiä ei tarvinnut käyttää kirjoittamiseen. Jopa kaikkein tiukimmat opettajat tukivat neulomisharrastustamme. Lukion päästötodistuksen ainoa kymppini olikin valinnainen käsityö. Joskus haaveilin ammattista muodin parissa, mutta se tuntui mahdottomalle. Nykyisellä kokemuksellani olisin kyllä lähtenyt haaveeni perään.

Ammattia ompelukoneen oston kautta ei siis tullut, mutta vieläkin satunnaisesti saatan ommella itselleni takin, mekon tai hameen. Osaan lyhentään lahkeet ja tehdä tarvittavat korjausompelut perheemme vaatteisiin. Olen edelleen innokas muodin seuraaja, vaikka oma pukeutumiseni on jo löytänyt linjansa, eikä tarvetta trendien perässä hyppelylle enää ole. Tarvetta olla mukana vaatteiden parissa, toteutan pitämällä ”Kokoa toimiva unelmien vaatekaappi”-kurssia pari kertaa vuodessa. Kurssi on muuten ollut todella suosittu. Annan tyylikonsultointia asiakkaille myös yksityisesti. Lapsuuden unelma kuitataan toteutuneeksi.

Ihan ensimmäinen toiveammattini oli kampaajan ammatti. Itse en muista tätä haavetta ollenkaan. Saunan jälkeen minulla oli kuulemma parivuotiaana tapana kammata vanhempieni ja mummoni hiukset. Nykyään värjään omat hiukseni, joten luettakoon sekin ainakin osittain toteutuneeksi unelmaksi.

Ilman Randy Pauschin kirjaa, en olisi alkanut miettimään omia toteutuneita lapsuuden unelmiani. Jos minulta olisi kysytty asiaa, olisin luultavasti kuitannut asian niin, ettei minulla ollut vahvoja unelmia lapsena. Minua jopa harmitti, ettei minulla ollut vahvaa toiveammattia. En koskaan osannut vastata kysymykseen mitä minusta tulee ”isona”. Ehkä siksi olenkin yrittäjä? Yrittäjänä saan toimia todella monessa ”ammatissa”. Toimin yrityksen johdossa, myynnissä, markkinoinnissa, strategian suunnittelussa, toteutuksessa, taloushallinnossa sekä luovana voimana.

Kun katselen lapsuuden unelmia laajemmin, enkä pelkästään toiveammattin kautta, huomaan miten lapsuuden innostumisen lähteet ovatkin yllättäin kulkeneet mukanani ja johdattaneet erilaisten asioiden pariin. Tuntuu hyvälle ajatella, että se pieni tyttö on osannut valita sydämen äänen mukaan asioita elämäänsä. Asioita, jotka kantavat eteenpäin sekä tuottavat iloa vieläkin.

Samaa toivon omallekin lapselle. Hänen ei tarvitse toteuttaa minun unelmiani. Minä toteutan niitä. Toivon, että hän löytää omat aidot innostuksensa ja saa niistä iloa ja johdatusta elämäänsä. Mitä lapsuuden toiveita ja unelmia sinä olet päässyt toteuttamaan?


Randy Pauschin lapsuuden ajan unelmien lista jäähyväisluennosta.

Takaisin ylös.


AJATUKSIA LEMPEYDESTÄ
9.2.2011

Länsimaisessa yhteiskunnassa puhutaan usein kiltteydestä ja liian kilteistä. Uskon että itämaisissa kulttuureissa samaa asiaa kuvataan termillä lempeys. Siellä puhutaan lempeydestä, mikä ei tarkoita ovimattona olemista. Lempeydestä mitä ulotetaan itseemme sekä kaikkiin eläviin ja kuolleisiin.

Pidän Stephan Einhornin kirjasta Aidosti kiltti. Kirja kertoo fiksusta positiivisesta kiltteydestä, mitä usein pidetään jopa tyhmyytenä meidän kilpailevassa ja minäkeskeisessä kulttuurissamme. Einhornin mukaan kiltti on kaikkea muuta kuin tyhmä, sillä kiltti ihminen on ymmärtänyt, että toisia auttamalla auttaa samalla itseään. Toisen auttaminen nostaa onnellisuustasoa ja tuottaa hyvää oloa myös auttajalle.

Muistamme aina henkiöt, joilta olemme saaneet kannustusta ja tukea. Muistamme myös henkilöt, jotka ovat toimineet suoraselkäisesti ja kunnioittavasti. Joskus voi olla hyväksi pohtia mitä minusta sanottaisiin muistotilaisuudessa, jos olisin kuollut. Toiminko siten kuin haluaisin olla muistettu?

Sharon Salzberg puhuu myös kiltteydestä kirjassaan Lempeyden tie – kumouksellinen onnellisuuden taito. Termit ovat hieman erilaisia. Kirjassa puhutaan esimerkiksi rakastavasta ystävällisyydestä, myötätunnosta, myötäelävästä ilosta ja puolueettomuudesta. Myötäelävä ilo on yksi vaikeimmista toteutettavista. Ei ole helppoa iloita toisen menestyksestä ja onnesta. Kuitenkin oma katkeruus haittaa ainoastaan omaa elämää ja vaikeuttaa oman menestyksen ja onnen saavuttamista.

Nyky-yhteiskunnassa voi tuntua turhauttavalle ajatella, että omaa käyttäytymistä muuttamalla voisi parantaa maailmaa. Näin kuitenkin on. Yksi ihminen, jolla on paljon vaikutusvaltaa, voi positiivisesti muuttaa tuhansien ihmisten elämää. Yhtä hienoa on, kun yksi ihminen muuttaa toisen yksittäisen ihmisen elämää paremmaksi vaikka opettamalla tai tietämättään käytöksellään inspiroimalla. Inspiraation ketju kulkee koko ajan eteenpäin omalla tahdillaan. Se on kuin vesipisara mikä tippuu veteen ja tuottaa renkaita mitkä tuottavat lisää renkaita. Ihmiset koskettavat sanoillaan ja teoillaan yhä uusia ihmisiä.

Lempeyttä ja kiltteyttä voi harjoittaa monella tavalla. Voit päättää olla levittämättä ilkeitä asioita ja turhia huhuja sekä juttuja, joiden todenperäisyydestä ei ole tietoa. Laske kuinka monta turhaa mielenpahoittamista ja loukkaantumista torjut toiminnallasi. Tämä on helppo harjoite, jolla on suuria vaikutuksia ympärillä oleviin ihmisiin.

Kun haluat herättää luottamusta, hyvä kuuntelutaito on apunasi. Kuuntele ymmärtääksesi mitä toinen sanoo. Keskity hänen puheeseensa ja unohda oma sisäinen keskustelu hetkeksi. Tätä taitoa opetetaan läsnäolevana kuunteluna. Hyvä kuunteleminen on myös puhujan kunnioittamista.

Puhu ja kuuntele rakastavalla ystävällisyydellä. Rakastava ystävällisyys tulee takaisin luoksesi.

Takaisin ylös.


VIIVI-PUPUN OPETUS
3.2.2011

Pieni pupumme Viivi sairastui viime viikolla pasteurella-bakteeriin. Viivi sai lääkekuurin ja aluksi näyttikin sille, että lääkekuuri auttaisi kaneille hengenvaaralliseen tulehdukseen. Neljän päivän lääkityksen jälkeen Viivi lopetti syömisen. Pupua edelleen lääkittiin sekä lisäksi pakkosyötettiin ja nesteytettiin. Viivin kunto kuitenkin romahti ja päädyimme lopettamaan Viivin kärsimykset eläinlääkärin vastaanotolla.

Päätös eutanasiasta jopa pienen pupun kohdalla oli rankka. Luin netistä erilaisia ohjeita pasteurella-bakteerin iskiessä ja olin lähes ”kateellinen” kirjoittajille, joiden kani oli kuollut äkillisesti, ilman että ihmisen oli pitänyt tehdä päätöstä eläimen lopettamisesta. On todella vaikea arvioida milloin lääke voi vielä pelastaa ja milloin kärsimys eläimelle on jo turhaa. Vastaanotolla ollut eläinlääkäri oli tärkeä tuki päätöstä tehtäessä. Onneksi kohdallemme osui empaattinen ja asiantunteva eläinlääkäri.

Silittelin Viiviä sen 50 minuuttia, jonka aikana hänen elämänsä lopetettiin. Onneksi alkuun annettiin rauhoittava piikki, jotta pupu pääsi pelosta ja rentoutui. Seuraavaksi hänelle annettiin nukutuslääke, jotta viimeinen toimenpide voitiin tehdä pupun ollessa jo syvässä unessa. Lääkäri kuunteli sydämen sykkeen hidastumista ja piti meitä tilanteen tasalla. Aika tuntui todella pitkälle. Mielessä pyöri olisko sittenkin voinut tehdä vielä jotain pupun kuntoutumisen eteen. Kun toimenpide oli ohi, olo oli tietysti todella surullinen, mutta helpottunut, että se oli nyt ohi. Pikkuisen kärsimys oli ohi.

Yllätyin miten paljon mieleeni tuli seuraavien päivien aikana ajatuksia siitä, olinko hoitanut kania tarpeeksi hyvin. Oliko Viivillä ollut hyvä elämä? Vaikka järjellä ajatellen puput, jotka kesäisin saavat asustaa ulkona ja talvisin asustelevat isossa tilassa lähes vapaina, joilla laadukasta ruokaa on riittävästi, puolisosta seuraa kaiken aikaa ja ihmisiltä rapsutuksia ja silityksiä saa päivittäin, pitäisi tuon yhtälön tarkoittaa hyvää elämää. Silti mietin ja vatvoin asiaa. Olinko jättänyt jotain tärkeää tekemättä? Tunsiko Viivi kuinka tärkeä osa hän oli perhettämme?

Viivin poistuminen antoi ison muistutuksen minulle. Jokainen päivä on tärkeää olla hyvä läheisille, kertoa miten heitä arvostetaan. Antaa tukea, kumppanuutta, hellyyttä, kosketusta ja rakkautta. Olla lempeä ja suvaitsevainen itsen ja toisen ihmisen ärsytyksille ja vajaavaisuuksille. Meillä on tämä hetki. Eletään se niin, ettei tarvitse katua mitä toiselle on tehnyt tai sanonut.

Viivi kesäasunnollaan 2010.

Takaisin ylös.


OPETUKSIA LEMPEYDESTÄ
1.2.2011

Dalai-lama on sanonut "Minun uskontoni on lempeys" Olen aiemmin kirjoittanut mm. Metta meditaatiosta. Koen lempeyden tärkeäksi osaksi omaa mielenrauhaani. Tämä teksti koskettaa itseäni ja siksi haluan jakaa sen kanssasi. Opetus avaa lisää miten lempeyttä voi ulottaa itseä ja kaikkea muuta kohtaan.

Näin tulisi toimia niiden,
jotka kykenevät hyvyyteen
ja jotka tuntevat rauhan tien:
Olkoot he kykeneviä ja rehellisiä,
suorasukaisia ja lempeitä puheissaan.
Noyriä ilman omahyväisyyttä,
vähään tyytyväisiä.
Velvollisuuksista vapaita ja vaatimattomia tavoissaan.
Rauhallisia ja tyyniä, viisaita ja taitavia,
ilman ylpeyttä ja vaatimuksia.
Olkoon niin, että he eivät tee pienintäkään tekoa,
jota viisaat myöhemmin moittisivat.
Toivoen: iloisina ja turvassa
nauttikoot kaikki olennot,
olivatpa sitten millaisia eläviä olentoja tahansa,
heikkoja tai vahvoja, ketään unohtamatta,
suuria tai voimakkaita, keskikokoisia, lyhyitä tai pieniä,
näkyviä tai näkymättömiä,
lähellä tai kaukana,
syntyneitä tai syntymättömiä -
nauttikoot kaikki olennot!
Olkoon niin, että kukaan ei petä toista
tai halveksu ketään missään tilanteessa.
Olkoon niin, ettei kukaan vihoissaan ja pahoin aikomuksin
toivo harmia toiselle.
Kuten äiti suojelee ainokaista lastaan,
samaa rajatonta rakkautta tuntien
tulisi meidän arvostaa kaikkia elollisia olentoja,
säteillen ystävällisyyttä koko maailmaan:
taivaalle ja syvyyksiin,
ulos rajattomuuteen
vapaina vihasta ja pahantahtoisuudesta.
Seisoessa ja kävellessä, istumassa ja makuulla
vapaina uneliaisuudesta
meidän tulisi muistaa nämä sanat.
Näiden sanotaan kuvaavan ihanteellista olotilaa.
Ilman jäykkiä näkemyksiä
puhdassydäminen vapautuu
selkein katsein kaikista aistihaluista,
eikä enää synny tähän maailmaan.

BUDDHAN OPETUS LEMPEYDESTÄ (metta sutta)
Sharon Salzbergin kirjasta Lempeyden tie

Takaisin ylös.


TIETOISUUSTAITOJA IHMISSUHTEISSA
26.1.2011

Parisuhteet ja ystävyyssuhteet ovat meille tärkeitä sekä rakkaita. Ihmissuhteilta saamme mm. seuraa, tukea, hyväksyntää, neuvoja ja kannustusta. Ihmissuhteet ovat antamista, jakamista sekä saamista. Varsinkin asioiden jakaminen toisen ihmisen kanssa on meille tärkeää henkisen jaksamisemme vuoksi. Iso osa meistä kaipaa toista ihmistä seuraksi.

Toisinaan ihmisten väliset keskustelut ovat näennäisiä keskusteluja. Ihmiset ovat hiljaa toisen puhuessa ja aloittavat oman puheensa toisen hiljentyessä. Kuitenkin jos kuuntelemme tarkasti, huomaamme, kuinka puhujat puhuvat omasta kokemusmaailmastaan peräisin olevia asioita vastaamatta toiselle ihmiselle. Kaksi ihmistä voi siis näennäisesti puhua keskenään, mutta todellisuudessa kertovat omia asioitaan vuorotellen. Käydään ikään kuin kahta rinnakkaista keskustelua valmiin kaavan avulla vuorotellen.

Lapsilta kysymme usein miten koulu meni, mutta kuuntelemmeko heidän vastauksiaan? Lapsi ja nuori herkästi oppii, mikä on toivottu vastaus ja kertoo sen jättämättä kertomatta hänelle tärketä tapahtumat. He huomaavat, kun huomiomme jo poissa. Samoin saatamme kysyä ystävältä mitä kuuluu tai puolisolta miten työpäivä on mennyt, mutta emme jää kuuntelemaan vastausta. Tai saatamme vastata asiaankuuluvalla huokauksella tai äännähdyksellä tiemättä mitä toinen oikeastaa kertoikaan.

Mindfulness-taidoilla viitataan kykyyn havainnoida ja kuvata nykyhetkessä ulkoisia ja mielen sisäisiä tapahtumia, ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia sekä omaa reagointia niihin juuttumatta arvoasetelmiin. Mindfulnessissa hyväksymme kaiken mikä tapahtuu sellaisena kuin se on. Arvottamatta sitä.

Mindfulness harjoitukset opettavat meille myös ihmissuhdetaitoja. Esimerkiksi kuuntelemaan läsnäolevasti. Läsnäoleva kuuntelu on kohteliasta. Kuuntelussa läsnä oleminen kertoo puhujalle, että hänen ajatuksiaan kunnioitetaan ja arvostetaan sekä että ne hyväksytään.

Tietoisuustaitojen harjoittelu parantaa tunteiden prosessointikykyä, ja sitä kautta vahvistamme stressinhallintakykyä. Kun stressinhallintakykymme kasvaa, jaksamme paremmin kuunnella itseämme sekä muita. Vastustuskyky sairauksia kohtaan kasvaa Mindfulness-harjoitteiden avulla sekä itse stressin vähenemisellä. On päätelty, että tietoisuustaitojen harjoittelun stressiä vähentävä vaikutus perustuu nimenomaan murehtivien ajatusten vähenemiseen. Kun olen tässä hetkessä, en murehdi eilistä enkä tulevaa huomista. Et voi muuttaa eilistä, mutta voit pilata tämän päivän murehtimalla huomisesta.

Parisuhteen läsnäoloharjoituksia voi tehdä esimerkiksi halaamalla läsnäolevasti. Olemalla avoin toisen olotilalle. Olemalla onnellinen pienestäkin halauksesta ja olemalla läsnä siinä hetkessä. Suosittelen halaamaan kumppania ainakin kerran päivässä läsnäolevasti. Samaa harjoitetta voi käyttää ystävän kanssa. Me kaikki kaipaamme kosketusta. Maailmalla jopa pidetään halausiltoja, joissa toisilleen tuntemattomat osallistujat ohjataan tekemään erilaisia ei-seksuaalisia kosketus- ja halausharjoituksia. Onneksi ystäviäkin voi halata.

Olemalla ihmissuhteessa läsnä tässä hetkessä annat lahjaksi huomiosi ja läsnäolosi. Olet aidosti vieressäsi olevan ihmisen kanssa. Vanhat kaunat ja virheet on unohdettu, huomisesta ei huolehdita. On olemassa oleva kaunis hetki ja muu odottaa. Energia minkä tuomme tilanteeseen rekisteröityy toiselle ihmiselle alitajuisesti. Ihmissuhteissamme me huomaamme herkästi erilaiset vivahteet. Huomaamme, kun toinen ei kuuntele tai ei ole läsnä. Arvostamme, kun meidät huomataan ja meitä kunnioitetaan. Yksi Mindfulness-harjoite on rakastaa vastuullisesti. Aito rakkaus on hellyyttä, kunnioittamista ja sitoutumista. Aidon rakkauden harjoittamisen ystävää, puolisoa ja lastaan kohtaa osaa toivottavasti jokainen. Harjoita rakastavaa ystävällisyyttä (loving kindness) puhuessasi sekä kuunnellessasi.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


NAURUENERGIAA
18.1.2011

Kokeilin lauantaina naurujoogaa ensimmäinen kerran elämässäni. Olen joogannut paljon sekä olen tehnyt joogameditointia. Naurujoogan kokeilu oli uutta. Olen ollut kiinnostunut naurujoogasta jo pitkään. Olen lukenut sen terveysvaikutuksista ja miettinyt onnistuuko ”väkisin” nauraminen itseltäni.

Olin tilaisuudessa puhujana. Yhteistyökumppanini Annukka Blom oli paikalla liikuttamassa ja naurattamassa osallistujia. Aina ennen esiintymistä, minulla on ainakin pieni jännitys päällä. Uskon, että se pieni jännitys lisää energiaa sekä läsnäoloa, joten otan jännityksen kuitenkin ilolla vastaan. Aloitimme Annukan naurujoogaosuudella. Annukan energisyys ja remakka nauru vei samantien mukanaan. Teimme monia erilaisia nauruharjoituksia sekä välillä keskityimme hengittämään. Naurujoogan jälkeen oma jännitykseni oli aivan tiessään ja täytyy myöntää, että naurujoogan jälkeen on helppoa lähteä esiintymään, koska ihmiset ovat loistavalla tuulella.

Ihmisten erilaiset reagoinnit naurujoogaan olivat mainioita. Porukan miespuoliset osallistujat purskahtivat parhaiten nauramaan aina, kun harjoite oli loppunut. He nauroivat harjoitteissa ohjeiden mukaisesti, mutta lisäksi repesivät täysin kunkin harjoituksen jälkeen. Myös näiden nuorten miesten nauru tempaisi itseni mukaan ohjaajan tuoman nauruenergian lisäksi.

Naurujooga vaatii heittäytymistä tilanteeseen. Jollekin voi olla hankalaa esiintyä estotta pingviininä tai ”jynssätä vessaa” nauraen. Suosittelen kuitenkin osallistumaan vaikka vähäeleisesti. Naurujooga parantaa oppimis- ja keskittymiskykyä, rentouttaa kehoa ja mieltä, lisää luovuutta, antaa energiaa ja luo yhteenkuuluvuutta sekä me-henkeä. Kaikki osallistujat tekevät samoja hassuja harjoitteita ja joskus on hyvä nauraa myös itselleen. Sitäkin naurujoogassa teimme.

Olin yllätynyt naurujoogan monipuolisuudesta. Teimme paljon erilaisia harjoituksia. Parhaiten on jäänyt mieleen pingviinikävely. Olen aina pitänyt pingviinejä herttaisina olentoina. Niiden matkiminen teki hauskan keveän ja sopuisan olotilan. Pyörimme kaikki ympyrää vaappuen ja nauraen. Kaikista osallistujista muodostui pingviiniharjoituksen kautta minulle hyvin suloinen mielikuva. Tälläinen asenne esim. työpaikalla voisi avata monta lukkoa.

Nauraminen oli myös fyysistä. Nauroin niin että poskiin ”sattui”. Nauraminen alkoi myös jonkin ajan kuluttua vähän yskittämään, koska nauraminen tuntuu koko kropassa ja vaikuttaa hengittämiseen. Nauraminen myös lämmitti vartaloa mukavasti. Naurujoogan fysiologisiin vaikutuksiin kuuluukin sydämen ja keuhkojen vahvistuminen, verenpaineen lasku sekä lymfa- sekä pintaverenkierron kiihtyminen. Annukka suosittelikin juomaan paljon vettä, jotta liikkeelle lähteneet kuona-aineet poistuvat elimistöstä.

Vielä illallakin huomasin nauravani herkästi kaikelle vähänkään hassulle. Nauroin huomattavasti enemmän loppupäivän aikana kuin normaalisti. Tätä kirjoittaessa ja naurujoogaa muistellessa, olen hymyillyt paljon ja pari kertaa vielä naurahtanut nuorten miesten aidoille repeilemisille. Hyvä mieli nousee jälkikäteenkin, joten naurujoogan vaikutusten voisi väittää olevan pitkävaikutteisia.

Takaisin ylös.


KEHITYSKESKUSTELULEIKKEJÄ
11.1.2011

Lasten maailma on muuttunut kovaa vauhtia viime vuosina. Olin käymässä naapurissa. Neljä ala-asteikäistä lasta leikki koulua keskenään. Vanhemmat tytöt pitivät kehityskeskusteluja nuoremmille pojille osana koululeikkiä. Lapsilla on tammikuussa tulossa vuosittaiset kehityskeskustelut vanhempien ja opettajan kanssa, joten he harjoittelivat tilannetta etukäteen leikin lomassa. Koulujen kehityskeskustelussa voidaan esimerkiksi keskustella oppilaan opiskelusta ja yhdessä miettiä, mihin tavoitteisiin pyritään sekä suunnitella ja sopia opiskelun tukemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Usein kehityskeskustelut vahvistetaan kunkin osallistujan allekirjoituksin, mikä tekee tilanteesta todella virallisen ja ehkä vähän pelottavankin lapsen näkökulmasta katsottuna.

Jäin miettimään millaisia leikkejä itse leikin samanikäisenä. Olimme paljon pihalla: rakensimme majoja, hiekka- ja lumilinnoja. Keinuimme. Rullaluistelimme. Pyöräilimme. Luimme kirjoja ja kuuntelimme musiikkia. Varsinkin viikon ainoa britti Top 40-ohjelma oli pakko kuunnella sekä nauhoittaa jokainen kappale. Jälkeenpäin ajateltuna elämä tuntui pyörivän varsin yksinkertaisien asioiden ympärillä. Vaihtoehtoja ei ollut liikaa ja aika riitti kaikkeen mitä halusi tehdä.

Varmaan on, etten ole törmännyt sanaan kehityskeskustelu ennen työelämää. Jäin miettimään onko tarpeellista tuoda aikuisten maailman terminologiaa ja toimintatapoja niin paljon lasten ja nuorten elämään? Yhä useampi aikuinen kärsii stressistä, uupumuksesta tai masennuksesta. Harva aikuinen on kärsinyt näistä lapsuudessaan. Yhä useampi nuori kärsii ihan samoista ongelmista kuin työelämässä olevat aikuiset. Eikö meidän tulisi suojella lapsia ja nuoria, ja auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi ympäristössä, jonka vaatimukset eivät ole liian vaativat tai muistuta liikaa tulevaisuuden paineista?

Oman poikani koulussa tehtiin päättötyö kuudennella luokalla, ala-asteen lopuksi. Päättötyöt olivat esillä keväisessä juhlassa koululle sekä kaikille vanhemmille. Paineet lapsilla olivat kohtuullisen kovat. Lopputyössä oli tarkoitus näyttää, mitä kukin osaa ala-asteen jälkeen. Aihe oli vapaa, samoin toteutustapa. Sanana lopputyö tai päättötyö tuli varmasti tutuksi kevään aikana. Lasten vanhemmat ovat luultavasti tehneet ensimmäisen lopputyönsä vasta yliopistossa.

Tuntuu hullulle, että lapsille ja nuorille tuodaan lisää omaksuttavaa yhä nuorempana. Me vanhemmatkin olemme oppineet kehityskeskustelut ja lopputyöt myöhemmin. On vaikea uskoa, että lopputyö termin tuntemus on oikeasti tärkeää 12-vuotiaalle. Tai että kahdeksan vuotiaana käydään jo kehityskeskusteluissa. Toki näiden keskustelujen oikeanlaisen kannustavan ja kehittävän toteutuksen aikainen oppiminen saattaa edistää työpaikkojen kehityskeskustelujen laadun kohoamista. Kehityskeskustelujen tavoitteenahan on antaa työn suorittamista tukevaa palautetta, auttaa ihmistä vahvistamaan hyviä puoliaan sekä kehittämään heikkouksiaan. Joskus tuntuu, että kehityskeskusteluja käytetään oman valta-aseman vahvistamiseen ja toisen heikkouksien löytämiseen. Silti toivoisin, että lapsille ja nuorille annettaisiin mahdollisuus kasvaa aikuisiksi omassa tahdissa, syöttämättä liikaa vaatimuksia heille kestettäväksi.

Yhä useammalla nuorella on vähemmän vapaata vapaa-aikaa, kuin vanhemmilla on samanikäisenä ollut. Lapsilla ja nuorilla on myös useampia aikuisia vaikuttamassa, ohjaamassa heidän arkeaan. Koulun lisäksi eri harrastuksissa toimitaan aikuisten antamien ohjeiden mukaisesti. Harrasteita ja kerhoja saattaa olla useita lapsen elämässä. Ehkä siksi onkin aina ilahduttavaa nähdä joukko lapsia pelaamassa pihapelejä tai -leikkejä ihan keskenään hyvässä sovussa ja järjestyksessä.

Takaisin ylös.


HILJENTYMISESTÄ KUMPUAVAA TASAPAINOA
4.1.2011

Mindfulness koulutuksen myötä teen paljon erilaisia päivittäisiä läsnäolo-harjoituksia. Harjoitusten vaikeimmaksi osaksi minulle on osoittautunut hyvien ja huonojen tunnetilojen kirjaaminen muistiin. Yritän pitää mielessä kuten asiakkaillekin aina sanon, että kaikki harjoitukset eivät sovi kaikille. Harjoituksen vaikeus on kuitenkin saanut minut pohtimaan miksi juuri tämä harjoitus tuottaa vaikeuksia.

Ensimmäisenä huomasin, että tunnen harvoin huonoja tai ikäviä tunnetiloja. Tässä eräänä viikkona olin pitkästynyt, mutta kohta löysin siitä hyviä puolia, jotka ilahduttivat. En ole ihminen, joka kokee itsensä yltiöpositiiviseksi, mutta huomaan olevani suomalaisittain sanottuna kohtuullisen perusonnellinen. Vuodenvaihteessa tarkastelin vuotta taakse päin ja huomasin vuoteni olleen erittäin hyvä. Tajusin myös odottavani tulevasta vuodesta tulevan oikein onnistunut. En osaa sanoa mihin olettamukseni perustuu, mutta uskon perusonnellisuudella olevan iso vaikutus odotuksiini.

Tästä voisi päätellä, että hyvien tuntemusten kirjaamisen pitäisi onnistua oikein mukavasti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Minulla on tasaisen hyvä olo, jolloin yksittäisen hyvän hetken huomaaminen onkin vaikeaa. Olen ymmärtänyt, että harjoituksen tarkoituksena olisi myös hyvällä tai huonolla hetkellä ehtiä tunnistamaan mitä esim. kehossa tapahtuu juuri sillä hetkellä. Muistan menneestä monia hetkiä, kun on pelottanut tai jännittänyt niin, että mahaan sattuu, tai kun on ollut niin paha olo, että on fyysisesti oksettanut ja syöminen ollut mahdotonta. Nykyään näitä tuntemuksia en tunne. Niitä olisi helpompi huomata vahvan kehoreaktion kautta.

Hyvänolon hetkissä esiintyy usein naurua ja hymyä. Ympärillä on mukavia ihmisiä. Ilmapiiri on innostunutta. Mistä se ilo ja nauru tulee? Yhdessäolosta. Mukavista, hauskoista tarinoista. Olemisesta luotettavien ja ystävällisten ihmisten seurassa. Ilon ja surun aiheiden jakamisesta. Lohdutuksen saamisesta ja antamisesta. Kun on hyväksytty sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Missä hyvä olo tuntuu? Olo on kevyt ja kupliva? Pää on kuin ”pilvissä”? Askel on kevyt ja pomppiva? Minun hyvä oloni tuntuu rauhallisuutena ja hyväksyntänä olemassa olevaan hetkeen. En enää tavoittele suuria elämyksiä. Hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat. Pyrin olemaan suvaitsevainen. Olen avoin elämälle. Arvostan arkeani.

Mindfulness-koulutus, Mindfulness-harjoitukset sekä lukemani kirjallisuus vahvistavat perusonnellisuuttani. Myös työni, jossa pääsen läheltä seuraamaan ihmisten vahvistumista ja tavoitteiden saavuttamista tukevat omaa hyvinvointiani. Koen työni merkitykselliseksi.

Luin artikkelin luterilaisesta nunna Sisar Hannelesta. Yllätyin kuinka paljon samaa hiljentymisestä kumpuavaa tasapainoa on omassa elämässäni ja nunnan luostarielämässä. Sisar Hannele sanoo Voi Hyvin-lehden artikkelissa hienosti: ”Haluan tuoda ihmisten tietoon hiljaisen, mietiskelevän elämäntavan, joka on kristilliseen uskoon luonnollisena kuuluva rikkaus. Sitä ei opeteta uskontotunneilla kouluissa eikä kirkoissa, mutta se on aina elänyt luostarien seinien sisällä.” Rauhoittuminen ja meditointi pitäisi liittää koulujemme uskonnonopetukseen. Nämä taidot ovat todella arvokkaat nykyisessa informaatiota tulvivassa yhteiskunnassamme. Nämä taidot auttavat jaksamaan opintojen parissa sekä työelämässä. Ne ehkäisevät uupumusta.

Minun tavoitteeni on auttaa oppimaan onnellisuutta, kiireettömyyttä, rauhoittumista ja läsnäoloa työpaikoilla ja kodeissa, jotta kaikki ehtisimme nauttia tästä ihmeellisestä ihanasta meille annetusta lahjasta, jota elämäksi kutsumme.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


KIITOS MENNEELLE VUODELLE
29.12.2010

Joulukuun lähestyessä loppuuaan, ajatukset kulkeutuvat väkisinkin uuteen ”puhtaaseen” vuoteen, mikä on kuin tyhjä kanvas maalia odottamassa. On mukavaa miettiä mitä haluaa tulevalta vuodelta. On helppoa aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Voi unohtaa kaikki menneet virheet ja mokat ja keskittyä tulevaan. Kaikki ensi vuotta koskeva on vielä mahdollista ja saavutettavissa.

Vanhaa vuotta ei pitäisi kuitenkaan jättää taakse kunnolla hyvästelemättä. On hyväksi muistella kulunutta vuotta. Varsinkin mitä kaikkea hyvää siihen on mahtunut. Koska helpommin muistamme kaiken negatiivisen, nimenomaan hyvien asioiden ja tapahtumien muistaminen olisi oman hyvinvointimme kannalta tärkeää. Niitä varmasti riittää runsaasti kuluneellekin vuodelle.

Vuoden varrelle mahtuvat positiiviset asiat ovat pieniä ja isoja. Kaikki kuitenkin tärkeitä muistaa. Kiitä ja kannusta itseäsi asioista, joita olet tehnyt hyvien tapahtumien eteen. Olet varmasti kiitoksesi ansainnut. Kaikkien pienien asioden huomaaminen ja niistä nauttiminen on tärkeää. Mitä pienemmistä asioista saamme iloa, sitä enemmän meillä on ilon aiheita elämässämme. Mitä enemmän iloa tunnemme, sitä enemmän jaamme sitä ympärillämme oleville ihmisille.

Vaikka et olisi suureen tavoitteeseesi kuluneena vuonna päässytkään, jos yritit, on sekin hyvä ja positiivinen asia muistaa. Eikö ole parempi että on yrittänyt, kuin että on luovuttanut yrittämättä? Yrittäessä oppii aina uutta, saa uusia näkökulmia ja kehittyy. Onnittele itseäsi jokaisesta kerrasta, kun olet jaksanut yrittää ja sinnitellä. Yksi pieni polku johtaa toiseen, eikä koskaan tiedä mitä ihanaa on seuraavan kulman takana. Unelmista ei kannata luopua.

Etsi kiitollisuuden aiheesi kuluneesta vuodesta ja helli niitä hetki ajatuksissasi. Huomaatko miten tunnelmasi muuttuu, kun ajattelet hyviä asioita elämässäsi? Ehkä jopa hymy tuli huomaamattasi huulille? Mitkä kiitollisuuden aiheesi haluat ottaa mukaasi seuraavaan vuoteen? Miten ne muistaisit? Kirjoittaisitko ne ylös vai tekisitkö muistoista kuvakollaasin?

Mennyttä vuotta voi kiittää sen antamista iloista, sekä toki myös suruista. Mennyt vuosi on toivottavasti ollut sinulle hyvä ja voit jättää sen hyvillä mielin astuaksesi uusiin mahdollisuuksiin tulevan vuoden mukana. Ehkä olet oppinut jotain uutta kuluneen vuoden aikana? Ehkä olet päästänyt irti jostain sinua kauan vaivanneesta?

Muutama vuosi sitten näin uuden vuoden kynnyksellä sain kolleegaltani alla olevan kysymyslistan. Olen käyttänyt kysymyksiä siitä lähtien hyväksi aina uutena vuotena. Toivottavasti kysymyksistä on hyötyä sinullekin. Niiden avulla voit tehdä itsellesi vaikka aarrekartan tulevalle vuodelle. Unelmamme hukkuvat arjessa tuhansien muiden ajatustemme joukkoon. Visualisoimalla tavoitteet ja unelmat aarrekartan avulla, ne pysyvät mielessämme joka päivä.

Mitä haluan OLLA ensi vuonna?
Mitä haluan OPPIA ensi vuonna?
Mitä haluan ANTAA ensi vuonna?
Mitä haluan SAADA ensi vuonna?
Mitä haluan OMISTAA ensi vuonna?
Mistä haluan PÄÄSTÄÄ IRTI ensi vuonna?
Mitä haluan ALOITTAA ensi vuonna?
Mitä haluan LOPETTAA ensi vuonna?
Mitä haluan YMMÄRTÄÄ ensi vuonna?
Mitä haluan KOKEA ensi vuonna?

Erittäin hyvää ja onnellista Uutta Vuotta toivottelee Heidi!


Takaisin ylös.


PITKÄSTYTTÄÄ
21.12.2010

Saako aikuinen sanoa että pitkästyttää? Kuinka moni lapsi nykyään ehtii pitkästymään? Tekemisen ja elämysten vaihtoehtoja on lukemattomasti. Jotain tapahtuu aina jossain lähistöllä. Muistan kuinka itse teini-ikäisenä olin usein hyvinkin pitkästynyt. Televisiosta tuli vain muutama ohjelma viikossa, joita tuli seurattua. Ei ollut pelikonsoleita eikä internettiä, joihin voi loputtomasti upottaa aikaa. Luin kirjoja ja tapailin ystäviä vapaa-ajalla. Ehkä myös puhelimessa tuli juteltua ystävien kanssa iltapäivisin koulun jälkeen. Ensimmäinen muoto sosiaalisesta mediasta oli palvelunumero 059, johon soittamalla pystyi puhumaan tuntemattomien kanssa.

Joutilaisuus koetaan usein laiskuutena ja saamattomuutena. Moni pitää mantraa ”Vie mennessäs, tuo tullessas, tee istuissas” ohjenuorana. Joutilaisuudella ei ole sille oikeasti kuuluvaa arvoa. Sopiva joutilaisuus tukee terveyttä. Olen jutellut kiireestä muutaman ystäväni kanssa, joilla on teini-ikäisiä lapsia. He ovat huomanneet saman kuin minä: lapsi haluaa viikonloppuisin ja loma-aikoina ”vain olla”, kun muulloin on aina niin kiire, ”Ettei ehdi mitään”. Hienoa on se, että nuoret huomaavat ja ilmaisevat tarpeensa joutilaisuuteen. Ikävää on että nuoret tuntuvat tuupertuvan kiireen, odotusten ja paineen alla.

Joulukuun alussa julkaistiin uudet PISA-tulokset. Suomalaiset nuoret olivat edelleen länsimaista ylimmällä sijalla, mutta tutkijat olivat kilvan kauhistuneita tulosten huonontumisesta aiempaan verrattuna. Heti ollaan miettimässä peruskoulu-uudistusta ja muita tapoja saada huolestuttava trendi kääntymään oikeaan suuntaan. On tietysti hyvä, jos mukaan opetukseen otetaan taas lisää taito- ja taideaineita enemmän.

Miettiikö kukaan onko tuloksissa yhteyttä perheissä tuntuvaan paineeen ja kiireeseen, mikä tulee mukaan muunmuassa työpaikoilta? Ehkä vanhempien tukea koulunkäyntiin tarvitaisiin enemmän, mutta yhä useammalla vanhemmalla ei ole mahdollisuutta antaa sitä pidentyvien työpäivien jälkeen tai oman väsymyksen takia? Nuorillakin on tiukkaa aikataulujen ja ajan riittämisen kanssa. Koulupäivät yläasteella loppuvat usein vasta kolmelta tai jopa neljältä. Päälle tulee mahdollinen harrastus, läksyt ja kokeisiin kertaaminen. Jossain välissä olisi mukava ehtiä kasvattamaan tulevaisuuden verkostoa eli viettämään aikaa ystävien kanssa.

Minua pitkästytti tänään iltapäivällä. Monta päivää on mennyt mukavasti paketteja väkertäessä, leipoessa, siivotessa sekä muissa jouluaskareissa. Rehellisesti sanottuna en jaksanut lukea, en katsoa televisiota, en tehdä töitä, en enää siivota, enkä leipoa ja olin jo tehnyt yhden pidemmän meditaatio harjoituksen. Mietin asiaa hetken ajan ja tajusin kuinka onnellisessa asemassa olen, että ehdin pitkästymään. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi ja aikuinen ehtii vielä useasti pitkästymään ja nauttimaan ajan riittävyyden tunteesta.

Toivon sinulle rentouttavaa ja hyvää joulua täynnä mahdollisuuksia pitkästyä!


Takaisin ylös.


MONTA TAPAA MEDITOIDA
14.12.2010

Miten moni asia meidän suomalaisten elämässä onkaan meditatiivistä. Saunominen on hyvä esimerkki. Istumme rauhassa mukavassa lämpimässä löylyssä ja keskitymme hetkeen. Huomioimme, kun tulee liian kuuma tai tarvitsemme heittää lisää löylyä. Kesällä laiturin nokalla istuminen tai mökin portailla istuminen on myös hyvä esimerkki luontaisesta suomalaisesta tavasta meditoida. Ollaan läsnä hetkessä ja nautitaan maisemasta. Monen korvaan meditoiminen kuulostaa mystiseltä tai uskonnolliselta. Toki se voi olla myös sitä, mutta se voi olla myös aivan tavallista rauhallista mietiskelyä: itselle lepohetken antamista.

Meditoinnin terveyshyödyt ovat kiistattomat. Meditoinnin terveyshyötyjä tutkitaan koko ajan lisää, vaikka paljon jo tiedetäänkin. Stressi ja stressiperäiset sairaudet aiheuttavat suuren osan työpoissaoloista. Säännöllinen meditointi nostaa tutkitusti ihmisen hyvinvointia sekä keskittymiskykyä. Meditoinnin tiedetään myös auttavan ihmisiä jotka kärsivät paniikkihäiriöistä. Harjoittelu vahvistaa immuunipuolustusjärjestelmää ja laskee stressihormonitasoja. Meditaatio muunmuassa myös lisää aivojen suorituskykyä sekä parantaa verenkiertoa ja hidastaa sydämen sykettä. Meditoiminen on kontaktin ottamista omaan olotilaan. Kuuntelet mitä sinulle itsellesi kuuluu.

Meditointia voi harrastaa hyvin monella tavalla. Uskon, että jokaiselle löytyy oma tapa rauhoittua ja kuunnella hetki itseä.

1. Kuuntele kehotuntemuksiasi
Tämä on helppo tapa aloittaa meditointi. Ota hyvä asento. Voit olla makuulla tai istua. Suorista selkäsi. Silmäsi voivat olla auki tai kiinni. Lepuuta huomiotasi jossain kohtaa vartaloasi. Voit valita selän, mahan, jalat tai vaikka ohimon. Anna mielesi levätä juuri sellaisena kuin se on. Vie huomio hitaasti valitsemaasi kehokohtaan. Mitä tahansa siinä tunnetkin (lämpöä, pistelyä, kutinaa), anna itsesi olla siitä tietoinen hetken ajan. Huomioi olotila. Lepää tuntemuksessa ja sitten päästä siitä irti. Voit avata silmäsi, jos ne ovat olleet kiinni. Huomioi mille sinusta tuntuu. Älä kuitenkaan arvota kokemustasi. Oli harjoituksesi millainen tahansa, se oli hyvä juuri sellaisena kuin se oli.

Kun olet harjoitellut meditointia yhden kehokohdan kanssa, voit siirtyä keskittymään koko kehon tuntemusten huomioimiseen. Silloin voit käydä läpi koko vartalon ja sen tuntemukset.

2. Meditoi katsetta hyödyntäen
Toimi samoin kuin yllä, mutta kehotuntemuksen sijasta keskity katsomaan jotain kohdetta. Se voi olla verhossa oleva kuvio tai kynttilän liekki. Se voi olla jokin sinulle tärkeä symboli (valokuva, risti), mikä ehkä myös tuo enemmän merkitystä harjoitukseen. Voit keskittyä kohteen muotoon tai väriin. Lepuuta huomiotasi valitsemassasi kohteessa. Ole läsnä hetkessä. Ajatuksia tulee mieleesi. Huomioi ne ja anna niiden jatkaa matkaansa.

3. Äänen meditoiminen
Keskity kuuloaistiisi. Rentoudu ja tule vähitellen tietoiseksi asioista, joita kuulet ympärilläsi. Kuuletko sydämesi lyönnit tai hengityksesi? Mitä kuuluu ympäristössä? Voit myös laittaa mukavaa musiikkia ja seurata sen melodiaa. Tai voit käyttää luontoääniä levyltä. Keskity ääniin. Huomioi mieleesi tulevat ajatukset ja anna niiden jatkaa matkaansa.

4. Tuoksun meditoiminen
Samat ohjeet kuin edellisissä, mutta keskity tuoksuihin. Voit käyttää tuoksukynttilää tai suitsuketta tai ympärilläsi olevia luonnollisia hajuja.

5. Maun meditoiminen
Lounashetken työpaikalla voi muuttaa meditoinniksi. Keskity siihen mitä syöt. Mille ruoka maistuu. Maistele suupaloja mahdollisimman pitkään ja rauhallisesti. Lepuuta mieltäsi maussa. Tämän meditoinnin lisäarvona on yleensä se, että makua rauhassa meditoiva saavuttaa täydenolontunteen ennen kuin ruoka on syöty loppuun. Pärjäät siis pienemmällä aterialla. Samalla myös huomaat, jos syöt jotain minkä mausta et pidäkään. Usein syömme ja teemme asioita mielikuvan perusteella. Kun keskityt tekemisiisi, huomaat mitä ihan oikeasti olet tekemässä.

6. Keskity hengittämiseen
Kiinnitä kevyesti huomiosi sisään- ja uloshengitykseen. Voit seurata ilman kulkua sieraimissasi tai keuhkojen liikettä. Voit kävellä samalla ja tehdä kävelymeditaation. Voit istua ruuhkabussissa tai jonottaa kaupan kassalla sekä meditoida samalla pienen hetken. Koska tahansa, kun tunnet tarvetta pienelle rentoutumiselle, voit palauttaa huomiosi hengitykseesi. Lepää hetki rauhallisessa olotilassa. Huomioi ohi kiitävät ajatukset ja palauta huomio takaisin hengitykseen. Palaa takaisin kellon maailmaan, kun se tuntuu hyvälle.

Erilaisista tavoista harjoittaa meditointia puhuu Yongey Minngyur Rinpoche kirjassa ”Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede”. Suosittelen lukemaan hänen kirjansa tutustuaksesi syvemmin meditointiin ja sen terveysvaikutuksiin.

Takaisin ylös.


TERVEYSVAIKUTTEISET LEMMIKKIMME
7.12.2010

Lemmikit tukevat omistajansa terveyttä monella tavalla. Lemmikkien terveysvaikutuksista tiedetään, mutta arvostetaanko niitä oikeassa mittasuhteessa? Lemmikit ovat hyväksi terveydellemme monin eri tavoin. Ne ovat hyväksi sielulle ja ruumiille.

Useat lemmikit lisäävät sosiaalista kanssakäymistämme toisten ihmisten kanssa. Koirien kanssa ulkona kulkiessa, juttelemaan tulevat toiset koiranomistajat sekä muut koirista kiinnostuneet. Ihmiset ovat kiinnostuneita roduista ja kertovat mielellään omia kokemuksiaan. Keskusteluja avataan säästäkin, kun koira on mukana kävelyllä. Ilman koiria saan kävellä ihan yksinäni, koirien kanssa en koskaan tunne oloa yksinäiseksi. Sosiaalinen piirini on laajentunut huomattavasti ja toisten koiranomistajien kautta tiedän paremmin mitä paikkakunnalla tapahtuu. Lemmikki saattaa jopa olla tehokkaampi tapa tavata uusia ihmisiä, kuin baarissa istuminen. Lemmikit ovat magneetteja vetämään puoleensa toisia lemmikkejä rakastavia ihmisiä.

Lemmikit eivät satuta. Lemmikki ei koskaan ilmoita, ettei enää haluakaan olla lähelläsi. Lemmikki rakastaa huolenpitoa antavaa ihmistä ehdoitta. Lemmikit lohduttavat. Omistajan ei koskaan tarvitse pelätä, että lemmikki ei olisi valmis läheisyyteen. Lemmikki vaistoaa omistajan kurjan päivän ja tulee oma-aloitteisesti viereen lohduttamaan. Lemmikin läheisyys ja lämpö ovat loistavaa lohtua. Tutkijoiden mukaan raskaana olevat naiset, sekä naiset, joilla on ollut lapsia hoidettavana, eivät ole vaaratilanteissa voineet taistella tai paeta yhtä helposti kuin yhteisön miehet. Tällöin toisten naisten seura on lohduttanut. Ehkä sieltä kumpuaa tottumus toisen antamalle lohdulle ja turvalle.

Myös hoivan antaminen lemmikille nostaa ”onnenhormoniamme” eli oksitosiinia sekä kemiallisesti parantaa olotilaamme. Kun saamme huolehtia toisesta, oma olotilamme paranee. Tekeehän se oman kosketuksen arvokkaaksi, kun voi tuottaa toiselle hyvää oloa.

Lemmikit joita on ulkoilutettava, pitävät omistajansa liikkeessä. Lemmikit saattavat siis olla tehokkaita kuntovalmentajia. Niiden kanssa on mentävät ulos joka päivä, pitkin päivää. Säännöllinen liikunta pitää kilot kurissa, altistaa raittiille ilmalle ja antaa kevyttä rasitusta lihaksille. Monien lemmikkien kanssa voi helposti lenkkeilläkin oikeiden varusteiden avulla. Ulkoilun lisääminen vähentää passiivisia ajanviettotapoja, kuten television katselua.

Lemmikit alentavat verenpainetta. Tutkimuksessa seurattiin pörssimeklareita, joista osa otti itselleen koiran tai kissan. Stressaavissa tilanteissa lemmikin omistavien meklareiden verenpaine oli alhaisempi kuin niiden, joilla ei lemmikkiä ollut. Useiden tutkimusten mukaan sydänkohtauspotilaat joilla oli lemmikki, elivät pidempään, kuin ne joilla ei ollut. Myös lemmikin verenpaine alenee, kun se saa hoivaa ja silityksiä.

Lemmikit ovat myös oiva esimerkki tässä hetkessä elämisestä. Eläin ei murehdi menneitä eikä kanna huolta tulevasta. Se huomaa kehotuntemukset kuten nälän, janon ja pissahädän. Eläin ilmaisee estotta hyvän olonsa ja nauttii saamistaan rapsutuksista. Lemmikki osoittaa kiintymyksensä aidosti. Se ei mieti rapsuttajan motiiveja eikä velvoita itseään vastapalveluihin saaduista eduista. Lemmikki on juuri sitä, mitä se sillä hetkellä tuntee. Lemmikki on inspiroiva esimerkki läsnäoloa kaipaavalle omistajalleen. Se muistuttaa miten ollaan tässä hetkessä.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta ottaa lemmikkiä, muista että samoja terveysvaikutuksia saa aikaan hoitamalla toisia ihmisiä, halaamalla ystäviä ja puolisoa sekä viettämällä aikaa rauhallisessa kauniissa luonnossa. Pääkaupungissammekin on juuri nyt upea valkoinen lumivaippa, mikä tekee ympäristöstä kauniin, rauhallisen ja erittäin meditatiivisen.

Takaisin ylös.


HYVÄÄ KÄYTÖSTÄ
30.11.2010

Silmiini on osunut joitain juttuja hyvästä käytöksestä tai ehkä aihe puhuttelee niin paljon, että vähäisetkin jutut tulee huomattua. Hyvän käytöksen määritteen sisälle mahtuu paljon. Hyvällä käytöksellä voidaan määrittää työpaikalla, koulussa, kotona ja tai vapaa-ajalla käyttäytymistä. Hyvä käytös voi olla myös tapatietoutta ja etikettiä. Hyvä käytös on vastuun ottamista omasta käyttäytymisestä. Se kuvastaa millainen ihminen olen. Mitä asioita arvostan ja kunnioitan.

Nykyisin on mahdollista saada tietoa ja oppia valtavia määriä. Monet opeista ovat toistensa vastaisia. Välillä meitä kehoitetaan tekemään niin ja välillä näin. Vastakkaisiinkin mielipiteisiin saattaa löytyä hyvät perusteet. On siis itse mietittävä mikä on minulle tärkeää ja arvokasta. Mikä sopii minun elämääni. Kun kyseessä ovat suuret periaatteet, monet pohtivatkin vaihtoehtoja syvästi ja tekevät omalla kohdallaan perustellun päätöksen. Miksi käytöstavat eivät kiinnosta niin paljon, että niiden kohdalla tulisi pysähdyttyä ja mietittyä mikä on itselle oikea eettinen toimintatapa? Millainen käytös tukee omaa tasapainoa ja hyvinvointia?

Hyvät käytöstavat eivät ole mediaseksikäs aihe, eikä niistä saa suuria otsikoita. Siksi voikin olla hyväksi kampanjoida niitä aika ajoin. Me tiedämme monet elämän perusasiat aivan loistavasti, mutta valitettavasti ne eivät pysy päässämme ja toimintatavoissamme kovinkaan pitkään, ellei niihin kiinnitä huomiota. Esimerkiksi onnellisuustaitoja pitää aluksi tietoisesti ylläpitää, jotta ne tulevat osaksi elämää. Samoin omaan käyttäytymiseen on syytä välillä kiinnittää huomiota. Olenko lipsunut huonompaan suuntaan tai onnistunut skarppaamaan parempaan? Lapsilta vaaditaan varsinkin näin joulun alla hyvää käytöstä, mutta millainen on oma käytöksesi?

Hyvää käytöstä on toisen huomioiminen ja kunnioittaminen. Kun tavataan on hyvä kiinnittää huomiota ihmiseen, eikä näprätä kännykkää kaiken aikaa. Suomalaisina annamme yleensä luonnostaan toisillemme paljon tilaa, mutta samalla saatamme unohtaa pienen huomioimisen tervehdyksen muodossa. Pään nyökkäys ja pieni hymykin riittävät, jos suun avaaminen tuntuu vaikealle. Itse ilahdun joka kerran, kun tuntematon ihminen tervehtii tai hymyilee ohimennessä. Hyvään käytökseen eivät kuulu kirosanat eikä toisen ihmisen haukkuminen. Louise Hay on sanonut hienosti: "Ala kuunnella mitä puhut. Jos huomaat käyttäväsi kielteisiä ja rajoittavia sanoja, muuta ne. Kun minä kuulen jonkin kielteissävytteisen jutun, en kerro sitä eteenpäin. Ajattelen, että se on jo tehnyt tehtävänsä ja voi kadota."

Kauppojen ruuhkautumiset, lämpimissä talvitakeissa jonottelu, painavat kauppakassit käsissä ja kiire eivät helpota hyvän käyttäytymisen haastetta. Pieni äsähtely livahtaa suusta hyvin nopeasti, kun hermot menevät. Miten pysyä rauhallisena joulukiireiden keskellä?

Metta-meditaatio on mielestäni loistava työkalu rauhallisen käyttäytymisen harjoittamiseen. Metta-meditaatio käännetään usein rakastavaksi ystävällisyydeksi tai hyväksi tahdoksi. Tämän meditaation on tarkoitus kehittää itsessämme tätä ominaisuutta. Kun rakastat itseäsi ja ympäröivää maailmaa, tunnet tuskin tarvetta tiuskia lähiympäristöllesi. Metta-meditaatioita voi kuunnella ilmaiseksi netin kautta. Myös Duodecimin terveyskirjastossa on meditaation teksti. Valitse itsellesi sopiva harjoittelumuoto ja rauhallinen mukava asento. Pyydä, ettei sinua häiritä harjoituksen aikana. Aloita kohdistamalla rakastavia ja hyväksyviä tunteita ensin itseesi, ja joidenkin harjoituskertojen jälkeen läheisiisi. Mitä pidemmälle Mettaa harjoitat, sitä pidemmälle sinun pitäisi pystyä rakastavaa ystävällisyyttä tuntemaan.

Rauhallista ja rakastavaa Joulun odotusta!

Takaisin ylös.


SANOJEN MAAILMAA
24.11.2010

Luen paljon kirjoja positiivisuudesta ja henkisestä kasvusta. Olen herännyt huomaamaan miten paljon minuun vaikuttaa se, mistä aiheista tai mitä uutisia luen. Lukemani sanat (ja sanoma) muuttavat olotilaani. Ne oikeasti vaikuttavat tunteisiini ja sitä kautta päiväni kulkuun sekä mitä ajattelen tapahtuvista asioista.

Hyvä esimerkki tunteiden muuttumisesta tapahtui maanantaina. Huomasin Twitterin syötteestä, että kotinurkillani Laajasalossa on tapahtunut yhden ihmisen hengen vaatinut onnettomuus. Aluksi saatavilla oleva tieto oli hyvin epämääräistä, joten kiireellä soittelin saarella asuville läheisille ja kyselin ovatko he kunnossa. Tuntemattomankin ihmisen kuolema järkytti. Ehkä se johtui siitä, että se tapahtui niin lähellä ja onnettomuudessa tuhoutunut silta, on silta, mitä käytän päivittäin koirien kanssa ulkoillessani. Sattumalta en ollut liikenteessä juuri tuona iltapäivänä. Yleensä rutiininomaisesti käytän siltaa myös iltapäivisin.

Tunsin oloni hyvin kiitolliseksi siitä, ettei kukaan lapsi ollut sillalla turman aikoihin sekä siitä, ettei yläasteikäisiä lapsia täynnä oleva bussi ollut sillan kohdalla onnettomuushetkellä. Tuho olisi voinut olla paljon suurempi ja kohdistua moniin paikkakunnan lapsiin ja nuoriin. Ihmettelen edelleen mikä minut sai pysymään poissa normaalireitiltäni tuona iltapäivänä. Kuinka pahasti olisin järkyttynyt, jos olisin joutunut todistamaan onnettomuuden?

Samana maanantaina luin Louise Hayn kirjaa Sisäiset voimavarasi. Kirjan positiiviseen sanomaan oli helpottavaa palata. Ei ole hyväksi maalailla kauhukuvia oman pään sisällä, vaan on parempi olla kiitollinen asioista mitkä ovat hyvin ja kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat turvassa. Millainen olisi ollut mielialani maanantaina, jos olisinkin sattunut lukemaan kirjaa ympäristökatastrofista tai vaikka suuresta onnettomuudesta? Tunnen empatiaa ja surua onnettomuudessa loukkaantuneita sekä läheisensä menettäneitä kohtaan. Tunnetilani ei kuitenkaan muuta tilannetta. Tunnetilani vaikuttaa minua lähellä oleviin ihmisiin.

Sanoilla on parantava vaikutus. Usein rauhoitamme toista ihmistä sanoillamme, lohdutamme, tuemme ja arvostamme sanojen avulla. Monet uskovat osan sairauksista aiheutuvan sisällemme jääneestä pahasta olosta. Pahaa oloa puretaan usein esim. terapian kautta tai vaikka rukoilemalla (eli sanoilla). Affirmaatioiden eli voimalauseiden toistaminen rauhoittaa nopeasti. Voimalauseita voi käyttää myös vanhojen huonojen uskomusten rikkomiseen. Kerrot itsellesi monta kertaa päivässä asiat niin kuin haluaisit niiden olevan. Muista käyttää preesensiä ja iloita etukäteen saavutettavista asiosta. Muista että on tärkeää, että puhut myös itsellesi kauniisti ja kannustavasti.

Lentopelkoni syntyi vuosia sitten, kun sain käsiini lento-onnettomuuksien tutkimustuloksia. Ne olivat todella mielenkiintoisia, mutta en tajunnut mitä seuraa, kun tietää yhden pienen pultin huonon laadun johtaneen monen ihmisen kuolemaan. Luin kymmeniä tapausselostuksia kunnes tajusin, että ellen lopeta, en enää ikinä astu lentokoneeseen.

Sanoilla on myös eri ihmisille eri merkitys. Meillä jokaisella on oma todellisuutemme ja jokaisen todellisuus koostuu oppimistamme asioista, kokemuksistamme, arvoistamme, traumoistamme, uskomuksistamme jne. Jokaisen kokema todellisuus on ihan yhtä todellinen. Oma sisäinen maailmamme ”värittää” tulkintaamme tapahtumasta. Jos joskus huomaat kiisteleväsi jonkun kanssa pikku asista, kannattaa ehkä kysäistä kuinka hän ymmärtää asian. Ehkä olettekin aivan samaa mieltä, mutta käytätte asian kertomiseen erilaisia sanoja, joilla on teille hieman erilainen merkitys?


Takaisin ylös.


AIVOKUNTOUSTA JA -SPARRAUSTA
16.11.2010

Työhyvinvointi on tärkeä asia miltä tahansa kantilta katsotttuna. Taloussanomissa oli 15.11.2010 mielenkiintoinen juttu työhyvinvoinnista. ”Dosentti Katariina Hinkka Kelan tutkimusosastolta uskoo, että toiminnassa on lähivuosina siirryttävä painottamaan enemmän "aivokuntoutusta". Kelalla on jo käynnissä kehityshanke, jossa etsitään nykyihmisille paremmin sopivia sparraus- ja piristysmalleja. Nykyään pääkopan pettäminen, masennus ja henkiset vaivat alkavat olla suurimpia työkyvyttömyyden syitä. Kuntoutukseen on aina sisällytettävä ihmisen työn uudelleenjärjestelyä ja useimmissa tapauksissa työpaikan johtamistapojenkin uusimista. Kuntoutus onnistuu vain jos työ alkaa taas tuottaa henkistä mielihyvää tekijälleen, työeläkeyhtiö Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettunen sanoo.”

Tätä uutista oli suuri ilo lukea. Edustan itse kohtuullisen uutta ammatikuntaa, jonka osaamista aletaan vasta pikkuhiljaa arvostamaan. Olen nähnyt työhyvinvointikoulutuksia, missä henkilökunnalle on kerrottu mistä työhyvinvointi rakentuu, muttei ole annettu ideoita mitä itse voi tehdä asian eteen. Olen kuullut virkistyspäivistä, joihin on kalliilla rahalla ostettu nimekkäiltä yrityksiltä ”pihaleikkejä ja seikkailurata”, ilman että ryhmässä toimimista on mitenkään purettu jälkikäteen tai yritetty osoittaa mitä toiminnasta on opittu tai miten tapahtunutta voitaisiin hyödyntää.

Pihaleikeillä voi saavuttaa hyviä asioita, jos yrityksen henkinen tila on hyvä ja ihmiset voivat hyvin. Pihaleikki voi olla silloin hyvä tapa rentoutua ja tutustua työkaverihin toisella tavalla. Tunnen monta yrittäjää, jotka ohjaisivat ”pihaleikkejä” erittäin kohtuullisella korvauksella, mutta heidän on vaikea saada tarjontaansa läpi yrityksille. Isoilla yrityksillä on varaa panostaa mainontaan ja markkinointiin. Asiakas loppukädessä kuitenkin maksaa kaikki kulut ostaessaan palvelun tai tuotteen.

Työhyvinvoinnista onneksi puhutaan ja sitä myös käytetään yrityksen tärkeimmistä resursseista eli ihmisistä huolehtimiseen. Samalla pitäisi myös puhua niiden ihmisten hyvinvoinnista, jotka eivät tällä hetkellä ole työssä. Ihminen saattaa olla vanhempainvapaalla, lomautettuna, työttömänä, eläkkeellä tai vaikka sairaslomalla. Samaa ”aivokuntoutusta” tarvitaan ulottaa myös heille. On hyvä, jos työhyvinvointi toimii esikuvana ja uusien tapojen kokeilijana, mutta on tärkeää että myös muut väestöryhmät tuodaan hyvien ja toimivien sparraus- ja piristysmallien äärelle. Ihmiset tarvitsevat osaavaa ja asiallista tukea monessa eri elämänvaiheessa. Aiemmin oli suku ja apu lähellä. Nykyään monet meistä asuvat kaukana läheisistä, mikä tuo aivan uudenlaisia haasteita muuttuvien elämäntilanteiden hallintaan. Onneksi monenlaista tukea on jo nyt saatavilla.

Lisää työhyvinvoinnista blogissani.

Takaisin ylös.


SISÄISIÄ AARTEITA
10.11.2010

Omassa työssäni huomaan yhä useamman ihmisen pysähtyvän miettimään, miksi hän on onneton kaikkien mahdollisuuksien ja tavaramäärien keskellä. Uskon, että tavaralla ja materiaalilla mitattuna olemme tulleet hyvinvointimme määränpäähän jo aikaa sitten, mutta moni vielä yrittää tehdä itseään onnelliseksi ”vanhalla tavalla” eli ostamalla sekä keräämällä tavaraa ympärilleen. Pikkuhiljaa ihmiset heräävät etsimään itselleen uusia (ihmiskunnalle vanhoja) tapoja löytää onnellisuutta ja tasapainoa elämään. Iloitsen ihmisten oivalluksista. Meillä jokaisella on aarteita sisällämme. Niitä kannattaa etsiä.

Kiire hukuttaa monet hyvät ajatukset ja ideat. Anna itsellesi aikaa vain olla, jotta ehdit kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa. Meditointi on yksi tapa rauhoittua kiireeltä, maadoittua hetkeen. Meditointi ei ole salatiedettä, eikä siihen tarvitse liittää uskonnollisia aspekteja, jos ei halua. Meditointi on yksi tapa päästä yhteyteen oman itsensä kanssa. Ohjattuja meditaatioharjoituksia löytyy paljon kirjoista, lehdistä ja netistä (varsinkin englanniksi löytyy valinnanvaraa) Monesti meditoimme jo tietämättämme. Kun pelkästään pysähdyt ja kuuntelet itseäsi tai kehotuntemuksiasi tai hengitystäsi hetken, on se jo meditointia.

Jos koet, ettei sinulla ole mitään arvokasta kerrottavaa, suosittelen sinulle Metta-meditaatiota eli rakastavan asenteen meditaatiota. Harjoite aloitetaan ensin itsestä. Opettelemme rakastamaan itseämme lempeästi, arvostavasti ja hyväksyen: ehdottomalla rakkaudella. Kun oma olemus säteilee rakkautta ja lempeyttä, laajennetaan tunnetta ulospäin läheisiin, ympäristöön ja lopulta koko maailmaan.

Metta-ohjeita löytyy netistä suomeksikin kuten täältä. Arvostamalla omaa mielipidettäsi annat luovuudelle ja intuitiolle tilaa. Metta-meditaatiolla voi saavuttaa huikeita rakkauden tuntemuksia ajatuksen voimalla. Rakastunut ihminen on onnellinen ja elämä tuntuu ihanalle. Tämän tunteen voi saavuttaa myös meditoimalla. Tunteemme tarttuvat ihmisiin, joita kohtaamme. Eikö olisikin hienoa olla ihminen, joka tartuttaa toisiin rakkauden tunnetta?

Uskomukset saattavat estää meitä toimimasta. Ehkä et usko omiin kykyihisi tai et pidä itseäsi tarpeeksi rohkeana? Voimalauseen eli affirmaation avulla voit rikkoa omia uskomuksiasi. Jos et usko omiin sisäisiin aarteisiisi, luo itsellesi voimalause, joka vakuuttaa sinulle päinvastaista. Voimalauseesi voisi olla esimerkiksi ”Joka päivä intuitioni ja luovuuteni vahvistuu, sekä saan voimaa ja rohkeutta ajatella uusia ajatuksia”. Luo itsellesi lause, mikä sopii luontevasti sinun suuhusi ja toista sitä itsellesi monta kertaa päivässä. Voit myös luoda voimalauseita erilaisia tilanteita varten vahvistamaan itseäsi. Tarpeen tullen rauhoita itsesi voimalauseen avulla.

Haluan, että uskot, että sinulla on paljon annettavaa. Jokaisella on. Meidän polkumme eivät ole samanlaisia. Jokaiselle on annettu omat tehtävät. Maailmassa on paljon epäkohtia ja harva pystyy vaikuttamaan niihin isolla mittapuulla ajateltuna. Älä masennu ongelmien suuruudesta tai siitä kuinka paljon pitäisi pystyä tekemään, jotta sillä olisi vaikutusta. Jokainen muutos alkaa jo pienestä askeleesta. Sinäkin pystyt vaikuttamaan itseesi ja sitä kautta omaan lähiympäristöösi. Voit olla inspiraation lähde asenteellasi läheisillesi. Voit toimia omalla panoksellasi luonnon hyväksi, lasten hyväksi tai vaikka köyhien tai syrjäytyneiden hyväksi. Parannettavaa maailmassa riittää valitettavasti meille jokaiselle. Jokainen pienikin muutos parempaan on tärkeä.

Lisää Mindfulnessista.


Takaisin ylös.


TIETOISUUSTAITOJA
3.11.2010

Mitä ajattelit äsken? Mitkä ajatukset pyörivät mielessäsi uudelleen ja uudelleen? Nämä ajatukset muokkaavat elämääsi ja kokemuksiasi. Jos ajatuksesi olivat mukavia, itseä ja muita kunnioittavia, voit olla tyytyväinen itseesi. ”Halutessamme iloa elämäämme, meidän on ajateltava iloisia ajatuksia” on opettanut Louise Hay jo vuosikymmeniä sitten.

Olen yrittänyt saada kiinni omista ajatuksistani. Mindfulness-harjoittelu auttaa siinä. Meditoinnin aikana kiinnitetään huomiota myös siihen minne ajatus karkasi ja tuodaan se sitten takaisin harjoitukseen. Olen huomannut miettiväni paljon työasioita. Ajatukset karkaavat herkästi myös toisten ihmisten kohtaamisiin sekä omiin ideioihin. (Luovuuden lisääntyminen meditoinnin avulla on mahtava ”sivuvaikutus”!)

Olisi hyödyllistä pystyä muuttamaan omat ajatukset positiivisemmiksi, iloisemmiksi ja avoimiksi elämän seikkailulle. Uskon, että ajatuksemme vetävät puoleemme niitä asioita joita ajattelemme. Kuinka usein onkaan ollut mielessä joku ihminen, jota ei ole vuosiin ajatellut, saati tavannut, ja yht’äkkiä hän tulee vastaan kadulla tai kaupan kulmalla. Tai pieni viesti saapuu sähköpostilla.

Olisi myös hyödyllistä oppia tulkitsemaan omia ajatuksia. Miksi valitsen kuten valitsen? Tietoisuustaitojen avulla opimme tekemään vaikeissakin tilanteissa tietoisia valintoja. Voin esimerkiksi valita provosoidunko jostain asiasta vai annanko sen olla koskettamatta minua. Kun kohtaamani ihminen on iloinen, voin valita annanko ilon tarttua minuun vai ärsyynnynkö toisen ilosta. Ärsyyntymisen tuntemuksiin kannattaa muuten kiinnittää huomiota. Yleensä ne kertovat jostain mikä itselle tuntuu olevan puute tai heikkous.

Itselleni ajatusten hallinta on aina ollut haasteellista ja se tulee olemaan projekti, jota harjoitan lopun elämää. Tiedän kuitenkin voivani paljon paremmin, kun tietoisesti harjoittelen maailman katsomista positiivisempien lasien läpi, sekä kun annan aikaa itselleni olla läsnä hetkessä. Lyhytkin meditointi piristää henkistä olotilaani, vaikka se saattaa aiheuttaa syviä fyysisiä haukotuksia.

Parantaviin ajatuksiin, alitajunnan voimaan ja kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen kirjallisuuteen voi helposti tutustua loistavan kirjastomme kautta. Kirjasto avaa meille valtavan valikoiman kirjallisuuteen joka auttaa meitä itse kutakin ymmärtämään omaa elämää, kasvamaan ja kehittymään ihmisinä sekä auttamaan lähimmäisiämme. Lämmin kiitos kirjastoillemme!

En muista mistä olen ottanut talteen alla olevan kirjoituksen, mutta se vetoaa minuun juuri nyt.

Jos haluat rakkautta, puhu lempeästi.
Jos haluat rahaa, puhu anteliaasti.
Jos haluat terveyttä, puhu tervehenkisesti.
Jos haluat mahdollisuuksia, puhu luovasti.

Lisää Mindfulnessista.

Takaisin ylös.


TOIVEISSA HITAITA KOULUJA
28.10.2010

Olen jäänyt pohtimaan poikani viimeviikkoista komenttia siitä miten ”Oppitunnilla on mukavaa, jos opettaja on hyvällä tuulella”. Kun tiedämme, että positiiviset tunteet auttavat ajattelemaan laaja-alaisemmin ja yhdistämään asioita laajemmin, mikä on tärkeää isojen kokonaisuuksien oppimaisessa, niin miten voisimme auttaa opettajia ja oppilaita pysymään jaksavina ja hyväntuulisina, jotta koulussa olisi suotuisa oppimista edistävä ilmapiiri?

Kysyin pojaltani miten hän huomaa, että opettaja on huonolla tuulella. Opettajaista tulee kuulemma silloin pikkutarkkoja ja he pitävät parempaa kuria. Paremmasta kurista seuraa tietysti vähemmän hairiöitä ja meteliä tunnilla, mikä puolestaan edesauttaa oppimaan. Jos opettaja suorastaan pelottaa, tulee oppimisesta vaikeaa.

Entä kun oppilasta kiusataan koulussa? Ei ihme, että kiusaaminen vaikuttaa koulumenestykseen, koska kiusatun aivot alkavat toimia limbisen järjestelmän kautta ”taistele tai pakene”-tilassa. Silloin ei ajatuksiin mahdu mitään muuta, kuin kuinka selvitä hengissä päivästä. Mistä tulee voimaa ja energiaa opiskeluun oppilaalle, jolla ei ehkä ole yhtään ystävää tai tukijaa koulussa ja jokainen päivä on hengissä pysymistä?

Samoin käy työpaikkakiusatulle. On vaikea hoitaa töitä ja lähes mahdotonta olla luova, jos koko ajan joutuu olemaan varpaillaan, epäiröidä omaa osaamistaan ja henkisesti varautua seuraavaa kiusaamistilannetta varten. Työpaikkakiusattu saattaa joutua olemaan kuukausia tilanteessa, jossa ei voi rentoutua omalla työpaikallaan. Työn hoitaminen yleensä vaikeutuu ja hidastuu kiusaamisen takia, hermot ovat kiusatulla riekaleina ja se heijastuu käyttäytymiseen. Kiusaajat pääsevät silloin antamaan oikeutusta itselleen kiusaamisesta, koska ”nythän se käyttäytyykin juuri niin oudosti tai huonosti tai ...”

Jo yläasteikäiset joutuvat selviämään todella tiukan aikataulun kanssa. Aamuisin aikaisia heräämisiä kouluun. Pimeä koulumatka syysaamuisin. Pitkiä päiviä, joista suurin osa loppuu kolmeen. Pojallani on jopa yksi neljään asti kestävä päivä nykyisessä lukujärjestyksessä. Mielestäni se on liian pitkä päivä nuorelle ihmiselle. Päälle tulevat läksyt ja mahdolliset harrastukset.

Ei ihme, että pojan ystäviä näkyy kyläilemässä yhä harvemmin arkena. Ala-aste aikana vierailut olivat vakio. Välillä nuori sanoo suoraan, ettei jaksa olla kavereiden kanssa. ”Väsyttää” on yleinen lausahdus. Meidän perheessä kaikki menevät nukkumaan ajoissa. Pojallani unta on riittävät 9-10 tuntia yössä. Ruoka on terveellistä, kotitekoista kunnollista ravintoa. Väsymys tulee selkeästi kiireestä ja isosta koemäärästä, jotka ajoittuvat keskenään aina samoihin ajankohtiin.

Monet aikuiset, kuten minäkin, ovat alkaneet hidastamaan elämäänsä. Tai karsimaan sieltä turhia pois. Ajasta on tullut meille arvokasta. Tuntuu pahalle katsoa oman nuoren kiireistä kouluaikataulua, kun itse olen hypännyt pois pahimmasta oravanpyörästä. Toivoisin, että keksisin muitakin nuoren kiirettä helpottavia asioita, kuin oman perheen elämän rauhoittaminen. Koulutyö vie kuitenkin ison osan ajasta.

Kun lukion voi suorittaa hitaammin neljässä vuodessa, voisiko yläasteenkin suorittaa hitaammin? Osa oppilaista oppisi varmasti paremmin hitammalla tahdilla. Asioihin ehtisi paneutua kunnolla. Arvosanat paranisivat ja jatkomahdollisuudet olisivat laajemmat.

Maailmalla on jo ”hitaita kouluja”. Toivon niiden rantautuvan Suomeen nopeasti. Osassa hitaita kouluja on koulun pihamaa kasvimaata, jossa oppilaat kasvattavat ruokaa koululle. Siinä yhdistyy monta tietoa ja taitoa sekä näkee työn arvon lopputuloksessa. Ainakin maaseudulla tuo oppimismuoto olisi Suomessakin helppo toteuttaa. Ehkä sitä jossain jo tehdäänkin?

Uskon hitaamman opiskelun jättävän aikaa myös hauskanpidolle, mikä on tärkeä oppimista ja jaksamista tukeva elementti. Omalle pojalleni muistutan aina, että koetta edeltävällä välitunnilla muistavat pitää kavereiden kanssa hauskaa ja nauraa mahdollisimman paljon. Tutkimusten mukaan positiivisia tunteita omaavat oppilaat onnistuvat kokeissa paremmin. Positiivisia tunteita tuntien kannattaa siis mennä kaikkiin ensitapaamisiin, työhaastatteluihin tai vaikka treffeille. Minne tahansa, mikä on itselle tärkeä tapahtuma, mitä ei voi ottaa uusiksi. Positiivisilla tunteilla varustettuna onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat.

Lisää hidastamisesta.


Takaisin ylös.


ONNELLISUUSTAIDOISTA
19.10.2010

Tiedämme, ettei raha tuo onnea, mutta toivomme silti lottovoittoja ja palkankorotuksia. Kummalista? Kyllähän elämä varmasti olisi helpompaa, jos tulevaisuus olisi taloudellisesti turvattua, mutta onnellisuutta se ei kuitenkaan takaa.

Miten palkankorotukset vaikuttavat työssä viihtymiseen? Tiedämme ainakin sen meistä ihmisistä, että iso osa ei ole tyytyväisiä, jos kaikki saavat palkankorotuksen. Jos itse saa palkankorotuksen, mitä muut eivät saa, se tekee tyytyväiseksi, jopa onnelliseksi – ainakin hetkeksi. Isompaan palkaankin tottuu nopeasti. Kulutustottumukset usein kasvavat, kun palkka kasvaa. Meillä on nyt historian paras varallisuus Suomessa, mutta onnellisuutemme taso alenee vuosi vuodelta. (Onneksi työssä viihtymiseen vaikuttavat muutkin asiat, kuten työn merkityksellisyys. ) Rahalla voi myös tehdä itseään onnelliseksi auttamalla muita rahojen avulla. Auttaminen tuo onnea auttajalle.

Ihminen tottuu siihen mitä hänellä on. Kun saamme jotain, totumme siihen ja toivomme jo hetken kuluttua parempaa, suurempaa, uudempaa, kiiltävämpää. Kun perustarpeemme tulevat tyydytetyksi, ei rahan lisääntyminen enää lisää onneamme. On taito oppia tyytymään siihen mitä on. Arvostamaan olemassa olevaa, ja olemaan peräti kiitollinen siitä. Mihin kiinnitämme huomiota, se vahvistuu. Kiitollisuuden päiväkirja on hyvä ja helppo keino kiinnittää huomiota olemassa oleviin hyviin asioihin.

Kiitollisuuden päiväkirja voi olla vihko, lehtiö tai yksittäinen paperi. Tarkoituksena on joka ilta kirjoittaa asioita, joista voi olla kiitollinen. Empiirisen tutkimuksen mukaan jo kolmen päivän kuluttua ihminen huomaa muutoksen omassa mielialassaan parempaan suuntaan. Omassa elämässä hyvin oleville asioille kannattaa antaa huomiota, koska ne vahvistuvat. Kukaan tuskin kurjuutta haluaa vahvistaa, mutta teemme sitä huomaamattamme, kun puhumme siitä ystävillemme tai mietimme sitä oman pään sisällä.

Olisi hienoa, jos onnelisuustaitojen hallinta lisääntyisi Suomessa. Onnellinen ihminen tuo paljon hyvää energiaa ympärilleen. Hyväntuulisuus ja ilo leviää kuin flunssa. Se leviää ihmisestä toiseen ja toisesta vielä kolmanteenkin, tapaamatta alkuperäistä lähdettä. Miten tavallinen arkipäivä muuttuisikaan, jos hyväntuulisuuden ”virus” pyyhkäisisi kansan läpi?

Kysyin pojaltani erään kouluaineen suhteen mitä hän tykkää tunneista ja opettajasta. Hän vastasi, että tunnilla on mukavaa, jos opettaja on hyvällä tuulella!

Kaikki asiointi kaupoissa, pankeissa ja virastoissa olisi varmasti miellyttävämpää, jos olisimme onnellisempia kansakuntana. Asioita hoitaessa saisi vahvistusta omalle hyväntuulisuudelle ja samalla sitä jakaisi ympärilleen. Ihmiset saattaisivat jopa puhua tuntemattomille odotustiloissa. Nyt jos joku niin uskaltaa tehdä, häntä pidetään erittäin arveluttavana henkilönä. Olisi kiva joskus istua bussissa ja jutella tuntemattoman kanssa. Niin on käynyt minulle yhden kerran ja matka osoittautui oikein mukavaksi. Muista sen nuoren naisen vieläkin. Erilaisuuden vihaaminenkin ehkä loppuisi kokonaan, kun onnellisuustaidot kasvaisivat. On vaikea vihata, kun itsellä on hyvä olo.

On hienoa, että onnellisuudesta puhutaan jo enemmän. On hienoa, että meillä on kirjastoja, joista saa ilmaiseksi lainata hyviä ja oivaluttavia elämäntaitokirjoja. Onnellisuustaitojen pitäisi mielestäni olla oma kouluaine. Yritykset voisivat ottaa onnellisuustaidot mukaan TYHY-tilaisuuksiinsa ja koulutusohjelmiin. Ostaisitko sinä jotain negatiivista energiaa välittävältä myyjältä? Vai kääntyisitkö hyväntuulisen rennon myyjän puoleen? Yritys hyötyy onnellisista työntekijöistä. He ovat luovia, auttavaisia, ongelmanratkaisukykyisiä jne.

Onnellisuutta ei pidä väheksyä. Onnellisuuden tunteella on suuri voima muuttaa maailmaa paremmaksi.

Lue lisää onnellisuudesta blogissa.

Takaisin ylös.


MITÄ VALITSEN ELÄMÄÄNI
12.10.2010

Kaikilla meillä on välillä huonoja aamuja ja huonoja päiviä, jopa huonoja viikkoja. Joskus olemme niin onnekkaita, että jokin ulkopuolinen tapahtuma muuttaa mielialaamme mukavampaan suuntaan ja siten ”pelastaa päivämme”.

Samalla tavalla kuin valitsemme mitä teemme päivän mittaan tai miten ne teemme, valitsemme myös ajatuksemme. Ajatusten hallinta ei ole helppoa, mutta se on tehtävissä. Ajatuksesta seuraa tunnereaktio. Eli mitä ajattelemme, ilmenee koettuina tunteina.

Tapasin eilen erään ystäväni, joka minun mittapuullani elää kiireistä elämää. Hänellä on lapsia, ura, sivutyö ja opintoja. Hän on ihailtavan innostunut ja positiivinen kaikesta. Eikä hän koe kiirettä. Hän aina sanoo että kiire on tunne: ”Minulla ei ole sitä tunnetta”. Jos hänen kalenterinsa on liian täynnä, hän oppii siitä ja tekee muutoksia jatkoon. Hän on valinnut elämäänsä asioita omalla tavallaan ja elää tyytväisenä valintojensa kanssa.

Ystäväni on inspiroiva. Hän pystyy selkeästi elämään ”täyttä elämää” sekä olemaan läsnä hetkessä ja nauttimaan siitä. Minun reittini on ollut hidastaminen ja vähentäminen. Kumpikaan reitti ei ole toista parempi. Reittejä on monia. Monet eri tavat sopivat meille eri elämänvaiheissa. Tärkeää onkin miettiä mitkä asiat sopivat minulle juuri nyt. Mikä on minulle hyväksi.

Olemme tottuneita vertailemaan itseämme toisiin. Viimeistään koulussa aloitetaan vertailun kierre. Kuka sai mitä kokeista tai numeroksi todistukseen. Milloin joku osaava oppilas pääsi näyttämään esimerkkiä miten jokin asia piti oikeasti suorittaa. Vertailu on kulttuurissamme. Kilpailu alkaa jo nuorena. Muihin vertailemalla saa itselleen halutessaan nopeasti huonon itsetunnon. Toki itsetuntoa voi pönkittää vertailemalla niihin, joilla kokee menevän huonommin.

En suosittele kumpakaan. Oman olotilan ei tulisi perustua muiden käsityksiin, uskomuksiin, toiveisiin, ulkoisiin statuksiin jne. Minä uskon, että elämällä sellaista elämää kun haluaa elää, pysyy tyytyväisenä ja onnellisena, kokee merkityksellisyyttä sekä tuntee antavansa oman panoksensa paremman maailman eteen. Meillä kaikilla on tarve jättää jotain ”perinnöksi” maailmaan. ”Maailmanparantajille” ehkä naureskellaan, mutta tutkimusten mukaan meillä jokaisella on se perustarpeena. Se vain ehkä ilmenee eri tavalla.

Onni ei ole asema jolle saavutaan, vaan tapa matkustaa. ~ Margaret Lee Runbeck

Takaisin ylös.


AJANHALLINTAA
5.10.2010

Olen omaa ajahallintaani muokannut uusiksi jo kohta kolme vuotta. Teen prosessia pikkuhiljaa yksi askel kerrallaan elämäntilanteeni mukaan. Olen kiinnostunut tavaran karsimisesta ja vähentämisestä, sekä kokonaisvaltaisesta elämän hidastamisesta ja tässä hetkessä olemisesta nauttimisesta. Kun naputtelen tätä kirjoitusta näppäimistöllä, tuon ajatukseni välillä takaisin siihen, mille näppäimen painaminen tuntuu sormenpäissä. Mille pakarat tuntuvat istuinta vasten. Mille kehossani tuntuu juuri nyt.

Luin hyvän kolumnin ajanhallinnasta Hyvä terveys-lehden numerosta 8/2010. Tommy Hellsten kirjoitti, mitä itsekin olen pohtinut useasti. Hellsten ihmetteli ajanhallinta-kursseja, joissa opetetaan mahduttamaan enemmän asioita ja elämyksiä kalenteriin. Ajattelemme, että aikaa vähän ja siihen pitää mahduttaa mahdollsimman paljon. Ajasta tulee ongelma, sen sijaan, että se olisi meille voimavara.

Olen lukenut jopa kolleegoideni haastatteluja lehtijutuista, joissa on pohdittu, miten ajan saisi riittämään. Yksi perusneuvo mitä ihmettelen, on ostaa kalenteri, missä on tilaa myös iltamenoille. Näin kalenteriin saa myös omat henkilökohtaiset menot aikataulutettua, kuten harrastukset ja laatuaika puolison ja lasten kanssa. Missä on neuvon logiikka? Aikatauluta entisestään, niin et stressaa? En toki kiellä etteikö se voisi jollekin toimia, mutta eikö aikaa olisi parempi raivata esiin turhanpäiväisistä ja ylimääräisitä asioista? Jos minun viikkoni olisi aikataulutettua aamusta iltaan, kokisin sen stressaavana. Itse pyrin tyhjentämään kalenteria, jotta minulla on vapaa-aikaa ja voin tehdä sen suhteen mitä kulloinkin huvittaa. Tai ihan vain olla.

Kuinka moni osaa vielä ”olla”? Taito, minkä arvostus tulevaisuudessa toivottavasti kasvaa. Olen omissa Mindfulness-harjoituksissani päässyt onneksi jo irti ajatuksesta, että voisin olla tekemässä jotain tuottavampaakin. Totuus kuitenkin on, että pieni lepotauko aivoille tekee minusta luovemman ja tuottavamman loppupäiväksi. Tauko on tärkeä ihmiselle. Tauon pitämisen taito olisi hyvä tuoda esiin työpaikoillakin, missä monesti ajatellaan tuottavuutta hyvin lyhytjänteisesti.

Hellstenin kirjoitus sain minut hetkeksi vavahtamaan kauhusta. Olen pitämässä kurssia siitä miten elää kiireettömämpää ja stressittömämpää elämää (Helsingin aikuisopistolla 18.11.2010). Kirjoitusta lukiessani sain kauhukuvan mieleeni, että ehkä olenkin kuvaillut kurssin väärällä tavalla ja sinne tuleekin ihmisiä, jotka toivovat opastusta miten mahduttaa kaikkea mahdollista elämään, kun koko kurssi perustuu karsimiseen ja hidastamiseen omassa elämässä. Mitä kukin voi ja haluaa tehdä oman tilanteensa mukaan. Oli pakko lukea kurssin kuvaus uudelleen. Onneksi se oli selkeä.

Usein kiireemme alkaa jopa siitä, että pieni kiire on kivaa. Se tuntuu hyvälle. Adrenaliini nousee ja tuntuu, että saa paljon aikaiseksi ja on ”elossa”. Totumme tahtiin ja ehkä kuten uusien tavaroidenkin haluamisen suhteen, haluamme hyvää adrenaliiniakin lisää. Kun saavutamme jonkin tason, totumme siihen. Sen jälkeen haluamme lisää. Tai on vain vaikea vaihtaa suuntaa vastakkaiseksi. Monet asiat kultturissamme on nykyään diagnosoitu. Puhutaan myös kiiresairaudesta. Sairaslomaa siitä ei vielä saa, mutta toivoisin ihmisten miettivän omaa elämäänsä ja sitä miten sitä oikeasti haluaa elää. Onko kiire kiireen arvoista?

Kun itse aloin hidastamaan elämää lähes kolme vuotta sitten, koin aluksi sekä huonommuutta, että syyllisyyttä siitä, etten ollut yhtä tehokas ja aktiivinen kuin aiemmin. Olin tottunut määrittämään itseäni toisiin verraten. Vaati päättäväisyyttä ja ehkä vähän rohkeuttakin alkaa kulkemaan kohti suuntaa, mitä valtavirta ei kulje. Nopeasti elämää saa myös täyttymään. Olen oppinut, että jos haluaa elää hieman ”hitaammalla” joutuu luultavasti lopun ikää karsimaan asioita uudestaan ja uudestaan. Hidastaminen vaatii skarppausta. Onneksi kaikkea ei tarvitse karsia. On tärkeää, että jokainen joka haluaa elämää hidastaa, hidastaa sitä omia lähtökohtia, etiikkaa ja tavoitteita ajatellen. Voin kertoa että nykyään tuntuu oikeasti luksukselle, että kokee, että aikaa on riittävästi.

Lisää hidastamisesta.


Takaisin ylös.


KAIKKI MULLE TÄNNE HETI, VAI?
29.9.2010

Olemme kaikki varmasti kohdanneet käsitteen ”kaikki mulle tänne heti”. Sillä tarkoitetaan nopeaa itsekästä toimintaa. Emme malta odottaa asioita, vaan haluamme nopeasti tyydyttää omat tarpeemme ja halumme, minkä jälkeen siirrymme seuraavaan haluun tai impulssiin. Ostamme haluamamme tavarat heti. Syömme haluamaamme ruokaa heti. Jonkun kohdalla käyttäytyminen tarkoittaa pikavippisuohon uppoamista, jonkun kohdalla yletöntä tavaran hamstraamista. Tietysti on myös heitä, joita rahattomuus ”suojaa” tältä ylettömältä tuhlaamiselta.

Käyn puhumassa mitä itse voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Usein on joukossa joku, joka vetää ”kaikki mulle tänne heti”-kortin esiin. Puhuja on sitä mieltä, että meidän tulisi lopettaa itsemme ajattelu ja alkaa ajattelemaan toisia. Olen periaatteessa samaa mieltä. Meidän tulisi huomioida toisemme: kohdella, kuten toivomme itseämme kohdeltavan. Koen kuitenkin, että huono käytös tai järjettömällä tavalla toimiminen on oire jostain. Oiretta voi hoitaa, mutta tehokkaampaa on hoitaa syy.

Monet meistä eivät tiedä mitä oikeasti haluavat. Varsinkin ruuhkavuosia eläviltä naisilta omat tarpeet ovat jääneet listalla viimeisimmäksi. Moni sanoo, ettei enää tiedä mitä haluaa, ei tiedä mikä tekee onnelliseksi. Joku on jopa sanonut, ettei osaa enää edes unelmoida. Suomalainen kulttuuri ei tue unelmointia. Kuten montaa muutakin asiaa kuten onnellisuutta ja positiivisuutta, pidetään unelmointiakin vain ”jenkkihömppänä”.

Tein hiljattain markkinointitekstiä palveluihini. Luetutin tekstin muutamilla henkilöillä. Yli 60-vuotiaat pyysivät muuttamaan sanan onnellinen tyytyväiseksi. Lupaako ”onnellinen” sana liikaa? Onko tyytyväisyys hyväksytympää yhteiskunnassamme? Ehkä osa lähipiiristäni on kuullut onnellisuudesta jo niin paljon minulta, että he hyväksyivät sanan mukisematta. Toisten sanavastoon se sana ei kuulu.

Kun tutustumme itseemme, aitoihin tarpeisiimme ja aitoihin haluihimme, se ohjaa elämää enemmän siihen suuntaan, johon sen toivoisi menevän. Ei ole helppoa erottaa omaa toivetta kulttuurin syöttämästä toimintamalleista. Kun katsoo mainoksia tulee sieltä paljon sanomaa siitä, millaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä, puhumattakaan siitä mille meidän tulisi näyttää. Mainoksien ihmiset ovat aina onnellisia (paitsi mainostaessaan päänsärkylääkettä). Meille syötetään mielikuvaa, että kun teet näin, olet sinäkin yhtä onnellinen ja hehkuva.

Mainokset antavat meille impulsseja haluta asioita, joita emme tienneet haluavamme. Ostamme tuotteen ja huomaamme, että hetken kuluttua olemme täysin samalla onnellisuustasolla, kuin olimme ennen ostosta. Mitä tapahtui? Maslowin ”nurinateorian” mukaan uusien tarpeiden tyydyttäminen synnyttää ainoastaan tilapäistä onnellisuutta, koska ihminen korottaa heti vaatimustasoaan. Se, että saa enemmän, ruokkii toivetta, että saisi vieläkin enemmän.

Kun tutustumme itseemme ja aitoihin toiveisiimme, voimme muuttaa käyttäytymistä niin, että voimme paremmin. Tyhjän olon sisältään voi hävittää. Se vaatii kuitenkin itseen tutustumista ja ajallista panostusta.

Taloussanomat väitti kuluvan vuoden huhtikuussa, että Suomessa unelmista ei uskalla puhua kukaan muu kuin Pekka Himanen. Väitän vastaan ja sanon, että minä uskallan puhua aidoista unelmista ja niin uskaltaa moni kolleeganikin. Maailma muuttuu ja niin muuttuu Suomikin. Kohta Suomessakin uskalletaan kertoa unelmista ja toiveista, ja kuuntelija osaa tukea ja kannustaa puhujaa aidosti. Toivotaan aitoa hyvää itsellemme ja toisillemme.

Takaisin ylös.


ERILLAISTA
22.9.2010

Olemme kaikki erilaisia ja monella tavalla kuitenkin hyvin samanlaisia. Nykyinen kulttuurimme korostaa yksilöä ja yksilön vapautta, mutta usein kuitenkin teemme asioita aika samalla tavalla. Monet meistä pukeutuvat samaan sosiaalisesti korrektiin muottiin, mikä pitää meidän sisällä massassa. Kun seuraa yläasteikäisiä nuoria, heillä on runsaasti eri alakulttuureja, joiden sisällä he ovat suhteellisen samankaltaisia ulkonäöllisestikin. Aikuisilla on myös vastaavia alakulttuureja. Usein niitä vain nimitetään aloiksi. On IT-ala, rakennusala, hoiva-ala jne... Työympäristömme määrittää pukeutumistamme ainakin työpaikalla. Kuinka monessa työpaikassa tai sosiaalisessa tapahtumassa hyväksytään rohkeaa erilaisuutta ulkonäössä tai ajattelussa?

Kilpaileminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa. Vanhemmat kehuvat usein jo hiekkalaatikon reunalla kuinka hienoja harrastuksia omalla lapsella on. Eikä oman lapsen elämän onnellisuudessa ja hyvissä tilaisuuksissa mitään pahaa olekaan. Olen vain miettinyt mitä tapahtuu niille lapsille joilla ei ole mahdollisuutta tai erityislahjakkuutta erikoistua pienestä pietäen. Mihin menevät ns. ”tavalliset lapset” opiskelemaan, jos heidän oma lahjakkuutensa tai suuntautuneisuutensa ei näy opintopaikkaa valittaessa?

Kaikilla meillä on erityisiä lahjakkuuksia, useita niitä vain ei pidetä lahjakkuuksina. Koulumaailma vahvistaa ja palkitsee siellä arvostettavia lahjakkuuksia. Työelämä omien alojen lahjakkuuksia. Jos et ajattele samalla logiikalla kuin muut, olet vaarassa saada ”hölmön leiman”. Se, että emme ehkä ymmärrä jotain henkilöä, ei tarkoita, että hän on tyhmä. Se voikin tarkoittaa, että minä olen tyhmä – tässä asiassa. Jos luen kirjaa, jonka kirjoittaja on saanut nimeä ja mainetta ansioillaa, uskon varmasti herkemmin, että ymmärtämättömyyteni on minun vikani. Vaikka se voi myös olla kirjan kirjoittajan vika, joka esim. käyttää ammattislangia, mikä ei aukea alan ulkopuolisille ihmisille. Meillä tuntuu toimivan päänsisäinen ranking-lista automaattisesti, minkä avulla arvotamme muita jatkuvasti. Jos hän on ylempänä listalla kuin minä, on hän kunnioitusta saava auktoriteetti. Muussa tapauksessa voin ohittaa hänen sanomisensa. ”Olenhan itse varmasti fiksumpi.”

Ilkeyskin tuntuu olevan nykyään hyvä piirre. Vai onko se uusi ”lahjakkuuden ala”? Olethan silloin suorasukainen ja sanot vain asian ”niin kuin se on”. Sanot kuitenkin vain mitä sinä itse silloin näet. Jokaisella meistä on oma todellisuutemme, johon vaikuttavat mm. kokemuksemme, tunteemme, tietomme, taitomme ja toiveemme. Näemme asiat eri lähtökohdista. Television reality-sarjoissa tapellaan avoimesti ja haukutaan toisia rankasti. Käsikirjoitettuihinkin sarjoihin on tullut yhä lisää hahmoja, jotka ovat todella (- anteeksi etukäteen -) paskamaisia. Ennen nämä ilkeät hahmot olivat ”pahiksia”, joille kävi lopulta huonosti. Paha sai palkkansa. Nyt he ovat menestyviä (House) tai rikkaita (Tri Cal Lightman) ja heistä tulee jopa ihmisille esikuvia. Henkilöistä, joita ei monikaan todellisuudessa haluaisi ystäviksi. Miksi heitä ihannoidaan tv-hahmoina? Miksi ilkeys on hauskaa?

Millainen olisi yhteiskunta, jossa kaikkia ihmisiä kuunneltaisi ja arvostettaisi tasavertaisesti? Valtakunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla. Nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Jos emme tunkisi määritteitä toisiin ihmisiin heidän harrastustensa, työpaikkansa, elämäntilanteensa tai omien ennakkoluulojemme takia. Kuinka usein kuuleekaan sanat ”Se on vain sellainen nörtti, urheiluhullu, hihhuli, viherpiipertäjä, kukkahattutäti, nuorisorikollinen”. Emme kuulee toisen sanomaa leiman takaa. Emme halua kuulla. Valitsemme olla kuulematta. Mitä jos opettelisimme katsomaan toista ihmistä, kuten itseämme toivoisimme katsottavan, ilman vääriä ennakko-oletuksia. Meillä on suuri tarve vetää kaikki asiat itseemme. Luulemme heidän kuiskuttelevan tai nauravan itsemme kustannuksella. Ihan turhaan. Iso osa ihmisistä on niin kiinni omassa navassaan, etteivät edes huomaa, että olit paikalla.

Takaisin ylös.


MINDFULNESS ARJESSANI
15.9.2010

Valmennusopettajani Marika Borg opetti meille valmennusoppilaille läsnäolon taitoa. Siitä lähtien olen sitä harjoittanut enemmän ja enemmän omassa elämässäni. Koen sen kohottavan hyvinvointiani. Tiedän missä menen tällä hetkellä. Valmennusoppilaana huomasin omassa elämässäni kulkevani paljolti automaattiohjauksella. Ajatukseni olivat menneessä tai tulevassa. Kävin töissä, hoidin kotiaskareet ja arjen vuodesta toiseen ilman suurempia muistikuvia. Muistan, että minulla oli kiire, olin jatkuvasti väsynyt ja univelkainen.

Läsnäolon opettelusta ja olemassa olevasta hetkestä nauttimisesta siirryin huomioimaan lehtijuttuja Mindfulnessista. Tuttavan vinkistä löysin Jon Kabat-Zinnin kirjoittamat kirjat, joista otin paljon hyviä ajatuksia, vinkkejä ja harjoituksia omaan elämääni. Valmennuskoulutuksen aikana minä itse koin, että minun pitäisi koko ajan pyrkiä olemaan ”paras mahdollinen itseni”. Positiivinen, avoin, läsnä, koko ajan kehittymään. Olinhan opiskelmassa alaa, jossa tavoitteena on olla avuksi muille. Jotta siihen pystyy, on omien asioiden oltava kunnossa. Kabat-Zinnin opetuksissa tuli minulle uutena tila, joka sallii ja hyväksyy kaikki tuntemukset. On todella lohdullista, että aina ei tarvitse olla parhaimmillaan. Välillä on huonoja hetkiä ja se on ihan ok.

Lähdin tänä syksynä mukaan Mindfulness CFM®-peruskoulutukseen. Tietoinen läsnäolo on ikivanha buddhalainen harjoitus, josta Jon Kabat-Zinn in Mindfulness-menetelmän kehittänyt. Tutkimusten mukaan tietoinen läsnäolo eli Mindfulness auttaa stressin ja epävarmuuden sietämisessä. Lähes kaikki tapaamani ihmiset ovat niin kiireisiä ja stressaantuneita, että haluan kehittää taitojani pystyä auttamaan heitä paremmin. Haluan myös pitää yllä omaa stressitöntä olotilaani. Itse Mindfulness ajatusmaailma oli minulle entuudestaan tuttua. Uutena tuli kurinalainen jokapäiväinen Mindfulness-harjoittelu. Paradoksaalisesti sain aluksi hieman stressiä jokapäiväisesta harjoittelusta.

Olen nyt jonkin aikaa tehnyt säännöllisiä Minfulness harjoituksia. Käytän niihin päivässä lähes tunnin. Teen iltaisin kehomeditaation, jossa tarkoituksena olisi pysyä läsnä ja hereillä. Rentoudun niin taivaallisesti, että lähes järjestelmällisesti nukahdan, olin makuuasennossa tai en. Parasta on se, että Mindfulness-filosofian mukaan harjoituksia ei voi tehdä väärin, joten nautin täydellisestä rentoutumisestani. Kuulemma ajan kanssa hereillä pysyminen alkaa onnistumaan paremmin. Harjoitus on selkeästi parantanut uneni laatua, koska jokaöiset heräämiseni ovat jo parissa viikossa vähentyneet.

Teen myös harjoitusohjelman mukaan joogaharjoituksia, joissa on tavoitteena olla läsnä liikkeessä. Liikkeet tehdään rauhallisesti eivätkä ne ole vaikeita. Tämän harjoituksen olen huomannut itselleni vaikeaksi. Tunnen halua kiirehtiä. Ajatukseni pomppivat kaikkeen siihen mitä voisin juuri nyt olla tekemässä. Tunnen halua listata mieleen tulevia asioita ylös, jotta en unohtaisi niitä. Tunnenko syyllisyyttä, että joogaan ”rauhassa” keskellä päivää? Luultavasti. Meihin moneen on iskostunut syvälle jatkuva ”tarpeellisena-olemisen”- tarve.

Uskon tästä tulevan itselleni oppimisen vuosi. Toivon oppivani rauhoittumaan vielä enemmän ja nimenomaan ajatuksen tasolla. Vaikka harjoitukset ovat ”vain” meditointia ja joogaa, ovat ne haastavia. Haastena on nimenomaan ajan otto ”vain olemiseen”. Kuinka moni meistä antaa itselleen luvan vain olla? Jos niin teet, ole iloinen itsesi puolesta. Hoidat hyvinvointiasi tehokkalla ja miellyttävällä tavalla. Kabat-Zinnkin kehottaa varaamaan päivittäin aikaa vain olemiseen. Yksi ensimmäisistä Minfulness-harjoituksista on pysähtyä, istua alas ja kiinnittää huomio omaan hengitykseen.

Itse koulutuspäivät ovat olleet miellyttäviä. Olemme koko päivän lattialla mattojen, tyynyjen ja peittojen kanssa kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä. Teemme erilaisia harjoituksia ja puhumme kokemuksistamme: hyvistä ja huonoista. Lounaan syöminenkin on meditaatioharjoitus. En ole ikinä osallistunut niin rentoon koulutukseen, vaikka koulutus on tarkkaa kaavaa mukailevaa. Kuinka usein sinä olet ottanut päiväunet jokaisena koulutuspäivänä hyvällä omallatunnolla monien opiskelutovereiden rauhassa tuhistessa vieressä?


Takaisin ylös.


POSITIIVISIA TUNTEITA
9.9.2010

Positiivisia tunteita siis tarvitaan, mutta mistä niitä voi ”ostaa”, jos ei ole hyvällä tuulella. Voimmeko tietoisesti tuottaa itsellemme positiivisia tunteita?

On ihanaa vastata kysymykseen, että kyllä voi. Positiivisia tunteita voi tuottaa itselleen ja toisille täysin tietoisesti. Niitä saadaan aikaan laboratoriossakin, joten miksi ei samaan pystyttäisi normaalissa elämässä.

Yksi tapa kohottaa tunnetilaa, on antaa pieni lahja. Voit antaa itsellesi lahjan koska vain, kun tarvitset mielen nostatusta. Lahja voi olla vaikka pieni rauhallinen lepohetki. Sen ei tarvitse aina olla jotain ostettua. Voit myös antaa itsellesi lahjaksi lupauksen pitää itsestäsi parempaa huolta tai olla itseäsi kohtaan lempeämpi. Ystävää tai työtoveria on myös helppoa ilahduttaa pienellä lahjalla. Jos sinulla on käyttökelpoista tavaraa, mitä et itse tarvitse, kysy onko siitä iloa toiselle. Mehän ilahdumme jo siitäkin, että meitä on ajateltu.

Musiikki vaikuttaa tunteisiimme vahvasti. Oletko joskus katsonut pelottavaa elokuvaa ja huomannut pelon hälvenevän, kun laitoit äänen pois? Musiikki on tutkitusti yksi nopeimmista keinoista vaikuttaa mielialaan. Itselläni on iPodissa erityinen soittolista itselleni toimivista kappaleista. ”Apu” on aina valmiiksi mietittynä lähellä, jos kaipaan piristystä.

Hellyttävien eläinkuvien katselu vaikuttaa myös mielialaan positiivisesti. Varsinkin pentukuvat ovat tehokkaita. Myös kauniit maisemakuvat piristävät mieltä. Ei ihme, että sähköposteissa kiertävät vuodesta toiseen samat powerpointit, joissa on kaunista musiikkia yhdistettynä upeisiin maisemakuviin ja aforismeihin tai musiikkia ja eläinten pentukuvia.

Myös lasten kanssa leikkiminen nostaa onnellisuuden tunteita nopeasti. Tämä ehkä edellyttää, että on oikeasti läsnä lasten kanssa, eikä ole kiire jonnekin muualle. Pienillä lapsilla on ihana näkökulma maailmaan. Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Pienetkin asiat. Heidän kanssa ollessa voit itsekin katsella maailmaa, kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Tiedä vaikka huomaisit jotain ihan uutta ympäriltäsi?

Kun tiedät miten tunteisiin voi vaikuttaa, on sinun päätöksesi millä tuulella haluat olla. (Ei puututa nyt akuutteihin kriisitilanteisiin tai muihin vastaaviin.) Olon ei tarvitse olla ratkiriemukas joka päivä, mutta elämä on helpompaa, kun olo on kevyempi. Kokeile, jos et usko!


Amadeus ja Nelson pieninä.

Takaisin ylös.


ITSETUNTOA, PYSTYVYYTTÄ JA POSITIIVISIA TUNTEITA
1.9.2010

Jokainen sukupolvi tuntuu pitävän nuorempaa sukupolvea omaa sukupolvea huonompana. Milloin heitä on nimitetty pullamössösukupolveksi, milloin Generation X:ksi, Y-sukupolveksi ja nyt MeWe-sukupolveksi. Hyvyys ja huonous tietysti tulevat aina katsojan näkökulmasta. Hs.fi ja yle.fi julkaisivat pienet jutut tutkimustuloksesta, missä todettiin, että vanhat ihmiset haluavat lukea huonoja uutisia nuorista, koska se nostattaa heidän itsetuntoaan. ”55 - 60 -vuotiaat eivät puolestaan olleet kiinnostuneita omaa ikäryhmäänsä koskevista uutisista, eivätkä nuoria koskevista positiivisista uutisista. Sen sijaan vanhempi ikäryhmä luki mieluiten nuoria koskevia ikäviä uutisia. Uutisvalinnan jälkeen tutkimukseen osallistuneet vastasivat kyselyyn, jolla testattiin heidän itsetuntoaan. Nuorten ryhmän itsetunnossa ei havaittu muutosta. Sen sijaan vanhemman testiryhmän itsetunto koheni nuoria koskevien negatiivisten uutisten lukemisen jälkeen.” Voisiko näillä kahdella asialla olla yhteistä pohjaa? Syytetäänkö seuraavaa sukupolvea huonommaksi, jotta oma olo paranisi?

Juttu tuli mieleeni aamulla, kun oli ulkoiluttamassa koiriamme. Vastaani käveli noin 80-vuotias pappa. Kohdallani hän otti kävelysauvat pois käsistään ja näytti minulle keskisormea. Sitten hän laittoi kävelysauvat takaisin käsiin ja jatkoi matkaa. Ensimmäinen reaktioni oli nauraa. Koko tapaus oli niin yllättävä ja hullunkurinen. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä mitä hän yritti minulle sanoa ja mikä oli hänen motivaationsa. En muista häntä aiemmin kohdanneeni. En käytä samoja reittejä joka aamu. Oliko hänellä niin paha olo, että se oli kerrottava satunnaiselle vastaantulijalle jollain tavalla?

Miksi me arvostelemme niin ankarasti toisiamme? Onko meillä sisäänrakennettu tarve tuntea paremmuutta? Jos oma pystyvyyden tunne on kohdallaan, ei tarvetta toisen arvostelemiselle pitäisi olla. Hyvä pystyvyyden tunne on se, mikä auttaa meitä jopa toista pärjäämään paremmin, vaikka lähtökohdat olisivat samat. Se joka uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa, saa enemmän aikaiseksi.

Samainen Silvia Knobloch-Westerwick, jonka tutkimustuloksia yllä avattiin, on huomannut, että ihmiset valitsevat lukea enemmän juttuja, jotka ovat samalla linjalla heidän oman kantansa kanssa. Ihmiset eivät halua haastaa näkökulmaansa. Miten tällainen käyttäytyminen tulee muuttamaan maailmaa jossa elämme? Eriydymmekö vielä enemmän toisista sukupolvista, kulttuureista ja erilaisista ryhmittymistä? Miten voisimme edistää suvaitsevaisuutta ja ”suuremman kuvan” katsomista?

Professori Barbara Fredrickson North Carolinan Yliopistosta on saanut mielenkiintoisia tutkimustuloksia positiivisista tunteista. Positiiviset tunteet tekevät meidät avoimemmiksi, jolloin huomaamme asiat laajemmassa mittakaavassa. Positiiviset tunteet muuttavat näkökulmaamme! Ehkä kysymys onkin miten voimme lisätä positiivisia tunteitamme?

Takaisin ylös.


LAPSILLE JA NUORILLE MYÖS VAPAA-AIKAA
25.8.2010

Luin hiljattain Carl Honorén kirjan Perhe paineessa. Mieleeni tuli erään sukulaisen koulun kevätjuhla, jossa olin viime keväänä. Yhden harrastekerhon vetäjä palkitsi kaksi ylioppilasta stipendillä. Stipendin saaneita kehuttiin muunmuassa sillä, etteivät he koskaan olleet olleet poissa kerhosta minkään tekosyyn, esimerkiksi sairauden tai koeruuhkan, takia. Olin järkyttynyt. Kyllä nuoren pitää pystyä rauhoittamaan ohjelmaansa, jos tahti on liian kova. Ei alle kaksikymppisen tarvitse uuvuttaa itseään koulutyöllä ja harrasteilla. Eikä kipeänä harrasteisiin tulemisen arvostus ole tervettä.

Honoré kertoo kirjassa amerikkalaisesta Ridgewoodin kaupungista, jossa vanhemmat heräsivät lasten ja nuorten liian kovaan tahtiin koulun, läksyjen, harrastusten ja muiden vaatimusten parissa. He kehittivät vuosittaisen Ready, Set, Relax (suom. Paikoillanne, Valmiit, Rentoudu) päivän, jolloin lapsille ei tule läksyjä koulusta, ja vanhemmat tulevat ajoissa töistä kotiin. Nettiä tutkaillessani löysin useita positiivisia kirjoituksia päivästä, mutta myös huomioita kuinka yksi päivä rauhallisempaa elämää vuodessa ei riitä. Toivottavasti se yksi päivä kuitenkin herättää perheitä miettimään perheen omaa aikataulua ja mahdollisesti tekemään muutoksia tarvittaessa. Useat vanhemmat vaativat lapsilta ja nuorilta Amerikassa paljon, koska sosiaalinen paine ajaa miettimään yliopistohakemusta jo päiväkoti-ikäisille. Kilpailu on raadollista.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lapsilta ja nuorilta on kadonnut 12 tuntia vapaa-aikaa 1970-luvun lopun ja vuoden 1997 välillä. Tuon ajan vie ilmeisesti organisoitu harrastustoiminta. Lasten vapaa leikkiminen ja pelaaminen omilla säännöillä, ilman valvovaa aikuista, alkaa olla Yhdysvalloissa harvinaista. Pelko lasten turvallisuudesta ajaa lapset valvottuihin harrastekerhoihin. Onneksi meillä Suomessa vielä annetaan lasten leikkiä pihalla ilman aikuisia. Aikuinen onneksi yleensä löytyy läheltä. Tosin monesti kavereiden löytäminen meilläkin on vaikeaa, koska niin monet ovat harrastuksissaan iltaisin. Olen alkanut kuulla kertomuksia, kuinka jokin harrastus on keskeytetty sen takia, että treeneissä olisi pitänyt käydä viisi kertaa viikossa ja poissaoloista tulee ”sakkoa”. Edes sukulaisen synttärit eivät ole hyväksyttävä syy olla poissa harjoituksista.

Kun poikani täytti kymmenen vuotta, pidimme hänelle viimeiset ”kaverisynttärit”. Olimme vuokranneet Santahaminen Upseerikerholta tilat. Ympäristössä oli poikia kiinnostavia tykkejä ja muita sotaan liittyviä autoja ja patsaita. Muistan kuinka hämmästyin sitä, että lapset eivät osanneet leikkiä keskenään sisällä eivätkä ulkona, ilman järjestettyä ohjelmaa. Yksi lapsi tuli valittamaan minulle ohjelman puutteesta. Yritin kertoa kuinka paljon heillä oli tila ympärillään tehdä mitä halusivat, mutta mitään spontaania ei syntynyt. Onneksi olin pyytänyt Santahaminassa työskentelevää ystävää pitämään lapsille pienet leikkimieliset sulkeiset. Sotilaallinen komentaminen oli menestys. Olisin luullut, että vapaa leikkiminen olisi ollut hauskempaa.

Katoaako lasten luovuus liiallisen järjestetyn ohjeman myötä? Konsolipelien kulku on valmiiksi määrättyä. Harrastetoiminnassa yleensä ohjaaja kertoo miten toimitaan. Monen lapsen ja nuoren elämä on niin aikataulutettua, ettei lapsen omalle valinnalle tunnu jäävän juurikaan tilaa. Kun tilaa on, osako lapsi sitä enää käyttää. Tästäkö johtuu osittain, ettei moni aikuinenkaan enää itse tiedä mitä haluaa?

Kilpailuhenkisyys on tullut suomalaiseenkin perhe-elämään. Lasten harrasteilla kehutaan jo hiekkalaatikkojen reunoilla. Oman alueemme yläaste ei tunnu kelpaavan paikallisille vanhemmille, jotka ilmoittavat lapsensa kauempana oleviin ”hienompiin” kansainvälisiin ja urheilupainotteisiin kouluihin. Suomalaiset lapset pärjäävät vuodesta toiseen erittäin hyvin kansainvälisssä oppimistutkimuksissa. Koulusysteemimme on tuottanut hyvää tulosta ja sitä arvostetaan monissa muissakin maissa erittäin korkealle. Annetaan lasten ja nuorten nauttia myös vapaudesta olla tai olla tekemättä, sekä ennen kaikkea nuoruudestaan.

Takaisin ylös.


LOMATUNNELMA LISTA
19.8.2010

Vaikka arki jo alkoikin, on loma vielä vahvasti mielessäni. Mieleeni on jäänyt elämään hetki, kun istuin mieheni pikkusiskon kanssa heidän omalla rannallaan Ylä-Savossa. Aurinko paistoi, järven vesi ja ilma oli lämmin. Istuimme veden rajassa ja katselimme kaukaisuuteen. Koirat metsästivät onnellisina perhosia vieressämme.

Kehuin ääneen maiseman meditatiivisuutta ja kauneutta. Miten mitään ei päällisin puolin tapahdu, mutta kun katsoo tarkasti on luonto täynnä touhua. Silloin tällöin ison kalan molskahdus havahduttaa ”hereille”. Olisin voinut istua paikoillani järvenselkää tuijottaen vaikka kuinka pitkään. Mieheni pikkusisko sanoi, ettei taida osata arvostaa näkymää, koska se on hänelle arkea. Aivan! Miten moni ihana asia arjessamme jääkään meiltä huomiotta, kun se häviää ”arjen jalkoihin”.

Lupasin itselleni loman alussa, että aion selvittää itselleni, mistä oma lomatunnelmani syntyy. Uskon juuri viettäneeni elämäni kesän. Osasyyllinen lienee mahtava kesäsää, mitä kesti ja kesti. Kaikki sadepäiville jätetyt rästityöt ovat edelleen rästissä, koska sadepäiviä ei yksinkertaisesti ollut. Sään kautta luonto on tullut lähelle varmastikin meistä jokaista. Uutisissa ovat vilkkuneet superhelteet, ennätyskuivuudet sekä pelottavat myrskyt syöksyvirtauksineen. Luonto ohjaa meitä ja välillä näyttää voimansa.

Sain oman lomatunnelma-listani valmiiksi.

1) Ei aikataulua, ei velvotteita tai rästilistaa
Emme suunnitelleen kovinkaan montaa lomapäivää. Söimme, kun tuli nälkä. Lähdimme retkeilemään, kun se tuntui hyvälle. Jokainen päivä alkoi ”puhtaalta pöydältä” ilman suurempia velvotteita.

2) Läsnäolo
Olin läsnä jokaisessa päivässä. Yritin aistia mitä ympärilläni tapahtuu. Huomioida tapahtumat.

3) Tein asioita joista nautin
Mitä sitten, jos minä pidän asioista, joita muut pitävät hölmöinä. Kulutin aikaani niin kuin minä halusin. Sanoin ”ei” kutsuihin, jotka eivät innostaneet minua. Kerroin rehellisesti miksi. Kukaan ei tietääkseni loukkaantunut. Olen edelleen hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.

4) Rennompi asenne
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Yritin antaa itselleni anteeksi siivoamisen karttamisen. Olimme pihalla enemmän kuin sisällä, joten miksi sisällä olisi pitänyt olla supersiistiä?

5) Auringonpaiste
Kruunasi loman. Valo antaa voimaa. Tutkimusten mukaan me pohjoisen ihmiset olemme paremmalla tuulella aurinkoisina päivinä. Meille valo ei ole itsestäänselvyys. Olen kuulluut monia kommentteja, kuinka ihmiset ovat sanoneet kerrankin levänneensä lomalla. Ehkä upea sää esti työn tekemisen loman aikana. Ehkä työsähköpostien tutkailu tuntui unohtuvan paremmin tänä kesänä. Niinpä myös kolleegojen häiristeminen kesken loman on saattanut olla vähäisempää?

Millainen on sinun lomatunnelmalistasi? Voitko hyödyntää sitä arjessa vaikka keskellä työpäivää? Minä laitan parhaimman ja voimastunteisimman valokuvan tietokoneeni työpöydälle muistuttamaan, miten voin pienillä tauoilla mennä ajatuksissani ”lomaoloon” ja hetkellisesti rentoutua täysin. Pienet hengähdystauot auttavat jaksamaan ja lisäävät luovuutta ja tuottavuutta työpaikallakin. Pienet hengähdystauot todella auttavat jaksamaan.

Takaisin ylös.


MAALAISELÄMÄN HERÄTTÄMIÄ AJATUKSIA
11.8.2010

Vietin lomalla aikaa Ylä-Savossa mieheni lapsuusmaisemissa. Ensimmäisen vuorokauden vietimme sähköttömästi myrskyn jäljiltä. Hauskinta oli peseytyminen vanhanaikaisesti rantasaunassa, koska talossa veden lämmitys toimii sähköllä. Järven vesi oli lämpimämpää ja puulämmiteisestä kiukaasta sai kuumaa vettä. Hiljaisuus oli ihanaa lepoa korville. Kukaan ei pelannut tietokoneella, eikä televisio melunnut. Ainoa todellinen harmi meille sähkökatkosta, oli jääkaapin ja pakastimien lämpeneminen. Viereisillä maatiloilla tilanne ei ollut yhtä romanttinen. Navetat toimivat pääasiallisesti sähköillä, joten lehmät ehtivät jo huutaa tuskissaan lypysyajan ohituttua, ennenkuin agregaatit saatiin toimimaan, myrskykyn iski juuri hieman ennen lypsyaikaa.

Ennen kuin tutustuin aitoon maalaiselämään mieheni kautta, ennen ollut ajatellut kaupunkilaisissa ja maalaisissa olevia stereotyyppisiä eroja. En koe omanneeni ennakkoluuloja toisenlaista elämäntapaa vastaan. Olen niihin kuitenkin paljon törmännyt näiden ”tutustumisvuosien” aikana. Olen myös itse saanut ennakkoluuloja osakseni maaseudulla, koska olen kaupunkilainen ja vieläpä oletetusti pahasta Helsingistä. Ennemmin tai myöhemmin, kun annetaan todelliselle ihmiselle mahdollisuus näyttäytyä ennakkoluulojen ja stereotypioiden alta, löytyvät aidot ja mukavat ihmiset.

Asumme kohtuullisen pienessä Suomessa, emmekä tunnu löytävät ymmärrystä ja yheteistyötä toisemme kesken. Aluelliset jaot vallitsevat jopa kaupunkien sisällä. Keskustelupalstoilla haukutaan milloin Itä-Helsinkiä ja milloin Espoota. Joku kehuu, ettei ole koskaan ylittänyt Kulosaaren siltaa idän suuntaan. Emme todellakaan ole ainoa kansa, joka näin käyttäytyy. Historian sodat ja valloitukset näkyvät vieläkin monen kansan ajatteluissa, vaikka sodista olisi vuosisatoja.

Kun ensimmäistä kertaa vierailin Savossa, oli hyvin leveästä murteesta mahdotonta ymmärtää kaikkea. Vuoden kuluttua innoistuin siitä, että ymmärsin jo kaiken mitä minulle puhuttiin! Mitä enemmän vietän Savossa aikaani, sitä enemmän savolainen ääntämys siirtyy paikalla ollessani omaan puheeseeni. Tänä kesänä huomasin ”viäntäväni” enemmän kuin koskaan. Johtuuko se siitä, että alan mukautua savolaisuuteen? Se ei enää tunnu vieraalle ja erilaiselle. En huomaa mitään ihmeellistä eroa ajattelussani siitä olenko kotona vai Savossa. Molemmissa on hyvä olla.

En sano, että maalaisuus on parempaa kuin kaupunkilaisuus. Tai että, kaupunkilaisuus olisi parempaa kuin maalaisuus. Mielestäni molemmat elintavat sisältävät suuria rikkauksia, joista on hyvä oppia ja jakaa. Tarvitsemme molempia. Maalta me kaupunkilaiset saamme ruokamme. Siellä yhteys luontoon on vahva. Moni kaupunkilainen ”pakenee” luonnon helmaan loma-ajoiksi. Moni menee kotiseuduilleen, moni kesämökille. Kaupunkeihin lähdetään viihtymään vaikka konsertteihin tai huvipuistoihin, kokemaan kulttuurielämyksiä ja nauttimaan erilaisista mahdollisuuksista shoppailun ja ruokailun parissa.

Meidän tulisi yrittää löytää yhtäläisyyksiä toisistamme, mitkä auttavat yhteistyön ja yhteisen tavoitteen syntymistä. Maaseudulla olen itse nähnyt suurinta yhteisöllisyyttä. Olen iloinen, että poikani on pienestä pitäen nähnyt millaista on työnteko maaseudulla, sekä myös osallistunut siihen ajoittain. Maalla eivät työpäivät jää kahdeksaan tuntiin. Usein aloitetaan aikaisin aamulla ja lopetellaan lähellä keskiyötä, kun säät suosivat jotain tiettyä työvaihetta. Suvun lapset ja nuoret ovat mukana muunmuassa peltotöissä mahdollisen oman työnsä ohessa. Naapureita autetaan. Kalliita maataloudessa tarvittavia koneita ostetaan yhdessä ja peltoja hoidetaan yhdessä. Huolehditaan ilman kilpailuhenkeä, että kaikki saavat tarvittavat työt tehdyksi.

Vastaava yhteisöllisyys olisi erittäin arvokasta myös missä tahansa yrityksessä. Se edesauttaisi ylläpitämään hyvää työilmapiiriä ja varmistaisi, että kaikki osa-alueet toimivat moitteettomasti oikean tavoitteen edesauttamiseksi.

Nelson koirastamme kuoritui oikea lehmipaimenkoira.

Takaisin ylös.


POSITIIVISUUDESTA
5.8.2010

Positiivisuus on iso sana monelle suomalaiselle. Sitä ei juurikaan liitetä kansalaisuuteemme tai kulttuuriimme. Jotkut liittävät positiivisuuden jopa keinotekoisuuteen ja pakenemiseen todellisuudesta. Minä koen valitun positiivisuuden olevan vastuun ottamista omasta mielialasta. En itse aiemmin kokenut olevani positiivinen ihminen. Ennemmin olisin kuvannut itseäni negatiiviseksi tai vähintään pahimmat mahdollisuudet kartoittavaksi. Mikä sitten muuttui ja miksi?

En tiedä olinko koskaan varsinaisesti kateellinen iloisille ja positiivisille ihmisille. Tajusin olevani helpommin huolestuvampi ja siksi ehkä varautuneempi. Kun tein elämänmuutokseni päätin samalla alkaa luottamaan tulevaisuuteen ”sokeasti”. En anna mielessäni tulevaisuudelle muita mahdollisuuksia kuin onnellinen. Tiedän, että elämään kuuluu vastoinkäymisiä, ja että elämä välillä satuttaa. Kokonaisuutena annan tulevaisuudelle pääasiallisesti positiivisen ja onnekkaan odotusarvon. Luotan, että asiat aina ”lutviutuvat” ja hyviä asioita on edessäni.

Tämä pieni päätös on vaikuttanut elämääni valtavasti. Oloni on kevyempi. Jaksan paremmin. En huolestu tulevaisuudesta, vaikka mitään varmaa ei olekaan tiedossa. Luottamus tuottaa hyvän odotusta tulevalle. Annan hyville asioille mahdollisuuden tapahtua, kun en odota pahinta tapahtuvaksi. Jos odottaisin ikäviä asioita, en välttämättä edes huomaisi hyviä mahdollisuuksia ympärilläni. Edelleenkin tiedostan mahdolliset ”vaarat” ympärilläni, mutta en anna niiden estää minua elämästä.

Ennen kuin ”uusi elämäni” todella lähti vauhtiin jouduin myös antamaan anteeksi kaikki menneisyydessä tapahtuneet ikävät asiat. Anteeksi antaminen ei ollut helppoa. Varsinkin kun jouduin antamaan anteeksi ihmisille, jotka eivät ole anteeksi pyytäneet tai eivät tiedosta tehneensä mitään väärää. Anteeksi antaminen avasi minulle puhtaan pöydän ja poisti ison takaan harteiltani. Pystyn katsomaan menneitä lempeydellä ja ymmäryksellä, enkä enää kuljeta katkeruutta mukanani.

Tulevaisuudenuskooni nivoutuu myös elämän merkityksellisyys. Kun koen löytäneeni oman tehtäväni tälle elämälle, niin uskon, että minulle annetaan myös mahdollisuus toteuttaa sitä. Olen kiitollinen, että nykyään omassa työssäni pääsen näkemään ihmeitä, joita asiakkaat elämässään toteuttavat. Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, jotka ensimmäisten tapaamisten aikana vain itkevät elämänsä kurjuutta, eivätkä näe ulospääsyä tilanteesta. Tapaamisiemme aikana he kehittävät itselleen uuden käsikirjoituksen elämälle ja lähtevät sitä toteuttamaan. Jos heille olisi aluksi sanottu mitä heidän elämässään tulee tapahtumaan, he eivät sitä luultavasti olisi uskoneet.

On ihmeellistä mitä usko omaan itseensä saa aikaiseksi. Pieni muutos ajattelutavassa voi muuttaa elämää 180 astetta. Kukista sinäkin oma sisäinen kriitikkosi ja anna itsellesi mahdollisuus toteuttaa unelmiasi. Jokainen päivä voit valita uudelleen millainen ihminen haluat olla. Olen päivittänyt nettisivuilleni kirjavinkit nyt aihepiireittäin, joten sieltä on helppo löytää kirjoja omien unelmien tavoittamisen tueksi. Useimmat kirjoista löytyvät kirjastosta.

Takaisin ylös.


ILOA
29.7.2010

Ilo on tärkeä osa elämäämme. Se tekee elämästä kevyempää ja helpompaa ja antaa meille lisää elinpäiviä. Ilo saattaa jopa ennaltaehkäistä sairauksia. Miksi iloitsemista ei ole tehty helpommaksi? Vai onko se? Onko meidän kulttuuriperimämme se, joka ohjaa meitä olemaan vakavia? Erilaiset sananlaskut kertovat muunmuassa ”turhannaurajista” ja ”itkusta, joka tulee pitkän ilon jälkeen”. Tai voimme miettiä monen iskelmän sanoja, kuinka ne kertovat esimerkiksi menetetyistä rakkauksista. Nämä sanat ympärillämme muokkaavat ajatteluamme ja mielialaamme huomaamattamme.

Etsittykään ilo ei ole päälle liimattua höttöä, vaan ilon voi löytää tarkoituksellisesti ihan arkisistakin asioista. Pysähdy hetkeksi ja huomaa asiat ympärilläsi. Kesällä lähellämme on pieniä luonnon ihmeitä. Kaupungissakin voi ihailla linnunpoikasten ensi lentoja sekä kauniita perhosia. Nauravat lapset puistoissa ja rannoilla tuovat hymyn huulille. Voit hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka saavat sinut nauramaan. Tai katso hauska elokuva tai lue hyvää kirjaa. Hymyile vaikka väkisin. Aivosi lukevat sen hyväksi tuuleksi ja mielialasi muuttuu paremmaksi.

Entä osaatko sinä iloita toisen puolesta? Usein kysymme toisiltamme ”Mitä sinulle kuuluu” ja odotamme vastaukseksi vähättelyä ja ikäviä asioita. Meitä on kehoitettu ”pitämään kynttilä vakan alla”, eikö totta? Mitä jos tuttava kertookin kohdanneesta onnenpotkusta tai pitkäaikaisen unelman saavuttamisesta? Osaathan sanoa ”kuinka hienoa”, ”olet sen ansainnut” tai ”olen niin iloinen puolestasi”. Kun joku kerrankin rohkenee kertoa hyviä uutisia, olisi kurjaa torpata toisen ilo hiljaisuudella tai kateudella. Maailmassa ei ole vakio määrää hyviä asioita. Hyviä asioita on rajattomasti ja niitä syntyy koko ajan lisää. Mikä toiselle tapahtuu, ei ole sinulta pois. Hyvä synnyttää hyvää. Positiivisuus luo lisää positiivisuutta.

Ilo tarttuu ihmisestä toiseen. Sinä voit valita oman käytöksesi jokaisessa tilanteessa. Voit mennä mukaan toisen iloon ja samalla siitä tartuu sinullekin hyvää mieltä. Hyödyt hyvästä tuulestasi itse eniten. Ja jos oikein kadehdit tuttavaasi, voit käyttää häntä oman inspiraatiosi lähteenä. Kysy miten hän on saanut tilanteen aikaiseksi. Mieti mitä itse oikeasti haluat ja miten sen voisit saavuttaa. Ilo on lähelläsi. Ota se kiinni.

Takaisin ylös.


MERKITYKSELLISYYTTÄ PIENESTÄ
20.7.2010

Koiramme Amadeus ja Nelson kisaavat iloisina pihalla narunpätkän kanssa. Heidän elämänsä on ihastuttavan helppoa ja yksinkertaista. Pieni narunpätkä tuo iloa pitkäksi aikaa. Vastaavalla tavalla lapset löytävät mielenkiintoista tutkittavaa tuntikausiksi. Miksi moni aikuinen ei löydä enää edes omaa itseään? Mistä löytäisi itselleen merkityksellistä elämää?

Merkitykselliset asiat elämässämme tuovat meille hyvää mieltä ja hyvinvointia. Kun teen asioita, joita pidän tärkeinä, tuottavat ne minulle iloa. Mikä on sinulle tärkeää? Mitä voisit tehdä vaikka ilmaiseksi? Merkityksellisen asian ei tarvitse olla iso. Sinun ei tarvitse pelastaa koko maailmaa. Pienilläkin asioilla on merkitystä. Kun teet oman pienenkin osasi sinulle merkityksellisen asian eteen, tunnet olevasi osa kokonaisuuta. Olet ”mukana”.

Minua inhottaa kaduille heitetyt roskat. Roskakori voi olla näkösällä metrien päässä ja silti roskia heitellään kaduille, poluille, puistohin, rannoile ja metsiin. Olen kesän aikana ihmetellyt isojen mehutölkkien ja paistopussien määrää kaduillamme. Kuinka piittaamaton ihmisen täytyy olla, jotta hän kehtaa heittää niin ison ja näkyvän roskan maahan? Ihan kuin välitämisemme olisi kuollut siinä kohtaa, kun olisi tarkoitus pitää huolta yhteisistä asioistamme. Miten niin monet suurkaupungit pysyvät siisteinä suurista asukas- ja turistimääristä huolimatta, mutta me helsinkiläiset olemme näin sottaisia?

Keräilen koiriemme kakat pusseihin ja kiikutan ne roskiin. Samalla keräilen muita roskia matkan varrelta. Välillä nauran mielessäni, että minua pidetään paljon syövänä ja juovana, kun aina lenkillä olessani kannan tyhjiä tölkkejä ja pikaruokapahveja käsissäni. Olen miettinyt, että ehkä pitäisi joku kerta ottaa mukaan iso muovikassi ja hanskat, kerätä kaikki vastaantulevat roskat, ja kotiin tultua kaataa roskat kasaan ja valokuvata se. Pieneltä kävelylenkiltä löytyy varmasti roskia yhden perheen vuorokausiroskamäärän verran.

Minulle on merkityksellistä, että kerään roskia pois tien poskista, kuin että jäisin vain paheksumaan asiaa. Vaikka en pysty muuttamaan koko maailmaa, pystyn pienellä toiminalla vaikuttamaan omaan asuinympäistööni ja olotilaani. Kun teen, vaikutan asiaan. On myös mukavampaa lähteä seuraavalle lenkille koirien kanssa, kun ei ihan samoja roskia joudu katselemaan.

Iloitsen myös lähiseudulla tapahtuneesta asukkaiden aktivoitumisesta yleisen siisteyden suhteen. Yhä useammassa pientalon roskakorissa on merkki, että siihen saa jättää pussitetut koiran jätökset. Näin pienellä teolla meistä jokainen voi vaikuttaa omaan ympäristöön. Minut saa jokainen koirankakkaroskis-merkki hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Iloitsen ihmisten aktivoitumisesta. Siitä, että päätämme toimia, vaikka naapuri ei tekisikään samoin.

Roska päivässä –liike on tehnyt hienoa työtä jo kymmenen vuotta. Haluatko sinä olla ihminen joka osallistuu? Päätä mitä asiaa sinä haluat muuttaa ja vaikuta asiaan omalla tavallasi.

Takaisin ylös.


ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT TUHLATTAVAKSI NOPEUTEEN
13.7.2010

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi nopeuteen.” on sanonut jo edesmennyt kirjailija Edward Abbey. Kuinka totta! Huomaan ajattelevani usein ”sitten kun”-tavalla. Sitten kun pääseen sinne konserttiin, sitten kun loma alkaa, sitten kun näen läheiseni uudelleen, sitten kun... Minun pitäisi muistaa olla läsnä olemassa olevassa hetkessä. Nauttia hetkestäni juuri nyt. Jos vain odotan pääsyä konserttiin, mikä on vaikka kolmen päivän kuluttua, menetänkö kolme ihania mahdollisuuksia pursuavaa päivää odottamalla jotain? Saatan jopa ladata liian suuria odotuksia tapahtumalle, mikä voi aiheuttaa pettymyksen? Tutkimusten mukaan ihmisen onnellisuuden taso nousee, kun suunnittelee ja odottaa lomaa. Suunnittelu ja odottelu ei siis ole ihan turhaa, mutta tästä nykyisestä hetkestäkin olisi hyvä oppia nauttimaan, vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan. Tutkijoiden mukaan tässä hetkessä eläminen lieventää stressiä ja parantaa immuunipuolustusta. Suorituspainotteinen kulttuurimme ajaa ihmisiä suorittamaan jokaista päivää, viikonloppua ja jopa lomaa. On hyvä oppia suodattamaan suorittaminen omasta elämästä. Olla vain tuntematta syyllisyyttä siitä, ettei juuri nyt saa mitään konkreettista näkyvää aikaiseksi.

Usein kysymme toisiltamme ”Koskas aiot suorittaa opintosi loppuun”, ”Mitä ammattia harjoitat”, ”Mitä olet saanut aikaan”, ”Millaisella autolla ajat”, ”Mitä lapsesi harrastavat”... Kysymyksillä arvoitamme toisiamme heidän titteleidensä ja saavustustensa kautta, kun meidän tulisi arvostaa jokaista sellaisena kuin hän on. Keräämme titteleitä ja saavutuksia – kilpavarustelemme, mikä johtaa loppuun palamisiin ja elämän turhaan kiireellisyyteen.

Olen tainnut hurahtaa ”hidastamiseen”. Huomaan sen. On jopa hauskaa, että entisenä stressaajana ja suorittajana, voin käyttää ”hitaammin elämistä” eräänlaisena ”tekosyynä” jättää asioita huomiselle. Entinen minäni teki kaiken heti, aina kun se oli mahdollista. Nykyinen minäni osaa antaa asioiden ollakin. Eilen maalasin portin ulkopuolelta ja nyt osaan kaikessa rauhassa katsella pihalta sitä maalaamatonta, rumempaa puolta. Tämä on henkilökohtaista edistystä mistä voin iloita.

Vedin IT-alan nosujohteista yritystä kuutisen vuotta. Nyt jälkeenpäin en muista noista vuosista kovinkaan paljoa. Parhaiten muistan lomat. Niiden muistamiseen auttaa luonnollisesti myös valokuvat. Suren hieman niiden vuosien ”menetystä”. Poikani oli vielä kovin pieni: tarha- ja ala-asteikäinen. Iloitsen, että perhe oli tuolloinkin prioriteettien ykkönen. Väsymyksestä ja kiireestä huolimatta luin pojalleni joka ilta iltasadun. Kun poikani kasvoi, muuttuivat iltasadut filosofisiksi keskusteluiksi elämästä. Että minä nautinkin niistä iltakeskusteluista! Nautin myös suunnattomasti nykyisestä loistavasta keskusteluyhteydestä teini-ikäiseen poikaani. Keskusteluyhteyden siemenet kylvettiin iltasatujen aikaan. Parasta kiirevuosinani olivat lomat ja iltasadut, ei työssä menestyminen.

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Ei hukata niitä kiirehtimällä. Annetaan aikaa itselle, läheisille, rauhassa tekemiselle ja asioista nauttimiselle. Itähelsinkiläisenä asun lähes etuoikeutetussa asemassa merenläheisyydessä. Tänään helle tulee uutisten mukaan tekemään taas uusia ennätyksiä. Aion nyt pyöräillä jollekin läheisistä rannoista ja pulahtaa vilvoittavaan veteen. Muut asiat saavat odottaa. Niillä ei ole enää kiire.

Läsnäoloa toivottellen

Ps. Tänään minuun on tehnyt suuren vaikutuksen seuraava teksti. Yritän muistaa sen mahdollisimman pitkään. ”New Yorker-sanomalehden sarjakuva: Kaksi Zenmunkkia, nuori ja vanha, istuvat lattialla risti-istunnassa. Nuorempi katsoo kysyvä ilme kasvoillaan vanhempaa munkkia, joka kääntyy tähän päin sanoen: ”Seuraavaksi ei tapahdu mitään. Tässä kaikki.” Ote Jon Kabat-Zinnin kirjasta ”Olet jo perillä”

Takaisin ylös.


STAYCATION
6.7.2010

Tällä hetkellä meitä hellitään ihanan aurinkoisella ja lämpöisellä säällä. Kun itsellä ajan myötä kuumuus alkaa tuntumaan tukahduttavalle, muistelen viime talven tuulisuutta ja kylmyyttä, sekä sitä, kuinka laskin kuukausia sihen, että voin lähteä koirien kanssa lenkille laittamalla vain sandaalit jalkaan. Nyt se onnistuu! Vuodenaikojen vaihtelu on todellinen rikkaus. Ajoittain kaipaan paikkoihin, joissa on ainainen kesä. Pitkät helteiset jaksot herättävät arvostamaan viileyttä ja niitä luonnon olosuhteita, jotka meille on annettu.

On helppoa unohtaa kaikki hyvät päätökset ja uudet toivotut toimintamallit. Katselin viikonlopun aikana uusia reseptejä tylsän ruokavalioni piristykseksi. Löysinkin monia ja ruoka-aineita jopa jo ehdittiin tuoda kaupasta kotiin. Lounasajan koittaessa olin vanhaan tapaan ottamassa pelkkää ruisleipää. Onneksi huomasin jääkaapissa varta vasten ostetun jogurttipurkin ja muistin, että minulla on hyvät smoothie ainekset odottamssa. Sain tehtyä paremman lounaan vain, koska näin jogurttipurkin kaapissa vahingossa, vaikka olin tietoisesti päättänyt kokeilla uusia reseptejä ja keskittynyt asiaan monta tuntia edellisenä päivänä. Jatkossa laitan muistilapun uusista resepteistä näkyville, ohjaamaan toimintaani toivottuun suuntaan.

Sama kaava toistuu monessa mitä teemme. Yksinkertaisesti unohdamme mitä oli tarkoitus tehdä, koska kuljemme ison osan päivästä automaattiohjauksella. Automaattiohjaus on meille hyvin tarpeellinen. Ilman sitä ajatuksemme täyttyisivät pienestä turhasta informaatiosta. Nyt hengitän, vasen jalkaa nousee, osuu maahan, menen ovesta sisään, käännän kahvaa jne. Automaattiojaus suojelee meitä ylikuormitukseltä, mutta samalla se ohjaa meitä huomaamattamme vanhoille useasti tallatuille poluille. Automaattiohjaus myös helposti estää olemasta läsnä hetkessä, kun päässä pyrii vanhoja asioita tai huoli huomisesta.

Kun haluan muuttaa asioita elämässäni, keskityn yhteen muutokseen kerrallaan. Kun siitä on tullut opittu tapa, voin keskittyä seuraavaan haluttuun muutokseen. Jos muutos on iso, voi sen paloitella pieniksi palasiksi. Kohdata muutoksen osa kerrallaan. Kun olet saavuttanut jotain, muista myös iloita onnistumisistasi. Itse huomasin juuri, että puoli vuotta on tullut täyteen siitä, kun lopetin karkin syömisen. Nyt karkin pois jättäminen on luonnollinen osa ruokavaliotani, enkä enää pelkää syöväni sitä vahingossa, tottumuksesta. Pienillä askeleilla eteenpäin. Niistä tulee isoja saavutuksia ennen pitkään.

Täytyykö elämää aina olla muutamassa, parantamassa tai kehittämässä? Ei todellakaan, jos ei halua! Eikä ainakaan väkisin. Asioita on vaikea muuttaa pakolla. Asiat sujuvat helpommin jopa kun luopuu ajatuksesta kokonaan. Pidin juuri kaksi viikkoa lomaa. Viimeinen työviikko ennen loman alkua, alkoi olla aika tahmea. Tuntui, että kaikki valmistui vaivan ja taistelun kautta. Kun loma alkoi, aloin huomaamattani saada uusia ideoita ja sain enemmän asioita valmiiksi kuin viimeisellä työviikolla. Kaiken sen päälle, en edes tuntenut tekeväni töitä. Asiat vain sujuivat.

Ensimmäinen lomapätkämme sujui ”staycationin” puitteissa. (stay= pysyä, jäädä, viettää aikaa, vacation= loma.) Staycation on nouseva trendi viettää lomaa länsimaissa. Syntysyitä trendille lienee useita: rahanpuute, ekologinen ajattelu, halu nauttia omasta kodista ja olla rauhassa ja kiireettä.

Meillä ensimmäisenä lomapäivänä kaikki perheenjäsenet listasivat kolme asiaa, joita toivoivat loman aikana tekevänsä. Kaksi kolmesta toiveesta jokaisella liittyi rauhalliseen kotona oleiluun ilman aikatauluja. Teini-ikäinen poikakaan ei yllätyksekseni toivonut käyntejä Linnanmäelle tai muihin huvituksiin. Hän toivoi saavansa olla rauhassa kotona, että on aikaa olla ystävien ja perheen kanssa. Onko tämä seurausta arjen kiireydestä ja liiallisesta aikataulutuksesta?

Vietimme toiveiden mukaisesti loman kodista ja sen ympäristöstä nauttien. Omat silmäni avautuivat lähiympäristön tarjonnalle aivan uudella tavalla. Katselin ympärilleni, kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa. Kannattaa kokeilla! Tavallisesta kävelystäkin voi siten tulla pieni seikkailu. Lenkkeilimme paljon rantamaisemissa ja metsissä koirien kanssa ja loikoilimme pihalla. Kävimme paikallisilla luontonähtävyyksillä.

Hieman puutarhahommia ja paljon lepoa. Ystävien tapaamisia. Aikatauluton loma oli todellinen menestys. Aika tuntui pitkälle. Kahdessa viikossa olen virkistynyt, innostunut monesta uudesta asiasta, saanut energiaa ja palautunut talvesta. En ottanut mitään tavoitteita lomalle. Päästin irti kaikesta. Hyväksyin päivät sellaisina kuin ne tulivat ja luotin, että jokainen päivä on hyvä ja nautinnollinen. Paras lomani pitkiin aikoihin!

Takaisin ylös.


UUSIA STATUSSYMBOLEJA?
29.6.2010

Taloussanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli uudesta trendistä nimeltä ”yksinkertaistaminen”. Sen mukaan ihmiset haluavat sitä, mihin harvalla on mahdollisuus ja sen perusteella se jokin on haluttua. Koska harvalla meistä on mahdollisuus tehdä vähemmän työtä, on vapaa-ajasta tullut uusi statussymboli. ”Tutkija Mika Pantzarin mukaan puhtaus, paikallisuus ja aitous ovat nykypäivänä nousevia arvoja ja ylellisyyttä, samoin kuin aika.” Myös perhe-elämästä sanotaan Taloussanomissa tulleen statussymboli.

Ennen artikkelin lukemista en tiennyt olleeni aivan trendin etunenässä. Itse olen yksinkertaistanut elämääni viimeiset kaksi ja puoli vuotta. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Teen vähemmän työtä, mutta selviän koska kulutan vähemmän. Minulla on aikaa perheelle ja itselle. Aiemmin lohdutin itseäni rankan työpäivän jälkeen shoppailemalla ainakin kerran viikossa.

Nyt tajuan kuluttaneeni lohduttakseni itseäni. Koska minulla ei ollut aikaa ”hoitaa” itseäni kunnolla, oli shoppailu nopea tapa saada hetkeksi hyvää mieltä sekä ajatukset pois työstä. Uusi tavara tai vaate nostaa hetkeksi mielialaa, mutta se hetki on hyvin lyhyt. Saadakseen saman tunteen uudelleen, pitää ostaa lisää ja lisää.

Minä uskon ja haluan uskoa, että ihmiset valitsevat hitaamman elämäntavan todellisen tarpeen ja muutoshalun takia, eikä sen takia, että harvalla on siihen mahdollisuus. Tilastollisesti me suomalaiset olemme olleet onnellisimmillamme 1986. Sen jälkeen onnellisuustasomme on alentunut jatkuvasti. Mitä tapahtui 80-luvulla?

Oman muistikuvani mukaan 80-luvulla kaupasta alkoi pystyä ostamaan kaikkea kivaa ja uutta. Vaatteita oli enemmän tarjolla. Juppikausi nosti päätään. Kodeissa alettiin kiinnostumaan sisustamisesta. Autoihin alkoi ilmestyä turboja ja kromia. On varmasti ollut hauskaa ja hetkellisesti onnellisuuttakin kohottavaa nauttia uusista tavaroista ja ostomahdollisuuksista. Kahdenkymmenen vuoden tavaran hamstraamisen jälkeen se alkaa varmasti puuduttamaan yhtä sun toista. Kaikilta tuntuu löytyvän kaikkea. Lahjojakin on vaikea antaa, koska keneltäkään ei tunnu puuttuvan mitään. Olemme tavaroilla kyllästettyjä.

Yksinkertaistamista voi tehdä muutoinkiin kuin töitä vähentämällä. Itse aloitin niin pienellä, kuin laittamalla ”ei mainoksia, kiitos”-kyltin postilaatikkoon. Ei ostoimpulsseja itselle, eikä tarvitse kärrätä niin paljon paperia kierrätyslaatikkoon. Lopetin kirjojen ostamisen ja aloitin niiden lainaamisen. Siivoan kaapista käyttämätöntä tavaraa kiertoon. Valitsen vähemmän ja laadukasta. Toivon, että hankkimani tavara kestää pitkään. Hyvä keino nähdä vaatteen kestävyyttä, on ostaa se käytettyvä. Jos vaate on ollut käytössä toisella ihmisellä ja on vielä ostokelpoinen, on vaate lutavasti hyvinkin kestävä. Kestäviä vaatteita olen löytänyt niin halpamerkeistä kuin kalliimmistakin. Samoin on löytynyt hajoavaa kaikista hintaryhmistä.

Onneksi kierrätys kasvaa koko ajan. Toivoisin, että ihmiset tyhjentäisivät varastojaan tavarasta, joita eivät itse tarvitse ja antaisivat niitä käyttöön niitä tarvitseville. Toisen auttaminen vaikuttaa kohottavasti omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Sekin on yksi hyvä lisäsyy auttaa toisia.

Joka päivä voi valita tekevänsä maailmasta paremman paikan omilla teoilla, valinnoilla ja käytöksellä.

Takaisin ylös.


LOMAFIILIS HUIPUSSAAN
24.6.2010

Lupasin itselleni ennen lomaa, että aion analysoida oman lomatunnelman syntymistä. Mistä se loma minulle tulee. Yksi selkeä tekijä on ollut rentous, hetket jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Ei aikatauluja, eikä pakollisia hommia. Olen saanut aikaiseksi vaikka mitä, enkä ole edes huomannut tehneeni mitään varsinaisia ”hommia”. Tänään tajusin toisen lomatunnelmaan liittyvän ison asian.

Joka vuosi olemme käyneet Etelä-Euroopassa niin sanotulla rantalomalla hankkimassa aurinkoa ja uintia, sekä uusia maisemia kokemusvarastoon. Viime syksynä meille tuli kaksi koiranpentua, enkä raaski jättää pikkuisia hoitoon. Tänä vuonna lomailemme koirien kanssa, mikä luonnollisesti rajoittaa mahdollisuuksia. Ajattelin, että minulle tulee kova kaukokaipuu, enkä koe lomaa lomaksi, ellen matkusta jonnekin pidemmälle. Tänään tämä olettamus osoittautui täysin vääräksi.

Aamulla olin lenkkeilemässä koirien kanssa normaaliin tapaan lähialueella. Tiedän asuvani Helsingin suurimalla saarella, mutta saaren suuruus – monella tapaa – on vasta alkanut todella avautumaan. Menimme koirien kanssa aamulla tutustumaan läheiseen Jollaksen rämeen luonnonsuojelualueeseen. Vaikka olen käynyt monesti uimassa vieressä Furuvikin rannassa, en ollut tutustunut rämeeseen, missä oli todella mukava kävellä pitkospuita pitkin. Koiratkin nuuskuttivat innoissaan uusia hajuja.

Tulimme kotiin ja asettauduin uudelle patiolle aurinkoon lukemaan. Eilen osittain täytetty uima-allas kimalteli kirkasta vettä vieressä. Vettä on siten, että altaassa voi juuri ja juuri kastautua. Lämpömittari lähentelee kolmeakymmentä takapihalla. Taivalla ei ole pilvenhattaraa. Tunnelma on kuin Kroatiassa muutama kesä takaperin. Sielläkin lämpöä oli kolmenkymmenen pintaan. Uima-altaat olivat puhtaat ja merivesi kirkasta ja lämmintä. Omalla takapihalla ei ihan samaan pääse, mutta samaan tunnelmaan kylläkin. Yllätyksekseni.

Lomakohteissa meillä on ollut tapana katsella maisemia patikoiden. Olen patikoinut koirien kanssa omalla saarella jo puoli vuotta ja vieläkin löydän uusia paikkoja ja polkuja. Laajasalossa löytyy todella paljon luontoa, rantapolkuja ja kallioisia metsiä. Samaan suuntaan ei päivän aikana tarvitse kävellä, vaan suunnan voi valita vaikka auringon perusteella. Illalla aurinko paistaa saaren länsiosiin parhaiten, aamulla itäosiin. Olemme meren ympäröimiä ja lähes kaikkialla pääsee liikkumaan rannanviertä.

Nautin omasta pienestä Kroatiastani oman kodin mukavuuksilla. Tutustumme koirien kanssa lähimaisemiin uusin silmin. Ei kiirettä mihinkään. Kaikki sujuu leppoisan hitaasti kuin lapsuudessa. Minulla on aikaa.

Mahtavaa Juhannusta kaikille!

Takaisin ylös.


LOMALLA OPITTUA
22.6.2010

Aloitin lomani eilen hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Mitä tapahtui? Olen huomaamattani tehnyt enemmän töitä kahden päivän aikana, kuin kokonaisella viimeisellä varsinaisella työviikolla. Kun rentouduin, alitajunnassani uinunut luovuus pääsi vauhtiin ja ideoita alkoi syntymään. Oppikirja esimerkillisellä tavalla.

Pitäisiköhän aina olla lomalla, jotta saisi aikaan näin paljon ja näin rennosti? Tottahan on, että parhaat ideat tulevat, kun on niin rentona, että alitajunnan ”ovi” avautuu tietoiselle puolelle. Kuinkahan monessa yrityksessä muistetaan, että myös hauskanpito tuo luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä työhön?

En koe tehneeni varsinaisesti ”töitä”, vaikka olen suorittanut mittavasti erilaisia askareita kahden päivän aikana. En ole lainkaan väsynyt enkä stressaantunut tekemästäni. Olen kuokkinut pihamaalla ja istuttanut kukkia. Olen myös maalannut aitaa, lukenut kirjaa, katsellut televisiota, tehnyt ruokaa, syönyt, siivonnut ja vienyt koiria lenkille. Kaiken olen tehnyt omasta halusta ja hyvällä mielellä. Jos nämä tehtävät olisivat olleet listalla ja ne olisivat olleet ”pakollisia” tehtäviä, olisin varmasti aivan poikki, enkä välttämättä olisi saanut edes kaikkea tehdyksi.

Mitä tästä voisi oppia? Joka työpäivä ainakin olisi hyvä pitää edes kymmenen minuutin tauko, minkä aikana ajattelee, ettei ole mitään pakollista tehtävänä koko päivänä. Etsiä lomatunnelmaa. Jos se vapauttaisi luovuutta ja ylläpitäisi jaksamista? Voisinko elää koko päivän vapaalla tunteella? Leikkien, ettei ole mitään pakollista tehtävää? Helpommalla ehkä pääsee, kun tekee työtä mistä pitää ja etsii jokaisesta tehtävästä jotain hyvää ja innostavaa. Toisaalta vapaa aikataulu edes omassa mielessä, tukee rentona pysymistä, mutta tukeeko se aikataulussa pysymistä? Vai onko vastaus jotain näiden väliltä? Tarpeeksi tehtäviä vapalla aikataululla ja jokapäiväistä vapauden tunteen harjoittamista? Tässäpä mielenkiintoista projektia töihinpaluuta odottelemaan.

Takaisin ylös.


JOSKUS RIITTÄÄ PELKKÄ AJATTELU
17.6.2010

Universumin huolenpito on aika-ajoin yllättävän hauskaa. Eilinen päiväni oli taas muistutus minulle, miten helposti jotkin asiat oikeastaa järjestyvätkään. Mieheni halusi jokin kuukausi sitten ostaa minulle uuden iPodin, koska käytössä olevassani on liian vähän tallennustilaa. Siihen mahtuu kyllä musiikkia kohtuullisesti, mutta jooga podcastit oli pistettävä pois tieltä. En kuitenkaan antanut mieheni ostaa minulle uutta laitetta, koska vanha toimii hyvin. Se on vain pieni tallennustilaltaan, vanha kun on.

Eilen sain viestin isältäni, joka on käymässä Japanissa. Joku oli hänelle selkeästi vinkannut, että Japanissa ovat iPodit halvempia. Kysyi haluasinko sellaisen sieltä tuliaisiksi? No pinkki oli tietysti todella kiva! Jos iPodin saan, saa poikani käyttöönsä vanhemman. Hän on osoittanut kiinnostusta (= ”miksei mulla oo tollasta”)iPodia kohtaan.

Illalla mieheni tuli kotiin töistä. Kuulin jotain rapinaa. Ajatuksiin tuli, että nyt saan jotain kivaa. Ja sieltä tulikin syliin pitkään haaveissa ollut riippumatto. Olimme ajatelleet sellaisen pihalle hankkia, mutta mies ehtikin saamaan sen liikelahjaksi. Molempia meitä nauratti, miten hauskalla tavalla universumi joskus toimii. Ipodista olimme puhuneet jo aiemmin päivällä. Tämä oli molemmille ”tapahtuma nro 2”.

Yleensä teen asioista aarrekarttoja tai kirjoitan toiveita myös kiitollisuuden päiväkirjaan. Kiitollisuuden päiväkirjaan kirjoitan sekä asioita, joista olen nyt kiitollinen sekä toiveet siinä muodossa, että olen niiden toteutumisesta kiitollinen tulevaisuudessa. Kirjoitan ne ylös, kuten ne olivat jo toteutuneet. Monet monet tavoitteeni ja haaveni ovat toteutuneet niiden avulla. Mutta tällä kerralla riitti pelkkä ajattelu.

Tärkeää on kuitenkin jo matka kohti tavoitetta. Koko elämähän on matkaa, polkua, seikkailua, josta voi nauttia. Välillä kohtaamme ikäviä asioita. Silloin on tärkeää uskoa, että se on väliaikaista, että paremmat ajat ovat taas tulossa. On tärkeää olla luovuttamatta toivoa paremmasta.

Luonto on tärkeä hyvinvoinnin lähde ihmiselle. Tutkimusten mukaan jo kymmenen minuutin oleilu luonnossa parantaa mielialaa. Nyt on luontomme parhaimmillaan. Rauhoittavaa vihreää silmänkantamattomiin. Lintujen laulua. Mehiläisten surinaa. Perhosia lentämässä kukasta kukkaan.

Koirien kanssa ulkona lenkkeillessä olen pelkästään viikon sisällä törmännyt saalista kantavaan kettuun, koirallemme pörisevään joutseneen, isoon kanadanhanhiparveen, lukuisiin rusakoihin, poikasiaan suojelevaan hyökkäävään lokkiin, muihin lintuihin, hyönteisiin ja kissoihin, toisia koiria unohtamatta. Jokainen lenkki on luontoelämys ja päivääni tasapainottava kokemus. Uskon olevani onnellisempi, kun vietän luonnossa tunteja päivästäni. Tiedän olevani onnekas, kun voin sen tehdä. Toivottavasti sinäkin löydät itsellesi palan luontoa, vaikka istuttamalla yrttejä ikkunalaudalle ja seuraamalla pienen pienten siementen kehitystä elinvoimaiseksi kasviksi.

Takaisin ylös.


LOMATUNNELMIA ANALYSOIMASSA
10.6.2010

Olen ryhtynyt aktiivisesti pohtimaan mikä tuo minulle ”lomatunnelman”. Se ei automaattisesti ole oikea loma. Joskus lomalla on hyvin stressaavaa. Varsinkin silloin, kun päivät täyttyvät velvollisuuksien hoitamisista. Toiminnasta mitä ei itse haluaisi tehdä, mutta kokee ne pakollisiksi. (Näitä kannattaa pyrkiä vähentämään oman mielenterveyden vuoksi!)

Viime viikonloppuna olin osittain hoitamassa velvollisuuksia. Autossa tuli istuttua puolentoista vuorokauden aikana yli 11 tuntia. Itse en saa mukavaa tunnelmaa aikaiseksi ohi viuhahtavista maisemista, vaikka ne kauniita ovatkin. Automatka oli rankka sekä erittäin puuduttava pakaralihaksille. Olimme osallistumassa mieheni pikkusiskon ylioppilasjuhliin. Koko vierailu oli ”hyvin organisoitua” (= ei juurikaan vapaa-aikaa) ajan käyttöä. Itse juhlassa yllättäin aistin lomatunnelmaa.

Olin juhlissa, joissa en tuntenut kuin kourallisen ihmisiä. Mokailin esittelyissä. Kun kerroin koko nimeni kättelyn yhteydessä, sain vastauksen, että olemme tavanneet jo useammankin kerran. Kun esittäydyin vain etunimelläni, en tiedä tiesikö käteltävä alkuunkaan kuka minä olin. Itse en tunnistanut juuri muita, kuin omaa ikäpolveani.

Minulla on huono kasvomuisti. Olen ollut tilanteessa, jolloin olen joutunut sanomaan ihan suoraan ihmiselle, etten tiedä kuka olet. Se on noloa. Mutta olen oppinut elämään huumorilla kasvomuistini kanssa. Kerron nykyään ihmisille usein etukäteen, etten tunnista kasvoja aina kovin hyvin.

Kurssitoverini kertoi minulle hänen avioliitonsa onnellisuuden ”salaisuuden”: huumorin. Hän kertoi, että ellei muuta keksi, hän menee kaappiin piiloon ja odottaa kunnes joku perheenjäsen avaa kaapin ja pelästyttää oven avaajan. Tämä kuulemma toimii koko perheen mielialan nostajana.

Samaisella kurssilla etsimme hyviä ohjeita elämään. Meidän ryhmämme ohjeiksi löytyivät eteenpäin meneminen, ratkaisukeskeinen ajattelutapa ja huumori. Käytin tiedostamattani näitä kaikkia viikonlopun juhlissa. En jäänyt hautomaan mokiani, vaan kuittasin asian huumorilla ja jatkoin tilanteesta eteenpäin. Ratkaisukeskeisesti kerroin ”ongelmastani” ihmisille, jotta he ymmärtäisivät miksi en tunnistanut heitä.

Juhlissa minulla oli aidosti hauskaa. En stressannut omasta vajaavaisuudestani, vaan nautin mieheni suvun tapaamisesta sekä iloitsin mieheni pikkusiskon menestyksestä ja juhlapäivästä. Oliko hyvän tunnelman pointti se, etten stressannut? Pohdinnan arvoista se ainakin olnee.

Takaisin ylös.


TULEVAISUUTTA EI OLE VIELÄ KIRJOITETTU
31.5.2010

”Uusi vuosi” lähestyy. Itselleni lukuvuoden loppuminen on enemmän ”Uusi vuosi”, kuin kalenterivuoden loppuminen. Nyt ”valmistun” uudelleen yläasteen seitsemänneltä luokalta. Jännityksellä odotan millaisen todistuksen ”saan”. Tiedän, etten ole ainoa äiti, joka käyttää todistusta annetun kannustuksen, tuen ja läksyjen sekä kokeiden kuulustelujen onnistumisen ”mittaamiseen”.

Kaikille koulu ei ole helppoa. Se saattaa vaatia paljon työtä, jotta tulos on edes keskinkertainen. Toivottavasti kaikki vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset muistavat onnitella ja olla ylpeitä myös tehdystä työtä, vaikka se ei olisikaan tuottanut huipputuloksia. Kannustuksella on valtava voima. Ei unohdeta että myös aina hyvin suoriutuvat kaipaavat ja ansaitsevat kannustusta ja onnitteluja.

Muistan kun olin itse ala-asteella ja todistukseni keskiarvo oli lähempänä yhdeksää, kuin kahdeksaa. Olimme serkkuni kotona. Serkkuni on minua joitain vuosia vanhempi. Hänellä oli lapsena lukihäiriö, mikä teki oppimisesta vaikeampaa. Hän ei ole onneksi sen antanut häiritä, vaan on jaksanut jatkaa opintoja läpi aikuisiän hyvin tuloksin. Olemme siis serkkuni luona, missä on muitakin sukulaisia sekä nyt jo edesmennyt mummimme. Muistan näyttäväni innoissani mummilleni 8,7 keskiarvollista todistusta, mikä on edelleen henkilökohtainen ennätykseni todistusten keskiarvojen suhteen. Serkkuni keskiarvo oli reilusti huonompi. Mummini kuitenkin sanoi minulle, että serkkuni todistus on paljon parempi, koska oppiminen hänelle on niin paljon työläämpää. Hetki oli kuin isku vasten kasvoja. Tunsin etten ollut arvokas.

Serkkuni kova panostus ja pärjäminen oli varmasti mahtava suoristus, mutta oli epäreilua arvottaa se paremmaksi kymmenenvuotiaalle kiltille tytölle, joka heti veti johtopäätöksen, että kun kerran sillä ei ole väliä että opiskelen ahkerasti, lopetan sen. Siitä lähtien olin koulussa ”päivähoidossa” lukematta juurikaan läksyihin tai kokeisiin. Keskiarvoni laski kuin lehmän häntä yhden kommentin takia. Kommentin jonka muistan vieläkin, vaikka olen kauan sitten antanut anteeksi mummilleni.

Lapset ovat herkkiä, kuulevat tarkasti ja tarvitsevat paljon tukea ja kannustusta pärjätäkseen kilpailuhenkisessä yhteiskunnassamme. Tuntuu, että erikoislahjakkuuksia seulotaan yhä nuorempana ja nuorempana. Miten he pärjäävät prässissä? Toivottavsti heidät nähdään myös muiden ominaisuuksien kautta. Miten käy niille lapsille ja nuorille, joiden lahjakkuus ei löydy vielä kouluaikana? Toivottavasti he oppivat olemaan ylpeitä itsestään ja omista hyvistä ominaisuuksistaan ja vahvuuksistaan. Toivon, että opettajat ja läheiset osaavat kannustaa ihan tavallisistakin asioista sekä yrittämisestä.

Annetaan lasten ja nuorten löytää heidän oma suuntansa heidän toiveidensa ja lahjakkuuksiensa suuntaan. Muistuttakaa, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jokaiselle löytyy oma paikka ja oma tehtävä maailmassa. Tulevaisuutta ei tarvitse tietää vielä siinäkään vaikeessa, kun saa valkolakin käteen. Silloinhan maailma vasta avoinna onkin. Monia houkuttelevia ovia, joita voi valita. Suuntaa pystyy muuttamaan niin kauan kuin olemme elossa. Aina voi korjata kurssia ja kulkea uusia tavoitteita kohti. Ei pilata uusien valkolakkien päivää painostamalla heitä tulevaisuudesta. Elämä on matka, seikkailu, jonka kulkemisesta saa nauttia!

Takaisin ylös.


YKSINÄISYYS
25.5.2010

Olin kuuntelemassa professori, hyvinvointitutkija Juho Saaren puheenvuoroa yksinäisyydestä. Hyvinvoinnin yhtenä vastakohtana on yksinäisyys. Se vaikuttaa hyvinvointiimme niin valtavasti. Itselleni oli yllätys, että yksinäisyydestä tulee niin voimakas identiteetti, että siitä ei useinkaan pysty yksin nousemaan ylös. Keskustelupalstoilla kuulemma aika ajoin joku yksinäinen ehdottaa, että tehtäisiin jotain yhdessä, mutta saa vastaukseksi vain ”muttia”.

Juho Saaren tutkimusten mukaan meistä on tullut kaverisuhteiden yhteiskunta. Sukulaisuus ei ole enää niin tärkeää, vaan vietämme mielummin aikamme ystävien kanssa. Kun tarvitsemme tukea, hakeudumme heidän puoleensa. Jos kavereita ei ole, olemme todella yksin.

Miksi meistä on tullut kaverisuhdeyhteiskunnan ”edelläkävijä”? (Mielestäni tämä ei ole hyvä kehityssuunta.) On mahtavaa, että on kavereita joihin voi luottaa, mutta miten käy vanhempien sukulaistemme hoidon, jos sukulaisuudesta ei enää välitetä? Onko meillä kohta sukupolvi ihmisiä hoitolaitoksissa, ilman että heitä käydään katsomassa?

Onko suomalaisesta tullut niin itsekeskeinen, että hän ei halua kuunnella mitä toiselle kuuluu? Usein sukulaistapaamisissa vaihdetaan kuulumisia. Siihen kuuluu vastavuoroisuutta: toisen kuuntelemista. Onko niin, että kun tavataan kavereita, puhutaan mukavasta yhteisestä asiasta, jolloin se kiinnostaa enemmän kuin toisen vointi ja kuulumiset?

En usko, että kukaan on tahallaan välinpitämätön. Ehkä emme jaksa kuunnella mitä toiselle kuuluu, kun omat voimavarat ovat jo niin kulutetut. Toiselle ei voi antaa, jos ei ole mitään jäljellä annettavaksi. Nykyisellä kehityksellä tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia, jos emme herää huolehtimaan itsestämme.

Vai eriyttääkö työn perässä kaupunkiin muuttaminen meitä niin paljon suvusta, että uusista kaverista tulee perheyhteisö? Vai eivätkö vanhemmat vietä aikaa lasten kanssa tarpeeksi ja kun lapsi muuttaa kotoa pois, on hän jo tottunut tukeutumaan enemmän ystäviin?

Yksinäisen ystäväksi voi myös tarjoutua. SPR:llä on hieno ystävä ohjelma, josta voi pyytää ystävää tai johon voi ilmoittautua ystäväksi. Tutustu ystävä-toimintaan. Muistathan, että pyyteettömät hyvät teot tuottavat onnellisuutta tekijälleen!

Takaisin ylös.


IRTI ORAVANPYÖRÄSTÄ
19.5.2010

Moni miettii oravanpyörästä irroittautumista, yksinkertaiseen elämään palaamista. Olin pitkään ajatellut itse jo irroittautuneeni oravanpyörästä, mutta olenko sittenkään?

Olin aamulla kävelyllä koirien kanssa rauhallisessa, merellisessä Aittasaaressa ja pohdin tulevan päivän töitä, velvotteita ja aikataulua. Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti, tuuli on yllättävän viileä. Aamu ei vielä lupaa hellettä. Päähäni pälkähtää ajatus shoppailemaan menemisestä – viihdeshoppailusta. Miksi? Olen todella kauniissa paikassa luonnon helmassa ja nautin jokaisesta askeleesta. En tarvitse mitään. Mieheni pikkusiskon Ylioppilasjuhliinkin on jo uusi mekko hankittuna. Jotenkin ostamisen kulttuuri vetoaa. Onkohan se aiemmin opitun käyttäytymisen jäänteitä? Jonkinlaista riippuvuus oireilua? Aiemmin shoppailin viikottain. Nyt todella harvoin. Onneksi omalle pihalle tullessa, on jo niin lämmintä, että omalla pihalla töiden tekeminen houkuttaa enemmän kuin ostoksille meneminen.

Toimistoni on jo siirtynyt lämpimiksi päiviksi pihan puolelle. Viihdyn hyvin pihalla läppäri sylissä auringon valossa. Myös kaiken lukemisen voi hoitaa pihan puolella. Koirat loikoilevat kanssani pihalla varjoisia kohtia hyödyntäen. Elämä on aika idyllistä. Yrittäjän vapautta parhaimmillaan.

Laskuja kuitenkin riittää ja niiden hoitamiseen tavitaan käypää valuuttaa, joten töitä on tehtävä. Yrittäjä varsinkin tekee paljon työtä, josta ei makseta. Ihan vapaa en todellisuudessa olekaan. En kasvata omaa ruokaani. En ompele perheen vaatteita. Teini ei kyllä itseommeltuja vaatteita käyttäsikään. Koirat tarvitsevat ruokaa ja rokotuksia. Maksamme vakuutuksia, harrastusmaksuja, lääkärikuluja, puhelinlaskuja...

Tarkemmin pohdittuna en olekaan täysin irti oravanpyörästä. Olen onnistunut hidastamaan tahtia, eikä minun tarvitse enää juosta. Pyöräni pyörii kävelyvauhdilla.

Millainen olisikaan täydellinen irtiotto? Mieluiten tekisin sen jonkin paratiisisaaren rannalle lämmöstä, auringosta ja joutilaisuudesta nauttien. Onneksi tämäkin päivä on nautinnollinen.

Takaisin ylös.


TÄNÄÄN ON HELPPOA OLLA ONNELLINEN
16.5.2010

Tänään on helppoa olla onnellinen. On sunnuntai, aurinko paistaa ja lämpötila on vihdoinkin yli kaksikymmentä astetta. Kesä on saapunut kylmän ja lumisen talven jälkeen. Tätä on odotettu.

Monesti kun puhutaan onnellisuudesta, on ihmisten ensimmäinen reaktio vastustava: ”Miksi aina pitäisi olla niin onnellinen”. Aivan kuin olisi jotain vikaa, jos haluaa olla onnellinen. Toisten reaktio tuntuu osoittava, että onnelliseksi haluava juoksisi alempiarvoisen ’jenkkihömpän’ perässä. ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.” Onnellisuuden etsintä on kuulunut ihmisyyteen kautta aikojen. Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Onnellisena oleminen ei tarkoita sitä, että koko ajan leijuu pilvissä. Onnellisillakin ihmisillä on huonoja päiviä ja masentuneita hetkiä. Hyvän olon tuntuvat kuitenkin keskimääräisesti enemmän elämässä kuin vähemmän mukavat tunteet.

Elämä pelissä ohjelmassa oli testi, jonka avulla pystyi mittaamaan oman onnellisuutensa pistemäärän. Testi on vieläkin tehtävissä. Tarkoitus ei ole kilpailla onnellisuuspisteillä. Me kaikki arviomme testissä omaa elämäämme omasta todellisuudestamme, oman kokemusmaailman kautta, jolloin skaala hyvästä huonoon ja pienestä isoon on hyvin subjektiivinen.

”Milloin minusta tuli onnellinen” kysymys on ajatunut päähäni tällä viikolla. Kolme vuotta sitten en vielä olisi voinut sanoa olevani onnellinen. Olin joissain osin elämää hyvinkin onnellinen, kokonaisuutena en. Tie onnellisuuten on ollut hidasta huomaamatonta matkaa omaa itseä kuunnellen. Matkaa en ole kulkenut tietoisesti kohti onnellisuutta, vaan hyvää olotilaa. Olen matkannut valinnoillani kohti olotilaa, jossa minun ja perheeni on hyvä olla. Itse onnellisuus on tullut elämään bonuksena.

Pienet valinnat kantavat pitkän matkaa. Onnellisuus on erään tulkinnan mukaan sitä, että elämä on hyvää. Hyvää, ei mahtavaa, upeaa, hienoa... hyvää. Hyvä riittää. Ei tarvitse tavoitella pilvissä leijuvaa olotilaa. Hyvä on onnellista. Rima on heti paljon matalammalla, eikö totta?

Takaisin ylös.


ROSKAT ROSKIKSIIN
10.5.2010

Koirien kanssa tulee käveltyä paljon lähitienoon katuja. On uskomatonta, miten piittaamattomia olemme siisteyden suhteen. Olen tehnyt empiiristä galluppia mitä roskia löytyy tienpientareilta eniten. Savukeaskit ovat ehdoton ykkönen. Niitä on hylättynä lähes joka kulmalla ja kadunpätkällä. Kaljatölkeitä suosituin jorpakkoon heitettävä merkki on Karjala. Toki muitakin merkkejä löytyy. Kaikki pantilliset tölkit häviävät pusikoista nopeasti. Jäljelle jäävät Eestin tuliaiset, joista ei Suomessa saa panttia. Niitä ei viitsitä palauttaa samalla kuin muita löytötölkkejä? Yllättävä kolmonen on kahden desin pillimehutölkit. Niitä ovat kävelyreittien puskat pullollaan. Kirkkailla väreillä päällystettynä, ne myös näkyvät pitkälle. Pahimpia ovat tietysti rikotut pullot, joihin eläimet, ja lapset kesällä, satuttavat helposti itsensä.

Onneksi iso osa koirien omistajista kerää oman lemmikin jätökset talteen. Olen kuullut, että lähistöllämme on koiranomistaja, joka kerää myös muiden koirien jätöksiä. Todella kunniotettavaa. Itse otan omien koirien jätökset talteen ja lisäksi kerään samaan kakkapussiin eteen tulevia roskia, niin paljon kuin pussiin mahtuu. Oma tavoitteeni on kerätä ainakin yksi roska pois luonnosta jokaisella koirien ulkoilutus kerralla.

Roskakoreja löytyy katujen varsilta todella vähän. Toivon, että jos paikkoja mihin kakkapussin voisi jättää, tulisi lisää, alkaisivat useammat keräämään jätöksiä pois kaduilta. www.koirankakkaroskis.fi ovat keksineet loistavan tavan edistää pientaloaluiden katujen siisteyttä. Jokainen pientalon asukas, voi merkitä tarran avulla oman roskakorinsa vapaaehtoiseksi jättöpaikaksi koirien kakkapusseille. Hieno idea! Tarrat ovat ilmeisesti jo loppuneet, mutta logon voi tulostaa itse, laminoida ja kiinnittää omaan roskapönttöön. Edistetään yhdessä siisteyttä, sillä se on meidän jokaisen vastuulla. Jokainen pieni teko näkyy luonnossa ja voi innostaa toista toimimaan samoin.

Siisteillä kaduilla on kaikkien mukavampi liikkua.

Takaisin ylös.


ONNELLISUUSKOULUTTAJA
4.5.2010

Sain jokin aika takaperin uuden ”tittelin”. Olin menossa pitämään workshoppia yritykseen aiheina onnellisuus, onnekkuus ja positiivisuus. Ryhmä oli nimennyt minut onnellisuuskouluttajaksi aiheiden perusteella. ”Onnellisuuskouluttaja” tuntuu mukavalle tittelille, kun olen sitä vähän aikaa ”maistellut”.

Onnellisuuden ja hyvinvoinnin pitäisi olla oppiaineena koulussa, koska sitä voi oikeasti oppia. Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä, työtä jonka koen merkittäväksi, työtä jota rakastan. On ihanaa päästä kertomaan ihmisille miten he voivat pienillä asioilla vaikuttaa omaan hyvinvointiin, tulevaisuuteensa ja asenteeseensa.

Me urbaanit ihmiset olemme eksyneet kauaksi luonnosta. Elämme kellon ja kalenterin määrittämässä ajassa, kun aiemmin elimme luonnon mukaan. Maailmamme on täytetty materiaalilla, kilpailulla, tehokkuudeella. Asioilla, jotka monelle aiheuttavat kipua ja ahdistusta. Jaksamme oranvanpyörässä vähän aikaa ja sitten loppuvat voimat. Moni katso taaksepäin ja huomaa miten huonoa elämänlaatu on ollut. Yhä useammat pistävät elämäänsä uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Työllä on vähemmän arvoa, kuin läheisillä ja vapaa-ajalla. Moni haluaa totaalista muutosta, mutta ei pysty siihen taloudellisesti. Onneksi on pieniä asioita, joita voimme tehdä. (Blogia taaksepäin selaamalla löytyy paljon erilaisia vinkkejä siihen.)

Monesti pääsen puhumaan onnellisuudesta ja hyvinvoinnista yrityksiin, joissa asiat ovat hyvin ja joissa ihmisistä välitetään. Näissä yrityksissä on päättäjillä halu pitää kiinni hyvistä ihmisistä ja halua tukea heidän jaksamistaan. Henkilöstöstä välittäminen näkyy ja tuntuu. Se antaa välittämisen tunteen, vahvistaa itsetuntoa ja pystyvyyden tunnetta. Pystyvyyden tunne on ratkaiseva tekijä siinä, miten ihminen onnistuu työssään. Henkilöstön hyvinvointiin sijoittaminen ei ole hukkaan heitettyä rahaa, vaikka sitä ei kvarttaalitaloudessa heti pystyisi ROTI:na mittamaankaan. Sijoitus ihmisiin näkyy monella eri tavalla. Se voi näkyä asenteena, iloisuutena, luovuutena, ongelmanratkaisukykynä, sitoutumisena, auttamishaluna ja se voi kantaa hedelmää vielä kuukausien ja vuosienkin päästä.

Minä pidän työstäni. Koulutan onnellisuutta ja onnellisuutta kouluttamalla tulen itse onnelliseksi. On hienoa olla osana jotain suurempaa, mikä kantaa hedelmää pitkälle. Näen oman työni veteen tippuvana pisarana. Pieni pisara veden pinnalla tuottaa aaltoa, mikä osuu kaukaisiin rantoihin. Aalto koskettaa aina seuraavaa ja seuraavaa. Ole mukana muutoksessa omalla panoksellasi. Anna hyvän kiertää ja kasvaa.

Minua on kiehtonut viime aikoina sitaatti Frank Tygerilta. ”Kun teet mitä haluat, se on vapautta. Kun pidät tekemisistäsi, se on onnellisuutta.”

Takaisin ylös.


STRESSAAVA ARKI OLETUSARVONA?
26.4.2010

Televisiossa vilahti jonkun vitamiinivalmisteen mainos. Huomioni herätti, että vitamiinia tarjottiin avuksi stressaavaan arkeen. Eikä vitamiinimerkki ole ainoa, joka jatkuvasti kertoo meille, että arkemme on stressaavaa. Onko arjesta todellakin tullut oletusarvollisesti stressaavaa? Huomasin, että arkemme ’pitää’ olla kiireistä, jotta koemme olevamme ainakin yhtä hyviä, yhtä menestyneitä, yhtä pidettyjä, yhtä energisiä kuin muutkin.

Ihminen uskoo kaiken mitä hänelle pitkään säännöllisesti kerrotaan. Siihen perustuu voimalauseenkin teho. Voimalauseen avulla saamme itsemme uskomaan asioita, jotka edistävät jotain tavoitettamme tai toivottua tilaa. Samaan tapaan uskomme mainoksia, ystäviä, puolisoa, uutisia, työtovereita jne. Jos meille piiloviestitään jotain asiaa pitkiä aikoja, siitä tulee ’totta’. Alamme uskoa, että arkemme on kiireistä ja stressaavaa ja käännymme herkemmin esim. meille kiirettä vastaan suunnattujen tuotteiden puoleen.

Minun arkeni ei oikeasti ole oletusarvollisesti stressavaa. Jokin päivä toki saattaa olla kiireinen. Huomasin kuitenkin menneeni mukaan paljon toitotettuun stressiin. Olin aamulla koirien kanssa kävelyllä ja päiväni ohjelma oli rehellisesti sanottuna aika löysä. Pari tapaamista, mutta paljon tunteja, joihin voin sijoittaa mitä haluan ja missä järjestyksessä haluan. Aamukävelyllä huomasin kuitenkin olevani kireä ja hermostuin, kun koirat haistelivat tolppia pitkään. Tajusin, ettei minulla oikeasti ollut mitään kiirettä. Puutarhan remontti odottaa ihan hiljaa paikoillaan ja aikaa on hyvin sekä töihin että kotiaskareisiin. Kukaan ei tule valittamaan, vaikka silitettävien pino kasvaisikin. Minun pitää vain itse tajuta, ettei sillä pinolla ole niin paljon väliä, että siitä kannattaisi stressata ja huolestua.

Kotiin tultuani otin rennomman asenteen päivään ja puhastelin puutarhassa pari tuntia pensaita istutellen, miettimättä tapaamisia tai silityksiä tai siivoamista odottavia kohteita. Kun vihdoin tulin sisälle paperihommiin huomasin, etteivät odottamani paperit ole vielä tulleet, joten en edes pääse tekememään etukäteen ajattelemiani asioita eteenpäin. Monet muut asiat sen sijaan lähtivät etenemään ihan kivasti.

Kun ottaa rennon otteen elämään ja antaa asioille tilaa järjestyä, on onnekkailla mahdollisuuksillakin tilaisuus tulla rikastuttamaan elämäämme.

Takaisin ylös.


POSITIIVISUUTTA ARKEEN
20.4.2010

Miten positiivisuutta voi ylläpitää arkielämässä? Se on kysymys, mitä minulta kysytään usein. Ja mielelläni vastaan. Maailmaa voi tehdä huomattavasti paremmaksi paikaksi oman asenteen muutoksella. Olemalla positiivisempi vaikuttaa omaan elämään sekä ympärillä olevien elämään hyvällä tavalla.

• Mistä sinä nautit? Tee niitä asioita lisää. Unohda yleinen mielipide ja sosiaaliset paineet. Kunhan toimit ekologisesti ympäristöä kohtaan, on sinulla oikeus tehdä itsellesi sopivia asioita.
• Älä vertaile muihin. Aina löytyy ihmisiä, joilla on parempi auto, koulutus, vaatteet tai työpaikka. Emme koskaan tiedä mitä kaikkea toisen ihmisen elämään liittyy. Moni asia näyttää ulospäin täydellisille, mutta jokaiselta löytyy omat murheet ja huolet.
• Tee hyviä pyyteettömiä tekoja muita kohtaan. Se kasvattaa omaa hyvinvointiasi ja auttaa sinua voimaan paremmin. Se todistetusti jopa kasvattaa onnellisuuttasi merkittävästi.
• Sitoudu sinulle merkityksellisiin asiohin. Jos pidät eläimistä, osallistu vaikka paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan. Jos pidät valokuvaamisesta, pidä kameraa mukana ja ota kuvia sinulle merkityksellisistä asioista.
• Luota tulevaisuuteen. Se miten ajattelemme omasta tulevaisuudestamme, on itseään toteuttava ennuste. Kannattaa opetella ajattelemaan positiivisesti omasta tulevaisuudesta. Voit toistaa itsellesi päivittäin ”Luotan että tulevaisuuten on hyvä/ ihana/ menestyksekäs. Tiedän, että pärjään.” Voimalauseiden toistaminen auttaa uskomaan sisällön.
• Muista kiitollisuus. Anna aikaa asioille, jotka ovat hyvin elämässäsi. Voit kirjoittaa kiitollisuuden päiväkirjaan kiitollisuuden aiheitasi. Niitä on mukava lukea jälkikäteen ja havaita miten paljon hyviä asioita elämään mahtuu.
• Valitse positiivinen asenne joka päivä. Joka päivä voimme valita miten haluamme elää. Millaisia haluamme olla. Se miten olet ajatellut tähän asti, on tuonut sinut tähän tilanteeseen. Se miten ajattelet tästä eteenpäin, vie sinut sinne minne haluat mennä.

Summa summarum: elä elämää, mikä tuntuu sinusta hyvälle. Älä vain suorita elämää, mikä näyttää hyvälle CV:ssä.

Takaisin ylös.


RETAIL THERAPY
17.4.2010

Valmennukseen tulevat ihmiset täyttävät ennen ensimmäistä valmennuskertaa alkukartoituslomakkeen, jossa kysytään muunmuassa mikä tekee sinut onnelliseksi. Tässä pientä otantaa vastauksista. Onnelliseksi minut tekee juuri nyt ystävät, lemmikkini, seurustelusuhteeni, lapseni voi hyvin, rentous arjessa, töissä menee kivasti, perheeni, että on aikaa itselle, puolisolle ja perheelle, lomailu, saan olla rauhassa, tulevaisuuden näkymät, kesän lähestyminen, onnistumiset.

Kukaan ei ole vielä koskaan vastannut mitään materiaaliin tai ostamiseen liittyvää. Ehkä joku olisi halunnut, muttei ole kehdannut? Olen jälleen pohtinut sitä paradoksia, että käydään ostoksilla, jotta tulisi paremmalle mielelle, jotta saisi lohdutusta hetkellisesti.

Tutkimusten mukaan keskeinen alue aivoissa aktivoituu ostoksilla ollessa, kasvattaen mielialaamme. Jo pelkästään näyteikkunoiden katsominen vaikuttaa aivojen palkitsemiskeskukseen vapauttaen kemikaaleja, jotka lisäävät hyvänolon tunnetta. Aivomme erittävät esimerkiksi dopamiinia aina, kun koemme jotain uutta, jännittävää tai haastavaa. Tutkimukset osoittavat, että dopamiinia erittyy enimmäkseen kokemuksen odotuksesta, ei välttämättä itse toiminnasta. Niinpä näyteikkunashoppailu oikeasti voi hetkellisesti nostaa mielialaa.

Shoppailuun voi jäädä koukkuun. Miten voisi estää, ettei tuhlaa kaikkia rahojaan dopamiinipitoisessa ostoshuumassa?
• Tuotteen mitä on hankkimassa, voi pyytää laittamaan varaukseen yhdeksi päiväksi. Ehkä kotona huomaa, ettei sitä oikeasti haluakaan tai tarvitse?
• Lähde shoppailureissulle kirpputorille kauppojen sijaan.
• Jätä luotto- ja pankkikortit kotiin ja ota rahaa mukaan vain sen verran, kun olet valmis tuhlaamaan. Ystävälle voi sanoa, ettei hän saa missään tapauksessa lainata sinulle rahaa.
• Voit myös lähteä shoppailemaan pahimpaan ruuhka-aikaan. Väentungos ja huono palvelu alentavat mielialaamme, jolloin shoppailukokemus ei tuota niin paljon mielihyvää.
• Käy katsomassa näyteikkunoita, kun kaupat ovat kiinni. Silloin sinun on pakko miettiä ostoksia pidempään.
• Älä shoppaile uusissa paikoissa. Uudessa paikassa käyminen jo itsessään nostaa dopamiinipitoisuuksia aivoissa. Kun siihen lisätään ostelu, on mieliala korkealla. Tämä lisää riskiä ostaa turhia tuotteita ja elää yli varojen.

”Retail therapy” (vähittäiskauppaterapia) on ”terapiana” hyvin lyhytkestoista. Sillä ei voi tehdä itseään onnelliseksi, sillä erillaiset nautinnot elämässämme ovat vain lisämausteita. Onnellisuus koostuu elämän merkityksellisyydestä sekä sitoutumisesta itselle merkityksellisiin asioihin.

Olen onnekseni päässyt irti huonosta tavastani shoppailla saadakseni mielihyvää. Hullujen päivien luettelon tupsahtaessa postiluukusta sorruin kuitenkin selaamaan sitä. Huomasin kuinka ostohalu minussa heräsi. Kuvat olivat myyviä ja tuotteissa oli valinnanvaraa. Tarjolla olisi vaikka mitä. Katalogi sai minut käymään hulluilla päivillä. Liekö harjoittelun tulosta, mutta en kuitenkaan ostanut mitään turhaa. Koirat saivat luita ja ihoni rasvaa. Ja minä oli pikkaisen onnellisempi hyvästä suorituksestani.

Takaisin ylös.


TYÖHYVINVOINTIA
9.4.2010

Työhyvinvointi on taas ollut paljon otsikoissa. Tutkimusten mukaan työuupumus voi jopa tappaa. Tutkimuksia ja tuloksia on kirjat, lehdet ja internet tulvillaan. Välittääkö kukaan stressin pitkäaikaisista vaikutuksista, vaikka tiedämme mitä niistä seuraa? Ajatellaanko, että työttömistä löytyy tekijöitä, kun palkatut uupuvat jalkoihin. Kuka hoitaa jalkoihin jääneet?

Luin lehdestä, että tutkimuksen mukaan ihminen kohtaa 100500 sanaa päivässä. Läppärin kiintolevy tukkeutuisi saamastamme tietomäärästä viikossa. Olemme informaatiotulvan alla kaiken aikaa. Ei ihme, että monia uuvuttaa. Tietoa tulee aivoihimme kaiken aikaa. Monesti jäämme koukkuun informaatioon. Haluamme kuulla mitä maailmalla ja ystävien maailmassa tapahtuu. Tutkimuksen mukaan liian iso informaatiomäärä tekee meistä lyhytjännitteisiä, keskittymisemme kärsii.

Työpaikoilla kaiken aikaa tehdään muutoksia strategioihin ja keskitytään kehittämään ja uudistamaan nopeammin ja tehokkaammin. Kun työntekijät opettelevat uusia toimintatapoja ja ohjeita, heitä uuvutetaan liialla informaatiolla. Liian voimakas informaatiomäärä vaikeuttavat työhön keskittymistä.

Lehtiä myydään monilla erilaisilla itsehoito-ohjeilla erilaisiin ongelmiin. Itsehoito-ohjeet ovatkin hyviä. On hyvä, että jostain saa tietoa ja voi huomioida omaa vointia ja oireita. Mikä on normaalia, mistä pitäisi huolestua? Oireiden hoitaminen ei auta pitkällä juoksulla, jos ongelmaa ei hoideta kuntoon.

Jokainen meistä voi tehdä muutoksia omaan elämään. Kaikilla meillä on mahdollisuus vaikuttaa toisten hyvinvointiin työpaikalla mm. oman käytöksemme kautta. Joillain on mahdollisuus vaikuttaa työhyvinvointiin päätöksillä, johtamisella, ohjeistuksilla, asenteella, välittämisellä. Jos kuuluut siihen valittuu joukkoon, joka saa päättää, toivon sinulle hyviä päätöksiä, toisista välittämistä sekä omasta hyvinvoinnistasi huolehtimista. Tarvitsemme erityisesti niitä esimiehiä työpaikoille, jotka jaksavat välittää toisistakin.

Lisää työhyvinvoinnista blogissa.

Takaisin ylös.


KIIRETTÄ
3.4.2010

Pääsiäinen sateisessa Ylä-Savossa. Ei turhia ärsykkeitä, ei kymmeniä televisiokanavia, ei nopeaa nettiyhteyttä. Kellon tikitys rikkoo hiljaisuuden. Olen pitkästynyt. Kerrankin aika tuntuu pitkälle, enkä keksi mitään mitä haluaisin tehdä.

Viime syksynä aloitin elämäni yksinkertaistamisen, jotta saisin enemmän aikaa - vapaa-aikaa - itselleni. Lopetin lehtien tilauksia, koska kasaantuvat lehdet, joita ei ollut aikaa lukea, alkoivat stressaamaan minua. Hankkiuduin eroon tarpeettomasta tavarasta, jotta niistä ei tarvitse pyyhkiä pölyjä. Kieltäydyin mainoksista ja jopa rauhoitin sosiaalisen media käyttöäni. Hetken aikaa tunsin, että aikaa on enemmän käytössäni. Nyt huomaan, että taas aika on huvennut jonnekin. Mitä tapahtui?

Löysin divarista mielenkiintoisen kirjan nimeltä ”Kiire”. James Gleick valoittaa kirjassa kiireen syntyä: miten olemme joutuneet kujanjuoksuun aikaa vastaan. On mielenkiintoista miettiä mitä kaikkea ihminen on keksinyt, jotta aikaa jäisi enemmän, ja miten kauas olemme tuosta tavoitteesta joutuneet. Autot ja junat keksittiin, jotta pääsemme nopeammin paikasta toiseen. Nyt istumme ruuhkassa, koska kaikki haluavat nopeasti paikasta toiseen.

Myös nopean käsite on muuttunut. Mikä ennen oli nopeaa, ei enää riitäkkään vauhdiksi. Joitain vuosia sitten tuli televisioista amerikkalainen komedia ”Sukuvika” (Arrested development). Sarja oli niin hyvä, että se piti tilata DVD-boxina ja katsoa nopeammassa tahdissa, kuin televisio sarjaa esitti. Pidimme siitä mieheni kanssa hyvien heittojen lisäksi vauhdin takia. Komedia oli niin nopeaa, ettei ihan jokaiseen vitsiin ehtinyt mukaankaan. Varsinkin kun tekstitys suomeksi puuttui.

Aloitimme hiljattain katsomaan sarjaa uudelleen. Yllätyksekseni sarja ei enää tuntunut nopealle. Olin taas huomaamattani tottunut uuteen nopeusvaihteeseen. Ei ihme, jos pääsiäisen hetket ilman ’mitään tekemistä’ tuntuvat yhtäkkiä todella pitkäveteisille.

Miksi juoksemme koko ajan kilpaa aikaa vastaan? Informaatiotulva on yksi tekijä. Olen tottunut täyttämään paivääni erilaisella informaatiolla. Mitä ystävät tekevät juuri nyt? Kuka on facebookissa, kuka on mesessä, kuka on twiitannut? Jos en näe uutisia netistä päivän aikana, olen aivan eksyksissä. Ihan kuin en olisi mukana liittyneenä maailman menoon.

Erilaisten televisio-ohjelmien seuraaminen vie minulta paljon aikaa. Vaikka nauhoitankin kaikki ohjelmat, jotta voin kelata mainokset ja alkumusiikit pois, vie sarjojen katsominen varmasti silti liikaa aikaa. Mutta raaskisinko luopua mistään oma-aloitteisesti? Joskus kyllä ilahdun, kun sarja menee tauolla ja seurattavaa on listalla vähemmän.

Vähäiseen vapaa-aikaan pitää monen mahduttaa mahdollisimman paljon elämyksiä. Elämyksiä jopa aikataulutetaan, jotta mitään ei jäisi välistä. Jos ei ole kokenut tai nähnyt jotain mistä muut seuraavana päivänä puhuvat koulussa tai työpaikalla, ei tunne kuuluvansa joukkoon. Ei voi osallistua keskusteluun.

Nopeuden kaipuu on syöpynyt syvälle soluihini. Lounaan pitää valmistua nopeasti tai syön mielummin voileivän. Olen jopa huomannut useasti laittavani mielummin perunasalaattia voileivän päälle, koska sen kippaaminen leivälle on nopeampaa ja helpompaa kuin jääkaappikylmällä voilla voitelu.

Heräsin huomaamaan, että olen taas ajautunut nopeuden maailmaan. Tästä on jotenkin kammettava itsensä uudelleen pinnalle. Toivon, että James Gleickin ”Kiire” kirjasta löytyy hyviä ideoita nopeuden kaipuun rauhoittamiseen. Haluan nauttia ajastani, enkä vain taistella ajankulun nopeutta vastaan. Ehkäpä lähden jatkamaan kirjan lukemista.

Rentouttavaa pääsiästä toivottelee Heidi

Takaisin ylös.


INHIMILLISYYTTÄ
30.3.2010

Koki ikäni olen ollut kiinnostunut vaatteista ja muodista. Siksi ei liene ihme, että olen koukussa Stylisti Rachel Zoen elämästä kertovaan reality sarjaan. Sarja vie minut aivan toiseen todellisuuteen, jota katsellessa on hauska unohtaa oma maailma. Puvut, joita Rachel asiakkailleen hankkii, ovat punaisella matolla käytettäviä asuja. Asuja, jota itse näkee vain lehtien sivuilla.

Sarjan henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Brad on ihana kiltti uusi assistentti, joka ei tunnu saavan tarpeeksi apua senioriassistentti Taylorilta. Viime jaksossa selvisikin miksi. Taylorin oma ystävä oli hakenut samaa vakanssia, mutta Rachel oli valinnut Bradin. Brad on varmasti saanut jo suurimman osan katsojien sympatioista itselleen. Hänen odotetaan osaavan kaikki valmiiksi. Hänelle tiuskitaan, jätetään omituisia viestejä, joita on vaikea tulkita ja ilman kunnollisia ohjeita hänen oletetaan tekevän kaikki juuri tietyllä ’oikealla’ tavalla. Kuinka moneen työpaikkaan käy sama kuvaus?

Karuin oli jakso, jossa oltiin New Yorkin muotiviikolla. Rachel huomasi, että Bradin huoneesta oli mahdollista tulla hänen sviittiinsä. Rachel aviomies oli mukana matkalla ja Brad on kiltti ja sympaattinen ihminen. Kamerat ovat paikalla taltioimassa kaikki tapahtumat. Rachel totesi, ettei voi nukkua huoneessa, jossa on joku muukin, vaikkakin oven takana ja heitti Bradin ulos huoneesta, vaikka hotellissa ei ollut vapaata yösijaa seuraavalle yölle. Taylor onneksi antoi pitkän anelun jälkeen Bradin nukkua omassa hotellihuoneessaan. Kuinka moni ei auttaisi, kun kamerat kuvaavat? Kuinka kaukana olemme todellisuudesta, jos työkaveri oikeasti jätetään ilman yösijaa, kun itsellä on käytössä sviitti tai iso hotellihuone oli paikalla kamerat tai ei?

Jäin miettimään miten voi olla mahdollista laittaa ihminen pois huoneesta, kun on tiedossa ettei korvaavaa yösijaa ole. Kyse oli yhdestä yöstä. Millainen on sellaisen henkilön todellisuus? Kuinka itsekeskeinen on sellainen ihminen? Omasta yltäkylläisyydestä toiselle jakaminen on vaikeaa, kun se vaatii jotain, mitä ei oikeasti haluaisi jakaa. Rachel kyllä antaa muunlaisia lahjoja.

Sarjasta kaikesta huolimatta pidän. Glamour elämää on mielenkiintoista seurata. Rachel Zoe on tehnyt upean uran ja elää varmasti monella tavalla unelmiensa elämää. Se on inspiroivaa. Kuljetaan me muutkin kohti omia unelmiamme, inspiroitumalla milloin mistäkin.

Takaisin ylös.


TULEVAISUUS PELOTTAA NUORIA
24.3.2010

”Suomalainen nuori on tyytyväinen, mutta tulevaisuus pelottaa. Työelämään ja maailman tulevaisuuteen liittyvät pelko ja epävarmuus. Nuoria ärsyttävät kovat ja kylmät arvot, rahan valta ja välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan, kertoo 15/30 Research -tutkimustoimiston tekemä tutkimus.” Kun itse olin nuori pelkäsin ydinsotaa. Muistan monena iltana nukkumaan mennessä toivoneeni, että saan herätä seuraavana aamuna. Muistan toivoneeni, että jos ydinsota tulee, kuolen, koska elo ydintuhon jäljiltä tuntui liian rankalle. Samoin pienessä ahtaassa tilassa odottaminen, kun ei tiedä mitä on tapahtunut, miten kauan pitää odottaa, riittää ruoka ja juoma, missä rakkaat ihmiset ovat... Ahdistuksen aihetta löytyi ydinsodasta.

Ydinsodan uhkaa vastaan oli vanhempien varmasti vaikeaa toimia tavalla, mikä tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Se, että nykyään nuoret pelkäävät työelämää, täytyy tulla siitä, että työelämä tulee vanhempien mukana näkyvästi kotiin. Monen nuoren vanhempi tai molemmat ovat menettäneet työpaikkansa. Monen nuoren lähipiiristä löytyy nuoria, jotka joutuvat olla hyvin itsenäisiä, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää ja sen jälkeen ovat liian väsyneitä ollakseen läsnä. Moni nuori näkee läheltä aikuisen ahdistuksen, stressin, riittämättömyyden, turhautuneisuuden, väsymyksen...

Monen perheen arki on täysin aikataulutettua. Elämää hallitsee työ, siihen kuuluvat tapaamiset ja iltariennot, lasten harrastukset, jotka vaativat kuljetuksia, omat harrastukset, matkustelu... Lista voi olla todella pitkä monissa perheissä. Missään näissä aktiviteeteissa ei ole mitään pahaa, mutta ehkä paikoin olisi hyvä miettiä miten paljon yhteen päivää tai viikkoon on hyvä mahduttaa. Ehdimmekö nauttimaan yhdessäolosta, jos aina on matkalla jonnekin tai palaamassa jostakin?

Nykyään nuorilla on enemmän valinnanvaraa, kuin itselläni aikoinaan oli. Muunmuassa EU on tuonut lisää mahdollisuuksia työskennellä ulkomailla helposti. Intia ja halpa elämäminen rannalla on vain yhden lentomatkan takana. Jos jatkamme ikävän työelämän tuomista koteihin, nuoret valitsevat itselleen toisenlaisia vaihtoehtoja. Heidän ei ole pakko tulla työelämään. Erilaiset, köyhätkin elämäntyylit keräävät kannattajia. Osa nuorista taistelee kuluttamista vastaan, osa ihmisten ja eläimien hyväksikäyttöä vastaan. Tarjontaa löytyy erilaisista alakulttuureista, joista löytyy samanmielisiä nuoria sekä hyväksyntää omalle ajattelutavalle. Nuorilla on usein erilainen arvomaailma kuin vanhemmillaan.

”Nuorten elämää ohjaavia periaatteita ovat muun muassa vastuullisuus, luovuus ja tiedostavuus. Suomalainen nuori on myös vimmainen tasa-arvon kannattaja. Menestys menestyi tässä vertailussa kehnohkosti.” On hienoa, että raha ei pidä valtaa nuorista. Yhä enenevässä määrin myös työelämän aikuiset löytävät rauhallisemman vaihteen päälle. Luopuvat jostain saadakseen arvokkaammaksi koettua vapaa-aikaa.

Luin juuri muutaman viikon vanhasta Anna-lehdestä, että nykyään trendimies käsite tarkoittaa miestä, jolla on hoidettu parisuhde ja onnellinen vaimo. Ne ovat nykyään trendimiehen statussymboleja. Toivottavasti käsite ulottuu pian koko perheeseen.

Takaisin ylös.


ASENTEELLA ONNEEN
19.3.2010

Vietin juuri iltapäivän pitäen yrityksen henkilöstölle hyvinvointi workshoppia. Aihe on suuri ja saa nöyrtymään. Aihe on myös hieman arka. Jos uupuneelle ihmiselle sanotaan, että onnellisuutesi on omasta asenteestasi kiinni, saataa hän loukkaantua pohjattoman syvästi. Joka kerta toivon, että osaan esittää asiat siten, ettei kukaan ota niistä itseensä.

Tänään workshop tuntui sujuvan hyvin. Oli ihana nähdä nauravia iloisia ihmisiä vakavienkin ajatusten äärellä. Iso osa ihmisistä olivat alle kolmenkymmentä vuotiaita, tai ainakin näyttivät nuorille. Miten viisaita ajatuksia he osasivatkaan tuoda esille. Miten vastaanottavaisia he olivatkaan uusille ajatuksille. Ryhmä oli monella tavalla malliesimerkki siitä, miten asenne vaikuttaa siihen mitä saadaan aikaiseksi. Porukka osasi ottaa isoja haasteita vastaan iloisella mielellä.

Kuinka usein minä itse muistan ottaa haasteet avoimesti ja luottavaisesti vastaan? Jos minulla olisi aina ryhmä tukena haasteissa, olisiko luottavainen suhtautuminen helpompaa? Uskon, että toisen ihmisen tuki on arvokasta ja auttaa meitä saavuttamaan tavoitteet helpommin. Kuinka usein uskallan tai muistan pyytää läheisen tukea omille tavoitteilleni? Kuinka usein olen valmis antamaan tukea toiselle pyyteettömästi?

Meidän ei tarvitse olla täydellisiä ihmisiä. Uhrautua toisten eteen ja olla aina valmiina auttamaan. ’Ei’-sanan sanominen on monesti vaikea, mutta tarpeellinen tehtävä. Kuitenkin aina kun autamme toista ihmistä, saamme itsekin hyvää takaisin. On tieteellisesti todistettu, että onnellisuutemme kasvaa, kun autamme toisia ihmisiä. Miksi emme siis auttaisi itseämme, auttamalla toisia omaa hyvinvointia unohtamatta?

Iltapäiväinen porukka teki minuun todella suuren vaikutuksen. Kun kerroin heille ajatuksiani, samalla he opettivat minulle asennetta. Muistan taas selkeämmin, miksi asenne aina ratkaisee. On suuri rikkaus saada viettää aikaa erilaisten ihmisten kanssa ja oppia heiltä. Jokainen meistä on oppinut omat elämänsä oppitunnit. Meidän ei tarvitse käydä kaikkia oppitunteja läpi kantapään kautta, vaan voimme helpottaa omaa elämäämme kuuntelemalla toisia ja oppimalla heiltä. Jokaisella on paljon viisautta jaettavana, kunhan vain osaamme kuunnella heitä avoimella sydämellä.

Takaisin ylös.


VETOVOIMAN LAKI YLLÄTTÄÄ
10.3.2010

Minulla on ollut jo pidempään kohtuullisen hyvä flow tunnetila. Asiat sujuvat hyvin ja oma olotila on kevyt ja onnellinen. Ihmeellistä on se, miten paljon paremmaksi kaikki koko ajan muuttuu, kun uskon hyvän olon jatkuvan. Hyvä olotilani vetää puoleensa mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa. Kaikenlainen asiointi sujuu helposti, oli kyseessä verotoimisto tai kaupan kassa. Hyvä olotilani vetää puoleensa myös mukavia tapahtumia ja mahdollisuuksia. Suosittelen kokeilemaan.

Etsi ensin omasta elämästäsi hyviä asioita. Asioita, joista voit olla kiitollinen juuri nyt. Ajattele niitä hetki ja mieti kuinka hyvä olo hyvin olevien asioiden huomioimisesta tulee. Anna tunteen kannatella sinua. Pidä hyvät asiat mielessäsi pitkin päivää. Kirjoita vaikka muistilista asioista, jotka tuottavat kiitollisuutta.

Usko ja tunne miten mukavat asiat jatkuvat elämässäsi. Mieti myös mukavia asioita, joiden haluat tapahtuvan, ja usko että ne tulevat tapahtumaan. Myös huonosti menneistä asioista ja ikävistä tapahtumista voi oppia. Niistä voi kehittyä jotain, mikä tulee tuottamaan suurta iloa elämääsi. Anna asioille aikaa kehittyä. Älä lyö huonoa ’leimaa’ päälle heti tapahtuman jälkeen. Jää odottamaan mitä hyvää tapahtuma vielä tuo tullessaan. Kaikesta voi oppia. Kaikesta voi kehittyä. Monet asiat voivat kääntyä parempaan.

Uskon, että oma olotilamme tuottaa meissä energiaa mikä näkyy ja säteilee ympärillemme. Kohtaamani ihmiset lukevat alitajuisesti lähettämääni energiaa ja reagoivat siihen. Näin se miten minä käyttäydyn, tulee minulle takaisin. Toki on ihmisiä, jotka ovat niin huonolla huumorilla, etteivät he kykene vastaamaan ystävällisyyteen ystävällisyydellä, hymyyn hymyllä. Toivon kuitenkin, että minun käytökseni heitä kohtaan, tuo heille edes vähän parempaa oloa.

Kokeile itse miten hyvä olo kantaa. Mitä sinulla on menetettävänä? Muutama ystävällinen sana tai annettu hymy? Kuka hyötyy eniten, että sinä olet hyvällä tuulella? Ihan varmasti sinä itse. Kun olo on kevyt ja asiat sujuvat, kaikki sen päälle tuleva hyvä on ’vain lisuketta’. Anna maailman yllättää sinut positiivisesti!

Ja mikä olikaan tuo vetovoiman laki? Vedät ajatuksillasi puoleesi sitä mitä ajattelet.

Takaisin ylös.


AURINGON VALON VOIMA
25.2.2010

Miten elämä muuttuukaan, kun auringon valo lisääntyy. Eilen huomasin selkeästi, kuinka paljon paremmalla tuulella olin, kun olin käynyt ulkona kävelyllä auringon paisteessa. Eilen myös ensimmäisen kerran kuulin, kuinka linnut sirkuttivat suuressa kuorossa iloaan. Kevät tuntuu lähestyvän lumikinoksista huolimatta.

Tulin lenkiltä kotiin ja keitin pitkästä aikaa itselleni kahvit. Kahvi tuoksui tosi hyvälle, ja odotin malttamattomana makua suuhuni. Valitettavasti pilasin kahvin kaatamalla siihen liian vanhaa maitoa joukkoon. Kahvi ei enää maistunutkaan odotetun hyvälle. Moka kuitenkin lähinnä nauratti. Aurinko saa hyvälle tuulelle.

Huomaan myös vieväni koirat ulos aamulla paljon aikaisemmin, kuin pimeimpään vuodenaikaan. Joulukuussa oli hyvä suoristus, jos pääsin kymmenen aikoihin ulos talosta. (Koirathan käyvät juoksemassa takapihalla pitkin päivää.) Nyt olen useampana aamuna pihalla poikien kanssa jo ennen yhdeksää. Lenkit myös pitenevät huomaamattani. Valossa on niin viihtyisää. Illatkin tuntuvat jo selkeästi pidemmille.

Huomaan ajatusteni saavan luovempia suuntauksia. Olen jo tammikuussa suunnitellut ”pienen” terassin kunnostusprojektin miehelleni. Autan kyllä mielelläni itse kaikessa rakennustyössä mihin pystyn, mutta suurimmalta osalta toteutus on kyllä mieheni harteilla. Olen myös miettinyt huomaamattani ”pienehköjä” sisustusprojekteja talon sisällä, kuten lattian uusimista. Tänä aamuna huomasin suunnittelevani puutarhaa. Keksin uuden huomiokohdan ja nyt suunnittelen sen korostamista. Puutarhaamme pitää mahtua kanit, koirat ja ihmiset sulassa sovussa ja harmonisesti. Koirat ovat uusi syksyllä perheeseemme tullut lisäys.

Kaikki luovuus tapahtuu minussa auringon valon voimasta. Valo todellakin herättää pimeän talven jälkeen. Ideat pursuavat alitajunnasta, kuin olisivat olleet talviunilla. Valo lisäksi heijastelee hangesta tuplatakseen vaikutuksensa. Saanemme siten kompensointia pimeästä kaudesta? Tulevana keväänä on varmasti tarvetta kumisaappaille, kun lumimassat alkavat sulaa. Onneksi kumisaappaita saa nykyään niin monenlaisina ja hyvännäköisinä.

Eilen illalla oli ihana pirteä pakkanen. Vein koirat ulos. Puhdas valkoinen hanki kimalteli, kuin sinne olisi ripoteltu miljoonia pieniä timantteja. Ilta oli hämmästyttävän kaunis. Nautitaan kauniista talvesta vielä kun se on täällä ja imetään lisääntyvästä valosta positiivista energiaa. Annetaan energiamäärän kasvaa meissä pikkuhiljaa.

Takapihamme maagisena timantti-iltana.

Takaisin ylös.


PILLERIN AVULLA TÖIHIN JA UNEEN?
17.2.2010

Työhyvinvoinnin saralla julkaistiin taas mielenkiintoisia uutisia. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen laski, että työhyvinvointiin sijoitetun summan tuotto oli 46 prosenttia. Pieni Dragsfjärdin kunta 20-kertaisti työhyvinvointiin ja työterveyshuoltoon käyttämänsä rahasumman. Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä väheni selvästi, ja kunta säästi vuodessa yli 65 000 euroa.

Opimme jatkuvasti lisää ihmisen hyvinvoinnista, miten se edistää työn ja elämän sujumista sekä mitä sen puute aiheuttaa. Professori Ahosen mukaan yksi tärkeimmistä työhyvinvointiin vaikuttavista asioista on johtaminen. Taloussanomat uutisoi, että kukaan ei enää halua pomoksi, koska pomo on isolta osin muualla tiukasti sovitun toimintasapluunan valvoja. Omaa päätösvaltaa ei juurikaan ole, mutta vastuun joutuu kantamaan yksin. Tästä seuraa, että hyviä esimiehiä on vaikea löytää ja erilaiset pyrkyrit pääsevätkin nyt helpommin pomoiksi. Huonot pomot huonontavat työhyvinvointia. Sanotaan, että useimmiten työpaikan vaihtamisen syynä on huono esimies.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyvät töissä pillerien avulla sekä ihmisiä, jotka nukkuvat pillerien avulla. Mikäli yhteiskuntana emme pian ala kuuntelemaan ihmisten väsymystä ja ota vakavasti tutkimustuloksia, en pysty ymmärtämään miten eläkeikää voi nostaa? Ihan turhaa pitää korkeaa eläkeikää, jos ihmiset eivät käytännössä jaksa tehdä töitä siihen asti.

Onko kolmekymppistä järkevää pitää työelämässä, jos jaksaminen tulee purkista? Kuinka pitkään pillereitä voi syödä? Kuinka pitkään ne auttavat? Jos kaksikymmentä vuotta pillereiden avulla jaksanut yhtäkkiä huomaa etteivät pillerit enää autakaan, miten huonossa kunnossa silloin ollaan? Eikö olisi helpointa hoitaa ongelma heti, eikä pelkästään hiljentää oireita.

Ratkaisukeskeinen valmennus ja positiivinen psykologia ovat yllättävän yksinkertaisia työkaluja hyvinvointiin. Tuntuu, että ehkä yritysmaailmassa on vaikea ottaa vakavasti oppeja, jotka eivät ole ylihinnoiteltuja kalliiden konsulttien kauppaamia hienoilla nimikkeillä peiteltyjä ’ismejä’. Kolleegani kertoi tapaamastaan toimitusjohtajasta, joka oli johtamassaan yrityksessä kokeillut monia erilaisia malleja 360:stä itsensä johtamisen malleihin. Lopulta hän oli tullut lopputulokseen, että tarvitsee yritykseen oman valmentajan, sparraajan, joka pitää huolta yrityksen esimiehistä. Miten oivaltavaa. Miten ispiroivaa!

Onnellisuuden pitäisi olla oppiaine viimeistään peruskoulun yläasteella. Millainen olisi työelämä, kun siellä olisi yksi sukupolvi ihmisiä, joita on opetettu huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Nyt moni ajattelee, että on todella itsekeskeistä keskittyä vain itseensä. Minä uskon, että ihminen jaksaa huolehtia toisista paremmin, kun itse voi hyvin. Lentokoneessakin kehoitetaan laittamaan ensin happimaski itselle ja sen jälkeen huolehtimaan ympärillä olevista. Sama periaate pätee tässä. Kun olemme hyvin voivia, olemme parempia ihmisiä toisillemme.

Takaisin ylös.


width="126" height="110"

KIROILEVA MUMMO JA MUITA UUSIA KOKEMUKSIA
11.2.2010

Eräänä aamuna, kun olin viemässä koiria ulos, kohtasin hurjasti kiroilevan mummelin. Hän oli liikkeellä rollaattorilla. Aura-auto oli siistinyt kevyenliikenteen väylät, mutta jättänyt vallit niiden liityntä kohtiin. Asiastahan mummeli oli hermostunut. Minä mietin muutaman sadasosa sekunnin uskallanko tarjota apua, koska hän oli todella agressiivisen oloinen. Sitten päähän tipahti tieto, ettei rollaattorilla kulkeva vanhus todennäköisesti olekaan niin vaarallinen. Autoin mummelin eteenpäin pinteestä ja toivotin turvallista jatkomatkaa. Mummeli jatkoi kiroilua. Vielä pitkän matkan päähän kuulin hänen tuulettavan tunteitaan. Mummeli myös kertoi minulle, että Helsingin sanomissa oli ollut kirjoitus, jossa oli kehoitettu ihmisiä haukkumaan auraajia, jos eivät tee työtään kunnolla. Sehän olisikin tilannetta parantava ratkaisu. Menisimme kaikki tuonne penkoille haukkumaan työtään tekeviä ihmisiä, sen sijaan, että tekisimme vähän lumitöitä ja auttaisimme kanssakulkijoita.

Ryhdyin Buzzadoriksi taannoin ja sain ensimmäisen kampanjakutsun. Mielenkiinnolla vastasin kutsuun ”kyllä” ja pääsinkin osallistumaan Doven visiblecare renewing suihkusaippua kampanjaan. Olin ihan innoissani siihen asti, kunnes avasin saamani paketin ja tajusin mihin olin ryhtynyt. Suihkusaippuapurkin hinnalla, kerron ja jaan tietoa tuotteesta eteenpäin. Aika halvalla menee. Suihkusaippuan arvo on kaupassa 2,3€. Mielenkiintoinen kokemuslisä tämäkin ja tuote oiken hyvä, mutta ehkä ensi kerralla mietin hieman tarkemmin mihin aikani laitan. Parasta iloa hommasta minulle on tuottanut se, että ystävät ovat tykänneet tuotteesta, saaneet iloa näytekokeilustaan ja jotkut jopa päätyneet ostamaan sitä kaupoista.

Koirien kanssa ulkona kävellessä on aikaa omille ajatuksille. Kiroilevan mummon kohtaamisen jälkeen huomasin tuonkin kohtaamisen rikastuttaneen elämääni jollain tavalla. Sain ajateltavaa kohtaamisesta. Koirien perheeseen tulon jälkeen olen saanut paljon uusia tuttavia – ”koirakavereita”. Lähes jokaisella ulkoilukerralla tapaamme jonkun uusista tuttavistamme ja tulee vaihdettua ainakin muutama sana. Jokaisen yksinäisen ihmisen pitäisi hankkia koira, jos se vain olisi mahdollista. Muutamassa kuukaudessa olen jutellut jopa seinänaapureiden kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin, puhumattakaan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista. Luonnollisesti myös koira itsessään on ihana kaveri. Aina kun aamulla herään, ovat ne onnellisia minut nähdessään. Vaikka vain haen postin postilaatikolta, tervehtivät ne minua yhtä innoissaan, kuin olisin ollut poissa tunteja.

Eräs asiakkaani oli tehnyt hienon uudelleen määrittelyn siivoamisesta. Kun minä koen minulla olevan aikaa omille ajatuksille koirien kanssa lenkkeillessä, oli hän todennut siivoamisen tuovan hänelle aikaa ajatella omia asioitaan. Nyt ei siivoaminen kuulemma enää olekaan kurjaa hommaa. Hieno oivallus totean minä. Pitää kokeilla.

Takaisin ylös.


ONNELLISUUDESTA
4.2.2010

Meitä eteläsuomalaisia on hemmoteltu valkoisen lumen määrällä jo ehkä osittaiseen kyllästymiseen asti. Tai ehkä kyllästymistä aiheuttaa todellisuudessa kevyenliikenteen väylien huono kunto, lumimassojen läpi hyppiminen tai vaikeus löytää autolle parkkipaikkaa? Varmaa on, että puhdasta valkoista lunta on paljon. Miten siihen suhtaudumme, määrittää miten sen kanssa tulee toimeen.

Itseäni on ilahduttanut ihmisten töihin menot potkukelkoin sekä hiihtäjät jalkakäytävillä. Vihastuttanut on kävelyn vaarallisuus autoteiden vieressä, kun jalankulkija saa tarpoa upottavassa lumessa pienellä kaistaleella autojen ajaessa ohi huomioimatta jalankulkijan suojan puutetta, mikäli auto yllättäin heittelehtii liukkalla tiellä. Kaikilla varmastikin tunteet vaihtelevat ennätyksellisen lumimassan kanssa. Olisi hienoa, jos jaksaisimme pitää mielessä kaikki tiellä liikkujat ja huomioida turvallisuus ja sujuvan liikkumisen edistäminen kaikin tavoin. Lumitöitäkin riittää liikuntamuotona varmasti kaikille halukkaille. Talkoolumenluontiin on jopa kehoitettu pääuutisissa.

Päivä on pidentynyt huomattavasti. Lisääntyvä valo piristä kummasti. Se tuo kevään tulon todellisemmaksi. Lintujenkin kuulee jo laulavan aiempaa innokkaammin aurinkoisina päivinä. Vaikka maisema on huikean talvinen, on kevät jo kulman takana. Luonto herää uuteen alkuun, heräätkö sinä?

Elämästä nauttii enemmän, kun on läsnä hetkessä. Juuri nyt, juuri tässä. Älä ajattele menneitä, älä huolestu tulevasta. Mitä teet juuri nyt? Naisten ruuhkavuodet kuluvat usein automaattiohjauksella kalenterin merkintöjä seuraamalla. Jopa harrastuksille on opetettu varaamaan aika kalenteriin, jotta niille jäisi aikaa. Kuinka paljon muistoja näistä vuosista jää? Meneekö aika elämää suorittaessa?

Mitä voi tehdä, jos ei aikaa tunnu löytyvän? Ainoa ratkaisu on yksinkertaistaa elämää. Jotain täytyy jättää pois. ”Mullekaikkihetinyt”-kulttuurissa jostain pois jättäytyminen on kuin jotain jäisi puuttumaan. Meillä kaikilla ’pitäisi’ olla paljon hienoja kokemuksia, jotta elämämme olisi ”täydellistä”. Täydellistä elämää tuskin on, onnellinen elämä kylläkin on mahdollinen. Ovatko määritteet menneet meiltä sekaisin, vai oletammeko täydellisyydestä seuraavaan onnea?

Onnellisuuden kaava on tieteellisesti ratkaistu. 50% tulee geeniperimästämme. Tähän emme voi itse vaikuttaa. 10% tulee olosuhteista, ja siihen voimme osittain vaikuttaa. Loput 40% tulee asenteesta ja ajattelutavasta. Tähän osuuteen voimme vaikuttaa harjoittelemalla. Tiedämme myös, että onnellisuutta lisää se, että meillä on merkitystä elämällemme, että me merkitsemme jollekin toiselle jotain. Meidän tulee myös sitoutua meille tärkeisiin asioihin. Toimia niin kuin uskomme. Nautinto tulee lisämausteena. Nautintoja toinen toisen perään keräämällä ei tule onnelliseksi.

Miten onnellisuutta voi asenteen kautta harjoitella? Aristoteles sanoi aikoinaan, että ”onnellisuus on elämän päämäärä ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen”. Tiedemiehet ovat 2000 vuotta myöhemmin todistaneet filosofin olleen oikeassa. Tekemällä hyviä pyyteettömiä tekoja toisillemme, kasvatamme omaa hyvinvointiamme. Ja ilo tarttuu, kuin flunssa. Se tarttuu kohdattuun ihmiseen ja jopa kohdatun kautta vielä kolmanteenkin. Tekemällä hyviä asioita toisille ja olemalla aidosti ystävällinen, kannustava ja positiivinen voimme vaikuttaa ympäristöömme enemmän, kuin ehkä uskommekaan. Ja ympäriltämme saamme sen saman asenteen pikku hiljaa takaisin itsellemme.

Takaisin ylös.


28 PÄIVÄÄ
29.1.2010

Sanotaan, että asioita tulee kokeilla 28 päivää, jotta näkee tuleeko muutoksesta pysyvä osa elämää. Minä olen nyt ollut syömättä karkkia 28 päivää. Olen ehkä jo tottunut muutokseen paremmin, mutta en koe, että muutos on vielä pysyvä. Karkkia tekee vielä mieli useasti viikon mittaan, mutta halu on jo helpompi ohittaa tai unohtaa.

Olen iloinen edistymisestäni. Naapurin pikkutyttöön verrattuna, olen vielä alkumetreillä. Oona oli kysynyt vanhemmiltaan, maksavatko hänelle 100€, jos hän on vuoden syömättä karkkia. Vanhemmat suostuivat mielellään näin fiksuun, vaikkakin hämmästyttävään ehdotukseen. Oona todellakin oli vuoden syömättä karkkia. Jos ala-asteikäinen tyttö pystyy tähän, minäkin pystyn. Uskon, että Oonaa auttoi se, että hänellä oli ystävä, joka oli tehnyt vastaavan sopimuksen omien vanhempiensa kanssa. Ystävien ja perheen tuki on aina hyvä apu muutoksessa.

Myös minä olen saanut hämmentynyttä vastaanottoa ’karkkilomalleni’. Kun lisään, etten ole luopunut kaikista herkuista, ihmiset ymmärtävät päätöstäni paremmin. Itse koen, että päätös on hyvinkin rationaalinen. Karkit eivät sisällä mitään ravintoaineita. Sitäkin enemmän ne sisältävät aineita, joita en tarvitse ruokavaliooni. Tarkoitukseni on pienillä askeleilla muuttaa elintapojani terveellisempään suuntaan. Minä hyödyn siitä.

Usein ajatellaan, että muutos on aina kivuliasta, vaatii paljon uhrauksia ja tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Myös aiemmat epäonnistumiset voivat viedä uskon muutoksen mahdollisuudelta. Jollekin radikaali nopea muutos voi sopia. Kaikki kuntoon kerralla tyylillä. Jos se ei tunnu omalle tavalle, tee pieniä muutoksia yksi kerrallaan. Se ei ’satu’ niin paljon. Kun pieniä asioita kohtaa yksi kerrallaan, niistä kasvaa isoja muutoksia ajan kanssa. Jo yksi pieni muutos oman terveyden eteen, voi tuoda monta tervettä päivää elämän loppupuolelle.

Takaisin ylös.


KULISSIEN TAKANA
25.1.2010

Mitä kaikkea löytyykään meidän jokaisen kulissiemme takaata? Ystäväni parisuhde loppui, kun hänen pelkonsa tulivat esille epätoivottuna käytöksenä. Toinen osapuoli ei hyväksynyt hänen kasvuaan, eikä halunnut enää jatkaa suhdetta, vaikka ystäväni ensimmäisen kerran elämässään ymmärsi miksi oli käyttäytynyt huonosti ja osaa nyt toimia toisella tavalla. Ymmärrän, että loukkaus on ollut suuri, mutta toisen kasvu tilanteessa ottamaan vastuu omasta käytöksestään, sekä valmius ja halu muuttaa sitä, pitäsi myös olla merkityksellistä.

Mitä tapahtuu työnhakijalle, jonka itsetunto on painettu alas edellisessä työpaikassa, ja nyt hän etsii vähemmän vastuullisia töitä, koska haluaa suojella itseään. Saako haastattelussa sanoa mistä on oikeasti kyse. Asiantuntijoiden mukaan ei, mutta palkkaako kukaan vastuullisia töitä tehnyttä ihmistä perusasiakaspalvelutehtävään. Luultavasti ei, koska ajatellaan, että hän kuitenkin haluaa eteenpäin urallaan ja kyseinen työ olisi vain väliaikainen. Siirtyminen vähemmän vastuullisiin tehtäviin, voi siis olla vaikeampaa kuin uralla ns. eteneminen.

Miksi kuori on meille niin tärkeä? Miksi haluamme antaa itsestämme mahdollisimman täydellisen kuvan? Milloin on soveliasta päästää joku kurkistamaan kuoren alle? Monet asiakkaani olettavat, että osaan olla ’täydellinen äiti’. Varmastikaan kukaan ei osaa sitä ammattia täydellisesti. Joskus ajattelen, että on hyvä välillä ’rähjätä’ ja näyttää aidot tunteet. Miten lapsi oppii toimimaan konfliktitilanteissa, jos ei koskaan pääse harjoittelemaan sitä turvallisessa ympäristössä?

Tänään aamulla minulla meni ’herne nenään’ hyvin triviaalin asian suhteen – pojan kännykkälaskun. Olin myös väsynyt ja samalla ihmettelin miksi minä herään aikaisin hoitamaan aamun kotihommat, kun minä saisin aikatauluni puolesta nukkua pisimpään. Loppusilauksena konfliktiin tuli minulta itku. Suurta äidin ylpeyttä tunsin sillä hetkellä, kun teini-ikäinen poikani tuli kysymään minulta ”äiti onko kaikki hyvin”.

Itse koen, että näin vanhemmuuteni hedelmiä juuri sillä hetkellä, kun minulta petti ’kulissi’. Työhaastattelussa ei tietenkään voi antaa kulissin pettää, mutta olisi mielenkiintoista tehdä koe ja katsoa miten haastattelijat reagoisivat ihmiseen, joka rehellisesti kertoisi aiemmasta työhistoriastaan ikäviäkin kokemuksia: esimerkiksi kiusaamisesta, ja olisi samaan aikaan todella fiksu ja asiallinen. Saisiko hän paikan? Ovatko käsityksemme siitä mitä saa sanoa vanhentuneet?

Kulttuuri sitoo ajatuksiimme paljon arvoja, joiden olemassaoloa emme tiedä. Mitä sinä ajattelet työpaikkakiusatusta? Että hän teki jotain itse tullakseen kiusatuksi? Tutkimusten mukaan kuka tahansa voi tulla kiusatuksi. Kyse on vallanhalusta. Kiusattu joutuu kantamaan stigmaa mukanaan, elämään kokemuksensa ja toisten epäluulojen kanssa. Mitä ajatellaan ihmisestä joka teki yhden ison virheen, mutta on valmis oppimaan siitä? Ystäväni teki virheen parisuhteessaan. Toinen ei antanut sitä anteeksi. Johtuikohan anteeksiantamattomuus omista peloista tai vaikka siitä, ettei kestänyt katsoa heikkouksia täydellisen naisen kulissin takana tai ettei uskalla katsoa omia pelkojaan suoraan silmiin?

Takaisin ylös.


HYVINVOINNISTA
22.1.2010

Uutisissa näkyy lähes joka päivä hyvinvointia ja tai pahoinvointia koskevia juttuja. Itse koen, että aihe on alkanut kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Vielä muutama vuosi sitten pehmeät arvot tuntuivat olevan lähes kiellettyjen listalla, nyt aiheita käsitellään asiallisesti ja avoimesti jopa bisnesmaailmassa.

Muuttaako uutisointi yritysten henkilöstöpolitiikkaa? Ainakin se tukee meitä puhumaan omista ajatuksistamme avoimemmin. Yhä useammalla on tunne, ettei pysy perässä nykyisessä työtahdissa. Pelkästään informaation määrä on valtava. Koko ajan pitäisi jaksaa omaksua uusia asioita, tekniikoita, vimpaimia, ohjeita, trendejä ja visioita työelämän loppuun asti.

Mitä enemmän informaatiota kulkee sähköisesti, sitä yksinäisemmiksi monet tuntevat itsensä. Enää ei ole monessakaan tuttavapiirissä tapana kyläillä toisten kodeissa, vaan ajatuksia ja tapahtumia vaihdetaan erilaisten yhteisöjen sivuilla. Kun ystäviä nähdään, pitää siihen varata aikaa kalenterista jopa monen kuukauden päähän. Viekö informaatiovirta meiltä niin paljon aikaa, että emme siksi näe ystäviä reaali elämässä?

Mitä voimme tehdä voidaksemme paremmin? Kaikki muutoksen avaimet ovat meillä itsellämme. Asiakkaistani näen kerta toisensa jälkeen, miten pienillä muutoksilla, pienillä askeleilla, saa paljon aikaiseksi. Moni saattaa ajatella, että ei kykene muuttamaan elämäänsä, koska muutos tuntuu valtavan isolle. Rima on heti liian korkealla. Kaikkea ei tarvitse kunnostaa kerralla! Aloita siitä mikä tuntuu tärkeimmälle, tai helpoimmalle tai houkuttavimmalle. Kun saat yhden asian toimimaan elämässäsi paremmin, tuntuvat muutkin elämän osa-alueet paremmin sujuville. Siitä se lähtee etenemään ja on voimia siirtyä seuravaan muutokseen.

Myös työpaikoilla voi noudattaa samaa tekniikkaa. Aloitetaan pienellä konkreettisilla asioilla. Ei ole välttämätöntä ostaa isoa ja kallista konsulttiohjelmaa työhyvinvoinnin tueksi. Toki, jos sellaiseen on varaa ja halua panostaa, onhan se ilman muuta hienoa. Pienemmälläkin panostuksella pääsee alkuun. Moni työhyvinvointiohjelma ohjaa ihmisiä ottamaan itse vastuuta olotilastaan. Pieni tiimiworkshop voi antaa isoja eväitä.

Toivon, että tulevaisuudessa työnantajat näkevät työhyvinvointiin panostamisen sijoituksena. Työntekijään vaikuttaa hyvin paljon asenne, jolla heitä työpaikoilla kohdellaan. Aina kun ihminen huomioidaan aidolla tuella ja kannustuksella, tuottaa se hyvää oloa.

Voi hyvin!

Lisää työhyvinvoinnista blogissani.

Takaisin ylös.


AINA EI VAAN JAKSA
13.1.2010

Media pursuaa taas vuoden alussa ohjeita mm. painonpudotukseen sekä muunlaisiin elämäntapa muutoksiin. Voin kuvitella miten ärsyttäviä jutut ovat, jos itsellä ei ole voimia ryhtyä projektiin, vaikka halua olisikin. Muista, että aina ei todellakaan tarvitsekaan jaksaa.

Miksi ihminen on keksinyt loman? Varmastikin joku huomasi, että joskus pitää olla mahdollisuus ottaa rauhallisemmin ja levätä. Toki loma on myös eräänlaista ylellisyyttä, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Mutta lomaa voi ottaa monesta asiasta. Itsekin otan ’lomaa’ juuri karkin syömisestä. Ihan hyvin lomaa voi ottaa mistä tahansa itselle sillä hetkellä ylimääräisestä asiasta. ’Loma ottaminen’ on sanapartena pehmeämpi ja positiivisempi kuin ’lakko’ tai ’lopettaminen’. Lomahan on erittäinen positiiviseksi mielletty sana ja tuo mukavia mielleyhtymiä.

Moni kokee, että haluaa ja jaksaa juuri nyt tehdä muutoksia elämässään. Koska monet ystävät ja tutut ovat samalla reitillä, saa kaverilta tukea ja kannustusta. Elämänmuutoksen tekeminen ei ole pieni juttu. Mitä kauemmin on tehnyt asioita tietyllä tavalla, sitä helpommin siihen lipsuu uudelleen huomaamattaan. Oma karkin syönnin pois jättäminen on pitänyt nyt jo reilut 12 päivää. En enää himoitse karkkia niin paljon kuin ensimmäisellä muutosviikolla. Nyt pelkään, että vahingossa pistän karkkia suuhuni huomaamatta vanhasta tottumuksesta. Karkkia kun on talossa, ja jopa esillä.

Mutta aina ei vain jaksa. Silloin on hyvä levätä ja kerätä voimia. Ehkä pohtia mitä kaikkea on tullut jaksettua ja ammentaa voimaa aiemmista onnistumisista. Ei meidän ole tarkoitus olla täydellisiä robotteja, jotka kulkevat kohti uusia projekteja ja tavoitteita elämän tappiin. Eikä kaikesta ainakaan tarvitse tehdä projektia. Ehkä on välillä hyvä antaa asioiden tapahtua pikkuhiljaa lähes itsekseen.

Minä uskon, että paras vuosi koskaan, rakentuu itsen kuuntelusta. Mikä tuntuu hyvälle juuri nyt. Sitä enemmän elämään. Pahalta tuntuvia asioita vähemmäksi. Kyllä suomalaisessakin yhteiskunnassa saa nykyään olla avoimesti onnellinen ja kulkea kohti onnellisuutta.

Oli mielenkiintoista lukea viime viikolla uutinen Taloussanomien nettisivuilta, että ”Rahan perässä juoksu meni pois muodista”. ”Itse kunkin tulisi miettiä asenteitaan ja pyrkiä toimimaan yhteisöllisesti. Tämä ei kouluttaja Antti Kylliäisen mukaan tarkoita itsensä uhraamista, vaan tervettä itsekkyyttä.” ”Jotta ihmiset jaksaisivat 40 vuotta työelämässä, heistä on huolehdittava” sanoo Työterveyslaitoksen Anneli Leppänen.” Totta. Mielenkiinnolla odotan miten nykyinen taloustilanne ja ihmisten käyttätymistredit ja toiveet kohtaavat arjessa. Lähteekö yhä useampi ihminen intiaan etsimään itseään, vai löydetäänkö hyvä taso tehdä töitä taloudellisesti kannattavasti? Siten, ettei kenenkään tarvitse uupua työtaakan ja kiireen alle.

Takaisin ylös.


EI KARKKILAKKOA
6.1.2010

Vaan karkin syönnin lopettaminen. Tavoitteenani. Kuudes päivä menossa, eikä karkista pidättäytyminen ole vielä yhtään helpompaa. Perhe syö edelleen karkkia. Sitä löytyy myös kaapeista. Pahin on kaapista löytyvä lahjaksi saatu suklaarasia. Jos olisin tiennyt saavani sen, olisin siirtänyt lopettamista parilla päivällä eteenpäin, jotta olisin voinut nautinnollisesti tuhota rasian sisällön. Luulen, että olisi helpompaa, jos kiusaus ei olisi niin lähellä, mutta en voi vaatia muuta perhettä luopumaan minun takiani. Tämä on minun päätökseni. Minun tavoitteeni.

Lipsuminen ei ole ollut vielä lähellä, mutta kuinka makeaa tekisikään mieleni. Ensimmäinen päivä oli kamala. En muuta ajatellutkaan, kuin että nyt en enää syö karkkia - ikinä. Pikkuhiljaa viikon aikana olen tottunut ajatukseen, mutta makeantuska ei ole hellittänyt. Olen sortunut syömään mm. pikkuleipiä, joita en normaalisti syö juuri ollenkaan. Myös jäätelöä syön enemmän kuin normaalisti.

Olen yrittänyt kehitellä erilaisia ’herkkuja’ korvaamaan makeiset. Olen syönyt mm. jäisiä pikkuporkkanoita, liotettuja kik-herneitä, juonut mehua ja teetä litrakaupalla. Voin vain kuvitella miten vaikeaa on lopettaa tupakan polttaminen. Sokeri on sekeästi voimakkaasti addiktoiva aine, koska kolajuomien ja kahvin lopettaminen ei ollut näin pahasti ajatuksia valtaavaa. Mieleeni on jopa tullut syödä kaakaojauhetta, kuten lapsena oli tapana tehdä karkinhimon yllättäessä.

Valmentajana tiedän ja osaan paljon erilaisia muutosta auttavia tekniikoita ja harjoituksia. Toistaiseksi olen tukeutunut vain mielenhallinnallisiin keinoihin. ”Olen päättänyt.” ”Iloitsen onnistumisestani.” ”Uskon onnistuvani.” Tulevaisuuden odotukset muuttuvat itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Kannattaa siis luottaa tulevaan ja omiin onnistumisiin. Se ainakin kasvattaa onnistumisen mahdollisuuksia.

Pikkuhiljaa minun on otettava kiinni siitä, mikä aiheuttaa karkinhimoa. Onko kyse esim. lohtusyömisestä tai huonosta tavasta? Korvaako sillä ruokaa? On helpompaa muuttaa omaa käytöstä, kun huomaa missä kohtaa voi valita toisen reitin tai kun tietää miksi jotain tekee, jolloin on mahdollista oppia uutta ja helpompaa muuttaa ajatustapaa ja käytöstä.

Takaisin ylös.


LUPAUKSIA
30.12.2009

Oivalsin mistä minun olisi hyvä luopua vuonna 2010. Kahtena viime vuonna olen onnistunut luopumaan minua addiktoineista aineista. Vuonna 2008 luovuin kolajuomien käytöstä. Vuonna 2009 luovuin kofeiinipitoisesta kahvista. Silloin tällöin nautin kupin kofeiinitonta kahvia, koska pidän kahvin mausta, mutta en ole enää riippuvainen kahvista enkä kofeiinista. Vuonna 2010 haluan luopua karkin syömisestä. Olen pitkään ajoittain pohtinut karkin syönnin lopettamista, mutta se on tuntunut liian vaikelta. Kun katson taaksepäin ja huomaan muista addiktioista irtautumisen onnistuneen, alan uskoa, että tämäkin onnistuu. Helppoahan se kyllä nyt on niin ajatella, kun juuri herkuttelin suklaarasian parhaimmistolla...

Kolajuomia käytin päivittäin kesästä 1986. Olin Chicagossa suurimaan osan kesää. Päivien lämpötilat hipoivat 40 astetta. Pihallamme oli uima-allas ja autotallissa jääkaapissa aina kylmää kolaa. Siitä se lähti. Sen jälkeen käytin 22 vuotta kolaa päivittäin muutamaan lakkoa lukuunottamatta. Helmikuussa 2008 lopetin käytön kerralla. En tehnyt lakkoa, vaan lopetin käytön.

Kahvin juonnin aloittamisen aikaa en tarkalleen muista, mutta se liittyy työelämään. Työnantajan tarjoama kahvi oli luontaisetu, josta oli syytä nauttia. Toki kahvin piristävä vaikutus auttaa paremmin heräämään työaamuina. Eräänä aamuna keväällä 2009 olin aikeissa keittää aamukahvia joka-aamuiseen tapaani. Yht’äkkiä tunsin kuvottavan tunteen kahvia kohtaan. Päätin hyödyntää tunteen ja jätin kahvin siltä seisomalta.

Kahvin käytön lopettaminen oli vaikeampaa, kuin kolajuomista luopuminen. Muutaman päivän olin täydellisessä sumussa, enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Tuntui, etten nähnyt selkeästi ympärilleni. Viikon kuluttua olivat kaikki vieroitusoireeni hävinneet ja olo alkoi tuntua todella hyvälle. Oli nautinto herätä aamuun, ilman, että tarvitsin kahvista potkua. Myös päiväunien tarpeeni loppui. Tulkitsen sen itse niin, että kun en lähde liikeelle keinotekoisella aineella, en myöskään tule romahtaen alas, kun aineen vaikutus loppuu.

Nyt on vuorossa karkista eroaminen. Aika tuntuu kypsälle tälle askeleelle. Tein tietoisen päätöksen tehdä lupaukseni ’julkisesti’. Uskon sen tukevan irtautumistani. Jos en kertoisi kenellekään, olisi liian helppoa kuvitella tiukan paikan tullen, etten olisi mitään itselleni luvannutkaan. En odota helppoa eroa. Karkkia olen syönyt pari vuotiaasta asti, kun mummoni oli vanhemmiltani salaa alkanut antamaan minulle suklaata.

Karkista luopumisen uskon tiputtavan painoa alas muutaman kilon verran ajan myötä. Uskon myös energiani kasvavan tasaisen insuliinipitoisuuden myötä, kun ei tule keinotekoisia ’huippuja’. Karkki ei ole viimeinen ’herkkuni’. Herkuttelutapoja löytyy vielä useita ja joitain ehkä jopa luopumisen arvoisiakin. Jääköön ne kuitenkin johonkin toiseen ajankohtaan harkittavaksi. Nyt keskityn taklaamaan makeanhimoni.

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Takaisin ylös.


UUDEN JA VANHAN VUODEN MIETTEITÄ
29.12.2009

Uusi Vuosi on anteeksi antavaa aikaa. Uuden Vuoden kohdalla on helppoa jättää vanhat ajatukset ja toimintatavat ja lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Uuden Vuoden kohdalla vanhasta ’puhdistautuminen’ on jopa luonnollista.

Tein itselleni vuoden 2009 alussa useita lupauksia. Kun nyt katson taaksepäin, huomaan niiden kaikkien toteutuneen. Mikään projektini ei ole täysin valmis – onko koskaan-, mutta kaikissa olen edennyt huomattavasti. Niin paljon, että voin iloita edistyksestä estoitta.

Miten sain tavoitteeni toteutumaan? Alusta asti olen uskonut, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni. Ne eivät ole olleet mahdottomia, vaikka ovatkin vaativia. Olen uskonut itseeni, kykyihini, sitkeyteeni. Jokaisen projektin kohdalla olen tehnyt elämänmuutoksen. En ole aikonut tehdä asiaa vain hetken, vaan olen päättänyt olla sekä jatkossa toimia toisella tavalla. Vanhoihin toimintatapoihin on helppo lipsua takaisin, koska reitti on tuttu ja useasti kuljettu. Tärkeää on oppia huomaamaan missä kohtaa, mistä syystä lipsahdus tapahtuu. Kun huomaat kohdan, jossa valitset väärän reitin, ehdit vielä valita uudelleen. Muutoksen tekeminen vaatii oman itsensä kuuntelua.

On hienoa huomata taaksepäin katsellessa, että on kyennyt muuttamaan elämää toivottuun suuntaan. Sitkeyttä se on vaatinut. Olen myös käyttänyt erilaisia harjoituksia hyväkseni prosessissa. Monesta tavoitteestani olen tehnyt aarrekartan. Yhden pienehkön kartan, missä keskitytään maalaamaan millaista elämä on, kun tavoite on saavutettu. Aarrekarttoja pidän kehystettynä työhuoneeni seinällä, jossa näen ne joka päivä. Kartat ovat kauniita, esteettisiä muistutuksia oikeasti haluamistani asioista. Kun tavoite on koko ajan esillä, on päämäärää kohti helpompi mennä.

Joskus tavoitteen saavuttamiseen auttaa se, että on ’tilivelvollinen’ toiselle ihmiselle. Ehkä tähän perustuu osaltaan mm. Painonvartijoiden toiminta. Etenemistä ei kuitenkaan tarvitse tarkastaa joka viikko. Mieti mikä on sinulle hyvä tahti. Milloin sinä haluat saavuttaa tavoitteesi?

Tavoitteen on syytä olla oma aito toive. Omia toiveita on kevyempi toteuttaa, kuin toisen sanelemia. Muista, että kaikkien ei tarvitse haluta samoja asioita, samaan tahtiin. Eikä aina tarvitse olla tavoitteita. Joskus on hyvä vain olla. Mikä sen nautinnollisempaa, kuin että elämä on tässä ja nyt enkä tarvitse mitään muuta?

Takaisin ylös.


JOULUMUISTOISSA
22.12.2009

Jouduin sunnuntaina turvautumaan Malmin päivystyksen apuun kovan vatsakivun takia. Epäilynä oli umpisuolentulehdus ja jouduin pohtimaan jouluun vaihtoehtoista viettotapaa.

Mieleeni muistui sairaalassa ollessani yksi hienoimmista joulumuistoistani. Kun olin pieni, äitini oli töissä vanhusten sairaalassa. Henkilökunnalla oli tapana herättää vanhukset jouluaattoaamuna joululauluilla. Äitini oli aina mukana kulkueessa, vaikka hänellä oli aattoisin vapaapäivä. Innokkaana kuorolaisena menin itsekin mukaan kulkueeseen, vaikka se tarkoitti aikaista heräämistä jouluaattoaamuna.

Sairaalassa sain käteeni kynttilän, ja toiseen laulujen sanoja. Kuljimme hämärässä sairaalassa kulkueessa osastolta toiselle joululauluja laulaen. Samalla huoneisiin sytytettiin valot. Laulukulkue on kauneimpia ja hienoimpia joulumuistojani. Tunnelma aamuisen hämyisessä sairaalassa oli hiljainen, mutta ihana. Sain laulaa kauniita joululauluja. Olin ainoa lapsi kulkueessa ja vanhukset olivat mielissään kirkkaasta äänestäni. Oli hienoa olla mukana tuottamassa pientä iloa sairaalan asukkaiden elämään. Muisto koskettaa vieläkin.

Kun kulkue oli ohi, jokajouluiseen ’traditioon’ kuului myös, että oksensin jännityksestä sairaalan lattialle, kun äitini oli hakemassa tavaroitamme. Myös kuume nousi jännityksestä, eikä ruoka maistunut. Siitä alkoikin pitkä odotus iltaan ja joulupukin tuloon.

Isäni suku kokoontui aina yhteen jouluaatoksi. Mummo teki hyvää ruokaa, ja siitä nautittiin pitkän kaavan mukaisesti. Olin ainoa lapsi suvussa pitkän aikaa, mutta minua onneksi armahdettiin joulupukin käynnillä ennen kahvin ja kakun nauttimista. Tuskin yhtään joulua vietetään vieläkään, ilman että joku muistaa mainita oksenteluni ja ruokahaluttomuuteni jouluaattoisin. Sukujouluperinteemme on yksi hienoimmista perinteistämme. Joulun tunnelma tulee siitä, kun istumme kauniisti katetun pöydän äärellä, syömme pitkään ja rauhassa samalla kun juttua ja naurua riittää. Isäni suku on siunattu tarinoiden kertojilla. Ainakin jossain vaiheessa iltaa, nauramme kyyneleet poskille vierien.

Toivon sinun jouluusi ihania lämpimiä kohtaamisia läheistesi kanssa sekä rentoa ja rauhallista tunnelmaa. Minun vatsakipuni ei onneksi ollut leikkausta vaativaa, joten pääsen nauttimaan jälleen kerran yhdestä ihanasta aattoillasta läheisteni kanssa.

Takaisin ylös.


KODIN KUVALEHDEN MUUTTUMISLEIKISSÄ
6.12.2009

Keväällä huomasin ilmoituksen Kodin Kuvalehdessä. 30-40-vuotiaita naisia haettiin muuttumisleikkiin malleiksi. Kysyin muutamalta kolleegalta löytyisikö halukkaita mukaan kokeiluun. Onneksi seikkailunhalua löytyi ja pääsin tekemään yhteistä hakemusta. Uskoimme kokemuksen olevan hauska ja opettavainen. Toivoimme pääsevämme rikkomaan omia mukavuusrajoja kameran eteen.

Elokuun lopussa saimmekin yllättävän yhteydenoton Kodin kuvalehden tuottajalta. Hakemuksen olimme jo kaikki tainneet unohtaa. Mitä virtaa yhteydenotto antoikaan. Hymy ei väistynyt huulilta moneen päivään. Kampaamokäynnin odottelu, ja päivien laskenta alkoi.

Hiusmuotoilu Pointissa emme kovin paljon toisiamme ehtineet nähdä. Aikamme olivat limittäin ja touhu ympärillämme kova. Toimittaja haastatteli kauneudenhoitorutiineista samalla kun hiusmuotoilija leikkasi ja värjäsi hiuksia. Jokainen sai upeat hiukset ja hyvän mielen aamupäivästä. Ajatuksissa kuitenkin jo jännitimme seuraavan päivän kuvauksia.

Kuvaustiistai valkeni kylmänä ja tuulisena päivänä. Aamulla meille tarjottiin aamupala toimittajan kysymysten kera Kämpin Yumessa. Aamupala hotellissa oli ihanan ylellinen. Söimme ja juttelimme samalla stressittömästä joulusta. Koko ajan ajatuksissa oli kuitenkin tuleva päivä kuvauksineen. Miten pärjään? Mille näytän? Kameran edessä oleminen ei ole helppoa, mutta ystävien kanssa on mukavuusraja helpompi ylittää.

Vihdoin studiolla. Paikalla oli paljon porukkaa. Hiusmuotoilijat Pointista, Kodin kuvalehden toimittajia, graafikko sekä tuottaja. Rekeittäin ihania vaatteita ja asusteita. Varsinkin kengät olivat fantastisia ja niitä oli suunnattomasti. Toisessa studiossa kuvattiin Trendin kansikuvaa savujen kera. Meillä oli rekvisiittana lunta.

Ammattimeikkarin meikkauksessa oleminen oli ihanaa. Oli outoa nähdä itsensä peilistä vahvassa, upeassa meikissä. Sain paljon uusia ideoita omaan arki- ja juhlameikkiin.

Eniten aikaa vei stailaus. Oli mielenkiintoista huomata, että kykeni riisuutumaan vieraiden ihmisten edessä. TV:stä on oppinut, että mallien kuuluu tehdä siten, joten tein aivan samoin.

Kameran edessä oleminen oli vaikeaa. Lumen takia meillä oli tietyt asennot, joissa jalkojen piti pysyä, mutta kuitenkin liikkua ja antaa erilaisia ilmeitä. Se oli hauskaa ja hermostuttavaa samaan aikaan. Ehkä hermostuminen tulee siitä, ettei itse pysty vaikuttamaan julkaistaviin kuviin. Ei tiedä mikä kamala kaksoileuka tai irvistys valitaan julkaistavaksi.

Kokemuksena päivä oli huippu. Näin miten paljon työtä juttujen takana tapahtuu. Opin itsestäni ja omasta käyttäytymisestä. Menin mukavuusrajojen ulkopuolelle ja heittäydyin toisten ’armoille’. Kerrankin en ollut kontrollissa, vaan jouduin luottamaan muiden näkemykseen. Valmiin jutun voi käydä lukemassa tästä.

Takaisin ylös.


HUOMAA ASIAT ENNEN KUIN MENETÄT NE
20.11.2009

Filosofian historian suurimmaksi pessimistiksi sanottu Schopenhauer (1788–1860) mietti aikoinaan perusteluja sille, miksi maailmaa ei pitäisi olla lainkaan olemassa. Perusteissa oli mm se, että suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole onnellisia, sekä että emme huomaa hyviä asioita ympäriltämme, ennen kuin olemme menettäneet ne. Ehkä kuitenkin on parempi herätellä ihmisiä huomaamaan hyvät asiat ympäriltään, kuin toivoa maailman loppumista!

Pessimismi voi olla ihan hauskaakin. Monissa elokuvissa ja stand up komiikassa se toimii loistavasti. Woody Allenin esittämät ’roolihahmot’ ovat hyvä esimerkki. Tosielämässä sellaisen ihmisen päivittäinen kohtaaminen voisi olla todella raskasta. Kun kohtaa iloisen ihmisen, osa ilosta tarttuu kohdattuihin ja vielä heistäkin eteenpäin. (Tämä on todistettu tieteellisesti.) Samoin käy, kun tapaa ihmisen, joka on huonolla tuulella tai voi huonosti. Pahaa oloa leviää toisillekin.

Entä jos kotona tai työpaikalla on joku, joka jatkuvasti vain valittaa? Vaikka kuinka yrittäisit hienovaraisesti elekielellä kertoa, että sinua ei aihe kiinnosta, mutta se ei auta. Joskus ihmiset valittavat, kunnes he kokevat että heitä on kuultu. Yritä ensin kuunnella ja viestiä vahvasti, että kuulet ja ymmärrät mitä hän sanoo. Jos valitus silti jatkuu, voit yrittää kertoa omasta positiivisemmasta suhtautumisestasi maailmaan, ja miten se sinua hyödyttää. Voit myös yrittää lähettää linkkiä kiinnostavaan artikkellin, missä aiheesta puhutaan toivomallasi tavalla.

Voit ehdottaa kotona tai työpaikalla positiivisuuden teemapäivää. Kokeilua, jolloin negatiivista puhetta ei sallita. Usein näissä kokeiluissa herää huomioita kevyemmästä olosta ja paremmasta työilmapiiristä, jolloin ihmiset saattavat innostua jatkamaan kokeilua tai tekemään siitä pysyvän tilan. Asiat pitää toki pystyä käsittelemään asiallisesti, vaikka olisivatkin vaikeita tai tuntuisivat negatiivisille. Myös lahjakortti positiivisuusvalmennukseen voisi toimia, jos vastaanottajan tiedettäisiin olevan loukkaantumatta siitä ja osaavan heittäytyä prosessiin.

Huomaa siis hyvät asiat ympärilläsi. Niiden huomioimisen taitoa voi harjoitella joka päivä. K iitollisuuden päiväkirja on loistava tapa antaa huomiota hyville asioille. Kun päiväkirjaa on kirjoittanut jonkin aikaa, alkaa pienet ihanat asiat huomaamaan automaattisesti. Ja niitä pieniä ihanuuksia löytyy kaikilta. Lupaan sen.

Takaisin ylös.


VUOROKAUDESSA ON 24 TUNTIA
12.11.2009

Ihmisiä vaivaa sairaus nimeltä kiire – kiiresairaudeksikin kutsuttu tila. Usein ihmiset kaipaavat lisää tunteja vuorokauteen. Näin tein aiemmin itsekin. Sen jälkeen, kun aloin yksinkertaistamaan elämääni, olen saanut enemmän tunteja vuorokauteeni. Hyvin pienien asioiden karsimisella on isoja vaikutuksia. Mistä sinä voit karsia?

Itse sanon ei asioille, joita en oikeasti halua tehdä ja joita ei ole pakko tehdä. Kuinka paljon tulee tehtyä asioita silkasta velvollisuuden tunteesta? Kun luulee, että niin pitää tehdä. Kun sitten jonkin asian tekemisen lopettaa, huomaa, ettei kukaan välttämättä edes huomaa muutosta. Kenelle oli tärkeää tehdä sitä? On myös mukavampaa tehdä asioita, joita oikeasti haluaa tehdä.

Kuinka usein on pakko lukea sähköposteja? Kun vähentää sähköpostien ja sosiaalisten medioiden käyttöä, säästää reilusti aikaa. Jos jollain on todella kiireellistä asiaa, hän soittaa. Muutoin sähköpostien tarkastamiseen riittänee pari kertaa päivässä.

Kun käy ruokakaupassa kerran viikossa, säästää pohtimista, matka-aikaa ja tavaroiden paikoilleen laittamista, vaikka kerralla joutuukin tekemään enemmän. Jos taloudesta löytyy pakastin, voi kauppareissuja vähentää. Tee myös kerralla enemmän ruokaa ja pakasta ne sopiviin annoskokoihin.

Kuinka usein on pakko pestä pyykkiä? Kuinka usein on pakko vaihtaa vuodevaatteet? Jokaisella on varmasti oma mittarinsa näihin asioihin. Jos kaikki maailman ihmiset käyttäisivät vaatteita vaikka päivän pidempään, millainen ympäristövaikutus sillä olisikaan? Jos siis opettelee olemaan likaamatta vaatteita, säästää omaa aikaa ja ympäristöä.

Täytyykö kodin olla pölytön ja kaikkien tasojen kiiltäviä? Äidilläni oli tapana sormella kokeilla eri pintoja ja kertoa, jos pinnat kaipasivat pyyhintää. Sillä ei ollut vaikutusta minuun. Minä priorisoin muut asiat lapsiperhe-elämässä kuin pölyttömyyden. Nyt kun katselen taaksepäin, voin vain kuvitella, kuinka paljon aikaa olisin saanut tuhlattua turhan usein tehtävään pölyjen pyyhintään. Erän vanhempi sukulaisrouva kerran ihmetteli, että vaikka kuinka siivoaa joka päivä, niin aina lattialta löytyy pientä murua ja likaa. Niinpä! Niin kauan kuin talossa asutaan, siellä on asumisen jälkiä.

Kun hankkiutuu eroon turhasta tavarasta, ei mene aikaa niiden huoltamiseen ja huolehtimiseen. Kierrättämällä säästää myös luontoa. Lähes joka tavaralle löytyy jossain halukas käyttäjä. Netin kautta on helppoa kierrättää. Toki tavaran kiertoon laittamisen vaiheessa kuluu enemmän aikaa, mutta se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Paljon aikaa säästää myös, kun lopettaa viihdeshoppailun tai vähentää sitä.

Helppo tapa säästää aikaa, on nauhoittaa televisiosta katsottavat ohjelmat digiboxille ja kelata mainokset yli. Tunnin ohjelman aikasäästö on 20 minuttia. Puolen tunnin ohjelman aikasäästö on kymmenen minuttia. Samalla välttää mainostajien tyrkyttämät ostoimpulssit.

Elämän yksinkertaistaminen antaa aikaa asioille, joita oikeasti haluaa tehdä. Suosittelen kokeilemaan vaikka vain pienillä askeleilla.

Takaisin ylös.


HYVÄONNISET IHMISET OVAT SOSIAALISIA JA ULOSPÄINSUUNTAUTUNEITA
26.10.2009

Richard Wisemanin viisauksista on mukava jatkaa. Yksi onnekkuuteen vaikuttava asia on sosiaalisuus. Olen kohdannut koiran hankinnan jälkeen aivan uudenlaista sosiaalisuutta; ’koirasosiaalisuutta’. Koiran kanssa kulkevalle ihmiselle on paljon helpompi jutella. Olen asunut seudulla vuosia, mutta vasta nyt olen alkanut tutustua lähialueen eläkeläisiin ja kotiäiteihin. Ihmisiin, joilla on aikaa ulkoilla. Selkeästi suomalaiset ovat sosiaalisempia kuin päälle päin näyttäisi, me vain tarvitsemme hyvän verukkeen aloitta jutustelu vieraan ihmisen kanssa.

Sosiaalisuus on meille hyväksi. Hyväonniset ihmiset ovat sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat avoimia uusille asioille ja haluavat vaihtelua. He luovat itselleen onnekkaita mahdollisuuksia laajan sosiaalisen verkostonsa avulla. He huomaavat mahdollisuudet ympärillään ja tarttuvat niihin. Nämä onnekkaat ihmiset suhtautuvat elämään myös rennommin.

Leikkaamisien ja irtisanomisen jälkeen ihmiset ovat entistä yksinäisempiä työpaikoillaan. Vähemmän tekijöitä tekee enemmän töitä. Aikaa sosiaalisuudelle ei monestikaan enää ole. Uutiset toitottavat pahoinvointia työpaikoilla. Tänään Taloussanomat uutisoi, kuinka ”töissä ei jaksa enää kukaan”.

”Työorganisaatioissa ja työpaikkatasoilla pitäisi tehdä paljon, että töissä jaksettaisiin nykyistä pidempään, sanoo Akavan tutkija Ulla Aitta. Eläketurvakeskuksen tilastoista selviää, että eläkkeelle jäävistä kolmannes jää työkyvyttömyyseläkkeelle ja työkyvyttömyyden takia työelämän jättäneiden keski-ikä on vain hieman päälle 52 vuotta. Työkyvyttömyyden yleisimmät syyt ovat mielenterveyden häiriöt ja masennus sekä tuki- ja liikuntaelintensairaudet. Ulla Aitan mielestä on olennaista miettiä, miten etenkin naisia tuetaan, että he eivät joutuisi ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Naisille on hyvin tärkeää kiireen väheneminen.”

Työhyvinvoinnista on nykyään paljon tutkittua tietoa. Toimivia palveluita työhyvinvoinnin edistämiseksi saa varmasti jokaisesta kunnasta ja kaupungista. Kela tukee yritysen työhyvinvointia TYKY-korvauksien kautta.

Valmennus ja työnohjaus ovat mainioita tapoja antaa työntekijälle aikaa ja huomiota. Ammattitaitoinen valmentaja pystyy opastamaan muutamilla tapaamisilla työntekijän takaisin hyvinvoinnin tielle. Sijoitus ei ole iso lopputulokseen verrattuna. Hyvinvoiva työntekijä on ahkerampi ja luovempi ratkaisemaan ongelmia. Hän myös jakaa ympärilleen hyvää mieltä omalla asenteellaan.

Mikä siis estää päätäjiä sijoittamasta hieman työhyvinvointiin? Onko se huoli omasta bonuksesta? Vai onko se lyhytnäköinen liika ahneus?

Hyvinvointia jokaiselle!

Takaisin ylös.


KOHTAAMISIA IHANIEN IHMISTEN KANSSA
20.10.2009

Englantilainen psykologian professori Richard Wiseman on tutkinut vuosia onnekkuutta. Yksi iso osa onnekkuutta on sosiaalisuutemme sekä huomiokykymme havaita asioita ympäriltämme. Usein olemme niin keskittyneitä omiin asioihimme, että emme huomaa hienoja mahdollisuuksia ympärillämme.

Tämä syksy on tuonut uusia ihania ihmisiä elämääni. En tiedä olenko lähettänyt ympärilleni energiaa, jossa olen erityisesti vetänyt puoleeni innostavia kohtaamisia, mutta näin onnekkaasti on tapahtunut. Uskon, että Wisemanin oppeihin tutustuneena, annan erilaisille pieniltäkin tuntuville mahdollisuuksille suurempaa painoarvoa.

Kävin kokeilemassa kasvojen lymfahierontaa Salon ja Beauty Clinic Lunesis:ssa. Sky-kosmetologi Taina Hoikkala teki ihanan rentouttavan hoidon kauniissa ja rauhallisessa hoitola ympäristössä. Samalla puhuimme, minun aloitteestani, miten meidän maailmamme kohtaavat, vaikka ammattimme ovat aika erilaiset. Taina keskittyy näennäisesti enemmän kuoreen ja minä valmentajana henkiseen puoleen.

Työmme tulokset ovat kuitenkin nähtävillä myös ’vastakkaisella’ puolella. Kun hoitaa vaikka omaa ihoaan, tuntuu hyvä olo myös tunnepuolella. ”Jos olo on kaunis, käyttäytyy kauniisti” on sanonut viisasti John Galliano. Hän on oikeassa. Mitä me tunnemme sisällämme, levitämme sitä ympärillemme. Kun kehittää itseään henkisesti, oppimme pitämään itsestämme, kun voimme paremmin, näkyy sekin ulospäin positiivisena säteilynä, ilona, hymynä tai vaikka tyyneytenä.

Oli mielenkiintoista löytää yhteinen pohja kosmetologin ja valmentajan ammatista. Molemmat tähtäävät ihmisen hyvinvointiin ja tukevat toistensa työtä. Tästä innostuneena aloimme juttelemaan erilaisista yhteistyö mahdollisuuksista. Millaisia palvelupaketteja meillä onkaan mahdollisuuksia kehittää yhdessä tiimi-iltojen tai ystäväkokoontumisien ohjelmaksi!

Kokenut kouluttaja ja valmentaja kaupunginosastani kutsui minut kahville juttelemaan yhteisestä toimialastamme. Lähdin paikalle avoimin mielin ja kiinnostuneena. Sain tapaamisesta itselleni energiaa ja inspiraatiota enemmän kuin mistään pitkään aikaan. Periaattessa olisimme voineet käyttäytyä kuin kilpailijat, joita olemme. Sen sijaan kohtasin upean mentorin, joka jakoi minulle oppeja omista kokemuksistaan pyyteettömästi.

Oli upeaa kohdata ihminen, joka antoi pyytämättä mitä hänellä oli annettavaa. Kuinka usein sellaisen ihmisen tapaa? Kuinka usein olen itse sellainen?

Takaisin ylös.


ÄLÄ ANNA TOISEN PILATA HYVÄÄ PÄIVÄÄSI
8.10.2009

On aamuja, joilloin lähdet liikkeelle hyvällä mielellä ja hyvin odotuksin. Toinen henkilö voi kuitenkin suistaa sinut väliaikaisesti raiteiltasi julmuudella, välinpitämättömyydellä, väärillä syytöksillä tai vaikka epäreilulla kohtelulla. Jotta et pilaisi hyvää päivääsi toisen ihmisen ajattelemattomuuden takia, on olemassa keinoja päästä eteenpäin ikävästä tunteesta.

Voit pohtia mistä toisen käytös johtui. Onko hänellä huono päivä? Onko jotain todella ikävää tapahtunut? Eikö hän ymmärrä miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin ihmisiin? Kun kiinnostut toisen ihmisen tilanteesta ja elämästä, saat ymmärrystä ja empatiaa omaan ajatteluusi.

Mikäli kyseessä on ongelmatilanne, lähde kulkemaan kohti ratkaisua, ja lopeta ongelmassa pyöriminen. Tavoitteena etsiä ratkaisu, mikä on hyvä molemmille osapuolille. Sellainen voi löytyä! Muista, että mielipiteenvaihdot, keskustelut ja väittelyt voivat olla rakentavia. Erimielisyydet ja kompromissit ovat yleensä kehittäviä. Konfliktit ovat usein tuhoisia.

Mitä jos sinua loukataan useasti ja toisen ihmisen toiminnan ymmärtäminen ei onnistu? Suosittelen antamaan anteeksi. Mikäli pyrit unohtamaan asian, se muistuu mieleesi jossain vaiheessa elämää. Jokin tuoksu, ääni, ihminen tai tapahtuma voi tuoda ikävä muiston mieleesi. Unohtaminen onnistuu vain jonkin aikaa.

Anteeksi antaminen vaatii paljon. Varsinkin, jos toinen ei ole pyytänyt anteeksi. Anteeksi antaminen on kuitenkin ainoa reitti omaan mielenrauhaan. Hyödyt siitä itse eniten.

Anteeksi antaminen sujuu helpommin, kun ensin käsittelet tunteet. Suret surun. Käyt läpi vihan, loukkaukset sekä muut syntyneet tunteet. Muista myös, että toisen teko ei ollut oikeutettua. Ketään ei saa loukata tarkoituksella. Kukaan ei ansaitse sitä. Mikäli sinulla on voimia, voit yrittää selvittää väärinkäsitykset ja tapahtumat. Uskalla puhua, kysyä ja toimia, jos se on sinulle tarpeen. Anna aikaa toipumiselle.

Jos et halua antaa anteeksi, voit jäädä odottamaan anteeksi antamisen halun syntymistä. Ei ole pakko valita katkeruutta tai vihaa.

Paulo Coelho on sanonut hienosti: ”Kohtalo muuttaa ihmistä aina suotuisaan suuntaan, kunhan osaa tulkita muutokset oikein."

Hyviä tulkintoja kohtaloille toivottelee Heidi

Takaisin ylös.


POSITIIVISUUTTA ILMASSA
25.9.2009

Kiireisen kaksiviikkoisen jälkeen kävelin tänään ruokakauppaan. Luksusta. Ainakin se tuntui sille. Huomasin huomaavani hengittäväni mukavan raikasta syksyistä ilmaa. Samalla hetkellä mieleeni muistui toissa aamu, kun kello viisi Amadeus herätti viemään ulos tarpeilleen. Lämpötila oli lähellä nollaa ja palelin ulkona yövaatteissa. Nostin jostain syystä katseen taivaalle ja kohtasin mielettömän upean tähtitaivaan. Milloinhan olin viimeksi sen niin kirkkaana nähnyt? Kävelin koulutukseen samaisena aamuna ja jotenkin kaikki mitä näin Helsinginkadun varrella tuntui ystävälliseltä. Joiden ihmisten huomasin jopa hymyilevän ja taisin hymyillä itsekin, vaikka hieman väsytti. Aloin miettimään mikä ihmeen positiivisuus minuun oli iskeytynyt.

Huomaan todella muuttaneeni ajatustapaani ja asennettani monessa suhteessa. Voin vain kuvitella kuinka ärsyttävää se voi joidenkin mielestä olla. ”Aiemmassa elämässäni” en olisi uskonut kenekään oikeasti nauttivan naurettavan pienistä asioista. En usko että tungen asennettani toisten kurkuista alas. Luulen, että asenne enimmäkseen jää sisälleni. Olin typpinä enemmän ”varuilla oleva” kuin ”avoin”. Mutta toivon, että asenne näkyy edes sanoissani ja teoissani.

En todellakaan aina ole ollut tällainen. Olen kaksi vuotta tehnyt töitä positiivisemman elämänasenteen eteen. Moni voi kysyä mielessään miksi. Mitä se hyödyttää? Itseäni se ainakin hyödyttää keventämällä olotilaani. Voin paremmin, olen hyvällä tuulella, jaksan arkea, olen muunmuassa sosiaalisempi ja kärsivällisempi. Koen sen itse ja lähipiirini saa nauttia siitä. Positiivinen asenne ei ole amerikkalaista hömpötystä, vaan yksi varteenotettava tapa muuttaa omaa elämää helpommaksi. Positiivisuutta voi opetella.

On hieno tunne, kun huomaa nauttivansa pienistä asioista. On hieno tunne, kun huomaa huomaavansa pienet asiat. Hetkemme ovat täynnä ilmaisia ilon lähteitä. Vain näkökantaa muuttamalla pääsee niihin kiinni. Kiinnitä huomiota siihen mihin kiinnität huomiota. Saatat oppia jotain uutta itsestäsi.

Takaisin ylös.


KUNNIOITUKSESTA MYKKÄNÄ
14.9.2009

Olin hiljattain ohjaamassa valmennusklinikka TYKY-valmennusta ryhmälle yrityksessä, jossa työntekijöiden hyvinvointiin panostettiin paljon. Tarjolla oli mm. hierontaa, kuntokampanjaa, erilaisia liikuntamuotoja tanssista sählyyn sekä mahdollisuus itsensä kehittämiseen valmennuksen kautta.

Olen edelleen kunnioituksesta ’mykkänä’ yrityksen loistavaa asennetta kohtaan. Kun kuljin läpi talon, siellä huokui hyvä energia monessa muodossa. Työpisteet olivat siistit. Puheensorinan äänenpainot olivat mukavalla tasolla. Ihmiset tuntuivat viihtyvän talossa ja arvostus työnantajaa kohtaan välittyi minulle, vierailijalle asti. Yritys teki minuun suuren vaikutuksen. Ihmisistä huokuva energia välittyy kaikkialle ja vaikuttaa moniin asioihin työpaikalla.

Tutkimusten mukaan pystymme tekemään toisiimme ison vaikutuksen pienillä asioilla ja sanoilla. Voin valita miten kohtelen ihmisiä ympärilläni. Olenko kannustava ja tukeva, vai annako oman pahan oloni ja turhautuneisuuteni vyöryä yli ja satuttaa muita. Levitänkö ympärilleni pahaa oloa vai levitänkö ympärilleni hyvää oloa?

Saman valinnan tekee yritys. Toki työpaikan antaminen ja palkan maksaminen ovat jo hienoja asioita. Valitettavasti ihminen ei jaksa antaa täyttä panosta vuosia ilman, että hän saa jotain positiivista latausta välillä takaisin itselleenkin. Välittämisen osoittamisen ei tarvitse olla kallista. Kukaan ei varmastikaan nykyisessä tilanteessa oleta pääsevänsä firman kustannuksella matkustamaan shamppanjalasi kädessä ykkösluokassa pitkälle viikonlopulle puoliso mukana. Nyt tyydytään vähempään sekä henkisempään. Materialistinen aikakausi hiipuu pikku hiljaa henkisemmän aikakauden edestä.

Ihmisellä on halu kehittyä, tulla onnelliseksi, löytää tasapaino työn ja kodin välille, olla tyytyväisiä arkeensa. Haluamme takaisin taitoja, jotka ovat jotenkin ’kadonneet’. Oman elämän hallinta olisi myös hyvä aine kouluopetukseen yläasteelle. Onneksi sitä pystyy opettelemaan tarvittaessa koska vaan.

Katso lukuvinkkini, kun mielenkiintoiset ’self help’ kirjat kiinnostavat.

Takaisin ylös.


HYVÄÄ TYÖHYVINVOINTIA
29.8.2009

Viime aikoina olen paljon kuullut ihmisten puhuvan työpaikkansa ”hankalista tapauksista”. Tällä kuvauksella tarkoitetaan monenlaista eri tilannetta. Joku kertojien mielestä on valittaja, joku ei hoida hommiaan, joku etsii aina syntipukkia muista, toinen ei osaa olla toisten ihmisten kanssa.

Selkeästi nykypäivänä organisaatiolla itsellään ei ole aikaa paneutua tilanteen hoitamiseen, jolloin tilanne vain pahenee. Miksi näitä ihmisiä varten ei palkata valmentajaa, jolla olisi mahdollisuus organisaatioon kuulumattomana valmentamalla auttaa ”hankalaa tapausta”? Valmentajalta huomiota tarvitseva ihminen saa kaivattua huomiota, luottohenkiln joka kuuntelee sekä asiantuntijan auttamaan vaikeaan elämäntilanteeseen.

Apua nämä ”hankalat tapaukset” tarvitsevat. Jotain on pielessä, mahdollisesti henkilökohtaisessa elämässä, mahdollisesti työtilanteessa, mahdollisesti organisaatiossa. Mikäli tilannetta ei selvitetä, ei etsitä ratkaisua, vie tilanteen ’sietäminen’ organisaatiolta paljon ylimääräistä aikaa. Samalla turhautuminen ”hankalaan tapaukseen” kasvaa. Kehä pyörii väärään suuntaan.

Valmentajan, joka tulee työyhteisön ulkopuolelta, on helpompi saada vaikeassa tilanteessa olleen työntekijän luottamus. Kun on pitkään ollut syntipukkina, kiusattuna tai ulkopuolisena organisaatiossa, ei ihminen toimi organisaation ihmissuhteissa enää normaalilla tavalla. Jokainen päivä on ollut eräänlaista henkiinjäämistaistelua, jolloin ihminen on sisäisessä ”taistele tai kuole” tilanteessa. Hyvä valmentaja ymmärtää lähtötilanteen ja osaa suhtautua siihen tilannetta edistävällä tavalla.

Valmennusta voi olla vaikea ’myydä’ sitä tarvitsevalle työntekijälle. Usealle se on kuitenkin tervetullut tauko viikkoon. Aika jolloin työpaikalla voi miettiä omaa hyvinvointia ja omaa tulevaisuuttaa. On joku joka kuuntelee, joku joka haluaa parastasi. Kun ihminen huomaa, että ratkaisu on mahdollista ja siihen pystyy vaikuttamaan itse, muttuu tunnetila heti positiivisempaan suuntaan. Uhrin asemasta toimijaksi siirtyminen tuottaa myönteistä toimintaa, mikä kantaa tilanteessa eteenpäin.

Jokaisen vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen pitäisi saada apua, tukea ja kannustusta. Avun antaja voi olla ystävä, työtoveri, terveydenhuollon ammattilainen tai palkattu valmentaja. Nopeita muutoksia ihmisissä nähneenä, voin vain toivoa, että organisaatioissa huomataan miten tehokkaasti ja halvalla, valmennus tuo apua työpaikan hankaliin tilanteisiin. Organisaation pitää kuitenkin olla valmis kuulemaan, että siinäkin saattaa olla jotain korjattavaa.

Takaisin ylös.


HYVÄÄ OLOA
26.8.2009

Aina kausimuutoksen aikaan lehdet pursuavat uusista ideoista. Tarjolla on kuntoilumuotoja, elintapojen parantamis ohjeita sekä erilaisia elämänmuutoksia. Ystävät ilmoittautuvat kilpaa eri kursseille. Mitä jos itse ei jaksa, mutta koko ympäröivä maailma tuntuu tuputtavan kaikkea mitä pitäisi vielä tehdä?

Hyvä olo ei tule pakoittamalla. Jos olotila ei salli lisää kalenterimerkintöjä, älä syyllistä itseäsi siitä. Meillä kaikilla on erilainen tilanne ja erilaiset voimavarat. Elämäntilanteet muuttuvat. Mikäli haluaisit tehdä jotain, mutta et jaksa, lupaa että teet sen kun jaksat ja anna itsellesi aikaa levätä.

Ajattelin että kaiken syysenergian ohella olisi hyvä kerrata yksinkertaisia rauhoittumisen ja lepäämisen vinkkejä. Näitä voi käyttää myös palautumiseen rankan suorituksen jälkeen.

1) Opettele sanomaan ei
Kun tarvitset lepoa ja rauhaa, kerro ihmisille rohkeasti, että juuri nyt et jaksa. Voit myös vedota kiireeseen. Naisia on opetettu huolehtimaan toisista, mutta myös itsestä on oikeus huolehtia. Yleensä syyllisyys kieltäytymisestä estää kieltäytymään pyynnöstä. Tutkimusten mukaan saadut kieltävät vastaukset eivät aiheuta suuria reaktioita saajassa. Ihmiset menevät eteenpäin ja keksivät muita ratkaisuja.

2) Hiljennä tahtia
Haluatko oikeasti kävelläkin vauhdikaasti, vai onko kiire vain jäänyt korvien väliin? Mitä jos kuuntelet hetken omaa hengitystä ja työnnät kaikki ajatukset siksi aikaa pois? Anna aivojen levätä tovi ja jatka sitten toimintaasi hyväksi kokemallasi tahdilla. Aina ei tarvitse olla supersuorittaja. Mikäli kiire tuntuu jatkuvalta, mieti mistä voit luopua, jotta ehdit nauttia elämän suomista hetkistä.

3) Naura
Nauru rentouttaa ja saa varmasti hyvälle tuulelle. Mikä saa sinut nauramaan? Katso hyvä komedia tai lue hauskaa kirjaa. Pyydä ystäviä kertomaan vitsejä tai jakakaa yhdessä omia kommelluksianne. Jo väkisin hymyileminen saa aivot uskomaan, että olemme paremmalla tuulella. Väännä suunpielet ylös ja rauhoitu. Nauru myös lievittää stressiä.

4) Älä vertaa itseäsi muihin
Aina löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, taitavampi. Joku jolla on parempi työ, palkka, auto tai asunto. Joku jolla on menestyksekkäämpi elämä. Toisiin on turha verrata. Jokainen olemme erilaisia ja meillä on erilaiset lähtökohdat ja ratkaisut. Unohda kilpailu muiden kanssa. Keskity kohtaamaan itsesi ja omat toiveesi. Elä itsesi näköistä elämää ja pidä mielessä omat menestyskriteerisi.

Takaisin ylös.


MULLISTUKSIA
11.8.2009

Elämämme mullistui kerralla, kun menetimme sydämemme pienen pienelle koiranpennulle. Iloksemme kelpasimme omistajiksi ja saamme pennun kotiin neljän viikon kuluttua. Ensi tapaamisesta lähtien pieni pentu on täyttänyt ajatukseni kattavasti. Miten kestän odottaa neljä viikkoa? Minne lenkkeilemme yhdessä? Miten mukavaa, kun voi testata workshopit ja luennot koiralle. (Normaalisti puhun yksikseni.) Miten kanimme suhtautuvat uuteen perheenjäseneen? Miten saamme heidät elämään rinnakkain rauhassa? Kysymyksia ja ajatuksia koiran suhteen pulpahtelee koko ajan. Minne tahansa katson, tulee mieleen miten ’tämä asia ja koiranpentu’.

Näköalani asioihin muuttui kertaheitolla. Tuli taas huomattua miten jumiutunut olin omiin arkisiin askareihini. Miten samalla tavalla aina näen asiat päivästä toiseen. Tämä pätee myös tapaan ajatella muista asiosta. Mihin kiinnitämme huomiota. Mitkä asiat liikuttavat meitä. Mitä uskon voivani tehdä. Mihin uskon kykeneväni.

Olin koko ajan ajatellut, että emme voi ottaa koiraa, koska meillä on kaneja. Emme voi ottaa koiraa, koska tykkäämme matkustella. Sillä hetkellä, kun päätös koiran hankkimisesta tehtiin, tuli mahdottomasta mahdollista. Kaikki mahdottomuudet kääntyivät silmän räpäyksessä mahdollisiksi.

Uusi iloinen tapahtuma tuottaa hyvää oloa mittaamattomasti. Poskiin sattuu, kun hymyilen koko ajan. Masentavat ja ikävähköt asiat, joita syksy tuo tullessaan, ovat yht’äkkiä aivan toissijaisia. Selviän mistä vain tämän ilon kanssa. Ero ’uuden minän’ ja ’vanhan minän’ välillä on henkisesti valtava. Ilo täytti elämäni varautuneisuuden sijaan. En vähään aikaan muistanut tälläistä riemua olevankaan. Pieni koira toimi suurena hengellisenä opettajanani.

Miten jokainen voisi oppia löytämään iloa elämäänsä? Itsetutkiskelun avulla löytyy tärkeitä vihjeitä oman ilon lähteistä. Voit kysyä itseltäsi alla olevia kysymyksiä päästäksesi lähemmäksi toiveitasi.

Teetkö asioita omasta tahdostasi vai koska olet oppinut perheeltäsi toimintatavan?
Määrääkö pelko toimintaasi?
Tarvitsetko toisten hyväksyntää teoillesi?
Arvostatko itseäsi?
Oletko mielestäsi unelmiesi arvoinen?

Amadeus - 'hengellinen opettajani'

Takaisin ylös.


UUSIA NÄKÖKULMIA
3.8.2009

Olin suunnitellut lomalleni patikointia, ulkoilua lenkkeillen ja rullaluistellen sekä paljon kaikenlaista fyysistä aktiviteettia perheen kesken. Ennen lomaa kipeytyi jalkani, jossa lopulta todettiin olevan rasitusmurtuma. Olen pitkään kävellyt ja hyötyliikkunut paljon, ja nyt iso osa elämääni 'kiellettiin'.

Lomasta tulikin hieman toisenlainen. Olimme paljon kotona. Katsoimme digiboxin tyhjäksi talven aikana nauhoitetuista ohjelmista. Tuli luettua lehtiä ja kirjoja. Grillattiin ja oltiin hissukseen. Pelattiin monopolia ja koottiin palapelejä. Eräänä aurinkoisena päivänä asioikseni katselin, kun pyykki kuivui pihalla. Toki filosofisesti ajatellen loma on lomaa, kun on aikaa katsoa kuinka pyykki kuivuu.

Itselleni nousi levottomuutta paikoillaan olosta. Onneksi sentään onnistuin hieman heitellä frisbeetä ja lyömään krokettia sekä käymään rannalla uimassa, jotta pääsin liikkumaan yhdessä perheen kanssa. Yhdessä oleminen oli oman lomani ydin. Ollaan yhdessä ilman kiirettä ja aikatauluja. Tärkeää ei ole missä ollaan, vaan missä seurassa ollaan.

Erilaisen lomani lopuksi mietin, mitä olen lomastani oppinut. Opin, että löysimmätkin suunnitelmat voivat mennä uusiksi, mutta avoimella asenteella löytää hienoja puolia vieraastakin tilanteesta. Opin ottamaan rauhallisemmin. Kerrankin on 'tekosyy', jotta ei koko ajan tarvitse touhuta. Tämä taitaa olla minulle se suurin opetus, joten olen pitkään tarvinnut. On lupa olla tekemättä mitään. Olla olematta 'hyödyksi'.

Hieman kateellisena kuuntelen ystävien kertomuksia hurjista mustikkamääristä, joita on poimittu pakastimeen. Onneksi omalle pihalle tulee joitain marjoja. Sinne selviän minäkin poimimaan.

Takaisin ylös.


PELASTUSRENKAITA
29.6.2009

Aloin pohtimaan, mitkä ovat omaa hyvinvointiani parhaiten tukevia asioita. Jokaisella meillä on omat tarpeet, omanlainen tilanne, oma kulttuuritausta, kokemukset ja tavoitteet. Monet asiat vaikuttavat siihen, mikä itselle toimii. Asioita voi kopioida kaverilta, mutta itse on päätettävä toimiiko se minulle, palveleeko se minun tarpeitani.

Omalle listalleni ensimmäiseksi tulee hiljaisuus. Nautin hiljaisuudesta, vaikka sitäkin saa joskus liikaa. Huomasin arvostavani hiljaisuutta näin korkealle, vasta kun molemmilla naapuritonteilla alkoi rakentaminen. Nyt huomaan kuinka hiljaisuus vapauttaa voimavaroja ja antaa ajatuksille tilaa. Iltapäivästä kun perhe palailee kotiin työstä ja koulusta, olen taas valmis vastaanottamaan suurempia ääniä.

Parasta hiljaisuutta on aikainen aamu, kun iso osa ihmisistä vielä nukkuu. Silloin on mukava istuutua pihalle heräilemään ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Illalla, kun elämä rauhoittuu, on myös hyvä hetki nauttia luonnon äänistä ja eläimistä.

Kaupungissakin saa paljon seurattavaa eläinten touhuista. Sorsat, hanhet ja telkät ovat poikasineen rannoilla ja muilla vesialueilla. Söpöt city-kanit pystykorvineen talojen alla ja risukoiden tuomissa suojissa. Aamuvarhaisella törmää usein kettuun ja rusakoihin. Kerran näin myös pöllön kävelyllä ollessani, korkean puun latvassa. Ympärillä olevat pikkulinnut olivat hädissään ja pitivät mekkalaa ’tunkeilijan’ takia.

Tärkeitä itselleni ovat myös unelmat. Ne pitävät liikkeessä ja antavat suuntaa toiminnalle. Työhuoneessani on A4 kokoinen vaaleanpunainen laatikko. Kerään sinne kaikki minuun vetoavat kuvat lehdistä ja mainoksista. Kun aika tuntuu hyvälle, kokoan niistä uuden aarrekartan. Tällä hetkellä unelmoin matkasta ’rauhallisuuden tyyssijaan’, mitä minulle edustaa kuuma rantakohde, missä on puhdas vesi ja tilaa ympärillä. Oma pieni trooppinen saari olisi fantastinen!

Itsetuntemus on tärkeää, jotta osaan tehdä oikeanlaisia päätöksiä ja pitää huolta itsestäni. Mikäli en tietäisi mitä haluan, en pystyisi kulkemaan oikeaan suuntaan. Itsetuntemus auttaa nauttimaan elämästä. Elämästä nauttiminen ei ole syntiä. Se ei ole toiselta pois. Meillä jokaisella on oikeus nauttia elämästä. Kun on tyytyväinen omaan tilanteeseen, toimii muita kohtaan paremmin ja sitä kautta hyvinvointi leviää.

Amerikkalaisessa tutkimuksessa on tieteellisesti todistettu, kuinka ilo leviää kuin flunssa. Se ei leviä pelkästään levittäjän tapaamiin ihmisiin, vaan myös kolmansiin ihmisiin, jotka tapaavat vain ’tartunnan’ saaneen, eivätkä alkuperäistä lähdettä. Aivan kuten lentokoneessa ensin opastetaan laittamaan happinaamari ensin omille kasvoille, ja sitten auttamaan muita, vastaavalla tavalla ilo leviää parhaiten, kun olemme itse aidosti iloisia ja ’tartutamme' toisia.

Positiivisuus on ankkureitani. En voi muuttaa kuin itseäni. Mutta muuttamalla itseäni, voin vaikuttaa positiivisesti ympäristööni. Haluan kohdata maailman positiivisesti. Haluan lisätä positiivisuutta maailmaan. Toivon, että hyvä voittaa pahan hyvää lisäämällä. Asenteen voimme valita joka päivä uudelleen. Kun uutta harjoittelee tarpeeksi kauan, tulee siitä tapa toimia.

Listassa voisi olla vielä paljon muuta. Ehdottomasti pitää mainita perhe, suku ja ystävät, jotka ovat todella tärkeitä voiman ja tuen lähteitä. Kiitos ja kunnia siitä heille.

Kesällä on mainittava myös jäätelö. Jäätelö ja kesä kuuluvat yhteen. Kylmä jäätelö helteellä on ihana pieni nautinto. Hemmottele itseäsi pienillä ihanuuksilla vaikka joka päivä. Olet varmasti sen ansainnut!

Aurinkoista jäätelökesää toivottaa
Heidi

Takaisin ylös.


TIEDON PARADOKSIA
23.6.2009

Nyky-yhteiskunnan yksi paradokseista on tieto, jota ei hyödynnetä. Omaamme valtavat määrät tietoa. Kaikki ei ole omassa päässä, mutta suurin osa tiedoista on helposti hankittavissa, kun niiden tarve tulee. Mistä siis johtuu kaikki väsymys, pahoinvointi ja murhe yhteiskunnassamme, kun tiedämme mikä tekee onnelliseksi ja miten olisi hyvä elää?

Yrityksillä on tiedossa että onnellinen ja motivoitunut työntekijä on tehokkaampi ja tuottavampi, kuin ’kypsynyt’ työntekijä. Miksi ihmisiä ’kyykytetään’ työpaikoilla, kun tiedetään, että se ei ole tuottavaa? Tuottavuudestahan yrityksissä on pohjimmiltaan kuitenkin kyse. Omistajille on tarkoitus tehdä rahaa.

Hävytöntä on se, miten hyvä voitto ei enää riitä. Jos aiemmin on tehty voittoa 65 miljoonaa euroa, ja nyt tehtiin ’vain’ 35 miljoonaa euroa, niin se on syy irtisanoa ihmisiä. Maalaisjärjellä ajateltuna liikevoitto on valtavan hyvä. Uskooko yritys, että se voi toimia paremmin vähemmällä työntekijämäärällä? Ehkä jos se supistaa toimintaansa, toisaalta silloin myös liiikevaihto yleensä pienenee.

Miten jaksavat ne jäljelle jääneet työntekijät yrityksissä, joissa on supistettu ja kiristetty vyötä jo monta vuotta? Olemassa olevan tiedon mukaan he ovat väsyneitä, sairastavat paljon, luovuus on kärsinyt ja tietomäärä stressaa. He joutuvat tekemään enemmän tunteja saman työn eteen, koska väsyneenä ihminen on hitaampi. Mitä tekee työnjohto? Keskijohto piiskaa muita eteenpäin, koska tuntee Damokleen miekan päänsä yläpuolella. Ylinjohto ja omistajat tuntuvat ajattelevan vain omaa lompakkoaan.

On onneksi myös ilahduttavia uutisia yrityksistä jotka heräävät työntekijöidensä tarpeisiin ja pyrkivät tietoisesti, resurssiensa mukaan, tukemaan henkilöstönsä terveyttä ja hyvinvointia. Usein siihen tarvitaan vähemmän rahaa ja enemmän hyvää ideaa. Ilahdun joka kerta, kun kuulen yrityksestä, joka panostaa työntekijöihinsä.

Entä ihminen yksityisenä kuluttajana? Moni valittaa miten ei onnistu, ei jaksa, ei pysty, ei ei ei. Kun heiltä kysyy onko mitään mitä voisit tehdä tilanteesi purkamiseksi, he vastaavat ”ei”. Aiotko siis olla samassa sopassa elämäsi loppuun asti (mikä ei tuolla menolla ole kovin pitkä)? Vastaus on taas ”ei”. No mitä odotat että tapahtuu? ”Odotan että 'jokin' asia muuttuu.” Ihmiset siis odottavat, että se jokin asia muuttuu, ilman että heidän tarvitsee tehdä mitään. He odottavat pelastajaa, ritaria valkoisen hevosen selässä, joka kantaa heidät onneen.

Vastoin yleistä luuloa, oman tilanteen muuttamiseen ei tarvita maailmaa mullistavia asioita. Sen voi tehdä hyvin pienin askelin: hengittelemällä rauhallisesti kymmenen minuttia päivässä –tyylisesti. Pienestä kurssista voi saada virtaa elämään, kun oppii uusia asioita. Teatteriesityksestä voi löytää siemenen omassa elämässä kasvamiseen. Inspiroiva kirja tai luento voi saada sinut nauramaan. Hyödynnä tilaisuudet, joita elämä sinulle antaa. Riko seinä ja kävele oman laatikkosi ulkopuolelle. Saat uutta näkökulmaa ja toivottavasti vähän inspiraatiota elämääsi.

Kesällä on aikaa miettiä miten haluaa elämän elää. Tyhjennä mieltäsi ja anna intuition tuoda uusia ajatuksia ummehtuneiden tilalle. Vasta kun teet jotain eritavalla kuin aiemmin, saat aikaiseksi muutosta. Oma kesäni menee enimmäkseen lomaillessa, levätessä ja uusia ideoita ’odotellessa’. Kunnollinen loma on oman hyvinvointini peruskiviä. Toivottavasti sinullakin on aikaa ja mahdollisuuksia lomailla.

Nautinnollisia kesäpäiviä!
T:Heidi

Takaisin ylös.


AIDOSTI KILTTI
29.5.2009

Olen pitkään miettinyt ryhmäpaineen voimaa sekä sen antamaa ’vastuunvapautusta’ omasta valinnasta. Miksi ryhmä kääntyy yhtä yksilöä vastaan yhden ihmisen päätöksen takia, eikä kukaan uskalla puuttua tilanteeseen. Jo ala-asteella törmäsin ilmiöön. Luokallamme oli kaksi tyttöä, joiden kanssa ei aina leikitty välitunneilla. Jotkut vain päättivät, että he eivät pääse mukaan. Olin itse se ’uusi tyttö’ luokalla. En ymmärtänyt miksi kaksi tyttöä jätettiin leikistä pois, joten sanoin, että sitten en tule mukaan minäkään. Tilanne kääntyi niin että Tiina ja Maria pääsivät usein mukaan leikkiin, mutta minä en. He noudattivat kiltisti ’päättäjien’ päätöksiä, kun minä kyseenalaistin heidän valintansa. Silloin ihmettelin miksi Tiina ja Maria eivät puolustaneet minua, vaikka minä olin puolustanut heitä.

En osaa sanoa miten paljon tapaus on vaikuttanut myöhempään toimintaani vastaavissa tilanteissa. Varmasti jonkin verran on toisten puolustaminen jäänyt vähemmälle. Koen, että sanon kyllä mielipiteeni, kun sellaisen omaan, vaikka se olisi muiden mielipiteiden vastainen. Jos päätösvalta on ollut minulla, olen toiminut oman etiikkani mukaisesti.

Paljon olen ihmetellyt miksi ihmiset eivät puolusta toisiaan. Luin erään sosiaalipsykologin haastattelua ryhmäpaineesta kiusaamistilanteissa. Hän vain sanoi sen olevan luonnollista, että ollaan hiljaa, koska pelätään omasta puolesta. Mutta onko se ’luonnollista’, koska enemmistö on pelkureita? Olisiko luonnollista käyttäytyä toisin, jos harjoittelisimme sitä? Minua sosiaalipsykologin lausunto suututti. Missä on etiikka ja moraali? Kyllä me voimme piiloutua vaikka ”ihminen on eläin” ajatuksen taakse tehtyämme melkein mitä hirveää tahansa. Ei se kuitenkaan tee asiasta eettistä tai oikealla tavalla toimittua.

Vasta kun luin Einhornin kirjan ”Aidosti kiltti”, ymmärsin mistä oikeastaan on kyse. En olekaan luonnonoikku, kun joskus puolustan heikompia tai väärin kohdeltuja. Einhorn puhuu aidon kiltteyden voimasta. Miten olla kiltti olematta astinlauta, toimia eettisesti sekä noudattaa moraalia? Aina ei ole olemassa oikeaa vaihtoehtoa, vaan meidän on punnittava eri näkökulmia ja mietittävä todennäköisyyksiä oman toimintamme suhteen. Olen ollut joskus tilanteessa, jossa olen pyytänyt ystävältä apua, mutta hän on sanonut, että ei halua sekaantua tilanteeseen. Oli noloa joutua pyytämään apua, ja järkyttävää ettei sitä annettu. Emme enää ole ystäviä. En pysty edelleenkään ymmärtämään hänen etiikkaansa.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 80% ihmisistä, jotka olivat ilmiantaneet epäeettisen toiminnan omalla työpaikallaan, olivat saaneet potkut. Eettinen toimija on aikalailla omillaan. Vaatii rohkeutta ja uskoa itseensä toimia isoa massaa vastaan. Missään ei kuitenkaan ole todistettu, että suuremman joukon mielipide olisi aina oikea.

Haluttomuus sekaantua toisten ihmisten asioihin, on varmasti yksi iso kynnys ylitettäväksi. Eräänä yönä, asuessamme vielä aiemmassa asunnossamme, naapurista alkoi kuulua hirveää huutoa ja pauketta. Pelästyimme ja yritimme kuunnella mikä siellä oli hätänä. Talon isäntä oli selkeästi jounut liikaa, ja päättänyt kohdentaa pahan olonsa vaimoon ja kahteen tyttäreen. Miettimme onko tilanne siinä pisteessä, että on aika kutsua poliisit. Oma fyysinen olemus ei raivoavaa pidättele. Kauan ei tarvinnut miettiä, kun huudon seasta kantautui ”soittakaa poliisit”. Huuto oli varmasti suunnattu omalle perheelle, mutta ryhdyin tuumasta toimeen. Poliisien tulo kesti ja soitin jo uudelleen, koska meno oli niin kauheaa, että pelkäsin jokun tulevan tapetuksi asunnossa. Poliisit onneksi saapuivat ja rauhoittivat tilanteen. Kiitosta poliisin kutsumisesta ei tullut. Päinvastoin tilanne naapurien kanssa jännittyi. Kuinka moni on valmis puuttumaan tilanteeseen, kun tietää että saa vihat niskaansa?

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lähes kaikki olivat tyytyväisiä, että olivat tehneet ilmiannon, vaikka se johti potkuihin. Niin olin minäkin. Perheessä oli kaksi teini-ikäistä tytärtä, joiden turvallisuutta oli ajateltava. Einhornin kirja avasi minulle kiltteyden problematiikan. Kiltteys liitetään usein tyhmyyteen, siksi se ei ole suosittua. Einhorn kyllä loistavasti todistaa että kiltteys on oma älylajinsa, eikä sitä tulisi aliarvioida ominaisuutena.

Aidosti kilttiä kesäkuuta toivottaa Heidi

Takaisin ylös.


Lomakuntoon osa II: käytännön harjoituksia
25.5.2009

Oma lomakunto alkaa olla ajankohtainen. Työtä on tehty muutma kuukausi parin vapaapäivän voimin. Yöunet ovat huomaamatta lyhentyneet tunnilla ja rentouminen vaatii oikeasti toimenpiteitä. ToDo-lista on vielä vireä, mutta nyt pienoinen luovuttaminen jaksamisen suhteen alkaa olla paikallaan. Istun ”takapihatoimistossani” auringossa kuuma läppäri sylissä, eikä työnteko oikeasti enää jaksa liikaa innostaa. Auringolla on ihmeellinen voima viedä ajatukset vapaa-aikaan ja rentoutumiseen. Olen jo vuosia tiennyt, että itselleni helpoin tapa rentoutua, on mennä aurinkoon makaamaan. Mieluiten rannalle, missä vesi on uimalämmintä.

Harjoitus numero yksi on: analysoi mikä on itsellesi helpoin tapa rentoutua ja toimi sen mukaisesti. Vältä rentoutumista alkoholin avulla. Alkoholi rentouttaa nopeasti, mutta ajan mittaan tarvitset isompia ja isompia määriä rentoutuaksesi, jolloin vaarannat terveytesi. Seuraavan aamun olotila ei myöskään ole rento tila elimistöllesi. Jos pidät ulkoilusta, lähde lenkille tai kuokkimaan kukkapenkkiä. Tärkeää on, että etsit olotilan, jossa saat ajatuksesi pois arjesta ja tai työstä.

Harjoitus numero kaksi. Etsi oma hyvänolon lähteesi ja liitä sitä lisää arkeesi. Jos ruoanlaitto perheelle sisätiloissa ei alkukesästä tunnu hyvälle idealle, ehdota piknikkiä tai grilli-iltaa. Helsingin kaupungilla on grillejä vapaaseen käyttöön mahtavilla ulkoilualueilla. Varmasti myös muilla kaupungeilla. Lapsetkin viihtyvät hyvin ulkoilualuiden grilleillä, eikä tarvitse stressata murusista keittiön lattialla.

Jos yksin liikeelle lähteminen on vaikeaa, etsi ystävä, joka kannustaa ja tsemppaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi laihduttamisessa saadaan parempia tuloksia, kun sitä tehdään yhdessä ystävän kanssa tai ryhmässä. Puolison elintavat ovat eniten terveyteemme vaikuttava ulkopuolinen tekijä. Jos puoliso makaa sohvalla, jää sinne helposti itsekin. Jos puoliso on aktiivinen, vetää se helposti mukaan toimimaan. Yhteinen harrastus puolison kanssa tekee hyvää parisuhteelle, sekä terveydelle. Vaikka yhteistä harrastusta ei tuntuisi löytyvän, kokeilkaa rohkeasti erilaisia asioita yhdesssä. Jo uuden etsiminen yhteisenä projektina, tuo uutta säpinää elämään ja suhteeseen.

Tekemistä vähälläkin rahalla. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Suomessa on paljon mahtavia patikointireittejä etelästä pohjoiseen. Niistä löytyy tietoa kaupunkien ja kuntien nettisivuilta, sekä kirjoista. Harrastajat myös kertovat kokemuksistaan keskustelupalstoilla ja blogeissa. Patikoidessa ehtii oikeasti havaitsemaan ympärillä olevan kauneuden sekä huomaamaan pieniäkin yksityiskohtia. Elämme yhdessä maailman suurimmista ”kansallispuistoista”. Suomessa on paljon upeaa luontoa jäljellä sekä jokamiehen oikeuksia. Nauti niistä.

Harjoitus numero kolme: tee jotain mukavaa itsellesi joka päivä. Kun joka päivä muistat itseäsi pienellä mukavalla asialla, hyvinvointisi kohenee. Varsinkin naisilla on suuri varaa unohtaa itsensä muiden hyvinvoinnista huolehtiessa. Jo pieni asia kohentaa mielialaa. Kuuntele musiikkia, mistä tulet hyvälle tuulelle. Nauti kuppi höyryävää teetä hiljaisuudessa. Hemmottele itseäsi pitkällä kylvyllä tai mene taidenäyttelyyn inspiroitumaan. Kyse on loppujen lopuksi asenteesta – mitä asioita arvostat. Saatko iloa pienistä asioista? Sekin on taito, jota voi opetella.

Pienistä asiosta suuria iloja toivotellen, Heidi

Takaisin ylös.


LOMAKUNTOON
11.5.2009

Moni meistä haluaa saavuttaa monia asioita, mutta elämä tuntuu olevan niin täynnä, ettei sinne mahdu uudelle alkua. Kuten vaatekaappiinkaan ei loputtomasti mahdu uusia vaatteita, jollei vanhoja ensin laita kiertoon, ei ihmisen mieleenkään mahdu loputtomasti ’tavaraa’.

Tässä vaiheessa kevättä alkaa loman kaipuu olla kova ja jaksaminen tiukoilla. Juuri nyt ’pitäisi’ vähintään laihduttaa bikinikautta varten, ulkoilla enemmän, kunnostaa pihat ja puutarhat sekä ehkä jopa aloittaa laiturin rakentaminen. Entä kevätsiivous ja ikkunoiden pesu? Mistä kaivatun inspiraation ja jaksamisen tähän kaikkeen löytää? Mieti ensin mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Jos ikkunat ovat likaiset ja oma olotila rätti, niin kumpi on sinulle parempi vaihtoehto: pestä ikkunat vai levätä? Kumpi vaihtoehto vie sinua eteenpäin pidemmällä aikajanalla?

Lomallekaan ei ole hyvä lähteä jännittyneessä tilassa, koska silloin iso osa lomasta kuluu palautumiseen. Eikö olisi hyvä aloittaa lomailu rauhallisessa mielentilassa? Ilman ensimmäisen viikon pakollista riitaa puolison kanssa? Siten että jaksat kiinnostua kaikesta, mitä loma voi sinulle tarjota. Nyt vielä ehdit tehdä ’lomailuharjoituksia’, jotta olet mahtavassa lomakunnossa oikeaan aikaan.

Hyvä alku on mielen tyhjennys. Rauhoituminen. Harjoittele tyhjentämään ajatuksiasi joka päivä, vaikka vain kymmenen minuuttia. Itse käytän tekniikkaa ’unilääkkeenä’. Illalla sänkyyn mennessä, poistan kaikki ajatukset mielestäni. Jos niitä sinne pulpahtaa (kuten usein tekee), lähetän ne pois uudelleen. Uni tulee uskomattoman nopeasti. Tämän tekniikan käyttäminen vaatii alkuun harjoitusta, mutta kun sen osaa, se palkitsee. Kun mielessä on tilaa, on siellä tilaa myös uudelle. Uusista ajatuksista voi syntyä inspiraatioita, tai inspiraatioista uusia ajatuksia. Mielentyhjennystä voi tehdä myös esimerkiksi yksin kävelyllä. Ota meditatiivinen asenne ja keskity vain hengityksesi seuraamiseen. Virkistävää!

Turhasta luopuminen vie kohti lomatunnelmaa. Mitä asioita teet turhaan? Mitä työasioita hoidat, vaikka ne eivät oikeasti kuulu sinulle? Monestako asiasta huolehdit, vaikka asia hoituu jo itsestään? Voisiko lapsi jo voidella omat leipänsä? Osaisiko mies valita itse vaatteet aamulla töihin lähtiessä? Tee tarkoituksella tilaa uudelle. Jos elämä on niin täynnä, ettei aikaa riitä edes yhdelle itse toivomalle asialle, on syytä toimia pikaisesti. Millainen on elämän laatu, jos päivät ’selvitään’ aikatauluista? Jos ei ole voimia kerätä itseään ylös sohvalta illalla? Miten lomasi alkaa? Montako viikkoa menee, ennen kuin pääset nauttimaan lomasta?

Turhat tavarat, turhat tavat, turhat teot joutavat romukoppaan. Karsi elämästäsi tavaraa ja turhaa toimintaa, niin löydät tilalle uusia asioita ja mielenrauhaa. Täytämme elämäämme usein asioilla ja tavaroilla, joiden tarkoistusta voi olla jopa vaikea ymmärtää. Olen seurannut viimeisen kuukauden ajan vanhempieni muuttoa pienempään asuntoon. Jos kaapista löytyy aarteina vanha poliisin pamppu (lahja tehtailijalta), egyptiläisen diplomaatin Moskovasta tuoma puulintu tai 47 ylimääräistä valkoista tyynyliinaa (perintötavaraa), on aika laittaa tavarat kiertoon.

Hyviä lomaharjoituksia
Toivottaa Heidi

Takaisin ylös.


MIKSI ON HYVÄ TERVEHTIÄ BUSSIKUSKIA
1.5.2009

Tein muutama viikko sitten NLP kursilla ’matkan’ 97-vuotiaan itseni luokse kysyäkseni, mikä on onnellisen elämäni salaisuus. Olisin kuvitelut vastauksen olevan itsestä huolehtiminen, terveelliset elämäntavat tms, jotka eivät mitään huonoja arvoja ole. Yllättäin ’matkani’ aikana kävi selväksi, että sosiaaliset suhteet, ystävät, kolleegat ja omat verkostot nousivat suurimmaksi onnellisuutta nostavaksi asiaksi minun elämässäni.

Britti psykologian professori Richard Wiseman on onnekkuus tutkimuksissaan todennut, että yksi neljästä onnekkuuteen vaikuttavimmasta tekijästä, ovat juuri sosiaaliset suhteet. Niiden kautta kuulemme uusista mahdollisuuksista. Mitä enemmän verkostoa sinulla on, sitä enemmän mahdollisuuksia saat. Kaikista onnekkaimmat ihmiset avaavat keskusteluja ventovieraiden kanssa, ja sitä kautta sekä laajentavat verkostoaan, että saavat vielä lisää uusia tilaisuuksia. Wiseman antaa myös ohjeita miten voi itseään kehittää tällä alueella. Yksi näistä on vieraille ihmisille puhumisen harjoittelu. Olen itse alkanut harjoitella kyseistä taitoa, eikä se aina ihan luontevasti suju. Mutta alkuun pääsee pienilläkin luontevilla harjoitteilla. Jos et ole aiemmin tervehtinyt bussikuskia aamulla tai kiittänyt kaupan kassaa, se on hyvä tapa aloittaa. Vähitellen voi uskaltautua puhumaan jurolle naapurille, vaikka hän ei koskaan vastaisi.

Sosiaaliset suhteet vaikuttavat myös mielenterveyteemme positiivisesti. Yksin ei ole aina hyvä olla. Joillekin riittää ystäväverkosto, joillekin se että työpaikalla tapaa ihmisiä. Huomionarvoista onkin se, että tunnistaa omat tarpeensa. Itseään vastaan ei ole hyvä toimia. Tunteet ovat elämän kompassi. Käytä niitä hyväksesi, kun mietit mitä tulisi tehdä, tai miten olisi hyvä valita. Wisemanin tutkimusten mukaan intuition osaava käyttö, on myös ratkaisevassa asemassa onnekkuuden suhteen.

Hauskaa Vappua
T:Heidi

Takaisin ylös.


IHMINEN ON SELVIYTYJÄ
10.3.2009

Olen saanut kunnian tavata valmennuksien yhteydessä monia ihania, erilaisia ihmisiä. Heillä on yksi yhteinen piirre: he ovat selviytyneet uskomattoman kovista kokemuksista. Olen kuullut paloja heidän tarinoistaan. Olen kiitollinen että he ovat selviytyneet sekä olen kiitollinen, että he luottavat minulle tarinansa. Ihmisen suurenmoinen henkiinjäämisvaisto saa minut voimana ihastuksesta ymmälleen.

Olen myös pohtinut onko tavallista että ihmiset, jotka ovat aiemmassa vaiheessa elämäänsä tukeutuneet toisen apuun, esimerkiksi terapian yhteydessä, että heillä on mutkattomampi suhtautuminen mm. valmennukseen ja siksi heitä näkyy asiakaskunnassa enemmän? Ovatko he sisäistäneet että apua on toisinaan luonnollista pyytää, jos sitä tarvitsee? Vaikka meillä on vahva selviytymisvietti, on meillä myös tarve joskus tukeutua toiseen ihmiseen.

Joskus on vaikeaa myöntää että on heikko, vaikka heikkouden myöntäminen vahvistaa. ”Se vasta vahva onkin, joka uskaltaa olla heikko.” Miksi vahvuus on ihaltu piirre? Tuleeko sekin henkiin jäämisestä? Jos olen kaveria tuon vahvan yksilön kanssa, hän suojelee minuakin kun leijona hyökkää? Nyky-yhteiskunnassa tietysti pitää olla vahva. Pitää myös jatkuvasti kehittyä, venyä työssä vaativuuksien kasvaessa, harrastaa, ehtiä, kehittyä, vähän nukkua, kehittyä, jaksaa, venyä, kiinnostua uudesta... Mitä meistä on jäljellä tätä menoa? Kuka meistä on työssä lähes 70-vuotiaana, tämän rumban jälkeen?

Ihminen on selviytyjä. Nyt on viimeistään omaksuttava uudenlaisia selviämismalleja. Kuunneltava erilaisia tutkimuksia ja löydettävä keinot ylläpitää fyysistä ja henkistä terveyttä. On käännyttävä kuuntelemaan mitä minä haluan. Miten minä haluan elää. Kun tekee asioita joista nauttii, jaksaa tehdä niitä pidempään. Kaikki pienetkin mukavat asiat elämässämme, vievät meitä eteenpäin.

Jo kauan on tiedetty että nauru pidentää ikää. Vastaavasti hyvä olo, itsensä toteuttaminen, hyvät sosiaaliset suhteet, mukavat tapahtumat, harrastukset ja kiva haastava työ, pitää meidät liikkeessä. Tutkimukset kertovat samaa. Mitä tekee yhteiskunta ja useat yritykset? Supistavat ja leikkaavat. Pienellä ihmiseen sijoittamisella on iso vaikutus, koska se tulee takaisin mm. vähenevinä sairaspoissaoloina ja parempana tuottavuutena: onnellinen työntekijä on tuottavampi ja luovempi ratkaisemaan ongelmia.

Ilmainen idea yrityksille: Palkatkaa valmentaja pitämään henkilöstölle esimerkiksi hyvinvoinnin ryhmävalmennusta. Kustannus ei ole iso, mutta vaikutus on.

Selviydytään yhdessä toivoo
Heidi

Takaisin ylös.



KATEUTTA JA MUITA SYNTEJÄ
23.8.2008

Olen saanut muistutuksia elämääni siitä miten kateus ja katkeruus voivat saada ihmiset tekemään naurettavia asioita. Lapselliset teot saattavat tuntua hyville piloille kun niitä tehdään, mutta ne myös paljastavat paljon tekijästään. Kun ihminen on kateellinen tai katkera, hän ei ota vastuuta omasta elämästään, vaan syyttää muita epäonnistumisistaan. Katkera ihminen ei muista tai tajua että jokaisella on surullisia, epäoikeudenmukaisia, traumaattisia, traagisia tapauksia elämässään.

Niistä vain on liikuttava eteenpäin. Kateus ei ole kehittävä partneri. Kateus vie fokuksen aivan väärään kohteeseen. Se mitä naapuri tienaa tai minkälaisella autolla hän ajaa, ei ole muilta pois. Menestynyt naapuri ei ole varastanut sinulta mitään. Hän on ottanut oman elämänsä vastuuhenkilön paikan ja tehnyt töitä tavoitteidensa eteen. Tiellä on ollut esteitä ja takapakkeja, mutta hän on MacGyverin sisukkuudella löytänyt ongelmiin ratkaisut ja kulkenut eteenpäin omissa Camel bootseissaan.

On helppoa jäädä muhimaan omaan surkeaan oloonsa ja syyttää maailmaa kaikesta pahasta mikä on tielle osunut. On helppoa kerätä muita katkeria ja kateellisia ihmisiä porukaksi ja yhdessä halveksia muiden aikaansaannoksia. On helppoa löytää onnettomia ihmisiä, joiden elämää hallitsee kateus tai katkeruus. Kun porukka ympärillä vahvistaa tunnetilaa, on soppa jo keitetty. Ollaan ikiliikkujassa, josta on hypättävä pois –vauhdissa.

Negatiivisten tunteiden hallitsevuudesta on mahdollista päästä pois. Se vaatii työtä ja itsekuria, mutta lopputulos on sen arvoinen. Leikitään. Olet työhaastattelussa tuntien katkeruutta nykyistä työnantajaasi kohtaan. Haastattelija kysyy miksi haluat pois nykyisestä työstäsi. Totuuden hetki: mitä vastaat? Kerrotko kurjasta pomostasi, joka kohtelee sinua väärin vai kerrotko hyvistä tilaisuuksista joita olet saanut, mutta koet että on aika kokeilla siipiä muualla? Jos menet ensimmäiselle polulle, on aika varmaa että et saa työpaikkaa, paitsi jos työnantaja on epätoivoinen. Kukaan työnantaja ei halua kuulla miten toista työnantajaa haukutaan. Leikitään lisää. Haluat eteenpäin elämässäsi. Pois ikävästä aikakaudesta jossa nyt olet monien tapahtumien vuoksi. Mitä teet? Käytät kaiken aikasi panetellen sinua väärin kohdelleita ihmisiä vai käytät aikasi uusia taitoja opiskellen, jotta eteenpäin meneminen mahdollistuisi nopeammin? Jälkimmäinen polku vie sinut positiivisen ja parantavan energian lähteille. Teet jotain konkreettista itsesi eteen!

Entä kun kateellinen tai katkera ihminen osuu polullesi, eikä jätä sinua rauhaan? On hyvä seurata tilannetta jonkin aikaa ja jättää vastaamatta syytöksiin, haukkumisiin tai muihin sinua henkilökohtaisesti koskeviin asioihin. Jos tilanne jatkuu, suojaa itseäsi ja laita tilanteelle piste. Kenenkään ei tarvitse alistua jatkuvalle herjaamiselle tai kiusaamiselle. Netin ’I-hate-ryhmät’ yleistyvät. Usein kohteina ovat julkkikset jotka herättävät voimakkaita tunteita. He tarvitsevat todella paksua nahkaa. Toisen ihmisen panettelusta ja kiusaamiseta on tullut joidenkin alakulttuurien viihdettä, eivätkä he tunnu muistavan hyvä käytöksen tai maun rajoja.

Maailmassa on riittävästi mahdollisuuksia meille kaikille. Tee töitä unelmiesi ja visioidesi eteen. Käytä energiaasi eteenpäin vievien asioiden vahvistamiseen. Mitä sinä todella haluat? Tiedätkö edes? Vai oletko hukassa juuri sen vuoksi?

Pitäkää huolta itsestänne
toivottaa Heidi

Takaisin ylös.

Valmentaja
Mindfulness-ohjaaja
Heidi Helander-Hyvönen


MUUT BLOGINI:

ELÄMÄÄ ETELÄSSÄ

PATIKOINTIA KORKEANPAIKANKAMMOISELLE



AIHEITA
BLOGISSA:

(klikkaa aihetta)


AARREKARTTA

AJATUKSIA KAUNEUDESTA JA VALEHTELUSTA

ANTEEKSI ANTAMINEN

ARKIHARJOITUKSIA

ENERGIAA JA AALTOJA YMPÄRILLE

HETKESTÄ HETKEEN

HIDASTAMINEN

HILJAISUUS

IRTIPÄÄSTÄMINEN

ITSETUNTO

JUOKSUMEDITOINTI

KIITOLLISUUS

KIPUTILOIHIN APUA

KIUSAAMISESTA

KOIRAJUTTUJA

KÄYTTÄYTYMINEN

LEMPEYS

LÄHETÄ HYVÄÄ ETEENPÄIN

MEDITOINNIN
HARJOITTELU VAIHEET

MEDITOINNIN HYÖDYT

MEDITOINTEJA

MEDITOINTIA
SOVELLUKSIA HYÖDYNTÄEN

MEDITOINTITAPOJA

MERKITYKSELLISYYS

METTA LAUSEITA

METTA -
RAKASTAVA YSTÄVÄLLISYYS

METTA -
TUTKIMUSTULOKSIA

MIELENRAUHAA

MINDFULNESS

MINDFULNESS JA DEITTAILU

MINDFULNESSIN VOIMAT

MITEN ALOITTAA HARJOITTELU

MITÄ VOIMME
OPPIA KOIRILTA

MYÖTÄELÄMISEN TAITO

MYÖTÄTUNTO

MYÖTÄTUNTO & TUTKIMUSTOKSIA

NÄKÖKULMAN VAIHTAMINEN

OHJEITANI ELÄMÄÄN

ONNEKKUUS

ONNELLISUUS

PARISUHDE

POSITIIVISEN PSYKOLOGIAN SYNTY

RETRIITTITUNNELMIA

SELF-HELP NETISSÄ

STRESSISTÄ

SUVAITSEVAISUUS

TAHDONVOIMA

TAVOITTEEN TUEKSI

TERVEYSVAIKUTTEISET LEMMIKIT

TYÖHYVINVOINTI

UNIONGELMIIN APUA

YSTÄVÄLLISYYDESTÄ

ZEN-TARINOITA





Lue lisää
Mindfulness-palveluista
yrityksille.



© Almonda® | almonda(at)almonda.fi

| | |