Onnellisuus voidaan määritellä muun muassa tunteena siitä, että elämä on hyvää. Meillä kaikilla on oikeus olla onnellinen. Usein unohdamme, että onnellisuus ei ole euforiaa. Onnellinenkin ihminen kokee huonoja hetkiä, päiviä ja aikoja. Ihminen voi olla onnellinen, mutta silti kokea surua jotain asiasta. Onnelliset ihmiset pitävät huonoja, surullisia aikoja ja hetkiä ohimenevänä ja luottavat siihen, että elämä palaa onnellisimmille uomilleen tavalla tai toisella. Heillä on vahva usko tulevaan.
Elämme ajassa jossa voimme turruttaa ikävät tunteet monin eri tavoin ja yleensä todella helposti. Kun ikäviä ajatuksia tulee mieleen, joku avaa radion, toinen television, joku lähtee ostoksille ja joku toinen saattaa etsiä jääkaapista ruokaa lohduksi. Joku lähtee lenkille ja juoksee pois pahan olon. Joku menee lääkäriin ja hakee reseptin. Osalla ikävistä ajatuksista ja tunteista on meille tärkeää kerrottavaa. Ne ovat signaaleja jotka viestivät, kun kuljemme väärään suuntaan.
Jos aina tukahdutamme kaikki ikävät tunteen sijaistoiminnolla, löydämme todennäköisesti itsemme lopulta pahasta jumista. Työssäni näen asiakkaita, jotka eivät todellakaan enää tiedä mitä haluavat, mitä tulisi tehdä. Yhteys omaan itseen ja omiin aitoihin toiveisiin on kadonnut. Saattaa olla että apua toivotaan painonhallintaan, mutta onkin syytä miettiä mikä synnyttää tarpeen lohturuokkia itseä. Tai saattaa olla että ihmisellä on yleinen paha olo, mutta alkuperä tunteelle on hämärtynyt. Syy saattaa koostua monesta erilaisesta pienestä asiasta. Mutta jos ei ole kuunnellut itseä, ei ole osannut tehdä itselle sopivia valintoja, mikä tulee näkyväksi ajan myötä.
Elämme hyvin itsekeskeistä aikakautta. Mutta olemme monesti väärällä tavalla itsekeskeisiä. Toteutamme itseämme sen mukaan miten meidän oletetaan itseämme toteuttavan tai miten uskomme toisten haluavan meidän toteuttaa itseämme. Olemme olevinamme suuria individualisteja, mutta silti verhoudumme toisten kehittämiin brändeihin, joilla kuvaamme jotain tärkeää itsestämme. Tai koemme painetta näyttää tietynlaiselle, olla tietyn painoinen tai elää elämään jollain hyväksyttävällä tavalla.
Kun lähdemme oikeasti pohtimaan omia tarpeita tai toiveita, saatamme huomata miten ne ovatkin niitä pieniä asioita, joilla meille on merkitystä, jotka tekevät meidän onnellisiksi. Harvoin se merkkikäsilaukku kauan ilahduttaa, uusia upeampia mallejahan tulee kauppoihin monta kertaa vuodessa, mutta vaikka merkityksellinen työ voi tuoda iloa monena päivänä viikossa jopa vuosia.
Kun ihminen alkaa meditoimaan se usein antaa ikäville tunteille vihdoinkin mahdollisuuden nousta pintaan. Tunteita ei kannata pelästyä. Niitä voi hoitaa. Jos koet, että olet jäänyt vaille rakkautta, harjoita rakkauden esiin kutsumista ja itselle rakkauden antamista Metta-meditoinnin avulla. Jos se tuntuu vaikealle, voit ensin harjoittaa kiitollisuuden esiin nostamista.
Ikävät tunteet kuuluvat elämään. Aina ei voi olla hauskaa ja kivaa. Elämä on hyviä päivä ja huonoja päiviä, vaikka olisi perusonnellinen ihminen. Ikävistä päivistä ei kannata hätääntyä. Juttele läheiselle tai vastapainoksi kirjoita ylös niitä asioita, jotka ovat hyvin elämässäsi. Hoida itseäsi henkisesti ja fyysisesti. Ole tärkeä itsellesi. Se miten hoidat itseäsi, heijastuu suoraan siihen miten kohtelet muita. Miten kohtelemme muita, vaikuttaa siihen miten meitä kohdellaan. Otetaan vastuu omasta olotilasta ja parannetaan siten koko lähipiirin hyvinvointia.
Olen aiemmin kärsinyt nukahtamisvaikeuksista ja levottomasta heräilyntäytteisestä nukkumisesta vuosia. Muistan jo yläasteella hakeneeni apua nukahtamisongelmiin terveydenhoitajalta. Kiireinen työelämä ei ongelmaa parantanut. Lapsen syntymä ja siitä aiheutunut univaje kyllä korjasi vaikeuden nukahtaa muutamaksi vuodeksi. Yöunien normalisoituminen toi vanhan vaivan esille.
Minä olen saanut avun nukahtamisongelmiin rentoutumisesta ja meditoinnista. Aiemmat jokailtaiset pelot nukahtamisen vaikeudesta ovat vaihtuneet luottamukseen siitä että uni tulee. Vielä toisinaan, joitain kertoja vuodessa, saatan valvoa koko yön.
Opetan ihmisiä muuttamaan stressaavat tilanteet lyhyiksi hengitysharjoituksiksi. Kun on punaisissa valoissa, voi kiinnittää huomion liikennevaloon ja keskittyä hengittämään kunnes se on vihreä. Samaa voi toistaa kaikissa odotustilanteissa, oli odottamassa hissiä tai pääsyä kassalle. Näistä muutamista jäljelle jääneistä öistä on tullut minun retriittini.
Kun muut nukkuvat ja minä valvon, en halua stressata tilanteesta, enkä hermostuttaa itseäni lisää. Sehän vain vaikeuttaa nukahtamista entisestään. Suhtaudun yöhön hiljaisuuden retriittinä ja teen erilaisia harjoituksia, kunnes toivoakseni nukahdan, vaikka vain muutamaksi tunniksi.
Hengitysharjoitus on hyvä tapa rauhoittaa ajatuksia. Tavoitteena on keskittyä kuuntelemaan omaa hengitystä. Aina kun huomaa että ajatukset ovat vaeltaneet omille poluilleen, tuodaan ne lempeästi takaisin hengitykseen.
Jos puoliso alkaa kuorsaamaan vieressä, voi harjoituksen muuttaa kuuntelemiseen keskittyväksi. Kuorsauksen lisäksi ääniä saattaa kuulua ilmanvaihdosta, putkistosta, ulkomaailmasta tai naapurista. Mikäli sinulla on mp3-soitin käytettävissä, voit kuunnella rauhallista musiikkia kuulokkeilla ja keskittyä musiikin melodiaan. Jos itseohjattu harjoittelu tuntuu raskaalle, kuuntele jokin ohjattu meditointi soittimen avulla ja rentoudu harjoitukseen.
Metta-harjoitus sopii myös hyvin yöretriittiin. Metta eli rakastava ystävällisyys on Mindfulness-harjoitus, missä huomion kohdistamisen sijaan keskitytään tunteeseen: rakkauteen. Harjoittaja kuvittelee mielessään jonkin ihmisen tai vaikka lemmikin, jolta saa pyyteetöntä rakkautta. Harjoituksen aikana on tarkoitus nostaa rakkauden tunnetta ja levätä siinä. Rentoutua rakkaudentäytteiseen olotilaan. Harjoittaja voi myös sanoa mielessään matramaisesti esimerkiksi “toivon itselleni turvaa ja onnellisuutta”. Tunnetta voi olla vaikea nostaa “rakkauteen”, mutta harjoitus toimii silti.
On parempi levätä yö sängyssä tai sohvalla harjoittaen, kuin hermostua tulevasta päivästä unettoman yön jälkeen. Hermostuminen ei auta mitään. Syvä rentoutuminen korvaa hieman menetettyä unta. Meditoimisen esiin tuoma luovuus tuottaa monia ideoita, joita voi hyödyntää tulevina päivinä. Rentous saattaa ratkaista monta ongelmaa.
Välillä tuntuu että itse olen kohtuullisen “paikoillani”, mutta maailma pyörii ympärillä kuin nopeutetussa filmissä. Minä olen rauhoittanut omaa elämääni, mutta maailma on lisännyt bensaa koneeseen ja kieppuu kovalla vauhdilla.
Luin viikonlopun Hesarista jutun missä kerrottiin valmentajien ja joogaohjaajien olevan burnoutin kautta uudelleensyntyneitä lifestylelehtien perustarinaa. Ehkä moni on havahtunutkin terveyden menettämiseen. Ehkä myös joidenkin on puhuttava asiasta, jotta burnoutin stigma vähenee ja ihmiset huomaavat että elämää voi rakentaa uuteen suuntaan kriisinkin jälkeen.
Tunnen aika ajoin suurta erillisyyden tunnetta kiireisestä maailmasta. Näen Ihmisiä joilla tuntuu aina olevan kiire jonnekin ja aikataulua suoritettavana. Näen myös ihmisiä jotka puhuvat hiljaisuuden ja kiireettömyyden puolesta, mutta kasaavat itselleen ehkä huomaamattaankin paljon tekemistä ja kalenteriin tapaamisia. Kaipuuta rauhaan tuntuu olevan, mutta ehkä sitä ei vielä osata rakentaa tai heittäytyä hetkeksi vain olemaan.
Mindfulness-kurssit ovat olleet todella suosittuja viime syksystä alkaen. Iloitsen ihmisten kiinnostuksesta tuhatvuotisia taitoja kohtaan. Hassua on, että munkit ovat tehneet harjoituksia uskomalla niiden tehoon muun muassa huomaamalla vaikutuksen itsessään, mutta kiireinen nykyihminen kaipaa tieteellistä näyttöä asiasta. Uusia tutkimuksia Mindfulnessin hyödyllisyyksistä pulpahtelee uutisvirtaan kaiken aikaa. Toisaalta on hyvin mielenkiintoista lukea tutkimuksia siitä mihin kaikkeen rauhoittuminen ja läsnäoleminen auttaa.
Maailma tuntuu tällä hetkellä “vaativan” verkostoitumista, sosiaalisuutta, kontaktien luomista, kiirettä ja joka paikassa mukana olemista. Kuvittelemmeko olemisemme lakkaavan, jos vetäydymme rauhaan hetkeksi? Kiire tuntuu kertovan yksilön tärkeydestä. Varaan kalenteriini joka viikolle aikaa vain olla. Silloin olen varattu itselleni.
Vaikka maailma pyörii ympärillä, se ei tarkoita etteikö itse voisi välillä istua rauhassa. Moni pakenee omia tunteita tekemiseen. Joku voi olla jopa addiktoitunut stressiin. Meillä on vahva ryhmään kuulumisen tarve. Jos “kaikilla” on kiire, kuulun ryhmään kun minullakin on kiire. Jos kriittinen massa ihmisiä päättä lopettaa turhan kiirehtimisen, pitäisi rauhallisemman elämänotteen levitä yhteiskuntaan kulovalkean tavoin.
Minua haastateltiin hiljattain tutkimukseen hidastamisesta. Haastattelussa kysyttiin muun muassa kytköksiä toisiin hidastajiin, ostotapoihin ja ruokailuun. Heräsi tunne, että hidastaminenkin on brändätty tietynlaiseksi mielikuvaksi. Jos olet hidastaja, olet myös slow foodin ystävä ja ehkä aktiivinen erilaisissa hidastamista suosivissa yhdistyksissä? Paradoksaalinen aktiivinen hidastaja?
Mark Learyn ja Claire Adamsin tutkimukset todistavat, että osoittamalla myötätuntoa vähennämme luontaisesti herkuttelua. Learyn ja Adamsin tutkimukseen tulijoille kerrottiin myötätuntoinen viesti siitä, kuinka tarjolla olevia herkkuja syövät kaikki tutkimukseen tulijat, joten ei kannata olla liian ankara itselleen. Myötätuntoisen viestin kuulijat söivät vähemmän herkkuja, kuin ne osallistujat joille herkuista ei puhuttu mitään.
Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen että, kun laihduttajan pää ei ole ikävissä ajatuksissa ja tunteissa, hän voi keskittyä laihdutustavoitteeseensa ilman tarvetta kohentaa mielialaa syömällä enemmän. Lohtusyöjä siis hyötyy saadusta myötätunnosta, koska myötätuntoa saataessa ei tule tarvetta lohduttaa itseä niin paljon ruoalla tai herkuilla.
Monet painonhallinnan ammattilaiset opettavat laihduttajia syömään “mindful” eli hitaasti ja tietoisesti. Silloin ruokailija huomaa mille ruoka maistuu ja milloin alkaa vatsa täyttymään. Hitaasti syödessä vatsa ehtii myös täyttyä ruokailun aikana, mikä vähentää tarvittavaa ruokailumäärää. Oma syömiseni on muokkautunut paljon Mindfulnessin myötä. Olen oppinut huomaamaan milloin olen syönyt pelkkää mielikuvaa: maku ei olekaan ollut hyvä. Olen oppinut myös pysähtymään ennen kuin käsi on jääkaapin sisäpuolella.
Pysähtyminen tutkimaan hetkeksi omaa olotilaa ennen ruokailua, on hyvä apu painonhallintaan. Pysähtyessä voi tutkailla onko oikeasti nälkä. Onko pieni nälkä, suuri nälkä. Onko jano vai onko ehkä kyseessä aivan jokin muu, vaikka ikävä olotila jota yrittää parantaa herkuilla tai jonkin asian kaipuu, jota yrittää tukkia syömällä lohduksi. Syömme monesti ilman todellista nälkää.
Mindfulness opettaa myötätuntoa. Myötätunnon kehittäminen on yksi Metta-meditoinnin harjoitus. Metta on eräs Mindfulnessin harjoitusmuoto, missä keskitytään sanoihin ja niiden herättämään tunteeseen. Oman harjoittelutaipaleen voi aloittaa helposti millä tahansa Mindfulness harjoitteella. Ohjattuja meditointeja suomeksi löydät täältä.
Myötätunnossa on voimaa. Kun olemme kipeitä, saatu myötätunto ja lohdutus kohottavat mieltä. Kun on tapahtunut jotain kurjaa, haluamme että joku kuuntelee tarinaamme myötätuntoisesti ja on empaattinen tai on vain läsnä, vierellä. Usein jo kuulluksi tuleminen auttaa menemään eteenpäin ikävästä asiasta.
Pysähdy siis hetkeksi ja tarkkaile itsesi. Mitä todella haluat ja tarvitset. Vastauksessa on alku moneen muutokseen.
Metta on rakastavaa ystävällisyyttä, universaalia rakkautta kaikkea kohtaan. Pohjois-Carolinan yliopistossa on tutkittu Metta-harjoituksen vaikutusta parisuhteeseen, kun molemmat puolisot harjoittavat.
Tutkimusten mukaan Metta lisää läheisyyttä pariskunnan välillä. Rakkauden antaminen itselle ja ympärillä oleville, lisää yhteyttä toisiin ihmisiin. Kuten esimerkiksi kiitollisuuden päiväkirjan avulla vahvistetaan positiivisien asioiden vahvuutta elämässä, Metta-harjoituksen avulla vahvistetaan rakkauden tunnetta.
Kun harjoittaessa koemme saavamme rakkautta, olotila luonnollisesti paranee. Kukapa ei rakkaudentunteesta pitäisi? Rakkauden tunne saa luottavaiseksi maailmaa kohtaan, se antaa voimaa jaksaa ja tuo hymyn huulille. Rakkaus vahvistaa. Oma hyvä olotila antaa meille myös voimia kuunnella ja auttaa toisia. Kun emme ole kiinni omissa sisäisissä taisteluissamme, meillä on mahdollisuus huomata toiset ihmiset ja reagoida heidän tarpeisiinsa. Hyväksymme myös helpommin toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Aina Metta-harjoituksessa ei pysty nostamaan esille rakkauden tunnetta. Se ei haittaa. Harjoitus toimii vaikka harjoittaja ei joka kerta rakkauden vaippaan pääsisikään lepäämään. Sanat joita Mettaa harjoittaessa käytetään vaikuttavat myös sellaisinaan positiivisesti.
Mettaa harjoittavat ihmiset ovat tyytyväisempiä parisuhteisiinsa. Kun annat itsellesi rakkautta, annat itsesi vahvistua rakkauden tunteessa, et tarvitse puolisolta erityisiä rakkaudenosoituksia. Tunnet rakkauden itsessäsi. Tunnet halutessasi puolisosi rakkauden itsessäsi. Kun tuntee rakkautta, kaikella todennäköisyydellä osoittaa rakkautta enemmän toisille. Miten me käyttäydymme toisia kohtaan, vaikuttaa lopulta siihen miten he käyttäytyvät meitä kohtaan.
Pohjois-Carolinassa tutkittiin pariskuntia, joissa molemmat harjoittavat Mettaa. Meidän perheessä vain minä harjoitan Mettaa. Samat tutkimuksessa esille tulleet tulokset tunnistan omasta parisuhteestani silti. Ehkä muutokset ovat tulleet esille hitaammin, mutta näkyvissä ne ovat silti. Saattaa olla, että iso osa on vain minun kokemustani, mutta minun olotilassanihan se näkyy ja sitä kautta se näkyy läheisissäni. Muuta ei tarvita.
Miksi nauru vähenee monen aikuisen elämässä iän kasvaessa? Onko syytös turhaan nauramisesta iskostettu mieliimme niin voimakkaasti, että olemme varovaisia nauramisen suhteen?
Nauru pidentää ikää - tutkitusti. Huumori voi auttaa monessa tiukassa tilanteessa. Nauru madaltaa stressihormonia ja se voi myös auttaa ottamaan etäisyyttä vaikeaan tilanteeseen tai tunteeseen.
Aikuisen elämä on usein velvollisuuksia täynnä. Pidämme huolta perheestämme ja saatamme kokea painetta toimeentulosta. Omaa kalenteria suoritetaan ja viikoista tulee herkästi agilityratoja. Kiirehdimme paikasta toiseen ja yritämme selvitä kaikista tehtävistämme. Kun elämä menee suorittamiseksi ja kiirehtimiseksi, ei ole ihme että ilo ja nauru eivät ole herkässä.
Monesta työpaikasta mieleeni on jäänyt porukan ilopilleri. Henkilö, jolla hauskoja juttuja riittää vuodesta toiseen. Työkaveri joka tuntuu olevan aina iloinen ja löytää asioiden positiiviset puolet. Nämä ihmiset ovat olleet arvokkaita työnantajalle. He ovat saaneet muutkin viihtymään paremmin.
Sitten on muistoja työpaikoilta, jossa pomo onkin kieltänyt nauramasta ja käskenyt keskittymään työntekoon. Nekin ihmiset ovat muistissa. Jos nauru ei estä suorittamasta työtä, on aivan turhaa kieltää ilo. Nauru ja rentous lisäävät luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Hyvässä ilmapiirissä on tekemisen tunnetta ja töihin on mukava mennä. Ehkä jollekin on liikaa, että toisilla on hauskaa?
Mistä aikuinen voisi saada iloa elämään? Pieni itsetutkiskelu voisi olla paikallaan. Mille olen viimeksi nauranut? Mikä tuotti iloa? Koska kasvot särkivät hymyilemisestä?
Toisille toimivat television komediat tai vitsien lukeminen. Toinen nauttii tilannekomiikasta tai arjen kommelluksille nauramisesta. Itselle nauraminen on hyvä taito osata. Jotkut käyvät naurujoogassa, toiset saavat nauraa tarpeeksi omassa kaveripiirissä tai suvun kesken. Aikuisiakin voi kutittaa! Ja naaman väkisin hymyyn vääntäminen saa aivot tulkitsemaan että ihminen on aidosti iloinen. Naurun lisäämistä voi harjoitella pienin kokeiluin. Tee sitä lisää mikä toimii.
“Ensimmäinen puoliskon elämästä yritin maalata kuten aikuinen, jälkimmäisen puolen kuten lapsi”. - Picasso
Mindfulness ja meditointi podcasteja on ilmaiseksi tarjolla iTunesissa ehkä jopa satoja. Valinnan varaa riittää. Olen löytänyt sieltä lukuisia laadukkaita ohjeita, joita voin suositella. Alla kerrottu muutama. Podcastit ovat englanniksi. Niitä pääsee lataamaan ilmaiseksi podcasteina sen jälkeen, kun on asentanut iTunes-ohjelman tietokoneelle.
Apua nukahtamiseen
Meditointi itsessään auttaa rentoutumaan ja nukahtamaan. Tutkitusti meditoiminen myös parantaa unen laatua. Hyvä tapa on tehdä meditointiharjoite nukkumaan mennessä, jo sängyssä maatessa. Mikäli mahdollista, kannattaa ladata podcasteja tai mp3:sia iPodiin tai mp3-soittimeen ja pitää soitinta yöpöydällä, jotta yöheräämisiä voi “hoitaa” kuuntelemalla meditointiohjeet keskellä yötäkin muita häiritsemättä.
The Meditation podcast. com tarjoaa “Falling asleep” meditointiohjeet nukahtamiseen. Heidän sivuiltaan voi ladata harjoituksia myös mp3 muodossa. The Meditation podcast. com on suunniteltu kuulokkeilla kuunneltaviksi.
Meditation station tarjoaa syvää unensaantia auttavan harjoituksen “ZZZZZZ”. Taustalla rauhoittavaa musiikkia. Loppuharjoitus on pelkkää musiikkia.
Stressinhallinta
The Chopra Center for Wellbeing tarjoaa stressaantuneille podcastin “Stress release meditation with Davidji”. Davidjin ihana tumma ääni on jo itsessään rauhoittava. Chopra Centerin ohjeet ovat laadukkaita. Davidji käyttää Om-mantraa monissa harjoituksissaan. Halutessasi voit mantran ajan keskittyä omaan hengitykseen tai sanoa sen mielessäsi. Muutamia Chopra centerin meditointeja voi kuunnella myös heidän sivuiltaan.
Myös mikä tahansa meditointi, mikä auttaa sinua rauhoittumaan ja ottamaan hengähdystauon, auttaa vähentämään stressiä.
Chakra meditation
“Chakra meditation” niminen podcast käy läpi kaikki chakrat ja auttaa vahvistamaan niitä. Mikäli huomaat tarvitsevasi jonkin chakran vahvistusta erityisesti, voit tehdä kyseistä chakraa vahvistavaa harjoitusta vaikka bussissa istuessa. Chakra meditointi on itselleni rakas harjoite, johon palaan aika ajoin uudelleen ja uudelleen. Se rauhoittaa ja rentouttaa, sekä auttaa kuuntelemaan ja vahvistamaan itseä.
Kotona harjoittaminen
Kotona harjoittaessa kannattaa varata itselle erityinen meditointi paikka tai nurkkaus. Laittamalla kynttilän palamaan meditoinnin ajaksi silmiesi eteen, voit hyödyntää liekin luomaa tunnelmaa, lämpöä ja valoa. Voit tarvittaessa välillä avata silmiäsi aistimaan liekin lämpöä.
Valmistaudu meditointiin vaihtamalla päälle mukavat vaatteet. Et tarvitse istua muodollisessa asennossa, mutta huolehdi että selkä on suorana (ei jäykkänä), jotta hengittäminen on helppoa. Usein samaan aikaan päivästä harjoittaminen on hyödyllistä. Harjoittaminen muotoutuu päivään, eikä unohdu kiireen keskellä.
Aloita lyhyellä harjoitteella, jolloin meditoiminen tuntuu mukavalle. Pikkuhiljaa voit nostaa harjoitusaikaasi, oman olotilasi ja toiveesi mukaan. Voit vaikka tehdä kaksi lyhyehköä harjoitetta päivässä. Rauhallinen musiikki taustalla saattaa auttaa sinua rentoutumaan.
Meditointiohjeita suomeksi löydät myös minun nettisivuiltani.
YT-uutiset ovat tulleet pysyväksi osaksii arkeamme. Varmasti jokaisen lähipiiriin kuuluu jo joku, joka on käynyt prosessin läpi. Toiset ovat käyneet läpi jo useamman prosessin.
Monelle joka saa pitää työpaikkansa tulee syyllisyyttä siitä, että itse sai pitää työnsä, mutta työkaveri joutui lähtemään. Syyllisyyden kanssa saattaa joutua painimaan pitkään ja toisen kohtalon sureminen saattaa haitata omaa työkykyä.
Monesti ihmiset selittelevät jälkikäteen kaikki tehdyt päätökset parhaimmiksi mahdollisiksi, jotta oma olo helpottuu. Me tutkitusti haluamme vahvistaa omia käsityksiämme, emmekä etsi tietoa mikä saattaisi muuttaa ajatteluamme. Tästä saattaa seurata se, että omia virheitä ei haluta huomata, eikä niistä silloin voi oppia. Olen kuullut monia karuja ja julmia irtisanomisia, vaikka asian olisi voinut helposti hoitaa lempeämmin ja vähemmän traumatisoivasti.
Moni joutuu jättämään työpaikkansa, oman työyhteisönsä, muutaman kymmenminuuttisen varoitusajalla. Kuulet uutisen neuvotteluhuoneessa, saat paperit ehkä käteen ja hyvien jatkojen toivotukset. Yhtäkkiä et ole enää tervetullut paikkaan, jolla on ollut iso merkitys elämässäsi. Elämä muuttuu pienessä hetkessä täysin. Perusturvallisuus on kadonnut ja huoli huomisesta sen tilalla.
Moni irtisanottu ei saa yhtään viestiä tai yhteydenottoa lähimmiltä kollegoiltaan, ihmisiltä joiden kanssa arkipäivisin on jaettu ilot ja surut sekä lounasajat. Yhtäkkiä ihminen on näkymätön ja olematon. Kadonnut, hävitetty ja pois pyyhitty. Ihan kuin ei ole koskaan siellä vaikuttanutkaan.
Mitä sanoa irtisanotulle kollegalle? Mitä jos kerrot että sinusta tuntuu pahalle, miten tulet kaipaamaan häntä, että haluat olla hänen kanssaan tekemisissä jatkossakin, vaikka työpaikka ei enää yhdistäisi. Ehkä haluat toivottaa hänelle menestystä, antaa tukea tai kysyä onko jotain mitä voit tehdä hänen puolestaan? Mitä jos halaisit häntä ennen kuin hän poistuu talosta? Osoittaisit hänelle lempeyttä, kunnioitusta, arvostusta. Antaisit hänen ymmärtää hänen ihmisarvonsa.
On julmaa jättää ihminen näkymättömäksi shokin ja tuskan keskelle. Ei irtisanominen tartu. Voimme huoletta olla tekemisissä ihmisen kanssa joka on lomautettu. Inhimillisyys ja myötätunto kuuluvat elämään.
Ehkä omakohtainen kokemus viimeistään opettaa mitä irtisanotulle voi sanoa? Ehkä sitä kautta meistä moni löytää itsestään hukanneita inhimillisiä ominaisuuksia? Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltava, eikö niin? Silloinkin kun sinulla on kaikki hyvin.
Miksi meidän on usein vaikea antaa lempeyttä ja ystävällisyyttä itsellemme? Toisille niitä kuitenkin usein suomme.
Olemme usein ankarimpia itsellemme. Ihan kuin itseämme kohtaan meillä olisi eri kriteerit. Muille sallimme inhimillisyyden ja virheet. Itse pitäisi onnistua täydellisesti. Omat mokamme jäävät usein myös pyörimään ajatuksiimme, joissa ne voivat nousta pinnalle aika ajoin jopa vuosia. Sieltä nämä ikävät epäonnistumiset vaikuttavat ajatteluun itsestämme ja sitä kautta saattavat jopa rajoittaa toimintaamme.
Myötätunto itseä kohtaan muuttaa asioita. Se lopettaa syyllisyydessä pyörimisen. Ei haittaa vaikka olemme tehneet virheen. Hyväksymme oman inhimillisyytemme ja kehitymme oppimalla siitä. Aina voi myös pyytää anteeksi, jos olemme toista vahingoittaneet.
Myötätunto itseä kohtaan auttaa myös hyväksymään meidät sellaisena kuin olemme. Emme ehkä saavuta mielikuvissa olevaa ideaalia itseämme, mutta voimme oppia hyväksymään itsemme heikkouksinemme ja virheinemme. Voimme oppia katsomaan osaamistamme ja hyviä puoliamme vahvempina kuin huonoja puoliamme ja oppia pitämään yllä lempeää ja kannustavaa asennetta itseä kohtaan.
Kun emme ole jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa itsemme kanssa, meille jää aikaa huomata toiset ihmiset. Meillä on kiinnostusta heidän asioitaan kohtaan ja meillä on energiaa auttaa, huomioida, kannustaa heitä, sekä voimia iloita toisten iloista. Toisen onnistumisista iloitseminen on yksi kauneimpia inhimillisyyden piirteitä.
Myötätunto ja rakastava asenne ovat onneksi taitoja joita voi kehittää. Metta-meditaatio opettaa rakastamaan itseämme. Voit suoda itsellesi lempeyttä monella tavalla arjen keskellä. Kysy vaikka itseltäsi joka päivä “mikä on kaikkein myötätuntoisin teko, jonka voisin tänään itselleni tehdä”.
Voit myös ottaa pienen meditointihetken vaikka bussimatkalla. Istu rauhassa ja hengitä omaan luonnolliseen tahtiisi. Toivota mielessäsi itsellesi jotain, mitä toivoisit saavasi sillä hetkellä. Voit toivottaa “Suotakoon minulle terveyttä” mantrana muutaman minuutin. Tai voit esimerkiksi toivottaa “Olkoon niin että olen onnellinen”. Voit myös ulottaa hyvän toivotuksesi koskemaan kaikki läheisiäsi tai kanssamatkustajiasi tai ihan koko maailmaa.
Myös valomeditaatio on hyvä harjoitus lempeän olotilan nostamiseksi.
Meillä on erilaisia syitä viivytellä asioiden suhteen. Uskottelemme itsellemme, että vaikka tänään ei tee mieli mennä lenkille tai kieltäytyä jälkiruuasta tai imuroida, niin huomenna varmastikin se on mielekkäämpää. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Inho jotain asiaa kohtaa ei ole päiväkohtaista vaan jotain aiemmin opittua, sisällämme olevaa. Tai saatamme ajatella että huomenna on koko päivä aikaa tehdä hommia. Näin ei useinkaan ole. Samat rutiinit ovat seuraavanakin päivänä ja uusia asioita voi ilmaantua tehtäväksi.
Voit asettaa itsellesi “rangaistuksen”, jos et toimi kuten haluat. Esimerkiksi, jos et mene lenkille, lupaat joka kerran imuroida puolison vuorolla. (Toki pitää kertoa se myös puolisolle.) Vastavuoroisesti lupaa itsellesi jokin palkinto, kun olet suorittanut tavoitetta koskevan askeleen. Oletko mieluummin lenkillä vai imuroitko? Mikä vaihtoehto toimii sinun tilanteessasi ja tavoitteessasi parhaiten?
Varaudu myös takaiskuihin. Valmistaudu epäonnistumisiin ja “kipuun”. Kaikki ei aina suju helposti, vaikka suunnitelma olisi hyvä. Elämä osaa yllättää. Ihmiset, jotka ovat valmiita kohtamaan vaikeuksia tavoitteisiin pyrkiessä, onnistuvat paremmin. Varautuessa mietit jo valmiiksi miten tilanteen kohtaat ja miten siitä etenet. Sinulla on toimintasuunnitelma myös vaikeampaan tilanteeseen. Ei tarvitse todeta että olkoon, tämä tavoitehan on pilalla, ei kannata enää edes yrittää. Tämä on se kohta mihin monet tavoitteet kariutuvat.
Opi epäonnistumisista. Jos söit huomaamattasi keksipaketin, älä osta keksipaketteja kotiin tai laita ne paikkaan, josta ne eivät heti osu silmiin. Jos toisen ihmisen toiminta sai sinut “huonoille teille”, pyydä tukea kyseiseltä ihmiseltä. Pyydä ettei hän tee sinua houkuttelevia asioita edessäsi tai että hän tulee mukaan sinua auttavaan toimintaa.
Lupausten ja muutosten tekeminen vaatii rohkeutta, koska on aina mahdollista että epäonnistumme. Lupausten tekeminen on siis epäonnistumisen mahdollisuuden sietämistä. Tarvitsetko jotain rohkaistuaksesi? Ovatko syysi sosiaaliset: pelkäätkö että muut huomaavat että et onnistunutkaan? Mieti missä syysi piilevät ja muuta tilanne aloittamiselle suotuisaksi.
Tutkimusten mukaan amerikkalaiset nuoret eivät sisäistä limupullon kyljessä olevia kalorimerkintöjä. He eivät ymmärrä miten paljon tarvitaan liikuntaa kuluttamaan kyseinen kalorimäärä. Kun pullojen kylkiin laitettiin liikuntaminuutit kyseisen kalorimäärän kuluttamisesta näkyviin, vasta se vaikutti huomattavasti limujen kulutuksen vähenemiseen. Tämä on hyvä vinkki laihduttajalle. Liitä vaikka lapuilla tieto tarvittavasta liikuntamäärästä kotona oleviin keksipaketteihin ja herkkuihin. Yksi keksi vastaa esim. viiden minuutin hölkkää. Jos syöt keksin, käyt lenkillä. Tai vielä mieluiten toisin päin, lupaat itsellesi, että saat syödä keksin, kun olet käynyt lenkillä.
Sytytä kynttilä ja aseta se eteesi. Istu mukavasti selkä suhteellisen suorana ja hengitä muutaman kerran syvään ja rennosti. Katso kynttilää minuutin ajan sen säteillessä valoa joka suuntaan. Sulje hiljalleen silmäsi.
Visualisoi kynttilänvalo kehosi sydänalaan sammumattomana liekkinä tai valopallona. Anna sen loistaa joka suuntaan kuin kynttilä.
Jatka huomion lepäämistä sydänalassa. Tunne kynttilänvalon pehmeä hehku sydämessäsi. Halutessasi voit avata ja sulkea silmäsi muutamia kertoja katsellen liekkiä edessäsi ja visualisoiden sen sydämeesi.
Kun mielesi vaeltaa, tuo se lempeästi takaisin valoon sydämessäsi.
Aloita viemään valoa hitaasti kehosi eri kohtiin. Jos tunnet epämukavuutta missään kehossasi, anna valon viipyä siinä vähän kauemmin ennen kuin siirryt eteenpäin.
Tuo se ensin päähäsi. Anna valon valaista aivosi.
Tuo nyt valo alemmas sydämesi läpi ja anna sen liikkua käsivarsiisi ja käsiisi yksi käsi kerrallaan. Käytä niin paljon aikaa kuin haluat.
Aloita taas sydämestä ja tuo valo ylävartaloosi, jalkoihisi ja varpaisiisi - yksi jalka kerrallaan.
Tuo valo sen jälkeen takaisin sydämeesi. Jos kärsit emotionaalisesta tuskasta, anna epämukavuuden olla paikoillaan täyttäessäsi sydämesi valolla.
Anna valon nyt laajentua itsesi ulkopuolelle mukaan lukien muut ihmiset huoneessasi, talossasi, maassasi ja koko maailmassa. Visualisoi sielusi silmin itsesi ja koko ympäristösi täyttyvän lämpimällä, säteilevällä valolla.
Lepo vaikuttaa myös tahdonvoiman ylläpitämiseen. Väsyneenä on vaikea pysyä päätöksessä muuttaa toimintatapoja. Ennen muutostyöhön ryhtymistä kannattaa tankata tahdonvoimaa varmistumalla tarpeellisesta määrästä unta ja lepoa. Jos olet kovin väsynyt, voit aloittaa projektisi lepäämällä. Varmistu kuitenkin siitä, että sinulla on selkeästi mielessä milloin lepoa on tarpeeksi ja voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Yksi virhe on odottaa liian pitkään, ennen kuin aloittaa itsestä huolehtimisen. Jos antaa itsensä väsyä liikaa, on vaikea saada aloitettua. Mieti tarvitsetko lepoa vai riittääkö muutoksen tekeminen pikkuhiljaa pienillä askelilla. Pienissä askelissa ei ole mitään hävettävää. Niistä tulee nopeasti suuria askelia ja suuria elämänmuutoksia. Jokaiseen vaiheeseen kannattaa totutella hyvin, tehdä siitä pysyvä toimintatapa, ennen kuin siirtyy seuraavaan vaiheeseen.
Huolehdi myös siitä, että oikeasti ryhdyt hommiin. Pelkästään tavoitteen pilkkominen pienempiin askeleisiin ja toimintasuunnitelmien listaaminen ei riitä, pitää myös toimia. Päätä mihin toimenpiteeseen sitoudut ja tee se. Jos tarvitset muistutuksen päätöksesi tueksi, laita juoksukengät näkyville tai muistutus kännykkään, tietokoneelle tai jääkaapin oveen, jos se sieltä näkyy paremmin.
Joskus tavoitteen visualisoiminen auttaa tavoitteen saavuttamiseen uskomisessa. Etsi kuvia, jotka kuvaavat tilannetta, kun olet saavuttanut tavoitteesi. Lisää omat kasvosi lehtikuvan mallin naaman tilalle ja kirjoita tilanne auki kuvan alle tyyliin “iloitsen lomamatkastani”. Katso kuvaa joka päivä, jotta usko tavoitteen toteutumiseen vahvistuu. Kun uskot tavoitteen mahdollisuuteen, teet alitajuisesti päätöksiä sen eteen. Voi myös valmiiksi iloita tulevasta onnistumisesta ja siten hyödyntää positiivisuuden voimaa tavoitteen suhteen.
Monesti helpointa on tehdä jotain ihan heti asian eteen. Saat samantien hyvää oloa aloittamisesta ja huomaat että asia on jo ihan konkreettisesti lähtenyt etenemään. ihminen luontaisesti valitsee vähemmän ikävää tuottavat vaihtoehdot, joten saatat saada enemmän aikaiseksi tekemällä ensin ikävimmän tehtävän. Sen jälkeen on helpompaa siirtyä vähemmän ikävään hommaan. Monelle toimiva ohje on siis tehdä jotain heti ja aloittaa ikävimmästä päästä.
Tahdonvoima on tutkimusten mukaan kuin lihas, se väsyy käytettäessä, mutta sitäkin voi harjoittaa vahvemmaksi.
Tutkimusten mukaan, jos olet esimerkiksi pitkän ja kuluttavan päivän töissä, on vaikeampi saada itsestä irti enempää. Silloin tulee todennäköisesti valittua matalan energiankulutuksen viihdykettä illaksi, eli käytyä sohvalle television eteen, vaikka tiedämmekin, että kävelylenkki ulkona tekisi paremman olon. Silloin, kun on joutunut jo pitkään käyttäytymään “kunnolla” ja suodattamaan pois näkyvistä omia tuntemuksia ja toiveita, on käyttänyt jo paljon tahdonvoimaa yhdelle päivälle. Ja kuten tiedämme, ei suuressa osassa työpaikkoja voi olla ja käyttäytyä miten haluaa.
Tarvitsemme siis strategian, kun haluamme muuttaa käyttäytymistämme. Jos vielä aamulla on tahdonvoimaa jäljellä, voiko silloin tehdä jotain haluaman muutoksen eteen? Jos taas tietää olevansa parhaimmillaan johonkin toiseen aikaan päivästä, kannattaa hyödyntää se tieto. On turha lisätä muutoksen raskautta lisäämällä vastusta väärällä suunnittelulla tai suunnittelemattomuudella. Tutki omaa käyttäytymistä ja kokeile erilaisia vaihtoehtoja.
Harjoita tahdonvoimaa. Lisää haastetta pikkuhiljaa, kun edellinen taso tuntuu jo sujuvan. Pienet askeleet toimivat tässäkin. Jos haluat aloittaa lenkkeilyn, juokse ensimmäisillä kerroilla vain pari minuuttia muutaman kerran, jotta jää tunne, että voisit tehdä sen uudelleenkin. Juokse vain sen verran, että jää halu juosta uudelleen. Kävele loput lenkistä. Viikon kuluttua voi nostaa juoksuaikaa parilla minuutilla ja edetä oman kunnon kasvaessa ja juoksuhalun noustessa. Samalla harjoittuu tahdonvoima, kun lähtee lenkille monta kertaa viikossa.
Pidä myös verensokerisi tasaisena. Verensokerin aleneminen on suoraan yhteydessä tahdonvoiman alenemiseen. Tämä selittänee, miksi dieetit, joissa syödään vähän ja usein, saavat tuloksia aikaiseksi, nälkä on tahdonvoiman vihollinen. Tässäkin kannattaa hyödyntää strategista ajattelua. Pidä mukana valmiiksi kuorittuja porkkanoita, omenaviipaleita tai muuta terveellistä välipalaa. Kun energiaa on töistä tullessa vielä jäljellä, eikä nälkä kurni vatsassa, jaksaa todennäköisemmin tehdä muutakin kuin maata sohvalla.
Lue alta edellinen kirjoitus tavoitteiden saavuttamisesta.
Uudenvuodenlupauksia ei kannata jätää tekemättä sen takia, että ei ole aiemmin niissä onnistunut. Seuraavissa blogikirjoituksissa käyn läpi muutamia asioita, joilla voi vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen ja omaan käytöksen. Omista ajatuksista ja käytöksestähän se muutos liikkeelle lähtee.
Mindfulness kehittää harjoittajansa huomiokykyä. Meditointi on itsemme kanssa olemista. Itseen yhteyden ottamista. Olemme omassa hengityksessä, tuntemuksissa, ajatuksissa tai tunteissa. Huomioimme mitä herää itsessämme meditoinnin aikana. Tai arkiharjoitteita tehdessä, annetaan huomiota sille mitä ympärillä tapahtuu ja mille itsessä tuntuu.
Kun opit huomioimaan itseäsi, siirrä oppi myös tavoitetta tukien käytäntöön. Huomioimalla omaa käyttäytymistä, löydät ne kohdat, joissa “vanha” käyttäytyminen helposti ottaa vallan. Jos on vuosikymmeniä toiminut tietyllä tavalla, on siihen helppoa luisua takaisin huomaamattaan. Kun huomaat olevasi käsi keksipaketissa, olet läsnä tilanteessa ja voit valita otatko porkkanoita iltanaposteltavaksi keksien sijaan. Jos huomaat vasta keksipaketin syötyä mitä tuli tehtyä, kannattaa harjoitella lisää läsnäolemisen taitoa.
Aina kun huomaa positiiviset muutokset itsessä, auttaa se tavoitteisiin pääsyssä. Pienten edistymisaskeleiden huomioiminen ja niistä iloitseminen vahvistaa tavoitteeseen matkaamista positiivisen tunteen avulla. Positiivinen tunne tukee tahdonvoimaa.
Jos päätät aloittaa lenkkeilyn, kirjoita tekemäsi lenkit vaikka kalenteriin ja ympäröi ne jollain kirkkaalla värillä, jotta näet selkeästi miten paljon olet jo saanut aikaiseksi. Unohdamme monia tekemiämme asioita ajan mittaan, koska ympärillämme on valtavasti informaatiota. Kaikki ei vain mahdu pään sisälle. Korosta itsellesi tavoitteen eteen tekemäsi työ, jotta se pysyy mielessä ja auttaa tsemppaamaan eteenpäin.
Mindfulness opettaa myös hyväksymistä ja arvostelemattomuutta. Tämäkin taito auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Lipsahtaessasi vanhaan toimintatapaan, saatat helposti syyllistää itseäsi. Syyllisyys vie positiivisen tunteen, jota tarvitset tavoitteeseen pääsemisen voimaksi. Unohda siis syyllisyys. Olemme ihmisiä inhimillisine piirteinemme. Ollaan armollisia itsellemme ja jatketaan lempeästi siitä mihin jääimme.
Rakastava ystävällisyys on hieno harjoite meidän jokaisen elämään. Rakastavalla ystävällisyydellä suhtaudutaan kaikkeen, myös itseemme. Rakastavaa ystävällisyyttä harjoittava tietää, että voi itse luoda onnellisuutta, iloa ja toivoa sekä rakkauden tunnetta.
Me emme voi muuttaa toisia ihmisiä, mutta voimme tietoisesti päättää miten suhtaudumme ympärillä olevaan maailmaan. Voimme valita ystävällisen suhtautumistavan sen sijaan, että valitsisimme ajatella ja puhua negatiivisista, ikävistä ja pahaa olotilaa levittävistä asioista. Voimme valita olla levittämättä huhuja, opetella puhumaan vilpittömästi, kertoa asioista jotka lisäävät iloa ja toivoa, sekä itselle että muille.
Rakastavaa asennetta voi harjoitella metta-meditaatiolla. Länsimaisessa kulttuurissa olemme tottuneita siihen, että joku toinen “tuo” rakkautta elämäämme. Saamme sitä joltain toiselta. Käymme jopa kauppaa siitä. Myös omassa itsessään voi antaa rakkautta itselle, ja kun se onnistuu, jakaa sitä ympärilleen.
Olen itse kokenut yhden metta-meditaation aikana järisyttävän voimakkaan rakkauskokemuksen. Koin rakkautta, jonka vahvuista en tiennyt olevan olemassakaan. Rakkaus oli niin voimakasta ja puhdasta, että se tuntui jumalalliselle rakkaudelle. Kokemus oli mieleenpainuva, rauhallinen ja kaunis. Ja sain sen aikaan pelkästään oman pääni sisällä. Kukaan ei tuonut sitä rakkautta minulle siinä hetkessä.
Voimakkaan rakkauden kokeminen auttaa jaksamaan arjessa. Olo on sen jälkeen kevyt, rakastettu ja ystävällinen. Pienet arjen kolaukset eivät osu, eivätkä upota. Toisia ihmisiä jaksaa kohdata avoimena, läsnä olevana ja lempeästi.
Olen pohtinut millaisia olisivat työpaikat, jos siellä harjoitettaisiin metta-meditointia yhdessä kerran viikossa. Kaikissa ammateissa joissa kohdataan ihmisiä, muutos varmasti näkyisi positiivisena. Jaksamme huolehtia toisista paremmin, kun omat akut ovat ladatut.
Puhumattakaan miten perhe-elämä hyötyisi rakastavaa asennetta harjoittavista vanhemmista. Kun rakkautta ja lempeyttä saa ensin itse, on sen jälkeen aidosti valmis pitämään huolta toisesta. Jaksamista riittää.
Miten toimisi eduskunta, jos siellä meditoitaisiin rakastavaa asennetta kerran viikossa? Ehkä päätöksiä tehtäisiin enemmän yhteisen hyvän eteen, kuin oman aseman tai puolueen vallan pönkittämiseksi? Ehkä yhteistyö yli puoluerajojen kasvaisi ja toimikunnat olisivat työssään tehokkaampia?
Jokainen metta-meditointiyritys ei aina tuo rakastavaa tunnetta, eikä ihanaa euforiaa. Rakastavan tunteen esille tuominen vaatii keskittymistä, avoimuutta ja harjoittelua. Jos odottaa jotain tapahtuvaksi pakoittaen, se luultavasti ei tapahdu. Mettaa tuleekin harjoittaa antamalla sen tapahtua, mikä on tapahtuakseen. Hyvä meditointikokemus se yleensä aina on, vaikka suuri rakkaudentunne ei juuri silloin nousisikaan.
Mikäli haluat tulla kokeilemaan kanssani rakastavan ystävällisyyden tunteen herättämistä, on siihen mahdollisuus Helsingin aikuisopistolla maalis-huhtikuun aikana. Ilmoittautuminen kurssille alkaa 7.12.2011.
Monilla meillä on sisällä ankara kriitikko, joka vaatii täydellisyyttä. Pitäisi osata, kyetä, jaksaa. Olla parempi versio itsestämme. Miksi vaadimme itseltämme asioita, joita emme vaadi muilta? Miksi itselle pitää olla ankarin?
Eikö olisi mukava tehdä asioita ilman omaa sisäistä arvostelua? Laulaa, ilman että miettii sävelessä pysymistä. Tanssia ilman täydellistä askellusta ja huippusuoritukseen pyrkimistä. Kokata ateria ja olla miettimättä miten hyvä se olisi voinut olla, jos vain osaisi paremmin. On monia asioita joista voisimme nauttia lopputulosta arvostelematta. Opetellaan iloitsemaan siitä että yritämme, että emme anna epäonnistumisen pelon lannistaa ja olla kokeilematta.
Sisäinen kontrolleri on hyvä olla olemassa. Kontrolleri pitää meidät vastuuntuntoisena ja huolehtii että hoidamme sovitut asiat. Se auttaa meidät töihin aamulla ja huolehtii että hoidamme moninaiset työt ja askareet. Sisäisen kontrollerin voi kuitenkin ajoittain laittaa pienelle lomalle.
Voit kirjoittaa kriitikollesi kirjeen. Kiitä kriittiikkoa niistä asioista joita hän tekee hyvin sinua ajatellen. Kirjoita myös missä asioissa hän on liian vaativa. Pyydä lomaa häneltä tai lähetä kriitikko lomalle. Voit mielessäsi kuvitella hänet kanarian lennolle tai jättää hänet juna-asemalle, jossa et itse jää pois. Muistuta itseäsi että kriitikkosi ei ole paikalla.
Voit tehdä itsellesi affirmaation eli voimalauseen ja toistella miten sinun esimerkiksi ei tarvitse olla täydellinen tanssija. Tee lauseesta omaan suuhusi sopiva ja toista sitä ainakin pari kertaa päivässä itsellesi. Läpi elämän kantavat uskomukset saattavat syntyä vain parista lauseesta, kun koemme arvostelua itseämme kohtaan. Affirmaation avulla voit ottaa valtaa pois uskomuksilta.
Tee tahalleen väärin. Jos haluat maalata, mutta koet, että vain arvostelet lopputulosta, maalaa väärällä kädellä ilman, että yrität saada aikaiseksi mitään kuvaavaa. Maalaa vain omaksi iloksi. Maalaa koska vain yksinkertaisesti haluat maalata ja se tuo hyvää mieltä.
Voit myös miettiä minkä näköinen sisäinen kriitikkosi on. Ehkä hän on hieman noitamainen ja ankaran näköinen. Voit mielessäsi muuttaa hänen ulkonäköään. Muuta häntä pehmeämpään suuntaan, vaikka hymyileväksi ja hyväksyväksi. Mielikuvalla voi muuttaa sisäisen kriitikon toivottuun suuntaan ja oppia olemaan suhtautumatta häneen niin vakavasti.
Voit myös kehittää itsellesi sisäisen kannustajan. Kuvittele kannustaja ulkonäköä myöten ja mieti millaisin sanoin ja elein hän sinua tukisi. Anna kannustajan puhua ja kuuntele hänen sanomaansa kriitikon sijaan. Mieti kumpaa puhujaa sinun on eri tilanteissa fiksumpaa kuunnella ja anna oikean tukijan auttaa sinua saavuttamaan toiveitasi ja unelmiasi.
Mindfulnessiin liittyy voimakkaasti se, että asioita ja tapahtumia ei arvoteta. Kaikki harjoitukset ovat samanarvoisia huolimatta siitä, miten ne sujuvat. Samoin kaikki muu on yhtä arvokasta. Arvostelemattomuutta ei tule ulottaa vain harjoittamiseen, vaan myös muuhun elämään.
Jokaisella meillä on ollut omanlainen lapsuus. Olemme oppineet erilaisia asioita ja kokeneet erilaisia kokemuksia. Kaikki mitä olemme nähneet ja kokeneet ovat jättäneet meihin jonkilaisen jäljen. Tulkitsemme tapahtumia näiden jälkien kautta. Hämähäkeistä traumatisoitunut ihminen voi pelätä jopa muoviseksi tietämäänsä hämähäkkiä, kun taas ihminen, jolla on ollut hämähäkejä lemmikkeinä pitää myrkyllisiäkin hämähäkkejä mukavina eläiminä. Molempien kokemus on yhtä oikea.
Kun siis olemme samassa tapahtumassa ja periaatteessa koemme samoja kokemuksia, on silti jokaisen kokemus tapahtuneesta omanlaisensa, ainutlaatuinen. Jokaisen kokemusta värittää menneisyys, nykyinen olotila, asenne, ennakoluulot, ennakko-odotukset, muiden kommentit ja monet muut asiat ja ajatukset.
Arvostelemattomuus on kaunis tapa. Mikä oikeus meillä on arvostella toisen toimintatapaa, jos hän ei vahingoita ketään? Miksi meidän tapamme toimia olisi yhtään oikeampi? Molemmilla tavoilla voi päästä yhtä hyvään lopputulokseen.
Arvostelemattomuudella emme myöskään ota kantaaksemme turhaa painolastia itsellemme. Kun oppii päästämään irti toisen sanoista ja teoista, on oma olo kevyempi. Jos työkaveri ei aamulla tervehdi, älä mieti mitä vikaa sinussa on, vaan ymmärrä, että jotain sellaista on tapahtunut mikä vaikuttaa voimakkaasti hänen olotilaansa. Sen ymmärtäessäsi ja hyväksyessäsi voit päästää irti hänen olotilastaan ja olla ottamatta itseesi kantaaksesi sitä mukanasi.
Arvostelemattomuus suodaan myös itselle. Omaa käytöstä ei arvostella. Tekemisistä sen sijaan opitaan tai niistä nautitaan. Täydellisiksi emme tule koskaan, mutta aina voimme kehittyä. Virheistä oppiminen on toimivampaa kuin virheissä vellominen. Virheisiin jääminen voi jopa aiheuttaa yrittämisen ja kokeilemisen lopettamisen, kehittymisen pysähtymisen. Harjoittaessa arvostelemattomuutta olemme lempeitä itsellemme. Arvostelemattomuuus, tilanteen hyväksyminen voi myös auttaa hankalassa elämänvaiheessa.
Jos haluat kokeilla arvostelemattomuutta, voit käyttää zen-mestareiden oppia tilanteiden hyväksymiseen. Kaikki mikä tapahtuu, tulee myös menemään ohi. Voit eri tilanteissa sanoa itsellesi “myös tämä tunne tulee menemään ohi”, “myös tämä tilanne tulee menemään ohi”. Asioiden ohimenevyyden luonteen huomaaminen yleensä auttaa suhtautumaan asioihin eri tavalla. Ja koska kaikki on ohimenevää, on kaikki myös arvokasta.
Aloita istumalla tai makaamalla rauhassa. Huolehdi että selkä on suorana, jotta hengittäminen on helppoa. Mikäli istut, kannattaa molempien jalkapohjien olla maata vasten.
Sulje silmäsi. Huomaa miten sulkemalla silmäsi tulet tietoisemmaksi omasta hengityksestäsi. Hengitä rauhassa sisään ja huomaa miten hengitys liikkuu sieraimissasi. Miten se sieraimista etenee alas kurkkuun, aina vatsaan saakka.
Hengitysmeditaatio oli Buddhan meditaatio. Ei tarvitse muuta, kuin hengittää sisään ja ulos ja tulla tietoiseksi hengityksestä. Jos huomiosi vaeltaa pois hengityksestäsi ja huomaat sen, tuo huomiosi lempeästi takaisin hengitykseen. Tuo huomiosi äänistä takaisin hengitykseesi. Tuo huomiosi vartalotuntemuksistasi takaisin hengitykseesi.
Anna hengityksesi virrata sen luonnolliseen tahtiin sisään ja ulos. Tuntemuksia ja ajatuksia saattaa tulla ja mennä, mutta hengitys jatkuu rauhassa ja vaivatta. Anna mielesi levätä.
Hengitä sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Pidä huomiosi hengityksessäsi. Voit myös sanoa itsellesi hengitän sisään, hengitän ulos.
Voit käyttää hengitystä rauhoittamaan itsesi stressaavissa tilanteissa. Hengitä sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Jos huomaat ajatustesi lähtenee omille poluilleen, tuo huomiosi ajatuksistasi lempeästi takaisin hengitykseen.
Hengitä sisään rentoutta ja hengitä ulos jännitystä. Sisään rentoutta ja ulos jännitystä.
Ota yksi syvä hengitys, pidätä sitä hetki, ja anna sen jälkeen hengityksesi palautua sen luonnolliseen tahtiin.
Hengitä rauhassa sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Pidä huomiosi hengityksessäsi.
Anna hengityksen virrata rauhassa, sen omaan luonnolliseen tahtiin.
Voit pikkuhiljaa alkaa palautumaan kellon maailmaan. Voit rauhassa alkaa avata silmiäsi ja venytellä jäseniä, jos se tuntuu hyvälle.
Meidät ihmiset on rakennettu huomaamaan vaarat ympäriltämme henkiinjäämisemme varmistamiseksi. Sama ominaisuutemme saa meidät helposti vellomaan ikävissä asioissa. Ja ikäviä asioita maailma tuntuu olevan pullollaan. Kun vain uutisia lukee, laskeutuu toivottomuuden paino helposti harteille.
Näen työssäni paljon henkisistä muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä. Ihmisiä tuntuu enemmän ja enemmän kiinnostavan mielenrauha ja tasapaino. On kuin iso muutos olisi lähtenyt käyntiin. Kiinnostusta herättää meditoinnin harjoittaminen, oma henkinen kehittyminen ja omien valintojen vaikutukset hyvinvointiin sekä moni muu yhteinen asia. Harva enää puhuu siitä miten ison omaisuuden tai mitä tavaroita haluaa, vaikka siinäkään ei ole mitään pahaa. Jokainen meistä elää omaa kehityskaartaan ja olemme kaikki hieman eri kohdassa matkallamme.
Moni kohtaamani ihminen aidosti kärsii erilaisista maailman epäoikeudenmukaisuuksista sekä voimattomuuden tunteesta, kun tuntuu ettei mikään muutu parempaan. Moni asia meneekin rajummaksi. Ääri-ilmiöt tuntuvat kehittyvän muuallakin kuin säätilassa.
Joskus ihmiset surevat asioita, joita he kohtaavat. Kuten sanotaan tietäminen saattaa lisätä tuskaa. Voimme miettiä miksi meidän piti kohdata jokin satuttava asia tai miksi meille näytetään julmuuksia. Vastaus ei aina ole selvä juuri sillä hetkellä. Joskus myöhemmin saatat huomata mitä hyötyä koetusta oli tai miksi oli hyvä, että sinulla oli tiedossa jokin asia. Ehkä vuosien kuluttua voit hyödyntää niitä muuttamalla jotain paremmaksi monelle ihmiselle? Elämä on matkaa. Matkan varrella kohtaamamme irralliselta tuntuvat asiat saattavat yhtäkkiä näyttäytyä selkeänä punaisena lankana, mikä on kulkenut koko ajan mukanamme. Yhtäkkiä asioille on selitys tai voi hyödyntää jotain, mikä muuttaa aiemman ikävän kokemuksen positiivisesti merkitykselliseksi.
Kohtaan paljon ihmisiä, jotka haluavat muuttaa yhteisiä asioitamme parempaan. Ihmisiä, jotka huomaavat toisten hädän ja haluavat auttaa. Ihmisiä, jotka ovat suvaitsevaisia, avoimia, lempeitä ja osaavia. Joskus auttaminen pitää aloittaa omasta itsestä, jotta on voimia kohdentaa sitä toisiin. Heräämistä tapahtuu ihmisissä monella tasolla. Kukaan ei voi korjata kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain pientä. Asiat muuttuvat yhteiskunnallisesti, kun tarpeeksi iso massa ihmisiä on mukana muutoksessa.
Voima on aidon halun heräämisessä. Kun ihminen haluaa tehdä jotain tarpeeksi paljon, hän usein keksii keinot toteuttamiseen. Toiset tekevät ulospäin näkyviä asioita, toiset tekevät muutosta hiljaa itsekseen, huomiota herättämättä. Emme koskaan tiedä missä vaiheessa toinen on polullaan, emmehän aina paikanna omaa sijaintiammekaan.
Ihmiskunnan ahneus on hämmentävän surullista katsottavaa. Meillä on monta esimerkkiä siitä, kuinka jopa yksi ihminen saa paljon tuhoa aikaiseksi käyttämällä valtaa pelkästään itsensä hyväksi. Liian monesti ihminen haluaa itselleen valtavat määrät rahaa seurauksista välittämättä.
Monet tutkimukset todistavat, kuinka raha ei tee onnelliseksi. Harva tuntuu uskovan tutkimuksia. Usein rahanhalun motiivina on isompi talo, komeampi auto, leveämpi elämä, hienommat tavarat, lomamatkat ja statussymbolit. Luulemme olevamme parempia, kun ympäröimme itsemme toisten rakentamilla brändeillä. Merkin mielikuva ikäänkuin tarttuu sitä kantavaan ihmiseen. Toki rahaa voi käyttää myös hyvään ja sitä kautta tuottaa hyvää oloa itselle ja ympäristölle.
Ihmiskunta on tiennyt pitkään, että tuhoamalla luontoa ja käyttämällä loppuun luonnon tuottamat varat, tuhoamme oman elämämme tällä planeetalla. Tuottamalla jätteitä ja myrkkyjä tänne seuraksemme, tuhoamme itseämme mm. lisääntyvien sairauksien kautta. Silti nykyistä talouskriisiä yritetään hoitaa lisäämällä kulutusta. Kotiplaneettamme ei kestä tätä toimintaa enää kovin kauan, joten miten tätä voidaan vielä harkita?
Yritykset suunnittelevat tuotteita joiden elinkaari on nippanappa takuuaika, ja sitten onkin jo aika ostaa uusi vastaava tuote. Ihminen tuntuu rakastavan uutta kiiltävää keittiötään enemmän kuin toista ihmistä. Edelleen vertailemme itseämme toisiin omistamiemme tavaroiden kautta.
Yksittäisellä kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa. Monesti saamme inspiraatioita toisiltamme. Aivan kuin kuulemme hyvästä tuotteesta tai palvelusta, omaksumme hyväksi todettuja toimintatapoja. Viime aikoina olen kuullut ihmisistä, jotka ovat vaihtaneet pankkia, koska erään pankin omistajan arvomaailma ei kohtaa heidän arvomaailmaansa. Tämän he ovat myös avoimesti kertoneet pankille vaihdon syyksi.
Monet ihmiset kuuluvat ruokapiiriin ja ostavat ruoan suoraan tuottajalta tukeakseen ruoan tuottajaa ja saadakseen puhtaampaa ja terveellisempää ruokaa. Ihmiset käyttävät tavaroita ja vaatteita aivan loppuun asti toimiakseen eettisemmin. Kierrättäminen ja lainaaminen kasvavat koko ajan. Monet pienet valinnat kertaantuvat hyvien toimintatapojen levitessä. Luomun suosio on hyvä esimerkki kuluttajien vaikuttamisesta.
Ehkä nykyinen talouskriisi on se muutos, jota me ihmiskuntana tarvitsemme päästääksemme irti rahasta ja löytääksemme uusia kestävämpiä toimintatapoja? Ehkä meidän on pakko oppia tämäkin kantapään kautta, koska emme ole uskoneet muutoksen tarpeellisuutta?
Ihminen on kekseliäs ja sopeutuvainen. Ei siitä ole kovinkaan montaa vuosikymmentä, kun asuimme isommissa perheissä monen sukupolven voimin ja kasvatimme oman ruokamme. Ehkä tämä on käännekohta ja palaamme joihinkin vanhempiin toimintatapoihin, joissa toimimme suurempina yksikköinä yhdessä ja kestävämmin?
Huomaan laittaneeni erilaisia odotuksia siitä, mitä elämä tuo tullessaan, olettamaani järjestykseen omassa päässäni. Alitajuisesti olen odottanut oman ja miehen sukujen vanhimpien jäsenten olevan seuraavia “suru-uutisia”. Myös erilaiset tiedossa olevat sairaudet saavat minut jollain tavalla valmistautumaan mahdollisien ikävien uutisten varalle.
Elämä ei tietenkään toteudu aivan odotusten mukaisesti. Viime perjantaina sain uutisen jota en ollut odottanut. Erittäin hyvässä “ulkoisessa” kunnossa oleva, aktiivista elämää viettävä läheinen sukulaiseni sai kaikille yllätyksenä vakavan sairaskohtauksen. Muutamien tuntien ajan olin epätietoinen siitä miten sairaskohtaus tulee vaikuttamaan häneen. Tiesin vain, että hän on Suomen parhaassa yksikössä hoitoa saamassa.
Huomasin hyvin selkeästi mitä hyötyä on hetkessä elämisen harjoittamisesta surullisessakin tilanteessa. Mieleeni ei tullut “olisi pitänyt”, “en ole ehtinyt”-tyyppisiä ajatuksia. Olin täysin rauhassa tekojeni ja tuntemusteni kanssa. Toki mieleni oli hämillään, järkyttynyt ja koin surua tapahtuneesta. Kuullessani tapahtumien kulun, tunsin myös voimakkaasti paikalla olleiden kokeman hädän.
Kun päivittäin ottaa vastuun omista teoista, ajatuksista ja tuntemuksista, tulee elettyä hyvin pitkälle mielenrauhaa ylläpitävää elämää. Ei tarvitse jossitella, eikä katua. Jokaisena päivänä voi valita uudelleen millainen ihminen haluaa olla, ja toimia sen mukaisesti. Kukaan ei ole täydellinen, eikä se ole tarkoituskaan. Ihmisinä meillä on monia puolia ja monia hyvin erilaisia päiviä. Omaa etiikkaa ja moraalia kannattaa kuunnella ja pyrkiä toimimaan niiden mukaisesti. Minä päivänä tahansa joudut ehkä yllättäin pysähtymään arvojesi äärelle ja silloin on lohduttavaa, jos ei ole omassa toiminnassaan myöhässä.
Kyseistä perjantaita edellisenä iltana olin ääneen pohtinut syysiltojen pimeyttä. Miten raskaalle pimeys juuri silloin tuntui. Viime vuonna tähän aikaan lumi jo valaisi iltojamme. Perjantaina kun olin kuullut miten leikkaus sujui hyvin ja toipuminen oli jo alkanut, ei iltojen pimeys täyttänyt mieltäni. Koirien kanssa illalla pimeässä kävellessä mieli tuntui hyvin valoisalle ja askel keveälle. Muistin, että jos pimeät illat ovat ainoa ikävä asia elämässä, asiat taitavat oikeasti olla todella hyvin.
Koska olet viimeksi pysähtynyt miettimään miten monta asiaa päivässä sujuu hyvin? Useimmilla aivojemme toiminnasta johtuen negatiivinen kiinnittää huomiomme voimakkaammin, mikä tietysti lisää ikäviä tunteita päiväämme. Yhtälailla voimme ottaa hetken, ja pysähtyä pohtimaan kuinka paljon saammekaan tehtyä asioita oikein ja kuinka moni asia sujuu hienosti ihan huomaamattaan, jopa automaattisesti.
Aamulla heräämme ehkä herätyskellon soimiseen. Mikäli kello soitti oikealla hetkellä, sujui aamuherätys siltä osin kuten pitikin. Harvoin vain tulee kiitettyä herätyskelloa siitä, että se teki sen mitä pyysimmekin. Useinhan se ensimmäinen ajatus saattaa olla enemmän “kauheaa, joko nyt on jo aamu”-tyyppinen.
Kun saamme itsemme ylös sängystä, suuntaamme kulkumme ehkä kahvinkeittimen suuntaan. Kahvi tippuu aamutoimien aikana ja virkistävä kofeiinikuppi on kohta lämmittämässä käsiämme. Taas monta asiaa sujui mutkattomasti. Löydämme vaatteet päällemme ja osaamme pukea ne oikein. Ei sekään ole kaikille itsestään selvää. Moni aikuinen joutuu opettelemaan sairauden jälkeen monia perusasioita uudelleen.
Saamme aamun aikana aamupalat tehtyä ja syötyä, ehkä lapsetkin koulutielle oikeiden tavaroiden kanssa oikeaan aikaan. Selviämme itse työmatkalle. Ruuhka voi olla tyypillinen seuralainen, mutta moni lukee metrossa tai bussissa kirjaa tai kuuntelee musiikkia. Useat kuuntelevat autoissa audiokirjoja tai radiota. Ihminen keksii tapoja viihdyttää itseään tylsissä hetkissä. Monet asiakkaani tekevät meditointiharjoituksia työmatkoilla. Meditointiharjoitukset virkistävät ja rentouttavat ja auttavat kohtaamaan tulevan päivän rauhallisin mielin.
Jos kirjoitat kaikki päivän aikana hyvin sujuneet asiat ylös, tulee listasta pitkä. Olemme osaavia, monitaitoisia, ihmeellisen kekseliäitä olentoja, joilla on kaikilla erilaisia vahvuuksia ja erikoisosaamisia. Ole lempeä itsellesi ja toisille. Hyväksy itsesi sekä toiset myös heidän epäonnistuessaan. Saamme päivän aikana kuitenkin suurimman osan asioista sujumaan, kun oikein alamme asiaa pohtimaan.
Viime viikolla minut piti paussissa keuhkokuume. Pysähtyminen jätti miettimään pysähtymisen voimaa enemmänkin. Monesti on hyvä ottaa pieni paussi ennen kuin reagoi. Onhan meillä sanontakin kymmeneen laskemisesta.
Perhe-elämässä pysähtymisen taito on hyödyksi. Kun kumppani tai lapsi tekee jotain hermoja raastavaa, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Lapsille on turha opettaa sanallisesti mitään, jos oma käyttäytyminen ei tue puhetta. Mieti tuleeko oma reaktio oikeasti kyseisestä tilanteesta, vai onko syynä väsymys, pitkä päivä työpaikalla, päivän mittaan pieleen menneitä asioita tai jonkin vanhan patoutuneen asian ulos purkautumista?
Pieni paussi voi pelastaa loppuillan. Haluatko oikeasti purkaa omaa pahaa oloa muihin vai riittäisikö että pyydät heitä korjaamaan tilanteen ja kerrot että tarvitset hetken aikaa ollaksesi rauhassa yksin? Ota tarvittava hetki itsellesi. Käy vaikka pienellä kävelyllä. Tutkaile omia tuntemuksiasi ja toiveitasi. Mikä helpottaisi oloa juuri tällä hetkellä? Onko se saavutettavissa? Voitko pyytää jotain toista auttamamaan sinua saamaan sen? Kaipaatko oikeasti vain halausta ja ymmärrystä?
Työpaikalla toimii sama pysähtyminen. Kannattaako suututtaa työkaveri, jonka apua saatat tarvita myöhemmin? Kannattaako pomolle huutaa hetken mielijohteesta? On luonnollista, että joskus kuppi kiehuu yli äyräiden. Sitä tapahtuu kaikille. Mutta sen näyttäminen ei aina ole fiksua oman tulevaisuuden kannalta. Työpaikallakin voi pyytää, että saa miettiä asiaa ja palata siihen hetken päästä. Monia asioita on jopa suotavaa hauduttaa ennen päätöksen tekoa.
Kulttuurimme tuntuu kulkevan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että “koska olen rehellinen minulla on oikeus sanoa suoraan mitä ajattelen, vaikka se kuinka pahoittaisi toisen mieltä”. Ihan kuin rehellinen mielipide antaisi oikeuden käyttäytyä huonosti. Pitää muistaa, että meillä kaikilla on aina oma näkemyksiemme asioiden kulusta ja oikeista ratkaisuista. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisimme oikeassa. Tai että samaan lopputulokseen ei voisi päästä montaa eri reittiä. Toisen ihmisen mielen pahoittamiselle ei ole mitään vakuuttavaa syytä. Palautetta voi aina antaa ehdotuksia tehden ja toisen mielipahaa säästäen ja silti olla rehellinen. Meidän vain pitää ottaa vastuu tekojemme seurauksista ja päättää miten me oikeasti haluamme toimia. Haluatko lisätä yhteistyötä ja hyvää ilmapiiriä vai tartutatko pahan olosi muihinkin?
Kiinalainen sanonta sen kertoo “Jos pystyt olemaan kärsivällinen yhden vihastumisen hetken, se saattaa pelastaa sinut sadan päivän murheelta”.
Keuhkokuume pysäytti minut toistamiseen tänä syksynä. Pysähtyminen tapahtui monella tavalla. Luonnollisesti kaikki työt ja tapaamiset piti siirtää tai saada sijainen hoitamaan ne. Toisaalta, kun kunto ei salli muun kuin makaamisen, sitä lähes kirjaimellisesti pysähtyy elämään sohvalta ja sängystä käsin. Tuntuu kuin muu maailma jatkaisi pyörimistään kuten ennenkin, mutta itse on siitä sivussa ja irrallaan, omalla pienellä planeetallaan.
Elämä kipeänä sohvalla on tylsää. Varsinkin siinä vaiheessa, kun on niin kipeä, ettei keskittyminen kanna mihinkään. Mieheni sanoi että näytän touhukkaalta. Tajusin tekeväni kaikenlaista sijaistoimintaa, jotta en huomaisia pahaa olo. Vein tavaroita paikoilleen ja häsläsin sinne tänne. Tätä me ihmiset teemme varmasti paljon. On helppoa avata televisio tai radio, jotta ei tarvitse ajatella ikäviä tai vaikeita asioita.
Pysähdyin huomaamaan olemaan kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus sairastaa kotona suun kautta otettavien lääkkeiden avulla. Keuhkokuume on pieni juttu moneen muuhun verrattuna. Huomasin myös, kuinka kiitollinen olen siitä, että minulla on mukava koti jossa viihdyn. Hetket, joilloin oli pelko joutua sairaalahoitoon, tuntuivat musertavilta. Kuin menettäisi kaiken vapauden. Silloin menettäisi läheisten lähes jatkuvan ympärillä olemisen. Läheisillä ja kosketuksella on iso osa hyvinvoinnille ja paranemiselle. Myös lemmikkien kosketuksella on merkitystä.
Makasin lähes mitään tekemättä kolme päivää. Televisiossa liikkui jotain. Muistikuvia niistä ei ole paljoa. Lähinnä koska ne eivät olleet muistamisen arvoisia. Poikani oli sairaana osan aikaa kanssani, joten hänen kanssaan katselimme sohvalla televisiosarjoja, mittailimme kuumetta, vuorottelimme torkkupeittoa ja otimme torkkuja. Oli mukavaa, että oli seuraa, vaikka ei lapselle sairautta tietenkään toivo.
Yksinäiselle sairastaminen on varmasti paljon pelottavampi kokemus. Mitä jos kaatuu ja satuttaa itsensä? Mitä jos kuume nousee niin korkealle, että taju menee? Koska joku huomaa, että jotain on vinossa? Kuka tuo yksinäiselle ruokaa kaupasta tai hakee lääkkeet apteekista tai kuljettaa lääkäriin? Jos yksinäinen ei ole työelämässä viive huomata avun tarve voi olla paljon pidempi.
Kun en pahalta ololtani kyennyt mitään tekemään, mieheni kysyi että etkö nyt voisi meditoida. Täytyy sanoa, että olo oli niin sairas etten kyennyt. Meditointi vaatii keskittymistä jajuuri minulla ei ollut. Vasta kun oloni alkoi paranemaan, aloin käyttämään meditointia yskimisen rauhoittamisen apuna iltaisin nukkumaan mennessä. Se toimi todella hyvin. Tein ohjatun meditoinnin ja keskityin hengittämään rauhassa ja tasaisesti koko harjoituksen ajan. Kannattaa kokeilla.
Hyvää elämää voi elää muutamat perustarpeet täyttämällä. Tarvitsemme kodin, jossa on turvallista olla, ruokaa ja toisia ihmisiä. Välillä tarvitsemme lisäksi lääkkeitä ja lämpimiä vaatteita, mutta mitkään hienot elämykset tai uudet tavarat eivät auta, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Miten pienistä asioista hyvä elämä oikeasti koostuu, on kaunista. Surullista on se, että harvaa sen muistaa ja sen tähden juoksee väärien asioiden perässä.
Havahduin myös huomaamaan, että olen onnekas, kun kaipaan takaisin työkuntoon. Työn tekeminen on oikeasti mukavaa ja innostava ja saan siitä paljon positiivisia tunteita ja jaksamista. Tulevia työpäiviä odotellessa.
Läsnäoloa harjoittavalle ja tutkivalle ovat omat lemmikit oivallisia opettajia, jopa zen-mestareita hetkessä elämisestä. Itselläni on kaksi Cavalieri-mestaria, joiden näkökulma elämään ihastuttaa lähes päivittäin. Tietenkin heidän elämänsä on yksinkertaisempaa kuin ihmisen, mutta ehkä yksinkertaisuudessakin on jotain opittavaa?
Yksi koirien ihastuttavimmista piirteistä on joka-aamuinen heräämisen jälkeen suoritettava uudelleen tutustuminen lauman jäseniin eli aamutervehdys. Jokainen aamu jokainen lauman jäsen saa sydämellisen ja hännänhuiskeisen tervehdyksen molemmalta koiralta. Koirat myös tervehtivät iloisesti toisiaan pitkän kaavan mukaan. Ihminen on usein oman tunnetilansa vallassa, ja ehkä murahtaa jotain ja keskittyy omiin askareisiin. Miten aamut lähtisivät sujumaan, jos ottaisimme hetken aikaa nauttiaksemme siitä, että olemme taas saaneet lahjaksi yhden uuden päivän ja saamme viettää sen läheistemme kanssa? Voisimme halata ja pysyä hetken halauksessa. Olla kiitollisia uuden päivän mahdollisuuksista ja rinnalla kulkevasta laumasta.
“Ei mitään hyvää aamupalaa” saattaa teini tai aikuinenkin kommentoida. Cavalierit riemastuvat ja alkavat innoissaan loikkimaan jo kun ruokakuppi nostetaan pöydälle täyttöä varten. Kiitollisuus ja ilo ruoan saamisesta hivelee “kokin” mieltä. Jokainen ruokakuppi otetaan vastaan kuin se olisi ensimmäinen ateria pitkiin aikoihin. Mindfulness-harjoitteisiin kuuluu läsnäoleva syöminen. Kokeile nauttia ateria rauhassa ja hitaasti. Usein huomaa syövänsä vähemmän, koska ehdimme huomata täyttymisemme. Toisinaan huomaamme syövämme mielikuvaa. Todellinen maku ei vastaa odotuksiamme. Itse olen lopettanut usean ruoka-aineen käytön, kun olen huomannut etten todellisuudessa pidäkään sen mausta. Tätä on hyvä kokeilla erilaisiin herkkuihin. Ne eivät aina olekaan sitä miltä ne näyttävät.
Entä kävelylenkit ulkona? Hetkessä elämisen ja sen tutkimisen aloittelijan asennetta, ei koiran tarvitse opetella. Kun samoja teitä kuljetaan eri järjestyksessä, ei ihmisen silmään syksyaikaan osu kuin satunnaiset kulkijat ja uusien talojen rakennustyömaat. Koirat keskittyvät hetkeen, haistelevat tarkasti päivän sosiaaliset tapahtumat, seuraavat mitä tapahtuu ympäristössä ja tutustuvat aivan kaikkeen mielenkiintoiseen matkan varrella. Mikään ei ole liian pientä, jotta sitä ei kannattaisi varmistaa muutamalla nuuhkaisulla. Tavallinen kävelylenkki on suuri seikkailu. Koiran mieli on avoin ja se havainnoi kaiken aikaa.
Mindfulness opettaa ihmistä käyttämään aloittelijan mieltä ja tutustumaan pieniin yksityiskohtiin. Klassinen harjoite on syödä muutama rusina todella hitaasti, tutkien rusinan poimuja, haistellen ja maistellen. Samaa harjoitetta voi käyttää mihin tahansa hetkeen, olet missä vain. Katso ja tutki, kuten näkisit kaiken ensimmäistä kertaa, aivan kuten lemmikkimme tekevät.
Iltapäivisin pidän aina ehtiessäni meditointihetken. Joskus olen tehnyt joogameditointia lattialla. Kahden Cavalierin uteliaiden viiksien kutina muokkasi hetken naurujoogaksi ja oli aika etsiä uusia toimintatapoja. Nykyisin menen pitkälleni sohvalle, rentoudun ja suljen silmäni. Koirille tulee kisa, kumpi pääsee mahani päälle parempaan asentoon nauttimaan yhdessäolosta. Koiran paino mahan päällä ei haittaa hengitystä. Se itseasiassa auttaa havainnoimaan hengityksen kulkemisen aina mahaan saakka. Koirat tuntuvat nauttivan meditointihetkestä. Olenhan läsnä juuri siinä hetkessä, kun kolmisin olemme ahtautuneet samalle sohvalle mukavaan kasaan havainnoimaan ja hengittämään. Itse nautin koirien seurasta, pehmeydestä ja lämmöstä sekä suunnattomasta kärsivällisyydestä jaksaa tehdä harjoitetta pitkiäkin aikoja.
Illalla koira käy nukkumaan kun sitä väsyttää. Ihmiset katselevat televisiota ja haukottelevat. Vaikka silmistä valuu vesi, mietitään vieläkö katsottaisiin jokin lyhyt ohjelma? Koirat eivät murehdi menettävänsä mitään. Kun uni tulee, nukutaan. Joskus ihmisiä pitää jopa vähän komentaa siirtymään sänkyyn, jotta lauma pääsee omille paikoilleen yösijoille. Ehkä koira vaistoaa milloin isäntäväen hyvinvoinnin kannalta on syytä mennä nukkumaan?
Kaikki on väliaikaista, joten kannattaa huomioida ja arvostaa jokaista hetkeä mikä meille annetaan.
Aloita istumalla tai makaamalla rauhassa. Huolehdi että selkä on suorana, jotta hengittäminen on helppoa. Mikäli istut, kannattaa molempien jalkapohjien olla maata vasten.
Voit halutessasi sulkea silmäsi. Huomaa miten sulkemalla silmäsi tulet tietoisemmaksi omasta hengityksestäsi. Tule tietoiseksi ympäristöstäsi. Tule tietoiseksi kehostasi. Tule tietoiseksi ajatuksistasi.
Ole vain tietoinen kaikesta mitä tapahtuu. Hyväksy lempeästi ajatuksesi ja tuntemuksesi. Älä yritä muuttaa mitään tai saavuttaa mitään. Ei haittaa vaikka mielesi on vielä kiireinen. Aina kun huomaat ajatustesi karanneen omille teilleen, tuo ne lempeästi takaisin harjoitukseen.
Huomioi miten hengitys kulkee kehossasi, sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Hengitys on elämän lahja. Ole rauhassa omassa tietoisessa tilassasi ja lepää siinä.
Mitkä asiat koet omassa elämässäsi lahjoina? Anna niiden asioiden nousta mieleesi. Jos muita ajatuksia tulee mieleesi, se ei haittaa, tai jos olotilasi ei ole kiitollinen, ei sekään haittaa. Päästä irti kaikista odotuksistasi ja vain tunne mitä tunnet tällä hetkellä - rauhassa.
Jatka antamalla omien kiitollisuutta herättävien asioiden nousta mieleesi. Ole rentona tietoisessa tilassasi ja lepää siinä.
On asioita joista me kaikki voimme olla kiitollisia. Palauta mieleen jokapäiväisiä asioita, joista voit olla kiitollinen. Voit olla kiitollinen hengityksen lahjasta. Voit olla kiitollinen ruoasta, jota saat syödäksesi, siitä että sinulla on paikka missä asua ja nukkua turvallisesti. Voit olla kiitollinen pienistä iloista elämässä, esimerkiksi linnunlaulusta ja auringonpaisteesta, ilmasta jota hengitämme, kukista, jotka kaunistavat ympäristöämme. Anna pienten kiitollisuusaiheiden nousta rauhassa tietoisuuteesi ja lepää niissä.
Huomioi miten hengitys kulkee kehossasi, sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Hengitys on elämän lahja. Ole rauhassa kiitollisessa tilassasi ja lepää siinä.
Jos olotilasi ei ole kiitollinen, ei se haittaa. Päästä irti kaikista odotuksistasi ja tunne sitä mitä tunnet tällä hetkellä. Kiitollisuus saattaa ilmaantua myöhemmin päivän aikana.
Tuo mieleesi ihminen tai ihmisiä, joita kohtaan tunnet kiitollisuutta. Ihmisiä, jotka tukevat sinua, arvostavat sinua, kunnioittavat sinua. Ehkä he saavat sinut nauramaan? Anna rakastamiesi ihmisten nousta mieleesi. Voit kiittää mielessäsi näistä rakastavista ihmisistä ympärilläsi. Voit kiittää rakkaudesta, mikä saa sinut voimaan hyvin. Älä kuitenkaan pakoita mitään tapahtuvaksi, vaan anna ajatusten ja tunteiden nousta rauhassa pintaan.
Anna itsesi upota kiitollisuuden olotilaan, jos se on mahdollista. Hengitä rauhassa omaan luonnolliseen tahtiisi sisään ja ulos. Sisään ja ulos.
Palauta mieleesi jokin tapahtuma, josta voit olla kiitollinen. Anna itsesi tuntea kiitollisuus koko kehossasi, kun tunne nousee. Tunne se varpaista päälakeen saakka. Voi olla että olet saanut kuulla hyvän uutisen. Voit kiittää mielessäsi uutisen hyvistä vaikutuksista. Voi olla että olet vain hyvällä tuulella tai tunnet itsesi terveeksi. Voit kiittää hiljaa mielessäsi kaikista kiitollisuutta herättävistä asioista. Älä kuitenkaan pakoita mitään tapahtuvaksi, anna ajatusten nousta rauhassa pintaan.
Tuo nyt mieleesi kaikki itsessäsi olevat hyvät ominaisuudet, joista voit olla kiitollinen. Ole kiitollinen siitä, että olet juuri sinä. Kukaan ei voisi olla parempi sinä, kuin sinä olet. Voit tuoda mieleesi myös oman elämänkaaresi ja olla kiitollinen että olet saanut elää tuhansia hyviä hetkiä. Voit myös tuntea kiitollisuutta siitä, kuinka jokainen päivä saat mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. Älä kuitenkaan pakoita mitään tapahtuvaksi, vaan anna ajatusten nousta rauhassa pintaan.
Anna itsesi upota kiitollisuuden olotilaan, jos se on tällä hetkellä mahdollista.
Voit toistaa mielessäsi sanaa kiitos ja tuntea sen vaikutuksen koko kehossasi. Sano kiitos myös syvällä sydämessäsi.
Kun tuntuu hyvälle, voit alkaa pikkuhiljaa palaamaan rauhassa omaan tahtiisi kellon maailmaan. Jos silmäsi olivat suljettuina, voit avata ne rauhassa. Voit venytellä jäseniä, jos se tuntuu hyvälle. Anna kiitollisuuden tunteen johdattaa päivääsi.
Olen pohtinut viime aikoina paljon erilaisia “Mindfulness-sovelluksia”. Olen miettinyt miten Mindfulnessin oppeja voi hyvödyntää arkielämässä. Sovelluksia löytyy yllättävän paljon. Itse asiassa yllätyksekseni huomaan, että Mindfulnessin etiikka ja opit ovat läsnä lähes kaikessa mitä teen.
Mindfulness meditoiminen on omaan itseen tutustumista. Otamme yhteyden itseemme ja olemme valmiita vastaanottamaan tietoa siitä mitä minulle kuuluu. Mille minusta tuntuu juuri nyt. Voit vaikka tervehtiä varpaitasi. Voit kuunnella sydäntäsi. Tutustu johonkin kohtaan itsessäsi, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvälle. Voit levätä hengityksessäsi tai tuoksutella aamukahvia. Tärkeää on, että olet juuri siinä missä olet. Paikalla. Läsnä.
Vanhemmuutta voisi ajatella minimissään parikymmentävuotisena retriittinä. Harjoituksena, mikä opettaa meille hyvin paljon itsestämme. Miten ajattelemme, miten toimimme. Jokainen lapsi ja jokainen hetki on opettajamme. Mindfulness opettaa kärsivällisyyttä, lempeyttä ja empatiaa. Ne ovat hyviä ominaisuuksia meille kaikille, ja mielestäni erityisesti vanhemmuutta harjoittaville.
Usein lapsen kasvaessa eri ikävaiheet tuovat muistoja omasta lapsuudesta. Joudumme opettelemaan päästämään irti omista traumoistamme, jotta emme siirrä omia pelkojamme lapseen. Mindfulnessin avulla voimme hoitaa omaa lasta sekä omaa sisäistä lasta, jonka olisi hyvä päästää irti oman lapsuuden tapahtumista.
Metta-meditaatio (loving kindness, rakastava ystävällisyys) on hyvä apuväline, kun haluat antaa rakkautta omalle sisäiselle lapselle, aikuiselle itsellesi sekä läheisillesi ja koko lopulta koko maailmalle. Metta-meditaation avulla opetellaan rakastamaan itseä, sekä kaikkia ympärillämme. Rakkautta maailma tuntuukin kaipaavan. Lapsille rakkauden näyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä rakastetuksi.
Pyri näkemään lapsi omana itsenään, sellaisena kuin hän on. Ole tietoinen hetkestä lapsen kanssa ollessasi, leikkiessänne, kuunnellessasi häntä, lohduttaessa, läksyjä kuulustellessa, nukuttaessa. Usein muistamme juhlavat, erityiset hetket elämästämme. Mindfulness opettaa kiinnittämään huomiota pieniin arjen hetkiin. Se opettaa arvostamaan kaikkia hetkiä, juuri sellaisena kuin ne ovat. Se auttaa muistamaan mikä on oikeasti tärkeää elämässämme.
Läsnäolemisen taito myös pidentää ajan tunnetta. Kallisarvoiset vuodet pienten lasten kanssa jäävät paremmin muistoihin, kun on läsnä hetkessä. Mindfulnessin periaatteita voi soveltaa lukemattomin tavoin arkielämään. Oman kokemukseni mukaan olen meditoimalla sekä Mindfulnessin arkiharjoitteita harjoittamalla onnellisempi, kärsivällisempi, avoimempi ja rakastavampi, vain muutamia mainitakseni. Voin itse paremmin kuin koskaan ja läheiseni saavat osansa hyvinvoinnistani aivan varmasti.
Ei ole väliä missä Mindfulnessia opit. Voit mennä kurssille, saada oppia työpaikalla luennolla tai TYHY-päivän yhteydessä. Luet ehkä kirjoja tai kuuntelet valmiita meditointiohjeita. Muutamat perusharjoitteet osaamalla, voi harjoituksia tehdä missä vain ja soveltaa niitä kaikkiin elämän osa-alueisiin. Ole utelias. Aloittelijan mieli on osa Mindfulnessia. Sen avulla pienetkin asiat näyttävät suurilta ja ihmeellisiltä.
Monet, kuullessaan olevani teini-ikäisen äiti, arvioivat ovien paukkuvan talossamme teinin ansiosta. Kotonamme on kuitenkin rauhallinen ja seesteinen tunnelma teini-iän myrskyistä huolimatta. Välillä itsekin herään ihmettelemään miten hienosti perheessämme asiat sujuvatkaan. Voiko arki oikeasti olla näin mukavaa?
Usein arki “syö” pienet kallisarvoiset hetkemme kiireen sekaan. Päivämme ovat täynnä ihania pieniä nautinnollisia hetkiä, joita emme ehdi huomata. Ajatuksemme ovat jossain aivan muualla, kuin tässä hetkessä, juuri nyt.
"Elämä on kaikkea sitä, mitä sinulle tapahtuu samalla, kun suunnittelet muita juttuja" on lausahtanut John Lennon. Ollessamme siis ajatuksissamme, meille tapahtuu meidän oikea elämämme. Kun siitä oikeasta elämästä saa kiinni, ja pystyy edes paikoin unohtamaan päässä pyörivät ajatukset, on oikealla tiellä nauttimaan elämästä.
Teinin kanssa on hyvä omata paljon lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Meillä teini tuppaa ajoittain puhumaan epäselvästi ja jopa murahdellen. Pyrin olemaan hermostumatta ja kysymään ystävällisesti uudelleen, jotta ymmärrän kerrotun lauseen sisällön. Välillä muistutan häntä miettimään, haluaako hän oikeasti puhua minulle kyseisellä äänensävyllä, vai voisiko jokin muu asia oikeasti vaivata ja aiheuttaa ärtymystä. Usein syyksi löytyy väsymys.
Sama vaivaa monia aikuisia. Tulee tiuskittua turhaan, kun on itse väsynyt. Pieni rauhoittuminen vaikka hengitysharjoituksen avulla voi auttaa pahimman ärtymyksen yli. Pienet rauhoittavat hetket antavat tilaisuuden miettiä, mille minusta oikesti tuntuu, mikä siihen on syynä ja miten asian voisi ratkaista. Rauhoittumisen aikana voi myös miettiä miten oikeasti haluaa käyttäytyä. Miten suhtaudumme toisiimme vaikuttaa molempien käyttäytymiseen ja mielialaan.
Kun kaipaat pientä rauhoittumista, keskity hetkeksi omaan hengitykseesi. Anna hengityksen edetä sen luonnolliseen vaivattomaan tahtiin. Lepää hetki hengityksessä. Voit keskittyä mille sinusta tuntuu juuri nyt tai miten haluaisit toimia. Voit mielessäsi toivottaa itsellesi voimia, mielenrauhaa, lempeyttä, sitä mitä juuri nyt tunnut tarvitsevasi eniten. Ole rauhassa muutama minuutti ja palaa sitten rauhassa takaisin kellon maailmaan. Yritä säilyttää rauhallinen olotilasi.
Teinit tarvitset paljon rakkautta ja ymmärrystä. Maailma on houkutteleva, mutta myös outo ja ehkä pelottavakin. On tarve olla aikuismainen ja välillä tunnekin omasta pystyvyydestä on huipussaan. Seuraavana hetkenä saattaa olla suuri turvallisuuden ja tuen kaipuu päällä. Teini-ikä on harvalle helppo. Vaatimuksia on paljon ja teot vaikuttavat jo paljon tulevaisuuteen.
Olen päättänyt olla teinille läsnä. Kuuntelen ajatuksella ja annan aikaa. Mikään ei ole tärkeämpää sillä hetkellä. Mikäli minulla on kiireinen hetki, kerron sen ja sovimme hetken, joilloin käsittelemme asiaa. Nuori huomaa arvostuksen ja palauttaa sen omassa käytöksessään.
Itse olen huomannut rehellisen ja rauhallisen, läsnäolevan keskustelun tehon. Asioista puhutaan, toista oikeasti kuunnellaan ja yhdessä pohditaan mikä on järkevää ja reilua koko perhettä kohtaan. Kaikkien mielipiteet ovat arvokkaita, mutta vanhemmat tekevät viimekädessä päätökset. Turvallisuuden tunnetta on hyvä korostaa. Tapahtuu mitä tahansa, vanhemmat ovat tukena ja apuna, vaikka vastuu teoista pitääkin kantaa itse. Me-henki perheen kesken on arvokasta. Kukaan ei saa jää yksin ongelmiensa kanssa, vaan asiat ratkaistaan aina tarvittaessa yhdessä. Kaikki voivat auttaa toisiaan.
Vanhemmuuden parhaita hetkiä ovat joskus pienet arkiset tilanteet. Eräänä iltana teini osoitti pahaa mieltään. Vastasin jotain siihen suuntaan, että nyt olisi hyvä hetki miettiä mistä oikesti tuulee ja pohtia omaa käytöstään: onko se reilua muita kohtaan. Pesin hampaat ja huomasin teinin “roikkuvan” portailla hidastellen sänkyyn menoaan. Kun tulin kohdalle, kuulin yhdet maailman kauneimmista sanoista “Anteeksi että sanoin pahasti. Olin vähän huonolla tuulella.” Kerroin lempeästi antavani anteeksi, samalla kun sisälläni riemuitsin riehakkaasti saamastani anteeksipyynnöstä. “Olen tehnyt jotain selkeästi oikein!” Sanat ovat tuntuneet parhailta sanoilta, mitä olen tähän mennessä nuoren suusta kuullut. Kaiken sen murahtelun sisällä on kuitenkin edelleen se ihana pieni lapsi, jota onneksi vieläkin saa halata - päivittäin.
Kaipa uuden ryhmän kanssa pienelle henkiselle matkalle lähtemistä voisi jopa seikkailuksi kutsua. Se ei ehkä ole seikkailu isolla s-kirjaimella monenkaan mielestä, mutta elämää muuttavia tapahtumia siellä voi sattua.
Lähdimme Voimavara-kurssille osaanottajien kanssa eräänlaiselle yhteiselle matkalle, vaikka jokainen kulki ryhmässä omaa taivaltaan. Kurssi antaa raamit ja suunnan, mutta mitä kurssin aikana antaa ja sallii tapahtua, on jokaisella itsellä hallussaan. Tarkoitus ei ole velloa ongelmissa, vaan kulkea kohti ratkaisuja. Antaa uusien ideoiden vallata ajatuksia ja tilaa elämässä.
Voivavaroja lupaileva kurssi kuulostaa ehkä jopa hieman mahtipontiselta. Eikä kukaan niitä varmuudella voi luvatakaan, koska jokainen antaa voimavarojen synnyn mahdollisuuden itselleen. Aidot voimavarat lähtevät liikkeelle itsetuntemuksesta. On tiedettävä mitä haluaa ja mitä tarvitsee, jotta voi valita oikein. Kuten eräs ryhmäläinen asian ilmaisi: “On hyvä pysähtyä miettimään onko toive aito ja omani, vai tuleeko se ulkopuolelta.”
Niin usein me luulemme omien ajatustemme olevan hölmöjä tai turhia, tai muuten vain alempiarvoisia. Saatamme automaattisesti pitää muiden ajatuksia parempina kuin omiamme. Kun on hetken ajan yhteyksissä aitoihin ajatuksiinsa, sekä pääsee keskustelemaan samassa tilanteessa olevien kanssa asioista, saattaa yhtäkkiä huomata että muuthan arvostavat, kuuntelevat ja kannustavat. Minä kelpaankin.
Kurssin henkinen turvallisuus on aina iso tekijä. Voimavara-kurssilla meillä oli mahdollisuus kääriytyä keskinäiseen henkiseen turvaliinaamme. Sulkeutua hetkeksi maailmalta ja kuoria itseämme auki kuin sipulia, mutta ilman kyyneleitä. On tärkeää, että saa paljastaa juuri niin paljon kuin haluaa. Olla esillä sen verran kun tuntuu hyvälle.
Vietimme kaksi kurssipäivää MieTo:n tiloissa Roihuvuoressa ja sitten siirryimme luonnon helmaan Vartiosaareen. Yhdistelmä tuntui toimivalle. Roihuvuoressa pystyimme tekemään toisenlaisia asioita, joita ei voinut tehdä mökillä. Osa harjoituksista taas on suunniteltu luonnossa tehtäviksi. Luonnolla on ihmeellinen voima rauhoittaa meitä oikeiden asioiden äärelle.
Kurssin aikana teimme matkaa kohti omanlaista hyvää oloa. Koko kurssi oli ratkaisukeskeistä ja eteenpäin vievää. Oli hienoa lukea ihmisten kasvoista ja vartalokielestä rentoutta ja kasvavaa iloa. Vaikka jokainen osallistuja oli aivan omanlaisensa persoona, oli kaikilla paljon annettavaa. Kaikki olivat lämpimiä kuuntelijoita, jokaiselta löytyi suurta viisautta ja hyviä näkökulmia jaettavaksi. Kaikkiin harjoituksiin lähdettiin ennakkoluulottomuudella ja innolla. Kaikki se kanssakäyminen mitä ihmisten välillä oli, oli todella tärkeää, varsinkin kun osallistujilta puuttuu työyhteisö elämästä juuri sillä hetkellä.
Työttömyys ei ole häpeä. “Työtön” on mielestäni huono ja passivoiva määritelmä ihmiselle, jolla ei ole työtä. Kuten eräs kurssilainen asian ilmaisi: “Minun työtäni on hakea työtä”. “Työtön työnhakija” kätkee ilmaisuna sisäänsä sekä ratkaisun, että positiivisemman asenteen.
Kurssin vätäjänä minun on vaikea arvioida mikä oli osallistujille parasta antia. Itse nautin suuresti, kun ihmiset vahvistuvat omista mielipiteistään ja huomasivat miten hyvin monet asiat ovat heidän elämässään. Positiivisuudella on iso voima. Itselleni suurin yksittäinen hetki oli se, kun toinen kurssilainen antoi vinkiksi toiselle ratkaisukeskeisyyden “ytimen”: “Pitää lopettaa kysymästä miksi ja aloittaa kysymään miten”.
Mindfulness on hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Mindfulness-taidoilla tarkoitetaan kykyä havainnoida ja kuvata nykyhetkessä ulkoisia ja mielen sisäisiä tapahtumia, ajatuksia ja tunteita. Mindfulness-harjoitteita voi tehdä kaikkien aistien avulla. Näiden Mindfulness-harjoitteiden avulla voi myös parantaa omaa parisuhdetta.
Mindfulness ohjaa meitä elämään hetkessä. Kun olemme läsnä juuri tässä hetkessä, annamme toiselle aikaamme ja huomiotamme. Kuuntelemme mitä hänellä on sanottavaa. Kuulemme mitä hän sanoo. Keskitymme siihen. Osoitamme että kuuntelemme. Kuunteleminen ja sen osoittaminen kertoo toisen arvostamisesta. Kun toinen puhuu ja kuuntelija on kuuntelevinaan ja tekee koko ajan todellisuudessa jotain muuta, puhuja huomaa sen. Tulee tunne, ettei ole tärkeä. Kuinka usein muistat joko sanoneesi tai kuulleesi “Et ole taaskaan kuunnellut mitä sanon”? On helppoa aloittaa keskittymällä aitoon ja myötäelävään kuunteluun.
Entä miten puhun puolisolleni? Millainen äänenpaino minulla on? Mitä äänenpainoni kertoo? Kuuleeko puheestani arvostuksen? Tuleeko käyttämistäni sanoista rakkaus esille? Kerronko että välitän? Kun huomioin mitä teen, voin vaikuttaa tekoihini. Vapautan vähemmän sammakoita suusta sekä teen vähemmän harkitsemattomia tekoja.
Alkuaikojen rakkauden huumassa moni varmasti jäi haistelemaan töihin lähteneen puolison tyynystä tuttua tuoksua, mikä loi turvallisuuden tunnetta tai vaikka rakkauden tunnetta. Kuinka usein nykyisin haistelet puolisoasi? Entä jos seuraavalla kerralla kainaloon käpertyessä keskittyisit hetkeksi vain tuoksuttelemaan puolisoasi? Mukava, jopa huumaava tunnetila saattaisi löytyä menneisyyden kätköistä.
Kun on toisen lähellä hetkeen keskittyen, antaa itsestään enemmän, on avoin, vastaanottavainen, myötäelävä ja lähellä. Joskus voi tuntua, että kantaa vastuuta yksin parisuhteesta, ja niin se voi jopa ollakin. Voimme kuitenkin vaikuttaa toiseen ihmiseen omien tekojemme kautta. Ystävällisyys, myötätunto, läheisyys, kunnioitus, niiden viljeleminen tuntuu hyvälle toisessa ihmisessä ja muuttavat hänen käytöstään meitä kohtaan. Muutos ei ehkä tapahdu viikossa, mutta kärsivällisyydestä on hyötyä tässäkin asiassa.
Mukava Mindfulness-parisuhdeharjoitus on päivittäinen läsnäoleva koskettaminen. Mikäli olet jo vieraantuntut puolisostasi, kokeile pientä kosketusta vaikka käteen tai selkään. Tee sitä, kunnes se tuntuu luontevalta ja siirry sitten läheisempään kosketukseen. Voit edetä hyvin pienin askelin. Tai voit päättää halata puolisoasi joka päivä läsnäolevasti. Tuoksuta, maista ihoa, sano jotain kaunista. Jokainen päivä. Sinulla on voima ja keinot muuttaa asioita.
Kun sinua on loukattu pahasti, tuntuu anteeksi antamisen ajatus monesti mahdottomalle. Miksi antaisin anteeksi ihmiselle, joka on kohdellut minua huonosti? Voisi kysyä myös, miksi kantaa mukanaan tunteita, jotka eivät palvele minua. Kauna ja katkeruus vievät paljon tilaa ajatuksissamme ja kuluttavat henkistä energiaamme.
Anteeksi antaminen on erittäin tärkeää omalle mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Aluksi on tärkeää käydä läpi omat tunteet. Puhua, kirjoittaa, itkeä, jakaa tunteita toisten kanssa; selvittää mitä oikeasti tapahtui. Anna tilaa omille tunteillesi. Tee mitä tunteesi käskevät laillisuuden rajoissa. On esimerkiksi turvallista kirjoittaa omista tunteista. Kirjoita väärintekijälle kirje, jota et koskaan lähetä. Kirjoita siihen kaikki loukkaukset, satuttamiset, pahaolo mitä itsestäsi löytyy. Voit osoittaan kirjeen itsellesi, lapsellesi, vanhemmillesi tai väärintekijälle. Kirjoita sille, joka tuntuu luonnollisimmalle vastaanottajalle. Voit kohdistaa sanasi väärintekijälle tai kertoa tapahtuneesta itsellesi tai kolmannelle henkilölle.
On tärkeää, että ymmärrät, että sinua on kohdeltu väärin, eikä niin saa tehdä. Olet arvokas ja sinua on kohdeltava sen mukaisesti.
Anteeksi antamisesta hyödyt eniten sinä itse. Niin kauan kuin kuljet katkeruus harteillasi, on paino mukanasi kaikkialla. Se on sinun harteillasi. Ei kenekään muun. Sillä hetkellä, kun päästät siitä irti, oma olosi paranee. Oman olisi koheneminen heijastuu positiivisesti myös tärkeisiin läheisiisi.
Väärintekijäsi tulee tuskin koskaan tietämään oletko hänelle vielä vihainen, kannatko kaunaa, ajatteletko häntä sen jälkeen, kun hän on poissa päivittäisestä elämästäsi? Hän ei myöskään tiedä oletko antanut anteeksi. Vain sinä tiedät.
Anteeksi antaminen vaatii paljon. Se ei ole helppoa. Eikä sitä välttämättä saavuta hetkessä, mutta on hyväksi edes siirtyä suuntaan, jossa voi jonakin päivänä antaa anteeksi. (Anna-Liisa Valtavaara: Ainako anteeksi?) On parempi odottaa päivää, jolloin voi antaa anteeksi, kuin kulkea katkeruuden ja vihan kanssa. Negatiiviset tunteet vievät energiasi. Ne jopa estävät sinua olemasta onnellinen. Halunnet kuitenkin olla onnellinen?
Tavoitteesi on saada väärintekijä pois ihosi alta. Löydätkö jonkin merkityksen toisen teoille? Oletko oppinut jotain itsestäsi? Saanut vahvuutta? Mikä tahansa pienikin posiitivinen lopputulema ikävästä asista auttaa kääntämään ikävän kokemuksen paremmaksi. Se auttaa sinua menemään eteenpäin. Antaa merkitystä kokemuksillesi. Kaikista tapahtumista on mahdollista hyötyä myöhemmin. Voi kuitenkin mennä vuosia, ennen kuin sen pienen hyödyn murusen löytää.
Anna anteeksi myös itsellesi. Kirjoita kaikki mieltä painavat mokaukset paperille, ja kun lista on valmis kirjoitat jokaisen perään “annan itselleni anteeksi”. Viesti uppoaa aivoihimme paremmin, kun sen on kirjoittanut ja lukenut ajatuksella. Siitä tulee vahvempi. Aivan kuin sinustakin, kun pystyt antamaan anteeksi.
Olisihan se ihanaa, jos elämä menisi eteenpäin niin kuin toivomme. Elämä on täynnä erilaisia sattumia, tapahtumaketjuja, onnea, epäonnea, epäoikeudenmukaisuutta ja omia valintojamme. Emme välttämättä huomaa katselevamme kaikkea oman napamme kautta. Mitä tahansa tapahtuukin, mietimme yleensä ensin koskeeko se minua ja jos koskee, miten.
On helppoa ajatella, että itse olen epäonnekas ja muut onnekkaita. Toisille tuntuu tapahtuvan mukavia asioita, joita itsellekin toivoisi tapahtuvan. Kannattaa muistaa, ettemme koskaan tiedä koko totuutta toisen ihmisen elämästä. Useat meistä eivät näytä epäonnistumisiaan tai haavoittuvaisuuttaan. Moni peittää epävarmuutensa suuriin puheisiin. Toisista pahan puhuminen paljastaa usein huonon itsetunnon.
Elämään kannattaa suhtautua rennommin ja lakata ottamasta jokaista asiaa itseen. Monet asiat tapahtuvat meistä riippumatta. Vaikka vieras ihminen sattuisi huutamaan sinulle kadulla, se luultavasti tapahtuu koska huutajalla oli huono olo, ei siksi, että sinä satuit juuri siinä kävelemään. Huutaja yrittää saada oman huonon olonsa pois, siirtämällä sen toiseen. Kun huomaa, että toisella on vielä huonompi olo, tuntuu huutajan oma olo paremmalle vertailussa. Voit valita otatko huutajan huonon olon kantaaksesi. Voit valita miten suhtaudut huutajaan. Jos pystyt tuntemaan myötätuntoa tai anteeksi antamista huutajaa kohtaan, selviät luultavasi vähemmällä mielenpahoittamisella tilanteesta itse.
Monet ovat kuulleet elämänsä varrella tylyjä kommentteja itsestään. Milloin ei ole kelvannut mukaan ryhmään tai ulkonäkö ei ole toista miellyttänyt tai jokin auktoritettihenkilö on kertonut miksi tulet epäonnistumaan elämässäsi. Valitettavan usein näistä ohimenevistä lauseista tulee uskomuksia koko elämään. Jos huomaat kantavasi mukana toisen sinulle antamaa määritelmää, voit onneksi opetella päästämään siitä irti. Tärkeää on antaa anteeksi toisille, mutta myös itselle. Jos et pysty heti antamaan anteeksi, on parempi jäädä odottamaan sitä päivää, kun pystyy antamaan anteeksi, kuin katkeroitua.
Itsentuntoa voi kohottaa pitämällä “minä olen hyvä” -päiväkirjaa. Päiväkirjaan listatataan joka päivä kolme asiaa, joiden on kokenut sujuneen hyvin. Usein emme huomaa hyvin sujuneita asioita niin voimakkaasti, kun koemme huonosti sujuneet asiat. Ihmisen aivot kiinnittävät huomiota negatiiviiseen herkemmin. Päiväkirjan avulla antaa huomiota myös hyville ja mukaville tapahtumille, eikä jumitu pelkästään negatiiviseen. Lisäksi mukavasti sujuneita asioita on kiva lukea jälkikäteen. Hyvien muistojen lukeminen saa hyvälle mielelle.
Meditointi nostaa itsentuntoa pitkällä aikavälillä. Meditoinnissa ollaan yhteydessä omaan itseen. Meditointi myös auttaa hyväksymään mm. asioita joita meille tapahtuu. Kun meditoi pidempään, alkaa myös automaattisesti hyväksymään omat ajatukset, toiveet, ulkonäön jne. Ei olekaan enää niin tärkeää mitä muut ajattelevat, koska tietää mitä itse ajattelee ja mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Oppii peilaamaan asioita oman itsen kautta, vertaamatta muihin. Metta-meditaatio opettaa meitä rakastamaan ensin itseämme ja pikku hiljaa kaikkea ympärillämme.
Anna itsellesi mahdollisuus miettiä mitä sinä itse haluat elämältä ja suuntaa sitten askeleesi oman näköistä elämää kohti.
Kävin eilen kuuntelemassa Dalai-lamaa. Tapahtuma oli varmasti ikimuistoinen ja se antoi paljon ajateltavaa. Voimakkaimman vaikutuksen minuun teki hänen sympaattisuutensa, lempeytensä, selkeästi esiin tuleva huumoritaju sekä nauru. En osaa sanoa mitä luennolta odotin, mutta eniten yllätyin iloisesta ja tarttuvasta naurusta.
Kun Dalai-lama aamulla saapui lavalle, oli vaikuttavaa kokea, kuinka tuhatpäinen yleisö hiljeni muutamassa sekunnissa ja nousi seisomaan. Aiempi häly oli tiessään. Hiljaisuus oli voimakasta ja koskettavaa. Kunnioitus tuntui vahvana ilmassa.
Tapahtuma muistutti paljon konserttiin menemistä: jonotusta, paljon ihmisiä, turvatarkastus ja omalle paikalle halliin odottamaan. Minun istumarivissäni meitä oli kolme yksin tullutta vierekkäin. Ensimmäisen kerran elämässäni koin kohtuullisen vapaata keskustelua tuntemattomien vieruskaverien kanssa. En tiedä johtuiko se tilaisuudesta vai sattumasta. Tosin kauan emme ehtineet juttelemaan, sillä Dalai-lama aloitti sillä kellon lyömällä kun aikatauluun oli kirjoitettu.
Ei lämmittelybändiä, ei fanfaareja tai rumpujen päristystä. Ei vilkkuvia valoja tai muutakaan show meinikiä. Lava oli yksinkertainen ja kaunis kukkineen ja taustakankaineen. Hän käveli rauhassa lavalle ja kaikki hiljenivät muutamassa sekunnissa. Ikimuistoista. Aina ei tarvitse huutaa lujimpaa, saadakseen muiden huomion.
Dalai-lama puhui myötätunnosta ja eri uskontojen yhtäläisyyksistä. Hän kannustaa kaikkia kansoja ja uskontoja elämään rauhassa ja toisia kunnioittaen. Hän kertoi omista ystävistään, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin. Hän kertoi omasta lapsuudestaan ja oppimisen tiestä.
Olin hienoa huomata miten erilaisia ihmisiä yleisössä istui. Paikalla oli bussilasteittain ihmisiä Venäjältä. Paikalla oli aasialaisia “kaavut” päällä. Siellä oli tavallisen näköisiä suomalaisia. Mikään ei päälle päin olisi kertonut, että kyseessä oli uskonnollisen johtajan puhe. Tilaisuus olisi voinut olla mitä muuta tahansa.
On ihanaa, että niin monet ovat kiinnostuineita suvaitsevaisuudesta, myötätunnosta, itsensä, ajattelunsa ja mielensä kehittämisestä. Muutokset saattavat tuntua hitailta, mutta kun ajattelutapa saavuttaa kriittisen massan, nousee se valtavirran tietoisuuteen ja saavuttaa nopeasti uusia kannattajia. Jospa talouden ajattelun aika on ohi ja kohta toimimme toisenlaisten ajatusten pohjalta kohti oikeudenmukaisempaa ja vähemmän itsekästä elämäntyyliä? Sellainenkin elämä voi olla nauruntäytteistä!
Istun ulkona nauttimassa lämpöisestä syysillasta. Taloyhtiön lapset hyppivät trampoliinilla muutamien metrien päässä. Olen tahtomattani aitionpaikalla seuraamassa heidän keskenäistä kanssakäymistään.
Ennen kuin pihaleikit saatiin käyntiin, lapsilla oli pitkä huutokilpailu siitä, mikä kännykkämerkki on paras. Havaduin kuuntelmaan, kuinka he kiljuivat kurkku suorana omaa puhelinmerkkiään, kunnes eräs vanhempi tuli pyytämään hieman hiljaisempaa huutamista.
Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistelen, että väittelimme ehkä siitä mikä bändi on parempi tai mikä halutaan tehdä, mutta emme ikinä olisi kilpailleet siitä mikä brändi on paras. Olisimme kilpailleet siitä mikä uuni tai jääkaappi on makein. Niissähän niitä merkkejä näkyi. Ehkä joku saattoi kehua oman perheen televisiomerkkiä parhaaksi mahdolliseksi, mutta siihen se silloin jäi.
Nyt monet meistä elävät brändien kautta ja lapsetkin oppivat sen hyvin varhain. Auton pitää olla tiettyä merkkiä. Vaatteet löytyvät tiettyjen merkkien kaupoista. (Toki siihen saattaa olla pakottavakin syy esim. mitoituksessa tai leikkauksessa.) Mieheni osti kolme polkupyörää vuoden sisällä, kunnes osti sen kalliin josta oli haaveillut, ja ajaa nyt innoissaan sillä. Tuntuu, että merkki vauhdittaa hänen ajoaan.
Merkit luovat mielikuvia ja oletamme ilmeisesti niiden kertovan jotain oleellista meistä yksilöinä toisille. Olemme olevinamme kovin yksilöllisiä. Kukaan ei halua olla keskiverto tavallinen, mutta luomme yksilöllisyyttä toisten kehittämien mielikuvien kautta. Mutta mitä sitten, jos ei enää ole varaa ostaa merkkituotteita tai uusimpia laitteita?
Osa varastaa haluamansa tuotteen saadakseen sen. Toinen voi keksiä uusia asioita, uudenlaisen elämäntavan korvaamaan menetetyt merkit. Etsiä onnea muualta. Lontoon mellakoiden syynä pidetään ainakin osittain sitä, että ihmiset ovat tottuneet ostamaan. Taantuman myötä he edelleen näkevät houkuttelevat tuotteet kauppojen ikkunoissa ja hyllyissä, mutta ne ovat kuitenkin tavoitamattomissa. Se voi aiheuttaa vihaa, turhautumista ja huonommuuden tunnetta jopa niin paljon, että tunne purkautuu käytöksenä, mihin ei ehkä olisi ikinä uskonut päätyvänsä.
Onko oikein puhua, että talous saadaan kasvuun, kunhan vain kuluttajat (ennen kansalaiset) ostavat. Meillä monilla ei ole tarvetta tavaralle. Olemme jo hankkineet tarpeelliset tavarat. Ostamme, kun jokin hajoaa. Tosin monet laitteet suunnitellaan hajoamaan parin vuoden sisällä. Käyttöaikaa on tahallisesti lyhennetty. Pyrimme kierrättämään. Kaikki turha ja nopea kuluttaminen saastuttaa maapalloa, kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa jätettä. Eikö se ole vain ongelman siirtämistä tuleville sukupolville?
Miksi meitä kehoitetaan tuhlaamaan ja tuhoamaan? Ostamaan tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Eikö olisi parempi kehoittaa ja kannustaa ihmisiä keksimään uusia ratkaisuja? Uusia innovaatioita tarvitaan, jotta aiempien sukupolvien virheet saadaan korjastuksi ja velat maksetuksi.
Hidastamista väitetään jopa uudeksi kommunismiksi. Yritetäänkö väitteellä saada sosiaalista painetta hidastajien niskaan ja estää muiden mukaan menenminen? Eikö ole hyvä, että osa ihmistä on valmis luopumaan ylimääräisestä saastuttamisesta ja tuhlaamisesta, ja tehdäksen sen, ovat valmiita elämään vaatimattomammin. Me kaikki emme voi loputtomiin olla piittaamatta ympärillämme tapahtuvasta ja jatkaa kuten ennenkin. Ehkä vastaus ei ole hidastaminen tai mikään muukaan tällä hetkellä kokeiltava toimintatapa, mutta ehkä jokin niistä tuottaa uuden ajatuksen, uuden innovaation, mikä auttaa ratkaisemaan ongelmat. “Jos kaiken tekee aina samalla tavalla, mikään ei muutu.”
Syksyn tulo on tuonut otsikoihin stressin, uupumuksen ja loman lyhyen vaikutuksen. Artikkeleista löytyy myös hyviä neuvoja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Monesti neuvoja ei kuitenkaan ole helppo noudattaa. Ei työtä voi loman jälkeen aloittaa rennommin, jos on esimerkiksi samantien lomalta palatessa saamassa valmiiksi aikataulutetun tiukan jakson eteensä esimieheltä. On vain keksittävä keinot pärjätä.
Vastaavasti stressiä voi aiheuttaa lapsiperheen arki työn ohella. Työ vaatii yhä enemmän venymistä ja joustamista, ja joustoa joutuu usein antamaan perhe-elämä. Lomien loppuminen merkitsee monelle “päiväkoti - koulu - lapsien harrastukset - muut kodin arkipuuhat”-rumban alkamista. Kalenteri täyttyy aamusta iltaan ja arjesta tulee kuin esteradasta suoriutumista. Jos jokin aikataulussa menee pieleen, koko loppupäivä voi olla kelloa vastaan juoksemista. Kun arkipäivät kuluvat minuuttiaikataululla, mistä ihminen saa voimia ja jaksamista itselleen?
On monta hyvää syytä pitää huolta itsestä. Monesti ei tule ajateltua, että lapset oppivat lapsuudenkodissa paljon asioita, joita he vievät mukanaan pitkälle elämään. Kiire on yksi mitä opitaan myös kotona. Ei ole ihme, että osa nuorista aikuisista häviää Intiaan sukeltelemaan kunhan koulusta pääsevät. He ovat luultavasti eläneet vanhempiensa kiireisen elämän mukana vuosia ja päättäneet, etteivät lähde samalle tielle. “Pakeminen” on helpompi vaihtoehto, kuin etsiä omanlaisia ratkaisuja ja uusia tapoja hallita stressiä ja kiirettä.
Tutkijoiden mukaan ei ole ihme, että monen illlat kuluvat väsyneenä television ääressä istuessa. Kun mehut on puristettu pois päivän aikana kerta toisensa jälkeen, on vaikea saada itseä lenkille tai harrastuksen pariin, vaikka kuinka haluaisi. Ei vain ole mistä enää energiaa ammentaisi käyttöön.
Kiire pyörii päässä helposti myös yöllä. Ajatuksissa vellovat tekemättömät työt ja aikataulut. Ehkä myös pelko. Unta voi olla vaikea saada ja aamuyöstä alkavat heräilemiset. Nukkumisen yrittämisestä voi tulla todellinen painajainen. Kuluttava kierre, mistä on vaikea päästä irti.
Vaikka olen tehnyt useita elämänmuutoksia hyvinvointini tukemiseksi, tulee aikoja, jolloin jaksaminen on vaativampaa. Olen itse, samoin monet asiakkaani, saanut huomattavaa apua stressin kesyttämiseen Mindfulness-meditoinnista. Mindfulnessin juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatioharjoituksessa. Mindfulnessia käytetään onnistuneesti stressin hallintaan ja rentoutumiseen. Se auttaa myös hyvän yöunen saannissa ja edesauttaa terveyttä monin eri tavoin muunmuassa alentamalla verenpainetta.
Meditoinnin harjoittaminen ei vaadi ylimääräistä aikaa, jos sitä ei ole. Meditointiharjoituksia voi tehdä monissa eri tilanteissa, joissa normaalisti odottaa jotain tapahtuvaksi, turhautuu odottaessa ja hermostuu lisää. Harjoituksia voi tehdä muutaman minuutin kerrallaan, niin usein kuin haluaa, itselle sopivissa tilanteissa, kuten vaikka hissiä odotaessa tai bussissa tai punaisissa valoissa seisoessa. Harjoitusten pituutta voi lisätä halutessaan itselle sopivalla ajalla, omaan arkeen sopivasti.
Meditointi on ilmaista, helppoa, joustavaa sekä terveyttä ja hyvinvointia tukevaa. Sitä voi myös harjoittaa ilman uskonnollista aspektia pelkästään terveysvaikutusten takia. Tulokset näkyvät, vaikka aluksi tuntuisi ettei saa mitään aikaiseksi.
Itse meditoin muunmuassa nukkumaan mennessä, koska se auttaa jättämään kaikki mielessä pyörivät ajatukset pois, jolloin nukahtaminen useimmiten sujuu vaivatta. Asiakkailta usein kuulen, että myös aamuyölliset heräämiset alkavat siirtyä edemmäksi. Jo tunnin pidempi yhtäkestoinen yöuni, näkyy päivällä positiivisesti jaksamisessa. Ennen tiukkaa tapaamista, on hyvä ottaa hetki itselle vaikka kokoushuoneeseen kävellessä. Kävelyn aikana voi tehdä meditointiharjoituksen, eikä kukaan ympärillä olevista arvaa mitään sen kummempaa olevan tekeillä. Meditointia voi harjoittaa näyttävästi esimerkiksi lootusasennossa tai pelkästään omassa mielessä.
Meditointia on harjoitettu tuhansia vuosia. Sen toimivuus on syy suosioon. Meditointi nostaa
muuten tutkitusti myös ihmisen onnellisuustasoa! Linkkejä ilmaisiin meditointiohjeisiin
löytyy täältä tai voit tutustua yrityksille suunnattuihin
palveluihin täällä.
“Mikäs loma se sellainen on, kun ollaan kotona?” olemme saaneet kuulla tänä kesänä. Kysymys pysähdytti minut miettimään sosiaalisia lomaoletusarvoja, joiden keskellä elämme. Olemmeko tosiaan monen mielestä menettäneet jotain oleellista lomailuun kuuluvaa olemalla paljon kotona loma-aikana? Onko lomalla oikeasti reissattava paljon ja keinolla millä hyvänsä oltava poissa kotoa? Onko koti yhtäkuin arki?
Pahoina oravanpyörävuosinani ajattelin useasti, että minulla on mukava koti, mutta en ehdi nauttia siitä ainaisen kiireen takia. Kun en ollut töissä, oli kotona kotitöitä odottamassa. Loppuillat kuluivat sohvalla televisiota katsellen, silmät ristissä ja kyyneleet väsymyksestä valuen.
Tein elämänmuutoksen ja järjestin asiat sekä prioriteettini uusiksi. Nyt minulla on aikaa tarpeeksi elämästä ja kotona olemisesta nauttimiseen. Jopa lomalla on mukava olla paljon kotona. Kotonahan ovat kaikki mukavuudet ja lisähyötynä säästyy pakkaamiselta.
Olemme tehneet pieniä reissuja kotimaassa sekä ulkoilleet paljon koirien kanssa. Lähellä sijaitseva meri monine rantoineen ja lämpimine vesineen on antanut paljon iloa. Helteet ovat taas olleet etelän luokkaa tänä kesänä. Jäätelöä on varattu pakastimeen ja kylmää juotavaa jääkaappiin. Lomapäiviä on vietetty päivä kerrallaan ilman stressiä ja sen suurempaa suunnitelmallisuutta.
Kymmenen uutisissa muistaakseni haastateltiin paria ala-asteikäistä poikaa parhaasta tavasta viettää lomapäiviä. Serkukset vastasivat kuin yhdestä suusta, että kotona on kaikista hauskinta olla. Haastattelija vielä yritti johdatella, että eikö huvipuistossa ole hauskaa. Serkukset myönsivät sen todeksi, mutta ainakin minulle jäi se mielikuva, että kotona oleminen vei siltikin voiton heidän mielestään.
Miksi kotona olemista ei arvosteta enää aikuisena? Onko elämä elämysten perässä juoksemista? Haluammeko unohtaa todellisuuden kaikin keinoin? Viimeiset vuosikymmenet ovat tuoneet koteihin valtavat määrät viihdettä ja huvia. Monet satsaavat niihin tuhansia, ja silti haluavat pois kotoa. Kodeissa on myös paljon erilaisia elämää helpottavia koneita erikoiskahvinkeittimistä pesukoneisiin. Koteja sisustetaan asiantuntijoiden avulla ja toimivuuteen panostetaan. Voisi kuvitella että tämä lisäisi halua olla kotona.
Moni pakeneekin viihdettä ja hälyä mökkielämän yksinkertaisuuteen ja hiljaisuuteen. Kukapa ei mökillä viihtyisi hellekesänä. Eikä minulla ole mitään lomamatkojakaan vastaan. Päinvastoin, nehän ovat oikein piristäviä ja elämää rikastuttavia. Haluan vain kertoa kokemuksesta, että kotonakin voi lomailla onnistuneesti. Lomatunnelmaa luo kiireettömyys ja olemisen mukavuus. Rauhassa oleminen ja läheisten kanssa ajan viettäminen.
“Mikäs loma se sellainen on, kun ollaan kotona?” Minulle tämä kotiloma on ollut elämäni parhaita lomia. Olen päässyt tekemään ja kokemaan asioita, joita olen halunnut. Olen tutustunut uusiin paikkoihin ja ihmetellyt luonnon kauneutta sekä omalla pihalla että muualla kotimaassa. Olen lenkkeillyt, uinut, maannut auringossa ja lukenut hyviä kirjoja. Olen keksinyt miten aamukahvini maistuu yhtä lomaisalle kuin etelässä. (Salaisuus oli maidon vaihtaminen.) Olen syyllisyyttä tuntematta nauttinut pitkistä, valoisista ja lämpimistä päivistä. Kerännyt voimia ja herännyt miettimään, että ehkä arkeni on erittäin onnellista, koska en tunne tarvetta paeta sitä lomaillessa.
Norjan järkyttävät Utöya-saaren tapahtumat ovat olleet mielessäni perjantaista saakka, kuten varmasti monella muulla pohjoismaalaisella. Aikuisen miehen järjetön ja epäreilu hyökkäys kohti lapsia ja nuoria, saa tuntemaan, että jotain pyhää on rikottu.
Lauantaina tuntui pahalle nähdä iltapäivälehtien “missukat” kansikuvissa. Samaisten lehtien lööpeissä kirkuivat saarella koetut kauheudet, mutta kantta “kaunisti” silti nyt jo unohtamani naiset. Tiedän, että tukimusten mukaan iltapäivälehtien myynti laskee, ellei viikonloppunumerossa ole vähäpukeista naista kannessa, mutta mielestäni tapahtumasarjan jälkeen kannet olivat irvokkaita ja epäkunnioittavia. Sunnuntain Helsingin Sanomien kansi oli mielestä onnistunut ja surullisella tavalla kaunis.
Tapauksesta kirjoitettujen “karmeusselostusten” lukemisen lopetin lauantaina. En halunnut olla “tragediaturisti”, enkä halunnut että breivik saa kerrottua agendansa minullekin. Minulle riitti, että ymmärsin hänen olleen liikkeellä vihasta. Kyyneleeni vuotivat vähän väliä pitkin viikonloppua. Suru jäi vierelle.
Olen kuitenkin seurannut ihmisten kommentointia tapauksesta sosiaalisessa mediassa, lähinnä twitterissä, missä keskustelu on välillä hyvin kiivasta, avointa ja nopeaa. Hyvin asiallinen informaatio leviää nopeasti ja ihmiset ovat olleet kuuntelijoita ja lohduttajia toistensa surulle. Yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa on tuntunut hyvälle.
Olen samaa mieltä monen kommentoijan kanssa, että rasismia ei pidä hyväksyä olemalla hiljaa. En tässäkään ole eipäs-juupas keskustelun puolella. Eipäs-juupas kinastelu vahvistaa vihaa ja eri puolilla olemista. Se polarisoi tilanteen ja vaikeuttaa yhteisien näkökulmien löytymistä. Haluaisin enemmin nähdä meidät yhdessä yhteisönä puhumassa avoimuuden, suvaitsevaisuuden ja toisista huolehtimisen puolesta.
Vanhan ajatuksen mukaan se mihin kiinnitämme huomiota vahvistuu. Vahvistetaan avoimuutta, yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, suvaitsevaisuutta, lähimmäisenrakkautta, toisista huolehtimista, tyyneyttä ja mielenrauhaa kulttuurista ja uskonnosta riippumatta.
Jos Norjan tapahtumat mietityttävät, voit soittaa Suomen Mielenterveysseuran Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, puh. 01019 5202. Kriisipuhelin päivystää kesällä normaalisti arkisin klo 9-06, lauantaisin klo 15-06 ja sunnuntaisin 15-22.
Älä erehdy pitämään hiljaisuutta heikkoutena. Joskus hiljaisuus vatii suurta vahvuutta ja uskoa. Olen itse paljon hiljaisuudessa. Pidän siitä. Koen tarvitsevan sitä. Hiljaisuus antaan tilaa ajatuksille tulla esiin. Hiljaisuus avaa porttia luovuuteen. Ollessani retriitissä hiljaisuus ja kommunikoimattomuus saivat aivoni tuottamaan mahtavat määrät ajatuksia, tekstiä ja musiikkia. Hiljaisuudessa on jotain peräti "pyhää".
Jokainen tietää, että osallistumalla voimme vaikuttaa asioihin, jopa muuttaa niitä. Kun äänestää, ääni lasketaan ja se vaikuttaa tulokseen. Jos kertoo mielipiteensä, voi saada aikaiseksi keskutelua vaikka keskustelua, mikä vie asioita eteenpäin. Jokainen tekomme vaikuttaa johonkin ja sitä kauttaa muuttaa ympärillämme olevaa maailmaan johonkin suuntaan. “Jos ajattelet olevasi liian pieni vaikuttamaan, et ole koskaan ollut nukkumassa samassa huoneessa hyttysen kanssa.”
Voimme myös vaikuttaa olemalla hiljaa. Aina ei ole pakko kertoa omaa mielipidettä asioihin. Eipäs-juupas väittelyihin voi olla turha osallistua. Jos toinen osapuoli ei ole valmis aidosti kuuntelmaan eikä keskustelemaan, voi olla parempi vaihtoehto olla antamatta keskustelulle lisää polttoainetta osallistumalla siihen. Viha synnyttää vihaa. Agressiivisuus synnyttää agressiivisuutta. Lisätään mielummin iloa ja hyvinvointia.
Joskus hiljaisuus on pakenemista. Voimme kokea sosiaalista painetta olla puuttumatta tilanteeseen. Tämä on yleistä kiusaamisessa. Vaikka haluaisi tukea kiusattua, voi pelko samaan tilanteeseen kiusatun kanssa joutumisesta pitää suun tiukasti kiinni. Joskus emme vain uskalla sanoa mielipiteitämme, koska ne voivat tuntua liian erilaisille kuin toisten mielipiteet. Pelko näyttää voimansa jälleen kerran. Ujous saattaa olla esteenä, samoin sosiaalisten tilanteiden pelko tai huomion kohteeksi joutuminen.
Hiljaisuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Ehkä on hyväksi miettiä motiiveja hiljaisuuteen ja mielipiteen ilmaisemiseen, ja sitä kautta päättää onko hiljaisuus kyseisessä asiassa huono vai hyvä asia. Tarkastetaan ettemme vahingoita toisiamme, ja pyritään tekemään hyviä tekoja itsellemme sekä toisille. Ollaan myötätuntoisia ja avarakatseisia, ja suojellaan kaikkea elävää. Meillä kaikilla on valta lisätä maailmaan sekä kärsimystä että iloa.
Jokainen voi nauttia hiljaisuudesta kokeilemalla sitä itselle sopivan ajan. Voit valita minkä
tahansa itsellesi sopivan ajajakson olla hiljaisuudessa: kommunikoimatta, lukematta, kirjoittamatta. Olla vain rauhassa itsensi kanssa. Hiljaisuus rauhoittaa maailman kiireestä ja kaoottisuudesta. Vahvan positiivisen vaikutuksen hyvinvointiin saa olemalla hiljaisuudessa vuorokauden. Viettämällä hiljaisia aikoja, pääset kosketuksiin itsesi ja tunteidesi kanssa. Jos meditointi tuntuu vieraalle, ehkä hiljaisuudessa oleminen sopii sinulle?
Päivittäinen elämämme on jatkuvaa muutosta ja liikettä. Puhumme, syömme, luemme, tapaamme ihmisiä, suoritamme tehtäviä, liikumme paikasta toiseen, reagoimme ympärillä oleviin asioihin jne. Kaiken tämän keskellä saattaa olla vaikea huomata mitä oikeasti tuntee, mitä oikeasti haluaa ja mitä oikeasti tarvitsee. Kun ihminen on kiireen keskellä vuosia, saattaa hän kadottaa kosketuksen itseensä täysin.
Kiireessä elävälle ihmiselle meditoimisen aloittaminen saattaa olla kauhistuttava ajatus, mutta kun ymmärtää, että jo pariminuuttinen harjoitus kerran päivässä auttaa, suhtautuminen asiaan muuttuu. On parempi aloittaa pienellä harjoituksella ja kyetä tekemään sitä säännöllisesti joka päivä, kuin pakottautua tekemään pidempiä ahdistusta herättäviä harjoituksia. Kun ihminen huomaa, että meditoiminen helpottaa oloa, kasvaa harjoituksen minuuttimäärä luontaisesti. Ajatuksena kahden minuutin tauko ei ole pelottavan vaativa, mutta usein huomaa, että haluaakin istua tai maata rauhassa vähän pidempään, kun sen kerran on aloittnut. Ajan antaminen rauhoittumiselle tuntuu olevan nykyihmiselle vaikeaa. Pieni minuuttimäärä madaltaa kynnystä harjoittelulle.
”Mindfulness-meditaatiossa tarkoituksemme on yksinkertaisesti tarkkailla kaikkea sitä, mitä mielessä tai kehossa ilmenee, ja havaita se tuomitsematta sitä tai yrittämättä muuttaa sitä tietäen, että arvostelua väistämättä tapahtuu ja että kyseessä ovat rajoittavat ajatukset kokemukseen liittyen. Meditaatiossa olemme kiinnostuneita nimenomaan suorasta yhteydestä itse kokemukseen – olipa se sitten sisäänhengitys, uloshengitys, aistimus tai tuntemus, ääni, mielijohde, ajatus, havainto tai arviointi” kiteyttää Jon Kabat-Zinn.
Kun meditoimme, tutustumme muunmuassa itseemme, elämäämme, ajatuksiimme,tunteisiimme ja toimintatapoihimme. Meditoinnilla voi tukea jopa addiktioista irtautumista. Kun olemme yhteydessä itseemme, huomaamme paremmin mitä kehomme tarvitsee. Usein keho kertoo paljonkin, mutta olemme liian kiireisiä huomaamaan viestejä, ennen kuin ne ovat jo vakaviakin oireita.
Jos kokee tarvitsevansa jotain samaa joka päivä, kannattaa pyrkiä keskittymään päivän eri hetkiin, ja huomaamaan mitkä tilanteet tai ajatukset vievät meitä kohti ei-toivottua toimintaa. Ovatko ajatukset niin hektisiä työpäivän jälkeen, että on pakko ottaa yksi olut, jotta rentoutuu? Ehkä on pakko avata jokin laite heti kotiin tullessa, jotta ei tarvitsisi kohdata omia tunteita? Tai surullinen olotila peitetään syömällä makeisia?
Meillä on monia sijaistoimintoja, joilla voimme peittää tunteitamme ja ajatuksiamme. Itsensä kohtaaminen voi ollakin aluksi pelottavaa tai jopa ahdistavaa. Meditointi voi tuoda esiin vuosien ajan syrjään heitettyjä tunteita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ovat ”vain” tunteita, et ole samassa vaarassa vaikka muistaisit jokin elämäsi vaaratilanteen. Kyse on muistosta. Jos muistot ovat liikaa, kannattaa ne läpikäydä esim. terapeutin kanssa. Ikävätkin asiat on hyvä kohdata, jotta niille saadaan rauha ja voi jatkaa elämää eteenpäin.
Deepak Chopra on antanut hyvän meditointiharjoituksen itsetuntemuksen edistämiseksi.
Sulje silmäsi ja kysy mielessä ”Kuka minä olen?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitä minä haluan?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mikä on elämäntarkoitukseni?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Miten voin auttaa maailmaa?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mikä antaa minulle iloa?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitkä ovat ainutlaatuiset taitoni ja lahjani?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitä ominaisuuksia etsin parhaassa ystävässäni?” Kuuntele sydäntäsi.
Kysy itseltäsi ”Mitkä ovat parhaat ominaisuudet, jotka voin ilmaista suhteessani?” Kuuntele sydäntäsi.
Voit avata silmäsi.
Ehkä sait hyviä oivalluksia, ehkä niitä ei tällä kertaa tullut. Joskus olemme piiloittaneet sisimmät ajatuksemme niin syvälle, että vaatii hieman kaivamista saada ne näkyville. Harjoitusta kannattaa kuitenkin tehdä oman itsen, oma hyvinvoinnin, terveyden ja ilon tähden.
Tutkimusten mukaan ryhmän noviisin mielipidettä ei kunnioiteta, eikä osaamiseen vielä luoteta, ennenkuin yhteisön nokkimisjärjestys on selvitetty. Mitä jos sattuu olemaan uusi ryhmässä tai tehtävässä juuri, kun päätetään teettää 360 asteen arviointi? 360 asteen arviointiin osallistuvat kaikki yhteisön ihmiset yläpuolelta, vierestä sekä alaiset. Tällöin entiset kolleegat ja mahdolliset nykyiset alaiset pääsevät kertomaan kuinka huono valinta uusi esimies on. Uudet kolleegat arvioivat alitajuisesti uuden tulokkaan rankemmalla kädellä kuin kauemmin hommia tehneet. Esimies samoin.
Tutkimustuloksen lukeminen ja uskominen, onhan se asiantuntijoiden tekemä, määrittää henkilön uraa pitkälle, vaikka tuloksen näkeekin vain esimies ja henkilö itse. Jos henkilöä on arvosteltu ankarammalla asteikolla kuin muita tiimin jäseniä, näkee hän miten sijoittuu keskiarvoon nähden. Huono sijoitus muihin verrattuna saattaa vaikuttaa omaan pystyvyyden tunteeseen ja itsetuntoon sekä huonontaa uuden uskomuksen kautta itse työsuoritetta. Esimies saattaa uskoa, ettei uusi tulokas ollutkaan hyvä rekrytointi ja sitä kautta hänen asenteensa vaikuttaa henkilön työstä suoriutumiseen taas lisää. Kun me uskomme jotain, etsimme jatkuvasti todisteita oman uskomuksemme tueksi. Emmehän tutkimusten mukaan edes lue lehdistä juttuja, jotka saattaisivat muuttaa arvomaailmaamme tai uskomuksiamme.
Monesti jo kommunikointiin panostaminen auttaa ihmisiä voimaan paremmin työpaikoilla. Erilaisiin mittaaviin tutkimuksiin käytettävät rahat voisikin investoida opettaakseen henkilökuntaa heidän omista alitajuisista ennakkoasetelmistaan, mitkä vaikuttavat kanssakäymiseen ihmisten kesken. Alitajuntamme toimii sekä hyvin että oivaltavasti, ja siihen on hyvä luottaa. Mutta se toimii myös ennakkoluuloisesti tiedostamattamme vastoin tahtotilaamme.
Ennakkoluulojemme ja kulttuurillisten asenteiden vaikutus omaan päätöksentekoon ja käyttäytymiseen voi olla hämmästyttävä. Olen käynyt kokeilemassa erilaisia IAT-testejä Harvardin nettisivuilla löytääkseni omia alitajuisia ennakkoluulojani. Kun tiedän miten alitajunnassani ajattelen, voin oppia tietoisesti ajattelemaan toisin. Testit (englanniksi) löytyvät täältä.
”Aina kun kyseessä on jokin, missä olemme hyviä tai millä on meille merkitystä, kokemus ja intohimo muuttavat ensivaikutelmiemme luonnetta. Ensivaikutelmista tulee silloin syvempiä. Kun emme tunne aihetta niin hyvin, kokemuksemme on pinnallisempi.” (Ote kirjasta Välähdys, Malcolm Gladwell) On siis hyvä tiedostaa mitkä aiheet ovat itselle merkityksellisiä (-> suurempi riski liikatunteiluun), jotta voi harjoitella pysymään tarvittaessa ’viileänä’ niitä käsiteltäessä.
Mindfulness opettaa myös taitoja nostaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tiimeissä ja yhteisöissä. Oletko koskaan miettinyt miten kuuntelet? Ohitatko puhujan? Kuunteletko ilman todellista kuuntelemista vai teeskenteletkö kuuntelevasi? Kuuletko vain sen mitä haluat? Olemalla avoin, empaattinen, puhujaan keskittynyt ja itse hiljaa, voit saada paljon aikaiseksi kaikissa ihmissuhteissasi. Keskity hetkeen ja siihen mitä toinen sinulle kertoo. Kuuntele kuunnellen. Taitoa voi opetella. Myötäelävät asiaankuuluvat äännähdykset ovat toki sallittuja.
Kun itse puhut vuorostasi, mieti rauhassa mitä haluat sanoa. Hengitä rauhallisesti. Tiedosta oma energiatasosi. Oletko oikeasti mukana asiassa mistä puhut? Mieti myös mitä toinen haluaa kuulla. Ehkä toiselle tuntemattomasta ihmisestä ei kannata jaaritella. Jos hän liittyy asiaan, pysy ajatuksen ytimessä. Näin kuulija jaksaa pysyä mukanasi tarinassa. Anna kuulijalle mahdollisuus vastata. Katso silmiin ainakin ajoittain ja osoita olevasi kiinnostunut ihmisestä jolle puhut. Ole myös tietoinen koska keskustelu on aika lopettaa.
Mitä jos kokouksissa kiellettäisiin omien sähköpostien ja tekstiviestien selaaminen? Jos olisi keskityttävä itse kokoukseen ja sen aihepiiriin. Ehkä kokoukset sujuisivat nopeammin ja niitä tarvittaisiin harvemmin? Työaikaa voisi säästyä parilla pienellä harjoitteella. Kolleega voisi olla työhönsä ja yhteisöönsä tyytyväisempi, kun saa aitoa huomiota tekemälleen esitykselle tai alustukselle. Kotiinkin voisi ehkä lähteä joskus vähän aiemmin. Tyytyväisyys synnyttää luovuutta, itseluottamusta, ongelmanratkaisukykyä sekä muunmuassa vähentää sairaspoissaoloja. Näppärää, sanon minä.
Sinä päivänä, kun lomalla ollessani, nukuin päiväunet sohvalla, vaikka ulkona paistoi aurinko, oli herättyäni minulla täydellinen lomatunnelma. Loma tuntui LOMAlle. Ehkä ihminen tajuaa todella olevansa lomalla sillä hetkellä, kun on ”varaa” olla hyödyntämättä auringonpaistetta nukkumalla päivällä. Talvella pienetkin auringon pilkahdukset yritetään hyödyntää kaikin eri tavoin. Jos päivällä nukkuminen on ainoa mitä tarvitsen lomatunnelman saavuttamiseen, tulisi tuota konstia hyödyntään usein. Tuo tunne on mitä parhainta stressinhallintaa.
Lomailen tässä vaiheessa kesää reilun viikon. Koen lomani olleen oikein onnistunut, vaikka se on sisältänyt vähän ”pakollistakin” toimintaa, sekä sairaan ja nyt leikkauksesta toipuvan koiran hoitoa.
Olen laajentanut olohuonetta loman aikana monta neliötä pihan puolelle. Huonekaluja siirtyisi sinne enemmänkin, jos katettua aluetta olisi lisää. On luksusta nauttia pihasta kodin mukavuuksilla.
Makailen auringossa. Tuuli vilvoittelee välillä mukavasti. Raapustelen harakanvarpailla ajatuksia vihkoon ihmetellen miten käsialani on huonontunut näin dramaattisesti käytön puutteesta. Joskus osasin jopa kalligrafiaa. Tästä käsialasta on ”kaunis kirjoitus” kaukana. En ole saada itsekään selvää sanoista ja lisäksi kynällä kirjoittamiseen tottumaton käteni uhkaa kramppailla kaiken aikaa.
Pihalla on kuitenkin leppoisaa. Pieni puutarhani on jatkuva ilon ja ihmettelyn kohde. Kuivasta kallioisesta ja paahteisesta pihasta on vuosien kokeiluilla ja uudelleen yrittämisillä muuntunut vehreä ja kukkiva puutarha. ”Puutarha” se on ainakin minulle. Olemme rakentaneet pihalle katoksen, pation, kanien kesäasunnon turva-aitoineen, koirille aidat, portaita ja pengerryksiä. Olemme istuttaneet kymmeniä taimia, joista toivottavasti edes puolet on jäänyt henkiin. Pihalla on myös paljon syötävää: erilaisia marjapensaita, raparperiä ja yrttejä.
Mieskään ei ole enää tänä kesänä jaksanut ihmetellä miten pihalla aina riittää tekemistä ja rakennettavaa. Hän lienee oppinut, että piha on jatkuvasti muuttuva ja uudistuva pysyvä ”rakennuskohde”, jossa luovuus ja mielikuvitus määrittää rajat.
Oman kompostin tuotokset ovat saaneet kukkapenkit kukoistamaan. On hassua miten ihmiset ensin kantavat ruoantähteet roskiin ja sitten ostavat kallista multaa kaupasta pihalle säkkikaupalla. Sijoittamalla omaan kompostiin saa vähennettyä omia talousjätteitään huomattavasti sekä samalla tuottaa erittäin ravinteikasta multaa puutarhaan. Helppoa ja hyödyllistä. Parin vuoden kompostoinnin jäljet näkyvät puutarhassa runsautena.
Elän nyt seitsemättä kesää tällä pihalla. Piha on muuttunut radikaalisti ensimmäisestä kesästä. En olisi ikinä uskonut, että saan pihan näin vehreäksi ja toimivaksi. En omaa viherpeukaloa enkä tiedä puutarhanhoidosta paljoakaan. Jotenkin kummasti pihasta on muotoutunut mukava omanoloinen keidas rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Tällä pihalla viihtyy koko perhe lemmikkejä unohtamatta. Oman sinnikkyyden ja ahkeruuden jäljistä on mukava nauttia.
Pihaan suhtaudutaan rennosti. Sen ei tarvitse näyttää ammattilaisen suunnittelemalta eikä sen tarvitse sisältää erikoisia kasveja tai kukkia. Siellä on myös rikkaruohoja. Piha on piha. Kesäisin se on sekä keittiö, että olohuone. Pihan tarkoitus on tuottaa iloa ja pientä syötävää satoa, sekä olla paikka, missä voi ottaa rennosti, vaikka ne lomatunnelmaa tuottavat päiväunet.
Ei ole ihme, että ihmiset kiusaavat toisiaan monin tavoin. Kun seuraa miten julkkiksia ja poliitikkoja kohdellaan julkisesti lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa, niin asenne tuntuu olevan enemmän maan tapa, kuin yksittäisten ihmisten touhua. Harvoin ihmisiä puolustetaan, ja jos niin tapahtuu, ei puolustamisesta juurikaan otsikoita tietoomme revitä.
Viime viikolla ilmestyneessä urheilulehdessä oli kannessa Esko Ahon kuva. Iso teksti ”munaton mies” kulki kannen läpi. Tuntui pahalle Ahon puolesta, vaikken ole ikinä häntä ”sympannut”. Tänään aamulla iltasanomat.fi:ssä on nostettu jutuksi, kuinka Petteri Ahomaa piikittelee Jutta Urpilaista koulutuksesta facebook sivullaan. Tuntuu kovin turhalle uutiselle. Miten tämä uutisointi parantaa maailmaa? Saa jonkun hymyilemään ja viihtymään toisen kustannuksella?
Toivottavasti (myös veronmaksajien kannalta) Urpilaisen lähipiiri uskoo ja tukee häntä uudessa tehtävässä, koska meihin ihmisiin vaikuttaa suuresti se, mitä toiset meistä ajattelevat. Pygmalion-ilmiön mukaan, se miten uskomme toisen pärjäävän, vaikuttaa hänen suoriutumiseensa. Näin ajatellen, meidän kaikkien etu on se, että annamme yhteisistä asioita päättäville työrauhan ja tukemme. Me kaikki varmasti haluamme asioiden parantuvan valtakunnassa. Uskommeko todella, että piikittely ja haukkuminen tuottavat paremman toimivamman yhteiskunnan?
Tutkiva journalismi on tärkeää. On erittäin lohdullista tietää, että mediassa työskentelee ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja resurssit tutkia miten muunmuassa yhteisiä verorahojamme käytetään. Se luo oikeudenmukaisuuden tunnetta sekä uskoa systeemiin. Itse näkisin enemmän mielummin asioita eteenpäin vievää, todellisia ongelmia esille tuovaa journalismia, kuin ala-arvoista ”haukutaan porukalla yhtä”-uutisointia.
Näitä samoja otsikoita ja juttuja lukevat lapset ja nuoret ja imevät itseensä tätä kulttuuria huomaamattaan. Tämä näkyy koulumaailmassa yhä raadollisempana kiusaamisena sosiaalisessa mediassa. Nuoret huomioivat miten aikuiset käyttäytyvät, miten he puhuvat, millaisin äänensävyin, millaisin piilotaroituksin. Porukalla ihmetellään miten nuoret käyttäytyvät huonosti, kuinka moni on pohtinut millaista esimerkkiä itse näyttää?
Olimme viikonloppuna pizzeriassa. Olimme juuri tilaamassa tiskillä, kun nainen tuli huutamaan miten hän on odottanut annostaan jo 50 minuuttiia. Hän keskeytti meidän asiointimme ja aloitti ”esityksensä”. Lopulta koko ystäväporukka oli huutamassa omistajalle ja uhkailemalla poliisilla. Kun he lopulta saivat annoksensa ja menivät takaisin terassille, katselin heidän kasvojaan. He näyttivät aidosti tyytyväisiltä saavuttamaansa ”voittoon”, sekä toimintatapaansa. Jos en väärin katsonut, niin asiakas jopa lähti lautasella olevan annoksen kanssa pois ravintolasta. Varasti pizzeria-yrittäjältä lautasen hymyillen.
Ravintoloitsija ei juurikaan tullut vastaan asiakasta kyseisessä tilanteessa. Hän ei tuntunut osaavan hoitaa tilannetta ammattimaisesti tai ehkä hän oli väsynyt nousuhumalaisten huuteluihin. Kun kumpikaan osapuoli ei suostunut ylpeydeltään tai muusta syystä selvittämään asiaa rauhallisesti, katosi kaikilta pizzeriassa olleilta mukava tunnelma saman tien. Huutaminen ja uhkailut vaikuttivat jokaiseen. Negatiivinen ilmapiiri imaisi mukaansa. Mielenkiintoista oli myös, kuinka selkeästi muut pizzeriassa istuneet asiakkaat ”hyvittelivät” tapahtunutta ravintoloitsijalle. Tilanteen jälkeen jokainen lähtijä sekä ruoan eteensä saanut, olivat huomattavan ystävällisiä henkilökunnalle. Pizzerian väki sai selkeän kollektiivisen ”anteeksipyynnön” muilta asiakkailtaan. Ehkä myötähäpeä huonosti käyttäytyvien asiakkaiden puolesta oli niin voimakas?
Mieheni kysyi minulta jälkikäteen olisiko pitänyt mennä väliin puolustamaan ravintoloitsijaa. Minä ajattelin, että ei. Emme olleet paikalla alusta alkaen, joten emme tienneet mitä siellä oikeasti oli tapahtunut. Toiseksi, nousuhumalaiselle joukolle asiallisesta käyttäytymisestä mainitseminen olisi luultavasti saanut vain lisää aggressioita pintaan. En usko että vihan tunteen kasvattaminen olisi ollut oikea tie. Yksi huutaja lisää joukossa olisi tarkoittanut, että vielä yhdellä huutajalla on paha olo. Jos tilanne olisi ryöstytynyt käsistä ja jonkun terveys olisi ollut vaarassa, olisi väliinmeno ollut tarpeellista. Tässä tilanteessa kuitenkin pysyttiin suunsoittelussa. Nopeimmin tilanne olisi ratkennut, kun molemmat osapuolet olisivat heti pyrkineet ratkaisuun, eikä olisi etsitty tilanteeseen syyllistä.
Me opimme kaiken aikaa ympärillämme tapahtuvista tilanteista. Opimme mikä on sallittua, mikä ei. Mikä on oikeudenmukaista ja asiallista. Mikä kuuluu kulttuuriimme, miten sopii käyttyäytyä. Meistä jokainen tekemisillään ja sanomisillaan ”opettaa” toisia olemassa olevasta kulttuurista. Auktoriteettejä seurataan herkemmin. Toivoisin jokaisen pysähtyvän miettimään millaista maailmaa on mukana rakentamassa. Tuotako ympärillesi hyvä oloa ja iloa? Sinulla on siihen aina mahdollisuus aivan pienillä sanoilla ja teoilla.
Kokeile päiväsi lomassa hyväksyvän läsnäolon hymyilemistä.
Hengitä sisään ja hymyile. Hengitä ulos ja rentouta kasvot.
Jatka harjoitusta sopivalle tuntuva aika.
Tiedätkö sen tunteen mikä tulee, kun toinen sanoillaan tai käytöksellään loukkaa sinua? Sen hetken, jolloin mielessä pyörii ”Oliko tuo todellakin tarpeellista”? ”Halusitko ihan oikeasti tartuttaa oman pahan olosi minuun?” Mikä oikeus ihmisellä on pahoittaa toisen ihmisen mieli? Miten kukaan voi ajatella, että hänelle on sellainen oikeutus annettu?
Monet meistä ovat herkkiä aistimaan ympäristöä, eleitä, ilmeitä, äänenpainoa, asennetta. Monesti toisia loukkaavat ihmiset tietävät mitä tekevät ja he usein osaavatkin tehdä sen niin taitavasti, ettei heitä voi syyttää väärinteosta. Sanat saattavat olla täysin korrekteja, mutta rivien välistä on luettavissa paljon enemmän.
Missä me opimme loukkaamaan toisiamme? Onko ihmisen henkiinjäämisen tarve niin voimakas, että se saa meidät käyttäytymään huonosti? Onko oma tarve ja päämäärä aina lähempänä, vaikka asialla ei suoranaista vaikutusta omaan elämään olisikaan? Onko nokkimisjärjestyksen näyttäminen toisille todellinen geneettinen tarve? Onko meillä tarve olla minkä tahansa hiekkalaatikon kunigas?
Ehkä joku todellakin saa itselleen hetkeksi paremman olon ”nokkimalla” toista. Oma pahoinvointi voi tuntua pienemmälle, jos saa toisen tuntemaan olonsa selkeästi kurjemmaksi. Voi kokea, että jos nyt minulla onkin vähän huonosti asiat, niin ei ainakaan noin huonosti kuin tuolla. Eikä mielessä taida käydä, että henkilö itse on tahallisesti aiheuttanut toisen pahoinvoinnin.
Kiusaamisen synnyssä usein ensin joku päättää, että kohde on jollain tavalla huono tai erilainen. Kiusaaja alkaa selittämään omaa ajatusmalliaan toisille, myymään siis omaa ajatustaan toisesta ihmisestä muille. Pikkuhiljaa ryhmä menee mukaan, kuka mistäkin syystä. Usein ei haluta itse joutua kiusaajan hampaisiin. Kun kiusattu on kokenut alistusta, uhkaa ja pelkoa pidempään, hänen käytöksensä muuttuu. Kiusattu on jatkuvassa stressitilanteessa ja toimii ”taistele tai pakene”-mekanismin mukaan. Kun kiusattu on saatu toimimaan eri tavalla, pääsevät kiusaajat sanomaan itselleen, että onhan tuo ihminen juuri sitä mitä sanoimmekin hänen olevan. Ryhmä muuttaa yhden ihmisen käyttäytymistä omilla teoillaan ja käyttävät sitä ”oikeutuksena” omalle käytökselleen.
Onneksi me voimme aina valita oman käytöksemme sekä oppia ottamaan vastuun teoistamme. Moraalisesti oikein toimimisella saattaa olla ikäviäkin seurauksia, voit esimerkiksi menettää ystäviä tai saada ivallisia kommentteja, mutta eikö tärkeämpää ole se, että tietää toimineensa oikein, että on yrittänyt auttaa heikompaa tai apua tarvitsevaa? On arvokasta pystyä katsomaan peiliin ja toteamaan, että on pyrkinyt elämään elämää, mikä ei tuhoa toisia. On arvokasta arvostaa kanssa ihmisiä tasavertaisina. Eikä todellista ystävää voi menettää auttamalla heikompaa.
Sotaa ei saada loppumaan sodalla, vaan rauhalla. Mitä useampi päättää toimia kaikkien ihmisten hyväksi, päättää noudattaa hyviä eettisiä arvoja ja kohtelee kanssaihmisiä kuten toivoisi itseään kohdeltavan, sitä paremmin arvostus, tukeminen sekä monenmuotoinen hyvyys leviävät ympärillämme yhteiskunnassamme. Hyvien arvojen leviämisestä hyötyvät tasapuolisesti kaikki.
Kesä kuuluu itselläni sanoihin, joiden kaikki mielleyhtymät ovat positiivisia. Istahdin aistimaan kesää ympärilläni.
Tänään tuuli viileästi, joten tuntemus iholla oli jopa kirpeän syksyinen. Kesää kuuluukin aistia kaikilla aisteilla.
Niin paljon kuuluu kesään.
Kesän vihreys talven valkoisuuden ja kevään harmauden jälkeen tuntuu suurelle ihmeelle. Kaikesta siitä mudasta ja kuolleelle
näyttäneesta maasta on noussut mitä erilaisimpia kasveja. Yritän erottaa katseella vihreän eri sävyjä. Yritän erottaa ja
tunnistaa lintujen erilaisia lauluja. Yritän huomata kaikki pienet ötökät maassa. Pienessä kohdassa pihamaata tapahtuu paljon,
kun oikein tarkasti katsoo. Jään ja lumen alta paljastuu joka vuosi hurja määrä energiaa, kasvua ja sinnikkyyttä.
Viime viikosta ison muutoksen ovat tuoneet kouluista kesälomille päässeiden lasten ilokiljahdukset. Lisäksi ilma täyttyy
juoksevien jalkojen äänistä ja suuresta määrästä energiaa. Elämä on vahvasti läsnä pihapiirissä. Lukuvuoden aikaiset arkipäivät
hiljaisine pihoineen tuntuvat nyt oudon tyhjille. Lasten äänet muuttavat ympäristön eloisaksi ja puoleensavetäväksi.
Pohjoisen asukkaat ovat tutkitusti onnellisempia aurinkoisina päivinä. Aurinkoisina kesinä siis kukoistamme. Elämä siirtyy
monella tavalla ulos. Mökkeilemme, vaihdamme auton pyörään tai kävelyyn, pihahommat kutsuvat tekijäänsä, puhumattamaan monista
harrastuksista jotka kuuluvat ulkoilmaan.
Omassa kodissani pimennysverhot ovat paradoksaalisesti ilmaantuneet ikkunoihin. Rakastan valoa, mutta aurinko myös tuppaa
herättämään minut säteillään heti noustessaan. Iltaisin nukkumaan meneminen venyy väsymyksestä huolimatta, koska valo houkuttaa
valvomaan. Kello ei tunnu paljolle, koska ulkona on vielä valoisaa. Talvella saatan olla yövaatteissa jo klo kahdeksalta.
Kesäisin kahdeksalta mietitään laitettaisiinko grilli vielä päälle iltapalaa varten.
Kesän kruunaa ihanat kotimaiset vihannekset, hedelmät ja marjat. Uudet perunat avaavat kesäkauden makuelämykset. Torielämä
kukoistaa. Terveellisesti syöminen luontuu kuin itsestään. Grilli käy kuumana päivittäin. Sisällä ei uunin edessä tarvitse
hikoilla, kun mies hoitaa kesäruoat innoissaan grillillä. Kiitollisuudella vastaanotettavaa vaihtelua arkeeni. Oman pihan sato
on tietysti erityisen makeaa. Onhan pensaita ja kasveja hellitty pitkään, sekä aktiivisesti seurattu tuotannon kehittymistä.
Ystäväni iloitsi facebook-statuksessaan kesän ensimmäisistä odotetuista hyttysen pistoista. Selkeä kesän merkki sekin. Roskat ja
rikkoituneet pullot ovat merkkejä, joita ilman olisi mukava elää. Kävelin italialaisen ystäväni kanssa esitellen merimaisemiamme.
Häpesin joka paikassa olevia roskakasoja. Ystäväni ”lohdutti” minua sanoen, että heillä Italiassa on paljon enemmän roskia kaduilla. Toivottavasti meillä herätään siivoamaan ainakin omat roskat roskiksiin, ennen kuin totumme ja luulemaan roskien kuuluvan luontoon.
Tuntuu ihanalta ajatella miten paljon kesää ja sen ”merkkejä” on vielä edessä.
Hetkessä eläminen on taito, mitä voi ja kannattaa harjoitella. Hetkessä eläjät ovat onnellisempia kansalaisia. Miten voi oppia
elämään hetkessä?
Iso osa päässämme virtaavista ajatuksista ovat vanhan toistoa. Mietimme mitä joku joskus sanoi, mitä itse tuli sanottua, miten
joku loukkasi tai itse ei onnistunut niin hyvin, kuin olisi halunnut.
Liika huolehtiminen kannattaa jättää ensimmäisenä pois. Luin lehdestä, että tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia huolistamme
ovat aiheellisia. Miksi siis kannamme niitä mukanamme? Liiasta huolehtimisesta voi selvitä järkeilemällä. Selitä itsellesi mitkä
huolet ovat turhia ja päästä niistä irti. Huolet voi myös kirjoittaa paperille ja pistää huoliroskakoriin, polttaa ne tai
kirjoittaa vaikka huolen perään, että “tästä minun ei tarvitse huolehtia, asia hoituu kyllä”.
Menneisyyden painolasteista pääsee eroon myös antamalla anteeksi. Anteeksi voi antaa itselleen. Kirjoitat kaikki mieltä painavat
mokaukset paperille, ja kun lista on valmis kirjoitat jokaisen perään “annan itselleni
anteeksi”. Viesti uppoaa aivoihimme paremmin, kun sen on kirjoittanut ja lukenut ajatuksella.
Myös toisille on hyvä antaa anteeksi, vaikka he eivät olisi anteeksiantoa pyytäneetkään. Jos yritämme vain unohtaa ikävät
tapahtumat, voi ne muistua mieleen koska vain jonkin tunteen, tuoksun, ihmisen tai tapahtuman kautta. Kun annamme anteeksi
toiselle, nostamme taakan pois omasta selästämme. Katkeruudesta luopuminen tekee positiiviselle energialle tilaa.
Elämästä tulee helpompaa ja jopa somaattiset oireet saattavat hävitä.
Eläinten touhujen seuraaminen on helppoa hetkessä elämistä. Pienen olennon ihmettelyt, maistelut, peuhaamiset ja
kesäiseen elämään tutustumiset ovat lumoavaa katseltavaa. Milloin olet viimeksi ollut itse
kaikki aistit valppaina uuden edessä? Koska tahansa voi kokeilla ”aloittelijan miltä” ja asennoitua ympärillä olevaan,
kuin kohtaisi sen ensimmäistä kertaa.
Hetkessä eläminen on aistien ja ajatuksen vapauttamista olemassa olevaan hetkeen. Mistä pienestä asiasta voit nauttia juuri nyt?
Voitko katsoa ikkunastasta ulos ja arvostaa jotain siellä tapahtuvaa? Voitko ottaa kupin
lämmintä käteen ja nauttia kupin lämmöstä, aromista, rauhallisesta hetkestä? Osaatko sanoa itsellesi jotain kaunista,
mikä ilahduttaa päivääsi?
Oppimalla nauttimaan elämän tarjoamista pienistä hetkistä, rakennamme elämäämme vahvuutta kestää vaikeampia aikoja. On hyvä
muistaa realiteetit, mutta pitää myös positiivinen mieli mukana.
Ajattele itseäsi – oikealla tavalla. Oman itsensä ajattelu on hyväksi. Usein olemme itsemme pahin kriitikko. Annamme helpommin toiselle
anteeksi sen, mitä itsellemme emme anna. Vaadimme eniten itseltämme. Olet varmasti kuulluut monesti neuvon ”Miten neuvoisit
parasta ystävääsi”. Saman ajattelutavan voi ulottaa itsestä huolehtimiseen. Mitä vaadin ystävältäni, vain sen verran vaadin
itseltäni. Puhun nyt tietysti arkisista asioista, kuten siivoamisesta, kaappien järjestyksessä pitämisestä ja rikkaruohojen
kitkemisestä. Asenteissa, suvaitsvaisuudessa ja käyttäytymisessä on aina fiksua olla edelläkävijä, inspiraattori ja oikean
suunnan näyttäjä.
Itseä ei kannatta uuvuttaa ei itsekkäistä syistä eikä altruistisista, epäitsekkäistä syistä. Mikäli ihminen laittaa muiden toiveet
jatkuvasti omien toiveidensa edelle, loppuvat häneltä pian voimavarat. Annettavaa ei riitä, mikäli ei jostain saa annettavaa
tilalle. On kaikkien etu, jotta pidämme huolta itsestämme. Läheisemme voivat aina paremmin, kun itse jaksamme paremmin.
Mistä voisi saada iloa ja energiaa, jos on jo päässyt lähelle uupumusta? Rauhoitu ja keskity hetkeksi miettimään omaa elämääsi.
Mitkä asiat ovat sinua joskus ilahduttaneet? Mikä toisi sinulle iloa juuri nyt?
Onko se jotain mitä voit toteuttaa heti, tai löydätkö jotain mikä olisi hyvä laittaa aarrekarttaan muistiin? Voit miettiä kahden
vaihtoehdon välillä: kumpi tuottaisi iloa enemmän? Pohdi myös mitkä ovat voimavarasi juuri nyt. Älä vaadi itseltäsi suuria
suorituksia ja energian nostoja, jos voimasi riittävät vain lepäämiseen. Jos tarvitset lepoa, lepää ilman syyllisyyttä.
Opettele kuuntelemaan intuitiotasi. Mielikuvaharjoitteilla voi edesauttaa hauskojen asioiden muistamista. Voit sulkea silmäsi ja
kuvitella kuinka olet portin äärellä. Portin toisella puolella on juuri se asia, mitä haluat elämääsi. Mieti kuinka kävelet portin
läpi. Katso ympärillesi, nauti matkasta, viivyttele. Nostata innostustasi. Kurkkaa innostuneesti mitä alitajuntasi tuottaa sinulle
portin toiselle puolelle: mikä sinua siellä odottaa? Älä pety heti, jos mitään ei ilmaannut. Voit vain nauttia tunnelmasta portin
toisella puolella. Kävellä ympäriinsä ja nauttia maisemasta. Jotain voikin ilmaantua puun taakse tai kiven päälle. Mahdollisesti
vasta parin harjoittelukerran jälkeen.
Rauhoittuminen ja oman näköiseen elämään keskittyminen tuottavat hyvää oloa itsessään. Välillä on hyvä vaihtaa pienemmälle
vaihteelle ja miettiä omia sisäisiä asioita, ottaa yhteys omaan itsemme. Ikävissä tunteissa ei tarvitse velloa, vaan voit keskittyä
ratkaisuihin ja siihen miten voit parantaa asioita. Haluatko kuulla ystävän äänen, kokea kulttuurinautinnon, pitää lemmikkiä
sylissä? Haluatko saada itsellesi muutaman rauhallisen hetken vuorokauteesi: lukea rauhassa kirjaa tai ottaa päiväunet? Kerro
toiveistasi itsellesi ja perheellesi. Pyydä tukea muilta asian järjestämiseksi tai mieti miten voit ottaa ystävän tai perheen
mukaan projektiin .
Olin mukana Kauneus & Terveys-lehden jutussa 18 tapaa lisätä innostusta. Voit käydä lukemassa vinkit tältä sivulta.
Toisinan havahtuu huomaamaan miten asiat ovat muuttuneet. Huomasin itse, että taipumukseni pedanttiuteen on selkeästi vähentynyt.
Toki on asioita, jotka pitävät olla juuri ”oikealla” tavalla, mutta monen asian suhteen olen oppinut asennoitumaan rennommin.
Rentous suojaa stressiltä ja uupumiselta.
Rennon asenteen löytymiseen on auttanut itselle tärkeiden asioiden määrittäminen. En toimi enää kaikessa ”kuten pitää”, vaan
enemmän sen mukaan, miten itse arvotan asioita. Olen luopunut monesta minulle turhasta tavasta. Nykyään siivoan vasta kun
vieraat ovat lähteneet. Tuntuu turhalle siivota ennen ja jälkeen. Kodin normaali siisteys riittää. Pölyjä pyyhitään kun siihen
on aikaa, ei kalenterin mukaan. Voikukat saavat vallata osuuksia pihalla. Varsinkin Wagner-kanimme arvostaa sitä kovasti.
Monet pienet yksityiskohdat ovat yhdistyneet ”antaa mennä” sekasotkuksi. En mieti enkä kaihda erilaisten astioiden yhdistämistä
kahvipöydässä. En harmittele millaisen mielikuvan kukakin saa kodistamme, pihastamme tai muista ulkoisista tekijöistä. Koskaan ei
voi miellyttää kaikkia, joten helpompi tehdä asioita niin, että ainakin itse on tyytyväinen.
Nimenomaan monesta ulkoisesta luopuminen on helpottanut pedanttisuuttani. Samalla kun on karsinut myös turhia asioita ja
kissanristiäisiä, on huolehdittavien asioiden määrä vähentynyt. Mitä rennompi olen, sitä huolettomammin suhtaudun myös niihin
asioihin, joiden pitää olla tiptop. Etukäteen huolehtimalla mikään ei etene. Kun en turhaan huolestu ennen aikoja, jää myös
energiaa tehdä konkreettisia toimenpiteitä asioiden eteen.
Meditointi on opettanut hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Alkuun meditointihetket kesken päivää tuntuivat lähes
varastamiselle ja niiden ottaminen syyllisti. Olisihan minulla ollut ”tärkeämpääkin” tekemistä. Nyt meditointihetkeen suhtautuu
huoltotaukona. Se on hetki mikä pysäyttää, mutta se myös antaa virtaa ja työntää luovuuden liikkeelle. Muutama minutti ei muuta
maailman menoa, mutta oma oloni paranee.
On aina mukavaa havahtua omaan positiiviseen kehitykseen. Huomaan oppineeni sanomaan kohteliaasti ei hyvällä omalla tunnolla.
Pidän mielessä asiat, jotka ovat minulle tärkeitä. Annan minulle tärkeille asioille aikaa ja sitoumusta. Otan aikaa rauhoittumiselle.
Pienet asiat ovat myös mielessäni pieniä asioita, jolloin ne eivät kasva kohtuuttomiin mittasuhteisiin.
Perfektionistejä on kuulemma vaikeinta auttaa torjumaan stressiä. Jotkut kuulemma opettelevat tekemään virheitä päästäkseen eroon
turhasta täydellisyydentavoittelusta. Myös liikunta, mietiskely ja itsetuntemus ovat suositeltuja tapoja vapautua liiasta
pedanttisuudesta. Itselleni ne ovat toimineet erinomaisesti. Elämästä on tullut kevyempää ja iloisempaa.
Lemmikkikolmikkomme nauttimassa elämästä ja voikukista "epätäydellisellä" pihallamme.
Ajattelin, että olisi hyvä kerrata yksinkertaisia rauhoittumisen ja lepäämisen vinkkejä. Näitä voi käyttää myös
palautumiseen rankan suorituksen jälkeen.
1) Opettele sanomaan ei
Kun tarvitset lepoa ja rauhaa, kerro ihmisille rohkeasti, että juuri nyt et
jaksa. Voit myös vedota kiireeseen. Naisia on opetettu huolehtimaan
toisista, mutta myös itsestä on oikeus huolehtia. Yleensä syyllisyys
kieltäytymisestä estää kieltäytymään pyynnöstä. Tutkimusten mukaan
saadut kieltävät vastaukset eivät aiheuta suuria reaktioita saajassa.
Ihmiset menevät eteenpäin ja keksivät muita ratkaisuja.
2) Hiljennä tahtia
Haluatko oikeasti kävelläkin vauhdikaasti, vai onko kiire vain jäänyt
korvien väliin? Rytmin vahtaminen on vaikeaa, mutta kokeile seuraavaa. Mitä
jos kuuntelet hetken omaa hengitystä ja työnnät kaikki ajatukset siksi aikaa
pois? Anna aivojen levätä tovi ja jatka sitten toimintaasi hyväksi kokemallasi
tahdilla. Aina ei tarvitse olla supersuorittaja. Mikäli kiire tuntuu
jatkuvalta, mieti mistä voit luopua, jotta ehdit nauttia elämän suomista hetkistä.
3) Naura
Nauru rentouttaa ja saa varmasti hyvälle tuulelle. Mikä saa sinut
nauramaan? Katso hyvä komedia tai lue hauskaa kirjaa. Pyydä ystäviä
kertomaan vitsejä tai jakakaa yhdessä omia kommelluksianne. Jo väkisin
nauraminen saa aivot uskomaan, että olemme paremmalla tuulella. Väännä
suunpielet ylös ja naura. Nauru myös lievittää stressiä.
4) Älä vertaa itseäsi muihin
Aina löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, taitavampi. Joku jolla on parempi työ,
palkka, auto tai asunto. Joku jolla on ”menestyksekkäämpi” elämä. Toisiin on
turha verrata. Me kaikki olemme ainutlaatuisia ja meillä on erilaiset lähtökohdat ja
ratkaisut. Unohda kilpailu muiden kanssa. Keskity kohtaamaan itsesi ja
omat toiveesi. Elä itsesi näköistä elämää ja pidä mielessä omat menestyskriteerisi.
Monesti ajattelemme että nautimme elämästä
enemmän sitten joskus, kun olemme
eläkkeellä, kun pankkilaina on maksettu,
kunhan vain saan sen ylennyksen tai pääsen
lomamatkalle. Elämästä voi nauttia joka päivä.
Se vaatii harjoittelua ja jopa oman
suhtautumistavan kyseenalaistamista, mutta
tuloksena on riemukkaampi elämänasenne.
Katso pieniä lapsia kuinka he nauttivat
elämästä. Aikuisena usein unohtaa arvostaa
niitä pieniä asioita.
Onni on arjessa. Tutkimukset
vahvistavat että
raha, valta tai
tavarat eivät
tee ihmistä
onnelliseksi. Joka
päivä meillä on
mahdollisuus
nauttia elämästämme. Onnellisuuteen
vaikuttaa merkittävästi oma puoliso sekä oman
elämäntehtävän löytäminen. Tarvitsemme
ympärillemme ihmisiä, jotka hyväksyvät meidät
sellaisina kuin olemme, sekä tukevat meitä
tavoitteissamme. Puolison rooli tässä on
mittava. Elämäntehtävä voi olla työ tai mikä
tahansa, minkä tekemisestä saa nautintoa ja
tarpeellisuuden tunnetta. Usein myös toisen
auttaminen tuo hyvää mieltä.
Positiivisuus on oma valinta.
Puolisosi on huonolla tuulella ja huonotuulisuus
on tarttumassa sinuunkin. Muista että olet
vastuussa vain omasta mielialastasi, eikä
puolison huonotuulisuus ole sinun syytäsi.
Kerro hänelle, että ymmärrät hänen olevan
huonolla tuulella. Pyydä häntä mukaasi vaikka
kävelylle. Mikäli hän ei halua, kerro, että sinä
lähdet joka tapauksessa. Syyllisyyden tunteet
romukoppaan, ja tee jotain mistä itse nautit.
Sinulla on oikeus pitää hauskaa, vaikka
puolisosi mököttää. Positiivinen ajattelu on aina oma valinta. Muuta maailmaa ei voi
muuttaa. Voit kuitenkin aina valita miten itse
suhtaudut asioihin. On helppoa jäädä
kierimään elämän kurjuuteen ja siten lisätä
pahaa oloa. Positiivisuuden valinta vaatii
harjoittelua ja keskittymistä, mutta se on mahdollista. Mieti asioita jotka ovat hyvin tai
asioita jotka tuottavat sinulle iloa. Vie
ajatuksesi tietoisesti mukaviin asioihin. Muista
että myös positiivisuus lisää positiivisuutta.
Hymyile!
Suomalainen kansallispiirre tuntuu joskus
olevan kireä ilme kasvoilla. Hymy on aina
kaunistava asuste. Se sopii kaikkiin vaatteisiin.
Oletko kokeillut hymyillä kaupan kassoille,
bussikuskille, pomolle? Aina ei vastahymyä
tule, mutta sinnikkään hymyilyn ja
tervehtimisen tuloksena jurommatkin ihmiset
antautuvat. Hymyileminen kuuluu myös
puhelimessa! Hymyilemällä saat itsellesikin
hyvän olon. Hymyile tutuille ja
tuntemattomille. Eikö juuri tuntemattomalta
saatu hymy olekin se päivää parantava pieni
tapahtuma?
Mokaile tarkoituksella.
Pidättelevätkö mokien pelot sinua
osallistumasta asioihin? Hyväksy omat
heikkoutesi ja nauti niistä. Mene rohkeasti
mukaan harrastuksiin, joita haluat kokeilla.
Naura itsellesi sydämellisesti, kun et onnistu.
Anna tunnustusta rohkeudestasi yrittää. Jatka
harrastusta mikäli sinulla on hauskaa. Aina kun
teet jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta,
mukavuusalueesi ja uskaltamisesi muillakin
elämänalueilla kasvaa. Pystyt taas
kokeilemaan uusia asioita ja nauttimaan niistä.
Maailma ei kaatunutkaan, vaikka et ollut
täydellinen. Mikä helpotus!
Ota rennosti.
Hulluttele. Tanssi ja laula yksinäsi. Lausu
runoja. Pidä Oscar-puhe itsellesi peilin edessä.
Suhtaudu elämään rennommin. Turha
huolehtiminen ei edesauta asioita
järjestymään. Naura! Aloita vaikka
tekonaurulla, aivosi tulkitsevat sen oikeaksi ja
tuottavat hyvää oloa tai osallistu naurujoogaan. Mitkä asiat saavat sinut
nauramaan? Onko se hyvä komedia? Lapsien
kanssa touhuaminen? Työtoverien kanssa
vitsailu? Vanha sanonta ’nauru pidentää ikää’
on totta. Laita itsesi nauramaan joka päivä,
vaikka henkesi edestä.
Kuulin tapauksesta, jossa nuori aikuinen oli uusien pomojensa edessä avoimesti kertonut kuinka huijasi vakuutusyhtiötä tai
oikeastaan varasti vakuutusyhtiöltä. Juuri seinään asennettu hylly oli tippunut ja mukana olevat asiat olivat menneet palasiksi.
Vakuutusyhtiöstä oli kysytty mitä oli pudonnut hyllyn mukana, jotta voidaan korvata, jolloin Ikean astiasto oli sujuvasti
vaihtunut Arabian Teemaksi.
Ihmettelen miten tapauksesta kertonut henkilö ei ole hävennyt tapausta ollenkaan. Tuskin hän kertoisi juttua tuoreelle pomolleen
ja hänen pomolleen, jos tajuaisi hävetä tekemäänsä. Miten varastaminen ja huijaaminen ei tunnu hävettävälle teolle? Opetammeko
lapsillemme, että kaupasta on väärin varastaa, mutta isolta yritykseltä rahan huijaaminen onkin suvaittavaa? Jos vakuutusyhtiöitä
huijataan maksamaan rikkoutuneen tavaran merkki kalliimmaksi, niin ei ole ihme, että vahingon sattuessa, voi olla todella vaikeaa
saada asiallista korvausta. Ehkä oletusarvona on, että huijaavat tai lisäävät arvoa.
Miksi kalliimpi merkki on haluttavampi kuin halvempi merkki? Maistuuko ruoka paremmalle merkkiastiastosta syötynä? Olemmeko
parempia ihmisiä, kun omistamme kalliimpaa tavaraa? Kuinka moni oikeasti kokee olevansa parempi, hyväksyttävämpi ihminen
tavaroidensa myötä? Tavaran merkkikö meitä määrittää? Ihmiset kokevat olevansa individualisteja, mutta silti määrittävät itsensä
toisten luomien merkkien kautta.
Kun poikani unohti hallin pukuhuoneeseen sisäpelikenkänsä ja ne katosivat nopeasti, toivoin, että ne menivät tarpeeseen.
Kun taloyhtiömme roskakatoksesta vietiin valo, ajattelin myös, että tarpeeseen sen oli pakko mennä. Hyvää käyttökelpoista
tavaraa on jaossa ilmaiseksikin esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Facebookista lötyy ryhmiä, joissa ihmiset ilmoittavat
tavaroista, joita saa tulla noutamaan. Viikonloppuna kaapelitehtaalla oli hieno kierrätystapahtuma, jossa ilmaistorille sai
viedä käyttökelpoista tavaraa, sekä ottaa mukaansa mitä halusi. Mielettömät määrät tavaraa vaihtoivat omistajaa yhteisellä
suostumuksella. Tarjolla oli kaikkea mahdollista lasten leluista, keittiötavaroihin ja vaatteisiin.
Ahneusko huijaamiseen ja varastamiseen ajaa? Kyseessä ei ole se, että ei olisi mukia, mistä juoda kahvia, vaan siitä, että
halutaan hienompi muki, mistä juodaan kahvia. Ymmärrän, että ihminen varastaa ruokaa, jos se on henkiinjäämisen edellytys.
Meillähän on voimakas henkiinjäämisen tarve sisäänrakennettuna. Onko ahneus lisääntynyt? Vai onko kilpailuhenkisyys lisääntynyt?
Painostaako sosiaalinen paine tiettyjen tavaroiden hankkimiseen? Ainakaan aikuisiin ihmisiin sen ei enää pitäisi vaikuttaa.
On järkyttävää lukea nuorten tyttöjen tekevän seksuaalisia palveluja, jotta saavat miehen ostamaan paidan tai laukun, johon
muutoin ei olisi varaa. Tuntuu, ettei tuollainen voi olla mahdollista, ja kuitenkin se on. Miten jokin tavara voi olla niin
haluttu, että sen eteen tekee lähes mitä vain? Mille tuntuu käyttää käsilaukkua, jonka eteen on joutunut myymään itseään?
Mille tuntuu tarjota ystäville kahvit varastetusta mukista? Jääkö häpeä mieleen ja itsetuntoon, ja vaikuttaako se sieltä kaikkeen
tekemiseen ja ajatuksiin? Miten paljon pahoinvointia siitä täytyykään seurata? Eikö kuitenkin olisi mukavampaa pystyä olemaan
ylpeä omista valinnoista ja teoista ja ehkä jopa niistä rehellisesti hankituista tavaroista?
Viime viikolla koin paljon vastoinkäymisiä. Muunmuassa toinen koiramme tuli erittäin kipeäksi. Sain väärän ajan
eläinlääkärille, josta soittivat 20 minuuttia ennen oikeaa aikaa, että hups, ehditkö vielä tulemaan. Kerroin lähteväni heti,
mutta autoon päästyäni, se ei käynnistynytkään. Onni onnettomuudessa, naapurini sekä hänen vaimonsa auto sattuivat olemaan kotona,
joten sain kyydin lääkäriin. Poikani unohti tossut treenisalille, mistä ne oli heti varastettu. Sain vihdoin noutaa uudet
silmälasit, joita odotin viisi viikkoa, huomatakseni, etten näe niillä kunnolla. Optikkoliikkeen mielestä virhe on niin
vähäinen, ettei se voi vaikuttaa näkööni.
”Ongelma on merkki elämästä” opettaa Anthony Robbins, kuuluisa valmentajaguru. Pidän mottoa esillä muistitaulussani, jotten
unohda hyvää opetusta. Palaan siihen aina, kun tuntuu, etteivät asiat etene toivotulla tavalla. Maalliset ongelmamme todellakin
loppuvat vasta kuolemaan. Siksi ongelmia voisi pitää positiivisina elämän merkkeinä.
Anthony Robbinsin avulla määrittelen uudelleen ongelman. Ongelmasta tulee merkki kasvamisesta, kehittymisestä, ongelmanratkaisusta
ja haasteesta. Ongelma johdattaa eteenpäin ratkaisuun ja uusiin ajatuksiin, jos vain antaa sille mahdollisuuden.
Jos olisin jäänyt autoon istumaan ja voivottelemaan, ettei se nyt käynnisty, en olisi ikinä ehtinyt ajoissa eläinlääkäriin. Sen
sijaan totesin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko joku naapurustossa on kotona, joka voi antaa kyydin, tai tilaan taksin.
Kun ongelman kääntää positiiviseksi, näkökulma laajenee heti. Keskittyessämme ongelmaan näemme hyvin kapea-alaisesti. Voimme jopa
tuntea pelkoa, hätäännystä, taistelun tarvetta. Positiivinen tunne avaa ajattelumme uusille vaihtoehdoille ja innovaatioille.
lähestymistapaa kannattaa harjoitella pienien ongelmien avulla. Harjoittelulla siitä avautuu uusi hedelmällinen toimintatapa.
Esimiehille usein kerrotaan vain ongelmista. Ole sinä se, joka kertoo lisäksi ratkaisuista!
Lähiaikoina olen kuullut tuttaviltani, kuinka he ovat väsyneet yrittämiseen. Suomalainen ilmapiiri ja mentaliteetti tuntuu kovalle
ja kilpailevalle. Erilaisia ajatuksia ei suvaita. Yrittäjäystäviä ei tueta. Rahaa ei tunnu olevan missään, ei kuluttajilla, ei
yrityksillä, ei yhteisöillä palvelujen käyttämiseen tai uuden kehittämiseen, vaikka tavoitteena olisi hyvää ja hyvinvointia
lisääviä asioita. Osa lopettaakin uupuneena ja pettyneenä.
Toivon, että jokainen jaksaa omassa yhteisössään ja perheessään edelleen yrittää. Jokainen meistä vaikuttaa ilmapiiriin ja
vallitsevaan kulttuuriin. Voimme aina pyrkiä muuttamaan asioita parempaan omalla esimerkillä ja käyttäytymisellä. Ollaan joukolla ratkaisun
puolella!
Kuin rakastava äiti,
joka vaalii ja varjelee
ainoan lapsensa henkeä,
vaali sinäkin itseäsi ja
kaikkia olentoja
sydämestä kumpuavalla
rajattomalla rakkaudella.
Buddha
Varsinkin silloin, kun tunnet olevasi uupunut, huono, ulkopuolinen, hyljeksitty tai arvoton, on tärkeää muistaa jokaisessa meissä
oleva perushyvyys.
Katso omien rooliesi sisälle ja huomioi kaikki hyvä ja arvokas mikä sinussa on.
Herätä ansaitsemasi rakkautesi itseäsi kohtaan. Rakasta itseäsi ja toisia lempeästi
ja ymmärtäen. Anna rakastavan ystävällisyyden tuoda pintaan aito Rakkaus.
Meditoivat zeniä harjoittavat ihmiset tuovat paljon hyvää kaikkiin yhteisöihin, joissa he ovat mukana. Jokapäiväinen zen
auttaa ihmistä pysymään läsnä hetkessä, keskittymään siihen mitä kulloinkin tapahtuu sekä ottamaan tapahtumiin osaa tunteella
ja ajatuksella. Ystävänä, puolisona, työntekijänä ja vanhempana läsnäoleva ihminen jaksaa kuunnella ja tukea sekä ottaa osaa
iloihin ja suruihin, joita meillä on toisillemme jaettavana.
Zen perhe-elämässä luo kiireettömyyttä. Kun on tässä juuri nyt, ei ole kiire seuraavaan hetkeen. Lapset oppivat kiireen
perheestä ja ympäristöstä. He hyötyisivät enemmän kiireettömyyden tunteen oppimisesta. Siitä, että elämästä voi nauttia
kaiken aikaa, eikä vain elämysten perässä juoksemalla. Maidon kaatuminen ei enää aiheuta väsyneenä ylireagoimista. Se on vain
maito mikä kaatui. Tapahtuman arviointi ja tunnereaktio pysyy laajassa mittakaavassa, mikä auttaa tajuamaan kaatuneen maidon
pienen arvon. Meditoinnin vaikutus hyvinvointiin parantaa kärsivällisyyttä ja yleistä jaksamista.
Zeniä harjoittava ihminen opettelee kuuntelemaan toisia keskeyttämättä ja arvostelematta. Miten helppoa on lapsen kertoa
päivän tapahtumista, kun hänen sanahapuiluaan ei hoputeta. Miten helppoa on kohdata esimies, joka kuuntelee loppuun asti ja
sen jälkeen pyrkii auttamaan syyllisen etsimisen sijaan. Miten mukavaa on kohdata ihminen, joka ei hauku toisia, eikä levitä
ikäviä huhuja, vaan kohtaa sinut sellaisena kuin olet ilman arvostelua.
Millainen olisikaan lapsen koulutaival koulussa, jossa kaikki harjoittaisivat zeniä? Uskon, että kiusaamista tuskin
esiintyisi. Ihmiset olisivat suvaitsevaisia ja iloisia, rauhallisia ja luovia. Opettajat jaksaisivat opettaa samoja asioita
kerta toisen jälkeen. Järjestyshäiriöitä ei olisi. Meteli ei häiritsisi. Asiat tehtäisiin ajatuksella ja tarkoituksella.
Ei ylimääräisiä sääntöjä, jos niille ei ole todellista tarvetta. Miten joustavia, jaksavia ja välittäviä työntekijötä,
puolisoja ja tulevia vanhempia sieltä kasvaisikaan.
Zen työyhteisössä jo yhden ihmisen harjoitttamana luo paljon positiivista ja suvaitsevaa kulttuuria. Mitä voisimmekaan saada
aikaiseksi, jos työpaikoilla aloitettaisiin tietoisesti harjoittamaan zeniä ja hyväksyvää läsnäolemista yhteisönä? Kuinka
usein olet ollut kokouksessa, jossa kaikilla on edessä oma läppäri ja sitä naputellaan toisen puhuessa? Kun olet kertonut
asiasi loppuun, kuinka moni on oikeasti kuunnellut puhettasi? Joudut ehkä kertomaan jotain uudelleen tai lähettämään sovitut
toimenpiteet kirjallisina, jotta asiat menevät eteenpäin? Jos osallistujat keskittyisivät meneillään olevaan tapahtumaan
läppärinsä sijaan, he pystyisivät tuottamaan ideoita, uusia ajatuksia ja kehittävää keskustelua kokoukseen. He toisivat
läsnäolollaan virtaa ja energiaa innovatiivisuuden lisäksi.
Tunneälyä arvostetaan kaikessa kanssakäymisessä. Tunneälyn käyttäminen vaatii läsnäoloa. Miten voit tietää mitä tapahtuu
tilanteessa tunnetasolla, jos et ole tilanteessa läsnä? Toista ihmistä pitää kuunnella, hänen eleitään ja äänensävyään
arvioida. Joku saattaa vaikuttaa hyvin vahvalle ja olla todellisuudessa täysin poissa tolaltaan. Pieniä elevinkkejä lukemalla
tiedämme usein enemmän kuin vain sanoihin keskittymällä. Tutkimusten mukaan tunneälyn käyttö työpaikoilla vähentää työuupumusta.
Kuunteleva esimies reagoi ja auttaa.
Tunneälyn käyttämistä on myös oman tunnetilan huomioiminen ja rekisteröiminen. Kun saat ehdotuksen, mieti vastaatko siihen
suoralta kädeltä ei, koska olet väsynyt, uupunut, tapellut juuri puolisosi tai lapsesi kanssa. Tai hyppäätkö innolla mukaan
epävarmaan projektiin, koska olet juuri saanut kehuja ja tunnet olevasi voittamaton? Huomioimalla omaa olotilaa vähennämme
olotilan epätoivotun kanavoitumisen käytökseemme. Voimme huomata, että on olemassa ajatus, että olen tänään voittamaton.
Näin huomaamme, että ajatus ei ehkä ole totta, eikä sillä ole hyvää tai huonoa arvoa, se on pelkästään ajatus. Suhtaudumme
siihen ajatuksena, eikä totena.
Vastaavaa ajatusmallia voimme käyttää moneen uskomukseen itsessämme. Ehkä ajattelet, että sinulla on huono itsetunto.
Ajattelemalla siten vahvistat huonoa itsetuntoa. Ajattele sen sijaan, että sinulla on ajatus huonosta itsetunnosta.
Ajatus ei ole totta tai tarua. Se on pelkkä ajatus. Huomioi se sellaisena kuin se on (ajatuksena) ja vähennä siten uskomuksen
painoa. Se on pelkkä ajatus. Sen ei tarvitse olla totta. Sen ei tarvitse määrittää eikä rajoittaa ihmistä.
Zenin harjoittaminen ei vaadi munkkiutta tai luostarielämää. Zeniä voi harjoittaa pienin askelin omassa arjessa. Zenin
harjoittaminen on yksinkertaista, vaikka se muuttaa elämäämme perusteellisesti. Meditoidessa on tarkoitus kokea mitä tapahtuu
(ilman sivuajatuksia) ja pysyä siinä. Zenin harjoittaminen tuottaa iloa ja hyvinvointia, vaikka se ei ole harjoituksen
tarkoituksena. Zeniä voi harjoittaa missä vain: bussissa, työpaikan tauolla, kopiokoneelle kävellessä, hissiä odottaessa,
punaisissa valoissa seistessä, matkoilla, aamulla, illlalla, yöllä...
Pitkäperjantaiaamuna huomasin järkyttyneenä, etten enää saanut työkäytössä ollutta tietokonettani päälle. Virtanappi oli
rikkoutunut. Olin ajatellut tekeväni pyhien aikana joitain työjuttuja, mutta jouduin luopumaan ajatuksesta. Pyhistä muodostui
neljä vapaapäivää. Pitkän vapaan ihanuuden ohella oli kuitenkin ajatuksissa, että saisin tietokoneen huoltoon vasta viidentenä
päivänä.
Oma rajoittuneisuuteni tuli taas hienosti esille. Miten paljon onkaan kiinni elämää tietokoneessa. Back upit olivat kunnossa,
eikä tietojen menestys ollut uhkana. Mieltä painoi ensimmäisen päivänä aikana luopuminen sosiaalisesta mediasta. Olen tottunut
lukemaan uutiset twitterin kautta. Mietin myös arjen hankaloitumista korvaavan tietokoneen käyttöönotossa. Kuinka monta
ohjelmaa olenkaan ladannut tietokoneelleni, joita ehkä joudun asentamaan uusiksi.
Haastavaa oli tietokonelämästä luopuminen pyhiksi. Retriittikokemukset tulivat vahvasti mieleeni. Retriitissä oli outoa
olla seuraamatta maailman tapahtumia. Kuin aikakoneella astuin taaksepäin ja palasin tv-uutisiin tietolähteenä. Mietin myös
mitä tekevät ihmiset, joiden kanssa kommunikoin twitterin välityksellä. Kuinka moneen ihmiseen olenkaan yhteydessä pelkästään
koneen välityksellä! Osaa en ole heistä koskaan tavannut ja silti kaipasin heidän kuulumisiaan.
Toisena tietokoneettomana päivänä meni jo paremmin. Hyväksyin mahdolliset hankaluudet tulevan työviikon suhteen ilman omaa
konetta ja antauduin puutarhan hoitamiseen ja kevätsiivoukseen. Aamulla normaalin tietokoneen avaamisen sijaan, otin
kahvikupin ja koirat, ja siirryin takapihalle lukemaan viikon lehtiä. Osan lehdistä joita normaalisti vain selaan, luin lähes
kannesta kanteen kaikessa rauhassa. Oli mukavaa vaihtelua lukea syventyneitä juttuja normaalin uutisotsikkolukemisen sijaan.
Pyhien aikana uutisoitiin sosiaalisen median avusta vanhusten yksinäisyyteen. Oma ajatukseni oli ensimmäisenä ”mitä jos
nettiyhteys ei toimi”. Tai mitä jos ohjelma ei toimi tai kone hajoaa? Varsinkin kun nykyään mitään ei ole suunniteltu
kestämään paria vuotta kauempaa. Oma koneeni oli juuri ollut käytössäni kolme vuotta ja lähti nyt kolmatta kertaa huoltoon.
Sillä erotuksella, että tähän kolme vuotta vanhaan koneeseen saattaa olla mahdotonta saada uutta powernappia laitevalmistajalta.
Muutoin toimiva tietokone joutuu ehkä hautaan pienen vian takia. Kuinka moni vanhus haluaa tätä jatkuvaa huolto- ja
asennusrumbaa? Tai kuinka monella on varaa maksaa palveluntarjoajalle laitteiden ylläpidosta, huollosta ja neuvoista?
Miten tietokone onkaan huomaamattani muuttanut tapojani! Ja miten kiinni olenkaan ollut omassa tietokoneessani, vaikka
erilaisia konevaihtoehtoja talosta löytyy. Nyt aion kehitellä itselleni toimintatavat, joilla olen mahdollisimman vähän
kiinni yksittäisessä tietokoneessa. Sen jälkeen pidän huolta, että elämä tietokoneelta siirtyy vähän lisää todellisuuden
puolelle.
Olen hidastanut elämääni monella eri saralla, mutta entisenä IT-alalla työskennelleenä olen jättänyt IT-asiat rauhaan.
Arvostan tietotekniikkaa sen elämää helpottavista sovelluksista. Nyt kuitenkin huomaan sen ottaneen minusta valtaa ja
sitoneen itseensä liikaa. Aika herätä ja rauhoittaa elämää myös tältä osin.
Vihasta pelosta puhutaan paljon tämän päivän Suomessa. Vihakirjoittelu, myös ihmisten persoonia ja ulkonäköä kohtaan
hyökkäävä kirjoittelu, yleistyy. Netissä on totuttu anonyymisti kirjoittamaan mitä oma mieli suoltaa, mitään juurikaan
sensuroimatta. Miettimättä mitä kirjoittelu tai salaa kuvattujen videoiden levittäminen kohteelleen aiheuttaa. Meillähän on
sananvapaus, mihin vetoaminen on tainnut levitä meille television välityksellä Amerikasta.
Vaalikampanjan aikana levisi vihan ilmapiiri netistä kampanjatilaisuuksiin. Itse en olisi uskonut, että Suomessa hyökätään
toisten ihmisten uskomuksia vastaan niin voimakkaasti. Miksi sitä ei voi hyväksyä, että toinen on eri mieltä. Mielipide ei
kohdennu henkilökohtaisesti toiseen ihmiseen, vaan ajatukseen ja aatteeseen. Uskomukseen siitä, että se toimintatapa on
henkilön mielestä parhaaksi.
Kouluissa kuvatut kiusaamisvideot leviävät YouTubessa. Oppilas, joka on ensin joutunut kokemaan nöyryyttävän ja kivuliaan
kiusaamisen, ei pääse levitetyn videon takia tapahtuneesta eroon koskaan. Millaisia lapsia me kasvatamme, jos toisen ihmisen
kärsimyksen lisääminen ja sitä katsominen on hauskaa?
Työelämän kovuusko työntyy vanhempien kautta lapsiin ja koulumaailmaan? Lapset eivät elä umpiossa. He aistivat mitä
vanhempien elämässä tapahtuu, vaikka eivät suoria kertomuksia kuulisikaan. Lapsi huomaa, kun vanhempi ei ole läsnä tai on
voimakkaan tunnetilan vallassa. Usein lapsi virheellisesti olettaa, että se johtuu hänestä, jolloin pettymys ja agressiot
siirtyvät lapseen helposti. Lapsille olisi tärkeää kertoa omista reaktioista, jotka eivät johdu lapsesta, mutta joita lapsi
kuitenkin joutuu kohtaamaan. Anteeksi pyytämisen taitoa olisi hyvä opettaa omalla esimerkillä.
Yhteiskuntamme on siirtymässä vaarallisille vesille, jos vihaa ei muuteta suvaitsevaisuudeksi ja lempeydeksi. Vihaa kylvämällä
viha kasvaa. Viha ei poistu, kun toiselle huutaa. Kipu ei poistu, kun toista kiusaa. Kasvatat vihaa ja kipua itsessäsi ja
työnnät sitä toiselle. Meidän täytyy opettaa lapsia ja nuoria käsittelemään tunteitaan rakentavasti, toisia kunnioittaen.
Yhteistyöllä tämä yhteiskunta menee eteenpäin. Harva täällä yksin pärjää. Me olemme kaikki yhteydessä toisiimme.
Onnellinen ihminen ei tahdo toiselle pahaa. Onnellisuustaidot ovat hyviä kansalaistaitoja. Erilaisuutemme takia
suvaitsevaisuutta tulisi vaalia ja ohjata.
Istu hetki hiljaa ja kuuntele itseäsi. Katso ja näe... päästä irti ja ole vapaa.
”Onnea ei voi tavoittaa kovasti tahdonvoimalla ponnistellen.
Se on jo ulottuvillamme, rentoutumisessa ja irtipäästämisessä.
Älä kasaa itsellesi paineita. Ei tarvitse tehdä mitään.
Vain onnen etsiminen estää meitä näkemästä sitä.
Älä usko, että hyvät ja huonot kokemukset ovat todellisia.
Ne ovat sateenkaaren kaltaisia.
Väsytät itsesi turhaan kun pyrit saavuttamaan sellaista, josta ei voi ottaa kiinni. Heti kun luovut tästä tarrautumisesta, löydät avoimen, kutsuvan ja miellyttävän tilan.
Käytä sitä hyväksesi. Kaikki on jo sinun.
Älä etsi kauempaa.
Mitään ei tarvitse tehdä.
Mitään ei tarvitse pakoittaa.
Mitään ei tarvitse haluta.
Kaikki tapahtuu itsestään.”
Reilu viikko retriitin jälkeen, olo on normalisoitunut ja extrakeveys kadonnut maailman meteliin. Retriitin aikana ajattelin,
etten ikinä enää osallistu hiljaisuuden retriittin, mutta nyt mieli tekee jo uuteen. Hiljaisuus ja tekemättömyys ovat hyväksi.
Olo heti retriitin jälkeen, oli paljon normaalia onnellisempi.
Tulevien työelämään astuvien sukupolvien keskittymiskyvyn pituudeksi on arvioitu 3 minuuttia. Olen pohtinut miten se vaikuttaa
työpaikoilla työn tekemiseen. Loppuvatko meiltä esimerkiksi tutkijat? Lapset ja nuoret aivan liian tottuneita erilaisiin
ulkopuolisiin virikkeisiin. Aina voi surffata netissä, kääntää television tai leffat päälle, pelata konsolipelejä, kuunnella
musiikkia tai esimerkiksi tehdä omia leffoja tietokoneella jne. Mahdollisuudet ”hälyn” tuottamiseen tuntuvat olevan rajattomat.
Viimeiset perinteiset syntymäpäiväjuhlat järjestin, kun poikani täytti 10 vuotta. Vuokrasimme juhlatilat upeasta ympäristöstä
Santahaminasta, jossa oli tilaa juosta sisällä ja ulkona, sekä mahdollisuus tutustua poikia kiinnostaviin sotatarvikkeisiin.
Olin hämmentynyt, ettei spontaania leikkiä syntynyt. Lapset eivät osaanneet leikkiä ilman ohjausta. Viihdykettä kaivattiin
joka hetkeen.
Olen kuulut vastaavia juttuja tuttavilta. Jos lasta kielletään pelaamasta konsolilla, hän saattaa jopa täristä hetken aikaa,
kun ei pysty olemaan. Tilanne rauhoittuu, kun lapsi keksii jotain muuta tekemistä. Aluksi ajatus, että ei voi pelata,
ahdistaa, koska lapsi kokee, ettei ole mitään muuta tekemistä. Pelkään, että tilanne lasten ja nuorten rauhattomuuden ja
keskittymisen suhteen on paljon huolestuttavampi, kuin osaamme tällä hetkellä edes kuvitella. Ehkä opettajat näkevät sen
työssään?
Koulussa opetetaan lapsille paljon tärkeitä ja yleissivistäviä aineita. Ehkä jonain päivänä tajutaan, että lapsille ja
nuorille pitäisi alkaa opettamaan myös onnellisuustaitoja (tähän liittyy tutkimusmatka itseen) sekä tekemättömyyden taitoja
ja keskittymiskykyä, jotta he pärjäävät työelämässä. Tai ehkä työelämä muuttuu radikaalisti?
Kuulin eräältä luennoitsijalta viime viikolla, että joidenkin tulevaisuudentutkijoiden mielestä nykyisistä länsimaista tulee
kehitysmaita, kun työt muuttavat muualle. Hyvinvointi muuttaa työpaikkojen mukana esim. Uruguaan ja Paraguaan. Meille syntyy
toreja, missä ihmiset aamuvarhaisella seisovat osaamisestaan kertovan kyltin kanssa ja jos on onnekas, joku poimii töihin
päiväksi tai viikoksi. Työn saa se, kuka sen halvimmalla tekee.
Omilla valinnoillamme vaikutamme tulevaisuuteen. Suosimalla lähiruokaa, lähiyrittäjää ja aitoa kotimaista pidämme työpaikkoja
Suomessa. Muualla tuotettu saattaa olla huomattavasti halvempaa, jolloin se ehkä tarttuu herkemmin ostoskoriin. Ostamme paljon
tuotteita ja tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse. Ostamme vain, koska olemme tottuneet ostamaan ja markkinatalous
ympärillämme kuiskuttaa koko ajan korvaan ”Osta, osta”. Hiljentymällä ja keskittymällä olennaiseen, opimme huomaamaan mikä on
tärkeää, miten valintamme vaikuttavat. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa lähellä tuotettua, vaikka halua olisikin.
Ehkä siinä olisi yksi haaste tulevalle hallitukselle? Miten kaikilla olisi varaa ostaa kotimaista ja tukea Suomen työllisyyttä?
Toinen päivä hiljaisuuden retriitissä tuntuu jo ihan toisenlaiselle. Toki aamuharjoitus ennen kahvin saantia on
ihan yhtä tuskainen kuin edellisenäkin aamuna. Koko aamuharjoituksen aikana mielessä on vain kahvi. Ajatus ei pysy
kasassa. Aamuharjoituksen jälkeen en turhia odotellut, vaan tapojeni vastaisesti ryntäsin ensimmäisenä ulos talosta
ja kohti ruokalan kahvipannua. Join jo toista kuppia, kun hitaimmat vasta tulivat sisälle. Selkeästi minulla on
tarvetta päästä aamukahvin tarpeesta eroon, mutta ei täällä. Nyt on liikaa irrottautumisia rutiineista.
Olen nyt viettänyt 1,5 päivää lattialla. Pelkästään aamukahvin maistaminen suussa ei tunnu taivaalliselta, vaan myös
tuolilla istuminen tuntuu ihanalle. Tavallinen kova puutuoli tuntuu mukavalle sohvalle. Tämäkö tässä on tarkoitus?
Ihminen alkaa arvostamaan elämän jokapäiväisiä yksinkertaisia asioita?
Itse hiljaisuus tuntuu mukavalle, luontevalle. Viihdyn hiljaisuudessa. Omassa arjessani vietän paljon aikaa hiljaisuudessa.
Kaipaan kuitenkin läheisyyttä. Kontaktia toiseen ihmiseen. Käyn silittelemässä tallilla lampaita ja kissoja
kommunikointitarpeeni tyydyttämiseksi. En ole ainoa silittelijä tallilla.
Olen aina ollut kova tekemään, saamaan aikaiseksi. Tämä ”tekemättömyys” on vaikeaa. Kirjoitan, vaikka sitä ei tulisi tehdä.
Tuntuu, että joko kirjoitan hieman, tai lähden kotiin. Valitsen pienemmän pahan ja kirjoitan. Yritän olla lempeä itselleni
ja olla tuntematta syyllisyyttä sääntöjen rikkomisesta. Kun saan ajatukset paperille, ne lakkaavat pyörimästä päässäni.
Unohdin muistikirjani kotiin, joten kalenterini muistiinpanosivut täyttyvät teksteistä. Sisälläni onkin yllättäin todella
paljon ajatuksia. Arjessa omat ajatukset ja luovuus usein hukkuvat ympärillä tulvivaan informaatioon, mutta nyt ne pääsevät
vapaasti esille. Mieleni pulppuaa ja räjähtelee ajatuksista ja ideoista, juuri kun pitäisi rauhoittua. Koen siis normaalin
meditoinnin putousvaiheen. Putousvaihe on ihana! Oman luovuuden runsaus innostaa, sekä rauhoittaa antautumaan päivän
harjoituksille. Osaan nyt kulkea reitin luovuuteni lähteelle.
Musiikkiakaan en saa pois päästä. Päässäni pyörii kokonainen radiokanava ajoin. Biisilistaan mahtuu inhokkeja ja suosikkeja.
Mitenhän kävisi muusikolle hiljaisuuden retriitissä. Ruokasalissa on piano. Kuinkahan vaikeaa säveltäjän olisi vastustaa
koskettimien kutsua? Ymmärrän täysin, miksi taiteilijat vetäytyvät kirjoittamaan ja säveltämään hiljaisuuteen. Samaa
suosittelen yritysjohtajille, keksijöille ja kaikille, joiden työhän liittyy uusien toimintatapojen kehittämistä. Päivä
hiljaisuudessa voi tuottaa kuukauden innovaatiot. Bisnesmaailman määritteilläkin se on tehokasta.
Aamupalan jälkeen ohjelmaan kuuluu 2,5 tuntia pitkä harjoitusjakso. Se on koko retriitin pisin yhtäjaksoinen harjoitus
kaikkina aamupäivinä. Ajattelen, että kun siitä selviän, loppu on helppoa. Harjoittelu helpottuu kuitenkin heti aamukahvin
jälkeen. Sen jälkeen pystyn keskittymään rauhassa ja nauttimaan olemisesta. Puolivälin pysäkki merkitsee muutosta olotilassani.
Olen selvinnyt puoliväliin. Nyt olen voiton puolella. Olo on kevyt ja iloinen.
Toinen hiljaisuuden harjoituspäivä tuottaa monia positiitvisia tunteita. Rauhaa, rakkaudentuntemusta, arvostusta, ideoita,
kevyttä oloa. Kävelymeditointi tuntuu helpoimalle harjoittamisen muodolle. Onnellisuuden tunteita herättää Metta.
Huominen kotiin lähtö ilahduttaa. Läheisiä ihmisiä ja koiria on kova ikävä.
Mikä itsetuntemuskurssi retriitti olikaan. Monelle retriitti on paikka, missä on aikaa olla itsensä kanssa rauhassa.
Ja niinhän se oli minullekin. Tosin tiukasti etukäteen ohjelmoitu päivä oli aluksi haasteellinen hyväksyä. Varsinkin
siinä vaiheessa kapinamieleni nousi pintaan, kun ymmärsin mitä kaikkea hiljaisuuden retriittiimme hiljaisuuteen oikeasti
kuuluikaan. Meidän ei tulisi puhua. Tämän ymmärsin jo heti kättelyssä sanasta hiljaisuus. Ymmärsin myös, että
kommunoikointi esimerkiksi tekstiviestein ei ole suotavaa. Ehkä jopa arvasin, että musiikin kuuntelu ei kuulu
hiljaisuuteen. Mutta en tiennyt, että myöskään lukeminen, kirjoittaminen tai valokuuvaminen ei ollut sallittua.
Tämän kuullessani, alkoi ahdistus levitä ajatuksiini. Ensimmäisenä retriitti-iltana, kellon lähestyessä määritetyn
hiljaisuuden alkamisen rajaa, oli jo itkukin lähellä. Tulevat kaksi ja puoli hiljaisuuden vuorokautta alkoivat todella
pelottaa sekä painaa, ahdistaa ja vaatia. Lisäksi koti-ikävä iski omat haasteensa eteeni.
Ensimmäisen hiljaisuuden päivän aamupalalla, olisin luullut kaipaavani keskustelua sekä kontaktia toisiin ihmisiin.
Toisin kävi. Olikin mukavaa syödä rauhassa. Tietäen, ettei kukaan tule vaatimaan minulta yhtään mitään. Ruokalassa
hiljaa istuessamme, mieleeni tuli elävästi mummoni, jonka paikallaistumisen taitoa ihmettelin lapsena suunnattomasti.
Siinä mekin nyt istuimme rauhassa hissukseen syöden. Ilman kiirettä minnekään, koska se syöminen oli jo jotain
”tekemistä”.
Kun ”ei saa” tehdä muuta kuin olla, kuinka paljon luovuutta aivoista löytyykään. Miten paljon erilaisia tapoja meillä on
viihdyttääksemme itseämme. Kaikki uudet viihdykkeet tuntuvat autuailta ja myönnettäköön, ne helpottivat ajan kulumista
eteenpäin. Mielessä pyöri vain ”Olisipa jo sunnuntai ja pääsisin kotiin”. Mieli halusi, kaipasi, huusi aktiviteetteja,
ärsykkeitä ja viihdykkeitä. Olen tottunut kohtuullisen nopeaan elämään. Saan haluamani ärsykkeet ja viihdykkeet niitä
tarvitessani. Yksin omien ajatusten kanssa ei tarvitse olla koskaan, jos ei halua. Aina on mahdollista laittaa jotain
pyörimään, viemään huomion muualle. Ei ihme, että yhteytemme omaan itseemme on kadonnut ja omia toiveita on vaikea
tunnistaa.
Opin itsestäni paljon jo ensimmäisen aamun aikana. Aloitan aina aamuni keittämällä päivän ainoan kahvini. Retriitissä
aloitimme tunnin joogaharjoituksella ennen aamupalaa, joten kahvi pyöri päässä koko harjoituksen ajan. Jos olisin nähnyt
omalta paikaltani kellon, olisin varmasti laskenut minuutteja kahviin. Kun sointumalja viimein kumahti, keräsin viimeiset
itsehillinnän rippeet ja tyydyin kävelemään rauhassa kahvipannulle. Miten ihanalle kahvi maistuikaan. Kahvin jälkeen
ajatuksenikin rauhoittuvat. Oliskohan taas aika lopettaa kahvin juonti ihan kokonaan?
Aamupäivän harjoituksissa huomasin kadehtivani retriittitovereitani, jotka nukahtelivat ja vienosti kuorsasivat
harjoitusten aikana. Nukkuessa aika menee nopeammin eteenpäin. Tekemättä oleminen on tylsää ja hidasta. Istumameditaation
aikana tunsin iloa siitä, että nyt kaikkien oli pakko pysyä hereillä. Minulla aivot kehittelevät erilaisia viihdykkeitä
oman pääni sisällä, mutta silti aika tuntui hidastuvan. Jokaisella sointukellon kumahduksella tunsin voitonriemua siitä,
että olin taas selvinnyt järjissäni yhden harjoituksen lisää.
Oli mielenkiintoista huomata, miten omat roolit näyttäytyivät itselle, kun kommunikointia muiden kanssa ei ollut. Usein
harjoitusten jälkeen, jaoimme kokemuksiamme pienissä ryhmissä. Hiljaisuuden aikana sitä ei tehty, joten ei tarvinnut
miettiä mitä minä kerron tästä tai mitä minä voisin kertoa, jotta se kuulostaisi fiksulle. Huomasin, ettei tarvinnut
esittää yhtään mitään, koska kukaan ei kiinnitänyt minuun mitään huomiota.
Summa summarum. Normaalipäivinä syön jotain, mitä lie, muun tekemisen ohessa. Retriitissä syöminen oli suurinta huvia ja
ajanvietettä. Normaalipäivinä en muka ehdi tai viitsi mennä vessaan ennen kuin viime tipassa. Nyt vessassa käyminen
kulutti mukavasti aikaa. Vessaan käveleminen oli jo iso virike itsessään. Hampaiden peseminen oli ”jotain tekemistä”.
Elämä alkoi retriitissä pyörimään pelkkien perusasioiden ympärillä. Kaikki mikä normaalipäivinä tapahtuu muun ohessa,
tuli retriitissä pääosaan näkyväksi.
Mindfulness auttaa keskittymään olennaiseen. Se karsii ympäriltä häiriöt, toisten mielipiteet, mieltä pahoittavat
asiat sekä uudet ja vanhat huolenaiheet. Se auttaa ymmärtämään kuka olen ja mitä haluan. Mikä on minulle hyväksi.
Mitä voin tehdä muiden hyväksi.
Mindfulness opettaa keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä. Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus olla onnellinen.
Keskitymällä voimme huomata uusia asiayhteyksiä sekä havaita omia lukkiutuneita toimintatapojamme helpommin. Usein
olemme kiinni todella monissa asioissa ja toimintatavoissa, joita emme tajuakaan. Useissa niissä ei varmasti ole mitään
vikaa tai haittaa, mutta ne saattavat rajoittaa elämää huomaamatta. Toimintatavoista tulee uskomuksia, joita pidämme
totuuksina ja ainoina vaihtoehtoina. Toisen on turha tulla opastamaan, me emme halua ottaa neuvoja toisilta ihmisisltä,
kyllähän me itse tiedämme paljon paremmin. Ainoa keino on siis huomata rajoitteet itse.
Kun meditaatio harjoituksia jokin vaivaa, tulee kipu tms, sitä voi keskittyä hoitamaan. Ainakaan kipualuetta ei pidä
parjata tai harmitella. Kipu kaipaa hoitoa ja huomiota. Kipua voi silittää, sitä voi lämmittää, kosketella tai siihen
voi kohdistaa hengitystä. Anna kipeälle kohdalle tai jäsenelle hoitoa, kuten hoitaisit sairasta lasta. Anna sille
ymmärrystä ja aikaa.
Mindfulnessin viides voima on näkemys. Näkemys pitää elämän suunnan oikeana. Näkemys auttaa elämään oman etiikan ja
omien arvojen mukaista elämää. Elämää, mikä ylläpitää ja tukee sekä omaa, että toisten elämää. Elämää, jossa tehdään
hyvää itselle ja toisille.
Kaikki on väliaikaista, joten ihmiset, elämä ja tapahtumat ovat kallisarvoisia. Huomaa ja sisäistä kallisarvoisuus.
Huomaa mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää. Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat. Ainakin ne asiat, joita et voi
muuttaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa, voimme vain muuttaa omaa suhtautumistamme. Ollaan lempeitä itsellemme sekä
toisia kohtaan.
Suvaitaan kaikki erilaisuus tasa-arvoisena. Miksi kukaan meistä olisi parempi kuin toinen vain ulkonäön, aseman,
rahan tai vallan perusteella. Mikään niistä ei ole tekemisissä sen kanssa millainen ihminen on.
Avarakatseisuus laajentaa näkökulmaa, sitä kannattaa harjoittaa. Laaja näkökulma tarjoaa useampia erilaisia vaihtoehtoja
tilanteisiin, joissa tarvitaan luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Empatia auttaa katsomaan asioita toisen ihmisen silmin.
Katsomalla toisen silmien kautta, voit nähdä aivan uusia sinullekin tarpeellisia näköaloja.
Läsnäolo on sitä, että kiinnität huomion itseesi, ja havainnoit ajatuksia, tunteita tai fyysisiä tuntemuksia,
joita koet tässä hetkessä. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa tarkkaavaisuuden tietoista ohjaamista. Tietoisesti
läsnä ollessaan, ihminen suuntaa huomionsa olemassa olevaan hetkeen, keskittää huomionsa siihen, mitä juuri sillä
hetkellä on tekemässä. Voit olla läsnä hetkessä teetpä mitä tahansa. Voit keskittyä syömiseen, arkirutiineihin,
odottamiseen, hengittämiseen, kuuntelemiseen, periaatteessa ihan mihin tahansa sillä hetkellä tapahtuvaan.
Monesti päivässä saatamme huomata ajavamme automaattiohjauksella jopa autoa liikenteen seassa. Kun teemme päivittäin
tapahtuvia tuttuja asioita, ne nherkästi tulevat ”selkärangastamme”. Tehdessämme jotain uutta, olemme läsnä
tilanteessa. Mindfulness auttaa sammuttamaan automaattiohjauksen, herättämällä olemaan läsnä hetkessä.
Automaattiohjauksen aikana ajatuksemme saattavat vaeltaa huolestuttavissa asioissa. Ehdinkö kauppaan? Sanoinko pahasti?
Ymmärrettiinkö minua oikein? Osaankohan? Pärjäänkö? Tutkimusten mukaan suurin osa ajatuksissamme virtaavasta sisäisestä
dialogista on negatiivista. Nämä ajatukset vaikuttavat olotilaamme: siihen millä tuulella olemme.
Mindfulness harjoituksen avulla pystymme pysäyttämään negatiivisen ajattelun kierteen. Kun keskityt hetkeen, et ole
huolissasi menneestä etkä tulevasta. Läsnäollen ihminen voi paremmin. Läsnäoleminen on myös huomioimista ja kunnioitusta.
Olemme läsnä sekä itsellemme, että ihmisille, jotka ovat lähellämme. Huomaamme, kun toisella on paha olo ja voimme
tarjota apua. Tai voimme olla läsnä toisen ilolle ja jakaa sen. Läsnäoleminen auttaa pitämään huolta itsestä, läheisistä,
luonnosta... Keskitymme olennaiseen.
Kun huomaat elämässäsi positiivista, pysähdy nauttimaan siitä keskittymällä siihen. Vahvista positiivista elämässäsi.
Se mihin kiinnität huomiota vahvistuu. Onko parempi keskittyä ikäviin asioihin vai positiivisiin? Kumpaa sinä haluat
vahvistaa huomioimalla, olemalla läsnä?
Kun huomaamme sisällämme olevan hyvyyden, kauneuden ja totuuden, voimme lopettaa hyväksynnän etsimisen ulkopuoleltamme.
Hyväksyminen on sitä, ettei tarvitse moittia, arvostella tai tuomita itseä tai muita.
Ansaitset nauttia elämästäsi. Ansaitset tilaisuuden pysähtyä. Kaikki vastaukset ovat sisällämme. Luota intuitioosi ja
etsi sisälläsi oleva arvokkuus ja hyvyys läsnäolon avulla.
Usko ja luottamus vie eteenpäin ja vapauttaa olemaan oma itsensä. Toinen Mindfulness voima on ahkeruus ja vaivannäkö.
Ahkeruus tarkoittaa säännöllistä harjoittelua. Vaikka harjoite olisi kuinka pieni tahansa, sen voima alkaa ajan
kanssa näkymään arjessa. Tee edes pieni harjoite päivittäin. Voit kävellä läsnäolevasti, hengittää läsnäolevasti,
syödä läsnäolevasti tai vaikka kuunnella musiikkia läsnäolevasti, melodiaa seuraten.
Harjoittele oman terveytesi, hyvinvointisi ja ilosi tähden. Harjoittelua ei tule pakoittaa. Pakoittaminen yleensä
johtaa vastarintaan ja ahdistumiseen. Harjoittele niin lyhyt aika, että haluat harjoitella huomennakin. Harjoittele,
koska harjoittelu vaikuttaa elämääsi positiivisesti. Harjoittaessa et voi murehtia eilistä, etkä huolehtia huomisesta,
koska olet läsnä olemassa olevassa hetkessä. Omassa elämässäni olen huomannut nukahtamisen nopeutuneen harjoittelun
myötä sekä unenlaadun parantuneen. Yölliset heräilyt ovat vähentyneet huomattavasti enkä joinakin öinä enää
herää ollenkaan ennen aamua.
Jos negatiivisia ajatuksia ei ole, älä anna niiden nousta. Usein kaipaamme lomaa ja erityisiä elämyksiä elämäämme.
Saatamme pitää arkea uuvutavanakin. Suurien tragedioiden jälkeen, halu palata normaaliin arkeen kasvaa. Arki on meille
turvallisuuden tunnetta lisäävä. Keskity arjen omiin pieniin ihanuuksiin. Kahvin houkuttelevaan tuoksuun tai ystävän
puhelinsoittoon. Jos negatiivisia ajatuksia nousee, tutki niitä ja hyväksy ne sellaisina kuin ne ovat. Tunteita ei tarvitse pelätä.
Ne ovat ”vain” tunteita.
Ympärillämme on paljon turhaa väkivaltaa. Voit valita vähentää sitä ympäriltäsi. Mieti mitä luet lehdistä, kirjoista
tai katsot televisiosta. Kaikki mitä näemme ja koemme vaikuttaa meihin jollain tavalla. Valitsetko lisätä elämääsi pelkoa,
ahdistusta tai surua, vai valitsetko iloa, naurua, innostusta? Huomio välillä valintoja ja mieti miten ne vaikuttavat mielialaan.
Rauhoita huolestuneet ajatuksesi. Hymyile niille. Kutsu hyviä asioita elämääsi. Ole niille avoin lukemalla, ajattelemalla,
katsomalla, haistamalla ja tuntemalla. Kun kohtaat hyvää elämässä, tunnista se ja pidä siitä hyvää huolta.
ENSIMMÄINEN MINDFULNESS VOIMA ON USKO JA LUOTTAMUS 21.3.2011
Olen aloittanut Minfulness opinnot, koska halusin yhden tehokkaan työkalun stressin hallintaan.
Mitä enemmän olen Mindfulnessia itse harjoittanut, lukenut Mindfulness-filosofiaa sekä sitä eteenpäin opettanut,
sitä enemmän siitä on tullut osa elämääni, elämäntapaani ja elämänfilosofiaani. Mindfulness-meditointi
on sekä stressinhallinta keino, että lempeä filosofia, mikä opettaa onnellisempaa elämäntapaa.
Hetki, jolloin itse ”löysin kotiin” on vahvana muistoissani vieläkin. Se oli se hetki, jolloin tiesin mitä olen
etsinyt ja minkä asian parissa haluan viettää elämäni. Ajoin kotiin Haminasta, jossa olin ollut
valmentajakoulutuksen intensiivi aloituksessa. Autossa hymyilin itsekseni ja tajusin todellakin löytäneeni
mielenrauhan. Rauhan mikä syntyy omalle olemassaololle merkityksen löytämisestä.
Mielenrauha ei pysy automaattisesti elämän pyörteissä, vaikka sen on kerran löytänyt. Mielenrauhaakin pitää
hoitaa ja vaalia. Minulle sopivin tapa on harjoittaa Mindfulness-meditointia säännöllisesti. Päivittäin.
Kun lisäksi elän Mindfulness-filosofian mukaisesti, pysyn tyyneyden ja rauhan tiellä vaikka elämä on jatkuvaa
muutosta ja sopeutumista.
Yksi Mindfulnessin energia (voima) on usko ja luottamus. Usko harjoittamiseen. Usko itseen. Vastaukset ovat
sisällämme. Kun luottaa ja uskoo itseen, ei kaipaa ympäriltä vahvistusta esimerkiksi ostamalla status tavaroita,
uusimpia elektronisia laitteita tai muuttamalla itseä kauneusleikkauksin. Usko itseen johtaa vapautumisen tunteeseen.
Tietää missä on ja minne on matkalla. Mindfulness auttaa hyväksymään itsen, tilanteen ja hetken.
Minua uskon ja luottamuksen voima vie eteenpäin omalla polullani. Jo pelkästään se, että teen asioita joista
pidän, auttaa minua elämään mielekkäämpää elämää. Se vahvistaa onnellisuuttani.
Sana Mindfulness on muuten englanninkielinen käännös palinkielisestä sanasta sati, mikä tarkoittaa tietoisuutta,
huomionkiinnittämistä sekä muistamista. Mindfulness-termi suomennetaan usein tietoiseksi läsnäoloksi.
Moni esimies hoitaa esimiehiyttään oman työnsä ohella. Organisaatioissa esimiestyölle ei useinkaan varata
laskennallista aikaa, vaan esimiehenä oleminen pitäisi hoitua kaiken muun ohella sujuvasti ja tehokkaasti.
Tietoa ja opetusta esimiestaidoista ja alaistaidoista on saatavilla. Tietomäärä lisääntyy tutkimustulosten
valmistuessa. Alaisetkin saattavat odottaa olemassa olevan tietomäärän näkyvän esimiestyössä ehkä tajuamatta,
että useinkaan esimiehellä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia pitää yllä esimiestaitojaan tai ehkä opetella niitä
ollenkaan.
Konsultoin säännöllisesti esimiehenä työskenteleviä ihmisiä heidän esimiestyönsä haasteista valmentajana ja
työnohjaajana. Esimiestyö on haasteellista, mutta toki myös antoisaa. Esimies ei voi olla pelkästään mukavia
jutusteleva ”ystävä”. Esimieheltä kaivataan etenkin hankaliin asioihin puuttumista sekä osaamista moniin erilaisiin
tilanteisiin juridisesti, tunneälyllisesti tai vaikka tuotannollisesti katsoen. Esimieheen luotetaan ja häneltä
vaaditaan. Hän on aina esiintymislavalla työssä ollessaan. Häntä tarkkaillaan ja arvostellaan.
Olen itse toiminut esimiehenä lähes 20 vuotta. Harmittaa, ettei käytössäni ollut kaikkia niitä esimiestyön ja
valmennuksen työkaluja mitä nyt omaan. Esimiehenä oleminenkin on jatkuvaa oppimista, eikä siinä koskaan ole liian
oppinut. Tilanteet ovat vaihtelevia ja aina erilaisia. Ihmiset tuovat mukanaan erilaisia tulkintoja ja kokemuksia.
Sama asia voi olla täysin päinvastainen saman tiimin jäsenille. Yksi teko tai lause voi olla toisen päivän pelastava
ja toiselle mielialaa masentava. Näkökulmamme asiohin ovat niin erilaisia.
Esimiehelle on tärkeää pitää huolta omasta voinnistaan, jotta jaksaa jakaa alaisten riemut ja surut. Joskus voi olla
hyväksi pyytää paikalle ulkopuolinen selvittämään ongelmatilanteita. Kun ihmiset investoivat itsensä tunteineen
asioihin, on helposti vaarana ottaa itseensä jokin aivan yleistasoinenkin kommentti. Kun esimiehen omat asiat ovat
kunnossa, jaksaa työssä paremmin.
Työpaikan ongelmatilanteiden korjaaminen ulkopuolisena on haastavuudellaan innostavaa sekä mielenkiintoista.
Ulkopuolisena on helppo nähdä väärinymmärrykset sekä loukkaantumiset. Ulkopuolisena on helpompaa puuttua asiaan,
koska hänellä ei ole omia tunteita investoituna tilanteeseen.
Jotta työ sujuu, pitää ihmisten pystyä työskentelemään yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Se hankaloituu heti,
kun asiat jäävät vaivaamaan. Katkeruus ja luottamuspula lisääntyy. Kun työpaikan mielipidevaikuttaja kääntyy
myrkyttämään ilmapiiriä, on työnantajan edustajan korkea aika toimia tehokkaasti tilanteen ratkaisemiseksi.
Ongelmat on aina otettava vakavasti. Jos alainen kertoo ongelmastaan voimakkain ja suorin sanakääntein,
on lepertelevä vastaaminen loukkaava. Se ilmaisee, ettei esimies ota asiaa ja henkilöä vakavasti. Vaikka asia
olisikin todellisuudessa pieni, asiaa esille tuovalle se saattaa olla sillä hetkellä suurin asia. Kunnioita hänen
tunteitaan kohtaamalla ne todellisina tunteina. Arvostuksesi tuottaa arvostusta. Kun alainen valittaa ongelmasta,
kysy häneltä mitä pitäisi tehdä jotta asia olisi paremmin. Esimiehen ei tarvitse aina tietää ratkaisuja, mutta
hänen tulisi tietää kuinka saa ratkaisuja esiin ympärillä olevilta ihmisiltä.
Aina ei tarvitse muuttaa sitä mikä on ongelmana. Joskus riittää, että jokin muuttuu ongelman lähellä. Pienikin
muutos vaikuttaa ongelmaan ja pakottaa sitä muuttumaan johonkin suuntaan. Elämä on jatkuvaa pientä muutosta.
Muutosta ei tarvitse pelätä. Muutos loppuu kuolemaan.
Esimiehenä kannattaa keskittyä niihin asioihin mitkä toimivat. Herätä ihmiset aika ajoin huomaamaan hyvät asiat
ympärillään. Olemme herkempiä huomaamaan negatiivisen, vaikka positiivisuuttaa kaipaammekin enemmän. Meillä on
paljon hyvää ympärillämme. Turrumme siihen kuitenkin helposti ja haluamme taas lisää jotain. Välttämättä itsekään
tietämättä mitä.
Itse uskon käytännönläheiseen ratkaisukeskeisyyteen. Uskon siihen asiassa kuin asiassa. Kun surut on surtu on aika
lähteä eteenpäin ongelmasta ja tarttua ratkaisujen mahdollisuuksiin niin yksityiselämässä, yhteisöissä, kuin
työpaikoillakin. Joskus ulkopuolisen asiantuntijan palkkaaminen ongelmaa selvittämään voi tuntua kalliille ratkaisulle.
Asiantuntija saattaa kuitenkin saada yhteisön ajatukset suuntautumaan ratkaisuihin ongelmien sijaan jo parissa
tunnissa. Kuinka kalliiksi tulee työyhteisön jämähtäminen keskelle ongelmaa?
Katselin vanhoja aarrekarttojani reilun kolmen vuoden ajalta. Ihmeellistä miten moni asia niistä
on toteutunut. Jopa siitä kartasta, minkä tein pelkästään opetuskäyttöön esimerkiksi!
Aarrekartat koristavat työhuoneeni seiniä. Se saattaa tuntua hassuille toisten mielestä,
mutta itse haluan nähdä tavoitteeni joka päivä. Ensimmäisen karttani tein syksyllä 2007. Siinä
kartassa olivat suurimmat elämänmuutoksen toiveet. Puolessa vuodessa ne olivat toteutuneet.
Jäin palkkatyöstä yrittäjäksi. Sain aikaa toivomilleni asioille, kuten liikunalle ja
rauhoittumiselle. Ensimmäisessä kartassa oli myös matkakohde: kuva roisesesta kalliorannasta, jonka sijaistia
en tiedä. Luulen kuvan vedonneen minuun rauhallisella olemuksellaan. Rannalla ei ole yhtään ihmistä, päälle
liimaamaani perhettäni lukuunottamatta. Kun viime syksynä katselin vanhoja aarrekarttoja, huomasin, että
rantakuva on täysin samannäköinen, kuin rantakuvat kesälomamatkaltamme vuodelta 2009 Portugalista. Minä en
valinnut matkakohdetta, vaan äitini. Meidän kriteriimme matkakohteesta ovat lämpö, aurinko, uintimahdollisuudet
sekä hyvät patikointi reitit. Vanhempani ja tätini saivat muutoin vapaat kädet sukulomamme kohteen valintaan.
Kartat voivat toteutua aivan eri tavoin kuin itse olettaisi. Yllätykselle kannattaakin jättää aarrekarttoja
tehdessä tilaa. Olen tehnyt oman aarrekartan liikunnasta. Kartassa on energinen kuva sekä tekstinä ”Liikunta on
mukana elämässäni joka päivä kuin itsestään. Liikunnasta on tullut kiinteä ja voimaannuttava osa elämääni. Pysyn
hyvässä kunnossa liikkumalla.” Tämä kartta on toteutunut koirien avulla. Sen jälkeen, kun perheeseemme on tullut
kaksi koiraa, olen ulkoillut kahdesta kolmeen kertaa päivässä. Keskimäräisesti olen ulkona kaksi tuntia päivässä
säässä kuin säässä. Olin ajatellut, että pilates tai jooga tai juokseminen tempaisi mukaansa. Sainkin kaksi karvaista
personal traineriä elämääni toteuttamaan tätä toivetta.
Se kartta minkä tein opetuskäytöön esimerkiksi, on toteuttanut hauskoja ja yllättäviä asioita. Liimasin karttaan
aika paljon tavaroita, joita yleensä en laita karttoihini. Halusin korostaa, että on ihan ok haluata myös tavaroita.
Siinä ei ole mitään pahaa. Leikkasin karttaan lehdestä ensimmäisen kännykän, minkä mainoksessa näin. Noin kuusi
kuukautta myöhemmin mieheni soitti töitä ja kysyi haluanko uuden kännykän. Heillä myytiin vanhaa varastoa
yksittäiskappaleittain pois. Koska oma puhelimeni oli jo vähän arvaamaton, hyväksyin tarjouksen näkemättä puhelinta.
Riitti, että sillä pystyi soittamaan ja tekstaamaan. Kännykkä sattui olemaan täysin sama, kuin oli esimerkkikartassa.
Kokeilin käyttää puhelinta pari viikkoa, mutta se oli niin hidas ja rasittava, että annoin sen takaisin. Olisi
pitänyt liimata kartaa jonkin toinen malli, mitä olisi ollut käytännöllistä käyttää. Kartta antoi minulle Rihannan
cd-levyn, kengät ja kärsivällisyyden kasvattaa pidemmän tukan.
Ystäväni teki kartan, jossa oli kuva uudesta kylpyhuoneesta ja alla luki kylpyhuoneremontti. Heidän
kylpyhuoneremonttinsa kesti ja kesti. Eräänä aamuna hän katsoi jääkaapin ovessa olevaa aarrekarttaansa tarkemmin ja
tajusi, ettei hän kylpyhuoneREMONTTIA halua, vaan valmiin kylpyhuoneen. Hän muutti tekstin muotoon uusi kylpyhuone,
ja hiljan sen jälkeen, remonttikin valmistui. Kannattaa siis varoa mitä aarrekartassa ”tilaa”, koska sen tosiaan voi
saada.
Aarrekartta on hyvä tapa selkeyttää ja visualisoida tavoitteita ja unelmia. Karttoja voi tehdä vaikka kuinka paljon.
Joskus riittää, että laittaa jonkin esineen tai toiveen kuvan muistitaululle tai kalenteriin. Tai vaikka katsoo
esitettä joka päivä. Sain ihanan viestin eräältä aarrekarttakurssilaiselta. Hän kertoi, ettei lisännyt toivettaan
karttaansa, mutta katsoi Oopperan esitettä päivittäin. ”Toivoin, että ehtisin varata liput pojalleni ja itselleni
Pähkinänsärkijään, mutta aikaa meni ja meni, kunnes liput olivat loppuunmyydyt kaikista näytöksistä. Eräänä päivänä
siskoni soitti ja kertoi, että heillä olisi yksi ylimääräinen lippu näytökseen. Olin tietysti iloinen, että poikani
voisi lähteä mukaan, mutta hamittelin sitä, etten itse päässyt. Seuraavana päivänä siskoni soitti uudelleen. Heillä
oli vielä yksi ylimääräinen lippu. Toiveeni toteutui, uskomatonta!”
Joskus riittää, että uskaltaa unelmoida aktiivisesti: joka päivä.
Mielenkiintoista miten ihmisten mielipiteet muuttuvat, kun kyseessä ovat eri ”ryhmien” ihmiset. Taannoisessa YLE:n
työpahoinvointi-illassa oli nuori pienen lapsen äiti kertomassa, miten on rauhoittanut elämäänsä, jotta jaksaa paremmin.
Hän oli jättänyt kokopäivätyönsä. En saanut selvyyttä etsikö hän osa-aikaista työtä vai oliko hän jo sellaisen saanut. Perhe oli
muokannut kulutustottumuksiaan pienemmiksi, jotta käteen jäävä raha riittää menoihin.
Paneelissa moni tuomitsi tämänlaisen hidastamisen. ”Muiden rahoilla ei saa elää.” Olen samaa mieltä; jos on kykenevä elättämään
itsensä, on se tehtävä. Mielestäni tässä tapauksessa perhe edelleen elätti itsensä. He tekivät muutoksia, jotta pärjäävät pienemmillä
tuloilla väliaikaisesti. Kuka siitä kärsii?
Työtä ei tällä hetkellä riitä kaikille. Miksi siis ne, jotka haluavat tehdä vähemmän ja pärjäävät pienemmällä palkalla, eivät voisi
jakaa työtä. Senioreillehan tämä suodaan osa-aikaeläkkeen muodossa. Miksi esimerkiksi pienten lasten vanhempien olisi kyettävä
tekemään kokoaikatyötä perheen hyvinvoinnin kustannuksella? Eikö juuri lapsiin tulisi panostaa? Jos nuori äiti polttaa itsensä loppuu
kolmekymppisenä on kustannus varmasti suurempi yhteiskunnalle, kuin väliaikainen hidastaminen.
Nalle Wahlroos ärähti johtajien puolesta, kun heitä arvosteltiin aiemmin eläkkeelle jäämisestä, kuin mitä ”duunareille” suodaan.
Duunarienhan pitäisi jaksaa yhä pidempään työelämässä. Nallen mielestä yritysjohtaja, joka jää eläkkeelle aiemmin, kuluttaa vain omia
rahojaan. Me muut ilmeisesti kulutamme vain yhteiskunnan rahoja? Eli kun johtaja tarvitsee ambulanssia tai palokuntaa, hän käyttääkin
omia rahojaan? Eikö jokainen, joka jää eläkkeelle, käytä omia ansaittuja rahojaan eläkkeen muodossa ja mahdollisia säästöjään?
”Hidastajat” ovat ilmeisesti vakava uhka nyky-yhteiskunnalle. He eivät tuota verorahoja toivotulla tavalla. Hidastajat tuohoavat
luontoa monin tavoin vähemmän. He voivat paremmin kuunnellessaan itseään ja näin käyttävät terveyspalveluja vähemmän. He rakentavat
maailmaa, jossa arvot ovat kestävämpiä, kuin alituisen kasvun ja kulutuksen maailmassa. Olisiko hidastajien parempi olla työttämiä,
kun työtä ei riitä kaikille?
Maailma ei kestä tämän hetkistä kulutusta, roskaamista ja luonnonvarojen ylikäyttämistä. Sen on pakko loppua. Mitä me edes tekisimme
niillä kaikilla tavaroilla, vempeleillä ja vaatteilla, joita meidän tulisi ostaa talouskasvun tukemiseksi? Jokaisen koti tuntuu olevan
täynnä jo valmiiksi kaikkea tarvitsemaamme. Matkaoppaat sarjassa pastori Pekka Nätti sanoi hienosti suurinpiiretien näin: suomalainen
koti tuntuu olevan jo niin runsas tavaran suhteen, että se köyhä. Hienosti kiteytetty. Kirpputoritkin pursuavat hyvää käyttökelpoista
tavaraa. Divarit valitsevat ottamiaan kirjoja kustantajan perusteella, kun sisältö on sama. Runsauden pula iskee jo second handin puolelle.
Tavaraa on liikaa.
On hassua ajatella, että yhteiskunnan asiat tulisivat aina olemaan samoin. Nuoremmat polvet, jotka eivät ole olleet mukana päättämässä
nykyisin olemassa olevista asioista, eivät välttämättä koe velvollisuudekseen niitä ylläpitää. He tekevät omia ratkaisujaan omien
kokemustensa perusteella. Näin maailma muuttuu. Kauppa, jossa asiakkaat eivät halua käydä ostoksilla, joutuu muuttumaan toivottuun
suuntaan tai kuolee pois. Sama sääntö pätee moneen muuhunkin. Kulutustottumuksilla ja elämäntapapäätöksilla vaikutamme yhteiskuntaan
ja ympäristöön. Nalle hyvävelikerhoineen joutuu huomaamaan, että tavallisillakin tallaajilla on vaikutusvaltaa massana.
Me päätämme myös, vaikka päätöksemme näkyykin hitaammin.
Puistattaa. Uutisissa on ollut esillä tapaus, jossa karaokekaveri on jätetty pois autosta riidan päätteeksi kahdenkymmenenviiden
asteen pakkaseen liian vähissä vaatteissa. Mies on soittanut hätäkeskukseen, mutta koska ei ole tiennyt sijaintiaan, ei häntä ole
pystytty auttamaan. Mies on löytynyt seuraavana päivänä pakkaseen paleltuneena.
Matkaoppaat sarjassa oli viime viikolla myös vastaavanlainen tapaus, jossa nuori nainen oli liukastunut matkakohteessa uima-altaalla
ja murtanut selkärankansa. Hänen alaruumiinsa oli ilmeisesti halvaantunut. Matkaseuralaiset eivät ole välittäneet käydä peloissaan
olevaa kahdeksantoista vuotiasta tyttöä tapaamassa sairaalassa, vaan ovat jatkaneet omaa lomailuaan mm. rannalla oleillen. Kun
ruotsalaistyttö oli lähdössä kotimaahan sairaalaan, eivät matkatoverit edes menneet saattaamaan häntä. Jatkoivat omaa lomaansa,
kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Jäin miettimään kuinka moni pystyisi jatkamaan lomaa, jos ystävä loukkaantuisi vakavasti onnettomuudessa. Suurin osa varmasti lähtisi
ambulanssikyydillä ystävän tueksi matkalle kotimaahan sekä yrittäisi helpottaa toisen oloa vieraassa maassa vieraskielisessä sairaalassa.
Miten peloissaan yksinäisen tytön on täytynytkään olla. Mille tuntuisi ”nauttia” lomasta, kun ystävän tulevaisuus on vaakalaudalla?
Tai kuinka moni pystyisi pistämään kaverin ulos kovaan pakkaseen syrjäseudulla, missä välimatkat ovat todella pitkät eikä teiden varsilla
välttämättä ole edes valoja?
Toki mietin, miten autosta ulos heitetty mies ei ole voinut kertoa kenen seurassa on ollut, jolloin joku olisi voinut soittaa
autoseurueen jäsenille ja vaatia heitä kertomaan mihin mies oli jätetty? Vai oliko hän ehtinyt kävellä liian pitkälle jättöpaikalta?
Toivottavasti kaikki voitava on yritetty tehdä paleltuneen miehen eteen. Tapaus tuntuu niin turhalle. Ja järkyttävälle. Mahdollisesti
pienelle tuntuneella teolla onkin todella vakava lopputulema.
Millaisia ystäviä olemme? Joskus tuntuu, että on helpompaa haukkua ihmisiä, jättää heidät arvotta, ohittaa heidät, unohtaa, olla
kohtaamatta ja jopa jättää heitteille, kuin olla hyvä lähimmäinen, naapuri, tuttava tai ystävä. Onneksi oman toimintatavan voi valita
koska tahansa uudelleen. Vaikka olisi ollut kuinka huono ystävä eilen, voi tänään pyytää anteeksi ja yrittää korjata tilanteen. Aina voi
oppia omista ja muiden virheistä, sekä kehittää luonnetta. Olla ylpeä siitä, että voi katsoa peiliin ja tietää tehneensä parhaansa.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta hyvään voi aina pyrkiä.
Muistelen vieläkin usein erästä ystävääni, joka päätti parikymppisenä päättää oman elämänsä. Olin kerran hänen kanssaan konsertissa.
Ilta oli ihana. Hän oli iloinen, huomaavainen, hauska, fiksu: erinomainen seuramies. En olisi ikinä uskonut, että takana oli jotain niin
suurta tuskaa, että hän päätyi ratkaisuunsa. Toivon vieläkin, yli kaksikymmentä vuotta tapauksen jälkeen, että hän olisi kertonut
jollekin ja saanut apua pahaan oloonsa. Kukaan hänet tunteneista ei ollut uskoa, että juuri hän päätyi ampumaan itsensä. Hän
valitettavasti onnistui salaamaan oikeat tunteensa todella hyvin.
Olimmeko huonoja ystäviä? Ehkä olimme. Itse en kuulunut ns. lähipiiriin, mutta tapasimme yhteisten ystävien kautta illanistujaisissa.
Kun paras ystäväni lähti matkalle, eikä päässytkään yhdessä suunniteltuun konserttiin, juuri hän oli valmis lähtemään konserttiin
kanssani. En ikinä unohda sitä ystävällistä elettä. Ilta oli minulle taianomainen. Musiikki ja tunnelma oli katossa. Lämpötila kuin
Arizonassa. Toivon, että hänellä oli yhtä hauskaa sen illan ajan.
Itse tiedän varmuudella, että mikäli ystäväni olisi uskoutunut minulle, olisin tehnyt kaikkeni voimieni ja osaamiseni rajoissa häntä
auttaakseni. Tunnen itseni. Minun on vaikea jättää ihmistä tai eläintä pulaan. Sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä.
Toivoisin, että tuo kylä-ajattelu leviäisi ihmisiin ja alkaisimme taas välittämään ympärillä olevista tuntemattomistakin ihmisistä.
Onneksi on paljon ryhmiä ja vapaaehtoisia, jotka jaksavat välittää ja levittää välittämisen kulttuuria. Ystäviä ja merkityksellistä
tekemistä löytää vapaaehtoistyötä tekemällä. Jos mielenkiintoa vapaaehtoistyöhön on, jokaiselle löytyy omalle sydämelle läheinen kohde
etsimällä vaikka vapaaehtoistyön verkostopalvelusta. Välitetään yhdessä kuten pienessä kylässä.
Luin vinkistä Randy Pauschin kirjan jäähyväisluento. Vaikka olin katsonut netistä itse luennon, oli kirja
herättävä lukukokemus. Pausch oli haimasyöpää sairastava yliopiston professori, joka todella piti jäähyväisluennon
tietäen, että hänelle oli annettu elinaikaa 3-6 kuukautta. Kirjan (eikä luennon) aiheena ei ole kuolema,
vaan miten elää elämää. Kirjassaan Randy kertoo miten hän on
toteuttanut lapsuudenajan unelmansa. Kirja sai itseni pohtimaan omia lapsuusajan unelmia ja toiveita laajemmin.
Miten lapsuudessa iloa tuoneet asiat ovat toteutuneet tai jääneet elämääni.
Sain ensimmäisen kamerani ollessani yhdeksän vuotias. Kamerasta tuli heti hyvä ystävä. Muistan vieläkin kuinka
jännittävää oli ottaa ensimmäisiä kuvia filmille. Laitoin ystävät poseeraamaan kameralle taloyhtiön viheralueille
ja napsin kuvia. Viihdyin ja viihdyn edelleen paremmin linssin takana. Muistan kuinka jännittävää oli katsoa
kehitettyjä kuvia ensimmäisen kerran ja kuinka yllättyneitä aikuiset olivat ”kuvaustaidoistani”. Kaikki päät ja
jalat olivat kuvissa ja vieläkin ajattelen kuvissa olevan kohtuullisen hyvää sommittelutaitoa yhdeksänvuotiaalle.
Uskon, että juuri aikuisten kannustus ensimmäisten kuvien yhteydessä piti minut kuvaamisen parissa.
Kamerat ovat kulkeneet mukanani tallentamassa tapahtumia yhdeksän vuotiaasta asti. Jossain vaiheessa haaveilin
valokuvaajan ammatista ja opiskelujen lomassa olin jopa lehtikuvaajaharjoittelijana, mutta elämä veikin toiseen
suuntaan. Kuvaan edelleen paljon ja pääsen käyttämään kuviani oman asiakasviestini kuvituksessa.
Lasken siis kuvaamisen toteutuneisiin lapsuuden haaveisiin.
Pidin myös vaatteiden suunnittelusta paperinukeille. En itseasiassa leikkinyt paperinukeilla. Suunnittelin vain
uusia asuja. Kun olin ala-asteen viimeisillä luokilla, halusin ostaa oikean ompelukoneen. Vanhempani tuntuivat
pelkäävän, että kyseessä on jokin ohimenevä päähänpisto, mutta säästin kärsivällisesti kaikki rahani ja ostin
800 markkaa maksavan hohtavan valkoisen ompelukoneen omilla rahoillani ja opettelin ompelemaan vaatteita itselleni.
Se kone pysyi ahkerassa käytössä yli 20 vuotta.
Lukioaikoina ompelin lähes kaikki vaatteeni itse. Neuleet neuloin tuntien aikana. Muistan kuinka luokkamme pojat
olivat nyreissään, kun opettajat antoivat meidän kutoa opetuksen aikana, jos käsiä ei tarvinnut käyttää
kirjoittamiseen. Jopa kaikkein tiukimmat opettajat tukivat neulomisharrastustamme. Lukion päästötodistuksen ainoa
kymppini olikin valinnainen käsityö. Joskus haaveilin ammattista muodin parissa, mutta se tuntui mahdottomalle.
Nykyisellä kokemuksellani olisin kyllä lähtenyt haaveeni perään.
Ammattia ompelukoneen oston kautta ei siis tullut, mutta vieläkin satunnaisesti saatan ommella itselleni takin,
mekon tai hameen. Osaan lyhentään lahkeet ja tehdä tarvittavat korjausompelut perheemme vaatteisiin. Olen edelleen
innokas muodin seuraaja, vaikka oma pukeutumiseni on jo löytänyt linjansa, eikä tarvetta trendien perässä
hyppelylle enää ole. Tarvetta olla mukana vaatteiden parissa, toteutan pitämällä ”Kokoa toimiva unelmien
vaatekaappi”-kurssia pari kertaa vuodessa. Kurssi on muuten ollut todella suosittu. Annan tyylikonsultointia
asiakkaille myös yksityisesti. Lapsuuden unelma kuitataan toteutuneeksi.
Ihan ensimmäinen toiveammattini oli kampaajan ammatti. Itse en muista tätä haavetta ollenkaan. Saunan jälkeen
minulla oli kuulemma parivuotiaana tapana kammata vanhempieni ja mummoni hiukset. Nykyään värjään omat hiukseni,
joten luettakoon sekin ainakin osittain toteutuneeksi unelmaksi.
Ilman Randy Pauschin kirjaa, en olisi alkanut miettimään omia toteutuneita lapsuuden unelmiani. Jos minulta olisi
kysytty asiaa, olisin luultavasti kuitannut asian niin, ettei minulla ollut vahvoja unelmia lapsena. Minua jopa
harmitti, ettei minulla ollut vahvaa toiveammattia. En koskaan osannut vastata kysymykseen mitä minusta tulee
”isona”. Ehkä siksi olenkin yrittäjä? Yrittäjänä saan toimia todella monessa ”ammatissa”. Toimin yrityksen
johdossa, myynnissä, markkinoinnissa, strategian suunnittelussa, toteutuksessa, taloushallinnossa sekä luovana
voimana.
Kun katselen lapsuuden unelmia laajemmin, enkä pelkästään toiveammattin kautta, huomaan miten lapsuuden
innostumisen lähteet ovatkin yllättäin kulkeneet mukanani ja johdattaneet erilaisten asioiden pariin. Tuntuu
hyvälle ajatella, että se pieni tyttö on osannut valita sydämen äänen mukaan asioita elämäänsä. Asioita, jotka
kantavat eteenpäin sekä tuottavat iloa vieläkin.
Samaa toivon omallekin lapselle. Hänen ei tarvitse toteuttaa minun unelmiani. Minä toteutan niitä. Toivon, että
hän löytää omat aidot innostuksensa ja saa niistä iloa ja johdatusta elämäänsä. Mitä lapsuuden toiveita ja
unelmia sinä olet päässyt toteuttamaan?
Randy Pauschin lapsuuden ajan unelmien lista jäähyväisluennosta.
Länsimaisessa yhteiskunnassa puhutaan usein kiltteydestä ja liian kilteistä. Uskon että itämaisissa kulttuureissa
samaa asiaa kuvataan termillä lempeys. Siellä puhutaan lempeydestä, mikä ei tarkoita ovimattona olemista.
Lempeydestä mitä ulotetaan itseemme sekä kaikkiin eläviin ja kuolleisiin.
Pidän Stephan Einhornin kirjasta Aidosti kiltti. Kirja kertoo fiksusta positiivisesta kiltteydestä, mitä usein
pidetään jopa tyhmyytenä meidän kilpailevassa ja minäkeskeisessä kulttuurissamme. Einhornin mukaan kiltti on
kaikkea muuta kuin tyhmä, sillä kiltti ihminen on ymmärtänyt, että toisia auttamalla auttaa samalla itseään.
Toisen auttaminen nostaa onnellisuustasoa ja tuottaa hyvää oloa myös auttajalle.
Muistamme aina henkiöt, joilta olemme saaneet kannustusta ja tukea. Muistamme myös henkilöt, jotka ovat toimineet
suoraselkäisesti ja kunnioittavasti. Joskus voi olla hyväksi pohtia mitä minusta sanottaisiin muistotilaisuudessa,
jos olisin kuollut. Toiminko siten kuin haluaisin olla muistettu?
Sharon Salzberg puhuu myös kiltteydestä kirjassaan Lempeyden tie – kumouksellinen onnellisuuden taito. Termit ovat
hieman erilaisia. Kirjassa puhutaan esimerkiksi rakastavasta ystävällisyydestä, myötätunnosta, myötäelävästä
ilosta ja puolueettomuudesta. Myötäelävä ilo on yksi vaikeimmista toteutettavista. Ei ole helppoa iloita toisen
menestyksestä ja onnesta. Kuitenkin oma katkeruus haittaa ainoastaan omaa elämää ja vaikeuttaa oman menestyksen
ja onnen saavuttamista.
Nyky-yhteiskunnassa voi tuntua turhauttavalle ajatella, että omaa käyttäytymistä muuttamalla voisi parantaa maailmaa.
Näin kuitenkin on. Yksi ihminen, jolla on paljon vaikutusvaltaa, voi positiivisesti muuttaa tuhansien ihmisten
elämää. Yhtä hienoa on, kun yksi ihminen muuttaa toisen yksittäisen ihmisen elämää paremmaksi vaikka opettamalla
tai tietämättään käytöksellään inspiroimalla. Inspiraation ketju kulkee koko ajan eteenpäin omalla tahdillaan.
Se on kuin vesipisara mikä tippuu veteen ja tuottaa renkaita mitkä tuottavat lisää renkaita. Ihmiset koskettavat
sanoillaan ja teoillaan yhä uusia ihmisiä.
Lempeyttä ja kiltteyttä voi harjoittaa monella tavalla. Voit päättää olla levittämättä ilkeitä asioita ja turhia
huhuja sekä juttuja, joiden todenperäisyydestä ei ole tietoa. Laske kuinka monta turhaa mielenpahoittamista ja
loukkaantumista torjut toiminnallasi. Tämä on helppo harjoite, jolla on suuria vaikutuksia ympärillä oleviin
ihmisiin.
Kun haluat herättää luottamusta, hyvä kuuntelutaito on apunasi. Kuuntele ymmärtääksesi mitä toinen sanoo.
Keskity hänen puheeseensa ja unohda oma sisäinen keskustelu hetkeksi. Tätä taitoa opetetaan läsnäolevana
kuunteluna. Hyvä kuunteleminen on myös puhujan kunnioittamista.
Puhu ja kuuntele rakastavalla ystävällisyydellä. Rakastava ystävällisyys tulee takaisin luoksesi.
Pieni pupumme Viivi sairastui viime viikolla pasteurella-bakteeriin. Viivi sai lääkekuurin ja aluksi näyttikin
sille, että lääkekuuri auttaisi kaneille hengenvaaralliseen tulehdukseen. Neljän päivän lääkityksen jälkeen
Viivi lopetti syömisen. Pupua edelleen lääkittiin sekä lisäksi pakkosyötettiin ja nesteytettiin. Viivin kunto
kuitenkin romahti ja päädyimme lopettamaan Viivin kärsimykset eläinlääkärin vastaanotolla.
Päätös eutanasiasta jopa pienen pupun kohdalla oli rankka. Luin netistä erilaisia ohjeita pasteurella-bakteerin
iskiessä ja olin lähes ”kateellinen” kirjoittajille, joiden kani oli kuollut äkillisesti, ilman että ihmisen oli
pitänyt tehdä päätöstä eläimen lopettamisesta. On todella vaikea arvioida milloin lääke voi vielä pelastaa ja
milloin kärsimys eläimelle on jo turhaa. Vastaanotolla ollut eläinlääkäri oli tärkeä tuki päätöstä tehtäessä.
Onneksi kohdallemme osui empaattinen ja asiantunteva eläinlääkäri.
Silittelin Viiviä sen 50 minuuttia, jonka aikana hänen elämänsä lopetettiin. Onneksi alkuun annettiin rauhoittava
piikki, jotta pupu pääsi pelosta ja rentoutui. Seuraavaksi hänelle annettiin nukutuslääke, jotta viimeinen
toimenpide voitiin tehdä pupun ollessa jo syvässä unessa. Lääkäri kuunteli sydämen sykkeen hidastumista ja piti
meitä tilanteen tasalla. Aika tuntui todella pitkälle. Mielessä pyöri olisko sittenkin voinut tehdä vielä
jotain pupun kuntoutumisen eteen. Kun toimenpide oli ohi, olo oli tietysti todella surullinen, mutta helpottunut,
että se oli nyt ohi. Pikkuisen kärsimys oli ohi.
Yllätyin miten paljon mieleeni tuli seuraavien päivien aikana ajatuksia siitä, olinko hoitanut kania tarpeeksi
hyvin. Oliko Viivillä ollut hyvä elämä? Vaikka järjellä ajatellen puput, jotka kesäisin saavat asustaa ulkona ja
talvisin asustelevat isossa tilassa lähes vapaina, joilla laadukasta ruokaa on riittävästi, puolisosta seuraa
kaiken aikaa ja ihmisiltä rapsutuksia ja silityksiä saa päivittäin, pitäisi tuon yhtälön tarkoittaa hyvää elämää.
Silti mietin ja vatvoin asiaa. Olinko jättänyt jotain tärkeää tekemättä? Tunsiko Viivi kuinka tärkeä osa hän oli
perhettämme?
Viivin poistuminen antoi ison muistutuksen minulle. Jokainen päivä on tärkeää olla hyvä läheisille, kertoa
miten heitä arvostetaan. Antaa tukea, kumppanuutta, hellyyttä, kosketusta ja rakkautta. Olla lempeä ja
suvaitsevainen itsen ja toisen ihmisen ärsytyksille ja vajaavaisuuksille. Meillä on tämä hetki.
Eletään se niin, ettei tarvitse katua mitä toiselle on tehnyt tai sanonut.
Dalai-lama on sanonut "Minun uskontoni on lempeys"
Olen aiemmin kirjoittanut mm. Metta meditaatiosta. Koen lempeyden tärkeäksi osaksi omaa mielenrauhaani.
Tämä teksti koskettaa itseäni ja siksi haluan jakaa sen kanssasi.
Opetus avaa lisää miten lempeyttä voi ulottaa itseä ja kaikkea muuta kohtaan.
Näin tulisi toimia niiden,
jotka kykenevät hyvyyteen
ja jotka tuntevat rauhan tien:
Olkoot he kykeneviä ja rehellisiä,
suorasukaisia ja lempeitä puheissaan.
Noyriä ilman omahyväisyyttä,
vähään tyytyväisiä.
Velvollisuuksista vapaita ja vaatimattomia tavoissaan.
Rauhallisia ja tyyniä, viisaita ja taitavia,
ilman ylpeyttä ja vaatimuksia.
Olkoon niin, että he eivät tee pienintäkään tekoa,
jota viisaat myöhemmin moittisivat.
Toivoen: iloisina ja turvassa
nauttikoot kaikki olennot,
olivatpa sitten millaisia eläviä olentoja tahansa,
heikkoja tai vahvoja, ketään unohtamatta,
suuria tai voimakkaita, keskikokoisia, lyhyitä tai pieniä,
näkyviä tai näkymättömiä,
lähellä tai kaukana,
syntyneitä tai syntymättömiä -
nauttikoot kaikki olennot!
Olkoon niin, että kukaan ei petä toista
tai halveksu ketään missään tilanteessa.
Olkoon niin, ettei kukaan vihoissaan ja pahoin aikomuksin
toivo harmia toiselle.
Kuten äiti suojelee ainokaista lastaan,
samaa rajatonta rakkautta tuntien
tulisi meidän arvostaa kaikkia elollisia olentoja,
säteillen ystävällisyyttä koko maailmaan:
taivaalle ja syvyyksiin,
ulos rajattomuuteen
vapaina vihasta ja pahantahtoisuudesta.
Seisoessa ja kävellessä, istumassa ja makuulla
vapaina uneliaisuudesta
meidän tulisi muistaa nämä sanat.
Näiden sanotaan kuvaavan ihanteellista olotilaa.
Ilman jäykkiä näkemyksiä
puhdassydäminen vapautuu
selkein katsein kaikista aistihaluista,
eikä enää synny tähän maailmaan.
BUDDHAN OPETUS LEMPEYDESTÄ (metta sutta)
Sharon Salzbergin kirjasta Lempeyden tie
Parisuhteet ja ystävyyssuhteet ovat meille tärkeitä sekä rakkaita. Ihmissuhteilta saamme mm. seuraa, tukea, hyväksyntää, neuvoja ja
kannustusta. Ihmissuhteet ovat antamista, jakamista sekä saamista. Varsinkin asioiden jakaminen toisen ihmisen kanssa on meille tärkeää
henkisen jaksamisemme vuoksi. Iso osa meistä kaipaa toista ihmistä seuraksi.
Toisinaan ihmisten väliset keskustelut ovat näennäisiä keskusteluja. Ihmiset ovat hiljaa toisen puhuessa ja aloittavat oman puheensa
toisen hiljentyessä. Kuitenkin jos kuuntelemme tarkasti, huomaamme, kuinka puhujat puhuvat omasta kokemusmaailmastaan peräisin olevia
asioita vastaamatta toiselle ihmiselle. Kaksi ihmistä voi siis näennäisesti puhua keskenään, mutta todellisuudessa kertovat omia
asioitaan vuorotellen. Käydään ikään kuin kahta rinnakkaista keskustelua valmiin kaavan avulla vuorotellen.
Lapsilta kysymme usein miten koulu meni, mutta kuuntelemmeko heidän vastauksiaan? Lapsi ja nuori herkästi oppii, mikä on toivottu vastaus
ja kertoo sen jättämättä kertomatta hänelle tärketä tapahtumat. He huomaavat, kun huomiomme jo poissa. Samoin saatamme kysyä ystävältä
mitä kuuluu tai puolisolta miten työpäivä on mennyt, mutta emme jää kuuntelemaan vastausta. Tai saatamme vastata asiaankuuluvalla
huokauksella tai äännähdyksellä tiemättä mitä toinen oikeastaa kertoikaan.
Mindfulness-taidoilla viitataan kykyyn havainnoida ja kuvata nykyhetkessä ulkoisia ja mielen sisäisiä tapahtumia, ajatuksia, tunteita
ja kehollisia tuntemuksia sekä omaa reagointia niihin juuttumatta arvoasetelmiin. Mindfulnessissa hyväksymme kaiken mikä tapahtuu sellaisena
kuin se on. Arvottamatta sitä.
Mindfulness harjoitukset opettavat meille myös ihmissuhdetaitoja. Esimerkiksi kuuntelemaan läsnäolevasti. Läsnäoleva kuuntelu on kohteliasta.
Kuuntelussa läsnä oleminen kertoo puhujalle, että hänen ajatuksiaan kunnioitetaan ja arvostetaan sekä että ne hyväksytään.
Tietoisuustaitojen harjoittelu parantaa tunteiden prosessointikykyä, ja sitä kautta vahvistamme stressinhallintakykyä.
Kun stressinhallintakykymme kasvaa, jaksamme paremmin kuunnella itseämme sekä muita. Vastustuskyky sairauksia kohtaan kasvaa
Mindfulness-harjoitteiden avulla sekä itse stressin vähenemisellä. On päätelty, että tietoisuustaitojen harjoittelun stressiä
vähentävä vaikutus perustuu nimenomaan murehtivien ajatusten vähenemiseen. Kun olen tässä hetkessä, en murehdi eilistä enkä tulevaa
huomista. Et voi muuttaa eilistä, mutta voit pilata tämän päivän murehtimalla huomisesta.
Parisuhteen läsnäoloharjoituksia voi tehdä esimerkiksi halaamalla läsnäolevasti. Olemalla avoin toisen olotilalle. Olemalla
onnellinen pienestäkin halauksesta ja olemalla läsnä siinä hetkessä. Suosittelen halaamaan kumppania ainakin kerran päivässä
läsnäolevasti. Samaa harjoitetta voi käyttää ystävän kanssa. Me kaikki kaipaamme kosketusta. Maailmalla jopa pidetään halausiltoja,
joissa toisilleen tuntemattomat osallistujat ohjataan tekemään erilaisia ei-seksuaalisia kosketus- ja halausharjoituksia. Onneksi
ystäviäkin voi halata.
Olemalla ihmissuhteessa läsnä tässä hetkessä annat lahjaksi huomiosi ja läsnäolosi. Olet aidosti vieressäsi olevan ihmisen kanssa.
Vanhat kaunat ja virheet on unohdettu, huomisesta ei huolehdita. On olemassa oleva kaunis hetki ja muu odottaa. Energia minkä tuomme
tilanteeseen rekisteröityy toiselle ihmiselle alitajuisesti. Ihmissuhteissamme me huomaamme herkästi erilaiset vivahteet. Huomaamme,
kun toinen ei kuuntele tai ei ole läsnä. Arvostamme, kun meidät huomataan ja meitä kunnioitetaan. Yksi Mindfulness-harjoite on rakastaa
vastuullisesti. Aito rakkaus on hellyyttä, kunnioittamista ja sitoutumista. Aidon rakkauden harjoittamisen ystävää, puolisoa ja
lastaan kohtaa osaa toivottavasti jokainen. Harjoita rakastavaa ystävällisyyttä (loving kindness) puhuessasi sekä kuunnellessasi.
Kokeilin lauantaina naurujoogaa ensimmäinen kerran elämässäni. Olen joogannut paljon sekä olen tehnyt joogameditointia.
Naurujoogan kokeilu oli uutta. Olen ollut kiinnostunut naurujoogasta jo pitkään. Olen lukenut sen terveysvaikutuksista ja
miettinyt onnistuuko ”väkisin” nauraminen itseltäni.
Olin tilaisuudessa puhujana. Yhteistyökumppanini Annukka Blom oli paikalla liikuttamassa
ja naurattamassa osallistujia. Aina ennen esiintymistä, minulla on ainakin pieni jännitys päällä. Uskon, että se pieni jännitys
lisää energiaa sekä läsnäoloa, joten otan jännityksen kuitenkin ilolla vastaan. Aloitimme Annukan naurujoogaosuudella. Annukan
energisyys ja remakka nauru vei samantien mukanaan. Teimme monia erilaisia nauruharjoituksia sekä välillä keskityimme hengittämään.
Naurujoogan jälkeen oma jännitykseni oli aivan tiessään ja täytyy myöntää, että naurujoogan jälkeen on helppoa lähteä esiintymään,
koska ihmiset ovat loistavalla tuulella.
Ihmisten erilaiset reagoinnit naurujoogaan olivat mainioita. Porukan miespuoliset osallistujat purskahtivat parhaiten nauramaan aina,
kun harjoite oli loppunut. He nauroivat harjoitteissa ohjeiden mukaisesti, mutta lisäksi repesivät täysin kunkin harjoituksen jälkeen.
Myös näiden nuorten miesten nauru tempaisi itseni mukaan ohjaajan tuoman nauruenergian lisäksi.
Naurujooga vaatii heittäytymistä tilanteeseen. Jollekin voi olla hankalaa esiintyä estotta pingviininä tai ”jynssätä vessaa” nauraen.
Suosittelen kuitenkin osallistumaan vaikka vähäeleisesti. Naurujooga parantaa oppimis- ja keskittymiskykyä, rentouttaa kehoa ja mieltä,
lisää luovuutta, antaa energiaa ja luo yhteenkuuluvuutta sekä me-henkeä. Kaikki osallistujat tekevät samoja hassuja harjoitteita ja
joskus on hyvä nauraa myös itselleen. Sitäkin naurujoogassa teimme.
Olin yllätynyt naurujoogan monipuolisuudesta. Teimme paljon erilaisia harjoituksia. Parhaiten on jäänyt mieleen pingviinikävely.
Olen aina pitänyt pingviinejä herttaisina olentoina. Niiden matkiminen teki hauskan keveän ja sopuisan olotilan. Pyörimme kaikki
ympyrää vaappuen ja nauraen. Kaikista osallistujista muodostui pingviiniharjoituksen kautta minulle hyvin suloinen mielikuva.
Tälläinen asenne esim. työpaikalla voisi avata monta lukkoa.
Nauraminen oli myös fyysistä. Nauroin niin että poskiin ”sattui”. Nauraminen alkoi myös jonkin ajan kuluttua vähän yskittämään,
koska nauraminen tuntuu koko kropassa ja vaikuttaa hengittämiseen. Nauraminen myös lämmitti vartaloa mukavasti. Naurujoogan
fysiologisiin vaikutuksiin kuuluukin sydämen ja keuhkojen vahvistuminen, verenpaineen lasku sekä lymfa- sekä pintaverenkierron kiihtyminen.
Annukka suosittelikin juomaan paljon vettä, jotta liikkeelle lähteneet kuona-aineet poistuvat elimistöstä.
Vielä illallakin huomasin nauravani herkästi kaikelle vähänkään hassulle. Nauroin huomattavasti enemmän loppupäivän aikana kuin normaalisti.
Tätä kirjoittaessa ja naurujoogaa muistellessa, olen hymyillyt paljon ja pari kertaa vielä naurahtanut nuorten miesten aidoille repeilemisille.
Hyvä mieli nousee jälkikäteenkin, joten naurujoogan vaikutusten voisi väittää olevan pitkävaikutteisia.
Lasten maailma on muuttunut kovaa vauhtia viime vuosina. Olin käymässä naapurissa. Neljä ala-asteikäistä lasta leikki koulua keskenään.
Vanhemmat tytöt pitivät kehityskeskusteluja nuoremmille pojille osana koululeikkiä. Lapsilla on tammikuussa tulossa vuosittaiset
kehityskeskustelut vanhempien ja opettajan kanssa, joten he harjoittelivat tilannetta etukäteen leikin lomassa. Koulujen
kehityskeskustelussa voidaan esimerkiksi keskustella oppilaan opiskelusta ja yhdessä miettiä, mihin tavoitteisiin pyritään sekä
suunnitella ja sopia opiskelun tukemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Usein kehityskeskustelut vahvistetaan kunkin osallistujan
allekirjoituksin, mikä tekee tilanteesta todella virallisen ja ehkä vähän pelottavankin lapsen näkökulmasta katsottuna.
Jäin miettimään millaisia leikkejä itse leikin samanikäisenä. Olimme paljon pihalla: rakensimme majoja, hiekka- ja lumilinnoja. Keinuimme.
Rullaluistelimme. Pyöräilimme. Luimme kirjoja ja kuuntelimme musiikkia. Varsinkin viikon ainoa britti Top 40-ohjelma oli pakko kuunnella
sekä nauhoittaa jokainen kappale. Jälkeenpäin ajateltuna elämä tuntui pyörivän varsin yksinkertaisien asioiden ympärillä. Vaihtoehtoja ei
ollut liikaa ja aika riitti kaikkeen mitä halusi tehdä.
Varmaan on, etten ole törmännyt sanaan kehityskeskustelu ennen työelämää. Jäin miettimään onko tarpeellista tuoda aikuisten maailman
terminologiaa ja toimintatapoja niin paljon lasten ja nuorten elämään? Yhä useampi aikuinen kärsii stressistä, uupumuksesta tai masennuksesta.
Harva aikuinen on kärsinyt näistä lapsuudessaan. Yhä useampi nuori kärsii ihan samoista ongelmista kuin työelämässä olevat aikuiset.
Eikö meidän tulisi suojella lapsia ja nuoria, ja auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi ympäristössä, jonka vaatimukset eivät ole liian vaativat
tai muistuta liikaa tulevaisuuden paineista?
Oman poikani koulussa tehtiin päättötyö kuudennella luokalla, ala-asteen lopuksi. Päättötyöt olivat esillä keväisessä juhlassa koululle
sekä kaikille vanhemmille. Paineet lapsilla olivat kohtuullisen kovat. Lopputyössä oli tarkoitus näyttää, mitä kukin osaa ala-asteen jälkeen.
Aihe oli vapaa, samoin toteutustapa. Sanana lopputyö tai päättötyö tuli varmasti tutuksi kevään aikana. Lasten vanhemmat ovat luultavasti
tehneet ensimmäisen lopputyönsä vasta yliopistossa.
Tuntuu hullulle, että lapsille ja nuorille tuodaan lisää omaksuttavaa yhä nuorempana. Me vanhemmatkin olemme oppineet kehityskeskustelut
ja lopputyöt myöhemmin. On vaikea uskoa, että lopputyö termin tuntemus on oikeasti tärkeää 12-vuotiaalle. Tai että kahdeksan vuotiaana
käydään jo kehityskeskusteluissa. Toki näiden keskustelujen oikeanlaisen kannustavan ja kehittävän toteutuksen aikainen oppiminen saattaa
edistää työpaikkojen kehityskeskustelujen laadun kohoamista. Kehityskeskustelujen tavoitteenahan on antaa työn suorittamista tukevaa
palautetta, auttaa ihmistä vahvistamaan hyviä puoliaan sekä kehittämään heikkouksiaan. Joskus tuntuu, että kehityskeskusteluja käytetään
oman valta-aseman vahvistamiseen ja toisen heikkouksien löytämiseen. Silti toivoisin, että lapsille ja nuorille annettaisiin mahdollisuus
kasvaa aikuisiksi omassa tahdissa, syöttämättä liikaa vaatimuksia heille kestettäväksi.
Yhä useammalla nuorella on vähemmän vapaata vapaa-aikaa, kuin vanhemmilla on samanikäisenä ollut. Lapsilla ja nuorilla on myös useampia
aikuisia vaikuttamassa, ohjaamassa heidän arkeaan. Koulun lisäksi eri harrastuksissa toimitaan aikuisten antamien ohjeiden mukaisesti.
Harrasteita ja kerhoja saattaa olla useita lapsen elämässä. Ehkä siksi onkin aina ilahduttavaa nähdä joukko lapsia pelaamassa pihapelejä
tai -leikkejä ihan keskenään hyvässä sovussa ja järjestyksessä.
Mindfulness koulutuksen myötä teen paljon erilaisia päivittäisiä läsnäolo-harjoituksia. Harjoitusten vaikeimmaksi osaksi minulle on
osoittautunut hyvien ja huonojen tunnetilojen kirjaaminen muistiin. Yritän pitää mielessä kuten asiakkaillekin aina sanon, että kaikki
harjoitukset eivät sovi kaikille. Harjoituksen vaikeus on kuitenkin saanut minut pohtimaan miksi juuri tämä harjoitus tuottaa vaikeuksia.
Ensimmäisenä huomasin, että tunnen harvoin huonoja tai ikäviä tunnetiloja. Tässä eräänä viikkona olin pitkästynyt, mutta kohta löysin
siitä hyviä puolia, jotka ilahduttivat. En ole ihminen, joka kokee itsensä yltiöpositiiviseksi, mutta huomaan olevani suomalaisittain
sanottuna kohtuullisen perusonnellinen. Vuodenvaihteessa tarkastelin vuotta taakse päin ja huomasin vuoteni olleen erittäin hyvä. Tajusin
myös odottavani tulevasta vuodesta tulevan oikein onnistunut. En osaa sanoa mihin olettamukseni perustuu, mutta uskon perusonnellisuudella
olevan iso vaikutus odotuksiini.
Tästä voisi päätellä, että hyvien tuntemusten kirjaamisen pitäisi onnistua oikein mukavasti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Minulla on
tasaisen hyvä olo, jolloin yksittäisen hyvän hetken huomaaminen onkin vaikeaa. Olen ymmärtänyt, että harjoituksen tarkoituksena olisi
myös hyvällä tai huonolla hetkellä ehtiä tunnistamaan mitä esim. kehossa tapahtuu juuri sillä hetkellä. Muistan menneestä monia hetkiä,
kun on pelottanut tai jännittänyt niin, että mahaan sattuu, tai kun on ollut niin paha olo, että on fyysisesti oksettanut ja syöminen
ollut mahdotonta. Nykyään näitä tuntemuksia en tunne. Niitä olisi helpompi huomata vahvan kehoreaktion kautta.
Hyvänolon hetkissä esiintyy usein naurua ja hymyä. Ympärillä on mukavia ihmisiä. Ilmapiiri on innostunutta. Mistä se ilo ja nauru tulee?
Yhdessäolosta. Mukavista, hauskoista tarinoista. Olemisesta luotettavien ja ystävällisten ihmisten seurassa. Ilon ja surun aiheiden
jakamisesta. Lohdutuksen saamisesta ja antamisesta. Kun on hyväksytty sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Missä hyvä olo tuntuu?
Olo on kevyt ja kupliva? Pää on kuin ”pilvissä”? Askel on kevyt ja pomppiva? Minun hyvä oloni tuntuu rauhallisuutena ja hyväksyntänä
olemassa olevaan hetkeen. En enää tavoittele suuria elämyksiä. Hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat. Pyrin olemaan suvaitsevainen.
Olen avoin elämälle. Arvostan arkeani.
Mindfulness-koulutus, Mindfulness-harjoitukset sekä lukemani kirjallisuus vahvistavat perusonnellisuuttani.
Myös työni, jossa pääsen läheltä seuraamaan ihmisten vahvistumista ja tavoitteiden saavuttamista tukevat omaa hyvinvointiani. Koen työni
merkitykselliseksi.
Luin artikkelin luterilaisesta nunna Sisar Hannelesta.
Yllätyin kuinka paljon samaa hiljentymisestä kumpuavaa tasapainoa on omassa elämässäni ja nunnan luostarielämässä. Sisar Hannele sanoo
Voi Hyvin-lehden artikkelissa hienosti: ”Haluan tuoda ihmisten tietoon hiljaisen, mietiskelevän elämäntavan, joka on kristilliseen uskoon
luonnollisena kuuluva rikkaus. Sitä ei opeteta uskontotunneilla kouluissa eikä kirkoissa, mutta se on aina elänyt luostarien seinien
sisällä.” Rauhoittuminen ja meditointi pitäisi liittää koulujemme uskonnonopetukseen. Nämä taidot ovat todella arvokkaat nykyisessa informaatiota
tulvivassa yhteiskunnassamme. Nämä taidot auttavat jaksamaan opintojen parissa sekä työelämässä. Ne ehkäisevät uupumusta.
Minun tavoitteeni on auttaa oppimaan onnellisuutta, kiireettömyyttä, rauhoittumista ja läsnäoloa työpaikoilla ja kodeissa, jotta kaikki
ehtisimme nauttia tästä ihmeellisestä ihanasta meille annetusta lahjasta, jota elämäksi kutsumme.
Joulukuun lähestyessä loppuuaan, ajatukset kulkeutuvat väkisinkin uuteen ”puhtaaseen” vuoteen, mikä on kuin tyhjä kanvas maalia odottamassa.
On mukavaa miettiä mitä haluaa tulevalta vuodelta. On helppoa aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Voi unohtaa kaikki menneet virheet ja mokat
ja keskittyä tulevaan. Kaikki ensi vuotta koskeva on vielä mahdollista ja saavutettavissa.
Vanhaa vuotta ei pitäisi kuitenkaan jättää taakse kunnolla hyvästelemättä. On hyväksi muistella kulunutta vuotta. Varsinkin mitä kaikkea
hyvää siihen on mahtunut. Koska helpommin muistamme kaiken negatiivisen, nimenomaan hyvien asioiden ja tapahtumien muistaminen olisi oman
hyvinvointimme kannalta tärkeää. Niitä varmasti riittää runsaasti kuluneellekin vuodelle.
Vuoden varrelle mahtuvat positiiviset asiat ovat pieniä ja isoja. Kaikki kuitenkin tärkeitä muistaa. Kiitä ja kannusta itseäsi asioista,
joita olet tehnyt hyvien tapahtumien eteen. Olet varmasti kiitoksesi ansainnut. Kaikkien pienien asioden huomaaminen ja niistä nauttiminen
on tärkeää. Mitä pienemmistä asioista saamme iloa, sitä enemmän meillä on ilon aiheita elämässämme. Mitä enemmän iloa tunnemme, sitä enemmän
jaamme sitä ympärillämme oleville ihmisille.
Vaikka et olisi suureen tavoitteeseesi kuluneena vuonna päässytkään, jos yritit, on sekin hyvä ja positiivinen asia muistaa. Eikö ole
parempi että on yrittänyt, kuin että on luovuttanut yrittämättä? Yrittäessä oppii aina uutta, saa uusia näkökulmia ja kehittyy. Onnittele
itseäsi jokaisesta kerrasta, kun olet jaksanut yrittää ja sinnitellä. Yksi pieni polku johtaa toiseen, eikä koskaan tiedä mitä ihanaa on
seuraavan kulman takana. Unelmista ei kannata luopua.
Etsi kiitollisuuden aiheesi kuluneesta vuodesta ja helli niitä hetki ajatuksissasi. Huomaatko miten tunnelmasi muuttuu, kun ajattelet
hyviä asioita elämässäsi? Ehkä jopa hymy tuli huomaamattasi huulille? Mitkä kiitollisuuden aiheesi haluat ottaa mukaasi seuraavaan vuoteen?
Miten ne muistaisit? Kirjoittaisitko ne ylös vai tekisitkö muistoista kuvakollaasin?
Mennyttä vuotta voi kiittää sen antamista iloista, sekä toki myös suruista. Mennyt vuosi on toivottavasti ollut sinulle hyvä ja voit jättää
sen hyvillä mielin astuaksesi uusiin mahdollisuuksiin tulevan vuoden mukana. Ehkä olet oppinut jotain uutta kuluneen vuoden aikana?
Ehkä olet päästänyt irti jostain sinua kauan vaivanneesta?
Muutama vuosi sitten näin uuden vuoden kynnyksellä sain kolleegaltani alla olevan kysymyslistan. Olen käyttänyt kysymyksiä siitä lähtien
hyväksi aina uutena vuotena. Toivottavasti kysymyksistä on hyötyä sinullekin. Niiden avulla voit tehdä itsellesi vaikka aarrekartan tulevalle
vuodelle. Unelmamme hukkuvat arjessa tuhansien muiden ajatustemme joukkoon. Visualisoimalla tavoitteet ja unelmat aarrekartan avulla,
ne pysyvät mielessämme joka päivä.
Mitä haluan OLLA ensi vuonna?
Mitä haluan OPPIA ensi vuonna?
Mitä haluan ANTAA ensi vuonna?
Mitä haluan SAADA ensi vuonna?
Mitä haluan OMISTAA ensi vuonna?
Mistä haluan PÄÄSTÄÄ IRTI ensi vuonna?
Mitä haluan ALOITTAA ensi vuonna?
Mitä haluan LOPETTAA ensi vuonna?
Mitä haluan YMMÄRTÄÄ ensi vuonna?
Mitä haluan KOKEA ensi vuonna?
Erittäin hyvää ja onnellista Uutta Vuotta toivottelee Heidi!
Saako aikuinen sanoa että pitkästyttää? Kuinka moni lapsi nykyään ehtii pitkästymään? Tekemisen ja elämysten vaihtoehtoja on
lukemattomasti. Jotain tapahtuu aina jossain lähistöllä. Muistan kuinka itse teini-ikäisenä olin usein hyvinkin pitkästynyt.
Televisiosta tuli vain muutama ohjelma viikossa, joita tuli seurattua. Ei ollut pelikonsoleita eikä internettiä, joihin voi loputtomasti
upottaa aikaa. Luin kirjoja ja tapailin ystäviä vapaa-ajalla. Ehkä myös puhelimessa tuli juteltua ystävien kanssa iltapäivisin
koulun jälkeen. Ensimmäinen muoto sosiaalisesta mediasta oli palvelunumero 059, johon soittamalla pystyi puhumaan tuntemattomien kanssa.
Joutilaisuus koetaan usein laiskuutena ja saamattomuutena. Moni pitää mantraa ”Vie mennessäs, tuo tullessas, tee istuissas” ohjenuorana.
Joutilaisuudella ei ole sille oikeasti kuuluvaa arvoa. Sopiva joutilaisuus tukee terveyttä. Olen jutellut kiireestä muutaman ystäväni
kanssa, joilla on teini-ikäisiä lapsia. He ovat huomanneet saman kuin minä: lapsi haluaa viikonloppuisin ja loma-aikoina ”vain olla”,
kun muulloin on aina niin kiire, ”Ettei ehdi mitään”. Hienoa on se, että nuoret huomaavat ja ilmaisevat tarpeensa joutilaisuuteen.
Ikävää on että nuoret tuntuvat tuupertuvan kiireen, odotusten ja paineen alla.
Joulukuun alussa julkaistiin uudet PISA-tulokset. Suomalaiset nuoret olivat edelleen länsimaista ylimmällä sijalla, mutta tutkijat
olivat kilvan kauhistuneita tulosten huonontumisesta aiempaan verrattuna. Heti ollaan miettimässä peruskoulu-uudistusta ja muita tapoja
saada huolestuttava trendi kääntymään oikeaan suuntaan. On tietysti hyvä, jos mukaan opetukseen otetaan taas lisää taito- ja
taideaineita enemmän.
Miettiikö kukaan onko tuloksissa yhteyttä perheissä tuntuvaan paineeen ja kiireeseen, mikä tulee mukaan muunmuassa työpaikoilta?
Ehkä vanhempien tukea koulunkäyntiin tarvitaisiin enemmän, mutta yhä useammalla vanhemmalla ei ole mahdollisuutta antaa sitä pidentyvien
työpäivien jälkeen tai oman väsymyksen takia? Nuorillakin on tiukkaa aikataulujen ja ajan riittämisen kanssa. Koulupäivät yläasteella
loppuvat usein vasta kolmelta tai jopa neljältä. Päälle tulee mahdollinen harrastus, läksyt ja kokeisiin kertaaminen. Jossain välissä
olisi mukava ehtiä kasvattamaan tulevaisuuden verkostoa eli viettämään aikaa ystävien kanssa.
Minua pitkästytti tänään iltapäivällä. Monta päivää on mennyt mukavasti paketteja väkertäessä, leipoessa, siivotessa sekä muissa
jouluaskareissa. Rehellisesti sanottuna en jaksanut lukea, en katsoa televisiota, en tehdä töitä, en enää siivota, enkä leipoa ja olin
jo tehnyt yhden pidemmän meditaatio harjoituksen. Mietin asiaa hetken ajan ja tajusin kuinka onnellisessa asemassa olen, että ehdin
pitkästymään. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi ja aikuinen ehtii vielä useasti pitkästymään ja nauttimaan ajan riittävyyden tunteesta.
Toivon sinulle rentouttavaa ja hyvää joulua täynnä mahdollisuuksia pitkästyä!
Miten moni asia meidän suomalaisten elämässä onkaan meditatiivistä. Saunominen on hyvä esimerkki. Istumme rauhassa mukavassa lämpimässä
löylyssä ja keskitymme hetkeen. Huomioimme, kun tulee liian kuuma tai tarvitsemme heittää lisää löylyä. Kesällä laiturin nokalla
istuminen tai mökin portailla istuminen on myös hyvä esimerkki luontaisesta suomalaisesta tavasta meditoida. Ollaan läsnä hetkessä
ja nautitaan maisemasta. Monen korvaan meditoiminen kuulostaa mystiseltä tai uskonnolliselta. Toki se voi olla myös sitä,
mutta se voi olla myös aivan tavallista rauhallista mietiskelyä: itselle lepohetken antamista.
Meditoinnin terveyshyödyt ovat kiistattomat. Meditoinnin terveyshyötyjä tutkitaan koko ajan lisää, vaikka paljon jo tiedetäänkin.
Stressi ja stressiperäiset sairaudet aiheuttavat suuren osan työpoissaoloista. Säännöllinen meditointi nostaa tutkitusti ihmisen
hyvinvointia sekä keskittymiskykyä. Meditoinnin tiedetään myös auttavan ihmisiä jotka kärsivät paniikkihäiriöistä. Harjoittelu vahvistaa
immuunipuolustusjärjestelmää ja laskee stressihormonitasoja. Meditaatio muunmuassa myös lisää aivojen suorituskykyä sekä parantaa
verenkiertoa ja hidastaa sydämen sykettä. Meditoiminen on kontaktin ottamista omaan olotilaan. Kuuntelet mitä sinulle itsellesi kuuluu.
Meditointia voi harrastaa hyvin monella tavalla. Uskon, että jokaiselle löytyy oma tapa rauhoittua ja kuunnella hetki itseä.
1. Kuuntele kehotuntemuksiasi
Tämä on helppo tapa aloittaa meditointi. Ota hyvä asento. Voit olla makuulla tai istua. Suorista selkäsi. Silmäsi voivat olla auki
tai kiinni. Lepuuta huomiotasi jossain kohtaa vartaloasi. Voit valita selän, mahan, jalat tai vaikka ohimon. Anna mielesi levätä
juuri sellaisena kuin se on. Vie huomio hitaasti valitsemaasi kehokohtaan. Mitä tahansa siinä tunnetkin (lämpöä, pistelyä, kutinaa),
anna itsesi olla siitä tietoinen hetken ajan. Huomioi olotila. Lepää tuntemuksessa ja sitten päästä siitä irti. Voit avata silmäsi,
jos ne ovat olleet kiinni. Huomioi mille sinusta tuntuu. Älä kuitenkaan arvota kokemustasi. Oli harjoituksesi millainen tahansa,
se oli hyvä juuri sellaisena kuin se oli.
Kun olet harjoitellut meditointia yhden kehokohdan kanssa, voit siirtyä keskittymään koko kehon tuntemusten huomioimiseen.
Silloin voit käydä läpi koko vartalon ja sen tuntemukset.
2. Meditoi katsetta hyödyntäen
Toimi samoin kuin yllä, mutta kehotuntemuksen sijasta keskity katsomaan jotain kohdetta. Se voi olla verhossa oleva kuvio tai
kynttilän liekki. Se voi olla jokin sinulle tärkeä symboli (valokuva, risti), mikä ehkä myös tuo enemmän merkitystä harjoitukseen.
Voit keskittyä kohteen muotoon tai väriin. Lepuuta huomiotasi valitsemassasi kohteessa. Ole läsnä hetkessä. Ajatuksia tulee mieleesi.
Huomioi ne ja anna niiden jatkaa matkaansa.
3. Äänen meditoiminen
Keskity kuuloaistiisi. Rentoudu ja tule vähitellen tietoiseksi asioista, joita kuulet ympärilläsi. Kuuletko sydämesi lyönnit tai
hengityksesi? Mitä kuuluu ympäristössä? Voit myös laittaa mukavaa musiikkia ja seurata sen melodiaa. Tai voit käyttää luontoääniä
levyltä. Keskity ääniin. Huomioi mieleesi tulevat ajatukset ja anna niiden jatkaa matkaansa.
4. Tuoksun meditoiminen
Samat ohjeet kuin edellisissä, mutta keskity tuoksuihin. Voit käyttää tuoksukynttilää tai suitsuketta tai ympärilläsi olevia
luonnollisia hajuja.
5. Maun meditoiminen
Lounashetken työpaikalla voi muuttaa meditoinniksi. Keskity siihen mitä syöt. Mille ruoka maistuu. Maistele suupaloja mahdollisimman
pitkään ja rauhallisesti. Lepuuta mieltäsi maussa. Tämän meditoinnin lisäarvona on yleensä se, että makua rauhassa meditoiva saavuttaa
täydenolontunteen ennen kuin ruoka on syöty loppuun. Pärjäät siis pienemmällä aterialla. Samalla myös huomaat, jos syöt jotain minkä
mausta et pidäkään. Usein syömme ja teemme asioita mielikuvan perusteella. Kun keskityt tekemisiisi, huomaat mitä ihan oikeasti
olet tekemässä.
6. Keskity hengittämiseen
Kiinnitä kevyesti huomiosi sisään- ja uloshengitykseen. Voit seurata ilman kulkua sieraimissasi tai keuhkojen liikettä. Voit kävellä
samalla ja tehdä kävelymeditaation. Voit istua ruuhkabussissa tai jonottaa kaupan kassalla sekä meditoida samalla pienen hetken.
Koska tahansa, kun tunnet tarvetta pienelle rentoutumiselle, voit palauttaa huomiosi hengitykseesi. Lepää hetki rauhallisessa olotilassa.
Huomioi ohi kiitävät ajatukset ja palauta huomio takaisin hengitykseen. Palaa takaisin kellon maailmaan, kun se tuntuu hyvälle.
Erilaisista tavoista harjoittaa meditointia puhuu Yongey Minngyur Rinpoche kirjassa ”Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede”.
Suosittelen lukemaan hänen kirjansa tutustuaksesi syvemmin meditointiin ja sen terveysvaikutuksiin.
Lemmikit tukevat omistajansa terveyttä monella tavalla. Lemmikkien terveysvaikutuksista tiedetään, mutta arvostetaanko niitä
oikeassa mittasuhteessa? Lemmikit ovat hyväksi terveydellemme monin eri tavoin. Ne ovat hyväksi sielulle ja ruumiille.
Useat lemmikit lisäävät sosiaalista kanssakäymistämme toisten ihmisten kanssa. Koirien kanssa ulkona kulkiessa, juttelemaan
tulevat toiset koiranomistajat sekä muut koirista kiinnostuneet. Ihmiset ovat kiinnostuneita roduista ja kertovat mielellään omia
kokemuksiaan. Keskusteluja avataan säästäkin, kun koira on mukana kävelyllä. Ilman koiria saan kävellä ihan yksinäni, koirien kanssa
en koskaan tunne oloa yksinäiseksi. Sosiaalinen piirini on laajentunut huomattavasti ja toisten koiranomistajien kautta tiedän
paremmin mitä paikkakunnalla tapahtuu. Lemmikki saattaa jopa olla tehokkaampi tapa tavata uusia ihmisiä, kuin baarissa istuminen.
Lemmikit ovat magneetteja vetämään puoleensa toisia lemmikkejä rakastavia ihmisiä.
Lemmikit eivät satuta. Lemmikki ei koskaan ilmoita, ettei enää haluakaan olla lähelläsi. Lemmikki rakastaa huolenpitoa antavaa
ihmistä ehdoitta. Lemmikit lohduttavat. Omistajan ei koskaan tarvitse pelätä, että lemmikki ei olisi valmis läheisyyteen.
Lemmikki vaistoaa omistajan kurjan päivän ja tulee oma-aloitteisesti viereen lohduttamaan. Lemmikin läheisyys ja lämpö ovat loistavaa
lohtua. Tutkijoiden mukaan raskaana olevat naiset, sekä naiset, joilla on ollut lapsia hoidettavana, eivät ole vaaratilanteissa voineet
taistella tai paeta yhtä helposti kuin yhteisön miehet. Tällöin toisten naisten seura on lohduttanut. Ehkä sieltä kumpuaa tottumus toisen
antamalle lohdulle ja turvalle.
Myös hoivan antaminen lemmikille nostaa ”onnenhormoniamme” elioksitosiinia sekä kemiallisesti parantaa olotilaamme. Kun saamme
huolehtia toisesta, oma olotilamme paranee. Tekeehän se oman kosketuksen arvokkaaksi, kun voi tuottaa toiselle hyvää oloa.
Lemmikit joita on ulkoilutettava, pitävät omistajansa liikkeessä. Lemmikit saattavat siis olla tehokkaita kuntovalmentajia. Niiden kanssa
on mentävät ulos joka päivä, pitkin päivää. Säännöllinen liikunta pitää kilot kurissa, altistaa raittiille ilmalle ja antaa kevyttä
rasitusta lihaksille. Monien lemmikkien kanssa voi helposti lenkkeilläkin oikeiden varusteiden avulla. Ulkoilun lisääminen vähentää
passiivisia ajanviettotapoja, kuten television katselua.
Lemmikit alentavat verenpainetta. Tutkimuksessa seurattiin pörssimeklareita, joista osa otti itselleen koiran tai kissan. Stressaavissa
tilanteissa lemmikin omistavien meklareiden verenpaine oli alhaisempi kuin niiden, joilla ei lemmikkiä ollut. Useiden tutkimusten mukaan
sydänkohtauspotilaat joilla oli lemmikki, elivät pidempään, kuin ne joilla ei ollut. Myös lemmikin verenpaine alenee, kun se saa hoivaa
ja silityksiä.
Lemmikit ovat myös oiva esimerkki tässä hetkessä elämisestä. Eläin ei murehdi menneitä eikä kanna huolta tulevasta. Se huomaa
kehotuntemukset kuten nälän, janon ja pissahädän. Eläin ilmaisee estotta hyvän olonsa ja nauttii saamistaan rapsutuksista.
Lemmikki osoittaa kiintymyksensä aidosti. Se ei mieti rapsuttajan motiiveja eikä velvoita itseään vastapalveluihin saaduista eduista.
Lemmikki on juuri sitä, mitä se sillä hetkellä tuntee. Lemmikki on inspiroiva esimerkki läsnäoloa kaipaavalle omistajalleen.
Se muistuttaa miten ollaan tässä hetkessä.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta ottaa lemmikkiä, muista että samoja terveysvaikutuksia saa aikaan hoitamalla toisia ihmisiä,
halaamalla ystäviä ja puolisoa sekä viettämällä aikaa rauhallisessa kauniissa luonnossa. Pääkaupungissammekin on juuri nyt upea
valkoinen lumivaippa, mikä tekee ympäristöstä kauniin, rauhallisen ja erittäin meditatiivisen.
Silmiini on osunut joitain juttuja hyvästä käytöksestä tai ehkä aihe puhuttelee niin paljon, että vähäisetkin jutut tulee huomattua.
Hyvän käytöksen määritteen sisälle mahtuu paljon. Hyvällä käytöksellä voidaan määrittää työpaikalla, koulussa, kotona ja tai
vapaa-ajalla käyttäytymistä. Hyvä käytös voi olla myös tapatietoutta ja etikettiä. Hyvä käytös on vastuun ottamista omasta käyttäytymisestä.
Se kuvastaa millainen ihminen olen. Mitä asioita arvostan ja kunnioitan.
Nykyisin on mahdollista saada tietoa ja oppia valtavia määriä. Monet opeista ovat toistensa vastaisia. Välillä meitä kehoitetaan
tekemään niin ja välillä näin. Vastakkaisiinkin mielipiteisiin saattaa löytyä hyvät perusteet. On siis itse mietittävä mikä on
minulle tärkeää ja arvokasta. Mikä sopii minun elämääni. Kun kyseessä ovat suuret periaatteet, monet pohtivatkin vaihtoehtoja syvästi
ja tekevät omalla kohdallaan perustellun päätöksen. Miksi käytöstavat eivät kiinnosta niin paljon, että niiden kohdalla tulisi
pysähdyttyä ja mietittyä mikä on itselle oikea eettinen toimintatapa? Millainen käytös tukee omaa tasapainoa ja hyvinvointia?
Hyvät käytöstavat eivät ole mediaseksikäs aihe, eikä niistä saa suuria otsikoita. Siksi voikin olla hyväksi kampanjoida niitä aika ajoin.
Me tiedämme monet elämän perusasiat aivan loistavasti, mutta valitettavasti ne eivät pysy päässämme ja toimintatavoissamme kovinkaan
pitkään, ellei niihin kiinnitä huomiota. Esimerkiksi onnellisuustaitoja pitää aluksi tietoisesti ylläpitää, jotta ne tulevat osaksi
elämää. Samoin omaan käyttäytymiseen on syytä välillä kiinnittää huomiota. Olenko lipsunut huonompaan suuntaan tai onnistunut
skarppaamaan parempaan? Lapsilta vaaditaan varsinkin näin joulun alla hyvää käytöstä, mutta millainen on oma käytöksesi?
Hyvää käytöstä on toisen huomioiminen ja kunnioittaminen. Kun tavataan on hyvä kiinnittää huomiota ihmiseen, eikä näprätä kännykkää
kaiken aikaa. Suomalaisina annamme yleensä luonnostaan toisillemme paljon tilaa, mutta samalla saatamme unohtaa pienen huomioimisen
tervehdyksen muodossa. Pään nyökkäys ja pieni hymykin riittävät, jos suun avaaminen tuntuu vaikealle. Itse ilahdun joka kerran,
kun tuntematon ihminen tervehtii tai hymyilee ohimennessä. Hyvään käytökseen eivät kuulu kirosanat eikä toisen ihmisen haukkuminen.
Louise Hay on sanonut hienosti: "Ala kuunnella mitä puhut. Jos huomaat käyttäväsi kielteisiä ja rajoittavia sanoja, muuta ne.
Kun minä kuulen jonkin kielteissävytteisen jutun, en kerro sitä eteenpäin. Ajattelen, että se on jo tehnyt tehtävänsä ja voi kadota."
Kauppojen ruuhkautumiset, lämpimissä talvitakeissa jonottelu, painavat kauppakassit käsissä ja kiire eivät helpota hyvän
käyttäytymisen haastetta. Pieni äsähtely livahtaa suusta hyvin nopeasti, kun hermot menevät. Miten pysyä rauhallisena
joulukiireiden keskellä?
Metta-meditaatio on mielestäni loistava työkalu rauhallisen käyttäytymisen harjoittamiseen. Metta-meditaatio
käännetään usein rakastavaksi ystävällisyydeksi tai hyväksi tahdoksi. Tämän meditaation on tarkoitus kehittää
itsessämme tätä ominaisuutta. Kun rakastat itseäsi ja ympäröivää maailmaa, tunnet tuskin tarvetta tiuskia lähiympäristöllesi.
Metta-meditaatioita voi kuunnella ilmaiseksi netin kautta.
Myös Duodecimin terveyskirjastossa on meditaation teksti.
Valitse itsellesi sopiva harjoittelumuoto ja rauhallinen mukava asento. Pyydä, ettei sinua häiritä harjoituksen aikana.
Aloita kohdistamalla rakastavia ja hyväksyviä tunteita ensin itseesi, ja joidenkin harjoituskertojen jälkeen läheisiisi.
Mitä pidemmälle Mettaa harjoitat, sitä pidemmälle sinun pitäisi pystyä rakastavaa ystävällisyyttä tuntemaan.
Luen paljon kirjoja positiivisuudesta ja henkisestä kasvusta. Olen herännyt huomaamaan miten paljon minuun vaikuttaa se,
mistä aiheista tai mitä uutisia luen. Lukemani sanat (ja sanoma) muuttavat olotilaani. Ne oikeasti vaikuttavat tunteisiini
ja sitä kautta päiväni kulkuun sekä mitä ajattelen tapahtuvista asioista.
Hyvä esimerkki tunteiden muuttumisesta tapahtui maanantaina. Huomasin Twitterin syötteestä, että kotinurkillani Laajasalossa
on tapahtunut yhden ihmisen hengen vaatinut onnettomuus. Aluksi saatavilla oleva tieto oli hyvin epämääräistä, joten kiireellä
soittelin saarella asuville läheisille ja kyselin ovatko he kunnossa. Tuntemattomankin ihmisen kuolema järkytti. Ehkä se johtui siitä,
että se tapahtui niin lähellä ja onnettomuudessa tuhoutunut silta, on silta, mitä käytän päivittäin koirien kanssa ulkoillessani.
Sattumalta en ollut liikenteessä juuri tuona iltapäivänä. Yleensä rutiininomaisesti käytän siltaa myös iltapäivisin.
Tunsin oloni hyvin kiitolliseksi siitä, ettei kukaan lapsi ollut sillalla turman aikoihin sekä siitä, ettei yläasteikäisiä lapsia
täynnä oleva bussi ollut sillan kohdalla onnettomuushetkellä. Tuho olisi voinut olla paljon suurempi ja kohdistua moniin paikkakunnan
lapsiin ja nuoriin. Ihmettelen edelleen mikä minut sai pysymään poissa normaalireitiltäni tuona iltapäivänä. Kuinka pahasti
olisin järkyttynyt, jos olisin joutunut todistamaan onnettomuuden?
Samana maanantaina luin Louise Hayn kirjaa Sisäiset voimavarasi. Kirjan positiiviseen sanomaan oli helpottavaa palata. Ei ole hyväksi
maalailla kauhukuvia oman pään sisällä, vaan on parempi olla kiitollinen asioista mitkä ovat hyvin ja kaikista niistä ihmisistä,
jotka ovat turvassa. Millainen olisi ollut mielialani maanantaina, jos olisinkin sattunut lukemaan kirjaa ympäristökatastrofista tai
vaikka suuresta onnettomuudesta? Tunnen empatiaa ja surua onnettomuudessa loukkaantuneita sekä läheisensä menettäneitä kohtaan.
Tunnetilani ei kuitenkaan muuta tilannetta. Tunnetilani vaikuttaa minua lähellä oleviin ihmisiin.
Sanoilla on parantava vaikutus. Usein rauhoitamme toista ihmistä sanoillamme, lohdutamme, tuemme ja arvostamme sanojen avulla.
Monet uskovat osan sairauksista aiheutuvan sisällemme jääneestä pahasta olosta. Pahaa oloa puretaan usein esim. terapian kautta
tai vaikka rukoilemalla (eli sanoilla). Affirmaatioiden eli voimalauseiden toistaminen rauhoittaa nopeasti. Voimalauseita voi käyttää
myös vanhojen huonojen uskomusten rikkomiseen. Kerrot itsellesi monta kertaa päivässä asiat niin kuin haluaisit niiden olevan. Muista
käyttää preesensiä ja iloita etukäteen saavutettavista asiosta. Muista että on tärkeää, että puhut myös itsellesi kauniisti ja kannustavasti.
Lentopelkoni syntyi vuosia sitten, kun sain käsiini lento-onnettomuuksien tutkimustuloksia. Ne olivat todella mielenkiintoisia,
mutta en tajunnut mitä seuraa, kun tietää yhden pienen pultin huonon laadun johtaneen monen ihmisen kuolemaan. Luin kymmeniä
tapausselostuksia kunnes tajusin, että ellen lopeta, en enää ikinä astu lentokoneeseen.
Sanoilla on myös eri ihmisille eri merkitys. Meillä jokaisella on oma todellisuutemme ja jokaisen todellisuus koostuu oppimistamme
asioista, kokemuksistamme, arvoistamme, traumoistamme, uskomuksistamme jne. Jokaisen kokema todellisuus on ihan yhtä todellinen.
Oma sisäinen maailmamme ”värittää” tulkintaamme tapahtumasta. Jos joskus huomaat kiisteleväsi jonkun kanssa pikku asista,
kannattaa ehkä kysäistä kuinka hän ymmärtää asian. Ehkä olettekin aivan samaa mieltä, mutta käytätte asian kertomiseen erilaisia sanoja,
joilla on teille hieman erilainen merkitys?
Työhyvinvointi on tärkeä asia miltä tahansa kantilta katsotttuna.
Taloussanomissa oli 15.11.2010 mielenkiintoinen juttu
työhyvinvoinnista.
”Dosentti Katariina Hinkka Kelan tutkimusosastolta uskoo, että toiminnassa on lähivuosina siirryttävä painottamaan enemmän
"aivokuntoutusta". Kelalla on jo käynnissä kehityshanke, jossa etsitään nykyihmisille paremmin sopivia sparraus- ja piristysmalleja.
Nykyään pääkopan pettäminen, masennus ja henkiset vaivat alkavat olla suurimpia työkyvyttömyyden syitä. Kuntoutukseen on aina
sisällytettävä ihmisen työn uudelleenjärjestelyä ja useimmissa tapauksissa työpaikan johtamistapojenkin uusimista. Kuntoutus onnistuu
vain jos työ alkaa taas tuottaa henkistä mielihyvää tekijälleen, työeläkeyhtiö Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettunen sanoo.”
Tätä uutista oli suuri ilo lukea. Edustan itse kohtuullisen uutta ammatikuntaa, jonka osaamista aletaan vasta pikkuhiljaa arvostamaan.
Olen nähnyt työhyvinvointikoulutuksia, missä henkilökunnalle on kerrottu mistä työhyvinvointi rakentuu, muttei ole annettu ideoita mitä
itse voi tehdä asian eteen. Olen kuullut virkistyspäivistä, joihin on kalliilla rahalla ostettu nimekkäiltä yrityksiltä ”pihaleikkejä
ja seikkailurata”, ilman että ryhmässä toimimista on mitenkään purettu jälkikäteen tai yritetty osoittaa mitä toiminnasta on opittu
tai miten tapahtunutta voitaisiin hyödyntää.
Pihaleikeillä voi saavuttaa hyviä asioita, jos yrityksen henkinen tila on hyvä ja ihmiset voivat hyvin. Pihaleikki voi olla silloin
hyvä tapa rentoutua ja tutustua työkaverihin toisella tavalla. Tunnen monta yrittäjää, jotka ohjaisivat ”pihaleikkejä” erittäin
kohtuullisella korvauksella, mutta heidän on vaikea saada tarjontaansa läpi yrityksille. Isoilla yrityksillä on varaa panostaa mainontaan
ja markkinointiin. Asiakas loppukädessä kuitenkin maksaa kaikki kulut ostaessaan palvelun tai tuotteen.
Työhyvinvoinnista onneksi puhutaan ja sitä myös käytetään yrityksen tärkeimmistä resursseista eli ihmisistä huolehtimiseen.
Samalla pitäisi myös puhua niiden ihmisten hyvinvoinnista, jotka eivät tällä hetkellä ole työssä. Ihminen saattaa olla vanhempainvapaalla,
lomautettuna, työttömänä, eläkkeellä tai vaikka sairaslomalla. Samaa ”aivokuntoutusta” tarvitaan ulottaa myös heille. On hyvä,
jos työhyvinvointi toimii esikuvana ja uusien tapojen kokeilijana, mutta on tärkeää että myös muut väestöryhmät tuodaan hyvien
ja toimivien sparraus- ja piristysmallien äärelle. Ihmiset tarvitsevat osaavaa ja asiallista tukea monessa eri elämänvaiheessa.
Aiemmin oli suku ja apu lähellä. Nykyään monet meistä asuvat kaukana läheisistä, mikä tuo aivan uudenlaisia haasteita muuttuvien
elämäntilanteiden hallintaan. Onneksi monenlaista tukea on jo nyt saatavilla.
Omassa työssäni huomaan yhä useamman ihmisen pysähtyvän miettimään, miksi hän on onneton kaikkien mahdollisuuksien ja tavaramäärien
keskellä. Uskon, että tavaralla ja materiaalilla mitattuna olemme tulleet hyvinvointimme määränpäähän jo aikaa sitten, mutta moni
vielä yrittää tehdä itseään onnelliseksi ”vanhalla tavalla” eli ostamalla sekä keräämällä tavaraa ympärilleen. Pikkuhiljaa ihmiset
heräävät etsimään itselleen uusia (ihmiskunnalle vanhoja) tapoja löytää onnellisuutta ja tasapainoa elämään. Iloitsen ihmisten oivalluksista.
Meillä jokaisella on aarteita sisällämme. Niitä kannattaa etsiä.
Kiire hukuttaa monet hyvät ajatukset ja ideat. Anna itsellesi aikaa vain olla, jotta ehdit kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa.
Meditointi on yksi tapa rauhoittua kiireeltä, maadoittua hetkeen. Meditointi ei ole salatiedettä, eikä siihen tarvitse liittää
uskonnollisia aspekteja, jos ei halua. Meditointi on yksi tapa päästä yhteyteen oman itsensä kanssa. Ohjattuja meditaatioharjoituksia
löytyy paljon kirjoista, lehdistä ja netistä (varsinkin englanniksi löytyy valinnanvaraa)
Monesti meditoimme jo tietämättämme. Kun pelkästään pysähdyt ja kuuntelet itseäsi tai kehotuntemuksiasi tai hengitystäsi hetken,
on se jo meditointia.
Jos koet, ettei sinulla ole mitään arvokasta kerrottavaa, suosittelen sinulle Metta-meditaatiota eli rakastavan asenteen meditaatiota.
Harjoite aloitetaan ensin itsestä. Opettelemme rakastamaan itseämme lempeästi, arvostavasti ja hyväksyen: ehdottomalla rakkaudella.
Kun oma olemus säteilee rakkautta ja lempeyttä, laajennetaan tunnetta ulospäin läheisiin, ympäristöön ja lopulta koko maailmaan.
Metta-ohjeita löytyy netistä suomeksikin kuten täältä.
Arvostamalla omaa mielipidettäsi annat luovuudelle ja
intuitiolle tilaa. Metta-meditaatiolla voi saavuttaa huikeita rakkauden tuntemuksia ajatuksen voimalla. Rakastunut ihminen on onnellinen
ja elämä tuntuu ihanalle. Tämän tunteen voi saavuttaa myös meditoimalla. Tunteemme tarttuvat ihmisiin, joita kohtaamme. Eikö olisikin
hienoa olla ihminen, joka tartuttaa toisiin rakkauden tunnetta?
Uskomukset saattavat estää meitä toimimasta. Ehkä et usko omiin kykyihisi tai et pidä itseäsi tarpeeksi rohkeana? Voimalauseen eli
affirmaation avulla voit rikkoa omia uskomuksiasi. Jos et usko omiin sisäisiin aarteisiisi, luo itsellesi voimalause, joka vakuuttaa
sinulle päinvastaista. Voimalauseesi voisi olla esimerkiksi ”Joka päivä intuitioni ja luovuuteni vahvistuu, sekä saan voimaa ja
rohkeutta ajatella uusia ajatuksia”. Luo itsellesi lause, mikä sopii luontevasti sinun suuhusi ja toista sitä itsellesi monta kertaa
päivässä. Voit myös luoda voimalauseita erilaisia tilanteita varten vahvistamaan itseäsi. Tarpeen tullen rauhoita itsesi voimalauseen
avulla.
Haluan, että uskot, että sinulla on paljon annettavaa. Jokaisella on. Meidän polkumme eivät ole samanlaisia. Jokaiselle on annettu
omat tehtävät. Maailmassa on paljon epäkohtia ja harva pystyy vaikuttamaan niihin isolla mittapuulla ajateltuna. Älä masennu ongelmien
suuruudesta tai siitä kuinka paljon pitäisi pystyä tekemään, jotta sillä olisi vaikutusta. Jokainen muutos alkaa jo pienestä askeleesta.
Sinäkin pystyt vaikuttamaan itseesi ja sitä kautta omaan lähiympäristöösi. Voit olla inspiraation lähde asenteellasi läheisillesi.
Voit toimia omalla panoksellasi luonnon hyväksi, lasten hyväksi tai vaikka köyhien tai syrjäytyneiden hyväksi. Parannettavaa maailmassa
riittää valitettavasti meille jokaiselle. Jokainen pienikin muutos parempaan on tärkeä.
Mitä ajattelit äsken? Mitkä ajatukset pyörivät mielessäsi uudelleen ja uudelleen? Nämä ajatukset muokkaavat elämääsi ja
kokemuksiasi. Jos ajatuksesi olivat mukavia, itseä ja muita kunnioittavia, voit olla tyytyväinen itseesi. ”Halutessamme iloa
elämäämme, meidän on ajateltava iloisia ajatuksia” on opettanut Louise Hay jo vuosikymmeniä sitten.
Olen yrittänyt saada kiinni omista ajatuksistani. Mindfulness-harjoittelu auttaa siinä. Meditoinnin aikana kiinnitetään
huomiota myös siihen minne ajatus karkasi ja tuodaan se sitten takaisin harjoitukseen. Olen huomannut miettiväni paljon
työasioita. Ajatukset karkaavat herkästi myös toisten ihmisten kohtaamisiin sekä omiin ideioihin. (Luovuuden lisääntyminen
meditoinnin avulla on mahtava ”sivuvaikutus”!)
Olisi hyödyllistä pystyä muuttamaan omat ajatukset positiivisemmiksi, iloisemmiksi ja avoimiksi elämän seikkailulle.
Uskon, että ajatuksemme vetävät puoleemme niitä asioita joita ajattelemme. Kuinka usein onkaan ollut mielessä joku ihminen,
jota ei ole vuosiin ajatellut, saati tavannut, ja yht’äkkiä hän tulee vastaan kadulla tai kaupan kulmalla.
Tai pieni viesti saapuu sähköpostilla.
Olisi myös hyödyllistä oppia tulkitsemaan omia ajatuksia. Miksi valitsen kuten valitsen? Tietoisuustaitojen avulla opimme
tekemään vaikeissakin tilanteissa tietoisia valintoja. Voin esimerkiksi valita provosoidunko jostain asiasta vai annanko sen
olla koskettamatta minua. Kun kohtaamani ihminen on iloinen, voin valita annanko ilon tarttua minuun vai ärsyynnynkö toisen ilosta.
Ärsyyntymisen tuntemuksiin kannattaa muuten kiinnittää huomiota. Yleensä ne kertovat jostain mikä itselle tuntuu olevan puute
tai heikkous.
Itselleni ajatusten hallinta on aina ollut haasteellista ja se tulee olemaan projekti, jota harjoitan lopun elämää.
Tiedän kuitenkin voivani paljon paremmin, kun tietoisesti harjoittelen maailman katsomista positiivisempien lasien läpi,
sekä kun annan aikaa itselleni olla läsnä hetkessä. Lyhytkin meditointi piristää henkistä olotilaani, vaikka se saattaa
aiheuttaa syviä fyysisiä haukotuksia.
Parantaviin ajatuksiin, alitajunnan voimaan ja kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen kirjallisuuteen voi helposti tutustua
loistavan kirjastomme kautta. Kirjasto avaa meille valtavan valikoiman kirjallisuuteen joka auttaa meitä itse kutakin
ymmärtämään omaa elämää, kasvamaan ja kehittymään ihmisinä sekä auttamaan lähimmäisiämme. Lämmin kiitos kirjastoillemme!
En muista mistä olen ottanut talteen alla olevan kirjoituksen, mutta se vetoaa minuun juuri nyt.
Jos haluat rakkautta, puhu lempeästi.
Jos haluat rahaa, puhu anteliaasti.
Jos haluat terveyttä, puhu tervehenkisesti.
Jos haluat mahdollisuuksia, puhu luovasti.
Olen jäänyt pohtimaan poikani viimeviikkoista komenttia siitä miten ”Oppitunnilla on mukavaa, jos opettaja on hyvällä tuulella”.
Kun tiedämme, että positiiviset tunteet auttavat ajattelemaan laaja-alaisemmin ja yhdistämään asioita laajemmin, mikä on tärkeää
isojen kokonaisuuksien oppimaisessa, niin miten voisimme auttaa opettajia ja oppilaita pysymään jaksavina ja hyväntuulisina,
jotta koulussa olisi suotuisa oppimista edistävä ilmapiiri?
Kysyin pojaltani miten hän huomaa, että opettaja on huonolla tuulella. Opettajaista tulee kuulemma silloin pikkutarkkoja ja
he pitävät parempaa kuria. Paremmasta kurista seuraa tietysti vähemmän hairiöitä ja meteliä tunnilla, mikä puolestaan
edesauttaa oppimaan. Jos opettaja suorastaan pelottaa, tulee oppimisesta vaikeaa.
Entä kun oppilasta kiusataan koulussa? Ei ihme, että kiusaaminen vaikuttaa koulumenestykseen, koska kiusatun aivot alkavat
toimia limbisen järjestelmän kautta ”taistele tai pakene”-tilassa. Silloin ei ajatuksiin mahdu mitään muuta, kuin kuinka
selvitä hengissä päivästä. Mistä tulee voimaa ja energiaa opiskeluun oppilaalle, jolla ei ehkä ole yhtään ystävää tai
tukijaa koulussa ja jokainen päivä on hengissä pysymistä?
Samoin käy työpaikkakiusatulle. On vaikea hoitaa töitä ja lähes mahdotonta olla luova, jos koko ajan joutuu olemaan varpaillaan,
epäiröidä omaa osaamistaan ja henkisesti varautua seuraavaa kiusaamistilannetta varten. Työpaikkakiusattu saattaa joutua olemaan
kuukausia tilanteessa, jossa ei voi rentoutua omalla työpaikallaan. Työn hoitaminen yleensä vaikeutuu ja hidastuu kiusaamisen
takia, hermot ovat kiusatulla riekaleina ja se heijastuu käyttäytymiseen. Kiusaajat pääsevät silloin antamaan oikeutusta
itselleen kiusaamisesta, koska ”nythän se käyttäytyykin juuri niin oudosti tai huonosti tai ...”
Jo yläasteikäiset joutuvat selviämään todella tiukan aikataulun kanssa. Aamuisin aikaisia heräämisiä kouluun. Pimeä koulumatka
syysaamuisin. Pitkiä päiviä, joista suurin osa loppuu kolmeen. Pojallani on jopa yksi neljään asti kestävä päivä nykyisessä
lukujärjestyksessä. Mielestäni se on liian pitkä päivä nuorelle ihmiselle. Päälle tulevat läksyt ja mahdolliset harrastukset.
Ei ihme, että pojan ystäviä näkyy kyläilemässä yhä harvemmin arkena. Ala-aste aikana vierailut olivat vakio. Välillä nuori
sanoo suoraan, ettei jaksa olla kavereiden kanssa. ”Väsyttää” on yleinen lausahdus. Meidän perheessä kaikki menevät nukkumaan
ajoissa. Pojallani unta on riittävät 9-10 tuntia yössä. Ruoka on terveellistä, kotitekoista kunnollista ravintoa. Väsymys tulee
selkeästi kiireestä ja isosta koemäärästä, jotka ajoittuvat keskenään aina samoihin ajankohtiin.
Monet aikuiset, kuten minäkin, ovat alkaneet hidastamaan elämäänsä. Tai karsimaan sieltä turhia pois. Ajasta on tullut meille
arvokasta. Tuntuu pahalle katsoa oman nuoren kiireistä kouluaikataulua, kun itse olen hypännyt pois pahimmasta oravanpyörästä.
Toivoisin, että keksisin muitakin nuoren kiirettä helpottavia asioita, kuin oman perheen elämän rauhoittaminen. Koulutyö vie
kuitenkin ison osan ajasta.
Kun lukion voi suorittaa hitaammin neljässä vuodessa, voisiko yläasteenkin suorittaa hitaammin? Osa oppilaista oppisi varmasti
paremmin hitammalla tahdilla. Asioihin ehtisi paneutua kunnolla. Arvosanat paranisivat ja jatkomahdollisuudet olisivat laajemmat.
Maailmalla on jo ”hitaita kouluja”. Toivon niiden rantautuvan Suomeen nopeasti. Osassa hitaita kouluja on koulun pihamaa
kasvimaata, jossa oppilaat kasvattavat ruokaa koululle. Siinä yhdistyy monta tietoa ja taitoa sekä näkee työn arvon
lopputuloksessa. Ainakin maaseudulla tuo oppimismuoto olisi Suomessakin helppo toteuttaa. Ehkä sitä jossain jo tehdäänkin?
Uskon hitaamman opiskelun jättävän aikaa myös hauskanpidolle, mikä on tärkeä oppimista ja jaksamista tukeva elementti.
Omalle pojalleni muistutan aina, että koetta edeltävällä välitunnilla muistavat pitää kavereiden kanssa hauskaa ja nauraa
mahdollisimman paljon. Tutkimusten mukaan positiivisia tunteita omaavat oppilaat onnistuvat kokeissa paremmin. Positiivisia
tunteita tuntien kannattaa siis mennä kaikkiin ensitapaamisiin, työhaastatteluihin tai vaikka treffeille. Minne tahansa,
mikä on itselle tärkeä tapahtuma, mitä ei voi ottaa uusiksi. Positiivisilla tunteilla varustettuna onnistumisen mahdollisuudet
ovat paremmat.
Tiedämme, ettei raha tuo onnea, mutta toivomme silti lottovoittoja ja palkankorotuksia. Kummalista?
Kyllähän elämä varmasti olisi helpompaa, jos tulevaisuus olisi taloudellisesti turvattua,
mutta onnellisuutta se ei kuitenkaan takaa.
Miten palkankorotukset vaikuttavat työssä viihtymiseen? Tiedämme ainakin sen meistä ihmisistä, että iso osa ei ole
tyytyväisiä, jos kaikki saavat palkankorotuksen. Jos itse saa palkankorotuksen, mitä muut eivät saa, se tekee tyytyväiseksi,
jopa onnelliseksi – ainakin hetkeksi. Isompaan palkaankin tottuu nopeasti. Kulutustottumukset usein kasvavat, kun palkka kasvaa.
Meillä on nyt historian paras varallisuus Suomessa, mutta onnellisuutemme taso alenee vuosi vuodelta.
(Onneksi työssä viihtymiseen vaikuttavat muutkin asiat, kuten työn merkityksellisyys. )
Rahalla voi myös tehdä itseään onnelliseksi auttamalla muita rahojen avulla. Auttaminen tuo onnea auttajalle.
Ihminen tottuu siihen mitä hänellä on. Kun saamme jotain, totumme siihen ja toivomme jo hetken kuluttua parempaa, suurempaa,
uudempaa, kiiltävämpää. Kun perustarpeemme tulevat tyydytetyksi, ei rahan lisääntyminen enää lisää onneamme.
On taito oppia tyytymään siihen mitä on. Arvostamaan olemassa olevaa, ja olemaan peräti kiitollinen siitä.
Mihin kiinnitämme huomiota, se vahvistuu. Kiitollisuuden päiväkirja on hyvä ja helppo keino kiinnittää huomiota olemassa
oleviin hyviin asioihin.
Kiitollisuuden päiväkirja voi olla vihko, lehtiö tai yksittäinen paperi. Tarkoituksena on joka ilta kirjoittaa asioita,
joista voi olla kiitollinen. Empiirisen tutkimuksen mukaan jo kolmen päivän kuluttua ihminen huomaa muutoksen
omassa mielialassaan parempaan suuntaan. Omassa elämässä hyvin oleville asioille kannattaa antaa huomiota, koska ne vahvistuvat.
Kukaan tuskin kurjuutta haluaa vahvistaa, mutta teemme sitä huomaamattamme, kun puhumme siitä ystävillemme tai
mietimme sitä oman pään sisällä.
Olisi hienoa, jos onnelisuustaitojen hallinta lisääntyisi Suomessa. Onnellinen ihminen tuo paljon hyvää energiaa ympärilleen.
Hyväntuulisuus ja ilo leviää kuin flunssa. Se leviää ihmisestä toiseen ja toisesta vielä kolmanteenkin, tapaamatta alkuperäistä
lähdettä. Miten tavallinen arkipäivä muuttuisikaan, jos hyväntuulisuuden ”virus” pyyhkäisisi kansan läpi?
Kysyin pojaltani erään kouluaineen suhteen mitä hän tykkää tunneista ja opettajasta. Hän vastasi, että tunnilla on mukavaa,
jos opettaja on hyvällä tuulella!
Kaikki asiointi kaupoissa, pankeissa ja virastoissa olisi varmasti miellyttävämpää, jos olisimme onnellisempia kansakuntana.
Asioita hoitaessa saisi vahvistusta omalle hyväntuulisuudelle ja samalla sitä jakaisi ympärilleen. Ihmiset saattaisivat
jopa puhua tuntemattomille odotustiloissa. Nyt jos joku niin uskaltaa tehdä, häntä pidetään erittäin arveluttavana henkilönä.
Olisi kiva joskus istua bussissa ja jutella tuntemattoman kanssa. Niin on käynyt minulle yhden kerran ja matka osoittautui
oikein mukavaksi. Muista sen nuoren naisen vieläkin. Erilaisuuden vihaaminenkin ehkä loppuisi kokonaan, kun onnellisuustaidot
kasvaisivat. On vaikea vihata, kun itsellä on hyvä olo.
On hienoa, että onnellisuudesta puhutaan jo enemmän. On hienoa, että meillä on kirjastoja, joista saa ilmaiseksi
lainata hyviä ja oivaluttavia elämäntaitokirjoja. Onnellisuustaitojen pitäisi mielestäni olla oma kouluaine.
Yritykset voisivat ottaa onnellisuustaidot mukaan TYHY-tilaisuuksiinsa ja koulutusohjelmiin. Ostaisitko sinä jotain
negatiivista energiaa välittävältä myyjältä? Vai kääntyisitkö hyväntuulisen rennon myyjän puoleen?
Yritys hyötyy onnellisista työntekijöistä. He ovat luovia, auttavaisia, ongelmanratkaisukykyisiä jne.
Onnellisuutta ei pidä väheksyä. Onnellisuuden tunteella on suuri voima muuttaa maailmaa paremmaksi.
Kaikilla meillä on välillä huonoja aamuja ja huonoja päiviä, jopa huonoja viikkoja. Joskus olemme niin onnekkaita,
että jokin ulkopuolinen tapahtuma muuttaa mielialaamme mukavampaan suuntaan ja siten ”pelastaa päivämme”.
Samalla tavalla kuin valitsemme mitä teemme päivän mittaan tai miten ne teemme, valitsemme myös ajatuksemme.
Ajatusten hallinta ei ole helppoa, mutta se on tehtävissä. Ajatuksesta seuraa tunnereaktio. Eli mitä ajattelemme,
ilmenee koettuina tunteina.
Tapasin eilen erään ystäväni, joka minun mittapuullani elää kiireistä elämää. Hänellä on lapsia, ura, sivutyö ja opintoja.
Hän on ihailtavan innostunut ja positiivinen kaikesta. Eikä hän koe kiirettä. Hän aina sanoo että kiire on tunne:
”Minulla ei ole sitä tunnetta”. Jos hänen kalenterinsa on liian täynnä, hän oppii siitä ja tekee muutoksia jatkoon.
Hän on valinnut elämäänsä asioita omalla tavallaan ja elää tyytväisenä valintojensa kanssa.
Ystäväni on inspiroiva. Hän pystyy selkeästi elämään ”täyttä elämää” sekä olemaan läsnä hetkessä ja nauttimaan siitä.
Minun reittini on ollut hidastaminen ja vähentäminen. Kumpikaan reitti ei ole toista parempi. Reittejä on monia.
Monet eri tavat sopivat meille eri elämänvaiheissa. Tärkeää onkin miettiä mitkä asiat sopivat minulle juuri nyt.
Mikä on minulle hyväksi.
Olemme tottuneita vertailemaan itseämme toisiin. Viimeistään koulussa aloitetaan vertailun kierre. Kuka sai mitä kokeista tai
numeroksi todistukseen. Milloin joku osaava oppilas pääsi näyttämään esimerkkiä miten jokin asia piti oikeasti suorittaa.
Vertailu on kulttuurissamme. Kilpailu alkaa jo nuorena. Muihin vertailemalla saa itselleen halutessaan nopeasti huonon itsetunnon.
Toki itsetuntoa voi pönkittää vertailemalla niihin, joilla kokee menevän huonommin.
En suosittele kumpakaan. Oman olotilan ei tulisi perustua muiden käsityksiin, uskomuksiin, toiveisiin, ulkoisiin statuksiin jne.
Minä uskon, että elämällä sellaista elämää kun haluaa elää, pysyy tyytyväisenä ja onnellisena, kokee merkityksellisyyttä
sekä tuntee antavansa oman panoksensa paremman maailman eteen. Meillä kaikilla on tarve jättää jotain ”perinnöksi” maailmaan.
”Maailmanparantajille” ehkä naureskellaan, mutta tutkimusten mukaan meillä jokaisella on se perustarpeena.
Se vain ehkä ilmenee eri tavalla.
Onni ei ole asema jolle saavutaan, vaan tapa matkustaa. ~ Margaret Lee Runbeck
Olen omaa ajahallintaani muokannut uusiksi jo kohta kolme vuotta. Teen prosessia pikkuhiljaa yksi askel kerrallaan
elämäntilanteeni mukaan. Olen kiinnostunut tavaran karsimisesta ja vähentämisestä, sekä kokonaisvaltaisesta elämän
hidastamisesta ja tässä hetkessä olemisesta nauttimisesta. Kun naputtelen tätä kirjoitusta näppäimistöllä,
tuon ajatukseni välillä takaisin siihen, mille näppäimen painaminen tuntuu sormenpäissä. Mille pakarat tuntuvat istuinta vasten.
Mille kehossani tuntuu juuri nyt.
Luin hyvän kolumnin ajanhallinnasta Hyvä terveys-lehden numerosta 8/2010. Tommy Hellsten kirjoitti,
mitä itsekin olen pohtinut useasti. Hellsten ihmetteli ajanhallinta-kursseja, joissa opetetaan mahduttamaan enemmän
asioita ja elämyksiä kalenteriin. Ajattelemme, että aikaa vähän ja siihen pitää mahduttaa mahdollsimman paljon.
Ajasta tulee ongelma, sen sijaan, että se olisi meille voimavara.
Olen lukenut jopa kolleegoideni haastatteluja lehtijutuista, joissa on pohdittu, miten ajan saisi riittämään.
Yksi perusneuvo mitä ihmettelen, on ostaa kalenteri, missä on tilaa myös iltamenoille. Näin kalenteriin saa myös
omat henkilökohtaiset menot aikataulutettua, kuten harrastukset ja laatuaika puolison ja lasten kanssa.
Missä on neuvon logiikka? Aikatauluta entisestään, niin et stressaa? En toki kiellä etteikö se voisi jollekin toimia,
mutta eikö aikaa olisi parempi raivata esiin turhanpäiväisistä ja ylimääräisitä asioista? Jos minun viikkoni olisi
aikataulutettua aamusta iltaan, kokisin sen stressaavana. Itse pyrin tyhjentämään kalenteria, jotta minulla on vapaa-aikaa
ja voin tehdä sen suhteen mitä kulloinkin huvittaa. Tai ihan vain olla.
Kuinka moni osaa vielä ”olla”? Taito, minkä arvostus tulevaisuudessa toivottavasti kasvaa. Olen omissa
Mindfulness-harjoituksissani päässyt onneksi jo irti ajatuksesta, että voisin olla tekemässä jotain tuottavampaakin.
Totuus kuitenkin on, että pieni lepotauko aivoille tekee minusta luovemman ja tuottavamman loppupäiväksi.
Tauko on tärkeä ihmiselle. Tauon pitämisen taito olisi hyvä tuoda esiin työpaikoillakin, missä monesti ajatellaan
tuottavuutta hyvin lyhytjänteisesti.
Hellstenin kirjoitus sain minut hetkeksi vavahtamaan kauhusta. Olen pitämässä kurssia siitä miten elää kiireettömämpää
ja stressittömämpää elämää (Helsingin aikuisopistolla 18.11.2010). Kirjoitusta lukiessani sain kauhukuvan mieleeni,
että ehkä olenkin kuvaillut kurssin väärällä tavalla ja sinne tuleekin ihmisiä, jotka toivovat opastusta miten mahduttaa
kaikkea mahdollista elämään, kun koko kurssi perustuu karsimiseen ja hidastamiseen omassa elämässä.
Mitä kukin voi ja haluaa tehdä oman tilanteensa mukaan. Oli pakko lukea kurssin kuvaus uudelleen. Onneksi se oli selkeä.
Usein kiireemme alkaa jopa siitä, että pieni kiire on kivaa. Se tuntuu hyvälle. Adrenaliini nousee ja tuntuu,
että saa paljon aikaiseksi ja on ”elossa”. Totumme tahtiin ja ehkä kuten uusien tavaroidenkin haluamisen suhteen,
haluamme hyvää adrenaliiniakin lisää. Kun saavutamme jonkin tason, totumme siihen. Sen jälkeen haluamme lisää.
Tai on vain vaikea vaihtaa suuntaa vastakkaiseksi. Monet asiat kultturissamme on nykyään diagnosoitu.
Puhutaan myös kiiresairaudesta. Sairaslomaa siitä ei vielä saa, mutta toivoisin ihmisten miettivän omaa elämäänsä
ja sitä miten sitä oikeasti haluaa elää. Onko kiire kiireen arvoista?
Kun itse aloin hidastamaan elämää lähes kolme vuotta sitten, koin aluksi sekä huonommuutta, että syyllisyyttä siitä,
etten ollut yhtä tehokas ja aktiivinen kuin aiemmin. Olin tottunut määrittämään itseäni toisiin verraten.
Vaati päättäväisyyttä ja ehkä vähän rohkeuttakin alkaa kulkemaan kohti suuntaa, mitä valtavirta ei kulje.
Nopeasti elämää saa myös täyttymään. Olen oppinut, että jos haluaa elää hieman ”hitaammalla” joutuu luultavasti
lopun ikää karsimaan asioita uudestaan ja uudestaan. Hidastaminen vaatii skarppausta. Onneksi kaikkea ei tarvitse karsia.
On tärkeää, että jokainen joka haluaa elämää hidastaa, hidastaa sitä omia lähtökohtia, etiikkaa ja tavoitteita ajatellen.
Voin kertoa että nykyään tuntuu oikeasti luksukselle, että kokee, että aikaa on riittävästi.
Olemme kaikki varmasti kohdanneet käsitteen ”kaikki mulle tänne heti”. Sillä tarkoitetaan nopeaa itsekästä toimintaa.
Emme malta odottaa asioita, vaan haluamme nopeasti tyydyttää omat tarpeemme ja halumme, minkä jälkeen siirrymme seuraavaan haluun
tai impulssiin. Ostamme haluamamme tavarat heti. Syömme haluamaamme ruokaa heti. Jonkun kohdalla käyttäytyminen tarkoittaa
pikavippisuohon uppoamista, jonkun kohdalla yletöntä tavaran hamstraamista. Tietysti on myös heitä, joita rahattomuus
”suojaa” tältä ylettömältä tuhlaamiselta.
Käyn puhumassa mitä itse voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Usein on joukossa joku, joka vetää ”kaikki mulle tänne heti”-kortin esiin.
Puhuja on sitä mieltä, että meidän tulisi lopettaa itsemme ajattelu ja alkaa ajattelemaan toisia. Olen periaatteessa samaa mieltä.
Meidän tulisi huomioida toisemme: kohdella, kuten toivomme itseämme kohdeltavan. Koen kuitenkin, että huono käytös tai järjettömällä
tavalla toimiminen on oire jostain. Oiretta voi hoitaa, mutta tehokkaampaa on hoitaa syy.
Monet meistä eivät tiedä mitä oikeasti haluavat. Varsinkin ruuhkavuosia eläviltä naisilta omat tarpeet ovat jääneet listalla viimeisimmäksi.
Moni sanoo, ettei enää tiedä mitä haluaa, ei tiedä mikä tekee onnelliseksi. Joku on jopa sanonut, ettei osaa enää edes unelmoida.
Suomalainen kulttuuri ei tue unelmointia. Kuten montaa muutakin asiaa kuten onnellisuutta ja positiivisuutta, pidetään unelmointiakin
vain ”jenkkihömppänä”.
Tein hiljattain markkinointitekstiä palveluihini. Luetutin tekstin muutamilla henkilöillä. Yli 60-vuotiaat pyysivät muuttamaan sanan
onnellinen tyytyväiseksi. Lupaako ”onnellinen” sana liikaa? Onko tyytyväisyys hyväksytympää yhteiskunnassamme? Ehkä osa lähipiiristäni
on kuullut onnellisuudesta jo niin paljon minulta, että he hyväksyivät sanan mukisematta. Toisten sanavastoon se sana ei kuulu.
Kun tutustumme itseemme, aitoihin tarpeisiimme ja aitoihin haluihimme, se ohjaa elämää enemmän siihen suuntaan, johon sen toivoisi menevän.
Ei ole helppoa erottaa omaa toivetta kulttuurin syöttämästä toimintamalleista. Kun katsoo mainoksia tulee sieltä paljon sanomaa siitä,
millaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä, puhumattakaan siitä mille meidän tulisi näyttää. Mainoksien ihmiset
ovat aina onnellisia (paitsi mainostaessaan päänsärkylääkettä). Meille syötetään mielikuvaa, että kun teet näin, olet sinäkin yhtä
onnellinen ja hehkuva.
Mainokset antavat meille impulsseja haluta asioita, joita emme tienneet haluavamme. Ostamme tuotteen ja huomaamme, että hetken kuluttua
olemme täysin samalla onnellisuustasolla, kuin olimme ennen ostosta. Mitä tapahtui? Maslowin ”nurinateorian” mukaan uusien tarpeiden
tyydyttäminen synnyttää ainoastaan tilapäistä onnellisuutta, koska ihminen korottaa heti vaatimustasoaan. Se, että saa enemmän, ruokkii
toivetta, että saisi vieläkin enemmän.
Kun tutustumme itseemme ja aitoihin toiveisiimme, voimme muuttaa käyttäytymistä niin, että voimme paremmin. Tyhjän olon sisältään voi hävittää.
Se vaatii kuitenkin itseen tutustumista ja ajallista panostusta.
Taloussanomat väitti kuluvan vuoden huhtikuussa, että Suomessa unelmista ei uskalla puhua kukaan muu kuin Pekka Himanen.
Väitän vastaan ja sanon, että minä uskallan puhua aidoista unelmista ja niin uskaltaa moni kolleeganikin. Maailma muuttuu
ja niin muuttuu Suomikin. Kohta Suomessakin uskalletaan kertoa unelmista ja toiveista, ja kuuntelija osaa tukea ja kannustaa puhujaa aidosti.
Toivotaan aitoa hyvää itsellemme ja toisillemme.
Olemme kaikki erilaisia ja monella tavalla kuitenkin hyvin samanlaisia. Nykyinen kulttuurimme korostaa yksilöä ja yksilön vapautta,
mutta usein kuitenkin teemme asioita aika samalla tavalla. Monet meistä pukeutuvat samaan sosiaalisesti korrektiin muottiin,
mikä pitää meidän sisällä massassa. Kun seuraa yläasteikäisiä nuoria, heillä on runsaasti eri alakulttuureja, joiden sisällä he
ovat suhteellisen samankaltaisia ulkonäöllisestikin. Aikuisilla on myös vastaavia alakulttuureja. Usein niitä vain nimitetään aloiksi.
On IT-ala, rakennusala, hoiva-ala jne... Työympäristömme määrittää pukeutumistamme ainakin työpaikalla. Kuinka monessa työpaikassa tai
sosiaalisessa tapahtumassa hyväksytään rohkeaa erilaisuutta ulkonäössä tai ajattelussa?
Kilpaileminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa. Vanhemmat kehuvat usein jo hiekkalaatikon reunalla kuinka hienoja harrastuksia omalla
lapsella on. Eikä oman lapsen elämän onnellisuudessa ja hyvissä tilaisuuksissa mitään pahaa olekaan. Olen vain miettinyt mitä tapahtuu
niille lapsille joilla ei ole mahdollisuutta tai erityislahjakkuutta erikoistua pienestä pietäen. Mihin menevät ns. ”tavalliset lapset”
opiskelemaan, jos heidän oma lahjakkuutensa tai suuntautuneisuutensa ei näy opintopaikkaa valittaessa?
Kaikilla meillä on erityisiä lahjakkuuksia, useita niitä vain ei pidetä lahjakkuuksina. Koulumaailma vahvistaa ja palkitsee siellä
arvostettavia lahjakkuuksia. Työelämä omien alojen lahjakkuuksia. Jos et ajattele samalla logiikalla kuin muut, olet vaarassa saada
”hölmön leiman”. Se, että emme ehkä ymmärrä jotain henkilöä, ei tarkoita, että hän on tyhmä. Se voikin tarkoittaa, että minä olen
tyhmä – tässä asiassa. Jos luen kirjaa, jonka kirjoittaja on saanut nimeä ja mainetta ansioillaa, uskon varmasti herkemmin,
että ymmärtämättömyyteni on minun vikani. Vaikka se voi myös olla kirjan kirjoittajan vika, joka esim. käyttää ammattislangia,
mikä ei aukea alan ulkopuolisille ihmisille. Meillä tuntuu toimivan päänsisäinen ranking-lista automaattisesti,
minkä avulla arvotamme muita jatkuvasti. Jos hän on ylempänä listalla kuin minä, on hän kunnioitusta saava auktoriteetti.
Muussa tapauksessa voin ohittaa hänen sanomisensa. ”Olenhan itse varmasti fiksumpi.”
Ilkeyskin tuntuu olevan nykyään hyvä piirre. Vai onko se uusi ”lahjakkuuden ala”? Olethan silloin suorasukainen ja sanot vain asian
”niin kuin se on”. Sanot kuitenkin vain mitä sinä itse silloin näet. Jokaisella meistä on oma todellisuutemme, johon vaikuttavat mm.
kokemuksemme, tunteemme, tietomme, taitomme ja toiveemme. Näemme asiat eri lähtökohdista. Television reality-sarjoissa tapellaan
avoimesti ja haukutaan toisia rankasti. Käsikirjoitettuihinkin sarjoihin on tullut yhä lisää hahmoja, jotka ovat todella (- anteeksi etukäteen -)
paskamaisia. Ennen nämä ilkeät hahmot olivat ”pahiksia”, joille kävi lopulta huonosti. Paha sai palkkansa. Nyt he ovat menestyviä
(House) tai rikkaita (Tri Cal Lightman) ja heistä tulee jopa ihmisille esikuvia. Henkilöistä, joita ei monikaan todellisuudessa
haluaisi ystäviksi. Miksi heitä ihannoidaan tv-hahmoina? Miksi ilkeys on hauskaa?
Millainen olisi yhteiskunta, jossa kaikkia ihmisiä kuunneltaisi ja arvostettaisi tasavertaisesti? Valtakunnallisella ja
henkilökohtaisella tasolla. Nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Jos emme tunkisi määritteitä toisiin ihmisiin heidän harrastustensa,
työpaikkansa, elämäntilanteensa tai omien ennakkoluulojemme takia. Kuinka usein kuuleekaan sanat ”Se on vain sellainen nörtti,
urheiluhullu, hihhuli, viherpiipertäjä, kukkahattutäti, nuorisorikollinen”. Emme kuulee toisen sanomaa leiman takaa. Emme halua kuulla.
Valitsemme olla kuulematta. Mitä jos opettelisimme katsomaan toista ihmistä, kuten itseämme toivoisimme katsottavan,
ilman vääriä ennakko-oletuksia. Meillä on suuri tarve vetää kaikki asiat itseemme. Luulemme heidän kuiskuttelevan tai nauravan
itsemme kustannuksella. Ihan turhaan. Iso osa ihmisistä on niin kiinni omassa navassaan, etteivät edes huomaa, että olit paikalla.
Valmennusopettajani Marika Borg opetti meille valmennusoppilaille läsnäolon taitoa. Siitä lähtien olen sitä harjoittanut enemmän ja
enemmän omassa elämässäni. Koen sen kohottavan hyvinvointiani. Tiedän missä menen tällä hetkellä. Valmennusoppilaana huomasin omassa
elämässäni kulkevani paljolti automaattiohjauksella. Ajatukseni olivat menneessä tai tulevassa. Kävin töissä, hoidin kotiaskareet ja
arjen vuodesta toiseen ilman suurempia muistikuvia. Muistan, että minulla oli kiire, olin jatkuvasti väsynyt ja univelkainen.
Läsnäolon opettelusta ja olemassa olevasta hetkestä nauttimisesta siirryin huomioimaan lehtijuttuja Mindfulnessista. Tuttavan vinkistä
löysin Jon Kabat-Zinnin kirjoittamat kirjat, joista otin paljon hyviä ajatuksia, vinkkejä ja harjoituksia omaan elämääni.
Valmennuskoulutuksen aikana minä itse koin, että minun pitäisi koko ajan pyrkiä olemaan ”paras mahdollinen itseni”. Positiivinen, avoin,
läsnä, koko ajan kehittymään. Olinhan opiskelmassa alaa, jossa tavoitteena on olla avuksi muille. Jotta siihen pystyy, on omien asioiden
oltava kunnossa. Kabat-Zinnin opetuksissa tuli minulle uutena tila, joka sallii ja hyväksyy kaikki tuntemukset. On todella lohdullista,
että aina ei tarvitse olla parhaimmillaan. Välillä on huonoja hetkiä ja se on ihan ok.
Lähdin tänä syksynä mukaan Mindfulness CFM®-peruskoulutukseen. Tietoinen läsnäolo on ikivanha buddhalainen harjoitus,
josta Jon Kabat-Zinn in Mindfulness-menetelmän kehittänyt. Tutkimusten mukaan tietoinen läsnäolo eli Mindfulness auttaa stressin ja
epävarmuuden sietämisessä. Lähes kaikki tapaamani ihmiset ovat niin kiireisiä ja stressaantuneita, että haluan kehittää taitojani
pystyä auttamaan heitä paremmin. Haluan myös pitää yllä omaa stressitöntä olotilaani. Itse Mindfulness ajatusmaailma oli minulle entuudestaan
tuttua. Uutena tuli kurinalainen jokapäiväinen Mindfulness-harjoittelu. Paradoksaalisesti sain aluksi hieman
stressiä jokapäiväisesta harjoittelusta.
Olen nyt jonkin aikaa tehnyt säännöllisiä Minfulness harjoituksia. Käytän niihin päivässä lähes tunnin. Teen iltaisin kehomeditaation,
jossa tarkoituksena olisi pysyä läsnä ja hereillä. Rentoudun niin taivaallisesti, että lähes järjestelmällisesti nukahdan, olin
makuuasennossa tai en. Parasta on se, että Mindfulness-filosofian mukaan harjoituksia ei voi tehdä väärin, joten nautin täydellisestä
rentoutumisestani. Kuulemma ajan kanssa hereillä pysyminen alkaa onnistumaan paremmin. Harjoitus on selkeästi parantanut uneni laatua,
koska jokaöiset heräämiseni ovat jo parissa viikossa vähentyneet.
Teen myös harjoitusohjelman mukaan joogaharjoituksia, joissa on tavoitteena olla läsnä liikkeessä. Liikkeet tehdään rauhallisesti
eivätkä ne ole vaikeita. Tämän harjoituksen olen huomannut itselleni vaikeaksi. Tunnen halua kiirehtiä. Ajatukseni pomppivat kaikkeen
siihen mitä voisin juuri nyt olla tekemässä. Tunnen halua listata mieleen tulevia asioita ylös, jotta en unohtaisi niitä.
Tunnenko syyllisyyttä, että joogaan ”rauhassa” keskellä päivää? Luultavasti. Meihin moneen on iskostunut syvälle jatkuva
”tarpeellisena-olemisen”- tarve.
Uskon tästä tulevan itselleni oppimisen vuosi. Toivon oppivani rauhoittumaan vielä enemmän ja nimenomaan ajatuksen tasolla.
Vaikka harjoitukset ovat ”vain” meditointia ja joogaa, ovat ne haastavia. Haastena on nimenomaan ajan otto ”vain olemiseen”.
Kuinka moni meistä antaa itselleen luvan vain olla? Jos niin teet, ole iloinen itsesi puolesta. Hoidat hyvinvointiasi tehokkalla
ja miellyttävällä tavalla. Kabat-Zinnkin kehottaa varaamaan päivittäin aikaa vain olemiseen. Yksi ensimmäisistä Minfulness-harjoituksista
on pysähtyä, istua alas ja kiinnittää huomio omaan hengitykseen.
Itse koulutuspäivät ovat olleet miellyttäviä. Olemme koko päivän lattialla mattojen, tyynyjen ja peittojen kanssa kauniissa ja
rauhallisessa ympäristössä. Teemme erilaisia harjoituksia ja puhumme kokemuksistamme: hyvistä ja huonoista. Lounaan syöminenkin on
meditaatioharjoitus. En ole ikinä osallistunut niin rentoon koulutukseen, vaikka koulutus on tarkkaa kaavaa mukailevaa.
Kuinka usein sinä olet ottanut päiväunet jokaisena koulutuspäivänä hyvällä omallatunnolla monien opiskelutovereiden rauhassa tuhistessa vieressä?
Positiivisia tunteita siis tarvitaan, mutta mistä niitä voi ”ostaa”, jos ei ole hyvällä tuulella.
Voimmeko tietoisesti tuottaa itsellemme positiivisia tunteita?
On ihanaa vastata kysymykseen, että kyllä voi. Positiivisia tunteita voi tuottaa itselleen ja toisille täysin tietoisesti.
Niitä saadaan aikaan laboratoriossakin, joten miksi ei samaan pystyttäisi normaalissa elämässä.
Yksi tapa kohottaa tunnetilaa, on antaa pieni lahja. Voit antaa itsellesi lahjan koska vain, kun tarvitset mielen nostatusta.
Lahja voi olla vaikka pieni rauhallinen lepohetki. Sen ei tarvitse aina olla jotain ostettua. Voit myös antaa itsellesi lahjaksi
lupauksen pitää itsestäsi parempaa huolta tai olla itseäsi kohtaan lempeämpi. Ystävää tai työtoveria on myös helppoa ilahduttaa pienellä
lahjalla. Jos sinulla on käyttökelpoista tavaraa, mitä et itse tarvitse, kysy onko siitä iloa toiselle. Mehän ilahdumme jo siitäkin,
että meitä on ajateltu.
Musiikki vaikuttaa tunteisiimme vahvasti. Oletko joskus katsonut pelottavaa elokuvaa ja huomannut pelon hälvenevän, kun laitoit äänen pois?
Musiikki on tutkitusti yksi nopeimmista keinoista vaikuttaa mielialaan. Itselläni on iPodissa erityinen soittolista itselleni toimivista kappaleista.
”Apu” on aina valmiiksi mietittynä lähellä, jos kaipaan piristystä.
Hellyttävien eläinkuvien katselu vaikuttaa myös mielialaan positiivisesti. Varsinkin pentukuvat ovat tehokkaita.
Myös kauniit maisemakuvat piristävät mieltä. Ei ihme, että sähköposteissa kiertävät vuodesta toiseen samat powerpointit,
joissa on kaunista musiikkia yhdistettynä upeisiin maisemakuviin ja aforismeihin tai musiikkia ja eläinten pentukuvia.
Myös lasten kanssa leikkiminen nostaa onnellisuuden tunteita nopeasti. Tämä ehkä edellyttää, että on oikeasti läsnä lasten kanssa,
eikä ole kiire jonnekin muualle. Pienillä lapsilla on ihana näkökulma maailmaan. Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Pienetkin asiat.
Heidän kanssa ollessa voit itsekin katsella maailmaa, kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Tiedä vaikka huomaisit jotain ihan uutta ympäriltäsi?
Kun tiedät miten tunteisiin voi vaikuttaa, on sinun päätöksesi millä tuulella haluat olla.
(Ei puututa nyt akuutteihin kriisitilanteisiin tai muihin vastaaviin.) Olon ei tarvitse olla ratkiriemukas joka päivä, mutta elämä on helpompaa,
kun olo on kevyempi. Kokeile, jos et usko!
ITSETUNTOA, PYSTYVYYTTÄ JA POSITIIVISIA TUNTEITA 1.9.2010
Jokainen sukupolvi tuntuu pitävän nuorempaa sukupolvea omaa sukupolvea huonompana. Milloin heitä on nimitetty pullamössösukupolveksi,
milloin Generation X:ksi, Y-sukupolveksi ja nyt MeWe-sukupolveksi. Hyvyys ja huonous tietysti tulevat aina katsojan näkökulmasta.
Hs.fi
ja yle.fi
julkaisivat pienet jutut tutkimustuloksesta, missä todettiin, että vanhat ihmiset haluavat lukea huonoja uutisia nuorista,
koska se nostattaa heidän itsetuntoaan. ”55 - 60 -vuotiaat eivät puolestaan olleet kiinnostuneita omaa ikäryhmäänsä koskevista uutisista,
eivätkä nuoria koskevista positiivisista uutisista. Sen sijaan vanhempi ikäryhmä luki mieluiten nuoria koskevia ikäviä uutisia.
Uutisvalinnan jälkeen tutkimukseen osallistuneet vastasivat kyselyyn, jolla testattiin heidän itsetuntoaan. Nuorten ryhmän itsetunnossa
ei havaittu muutosta. Sen sijaan vanhemman testiryhmän itsetunto koheni nuoria koskevien negatiivisten uutisten lukemisen jälkeen.”
Voisiko näillä kahdella asialla olla yhteistä pohjaa? Syytetäänkö seuraavaa sukupolvea huonommaksi, jotta oma olo paranisi?
Juttu tuli mieleeni aamulla, kun oli ulkoiluttamassa koiriamme. Vastaani käveli noin 80-vuotias pappa. Kohdallani hän otti kävelysauvat
pois käsistään ja näytti minulle keskisormea. Sitten hän laittoi kävelysauvat takaisin käsiin ja jatkoi matkaa. Ensimmäinen reaktioni
oli nauraa. Koko tapaus oli niin yllättävä ja hullunkurinen. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä mitä hän yritti minulle sanoa ja
mikä oli hänen motivaationsa. En muista häntä aiemmin kohdanneeni. En käytä samoja reittejä joka aamu. Oliko hänellä niin paha olo,
että se oli kerrottava satunnaiselle vastaantulijalle jollain tavalla?
Miksi me arvostelemme niin ankarasti toisiamme? Onko meillä sisäänrakennettu tarve tuntea paremmuutta? Jos oma pystyvyyden tunne on kohdallaan,
ei tarvetta toisen arvostelemiselle pitäisi olla. Hyvä pystyvyyden tunne on se, mikä auttaa meitä jopa toista pärjäämään paremmin,
vaikka lähtökohdat olisivat samat. Se joka uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa, saa enemmän aikaiseksi.
Samainen Silvia Knobloch-Westerwick, jonka tutkimustuloksia yllä avattiin, on huomannut, että ihmiset valitsevat lukea enemmän juttuja,
jotka ovat samalla linjalla heidän oman kantansa kanssa. Ihmiset eivät halua haastaa näkökulmaansa. Miten tällainen käyttäytyminen
tulee muuttamaan maailmaa jossa elämme? Eriydymmekö vielä enemmän toisista sukupolvista, kulttuureista ja erilaisista ryhmittymistä?
Miten voisimme edistää suvaitsevaisuutta ja ”suuremman kuvan” katsomista?
Professori Barbara Fredrickson North Carolinan Yliopistosta on saanut mielenkiintoisia tutkimustuloksia positiivisista tunteista.
Positiiviset tunteet tekevät meidät avoimemmiksi, jolloin huomaamme asiat laajemmassa mittakaavassa. Positiiviset tunteet muuttavat
näkökulmaamme! Ehkä kysymys onkin miten voimme lisätä positiivisia tunteitamme?
Luin hiljattain Carl Honorén kirjan Perhe paineessa. Mieleeni tuli erään sukulaisen koulun kevätjuhla, jossa olin viime keväänä.
Yhden harrastekerhon vetäjä palkitsi kaksi ylioppilasta stipendillä. Stipendin saaneita kehuttiin muunmuassa sillä,
etteivät he koskaan olleet olleet poissa kerhosta minkään tekosyyn, esimerkiksi sairauden tai koeruuhkan, takia.
Olin järkyttynyt. Kyllä nuoren pitää pystyä rauhoittamaan ohjelmaansa, jos tahti on liian kova.
Ei alle kaksikymppisen tarvitse uuvuttaa itseään koulutyöllä ja harrasteilla. Eikä kipeänä harrasteisiin tulemisen arvostus ole tervettä.
Honoré kertoo kirjassa amerikkalaisesta Ridgewoodin kaupungista, jossa vanhemmat heräsivät lasten ja nuorten liian kovaan tahtiin koulun,
läksyjen, harrastusten ja muiden vaatimusten parissa. He kehittivät vuosittaisen Ready, Set, Relax (suom. Paikoillanne, Valmiit, Rentoudu)
päivän, jolloin lapsille ei tule läksyjä koulusta, ja vanhemmat tulevat ajoissa töistä kotiin. Nettiä tutkaillessani löysin useita positiivisia
kirjoituksia päivästä, mutta myös huomioita kuinka yksi päivä rauhallisempaa elämää vuodessa ei riitä. Toivottavasti se yksi päivä kuitenkin
herättää perheitä miettimään perheen omaa aikataulua ja mahdollisesti tekemään muutoksia tarvittaessa. Useat vanhemmat vaativat lapsilta ja
nuorilta Amerikassa paljon, koska sosiaalinen paine ajaa miettimään yliopistohakemusta jo päiväkoti-ikäisille. Kilpailu on raadollista.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lapsilta ja nuorilta on kadonnut 12 tuntia vapaa-aikaa 1970-luvun lopun ja vuoden 1997 välillä.
Tuon ajan vie ilmeisesti organisoitu harrastustoiminta. Lasten vapaa leikkiminen ja pelaaminen omilla säännöillä, ilman valvovaa aikuista,
alkaa olla Yhdysvalloissa harvinaista. Pelko lasten turvallisuudesta ajaa lapset valvottuihin harrastekerhoihin. Onneksi meillä Suomessa
vielä annetaan lasten leikkiä pihalla ilman aikuisia. Aikuinen onneksi yleensä löytyy läheltä. Tosin monesti kavereiden löytäminen
meilläkin on vaikeaa, koska niin monet ovat harrastuksissaan iltaisin. Olen alkanut kuulla kertomuksia, kuinka jokin harrastus on
keskeytetty sen takia, että treeneissä olisi pitänyt käydä viisi kertaa viikossa ja poissaoloista tulee ”sakkoa”. Edes sukulaisen synttärit
eivät ole hyväksyttävä syy olla poissa harjoituksista.
Kun poikani täytti kymmenen vuotta, pidimme hänelle viimeiset ”kaverisynttärit”. Olimme vuokranneet Santahaminen Upseerikerholta tilat.
Ympäristössä oli poikia kiinnostavia tykkejä ja muita sotaan liittyviä autoja ja patsaita. Muistan kuinka hämmästyin sitä,
että lapset eivät osanneet leikkiä keskenään sisällä eivätkä ulkona, ilman järjestettyä ohjelmaa. Yksi lapsi tuli valittamaan minulle
ohjelman puutteesta. Yritin kertoa kuinka paljon heillä oli tila ympärillään tehdä mitä halusivat, mutta mitään spontaania ei syntynyt.
Onneksi olin pyytänyt Santahaminassa työskentelevää ystävää pitämään lapsille pienet leikkimieliset sulkeiset. Sotilaallinen
komentaminen oli menestys. Olisin luullut, että vapaa leikkiminen olisi ollut hauskempaa.
Katoaako lasten luovuus liiallisen järjestetyn ohjeman myötä? Konsolipelien kulku on valmiiksi määrättyä. Harrastetoiminnassa yleensä
ohjaaja kertoo miten toimitaan. Monen lapsen ja nuoren elämä on niin aikataulutettua, ettei lapsen omalle valinnalle tunnu jäävän juurikaan tilaa.
Kun tilaa on, osako lapsi sitä enää käyttää. Tästäkö johtuu osittain, ettei moni aikuinenkaan enää itse tiedä mitä haluaa?
Kilpailuhenkisyys on tullut suomalaiseenkin perhe-elämään. Lasten harrasteilla kehutaan jo hiekkalaatikkojen reunoilla.
Oman alueemme yläaste ei tunnu kelpaavan paikallisille vanhemmille, jotka ilmoittavat lapsensa kauempana oleviin ”hienompiin” kansainvälisiin
ja urheilupainotteisiin kouluihin. Suomalaiset lapset pärjäävät vuodesta toiseen erittäin hyvin kansainvälisssä oppimistutkimuksissa.
Koulusysteemimme on tuottanut hyvää tulosta ja sitä arvostetaan monissa muissakin maissa erittäin korkealle. Annetaan lasten
ja nuorten nauttia myös vapaudesta olla tai olla tekemättä, sekä ennen kaikkea nuoruudestaan.
Vaikka arki jo alkoikin, on loma vielä vahvasti mielessäni. Mieleeni on jäänyt elämään hetki,
kun istuin mieheni pikkusiskon kanssa heidän omalla rannallaan Ylä-Savossa. Aurinko paistoi, järven vesi
ja ilma oli lämmin. Istuimme veden rajassa ja katselimme kaukaisuuteen. Koirat metsästivät onnellisina perhosia vieressämme.
Kehuin ääneen maiseman meditatiivisuutta ja kauneutta. Miten mitään ei päällisin puolin tapahdu,
mutta kun katsoo tarkasti on luonto täynnä touhua. Silloin tällöin ison kalan molskahdus havahduttaa ”hereille”.
Olisin voinut istua paikoillani järvenselkää tuijottaen vaikka kuinka pitkään. Mieheni pikkusisko sanoi,
ettei taida osata arvostaa näkymää, koska se on hänelle arkea. Aivan! Miten moni ihana asia arjessamme jääkään meiltä huomiotta,
kun se häviää ”arjen jalkoihin”.
Lupasin itselleni loman alussa, että aion selvittää itselleni, mistä oma lomatunnelmani syntyy.
Uskon juuri viettäneeni elämäni kesän. Osasyyllinen lienee mahtava kesäsää, mitä kesti ja kesti. Kaikki sadepäiville
jätetyt rästityöt ovat edelleen rästissä, koska sadepäiviä ei yksinkertaisesti ollut. Sään kautta luonto on tullut
lähelle varmastikin meistä jokaista. Uutisissa ovat vilkkuneet superhelteet, ennätyskuivuudet sekä pelottavat myrskyt
syöksyvirtauksineen. Luonto ohjaa meitä ja välillä näyttää voimansa.
Sain oman lomatunnelma-listani valmiiksi.
1) Ei aikataulua, ei velvotteita tai rästilistaa
Emme suunnitelleen kovinkaan montaa lomapäivää. Söimme, kun tuli nälkä. Lähdimme retkeilemään, kun se tuntui hyvälle.
Jokainen päivä alkoi ”puhtaalta pöydältä” ilman suurempia velvotteita.
2) Läsnäolo
Olin läsnä jokaisessa päivässä. Yritin aistia mitä ympärilläni tapahtuu. Huomioida tapahtumat.
3) Tein asioita joista nautin
Mitä sitten, jos minä pidän asioista, joita muut pitävät hölmöinä. Kulutin aikaani niin kuin minä halusin.
Sanoin ”ei” kutsuihin, jotka eivät innostaneet minua. Kerroin rehellisesti miksi. Kukaan ei tietääkseni loukkaantunut.
Olen edelleen hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
4) Rennompi asenne
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Yritin antaa itselleni anteeksi siivoamisen karttamisen. Olimme pihalla enemmän kuin sisällä,
joten miksi sisällä olisi pitänyt olla supersiistiä?
5) Auringonpaiste
Kruunasi loman. Valo antaa voimaa. Tutkimusten mukaan me pohjoisen ihmiset olemme paremmalla tuulella aurinkoisina päivinä.
Meille valo ei ole itsestäänselvyys. Olen kuulluut monia kommentteja, kuinka ihmiset ovat sanoneet kerrankin levänneensä lomalla.
Ehkä upea sää esti työn tekemisen loman aikana. Ehkä työsähköpostien tutkailu tuntui unohtuvan paremmin tänä kesänä.
Niinpä myös kolleegojen häiristeminen kesken loman on saattanut olla vähäisempää?
Millainen on sinun lomatunnelmalistasi? Voitko hyödyntää sitä arjessa vaikka keskellä työpäivää? Minä laitan parhaimman
ja voimastunteisimman valokuvan tietokoneeni työpöydälle muistuttamaan, miten voin pienillä tauoilla mennä ajatuksissani
”lomaoloon” ja hetkellisesti rentoutua täysin. Pienet hengähdystauot auttavat jaksamaan ja lisäävät luovuutta
ja tuottavuutta työpaikallakin. Pienet hengähdystauot todella auttavat jaksamaan.
Vietin lomalla aikaa Ylä-Savossa mieheni lapsuusmaisemissa. Ensimmäisen vuorokauden vietimme sähköttömästi myrskyn jäljiltä.
Hauskinta oli peseytyminen vanhanaikaisesti rantasaunassa, koska talossa veden lämmitys toimii sähköllä.
Järven vesi oli lämpimämpää ja puulämmiteisestä kiukaasta sai kuumaa vettä. Hiljaisuus oli ihanaa lepoa korville.
Kukaan ei pelannut tietokoneella, eikä televisio melunnut. Ainoa todellinen harmi meille sähkökatkosta,
oli jääkaapin ja pakastimien lämpeneminen. Viereisillä maatiloilla tilanne ei ollut yhtä romanttinen.
Navetat toimivat pääasiallisesti sähköillä, joten lehmät ehtivät jo huutaa tuskissaan lypysyajan ohituttua,
ennenkuin agregaatit saatiin toimimaan, myrskykyn iski juuri hieman ennen lypsyaikaa.
Ennen kuin tutustuin aitoon maalaiselämään mieheni kautta, ennen ollut ajatellut kaupunkilaisissa ja maalaisissa olevia
stereotyyppisiä eroja. En koe omanneeni ennakkoluuloja toisenlaista elämäntapaa vastaan. Olen niihin kuitenkin paljon
törmännyt näiden ”tutustumisvuosien” aikana. Olen myös itse saanut ennakkoluuloja osakseni maaseudulla,
koska olen kaupunkilainen ja vieläpä oletetusti pahasta Helsingistä. Ennemmin tai myöhemmin, kun annetaan todelliselle
ihmiselle mahdollisuus näyttäytyä ennakkoluulojen ja stereotypioiden alta, löytyvät aidot ja mukavat ihmiset.
Asumme kohtuullisen pienessä Suomessa, emmekä tunnu löytävät ymmärrystä ja yheteistyötä toisemme kesken.
Aluelliset jaot vallitsevat jopa kaupunkien sisällä. Keskustelupalstoilla haukutaan milloin Itä-Helsinkiä ja milloin Espoota.
Joku kehuu, ettei ole koskaan ylittänyt Kulosaaren siltaa idän suuntaan. Emme todellakaan ole ainoa kansa, joka näin käyttäytyy.
Historian sodat ja valloitukset näkyvät vieläkin monen kansan ajatteluissa, vaikka sodista olisi vuosisatoja.
Kun ensimmäistä kertaa vierailin Savossa, oli hyvin leveästä murteesta mahdotonta ymmärtää kaikkea. Vuoden kuluttua
innoistuin siitä, että ymmärsin jo kaiken mitä minulle puhuttiin! Mitä enemmän vietän Savossa aikaani,
sitä enemmän savolainen ääntämys siirtyy paikalla ollessani omaan puheeseeni. Tänä kesänä huomasin ”viäntäväni” enemmän kuin koskaan.
Johtuuko se siitä, että alan mukautua savolaisuuteen? Se ei enää tunnu vieraalle ja erilaiselle. En huomaa mitään ihmeellistä
eroa ajattelussani siitä olenko kotona vai Savossa. Molemmissa on hyvä olla.
En sano, että maalaisuus on parempaa kuin kaupunkilaisuus. Tai että, kaupunkilaisuus olisi parempaa kuin maalaisuus.
Mielestäni molemmat elintavat sisältävät suuria rikkauksia, joista on hyvä oppia ja jakaa. Tarvitsemme molempia.
Maalta me kaupunkilaiset saamme ruokamme. Siellä yhteys luontoon on vahva. Moni kaupunkilainen ”pakenee” luonnon
helmaan loma-ajoiksi. Moni menee kotiseuduilleen, moni kesämökille. Kaupunkeihin lähdetään viihtymään vaikka konsertteihin
tai huvipuistoihin, kokemaan kulttuurielämyksiä ja nauttimaan erilaisista mahdollisuuksista shoppailun ja ruokailun parissa.
Meidän tulisi yrittää löytää yhtäläisyyksiä toisistamme, mitkä auttavat yhteistyön ja yhteisen tavoitteen syntymistä.
Maaseudulla olen itse nähnyt suurinta yhteisöllisyyttä. Olen iloinen, että poikani on pienestä pitäen nähnyt millaista
on työnteko maaseudulla, sekä myös osallistunut siihen ajoittain. Maalla eivät työpäivät jää kahdeksaan tuntiin.
Usein aloitetaan aikaisin aamulla ja lopetellaan lähellä keskiyötä, kun säät suosivat jotain tiettyä työvaihetta.
Suvun lapset ja nuoret ovat mukana muunmuassa peltotöissä mahdollisen oman työnsä ohessa. Naapureita autetaan.
Kalliita maataloudessa tarvittavia koneita ostetaan yhdessä ja peltoja hoidetaan yhdessä. Huolehditaan ilman kilpailuhenkeä,
että kaikki saavat tarvittavat työt tehdyksi.
Vastaava yhteisöllisyys olisi erittäin arvokasta myös missä tahansa yrityksessä. Se edesauttaisi ylläpitämään
hyvää työilmapiiriä ja varmistaisi, että kaikki osa-alueet toimivat moitteettomasti oikean tavoitteen edesauttamiseksi.
Nelson koirastamme kuoritui oikea lehmipaimenkoira.
Positiivisuus on iso sana monelle suomalaiselle. Sitä ei juurikaan liitetä kansalaisuuteemme tai kulttuuriimme.
Jotkut liittävät positiivisuuden jopa keinotekoisuuteen ja pakenemiseen todellisuudesta.
Minä koen valitun positiivisuuden olevan vastuun ottamista omasta mielialasta. En itse aiemmin kokenut olevani positiivinen ihminen.
Ennemmin olisin kuvannut itseäni negatiiviseksi tai vähintään pahimmat mahdollisuudet kartoittavaksi. Mikä sitten muuttui ja miksi?
En tiedä olinko koskaan varsinaisesti kateellinen iloisille ja positiivisille ihmisille. Tajusin olevani helpommin huolestuvampi
ja siksi ehkä varautuneempi. Kun tein elämänmuutokseni päätin samalla alkaa luottamaan tulevaisuuteen ”sokeasti”.
En anna mielessäni tulevaisuudelle muita mahdollisuuksia kuin onnellinen. Tiedän, että elämään kuuluu vastoinkäymisiä,
ja että elämä välillä satuttaa. Kokonaisuutena annan tulevaisuudelle pääasiallisesti positiivisen ja onnekkaan odotusarvon.
Luotan, että asiat aina ”lutviutuvat” ja hyviä asioita on edessäni.
Tämä pieni päätös on vaikuttanut elämääni valtavasti. Oloni on kevyempi. Jaksan paremmin. En huolestu tulevaisuudesta,
vaikka mitään varmaa ei olekaan tiedossa. Luottamus tuottaa hyvän odotusta tulevalle. Annan hyville asioille mahdollisuuden tapahtua,
kun en odota pahinta tapahtuvaksi. Jos odottaisin ikäviä asioita, en välttämättä edes huomaisi hyviä mahdollisuuksia ympärilläni.
Edelleenkin tiedostan mahdolliset ”vaarat” ympärilläni, mutta en anna niiden estää minua elämästä.
Ennen kuin ”uusi elämäni” todella lähti vauhtiin jouduin myös antamaan anteeksi kaikki menneisyydessä tapahtuneet ikävät asiat.
Anteeksi antaminen ei ollut helppoa. Varsinkin kun jouduin antamaan anteeksi ihmisille, jotka eivät ole anteeksi
pyytäneet tai eivät tiedosta tehneensä mitään väärää. Anteeksi antaminen avasi minulle puhtaan pöydän ja poisti ison takaan
harteiltani. Pystyn katsomaan menneitä lempeydellä ja ymmäryksellä, enkä enää kuljeta katkeruutta mukanani.
Tulevaisuudenuskooni nivoutuu myös elämän merkityksellisyys. Kun koen löytäneeni oman tehtäväni tälle elämälle, niin uskon,
että minulle annetaan myös mahdollisuus toteuttaa sitä. Olen kiitollinen, että nykyään omassa työssäni pääsen näkemään ihmeitä,
joita asiakkaat elämässään toteuttavat. Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, jotka ensimmäisten tapaamisten aikana vain itkevät
elämänsä kurjuutta, eivätkä näe ulospääsyä tilanteesta. Tapaamisiemme aikana he kehittävät itselleen uuden käsikirjoituksen
elämälle ja lähtevät sitä toteuttamaan. Jos heille olisi aluksi sanottu mitä heidän elämässään tulee tapahtumaan,
he eivät sitä luultavasti olisi uskoneet.
On ihmeellistä mitä usko omaan itseensä saa aikaiseksi. Pieni muutos ajattelutavassa voi muuttaa elämää 180 astetta.
Kukista sinäkin oma sisäinen kriitikkosi ja anna itsellesi mahdollisuus toteuttaa unelmiasi. Jokainen päivä voit valita
uudelleen millainen ihminen haluat olla. Olen päivittänyt nettisivuilleni
kirjavinkit nyt aihepiireittäin, joten sieltä on helppo löytää kirjoja omien unelmien tavoittamisen tueksi.
Useimmat kirjoista löytyvät kirjastosta.
Ilo on tärkeä osa elämäämme. Se tekee elämästä kevyempää ja helpompaa ja antaa meille lisää elinpäiviä.
Ilo saattaa jopa ennaltaehkäistä sairauksia. Miksi iloitsemista ei ole tehty helpommaksi? Vai onko se?
Onko meidän kulttuuriperimämme se, joka ohjaa meitä olemaan vakavia? Erilaiset sananlaskut kertovat muunmuassa ”turhannaurajista”
ja ”itkusta, joka tulee pitkän ilon jälkeen”. Tai voimme miettiä monen iskelmän sanoja, kuinka ne kertovat esimerkiksi
menetetyistä rakkauksista. Nämä sanat ympärillämme muokkaavat ajatteluamme ja mielialaamme huomaamattamme.
Etsittykään ilo ei ole päälle liimattua höttöä, vaan ilon voi löytää tarkoituksellisesti ihan arkisistakin asioista.
Pysähdy hetkeksi ja huomaa asiat ympärilläsi. Kesällä lähellämme on pieniä luonnon ihmeitä. Kaupungissakin voi ihailla
linnunpoikasten ensi lentoja sekä kauniita perhosia. Nauravat lapset puistoissa ja rannoilla tuovat hymyn huulille.
Voit hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka saavat sinut nauramaan. Tai katso hauska elokuva tai lue hyvää kirjaa.
Hymyile vaikka väkisin. Aivosi lukevat sen hyväksi tuuleksi ja mielialasi muuttuu paremmaksi.
Entä osaatko sinä iloita toisen puolesta? Usein kysymme toisiltamme ”Mitä sinulle kuuluu” ja odotamme vastaukseksi
vähättelyä ja ikäviä asioita. Meitä on kehoitettu ”pitämään kynttilä vakan alla”, eikö totta? Mitä jos tuttava kertookin
kohdanneesta onnenpotkusta tai pitkäaikaisen unelman saavuttamisesta? Osaathan sanoa ”kuinka hienoa”, ”olet sen ansainnut”
tai ”olen niin iloinen puolestasi”. Kun joku kerrankin rohkenee kertoa hyviä uutisia, olisi kurjaa torpata toisen
ilo hiljaisuudella tai kateudella. Maailmassa ei ole vakio määrää hyviä asioita. Hyviä asioita on rajattomasti
ja niitä syntyy koko ajan lisää. Mikä toiselle tapahtuu, ei ole sinulta pois. Hyvä synnyttää hyvää.
Positiivisuus luo lisää positiivisuutta.
Ilo tarttuu ihmisestä toiseen. Sinä voit valita oman käytöksesi jokaisessa tilanteessa. Voit mennä mukaan toisen iloon ja
samalla siitä tartuu sinullekin hyvää mieltä. Hyödyt hyvästä tuulestasi itse eniten. Ja jos oikein kadehdit tuttavaasi,
voit käyttää häntä oman inspiraatiosi lähteenä. Kysy miten hän on saanut tilanteen aikaiseksi. Mieti mitä itse oikeasti haluat
ja miten sen voisit saavuttaa. Ilo on lähelläsi. Ota se kiinni.
Koiramme Amadeus ja Nelson kisaavat iloisina pihalla narunpätkän kanssa. Heidän elämänsä on ihastuttavan helppoa ja yksinkertaista.
Pieni narunpätkä tuo iloa pitkäksi aikaa. Vastaavalla tavalla lapset löytävät mielenkiintoista tutkittavaa tuntikausiksi.
Miksi moni aikuinen ei löydä enää edes omaa itseään? Mistä löytäisi itselleen merkityksellistä elämää?
Merkitykselliset asiat elämässämme tuovat meille hyvää mieltä ja hyvinvointia. Kun teen asioita, joita pidän tärkeinä,
tuottavat ne minulle iloa. Mikä on sinulle tärkeää? Mitä voisit tehdä vaikka ilmaiseksi? Merkityksellisen asian ei tarvitse olla iso.
Sinun ei tarvitse pelastaa koko maailmaa. Pienilläkin asioilla on merkitystä. Kun teet oman pienenkin osasi sinulle merkityksellisen asian eteen,
tunnet olevasi osa kokonaisuuta. Olet ”mukana”.
Minua inhottaa kaduille heitetyt roskat. Roskakori voi olla näkösällä metrien päässä ja silti roskia heitellään kaduille, poluille,
puistohin, rannoile ja metsiin. Olen kesän aikana ihmetellyt isojen mehutölkkien ja paistopussien määrää kaduillamme.
Kuinka piittaamaton ihmisen täytyy olla, jotta hän kehtaa heittää niin ison ja näkyvän roskan maahan? Ihan kuin välitämisemme
olisi kuollut siinä kohtaa, kun olisi tarkoitus pitää huolta yhteisistä asioistamme. Miten niin monet suurkaupungit
pysyvät siisteinä suurista asukas- ja turistimääristä huolimatta, mutta me helsinkiläiset olemme näin sottaisia?
Keräilen koiriemme kakat pusseihin ja kiikutan ne roskiin. Samalla keräilen muita roskia matkan varrelta. Välillä nauran mielessäni,
että minua pidetään paljon syövänä ja juovana, kun aina lenkillä olessani kannan tyhjiä tölkkejä ja pikaruokapahveja käsissäni.
Olen miettinyt, että ehkä pitäisi joku kerta ottaa mukaan iso muovikassi ja hanskat, kerätä kaikki vastaantulevat roskat,
ja kotiin tultua kaataa roskat kasaan ja valokuvata se. Pieneltä kävelylenkiltä löytyy varmasti roskia yhden perheen
vuorokausiroskamäärän verran.
Minulle on merkityksellistä, että kerään roskia pois tien poskista, kuin että jäisin vain paheksumaan asiaa.
Vaikka en pysty muuttamaan koko maailmaa, pystyn pienellä toiminalla vaikuttamaan omaan asuinympäistööni ja olotilaani.
Kun teen, vaikutan asiaan. On myös mukavampaa lähteä seuraavalle lenkille koirien kanssa,
kun ei ihan samoja roskia joudu katselemaan.
Iloitsen myös lähiseudulla tapahtuneesta asukkaiden aktivoitumisesta yleisen siisteyden suhteen.
Yhä useammassa pientalon roskakorissa on merkki, että siihen saa jättää pussitetut koiran jätökset.
Näin pienellä teolla meistä jokainen voi vaikuttaa omaan ympäristöön. Minut saa jokainen koirankakkaroskis-merkki hyvälle tuulelle
ja hymyilemään. Iloitsen ihmisten aktivoitumisesta. Siitä, että päätämme toimia, vaikka naapuri ei tekisikään samoin.
Roska päivässä –liike on tehnyt hienoa työtä jo kymmenen vuotta.
Haluatko sinä olla ihminen joka osallistuu? Päätä mitä asiaa sinä haluat muuttaa ja vaikuta asiaan omalla tavallasi.
ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT TUHLATTAVAKSI NOPEUTEEN 13.7.2010
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi nopeuteen.” on sanonut jo edesmennyt kirjailija Edward Abbey. Kuinka totta! Huomaan ajattelevani usein
”sitten kun”-tavalla. Sitten kun pääseen sinne konserttiin, sitten kun loma alkaa, sitten kun näen läheiseni uudelleen, sitten kun...
Minun pitäisi muistaa olla läsnä olemassa olevassa hetkessä. Nauttia hetkestäni juuri nyt. Jos vain odotan pääsyä konserttiin,
mikä on vaikka kolmen päivän kuluttua, menetänkö kolme ihania mahdollisuuksia pursuavaa päivää odottamalla jotain?
Saatan jopa ladata liian suuria odotuksia tapahtumalle, mikä voi aiheuttaa pettymyksen?
Tutkimusten mukaan ihmisen onnellisuuden taso nousee, kun suunnittelee ja odottaa lomaa. Suunnittelu ja odottelu ei siis ole ihan turhaa,
mutta tästä nykyisestä hetkestäkin olisi hyvä oppia nauttimaan, vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan. Tutkijoiden mukaan tässä hetkessä
eläminen lieventää stressiä ja parantaa immuunipuolustusta. Suorituspainotteinen kulttuurimme ajaa ihmisiä suorittamaan jokaista päivää,
viikonloppua ja jopa lomaa. On hyvä oppia suodattamaan suorittaminen omasta elämästä. Olla vain tuntematta syyllisyyttä siitä,
ettei juuri nyt saa mitään konkreettista näkyvää aikaiseksi.
Usein kysymme toisiltamme ”Koskas aiot suorittaa opintosi loppuun”, ”Mitä ammattia harjoitat”, ”Mitä olet saanut aikaan”,
”Millaisella autolla ajat”, ”Mitä lapsesi harrastavat”... Kysymyksillä arvoitamme toisiamme heidän titteleidensä ja saavustustensa kautta,
kun meidän tulisi arvostaa jokaista sellaisena kuin hän on. Keräämme titteleitä ja saavutuksia – kilpavarustelemme, mikä johtaa loppuun palamisiin
ja elämän turhaan kiireellisyyteen.
Olen tainnut hurahtaa ”hidastamiseen”. Huomaan sen. On jopa hauskaa, että entisenä stressaajana ja suorittajana, voin käyttää ”hitaammin elämistä”
eräänlaisena ”tekosyynä” jättää asioita huomiselle. Entinen minäni teki kaiken heti, aina kun se oli mahdollista. Nykyinen minäni
osaa antaa asioiden ollakin. Eilen maalasin portin ulkopuolelta ja nyt osaan kaikessa rauhassa katsella pihalta sitä maalaamatonta,
rumempaa puolta. Tämä on henkilökohtaista edistystä mistä voin iloita.
Vedin IT-alan nosujohteista yritystä kuutisen vuotta. Nyt jälkeenpäin en muista noista vuosista kovinkaan paljoa. Parhaiten muistan lomat.
Niiden muistamiseen auttaa luonnollisesti myös valokuvat. Suren hieman niiden vuosien ”menetystä”. Poikani oli vielä kovin pieni:
tarha- ja ala-asteikäinen. Iloitsen, että perhe oli tuolloinkin prioriteettien ykkönen. Väsymyksestä ja kiireestä huolimatta luin
pojalleni joka ilta iltasadun. Kun poikani kasvoi, muuttuivat iltasadut filosofisiksi keskusteluiksi elämästä. Että minä nautinkin
niistä iltakeskusteluista! Nautin myös suunnattomasti nykyisestä loistavasta keskusteluyhteydestä teini-ikäiseen poikaani.
Keskusteluyhteyden siemenet kylvettiin iltasatujen aikaan. Parasta kiirevuosinani olivat lomat ja iltasadut, ei työssä menestyminen.
Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Ei hukata niitä kiirehtimällä. Annetaan aikaa itselle, läheisille, rauhassa tekemiselle
ja asioista nauttimiselle. Itähelsinkiläisenä asun lähes etuoikeutetussa asemassa merenläheisyydessä.
Tänään helle tulee uutisten mukaan tekemään taas uusia ennätyksiä. Aion nyt pyöräillä jollekin läheisistä rannoista
ja pulahtaa vilvoittavaan veteen. Muut asiat saavat odottaa. Niillä ei ole enää kiire.
Läsnäoloa toivottellen
Ps. Tänään minuun on tehnyt suuren vaikutuksen seuraava teksti. Yritän muistaa sen mahdollisimman pitkään.
”New Yorker-sanomalehden sarjakuva: Kaksi Zenmunkkia, nuori ja vanha, istuvat lattialla risti-istunnassa.
Nuorempi katsoo kysyvä ilme kasvoillaan vanhempaa munkkia, joka kääntyy tähän päin sanoen: ”Seuraavaksi ei tapahdu mitään.
Tässä kaikki.” Ote Jon Kabat-Zinnin kirjasta ”Olet jo perillä”
Tällä hetkellä meitä hellitään ihanan aurinkoisella ja lämpöisellä säällä. Kun itsellä ajan myötä kuumuus alkaa tuntumaan tukahduttavalle,
muistelen viime talven tuulisuutta ja kylmyyttä, sekä sitä, kuinka laskin kuukausia sihen, että voin lähteä koirien kanssa lenkille laittamalla
vain sandaalit jalkaan. Nyt se onnistuu! Vuodenaikojen vaihtelu on todellinen rikkaus. Ajoittain kaipaan paikkoihin, joissa on ainainen kesä.
Pitkät helteiset jaksot herättävät arvostamaan viileyttä ja niitä luonnon olosuhteita, jotka meille on annettu.
On helppoa unohtaa kaikki hyvät päätökset ja uudet toivotut toimintamallit. Katselin viikonlopun aikana uusia reseptejä tylsän ruokavalioni piristykseksi.
Löysinkin monia ja ruoka-aineita jopa jo ehdittiin tuoda kaupasta kotiin. Lounasajan koittaessa olin vanhaan tapaan ottamassa pelkkää ruisleipää.
Onneksi huomasin jääkaapissa varta vasten ostetun jogurttipurkin ja muistin, että minulla on hyvät smoothie ainekset odottamssa.
Sain tehtyä paremman lounaan vain, koska näin jogurttipurkin kaapissa vahingossa, vaikka olin tietoisesti päättänyt kokeilla uusia reseptejä
ja keskittynyt asiaan monta tuntia edellisenä päivänä. Jatkossa laitan muistilapun uusista resepteistä näkyville, ohjaamaan toimintaani toivottuun suuntaan.
Sama kaava toistuu monessa mitä teemme. Yksinkertaisesti unohdamme mitä oli tarkoitus tehdä, koska kuljemme ison osan päivästä automaattiohjauksella.
Automaattiohjaus on meille hyvin tarpeellinen. Ilman sitä ajatuksemme täyttyisivät pienestä turhasta informaatiosta. Nyt hengitän, vasen jalkaa nousee,
osuu maahan, menen ovesta sisään, käännän kahvaa jne. Automaattiojaus suojelee meitä ylikuormitukseltä, mutta samalla se ohjaa meitä huomaamattamme
vanhoille useasti tallatuille poluille. Automaattiohjaus myös helposti estää olemasta läsnä hetkessä, kun päässä pyrii vanhoja asioita tai huoli huomisesta.
Kun haluan muuttaa asioita elämässäni, keskityn yhteen muutokseen kerrallaan. Kun siitä on tullut opittu tapa, voin keskittyä seuraavaan haluttuun muutokseen.
Jos muutos on iso, voi sen paloitella pieniksi palasiksi. Kohdata muutoksen osa kerrallaan. Kun olet saavuttanut jotain, muista myös iloita onnistumisistasi.
Itse huomasin juuri, että puoli vuotta on tullut täyteen siitä, kun lopetin karkin syömisen. Nyt karkin pois jättäminen on luonnollinen osa ruokavaliotani,
enkä enää pelkää syöväni sitä vahingossa, tottumuksesta. Pienillä askeleilla eteenpäin. Niistä tulee isoja saavutuksia ennen pitkään.
Täytyykö elämää aina olla muutamassa, parantamassa tai kehittämässä? Ei todellakaan, jos ei halua! Eikä ainakaan väkisin. Asioita on vaikea muuttaa pakolla.
Asiat sujuvat helpommin jopa kun luopuu ajatuksesta kokonaan. Pidin juuri kaksi viikkoa lomaa. Viimeinen työviikko ennen loman alkua, alkoi olla aika tahmea.
Tuntui, että kaikki valmistui vaivan ja taistelun kautta. Kun loma alkoi, aloin huomaamattani saada uusia ideoita ja sain enemmän asioita valmiiksi
kuin viimeisellä työviikolla. Kaiken sen päälle, en edes tuntenut tekeväni töitä. Asiat vain sujuivat.
Ensimmäinen lomapätkämme sujui ”staycationin” puitteissa. (stay= pysyä, jäädä, viettää aikaa, vacation= loma.) Staycation on nouseva trendi viettää lomaa
länsimaissa. Syntysyitä trendille lienee useita: rahanpuute, ekologinen ajattelu, halu nauttia omasta kodista ja olla rauhassa ja kiireettä.
Meillä ensimmäisenä lomapäivänä kaikki perheenjäsenet listasivat kolme asiaa, joita toivoivat loman aikana tekevänsä. Kaksi kolmesta toiveesta jokaisella
liittyi rauhalliseen kotona oleiluun ilman aikatauluja. Teini-ikäinen poikakaan ei yllätyksekseni toivonut käyntejä Linnanmäelle tai muihin huvituksiin.
Hän toivoi saavansa olla rauhassa kotona, että on aikaa olla ystävien ja perheen kanssa. Onko tämä seurausta arjen kiireydestä ja liiallisesta aikataulutuksesta?
Vietimme toiveiden mukaisesti loman kodista ja sen ympäristöstä nauttien. Omat silmäni avautuivat lähiympäristön tarjonnalle aivan uudella tavalla.
Katselin ympärilleni, kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa. Kannattaa kokeilla! Tavallisesta kävelystäkin voi siten tulla pieni seikkailu.
Lenkkeilimme paljon rantamaisemissa ja metsissä koirien kanssa ja loikoilimme pihalla. Kävimme paikallisilla luontonähtävyyksillä.
Hieman puutarhahommia ja paljon lepoa. Ystävien tapaamisia.
Aikatauluton loma oli todellinen menestys. Aika tuntui pitkälle. Kahdessa viikossa olen virkistynyt, innostunut monesta uudesta asiasta,
saanut energiaa ja palautunut talvesta. En ottanut mitään tavoitteita lomalle. Päästin irti kaikesta. Hyväksyin päivät sellaisina kuin ne tulivat ja luotin,
että jokainen päivä on hyvä ja nautinnollinen. Paras lomani pitkiin aikoihin!
Taloussanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli uudesta trendistä nimeltä ”yksinkertaistaminen”.
Sen mukaan ihmiset haluavat sitä, mihin harvalla on mahdollisuus ja sen perusteella se jokin on haluttua.
Koska harvalla meistä on mahdollisuus tehdä vähemmän työtä, on vapaa-ajasta tullut uusi statussymboli.
”Tutkija Mika Pantzarin mukaan puhtaus, paikallisuus ja aitous ovat nykypäivänä nousevia arvoja ja ylellisyyttä,
samoin kuin aika.” Myös perhe-elämästä sanotaan Taloussanomissa tulleen statussymboli.
Ennen artikkelin lukemista en tiennyt olleeni aivan trendin etunenässä. Itse olen yksinkertaistanut elämääni viimeiset kaksi
ja puoli vuotta. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Teen vähemmän työtä, mutta selviän koska kulutan vähemmän.
Minulla on aikaa perheelle ja itselle. Aiemmin lohdutin itseäni rankan työpäivän jälkeen shoppailemalla ainakin kerran viikossa.
Nyt tajuan kuluttaneeni lohduttakseni itseäni. Koska minulla ei ollut aikaa ”hoitaa” itseäni kunnolla,
oli shoppailu nopea tapa saada hetkeksi hyvää mieltä sekä ajatukset pois työstä. Uusi tavara tai vaate nostaa hetkeksi mielialaa,
mutta se hetki on hyvin lyhyt. Saadakseen saman tunteen uudelleen, pitää ostaa lisää ja lisää.
Minä uskon ja haluan uskoa, että ihmiset valitsevat hitaamman elämäntavan todellisen tarpeen ja muutoshalun takia,
eikä sen takia, että harvalla on siihen mahdollisuus. Tilastollisesti me suomalaiset olemme olleet onnellisimmillamme 1986.
Sen jälkeen onnellisuustasomme on alentunut jatkuvasti. Mitä tapahtui 80-luvulla?
Oman muistikuvani mukaan 80-luvulla kaupasta alkoi pystyä ostamaan kaikkea kivaa ja uutta. Vaatteita oli enemmän tarjolla.
Juppikausi nosti päätään. Kodeissa alettiin kiinnostumaan sisustamisesta. Autoihin alkoi ilmestyä turboja ja kromia.
On varmasti ollut hauskaa ja hetkellisesti onnellisuuttakin kohottavaa nauttia uusista tavaroista ja ostomahdollisuuksista.
Kahdenkymmenen vuoden tavaran hamstraamisen jälkeen se alkaa varmasti puuduttamaan yhtä sun toista. Kaikilta tuntuu löytyvän kaikkea.
Lahjojakin on vaikea antaa, koska keneltäkään ei tunnu puuttuvan mitään. Olemme tavaroilla kyllästettyjä.
Yksinkertaistamista voi tehdä muutoinkiin kuin töitä vähentämällä. Itse aloitin niin pienellä, kuin laittamalla ”ei mainoksia,
kiitos”-kyltin postilaatikkoon. Ei ostoimpulsseja itselle, eikä tarvitse kärrätä niin paljon paperia kierrätyslaatikkoon.
Lopetin kirjojen ostamisen ja aloitin niiden lainaamisen. Siivoan kaapista käyttämätöntä tavaraa kiertoon. Valitsen vähemmän
ja laadukasta. Toivon, että hankkimani tavara kestää pitkään. Hyvä keino nähdä vaatteen kestävyyttä, on ostaa se käytettyvä.
Jos vaate on ollut käytössä toisella ihmisellä ja on vielä ostokelpoinen, on vaate lutavasti hyvinkin kestävä.
Kestäviä vaatteita olen löytänyt niin halpamerkeistä kuin kalliimmistakin. Samoin on löytynyt hajoavaa kaikista hintaryhmistä.
Onneksi kierrätys kasvaa koko ajan. Toivoisin, että ihmiset tyhjentäisivät varastojaan tavarasta, joita eivät itse tarvitse
ja antaisivat niitä käyttöön niitä tarvitseville. Toisen auttaminen vaikuttaa kohottavasti omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.
Sekin on yksi hyvä lisäsyy auttaa toisia.
Joka päivä voi valita tekevänsä maailmasta paremman paikan omilla teoilla, valinnoilla ja käytöksellä.
Lupasin itselleni ennen lomaa, että aion analysoida oman lomatunnelman syntymistä. Mistä se loma minulle tulee.
Yksi selkeä tekijä on ollut rentous, hetket jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Ei aikatauluja, eikä pakollisia hommia.
Olen saanut aikaiseksi vaikka mitä, enkä ole edes huomannut tehneeni mitään varsinaisia ”hommia”.
Tänään tajusin toisen lomatunnelmaan liittyvän ison asian.
Joka vuosi olemme käyneet Etelä-Euroopassa niin sanotulla rantalomalla hankkimassa aurinkoa ja uintia,
sekä uusia maisemia kokemusvarastoon. Viime syksynä meille tuli kaksi koiranpentua, enkä raaski jättää pikkuisia hoitoon.
Tänä vuonna lomailemme koirien kanssa, mikä luonnollisesti rajoittaa mahdollisuuksia. Ajattelin,
että minulle tulee kova kaukokaipuu, enkä koe lomaa lomaksi, ellen matkusta jonnekin pidemmälle.
Tänään tämä olettamus osoittautui täysin vääräksi.
Aamulla olin lenkkeilemässä koirien kanssa normaaliin tapaan lähialueella. Tiedän asuvani Helsingin suurimalla saarella,
mutta saaren suuruus – monella tapaa – on vasta alkanut todella avautumaan. Menimme koirien kanssa aamulla tutustumaan
läheiseen Jollaksen rämeen luonnonsuojelualueeseen. Vaikka olen käynyt monesti uimassa vieressä Furuvikin rannassa,
en ollut tutustunut rämeeseen, missä oli todella mukava kävellä pitkospuita pitkin. Koiratkin nuuskuttivat innoissaan uusia hajuja.
Tulimme kotiin ja asettauduin uudelle patiolle aurinkoon lukemaan. Eilen osittain täytetty uima-allas kimalteli
kirkasta vettä vieressä. Vettä on siten, että altaassa voi juuri ja juuri kastautua. Lämpömittari
lähentelee kolmeakymmentä takapihalla. Taivalla ei ole pilvenhattaraa. Tunnelma on kuin Kroatiassa muutama kesä takaperin.
Sielläkin lämpöä oli kolmenkymmenen pintaan. Uima-altaat olivat puhtaat ja merivesi kirkasta ja lämmintä.
Omalla takapihalla ei ihan samaan pääse, mutta samaan tunnelmaan kylläkin. Yllätyksekseni.
Lomakohteissa meillä on ollut tapana katsella maisemia patikoiden. Olen patikoinut koirien kanssa omalla saarella
jo puoli vuotta ja vieläkin löydän uusia paikkoja ja polkuja. Laajasalossa löytyy todella paljon luontoa, rantapolkuja
ja kallioisia metsiä. Samaan suuntaan ei päivän aikana tarvitse kävellä, vaan suunnan voi valita vaikka auringon perusteella.
Illalla aurinko paistaa saaren länsiosiin parhaiten, aamulla itäosiin. Olemme meren ympäröimiä ja lähes kaikkialla pääsee
liikkumaan rannanviertä.
Nautin omasta pienestä Kroatiastani oman kodin mukavuuksilla. Tutustumme koirien kanssa lähimaisemiin uusin silmin.
Ei kiirettä mihinkään. Kaikki sujuu leppoisan hitaasti kuin lapsuudessa. Minulla on aikaa.
Aloitin lomani eilen hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Mitä tapahtui? Olen huomaamattani tehnyt enemmän töitä kahden päivän aikana,
kuin kokonaisella viimeisellä varsinaisella työviikolla. Kun rentouduin, alitajunnassani uinunut luovuus pääsi vauhtiin
ja ideoita alkoi syntymään. Oppikirja esimerkillisellä tavalla.
Pitäisiköhän aina olla lomalla, jotta saisi aikaan näin paljon ja näin rennosti? Tottahan on, että parhaat ideat tulevat,
kun on niin rentona, että alitajunnan ”ovi” avautuu tietoiselle puolelle. Kuinkahan monessa yrityksessä muistetaan,
että myös hauskanpito tuo luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä työhön?
En koe tehneeni varsinaisesti ”töitä”, vaikka olen suorittanut mittavasti erilaisia askareita kahden päivän aikana.
En ole lainkaan väsynyt enkä stressaantunut tekemästäni. Olen kuokkinut pihamaalla ja istuttanut kukkia.
Olen myös maalannut aitaa, lukenut kirjaa, katsellut televisiota, tehnyt ruokaa, syönyt, siivonnut ja vienyt koiria lenkille.
Kaiken olen tehnyt omasta halusta ja hyvällä mielellä. Jos nämä tehtävät olisivat olleet listalla
ja ne olisivat olleet ”pakollisia” tehtäviä, olisin varmasti aivan poikki, enkä välttämättä olisi saanut edes kaikkea tehdyksi.
Mitä tästä voisi oppia? Joka työpäivä ainakin olisi hyvä pitää edes kymmenen minuutin tauko, minkä aikana ajattelee,
ettei ole mitään pakollista tehtävänä koko päivänä. Etsiä lomatunnelmaa. Jos se vapauttaisi luovuutta ja ylläpitäisi jaksamista?
Voisinko elää koko päivän vapaalla tunteella? Leikkien, ettei ole mitään pakollista tehtävää? Helpommalla ehkä pääsee,
kun tekee työtä mistä pitää ja etsii jokaisesta tehtävästä jotain hyvää ja innostavaa.
Toisaalta vapaa aikataulu edes omassa mielessä, tukee rentona pysymistä, mutta tukeeko se aikataulussa pysymistä?
Vai onko vastaus jotain näiden väliltä? Tarpeeksi tehtäviä vapalla aikataululla ja jokapäiväistä vapauden tunteen harjoittamista?
Tässäpä mielenkiintoista projektia töihinpaluuta odottelemaan.
Universumin huolenpito on aika-ajoin yllättävän hauskaa. Eilinen päiväni oli taas muistutus minulle,
miten helposti jotkin asiat oikeastaa järjestyvätkään. Mieheni halusi jokin kuukausi sitten ostaa minulle uuden iPodin,
koska käytössä olevassani on liian vähän tallennustilaa. Siihen mahtuu kyllä musiikkia kohtuullisesti,
mutta jooga podcastit oli pistettävä pois tieltä. En kuitenkaan antanut mieheni ostaa minulle uutta laitetta,
koska vanha toimii hyvin. Se on vain pieni tallennustilaltaan, vanha kun on.
Eilen sain viestin isältäni, joka on käymässä Japanissa. Joku oli hänelle selkeästi vinkannut,
että Japanissa ovat iPodit halvempia. Kysyi haluasinko sellaisen sieltä tuliaisiksi?
No pinkki oli tietysti todella kiva! Jos iPodin saan, saa poikani käyttöönsä vanhemman.
Hän on osoittanut kiinnostusta (= ”miksei mulla oo tollasta”)iPodia kohtaan.
Illalla mieheni tuli kotiin töistä. Kuulin jotain rapinaa. Ajatuksiin tuli, että nyt saan jotain kivaa.
Ja sieltä tulikin syliin pitkään haaveissa ollut riippumatto. Olimme ajatelleet sellaisen pihalle hankkia,
mutta mies ehtikin saamaan sen liikelahjaksi. Molempia meitä nauratti,
miten hauskalla tavalla universumi joskus toimii. Ipodista olimme puhuneet jo aiemmin päivällä.
Tämä oli molemmille ”tapahtuma nro 2”.
Yleensä teen asioista aarrekarttoja tai kirjoitan toiveita myös kiitollisuuden päiväkirjaan.
Kiitollisuuden päiväkirjaan kirjoitan sekä asioita, joista olen nyt kiitollinen sekä toiveet siinä muodossa,
että olen niiden toteutumisesta kiitollinen tulevaisuudessa. Kirjoitan ne ylös, kuten ne olivat jo toteutuneet.
Monet monet tavoitteeni ja haaveni ovat toteutuneet niiden avulla. Mutta tällä kerralla riitti pelkkä ajattelu.
Tärkeää on kuitenkin jo matka kohti tavoitetta. Koko elämähän on matkaa, polkua, seikkailua, josta voi nauttia.
Välillä kohtaamme ikäviä asioita. Silloin on tärkeää uskoa, että se on väliaikaista,
että paremmat ajat ovat taas tulossa. On tärkeää olla luovuttamatta toivoa paremmasta.
Luonto on tärkeä hyvinvoinnin lähde ihmiselle. Tutkimusten mukaan jo kymmenen minuutin oleilu
luonnossa parantaa mielialaa. Nyt on luontomme parhaimmillaan. Rauhoittavaa vihreää silmänkantamattomiin.
Lintujen laulua. Mehiläisten surinaa. Perhosia lentämässä kukasta kukkaan.
Koirien kanssa ulkona lenkkeillessä olen pelkästään viikon sisällä törmännyt saalista kantavaan kettuun,
koirallemme pörisevään joutseneen, isoon kanadanhanhiparveen, lukuisiin rusakoihin,
poikasiaan suojelevaan hyökkäävään lokkiin, muihin lintuihin, hyönteisiin ja kissoihin, toisia koiria unohtamatta.
Jokainen lenkki on luontoelämys ja päivääni tasapainottava kokemus. Uskon olevani onnellisempi,
kun vietän luonnossa tunteja päivästäni. Tiedän olevani onnekas, kun voin sen tehdä.
Toivottavasti sinäkin löydät itsellesi palan luontoa, vaikka istuttamalla yrttejä ikkunalaudalle
ja seuraamalla pienen pienten siementen kehitystä elinvoimaiseksi kasviksi.
Olen ryhtynyt aktiivisesti pohtimaan mikä tuo minulle ”lomatunnelman”. Se ei automaattisesti ole oikea loma.
Joskus lomalla on hyvin stressaavaa. Varsinkin silloin, kun päivät täyttyvät velvollisuuksien hoitamisista.
Toiminnasta mitä ei itse haluaisi tehdä, mutta kokee ne pakollisiksi. (Näitä kannattaa pyrkiä vähentämään oman
mielenterveyden vuoksi!)
Viime viikonloppuna olin osittain hoitamassa velvollisuuksia. Autossa tuli istuttua puolentoista vuorokauden aikana
yli 11 tuntia. Itse en saa mukavaa tunnelmaa aikaiseksi ohi viuhahtavista maisemista, vaikka ne kauniita ovatkin.
Automatka oli rankka sekä erittäin puuduttava pakaralihaksille. Olimme osallistumassa mieheni pikkusiskon
ylioppilasjuhliin. Koko vierailu oli ”hyvin organisoitua” (= ei juurikaan vapaa-aikaa) ajan käyttöä.
Itse juhlassa yllättäin aistin lomatunnelmaa.
Olin juhlissa, joissa en tuntenut kuin kourallisen ihmisiä. Mokailin esittelyissä. Kun kerroin koko nimeni
kättelyn yhteydessä, sain vastauksen, että olemme tavanneet jo useammankin kerran. Kun esittäydyin vain etunimelläni,
en tiedä tiesikö käteltävä alkuunkaan kuka minä olin. Itse en tunnistanut juuri muita, kuin omaa ikäpolveani.
Minulla on huono kasvomuisti. Olen ollut tilanteessa, jolloin olen joutunut sanomaan ihan suoraan ihmiselle,
etten tiedä kuka olet. Se on noloa. Mutta olen oppinut elämään huumorilla kasvomuistini kanssa.
Kerron nykyään ihmisille usein etukäteen, etten tunnista kasvoja aina kovin hyvin.
Kurssitoverini kertoi minulle hänen avioliitonsa onnellisuuden ”salaisuuden”: huumorin. Hän kertoi,
että ellei muuta keksi, hän menee kaappiin piiloon ja odottaa kunnes joku perheenjäsen avaa kaapin ja
pelästyttää oven avaajan. Tämä kuulemma toimii koko perheen mielialan nostajana.
Samaisella kurssilla etsimme hyviä ohjeita elämään. Meidän ryhmämme ohjeiksi löytyivät eteenpäin meneminen,
ratkaisukeskeinen ajattelutapa ja huumori. Käytin tiedostamattani näitä kaikkia viikonlopun juhlissa.
En jäänyt hautomaan mokiani, vaan kuittasin asian huumorilla ja jatkoin tilanteesta eteenpäin.
Ratkaisukeskeisesti kerroin ”ongelmastani” ihmisille, jotta he ymmärtäisivät miksi en tunnistanut heitä.
Juhlissa minulla oli aidosti hauskaa. En stressannut omasta vajaavaisuudestani,
vaan nautin mieheni suvun tapaamisesta sekä iloitsin mieheni pikkusiskon menestyksestä ja juhlapäivästä.
Oliko hyvän tunnelman pointti se, etten stressannut? Pohdinnan arvoista se ainakin olnee.
”Uusi vuosi” lähestyy. Itselleni lukuvuoden loppuminen on enemmän ”Uusi vuosi”, kuin kalenterivuoden loppuminen.
Nyt ”valmistun” uudelleen yläasteen seitsemänneltä luokalta. Jännityksellä odotan millaisen todistuksen ”saan”.
Tiedän, etten ole ainoa äiti, joka käyttää todistusta annetun kannustuksen, tuen ja läksyjen sekä kokeiden
kuulustelujen onnistumisen ”mittaamiseen”.
Kaikille koulu ei ole helppoa. Se saattaa vaatia paljon työtä, jotta tulos on edes keskinkertainen.
Toivottavasti kaikki vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset muistavat onnitella ja olla ylpeitä myös tehdystä työtä,
vaikka se ei olisikaan tuottanut huipputuloksia. Kannustuksella on valtava voima.
Ei unohdeta että myös aina hyvin suoriutuvat kaipaavat ja ansaitsevat kannustusta ja onnitteluja.
Muistan kun olin itse ala-asteella ja todistukseni keskiarvo oli lähempänä yhdeksää, kuin kahdeksaa.
Olimme serkkuni kotona. Serkkuni on minua joitain vuosia vanhempi. Hänellä oli lapsena lukihäiriö,
mikä teki oppimisesta vaikeampaa. Hän ei ole onneksi sen antanut häiritä, vaan on jaksanut jatkaa opintoja
läpi aikuisiän hyvin tuloksin. Olemme siis serkkuni luona, missä on muitakin sukulaisia sekä nyt jo edesmennyt mummimme.
Muistan näyttäväni innoissani mummilleni 8,7 keskiarvollista todistusta, mikä on edelleen henkilökohtainen
ennätykseni todistusten keskiarvojen suhteen. Serkkuni keskiarvo oli reilusti huonompi. Mummini kuitenkin sanoi minulle,
että serkkuni todistus on paljon parempi, koska oppiminen hänelle on niin paljon työläämpää.
Hetki oli kuin isku vasten kasvoja. Tunsin etten ollut arvokas.
Serkkuni kova panostus ja pärjäminen oli varmasti mahtava suoristus, mutta oli epäreilua arvottaa se paremmaksi
kymmenenvuotiaalle kiltille tytölle, joka heti veti johtopäätöksen, että kun kerran sillä ei ole väliä
että opiskelen ahkerasti, lopetan sen. Siitä lähtien olin koulussa ”päivähoidossa” lukematta juurikaan läksyihin
tai kokeisiin. Keskiarvoni laski kuin lehmän häntä yhden kommentin takia. Kommentin jonka muistan vieläkin, vaikka
olen kauan sitten antanut anteeksi mummilleni.
Lapset ovat herkkiä, kuulevat tarkasti ja tarvitsevat paljon tukea ja kannustusta pärjätäkseen kilpailuhenkisessä
yhteiskunnassamme. Tuntuu, että erikoislahjakkuuksia seulotaan yhä nuorempana ja nuorempana.
Miten he pärjäävät prässissä? Toivottavsti heidät nähdään myös muiden ominaisuuksien kautta.
Miten käy niille lapsille ja nuorille, joiden lahjakkuus ei löydy vielä kouluaikana?
Toivottavasti he oppivat olemaan ylpeitä itsestään ja omista hyvistä ominaisuuksistaan ja vahvuuksistaan.
Toivon, että opettajat ja läheiset osaavat kannustaa ihan tavallisistakin asioista sekä yrittämisestä.
Annetaan lasten ja nuorten löytää heidän oma suuntansa heidän toiveidensa ja lahjakkuuksiensa suuntaan.
Muistuttakaa, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jokaiselle löytyy oma paikka ja oma tehtävä maailmassa.
Tulevaisuutta ei tarvitse tietää vielä siinäkään vaikeessa, kun saa valkolakin käteen.
Silloinhan maailma vasta avoinna onkin. Monia houkuttelevia ovia, joita voi valita.
Suuntaa pystyy muuttamaan niin kauan kuin olemme elossa. Aina voi korjata kurssia ja kulkea uusia tavoitteita kohti.
Ei pilata uusien valkolakkien päivää painostamalla heitä tulevaisuudesta. Elämä on matka, seikkailu,
jonka kulkemisesta saa nauttia!
Olin kuuntelemassa professori, hyvinvointitutkija Juho Saaren puheenvuoroa yksinäisyydestä.
Hyvinvoinnin yhtenä vastakohtana on yksinäisyys. Se vaikuttaa hyvinvointiimme niin valtavasti.
Itselleni oli yllätys, että yksinäisyydestä tulee niin voimakas identiteetti,
että siitä ei useinkaan pysty yksin nousemaan ylös. Keskustelupalstoilla kuulemma aika ajoin joku yksinäinen ehdottaa,
että tehtäisiin jotain yhdessä, mutta saa vastaukseksi vain ”muttia”.
Juho Saaren tutkimusten mukaan meistä on tullut kaverisuhteiden yhteiskunta. Sukulaisuus ei ole enää niin tärkeää,
vaan vietämme mielummin aikamme ystävien kanssa. Kun tarvitsemme tukea, hakeudumme heidän puoleensa.
Jos kavereita ei ole, olemme todella yksin.
Miksi meistä on tullut kaverisuhdeyhteiskunnan ”edelläkävijä”? (Mielestäni tämä ei ole hyvä kehityssuunta.)
On mahtavaa, että on kavereita joihin voi luottaa, mutta miten käy vanhempien sukulaistemme hoidon,
jos sukulaisuudesta ei enää välitetä? Onko meillä kohta sukupolvi ihmisiä hoitolaitoksissa,
ilman että heitä käydään katsomassa?
Onko suomalaisesta tullut niin itsekeskeinen, että hän ei halua kuunnella mitä toiselle kuuluu?
Usein sukulaistapaamisissa vaihdetaan kuulumisia. Siihen kuuluu vastavuoroisuutta: toisen kuuntelemista.
Onko niin, että kun tavataan kavereita, puhutaan mukavasta yhteisestä asiasta, jolloin se kiinnostaa enemmän
kuin toisen vointi ja kuulumiset?
En usko, että kukaan on tahallaan välinpitämätön. Ehkä emme jaksa kuunnella mitä toiselle kuuluu,
kun omat voimavarat ovat jo niin kulutetut. Toiselle ei voi antaa, jos ei ole mitään jäljellä annettavaksi.
Nykyisellä kehityksellä tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia, jos emme herää huolehtimaan itsestämme.
Vai eriyttääkö työn perässä kaupunkiin muuttaminen meitä niin paljon suvusta, että uusista kaverista tulee perheyhteisö?
Vai eivätkö vanhemmat vietä aikaa lasten kanssa tarpeeksi ja kun lapsi muuttaa kotoa pois,
on hän jo tottunut tukeutumaan enemmän ystäviin?
Yksinäisen ystäväksi voi myös tarjoutua. SPR:llä on hieno ystävä ohjelma, josta voi pyytää ystävää tai
johon voi ilmoittautua ystäväksi. Tutustu ystävä-toimintaan.
Muistathan, että pyyteettömät hyvät teot tuottavat onnellisuutta tekijälleen!
Moni miettii oravanpyörästä irroittautumista, yksinkertaiseen elämään palaamista. Olin pitkään ajatellut itse
jo irroittautuneeni oravanpyörästä, mutta olenko sittenkään?
Olin aamulla kävelyllä koirien kanssa rauhallisessa, merellisessä Aittasaaressa ja pohdin tulevan päivän töitä,
velvotteita ja aikataulua. Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti, tuuli on yllättävän viileä. Aamu ei vielä lupaa hellettä.
Päähäni pälkähtää ajatus shoppailemaan menemisestä – viihdeshoppailusta. Miksi? Olen todella kauniissa paikassa
luonnon helmassa ja nautin jokaisesta askeleesta. En tarvitse mitään. Mieheni pikkusiskon Ylioppilasjuhliinkin on
jo uusi mekko hankittuna. Jotenkin ostamisen kulttuuri vetoaa. Onkohan se aiemmin opitun käyttäytymisen jäänteitä?
Jonkinlaista riippuvuus oireilua? Aiemmin shoppailin viikottain. Nyt todella harvoin. Onneksi omalle pihalle tullessa,
on jo niin lämmintä, että omalla pihalla töiden tekeminen houkuttaa enemmän kuin ostoksille meneminen.
Toimistoni on jo siirtynyt lämpimiksi päiviksi pihan puolelle. Viihdyn hyvin pihalla läppäri sylissä auringon valossa.
Myös kaiken lukemisen voi hoitaa pihan puolella. Koirat loikoilevat kanssani pihalla varjoisia kohtia hyödyntäen.
Elämä on aika idyllistä. Yrittäjän vapautta parhaimmillaan.
Laskuja kuitenkin riittää ja niiden hoitamiseen tavitaan käypää valuuttaa, joten töitä on tehtävä.
Yrittäjä varsinkin tekee paljon työtä, josta ei makseta. Ihan vapaa en todellisuudessa olekaan.
En kasvata omaa ruokaani. En ompele perheen vaatteita. Teini ei kyllä itseommeltuja vaatteita käyttäsikään.
Koirat tarvitsevat ruokaa ja rokotuksia. Maksamme vakuutuksia, harrastusmaksuja, lääkärikuluja, puhelinlaskuja...
Tarkemmin pohdittuna en olekaan täysin irti oravanpyörästä. Olen onnistunut hidastamaan tahtia,
eikä minun tarvitse enää juosta. Pyöräni pyörii kävelyvauhdilla.
Millainen olisikaan täydellinen irtiotto? Mieluiten tekisin sen jonkin paratiisisaaren rannalle lämmöstä,
auringosta ja joutilaisuudesta nauttien. Onneksi tämäkin päivä on nautinnollinen.
Tänään on helppoa olla onnellinen. On sunnuntai, aurinko paistaa ja lämpötila on vihdoinkin yli
kaksikymmentä astetta. Kesä on saapunut kylmän ja lumisen talven jälkeen. Tätä on odotettu.
Monesti kun puhutaan onnellisuudesta, on ihmisten ensimmäinen reaktio vastustava:
”Miksi aina pitäisi olla niin onnellinen”. Aivan kuin olisi jotain vikaa, jos haluaa olla onnellinen.
Toisten reaktio tuntuu osoittava, että onnelliseksi haluava juoksisi alempiarvoisen ’jenkkihömpän’ perässä.
”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.” Onnellisuuden etsintä on kuulunut ihmisyyteen kautta aikojen.
Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen,
hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.
Onnellisena oleminen ei tarkoita sitä, että koko ajan leijuu pilvissä. Onnellisillakin ihmisillä on huonoja päiviä
ja masentuneita hetkiä. Hyvän olon tuntuvat kuitenkin keskimääräisesti enemmän elämässä kuin vähemmän mukavat tunteet.
Elämä pelissä ohjelmassa oli testi, jonka avulla pystyi mittaamaan oman onnellisuutensa pistemäärän.
Testi on vieläkin tehtävissä.
Tarkoitus ei ole kilpailla onnellisuuspisteillä. Me kaikki arviomme testissä omaa elämäämme omasta todellisuudestamme,
oman kokemusmaailman kautta, jolloin skaala hyvästä huonoon ja pienestä isoon on hyvin subjektiivinen.
”Milloin minusta tuli onnellinen” kysymys on ajatunut päähäni tällä viikolla. Kolme vuotta sitten en vielä olisi
voinut sanoa olevani onnellinen. Olin joissain osin elämää hyvinkin onnellinen, kokonaisuutena en.
Tie onnellisuuten on ollut hidasta huomaamatonta matkaa omaa itseä kuunnellen. Matkaa en ole kulkenut tietoisesti
kohti onnellisuutta, vaan hyvää olotilaa. Olen matkannut valinnoillani kohti olotilaa, jossa minun
ja perheeni on hyvä olla. Itse onnellisuus on tullut elämään bonuksena.
Pienet valinnat kantavat pitkän matkaa. Onnellisuus on erään tulkinnan mukaan sitä, että elämä on hyvää.
Hyvää, ei mahtavaa, upeaa, hienoa... hyvää. Hyvä riittää. Ei tarvitse tavoitella pilvissä leijuvaa olotilaa.
Hyvä on onnellista. Rima on heti paljon matalammalla, eikö totta?
Koirien kanssa tulee käveltyä paljon lähitienoon katuja. On uskomatonta, miten piittaamattomia olemme
siisteyden suhteen. Olen tehnyt empiiristä galluppia mitä roskia löytyy tienpientareilta eniten.
Savukeaskit ovat ehdoton ykkönen. Niitä on hylättynä lähes joka kulmalla ja kadunpätkällä.
Kaljatölkeitä suosituin jorpakkoon heitettävä merkki on Karjala. Toki muitakin merkkejä löytyy.
Kaikki pantilliset tölkit häviävät pusikoista nopeasti. Jäljelle jäävät Eestin tuliaiset,
joista ei Suomessa saa panttia. Niitä ei viitsitä palauttaa samalla kuin muita löytötölkkejä?
Yllättävä kolmonen on kahden desin pillimehutölkit. Niitä ovat kävelyreittien puskat pullollaan.
Kirkkailla väreillä päällystettynä, ne myös näkyvät pitkälle. Pahimpia ovat tietysti rikotut pullot,
joihin eläimet, ja lapset kesällä, satuttavat helposti itsensä.
Onneksi iso osa koirien omistajista kerää oman lemmikin jätökset talteen. Olen kuullut,
että lähistöllämme on koiranomistaja, joka kerää myös muiden koirien jätöksiä. Todella kunniotettavaa.
Itse otan omien koirien jätökset talteen ja lisäksi kerään samaan kakkapussiin eteen tulevia roskia,
niin paljon kuin pussiin mahtuu. Oma tavoitteeni on kerätä ainakin yksi roska pois luonnosta jokaisella
koirien ulkoilutus kerralla.
Roskakoreja löytyy katujen varsilta todella vähän. Toivon, että jos paikkoja mihin kakkapussin voisi jättää,
tulisi lisää, alkaisivat useammat keräämään jätöksiä pois kaduilta.
www.koirankakkaroskis.fi ovat keksineet
loistavan tavan edistää pientaloaluiden katujen siisteyttä. Jokainen pientalon asukas,
voi merkitä tarran avulla oman roskakorinsa vapaaehtoiseksi jättöpaikaksi koirien kakkapusseille.
Hieno idea! Tarrat ovat ilmeisesti jo loppuneet, mutta logon voi tulostaa itse, laminoida ja kiinnittää omaan
roskapönttöön. Edistetään yhdessä siisteyttä, sillä se on meidän jokaisen vastuulla. Jokainen pieni teko näkyy
luonnossa ja voi innostaa toista toimimaan samoin.
Siisteillä kaduilla on kaikkien mukavampi liikkua.
Sain jokin aika takaperin uuden ”tittelin”. Olin menossa pitämään workshoppia yritykseen aiheina onnellisuus, onnekkuus ja positiivisuus.
Ryhmä oli nimennyt minut onnellisuuskouluttajaksi aiheiden perusteella. ”Onnellisuuskouluttaja” tuntuu mukavalle tittelille, kun olen sitä vähän aikaa ”maistellut”.
Onnellisuuden ja hyvinvoinnin pitäisi olla oppiaineena koulussa, koska sitä voi oikeasti oppia. Minä olen siitä onnellisessa asemassa,
että saan tehdä, työtä jonka koen merkittäväksi, työtä jota rakastan. On ihanaa päästä kertomaan ihmisille miten he voivat pienillä asioilla
vaikuttaa omaan hyvinvointiin, tulevaisuuteensa ja asenteeseensa.
Me urbaanit ihmiset olemme eksyneet kauaksi luonnosta. Elämme kellon ja kalenterin määrittämässä ajassa, kun aiemmin elimme luonnon mukaan.
Maailmamme on täytetty materiaalilla, kilpailulla, tehokkuudeella. Asioilla, jotka monelle aiheuttavat kipua ja ahdistusta.
Jaksamme oranvanpyörässä vähän aikaa ja sitten loppuvat voimat. Moni katso taaksepäin ja huomaa miten huonoa elämänlaatu on ollut.
Yhä useammat pistävät elämäänsä uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Työllä on vähemmän arvoa, kuin läheisillä ja vapaa-ajalla.
Moni haluaa totaalista muutosta, mutta ei pysty siihen taloudellisesti. Onneksi on pieniä asioita, joita voimme tehdä.
(Blogia taaksepäin selaamalla löytyy paljon erilaisia vinkkejä siihen.)
Monesti pääsen puhumaan onnellisuudesta ja hyvinvoinnista yrityksiin, joissa asiat ovat hyvin ja joissa ihmisistä välitetään.
Näissä yrityksissä on päättäjillä halu pitää kiinni hyvistä ihmisistä ja halua tukea heidän jaksamistaan. Henkilöstöstä välittäminen näkyy ja tuntuu.
Se antaa välittämisen tunteen, vahvistaa itsetuntoa ja pystyvyyden tunnetta. Pystyvyyden tunne on ratkaiseva tekijä siinä, miten ihminen onnistuu työssään.
Henkilöstön hyvinvointiin sijoittaminen ei ole hukkaan heitettyä rahaa, vaikka sitä ei kvarttaalitaloudessa heti pystyisi ROTI:na mittamaankaan.
Sijoitus ihmisiin näkyy monella eri tavalla. Se voi näkyä asenteena, iloisuutena, luovuutena, ongelmanratkaisukykynä, sitoutumisena,
auttamishaluna ja se voi kantaa hedelmää vielä kuukausien ja vuosienkin päästä.
Minä pidän työstäni. Koulutan onnellisuutta ja onnellisuutta kouluttamalla tulen itse onnelliseksi. On hienoa olla osana jotain suurempaa,
mikä kantaa hedelmää pitkälle. Näen oman työni veteen tippuvana pisarana. Pieni pisara veden pinnalla tuottaa aaltoa, mikä osuu kaukaisiin rantoihin.
Aalto koskettaa aina seuraavaa ja seuraavaa. Ole mukana muutoksessa omalla panoksellasi. Anna hyvän kiertää ja kasvaa.
Minua on kiehtonut viime aikoina sitaatti Frank Tygerilta. ”Kun teet mitä haluat, se on vapautta. Kun pidät tekemisistäsi, se on onnellisuutta.”
Televisiossa vilahti jonkun vitamiinivalmisteen mainos. Huomioni herätti, että vitamiinia tarjottiin avuksi stressaavaan arkeen.
Eikä vitamiinimerkki ole ainoa, joka jatkuvasti kertoo meille, että arkemme on stressaavaa.
Onko arjesta todellakin tullut oletusarvollisesti stressaavaa? Huomasin, että arkemme ’pitää’ olla kiireistä,
jotta koemme olevamme ainakin yhtä hyviä, yhtä menestyneitä, yhtä pidettyjä, yhtä energisiä kuin muutkin.
Ihminen uskoo kaiken mitä hänelle pitkään säännöllisesti kerrotaan. Siihen perustuu voimalauseenkin teho.
Voimalauseen avulla saamme itsemme uskomaan asioita, jotka edistävät jotain tavoitettamme tai toivottua tilaa.
Samaan tapaan uskomme mainoksia, ystäviä, puolisoa, uutisia, työtovereita jne. Jos meille piiloviestitään jotain asiaa pitkiä aikoja,
siitä tulee ’totta’. Alamme uskoa, että arkemme on kiireistä ja stressaavaa ja käännymme herkemmin esim.
meille kiirettä vastaan suunnattujen tuotteiden puoleen.
Minun arkeni ei oikeasti ole oletusarvollisesti stressavaa. Jokin päivä toki saattaa olla kiireinen.
Huomasin kuitenkin menneeni mukaan paljon toitotettuun stressiin. Olin aamulla koirien kanssa kävelyllä
ja päiväni ohjelma oli rehellisesti sanottuna aika löysä. Pari tapaamista, mutta paljon tunteja,
joihin voin sijoittaa mitä haluan ja missä järjestyksessä haluan. Aamukävelyllä huomasin kuitenkin olevani kireä ja hermostuin,
kun koirat haistelivat tolppia pitkään. Tajusin, ettei minulla oikeasti ollut mitään kiirettä.
Puutarhan remontti odottaa ihan hiljaa paikoillaan ja aikaa on hyvin sekä töihin että kotiaskareisiin.
Kukaan ei tule valittamaan, vaikka silitettävien pino kasvaisikin. Minun pitää vain itse tajuta,
ettei sillä pinolla ole niin paljon väliä, että siitä kannattaisi stressata ja huolestua.
Kotiin tultuani otin rennomman asenteen päivään ja puhastelin puutarhassa pari tuntia pensaita istutellen,
miettimättä tapaamisia tai silityksiä tai siivoamista odottavia kohteita. Kun vihdoin tulin sisälle paperihommiin huomasin,
etteivät odottamani paperit ole vielä tulleet, joten en edes pääse tekememään etukäteen ajattelemiani asioita eteenpäin.
Monet muut asiat sen sijaan lähtivät etenemään ihan kivasti.
Kun ottaa rennon otteen elämään ja antaa asioille tilaa järjestyä, on onnekkailla mahdollisuuksillakin tilaisuus tulla rikastuttamaan elämäämme.
Miten positiivisuutta voi ylläpitää arkielämässä? Se on kysymys, mitä minulta kysytään usein.
Ja mielelläni vastaan. Maailmaa voi tehdä huomattavasti paremmaksi paikaksi oman asenteen muutoksella.
Olemalla positiivisempi vaikuttaa omaan elämään sekä ympärillä olevien elämään hyvällä tavalla.
• Mistä sinä nautit? Tee niitä asioita lisää. Unohda yleinen mielipide ja sosiaaliset paineet.
Kunhan toimit ekologisesti ympäristöä kohtaan, on sinulla oikeus tehdä itsellesi sopivia asioita.
• Älä vertaile muihin. Aina löytyy ihmisiä, joilla on parempi auto, koulutus, vaatteet tai työpaikka.
Emme koskaan tiedä mitä kaikkea toisen ihmisen elämään liittyy. Moni asia näyttää ulospäin täydellisille,
mutta jokaiselta löytyy omat murheet ja huolet.
• Tee hyviä pyyteettömiä tekoja muita kohtaan. Se kasvattaa omaa hyvinvointiasi ja auttaa sinua voimaan paremmin.
Se todistetusti jopa kasvattaa onnellisuuttasi merkittävästi.
• Sitoudu sinulle merkityksellisiin asiohin. Jos pidät eläimistä, osallistu vaikka paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan.
Jos pidät valokuvaamisesta, pidä kameraa mukana ja ota kuvia sinulle merkityksellisistä asioista.
• Luota tulevaisuuteen. Se miten ajattelemme omasta tulevaisuudestamme, on itseään toteuttava ennuste.
Kannattaa opetella ajattelemaan positiivisesti omasta tulevaisuudesta. Voit toistaa itsellesi päivittäin
”Luotan että tulevaisuuten on hyvä/ ihana/ menestyksekäs. Tiedän, että pärjään.” Voimalauseiden toistaminen auttaa uskomaan sisällön.
• Muista kiitollisuus. Anna aikaa asioille, jotka ovat hyvin elämässäsi.
Voit kirjoittaa kiitollisuuden päiväkirjaan kiitollisuuden aiheitasi.
Niitä on mukava lukea jälkikäteen ja havaita miten paljon hyviä asioita elämään mahtuu.
• Valitse positiivinen asenne joka päivä. Joka päivä voimme valita miten haluamme elää.
Millaisia haluamme olla. Se miten olet ajatellut tähän asti, on tuonut sinut tähän tilanteeseen.
Se miten ajattelet tästä eteenpäin, vie sinut sinne minne haluat mennä.
Summa summarum: elä elämää, mikä tuntuu sinusta hyvälle. Älä vain suorita elämää, mikä näyttää hyvälle CV:ssä.
Valmennukseen tulevat ihmiset täyttävät ennen ensimmäistä valmennuskertaa alkukartoituslomakkeen,
jossa kysytään muunmuassa mikä tekee sinut onnelliseksi. Tässä pientä otantaa vastauksista.
Onnelliseksi minut tekee juuri nyt ystävät, lemmikkini, seurustelusuhteeni, lapseni voi hyvin,
rentous arjessa, töissä menee kivasti, perheeni, että on aikaa itselle, puolisolle ja perheelle,
lomailu, saan olla rauhassa, tulevaisuuden näkymät, kesän lähestyminen, onnistumiset.
Kukaan ei ole vielä koskaan vastannut mitään materiaaliin tai ostamiseen liittyvää. Ehkä joku olisi halunnut,
muttei ole kehdannut? Olen jälleen pohtinut sitä paradoksia, että käydään ostoksilla, jotta tulisi paremmalle mielelle,
jotta saisi lohdutusta hetkellisesti.
Tutkimusten mukaan keskeinen alue aivoissa aktivoituu ostoksilla ollessa, kasvattaen mielialaamme.
Jo pelkästään näyteikkunoiden katsominen vaikuttaa aivojen palkitsemiskeskukseen vapauttaen kemikaaleja,
jotka lisäävät hyvänolon tunnetta. Aivomme erittävät esimerkiksi dopamiinia aina, kun koemme jotain uutta,
jännittävää tai haastavaa. Tutkimukset osoittavat, että dopamiinia erittyy enimmäkseen kokemuksen odotuksesta,
ei välttämättä itse toiminnasta. Niinpä näyteikkunashoppailu oikeasti voi hetkellisesti nostaa mielialaa.
Shoppailuun voi jäädä koukkuun. Miten voisi estää, ettei tuhlaa kaikkia rahojaan dopamiinipitoisessa ostoshuumassa?
• Tuotteen mitä on hankkimassa, voi pyytää laittamaan varaukseen yhdeksi päiväksi. Ehkä kotona huomaa, ettei sitä oikeasti haluakaan tai tarvitse?
• Lähde shoppailureissulle kirpputorille kauppojen sijaan.
• Jätä luotto- ja pankkikortit kotiin ja ota rahaa mukaan vain sen verran, kun olet valmis tuhlaamaan. Ystävälle voi sanoa, ettei hän saa missään tapauksessa lainata sinulle rahaa.
• Voit myös lähteä shoppailemaan pahimpaan ruuhka-aikaan. Väentungos ja huono palvelu alentavat mielialaamme, jolloin shoppailukokemus ei tuota niin paljon mielihyvää.
• Käy katsomassa näyteikkunoita, kun kaupat ovat kiinni. Silloin sinun on pakko miettiä ostoksia pidempään.
• Älä shoppaile uusissa paikoissa. Uudessa paikassa käyminen jo itsessään nostaa dopamiinipitoisuuksia aivoissa. Kun siihen lisätään ostelu, on mieliala korkealla. Tämä lisää riskiä ostaa turhia tuotteita ja elää yli varojen.
”Retail therapy” (vähittäiskauppaterapia) on ”terapiana” hyvin lyhytkestoista. Sillä ei voi tehdä itseään onnelliseksi,
sillä erillaiset nautinnot elämässämme ovat vain lisämausteita. Onnellisuus koostuu elämän merkityksellisyydestä sekä sitoutumisesta
itselle merkityksellisiin asioihin.
Olen onnekseni päässyt irti huonosta tavastani shoppailla saadakseni mielihyvää. Hullujen päivien
luettelon tupsahtaessa postiluukusta sorruin kuitenkin selaamaan sitä. Huomasin kuinka ostohalu minussa heräsi.
Kuvat olivat myyviä ja tuotteissa oli valinnanvaraa. Tarjolla olisi vaikka mitä. Katalogi sai minut käymään hulluilla päivillä.
Liekö harjoittelun tulosta, mutta en kuitenkaan ostanut mitään turhaa. Koirat saivat luita ja ihoni rasvaa.
Ja minä oli pikkaisen onnellisempi hyvästä suorituksestani.
Työhyvinvointi on taas ollut paljon otsikoissa. Tutkimusten mukaan työuupumus voi jopa tappaa.
Tutkimuksia ja tuloksia on kirjat, lehdet ja internet tulvillaan. Välittääkö kukaan stressin pitkäaikaisista vaikutuksista,
vaikka tiedämme mitä niistä seuraa? Ajatellaanko, että työttömistä löytyy tekijöitä, kun palkatut uupuvat jalkoihin.
Kuka hoitaa jalkoihin jääneet?
Luin lehdestä, että tutkimuksen mukaan ihminen kohtaa 100500 sanaa päivässä. Läppärin kiintolevy tukkeutuisi saamastamme
tietomäärästä viikossa. Olemme informaatiotulvan alla kaiken aikaa. Ei ihme, että monia uuvuttaa. Tietoa tulee aivoihimme kaiken aikaa.
Monesti jäämme koukkuun informaatioon. Haluamme kuulla mitä maailmalla ja ystävien maailmassa tapahtuu.
Tutkimuksen mukaan liian iso informaatiomäärä tekee meistä lyhytjännitteisiä, keskittymisemme kärsii.
Työpaikoilla kaiken aikaa tehdään muutoksia strategioihin ja keskitytään kehittämään ja uudistamaan nopeammin ja tehokkaammin.
Kun työntekijät opettelevat uusia toimintatapoja ja ohjeita, heitä uuvutetaan liialla informaatiolla.
Liian voimakas informaatiomäärä vaikeuttavat työhön keskittymistä.
Lehtiä myydään monilla erilaisilla itsehoito-ohjeilla erilaisiin ongelmiin. Itsehoito-ohjeet ovatkin hyviä. On hyvä,
että jostain saa tietoa ja voi huomioida omaa vointia ja oireita. Mikä on normaalia, mistä pitäisi huolestua?
Oireiden hoitaminen ei auta pitkällä juoksulla, jos ongelmaa ei hoideta kuntoon.
Jokainen meistä voi tehdä muutoksia omaan elämään. Kaikilla meillä on mahdollisuus vaikuttaa toisten hyvinvointiin työpaikalla mm.
oman käytöksemme kautta. Joillain on mahdollisuus vaikuttaa työhyvinvointiin päätöksillä, johtamisella, ohjeistuksilla, asenteella,
välittämisellä. Jos kuuluut siihen valittuu joukkoon, joka saa päättää, toivon sinulle hyviä päätöksiä,
toisista välittämistä sekä omasta hyvinvoinnistasi huolehtimista. Tarvitsemme erityisesti niitä esimiehiä työpaikoille,
jotka jaksavat välittää toisistakin.
Pääsiäinen sateisessa Ylä-Savossa. Ei turhia ärsykkeitä, ei kymmeniä televisiokanavia, ei nopeaa nettiyhteyttä.
Kellon tikitys rikkoo hiljaisuuden. Olen pitkästynyt. Kerrankin aika tuntuu pitkälle, enkä keksi mitään mitä haluaisin tehdä.
Viime syksynä aloitin elämäni yksinkertaistamisen, jotta saisin enemmän aikaa - vapaa-aikaa - itselleni.
Lopetin lehtien tilauksia, koska kasaantuvat lehdet, joita ei ollut aikaa lukea, alkoivat stressaamaan minua.
Hankkiuduin eroon tarpeettomasta tavarasta, jotta niistä ei tarvitse pyyhkiä pölyjä. Kieltäydyin mainoksista
ja jopa rauhoitin sosiaalisen media käyttöäni. Hetken aikaa tunsin, että aikaa on enemmän käytössäni.
Nyt huomaan, että taas aika on huvennut jonnekin. Mitä tapahtui?
Löysin divarista mielenkiintoisen kirjan nimeltä ”Kiire”. James Gleick valoittaa kirjassa kiireen syntyä:
miten olemme joutuneet kujanjuoksuun aikaa vastaan. On mielenkiintoista miettiä mitä kaikkea ihminen on keksinyt,
jotta aikaa jäisi enemmän, ja miten kauas olemme tuosta tavoitteesta joutuneet. Autot ja junat keksittiin,
jotta pääsemme nopeammin paikasta toiseen. Nyt istumme ruuhkassa, koska kaikki haluavat nopeasti paikasta toiseen.
Myös nopean käsite on muuttunut. Mikä ennen oli nopeaa, ei enää riitäkkään vauhdiksi.
Joitain vuosia sitten tuli televisioista amerikkalainen komedia ”Sukuvika” (Arrested development).
Sarja oli niin hyvä, että se piti tilata DVD-boxina ja katsoa nopeammassa tahdissa, kuin televisio sarjaa esitti.
Pidimme siitä mieheni kanssa hyvien heittojen lisäksi vauhdin takia. Komedia oli niin nopeaa,
ettei ihan jokaiseen vitsiin ehtinyt mukaankaan. Varsinkin kun tekstitys suomeksi puuttui.
Aloitimme hiljattain katsomaan sarjaa uudelleen. Yllätyksekseni sarja ei enää tuntunut nopealle.
Olin taas huomaamattani tottunut uuteen nopeusvaihteeseen. Ei ihme, jos pääsiäisen hetket ilman ’mitään tekemistä’
tuntuvat yhtäkkiä todella pitkäveteisille.
Miksi juoksemme koko ajan kilpaa aikaa vastaan? Informaatiotulva on yksi tekijä.
Olen tottunut täyttämään paivääni erilaisella informaatiolla. Mitä ystävät tekevät juuri nyt?
Kuka on facebookissa, kuka on mesessä, kuka on twiitannut? Jos en näe uutisia netistä päivän aikana, olen aivan eksyksissä.
Ihan kuin en olisi mukana liittyneenä maailman menoon.
Erilaisten televisio-ohjelmien seuraaminen vie minulta paljon aikaa. Vaikka nauhoitankin kaikki ohjelmat,
jotta voin kelata mainokset ja alkumusiikit pois, vie sarjojen katsominen varmasti silti liikaa aikaa.
Mutta raaskisinko luopua mistään oma-aloitteisesti? Joskus kyllä ilahdun, kun sarja menee tauolla ja seurattavaa on listalla vähemmän.
Vähäiseen vapaa-aikaan pitää monen mahduttaa mahdollisimman paljon elämyksiä. Elämyksiä jopa aikataulutetaan,
jotta mitään ei jäisi välistä. Jos ei ole kokenut tai nähnyt jotain mistä muut seuraavana päivänä puhuvat koulussa tai työpaikalla,
ei tunne kuuluvansa joukkoon. Ei voi osallistua keskusteluun.
Nopeuden kaipuu on syöpynyt syvälle soluihini. Lounaan pitää valmistua nopeasti tai syön mielummin voileivän.
Olen jopa huomannut useasti laittavani mielummin perunasalaattia voileivän päälle, koska sen kippaaminen leivälle on nopeampaa
ja helpompaa kuin jääkaappikylmällä voilla voitelu.
Heräsin huomaamaan, että olen taas ajautunut nopeuden maailmaan. Tästä on jotenkin kammettava itsensä uudelleen pinnalle.
Toivon, että James Gleickin ”Kiire” kirjasta löytyy hyviä ideoita nopeuden kaipuun rauhoittamiseen. Haluan nauttia ajastani,
enkä vain taistella ajankulun nopeutta vastaan. Ehkäpä lähden jatkamaan kirjan lukemista.
Koki ikäni olen ollut kiinnostunut vaatteista ja muodista. Siksi ei liene ihme, että olen koukussa Stylisti
Rachel Zoen elämästä kertovaan reality sarjaan. Sarja vie minut aivan toiseen todellisuuteen,
jota katsellessa on hauska unohtaa oma maailma. Puvut, joita Rachel asiakkailleen hankkii,
ovat punaisella matolla käytettäviä asuja. Asuja, jota itse näkee vain lehtien sivuilla.
Sarjan henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Brad on ihana kiltti uusi assistentti,
joka ei tunnu saavan tarpeeksi apua senioriassistentti Taylorilta. Viime jaksossa selvisikin miksi.
Taylorin oma ystävä oli hakenut samaa vakanssia, mutta Rachel oli valinnut Bradin.
Brad on varmasti saanut jo suurimman osan katsojien sympatioista itselleen. Hänen odotetaan osaavan kaikki valmiiksi.
Hänelle tiuskitaan, jätetään omituisia viestejä, joita on vaikea tulkita ja ilman kunnollisia ohjeita hänen oletetaan tekevän kaikki
juuri tietyllä ’oikealla’ tavalla. Kuinka moneen työpaikkaan käy sama kuvaus?
Karuin oli jakso, jossa oltiin New Yorkin muotiviikolla. Rachel huomasi, että Bradin huoneesta oli mahdollista tulla hänen sviittiinsä.
Rachel aviomies oli mukana matkalla ja Brad on kiltti ja sympaattinen ihminen. Kamerat ovat paikalla taltioimassa kaikki tapahtumat.
Rachel totesi, ettei voi nukkua huoneessa, jossa on joku muukin, vaikkakin oven takana ja heitti Bradin ulos huoneesta,
vaikka hotellissa ei ollut vapaata yösijaa seuraavalle yölle. Taylor onneksi antoi pitkän anelun jälkeen
Bradin nukkua omassa hotellihuoneessaan. Kuinka moni ei auttaisi, kun kamerat kuvaavat? Kuinka kaukana olemme todellisuudesta,
jos työkaveri oikeasti jätetään ilman yösijaa, kun itsellä on käytössä sviitti tai iso hotellihuone oli paikalla kamerat tai ei?
Jäin miettimään miten voi olla mahdollista laittaa ihminen pois huoneesta, kun on tiedossa ettei korvaavaa yösijaa ole.
Kyse oli yhdestä yöstä. Millainen on sellaisen henkilön todellisuus? Kuinka itsekeskeinen on sellainen ihminen?
Omasta yltäkylläisyydestä toiselle jakaminen on vaikeaa, kun se vaatii jotain, mitä ei oikeasti haluaisi jakaa.
Rachel kyllä antaa muunlaisia lahjoja.
Sarjasta kaikesta huolimatta pidän. Glamour elämää on mielenkiintoista seurata. Rachel Zoe on tehnyt upean uran
ja elää varmasti monella tavalla unelmiensa elämää. Se on inspiroivaa. Kuljetaan me muutkin kohti omia unelmiamme,
inspiroitumalla milloin mistäkin.
”Suomalainen nuori on tyytyväinen, mutta tulevaisuus pelottaa. Työelämään ja maailman tulevaisuuteen liittyvät pelko ja epävarmuus.
Nuoria ärsyttävät kovat ja kylmät arvot, rahan valta ja välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan,
kertoo 15/30 Research -tutkimustoimiston tekemä tutkimus.” Kun itse olin nuori pelkäsin ydinsotaa.
Muistan monena iltana nukkumaan mennessä toivoneeni, että saan herätä seuraavana aamuna.
Muistan toivoneeni, että jos ydinsota tulee, kuolen, koska elo ydintuhon jäljiltä tuntui liian rankalle.
Samoin pienessä ahtaassa tilassa odottaminen, kun ei tiedä mitä on tapahtunut, miten kauan pitää odottaa, riittää ruoka ja juoma,
missä rakkaat ihmiset ovat... Ahdistuksen aihetta löytyi ydinsodasta.
Ydinsodan uhkaa vastaan oli vanhempien varmasti vaikeaa toimia tavalla, mikä tuo lapselle turvallisuuden tunteen.
Se, että nykyään nuoret pelkäävät työelämää, täytyy tulla siitä, että työelämä tulee vanhempien mukana näkyvästi kotiin.
Monen nuoren vanhempi tai molemmat ovat menettäneet työpaikkansa. Monen nuoren lähipiiristä löytyy nuoria,
jotka joutuvat olla hyvin itsenäisiä, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää ja sen jälkeen ovat liian väsyneitä ollakseen läsnä.
Moni nuori näkee läheltä aikuisen ahdistuksen, stressin, riittämättömyyden, turhautuneisuuden, väsymyksen...
Monen perheen arki on täysin aikataulutettua. Elämää hallitsee työ, siihen kuuluvat tapaamiset ja iltariennot,
lasten harrastukset, jotka vaativat kuljetuksia, omat harrastukset, matkustelu... Lista voi olla todella pitkä monissa perheissä.
Missään näissä aktiviteeteissa ei ole mitään pahaa, mutta ehkä paikoin olisi hyvä miettiä miten paljon yhteen päivää tai
viikkoon on hyvä mahduttaa. Ehdimmekö nauttimaan yhdessäolosta, jos aina on matkalla jonnekin tai palaamassa jostakin?
Nykyään nuorilla on enemmän valinnanvaraa, kuin itselläni aikoinaan oli. Muunmuassa EU on tuonut lisää mahdollisuuksia työskennellä
ulkomailla helposti. Intia ja halpa elämäminen rannalla on vain yhden lentomatkan takana. Jos jatkamme ikävän työelämän tuomista koteihin,
nuoret valitsevat itselleen toisenlaisia vaihtoehtoja. Heidän ei ole pakko tulla työelämään. Erilaiset,
köyhätkin elämäntyylit keräävät kannattajia. Osa nuorista taistelee kuluttamista vastaan, osa ihmisten ja eläimien hyväksikäyttöä vastaan.
Tarjontaa löytyy erilaisista alakulttuureista, joista löytyy samanmielisiä nuoria sekä hyväksyntää omalle ajattelutavalle.
Nuorilla on usein erilainen arvomaailma kuin vanhemmillaan.
”Nuorten elämää ohjaavia periaatteita ovat muun muassa vastuullisuus, luovuus ja tiedostavuus.
Suomalainen nuori on myös vimmainen tasa-arvon kannattaja. Menestys menestyi tässä vertailussa kehnohkosti.”
On hienoa, että raha ei pidä valtaa nuorista. Yhä enenevässä määrin myös työelämän aikuiset löytävät rauhallisemman vaihteen päälle.
Luopuvat jostain saadakseen arvokkaammaksi koettua vapaa-aikaa.
Luin juuri muutaman viikon vanhasta Anna-lehdestä, että nykyään trendimies käsite tarkoittaa miestä,
jolla on hoidettu parisuhde ja onnellinen vaimo. Ne ovat nykyään trendimiehen statussymboleja.
Toivottavasti käsite ulottuu pian koko perheeseen.
Vietin juuri iltapäivän pitäen yrityksen henkilöstölle hyvinvointi workshoppia.
Aihe on suuri ja saa nöyrtymään. Aihe on myös hieman arka. Jos uupuneelle ihmiselle sanotaan,
että onnellisuutesi on omasta asenteestasi kiinni, saataa hän loukkaantua pohjattoman syvästi.
Joka kerta toivon, että osaan esittää asiat siten, ettei kukaan ota niistä itseensä.
Tänään workshop tuntui sujuvan hyvin. Oli ihana nähdä nauravia iloisia ihmisiä vakavienkin ajatusten äärellä.
Iso osa ihmisistä olivat alle kolmenkymmentä vuotiaita, tai ainakin näyttivät nuorille.
Miten viisaita ajatuksia he osasivatkaan tuoda esille. Miten vastaanottavaisia he olivatkaan uusille ajatuksille.
Ryhmä oli monella tavalla malliesimerkki siitä, miten asenne vaikuttaa siihen mitä saadaan aikaiseksi.
Porukka osasi ottaa isoja haasteita vastaan iloisella mielellä.
Kuinka usein minä itse muistan ottaa haasteet avoimesti ja luottavaisesti vastaan? Jos minulla olisi aina ryhmä tukena haasteissa,
olisiko luottavainen suhtautuminen helpompaa? Uskon, että toisen ihmisen tuki on arvokasta ja auttaa meitä saavuttamaan tavoitteet helpommin.
Kuinka usein uskallan tai muistan pyytää läheisen tukea omille tavoitteilleni? Kuinka usein olen valmis antamaan tukea toiselle pyyteettömästi?
Meidän ei tarvitse olla täydellisiä ihmisiä. Uhrautua toisten eteen ja olla aina valmiina auttamaan.
’Ei’-sanan sanominen on monesti vaikea, mutta tarpeellinen tehtävä. Kuitenkin aina kun autamme toista ihmistä,
saamme itsekin hyvää takaisin. On tieteellisesti todistettu, että onnellisuutemme kasvaa, kun autamme toisia ihmisiä.
Miksi emme siis auttaisi itseämme, auttamalla toisia omaa hyvinvointia unohtamatta?
Iltapäiväinen porukka teki minuun todella suuren vaikutuksen. Kun kerroin heille ajatuksiani,
samalla he opettivat minulle asennetta. Muistan taas selkeämmin, miksi asenne aina ratkaisee.
On suuri rikkaus saada viettää aikaa erilaisten ihmisten kanssa ja oppia heiltä.
Jokainen meistä on oppinut omat elämänsä oppitunnit. Meidän ei tarvitse käydä kaikkia oppitunteja läpi kantapään kautta,
vaan voimme helpottaa omaa elämäämme kuuntelemalla toisia ja oppimalla heiltä. Jokaisella on paljon viisautta jaettavana,
kunhan vain osaamme kuunnella heitä avoimella sydämellä.
Minulla on ollut jo pidempään kohtuullisen hyvä flow tunnetila. Asiat sujuvat hyvin ja oma olotila on kevyt ja onnellinen.
Ihmeellistä on se, miten paljon paremmaksi kaikki koko ajan muuttuu, kun uskon hyvän olon jatkuvan.
Hyvä olotilani vetää puoleensa mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa. Kaikenlainen asiointi sujuu helposti,
oli kyseessä verotoimisto tai kaupan kassa. Hyvä olotilani vetää puoleensa myös mukavia tapahtumia ja mahdollisuuksia.
Suosittelen kokeilemaan.
Etsi ensin omasta elämästäsi hyviä asioita. Asioita, joista voit olla kiitollinen juuri nyt.
Ajattele niitä hetki ja mieti kuinka hyvä olo hyvin olevien asioiden huomioimisesta tulee.
Anna tunteen kannatella sinua. Pidä hyvät asiat mielessäsi pitkin päivää. Kirjoita vaikka muistilista asioista,
jotka tuottavat kiitollisuutta.
Usko ja tunne miten mukavat asiat jatkuvat elämässäsi. Mieti myös mukavia asioita, joiden haluat tapahtuvan,
ja usko että ne tulevat tapahtumaan. Myös huonosti menneistä asioista ja ikävistä tapahtumista voi oppia.
Niistä voi kehittyä jotain, mikä tulee tuottamaan suurta iloa elämääsi. Anna asioille aikaa kehittyä.
Älä lyö huonoa ’leimaa’ päälle heti tapahtuman jälkeen. Jää odottamaan mitä hyvää tapahtuma vielä tuo tullessaan.
Kaikesta voi oppia. Kaikesta voi kehittyä. Monet asiat voivat kääntyä parempaan.
Uskon, että oma olotilamme tuottaa meissä energiaa mikä näkyy ja säteilee ympärillemme.
Kohtaamani ihmiset lukevat alitajuisesti lähettämääni energiaa ja reagoivat siihen.
Näin se miten minä käyttäydyn, tulee minulle takaisin. Toki on ihmisiä, jotka ovat niin huonolla huumorilla,
etteivät he kykene vastaamaan ystävällisyyteen ystävällisyydellä, hymyyn hymyllä. Toivon kuitenkin,
että minun käytökseni heitä kohtaan, tuo heille edes vähän parempaa oloa.
Kokeile itse miten hyvä olo kantaa. Mitä sinulla on menetettävänä? Muutama ystävällinen sana tai annettu hymy?
Kuka hyötyy eniten, että sinä olet hyvällä tuulella? Ihan varmasti sinä itse. Kun olo on kevyt ja asiat sujuvat,
kaikki sen päälle tuleva hyvä on ’vain lisuketta’. Anna maailman yllättää sinut positiivisesti!
Ja mikä olikaan tuo vetovoiman laki? Vedät ajatuksillasi puoleesi sitä mitä ajattelet.
Miten elämä muuttuukaan, kun auringon valo lisääntyy.
Eilen huomasin selkeästi, kuinka paljon paremmalla tuulella olin,
kun olin käynyt ulkona kävelyllä auringon paisteessa. Eilen myös ensimmäisen kerran kuulin,
kuinka linnut sirkuttivat suuressa kuorossa iloaan. Kevät tuntuu lähestyvän lumikinoksista huolimatta.
Tulin lenkiltä kotiin ja keitin pitkästä aikaa itselleni kahvit. Kahvi tuoksui tosi hyvälle,
ja odotin malttamattomana makua suuhuni. Valitettavasti pilasin kahvin kaatamalla siihen liian vanhaa maitoa joukkoon.
Kahvi ei enää maistunutkaan odotetun hyvälle. Moka kuitenkin lähinnä nauratti. Aurinko saa hyvälle tuulelle.
Huomaan myös vieväni koirat ulos aamulla paljon aikaisemmin, kuin pimeimpään vuodenaikaan. Joulukuussa oli hyvä suoristus,
jos pääsin kymmenen aikoihin ulos talosta. (Koirathan käyvät juoksemassa takapihalla pitkin päivää.)
Nyt olen useampana aamuna pihalla poikien kanssa jo ennen yhdeksää. Lenkit myös pitenevät huomaamattani.
Valossa on niin viihtyisää. Illatkin tuntuvat jo selkeästi pidemmille.
Huomaan ajatusteni saavan luovempia suuntauksia. Olen jo tammikuussa suunnitellut ”pienen” terassin kunnostusprojektin miehelleni.
Autan kyllä mielelläni itse kaikessa rakennustyössä mihin pystyn, mutta suurimmalta osalta toteutus on kyllä mieheni harteilla.
Olen myös miettinyt huomaamattani ”pienehköjä” sisustusprojekteja talon sisällä, kuten lattian uusimista.
Tänä aamuna huomasin suunnittelevani puutarhaa. Keksin uuden huomiokohdan ja nyt suunnittelen sen korostamista.
Puutarhaamme pitää mahtua kanit, koirat ja ihmiset sulassa sovussa ja harmonisesti. Koirat ovat uusi syksyllä perheeseemme tullut lisäys.
Kaikki luovuus tapahtuu minussa auringon valon voimasta. Valo todellakin herättää pimeän talven jälkeen.
Ideat pursuavat alitajunnasta, kuin olisivat olleet talviunilla. Valo lisäksi heijastelee hangesta tuplatakseen vaikutuksensa.
Saanemme siten kompensointia pimeästä kaudesta? Tulevana keväänä on varmasti tarvetta kumisaappaille,
kun lumimassat alkavat sulaa. Onneksi kumisaappaita saa nykyään niin monenlaisina ja hyvännäköisinä.
Eilen illalla oli ihana pirteä pakkanen. Vein koirat ulos. Puhdas valkoinen hanki kimalteli,
kuin sinne olisi ripoteltu miljoonia pieniä timantteja. Ilta oli hämmästyttävän kaunis.
Nautitaan kauniista talvesta vielä kun se on täällä ja imetään lisääntyvästä valosta positiivista energiaa.
Annetaan energiamäärän kasvaa meissä pikkuhiljaa.
Työhyvinvoinnin saralla julkaistiin taas mielenkiintoisia uutisia. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen laski,
että työhyvinvointiin sijoitetun summan tuotto oli 46 prosenttia. Pieni Dragsfjärdin kunta 20-kertaisti työhyvinvointiin
ja työterveyshuoltoon käyttämänsä rahasumman. Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä väheni selvästi,
ja kunta säästi vuodessa yli 65 000 euroa.
Opimme jatkuvasti lisää ihmisen hyvinvoinnista, miten se edistää työn ja elämän sujumista sekä mitä sen puute aiheuttaa.
Professori Ahosen mukaan yksi tärkeimmistä työhyvinvointiin vaikuttavista asioista on johtaminen. Taloussanomat uutisoi,
että kukaan ei enää halua pomoksi, koska pomo on isolta osin muualla tiukasti sovitun toimintasapluunan valvoja.
Omaa päätösvaltaa ei juurikaan ole, mutta vastuun joutuu kantamaan yksin. Tästä seuraa, että hyviä esimiehiä on vaikea löytää
ja erilaiset pyrkyrit pääsevätkin nyt helpommin pomoiksi. Huonot pomot huonontavat työhyvinvointia. Sanotaan,
että useimmiten työpaikan vaihtamisen syynä on huono esimies.
Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyvät töissä pillerien avulla sekä ihmisiä, jotka nukkuvat pillerien avulla.
Mikäli yhteiskuntana emme pian ala kuuntelemaan ihmisten väsymystä ja ota vakavasti tutkimustuloksia,
en pysty ymmärtämään miten eläkeikää voi nostaa? Ihan turhaa pitää korkeaa eläkeikää,
jos ihmiset eivät käytännössä jaksa tehdä töitä siihen asti.
Onko kolmekymppistä järkevää pitää työelämässä, jos jaksaminen tulee purkista? Kuinka pitkään pillereitä voi syödä?
Kuinka pitkään ne auttavat? Jos kaksikymmentä vuotta pillereiden avulla jaksanut yhtäkkiä huomaa etteivät pillerit enää autakaan,
miten huonossa kunnossa silloin ollaan? Eikö olisi helpointa hoitaa ongelma heti, eikä pelkästään hiljentää oireita.
Ratkaisukeskeinen valmennus ja positiivinen psykologia ovat yllättävän yksinkertaisia työkaluja hyvinvointiin.
Tuntuu, että ehkä yritysmaailmassa on vaikea ottaa vakavasti oppeja,
jotka eivät ole ylihinnoiteltuja kalliiden konsulttien kauppaamia hienoilla nimikkeillä peiteltyjä ’ismejä’.
Kolleegani kertoi tapaamastaan toimitusjohtajasta, joka oli johtamassaan yrityksessä kokeillut monia erilaisia malleja
360:stä itsensä johtamisen malleihin. Lopulta hän oli tullut lopputulokseen, että tarvitsee yritykseen oman valmentajan,
sparraajan, joka pitää huolta yrityksen esimiehistä. Miten oivaltavaa. Miten ispiroivaa!
Onnellisuuden pitäisi olla oppiaine viimeistään peruskoulun yläasteella. Millainen olisi työelämä,
kun siellä olisi yksi sukupolvi ihmisiä, joita on opetettu huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan.
Nyt moni ajattelee, että on todella itsekeskeistä keskittyä vain itseensä. Minä uskon, että ihminen jaksaa huolehtia toisista paremmin,
kun itse voi hyvin. Lentokoneessakin kehoitetaan laittamaan ensin happimaski itselle ja sen jälkeen huolehtimaan ympärillä olevista.
Sama periaate pätee tässä. Kun olemme hyvin voivia, olemme parempia ihmisiä toisillemme.
KIROILEVA MUMMO JA MUITA UUSIA KOKEMUKSIA 11.2.2010
Eräänä aamuna, kun olin viemässä koiria ulos, kohtasin hurjasti kiroilevan mummelin. Hän oli liikkeellä rollaattorilla.
Aura-auto oli siistinyt kevyenliikenteen väylät, mutta jättänyt vallit niiden liityntä kohtiin. Asiastahan mummeli oli hermostunut.
Minä mietin muutaman sadasosa sekunnin uskallanko tarjota apua, koska hän oli todella agressiivisen oloinen.
Sitten päähän tipahti tieto, ettei rollaattorilla kulkeva vanhus todennäköisesti olekaan niin vaarallinen.
Autoin mummelin eteenpäin pinteestä ja toivotin turvallista jatkomatkaa. Mummeli jatkoi kiroilua.
Vielä pitkän matkan päähän kuulin hänen tuulettavan tunteitaan. Mummeli myös kertoi minulle, että Helsingin sanomissa oli ollut kirjoitus,
jossa oli kehoitettu ihmisiä haukkumaan auraajia, jos eivät tee työtään kunnolla. Sehän olisikin tilannetta parantava ratkaisu.
Menisimme kaikki tuonne penkoille haukkumaan työtään tekeviä ihmisiä,
sen sijaan, että tekisimme vähän lumitöitä ja auttaisimme kanssakulkijoita.
Ryhdyin Buzzadoriksi taannoin ja sain ensimmäisen kampanjakutsun.
Mielenkiinnolla vastasin kutsuun ”kyllä” ja pääsinkin osallistumaan Doven visiblecare renewing suihkusaippua kampanjaan.
Olin ihan innoissani siihen asti, kunnes avasin saamani paketin ja tajusin mihin olin ryhtynyt. Suihkusaippuapurkin hinnalla,
kerron ja jaan tietoa tuotteesta eteenpäin. Aika halvalla menee. Suihkusaippuan arvo on kaupassa 2,3€.
Mielenkiintoinen kokemuslisä tämäkin ja tuote oiken hyvä, mutta ehkä ensi kerralla mietin hieman tarkemmin mihin aikani laitan.
Parasta iloa hommasta minulle on tuottanut se, että ystävät ovat tykänneet tuotteesta, saaneet iloa näytekokeilustaan
ja jotkut jopa päätyneet ostamaan sitä kaupoista.
Koirien kanssa ulkona kävellessä on aikaa omille ajatuksille. Kiroilevan mummon kohtaamisen jälkeen huomasin tuonkin kohtaamisen
rikastuttaneen elämääni jollain tavalla. Sain ajateltavaa kohtaamisesta.
Koirien perheeseen tulon jälkeen olen saanut paljon uusia tuttavia – ”koirakavereita”.
Lähes jokaisella ulkoilukerralla tapaamme jonkun uusista tuttavistamme ja tulee vaihdettua ainakin muutama sana.
Jokaisen yksinäisen ihmisen pitäisi hankkia koira, jos se vain olisi mahdollista.
Muutamassa kuukaudessa olen jutellut jopa seinänaapureiden kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin,
puhumattakaan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista. Luonnollisesti myös koira itsessään on ihana kaveri.
Aina kun aamulla herään, ovat ne onnellisia minut nähdessään.
Vaikka vain haen postin postilaatikolta, tervehtivät ne minua yhtä innoissaan, kuin olisin ollut poissa tunteja.
Eräs asiakkaani oli tehnyt hienon uudelleen määrittelyn siivoamisesta.
Kun minä koen minulla olevan aikaa omille ajatuksille koirien kanssa lenkkeillessä,
oli hän todennut siivoamisen tuovan hänelle aikaa ajatella omia asioitaan. Nyt ei siivoaminen kuulemma enää olekaan kurjaa hommaa.
Hieno oivallus totean minä. Pitää kokeilla.
Meitä eteläsuomalaisia on hemmoteltu valkoisen lumen määrällä jo ehkä osittaiseen kyllästymiseen asti.
Tai ehkä kyllästymistä aiheuttaa todellisuudessa kevyenliikenteen väylien huono kunto, lumimassojen läpi hyppiminen
tai vaikeus löytää autolle parkkipaikkaa? Varmaa on, että puhdasta valkoista lunta on paljon.
Miten siihen suhtaudumme, määrittää miten sen kanssa tulee toimeen.
Itseäni on ilahduttanut ihmisten töihin menot potkukelkoin sekä hiihtäjät jalkakäytävillä.
Vihastuttanut on kävelyn vaarallisuus autoteiden vieressä, kun jalankulkija saa tarpoa upottavassa
lumessa pienellä kaistaleella autojen ajaessa ohi huomioimatta jalankulkijan suojan puutetta,
mikäli auto yllättäin heittelehtii liukkalla tiellä. Kaikilla varmastikin tunteet vaihtelevat ennätyksellisen lumimassan kanssa.
Olisi hienoa, jos jaksaisimme pitää mielessä kaikki tiellä liikkujat ja huomioida turvallisuus
ja sujuvan liikkumisen edistäminen kaikin tavoin. Lumitöitäkin riittää liikuntamuotona varmasti kaikille halukkaille.
Talkoolumenluontiin on jopa kehoitettu pääuutisissa.
Päivä on pidentynyt huomattavasti. Lisääntyvä valo piristä kummasti. Se tuo kevään tulon todellisemmaksi.
Lintujenkin kuulee jo laulavan aiempaa innokkaammin aurinkoisina päivinä. Vaikka maisema on huikean talvinen,
on kevät jo kulman takana. Luonto herää uuteen alkuun, heräätkö sinä?
Elämästä nauttii enemmän, kun on läsnä hetkessä. Juuri nyt, juuri tässä. Älä ajattele menneitä, älä huolestu tulevasta.
Mitä teet juuri nyt? Naisten ruuhkavuodet kuluvat usein automaattiohjauksella kalenterin merkintöjä seuraamalla.
Jopa harrastuksille on opetettu varaamaan aika kalenteriin, jotta niille jäisi aikaa. Kuinka paljon muistoja näistä vuosista jää?
Meneekö aika elämää suorittaessa?
Mitä voi tehdä, jos ei aikaa tunnu löytyvän? Ainoa ratkaisu on yksinkertaistaa elämää. Jotain täytyy jättää pois.
”Mullekaikkihetinyt”-kulttuurissa jostain pois jättäytyminen on kuin jotain jäisi puuttumaan. Meillä kaikilla ’pitäisi’
olla paljon hienoja kokemuksia, jotta elämämme olisi ”täydellistä”. Täydellistä elämää tuskin on,
onnellinen elämä kylläkin on mahdollinen. Ovatko määritteet menneet meiltä sekaisin, vai oletammeko täydellisyydestä seuraavaan onnea?
Onnellisuuden kaava on tieteellisesti ratkaistu. 50% tulee geeniperimästämme. Tähän emme voi itse vaikuttaa. 10% tulee olosuhteista,
ja siihen voimme osittain vaikuttaa. Loput 40% tulee asenteesta ja ajattelutavasta. Tähän osuuteen voimme vaikuttaa harjoittelemalla.
Tiedämme myös, että onnellisuutta lisää se, että meillä on merkitystä elämällemme, että me merkitsemme jollekin toiselle jotain.
Meidän tulee myös sitoutua meille tärkeisiin asioihin. Toimia niin kuin uskomme. Nautinto tulee lisämausteena.
Nautintoja toinen toisen perään keräämällä ei tule onnelliseksi.
Miten onnellisuutta voi asenteen kautta harjoitella? Aristoteles sanoi aikoinaan, että ”onnellisuus on elämän päämäärä
ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen
ja siten onnellisen”. Tiedemiehet ovat 2000 vuotta myöhemmin todistaneet filosofin olleen oikeassa.
Tekemällä hyviä pyyteettömiä tekoja toisillemme, kasvatamme omaa hyvinvointiamme. Ja ilo tarttuu, kuin flunssa.
Se tarttuu kohdattuun ihmiseen ja jopa kohdatun kautta vielä kolmanteenkin. Tekemällä hyviä asioita toisille
ja olemalla aidosti ystävällinen, kannustava ja positiivinen voimme vaikuttaa ympäristöömme enemmän, kuin ehkä uskommekaan.
Ja ympäriltämme saamme sen saman asenteen pikku hiljaa takaisin itsellemme.
Sanotaan, että asioita tulee kokeilla 28 päivää, jotta näkee tuleeko muutoksesta pysyvä osa elämää.
Minä olen nyt ollut syömättä karkkia 28 päivää. Olen ehkä jo tottunut muutokseen paremmin,
mutta en koe, että muutos on vielä pysyvä. Karkkia tekee vielä mieli useasti viikon mittaan,
mutta halu on jo helpompi ohittaa tai unohtaa.
Olen iloinen edistymisestäni. Naapurin pikkutyttöön verrattuna, olen vielä alkumetreillä.
Oona oli kysynyt vanhemmiltaan, maksavatko hänelle 100€, jos hän on vuoden syömättä karkkia.
Vanhemmat suostuivat mielellään näin fiksuun, vaikkakin hämmästyttävään ehdotukseen.
Oona todellakin oli vuoden syömättä karkkia. Jos ala-asteikäinen tyttö pystyy tähän, minäkin pystyn.
Uskon, että Oonaa auttoi se, että hänellä oli ystävä, joka oli tehnyt vastaavan sopimuksen omien vanhempiensa kanssa.
Ystävien ja perheen tuki on aina hyvä apu muutoksessa.
Myös minä olen saanut hämmentynyttä vastaanottoa ’karkkilomalleni’. Kun lisään, etten ole luopunut kaikista herkuista,
ihmiset ymmärtävät päätöstäni paremmin. Itse koen, että päätös on hyvinkin rationaalinen.
Karkit eivät sisällä mitään ravintoaineita. Sitäkin enemmän ne sisältävät aineita, joita en tarvitse ruokavaliooni.
Tarkoitukseni on pienillä askeleilla muuttaa elintapojani terveellisempään suuntaan. Minä hyödyn siitä.
Usein ajatellaan, että muutos on aina kivuliasta, vaatii paljon uhrauksia ja tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua.
Myös aiemmat epäonnistumiset voivat viedä uskon muutoksen mahdollisuudelta. Jollekin radikaali nopea muutos voi sopia.
Kaikki kuntoon kerralla tyylillä. Jos se ei tunnu omalle tavalle, tee pieniä muutoksia yksi kerrallaan. Se ei ’satu’ niin paljon.
Kun pieniä asioita kohtaa yksi kerrallaan, niistä kasvaa isoja muutoksia ajan kanssa.
Jo yksi pieni muutos oman terveyden eteen, voi tuoda monta tervettä päivää elämän loppupuolelle.
Mitä kaikkea löytyykään meidän jokaisen kulissiemme takaata?
Ystäväni parisuhde loppui, kun hänen pelkonsa tulivat esille epätoivottuna käytöksenä.
Toinen osapuoli ei hyväksynyt hänen kasvuaan, eikä halunnut enää jatkaa suhdetta,
vaikka ystäväni ensimmäisen kerran elämässään ymmärsi miksi oli käyttäytynyt huonosti
ja osaa nyt toimia toisella tavalla. Ymmärrän, että loukkaus on ollut suuri,
mutta toisen kasvu tilanteessa ottamaan vastuu omasta käytöksestään, sekä valmius
ja halu muuttaa sitä, pitäsi myös olla merkityksellistä.
Mitä tapahtuu työnhakijalle, jonka itsetunto on painettu alas edellisessä työpaikassa,
ja nyt hän etsii vähemmän vastuullisia töitä, koska haluaa suojella itseään.
Saako haastattelussa sanoa mistä on oikeasti kyse. Asiantuntijoiden mukaan ei,
mutta palkkaako kukaan vastuullisia töitä tehnyttä ihmistä perusasiakaspalvelutehtävään.
Luultavasti ei, koska ajatellaan, että hän kuitenkin haluaa eteenpäin urallaan ja kyseinen työ olisi vain väliaikainen.
Siirtyminen vähemmän vastuullisiin tehtäviin, voi siis olla vaikeampaa kuin uralla ns. eteneminen.
Miksi kuori on meille niin tärkeä? Miksi haluamme antaa itsestämme mahdollisimman täydellisen kuvan?
Milloin on soveliasta päästää joku kurkistamaan kuoren alle? Monet asiakkaani olettavat,
että osaan olla ’täydellinen äiti’. Varmastikaan kukaan ei osaa sitä ammattia täydellisesti.
Joskus ajattelen, että on hyvä välillä ’rähjätä’ ja näyttää aidot tunteet. Miten lapsi oppii toimimaan konfliktitilanteissa,
jos ei koskaan pääse harjoittelemaan sitä turvallisessa ympäristössä?
Tänään aamulla minulla meni ’herne nenään’ hyvin triviaalin asian suhteen – pojan kännykkälaskun.
Olin myös väsynyt ja samalla ihmettelin miksi minä herään aikaisin hoitamaan aamun kotihommat,
kun minä saisin aikatauluni puolesta nukkua pisimpään. Loppusilauksena konfliktiin tuli minulta itku.
Suurta äidin ylpeyttä tunsin sillä hetkellä, kun teini-ikäinen poikani tuli kysymään minulta ”äiti onko kaikki hyvin”.
Itse koen, että näin vanhemmuuteni hedelmiä juuri sillä hetkellä, kun minulta petti ’kulissi’.
Työhaastattelussa ei tietenkään voi antaa kulissin pettää, mutta olisi mielenkiintoista tehdä koe
ja katsoa miten haastattelijat reagoisivat ihmiseen, joka rehellisesti kertoisi aiemmasta työhistoriastaan ikäviäkin kokemuksia:
esimerkiksi kiusaamisesta, ja olisi samaan aikaan todella fiksu ja asiallinen. Saisiko hän paikan?
Ovatko käsityksemme siitä mitä saa sanoa vanhentuneet?
Kulttuuri sitoo ajatuksiimme paljon arvoja, joiden olemassaoloa emme tiedä. Mitä sinä ajattelet työpaikkakiusatusta?
Että hän teki jotain itse tullakseen kiusatuksi? Tutkimusten mukaan kuka tahansa voi tulla kiusatuksi.
Kyse on vallanhalusta. Kiusattu joutuu kantamaan stigmaa mukanaan, elämään kokemuksensa ja toisten epäluulojen kanssa.
Mitä ajatellaan ihmisestä joka teki yhden ison virheen, mutta on valmis oppimaan siitä? Ystäväni teki virheen parisuhteessaan.
Toinen ei antanut sitä anteeksi. Johtuikohan anteeksiantamattomuus omista peloista tai vaikka siitä,
ettei kestänyt katsoa heikkouksia täydellisen naisen kulissin takana tai ettei uskalla katsoa omia pelkojaan suoraan silmiin?
Uutisissa näkyy lähes joka päivä hyvinvointia ja tai pahoinvointia koskevia juttuja.
Itse koen, että aihe on alkanut kiinnostamaan enemmän ja enemmän.
Vielä muutama vuosi sitten pehmeät arvot tuntuivat olevan lähes kiellettyjen listalla,
nyt aiheita käsitellään asiallisesti ja avoimesti jopa bisnesmaailmassa.
Muuttaako uutisointi yritysten henkilöstöpolitiikkaa? Ainakin se tukee meitä puhumaan omista ajatuksistamme avoimemmin.
Yhä useammalla on tunne, ettei pysy perässä nykyisessä työtahdissa. Pelkästään informaation määrä on valtava.
Koko ajan pitäisi jaksaa omaksua uusia asioita, tekniikoita, vimpaimia, ohjeita, trendejä ja visioita työelämän loppuun asti.
Mitä enemmän informaatiota kulkee sähköisesti, sitä yksinäisemmiksi monet tuntevat itsensä.
Enää ei ole monessakaan tuttavapiirissä tapana kyläillä toisten kodeissa,
vaan ajatuksia ja tapahtumia vaihdetaan erilaisten yhteisöjen sivuilla.
Kun ystäviä nähdään, pitää siihen varata aikaa kalenterista jopa monen kuukauden päähän.
Viekö informaatiovirta meiltä niin paljon aikaa, että emme siksi näe ystäviä reaali elämässä?
Mitä voimme tehdä voidaksemme paremmin? Kaikki muutoksen avaimet ovat meillä itsellämme.
Asiakkaistani näen kerta toisensa jälkeen, miten pienillä muutoksilla, pienillä askeleilla,
saa paljon aikaiseksi. Moni saattaa ajatella, että ei kykene muuttamaan elämäänsä, koska muutos tuntuu valtavan isolle.
Rima on heti liian korkealla. Kaikkea ei tarvitse kunnostaa kerralla!
Aloita siitä mikä tuntuu tärkeimmälle, tai helpoimmalle tai houkuttavimmalle.
Kun saat yhden asian toimimaan elämässäsi paremmin, tuntuvat muutkin elämän osa-alueet paremmin sujuville.
Siitä se lähtee etenemään ja on voimia siirtyä seuravaan muutokseen.
Myös työpaikoilla voi noudattaa samaa tekniikkaa. Aloitetaan pienellä konkreettisilla asioilla.
Ei ole välttämätöntä ostaa isoa ja kallista konsulttiohjelmaa työhyvinvoinnin tueksi.
Toki, jos sellaiseen on varaa ja halua panostaa, onhan se ilman muuta hienoa. Pienemmälläkin panostuksella pääsee alkuun.
Moni työhyvinvointiohjelma ohjaa ihmisiä ottamaan itse vastuuta olotilastaan. Pieni tiimiworkshop voi antaa isoja eväitä.
Toivon, että tulevaisuudessa työnantajat näkevät työhyvinvointiin panostamisen sijoituksena.
Työntekijään vaikuttaa hyvin paljon asenne, jolla heitä työpaikoilla kohdellaan.
Aina kun ihminen huomioidaan aidolla tuella ja kannustuksella, tuottaa se hyvää oloa.
Media pursuaa taas vuoden alussa ohjeita mm. painonpudotukseen sekä muunlaisiin elämäntapa muutoksiin.
Voin kuvitella miten ärsyttäviä jutut ovat, jos itsellä ei ole voimia ryhtyä projektiin, vaikka halua olisikin.
Muista, että aina ei todellakaan tarvitsekaan jaksaa.
Miksi ihminen on keksinyt loman? Varmastikin joku huomasi, että joskus pitää olla mahdollisuus ottaa rauhallisemmin ja levätä.
Toki loma on myös eräänlaista ylellisyyttä, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Mutta lomaa voi ottaa monesta asiasta.
Itsekin otan ’lomaa’ juuri karkin syömisestä. Ihan hyvin lomaa voi ottaa mistä tahansa itselle sillä hetkellä ylimääräisestä asiasta.
’Loma ottaminen’ on sanapartena pehmeämpi ja positiivisempi kuin ’lakko’ tai ’lopettaminen’.
Lomahan on erittäinen positiiviseksi mielletty sana ja tuo mukavia mielleyhtymiä.
Moni kokee, että haluaa ja jaksaa juuri nyt tehdä muutoksia elämässään. Koska monet ystävät ja tutut ovat samalla reitillä,
saa kaverilta tukea ja kannustusta. Elämänmuutoksen tekeminen ei ole pieni juttu. Mitä kauemmin on tehnyt asioita tietyllä tavalla,
sitä helpommin siihen lipsuu uudelleen huomaamattaan. Oma karkin syönnin pois jättäminen on pitänyt nyt jo reilut 12 päivää.
En enää himoitse karkkia niin paljon kuin ensimmäisellä muutosviikolla.
Nyt pelkään, että vahingossa pistän karkkia suuhuni huomaamatta vanhasta tottumuksesta. Karkkia kun on talossa, ja jopa esillä.
Mutta aina ei vain jaksa. Silloin on hyvä levätä ja kerätä voimia. Ehkä pohtia mitä kaikkea on tullut jaksettua
ja ammentaa voimaa aiemmista onnistumisista. Ei meidän ole tarkoitus olla täydellisiä robotteja, jotka kulkevat kohti uusia projekteja
ja tavoitteita elämän tappiin. Eikä kaikesta ainakaan tarvitse tehdä projektia. Ehkä on välillä hyvä antaa asioiden tapahtua pikkuhiljaa lähes itsekseen.
Minä uskon, että paras vuosi koskaan, rakentuu itsen kuuntelusta. Mikä tuntuu hyvälle juuri nyt. Sitä enemmän elämään.
Pahalta tuntuvia asioita vähemmäksi. Kyllä suomalaisessakin yhteiskunnassa saa nykyään olla avoimesti onnellinen
ja kulkea kohti onnellisuutta.
Oli mielenkiintoista lukea viime viikolla uutinen Taloussanomien nettisivuilta, että ”Rahan perässä juoksu meni pois muodista”.
”Itse kunkin tulisi miettiä asenteitaan ja pyrkiä toimimaan yhteisöllisesti. Tämä ei kouluttaja Antti Kylliäisen mukaan tarkoita
itsensä uhraamista, vaan tervettä itsekkyyttä.” ”Jotta ihmiset jaksaisivat 40 vuotta työelämässä, heistä on huolehdittava”
sanoo Työterveyslaitoksen Anneli Leppänen.” Totta. Mielenkiinnolla odotan miten nykyinen taloustilanne ja ihmisten käyttätymistredit
ja toiveet kohtaavat arjessa. Lähteekö yhä useampi ihminen intiaan etsimään itseään, vai löydetäänkö hyvä taso tehdä töitä
taloudellisesti kannattavasti? Siten, ettei kenenkään tarvitse uupua työtaakan ja kiireen alle.
Vaan karkin syönnin lopettaminen. Tavoitteenani. Kuudes päivä menossa, eikä karkista pidättäytyminen ole vielä yhtään helpompaa.
Perhe syö edelleen karkkia. Sitä löytyy myös kaapeista. Pahin on kaapista löytyvä lahjaksi saatu suklaarasia.
Jos olisin tiennyt saavani sen, olisin siirtänyt lopettamista parilla päivällä eteenpäin,
jotta olisin voinut nautinnollisesti tuhota rasian sisällön. Luulen, että olisi helpompaa, jos kiusaus ei olisi niin lähellä,
mutta en voi vaatia muuta perhettä luopumaan minun takiani. Tämä on minun päätökseni. Minun tavoitteeni.
Lipsuminen ei ole ollut vielä lähellä, mutta kuinka makeaa tekisikään mieleni. Ensimmäinen päivä oli kamala.
En muuta ajatellutkaan, kuin että nyt en enää syö karkkia - ikinä. Pikkuhiljaa viikon aikana olen tottunut ajatukseen,
mutta makeantuska ei ole hellittänyt. Olen sortunut syömään mm. pikkuleipiä, joita en normaalisti syö juuri ollenkaan.
Myös jäätelöä syön enemmän kuin normaalisti.
Olen yrittänyt kehitellä erilaisia ’herkkuja’ korvaamaan makeiset. Olen syönyt mm. jäisiä pikkuporkkanoita, liotettuja kik-herneitä,
juonut mehua ja teetä litrakaupalla. Voin vain kuvitella miten vaikeaa on lopettaa tupakan polttaminen.
Sokeri on sekeästi voimakkaasti addiktoiva aine, koska kolajuomien ja kahvin lopettaminen ei ollut näin pahasti ajatuksia valtaavaa.
Mieleeni on jopa tullut syödä kaakaojauhetta, kuten lapsena oli tapana tehdä karkinhimon yllättäessä.
Valmentajana tiedän ja osaan paljon erilaisia muutosta auttavia tekniikoita ja harjoituksia.
Toistaiseksi olen tukeutunut vain mielenhallinnallisiin keinoihin. ”Olen päättänyt.” ”Iloitsen onnistumisestani.” ”Uskon onnistuvani.”
Tulevaisuuden odotukset muuttuvat itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Kannattaa siis luottaa tulevaan ja omiin onnistumisiin.
Se ainakin kasvattaa onnistumisen mahdollisuuksia.
Pikkuhiljaa minun on otettava kiinni siitä, mikä aiheuttaa karkinhimoa. Onko kyse esim. lohtusyömisestä tai huonosta tavasta?
Korvaako sillä ruokaa? On helpompaa muuttaa omaa käytöstä, kun huomaa missä kohtaa voi valita toisen reitin tai kun tietää miksi jotain tekee,
jolloin on mahdollista oppia uutta ja helpompaa muuttaa ajatustapaa ja käytöstä.
Oivalsin mistä minun olisi hyvä luopua vuonna 2010.
Kahtena viime vuonna olen onnistunut luopumaan minua addiktoineista aineista.
Vuonna 2008 luovuin kolajuomien käytöstä. Vuonna 2009 luovuin kofeiinipitoisesta kahvista.
Silloin tällöin nautin kupin kofeiinitonta kahvia, koska pidän kahvin mausta,
mutta en ole enää riippuvainen kahvista enkä kofeiinista. Vuonna 2010 haluan luopua karkin syömisestä.
Olen pitkään ajoittain pohtinut karkin syönnin lopettamista, mutta se on tuntunut liian vaikelta.
Kun katson taaksepäin ja huomaan muista addiktioista irtautumisen onnistuneen, alan uskoa, että tämäkin onnistuu.
Helppoahan se kyllä nyt on niin ajatella, kun juuri herkuttelin suklaarasian parhaimmistolla...
Kolajuomia käytin päivittäin kesästä 1986. Olin Chicagossa suurimaan osan kesää.
Päivien lämpötilat hipoivat 40 astetta. Pihallamme oli uima-allas ja autotallissa jääkaapissa aina kylmää kolaa.
Siitä se lähti. Sen jälkeen käytin 22 vuotta kolaa päivittäin muutamaan lakkoa lukuunottamatta.
Helmikuussa 2008 lopetin käytön kerralla. En tehnyt lakkoa, vaan lopetin käytön.
Kahvin juonnin aloittamisen aikaa en tarkalleen muista, mutta se liittyy työelämään.
Työnantajan tarjoama kahvi oli luontaisetu, josta oli syytä nauttia. Toki kahvin piristävä vaikutus auttaa paremmin heräämään työaamuina.
Eräänä aamuna keväällä 2009 olin aikeissa keittää aamukahvia joka-aamuiseen tapaani.
Yht’äkkiä tunsin kuvottavan tunteen kahvia kohtaan. Päätin hyödyntää tunteen ja jätin kahvin siltä seisomalta.
Kahvin käytön lopettaminen oli vaikeampaa, kuin kolajuomista luopuminen.
Muutaman päivän olin täydellisessä sumussa, enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Tuntui, etten nähnyt selkeästi ympärilleni.
Viikon kuluttua olivat kaikki vieroitusoireeni hävinneet ja olo alkoi tuntua todella hyvälle. Oli nautinto herätä aamuun, ilman,
että tarvitsin kahvista potkua. Myös päiväunien tarpeeni loppui. Tulkitsen sen itse niin,
että kun en lähde liikeelle keinotekoisella aineella, en myöskään tule romahtaen alas, kun aineen vaikutus loppuu.
Nyt on vuorossa karkista eroaminen. Aika tuntuu kypsälle tälle askeleelle. Tein tietoisen päätöksen tehdä lupaukseni ’julkisesti’.
Uskon sen tukevan irtautumistani. Jos en kertoisi kenellekään, olisi liian helppoa kuvitella tiukan paikan tullen,
etten olisi mitään itselleni luvannutkaan. En odota helppoa eroa. Karkkia olen syönyt pari vuotiaasta asti,
kun mummoni oli vanhemmiltani salaa alkanut antamaan minulle suklaata.
Karkista luopumisen uskon tiputtavan painoa alas muutaman kilon verran ajan myötä.
Uskon myös energiani kasvavan tasaisen insuliinipitoisuuden myötä, kun ei tule keinotekoisia ’huippuja’.
Karkki ei ole viimeinen ’herkkuni’. Herkuttelutapoja löytyy vielä useita ja joitain ehkä jopa luopumisen arvoisiakin.
Jääköön ne kuitenkin johonkin toiseen ajankohtaan harkittavaksi. Nyt keskityn taklaamaan makeanhimoni.
Uusi Vuosi on anteeksi antavaa aikaa. Uuden Vuoden kohdalla on helppoa jättää vanhat ajatukset ja toimintatavat ja
lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Uuden Vuoden kohdalla vanhasta ’puhdistautuminen’ on jopa luonnollista.
Tein itselleni vuoden 2009 alussa useita lupauksia. Kun nyt katson taaksepäin, huomaan niiden kaikkien toteutuneen.
Mikään projektini ei ole täysin valmis – onko koskaan-, mutta kaikissa olen edennyt huomattavasti.
Niin paljon, että voin iloita edistyksestä estoitta.
Miten sain tavoitteeni toteutumaan? Alusta asti olen uskonut, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni.
Ne eivät ole olleet mahdottomia, vaikka ovatkin vaativia. Olen uskonut itseeni, kykyihini, sitkeyteeni.
Jokaisen projektin kohdalla olen tehnyt elämänmuutoksen. En ole aikonut tehdä asiaa vain hetken,
vaan olen päättänyt olla sekä jatkossa toimia toisella tavalla. Vanhoihin toimintatapoihin on helppo lipsua takaisin,
koska reitti on tuttu ja useasti kuljettu. Tärkeää on oppia huomaamaan missä kohtaa, mistä syystä lipsahdus tapahtuu.
Kun huomaat kohdan, jossa valitset väärän reitin, ehdit vielä valita uudelleen. Muutoksen tekeminen vaatii oman itsensä kuuntelua.
On hienoa huomata taaksepäin katsellessa, että on kyennyt muuttamaan elämää toivottuun suuntaan. Sitkeyttä se on vaatinut.
Olen myös käyttänyt erilaisia harjoituksia hyväkseni prosessissa. Monesta tavoitteestani olen tehnyt aarrekartan.
Yhden pienehkön kartan, missä keskitytään maalaamaan millaista elämä on, kun tavoite on saavutettu.
Aarrekarttoja pidän kehystettynä työhuoneeni seinällä, jossa näen ne joka päivä.
Kartat ovat kauniita, esteettisiä muistutuksia oikeasti haluamistani asioista.
Kun tavoite on koko ajan esillä, on päämäärää kohti helpompi mennä.
Joskus tavoitteen saavuttamiseen auttaa se, että on ’tilivelvollinen’ toiselle ihmiselle. Ehkä tähän perustuu osaltaan mm.
Painonvartijoiden toiminta. Etenemistä ei kuitenkaan tarvitse tarkastaa joka viikko. Mieti mikä on sinulle hyvä tahti.
Milloin sinä haluat saavuttaa tavoitteesi?
Tavoitteen on syytä olla oma aito toive. Omia toiveita on kevyempi toteuttaa, kuin toisen sanelemia.
Muista, että kaikkien ei tarvitse haluta samoja asioita, samaan tahtiin. Eikä aina tarvitse olla tavoitteita.
Joskus on hyvä vain olla. Mikä sen nautinnollisempaa, kuin että elämä on tässä ja nyt enkä tarvitse mitään muuta?
Jouduin sunnuntaina turvautumaan Malmin päivystyksen apuun kovan vatsakivun takia.
Epäilynä oli umpisuolentulehdus ja jouduin pohtimaan jouluun vaihtoehtoista viettotapaa.
Mieleeni muistui sairaalassa ollessani yksi hienoimmista joulumuistoistani.
Kun olin pieni, äitini oli töissä vanhusten sairaalassa. Henkilökunnalla oli tapana herättää vanhukset jouluaattoaamuna joululauluilla.
Äitini oli aina mukana kulkueessa, vaikka hänellä oli aattoisin vapaapäivä. Innokkaana kuorolaisena menin itsekin mukaan kulkueeseen,
vaikka se tarkoitti aikaista heräämistä jouluaattoaamuna.
Sairaalassa sain käteeni kynttilän, ja toiseen laulujen sanoja.
Kuljimme hämärässä sairaalassa kulkueessa osastolta toiselle joululauluja laulaen.
Samalla huoneisiin sytytettiin valot. Laulukulkue on kauneimpia ja hienoimpia joulumuistojani.
Tunnelma aamuisen hämyisessä sairaalassa oli hiljainen, mutta ihana. Sain laulaa kauniita joululauluja.
Olin ainoa lapsi kulkueessa ja vanhukset olivat mielissään kirkkaasta äänestäni.
Oli hienoa olla mukana tuottamassa pientä iloa sairaalan asukkaiden elämään. Muisto koskettaa vieläkin.
Kun kulkue oli ohi, jokajouluiseen ’traditioon’ kuului myös, että oksensin jännityksestä sairaalan lattialle,
kun äitini oli hakemassa tavaroitamme. Myös kuume nousi jännityksestä, eikä ruoka maistunut.
Siitä alkoikin pitkä odotus iltaan ja joulupukin tuloon.
Isäni suku kokoontui aina yhteen jouluaatoksi. Mummo teki hyvää ruokaa, ja siitä nautittiin pitkän kaavan mukaisesti.
Olin ainoa lapsi suvussa pitkän aikaa, mutta minua onneksi armahdettiin joulupukin käynnillä ennen kahvin ja kakun nauttimista.
Tuskin yhtään joulua vietetään vieläkään, ilman että joku muistaa mainita oksenteluni ja ruokahaluttomuuteni jouluaattoisin.
Sukujouluperinteemme on yksi hienoimmista perinteistämme. Joulun tunnelma tulee siitä, kun istumme kauniisti katetun pöydän äärellä,
syömme pitkään ja rauhassa samalla kun juttua ja naurua riittää. Isäni suku on siunattu tarinoiden kertojilla.
Ainakin jossain vaiheessa iltaa, nauramme kyyneleet poskille vierien.
Toivon sinun jouluusi ihania lämpimiä kohtaamisia läheistesi kanssa sekä rentoa ja rauhallista tunnelmaa.
Minun vatsakipuni ei onneksi ollut leikkausta vaativaa, joten pääsen nauttimaan jälleen kerran yhdestä ihanasta aattoillasta läheisteni kanssa.
Keväällä huomasin ilmoituksen Kodin Kuvalehdessä. 30-40-vuotiaita naisia haettiin muuttumisleikkiin malleiksi.
Kysyin muutamalta kolleegalta löytyisikö halukkaita mukaan kokeiluun. Onneksi seikkailunhalua löytyi
ja pääsin tekemään yhteistä hakemusta. Uskoimme kokemuksen olevan hauska ja opettavainen.
Toivoimme pääsevämme rikkomaan omia mukavuusrajoja kameran eteen.
Elokuun lopussa saimmekin yllättävän yhteydenoton Kodin kuvalehden tuottajalta. Hakemuksen olimme jo kaikki tainneet unohtaa.
Mitä virtaa yhteydenotto antoikaan. Hymy ei väistynyt huulilta moneen päivään. Kampaamokäynnin odottelu, ja päivien laskenta alkoi.
Hiusmuotoilu Pointissa emme kovin paljon toisiamme ehtineet nähdä. Aikamme olivat limittäin ja touhu ympärillämme kova.
Toimittaja haastatteli kauneudenhoitorutiineista samalla kun hiusmuotoilija leikkasi ja värjäsi hiuksia.
Jokainen sai upeat hiukset ja hyvän mielen aamupäivästä. Ajatuksissa kuitenkin jo jännitimme seuraavan päivän kuvauksia.
Kuvaustiistai valkeni kylmänä ja tuulisena päivänä. Aamulla meille tarjottiin aamupala toimittajan kysymysten kera Kämpin Yumessa.
Aamupala hotellissa oli ihanan ylellinen. Söimme ja juttelimme samalla stressittömästä joulusta.
Koko ajan ajatuksissa oli kuitenkin tuleva päivä kuvauksineen. Miten pärjään? Mille näytän?
Kameran edessä oleminen ei ole helppoa, mutta ystävien kanssa on mukavuusraja helpompi ylittää.
Vihdoin studiolla. Paikalla oli paljon porukkaa. Hiusmuotoilijat Pointista, Kodin kuvalehden toimittajia, graafikko sekä tuottaja.
Rekeittäin ihania vaatteita ja asusteita. Varsinkin kengät olivat fantastisia ja niitä oli suunnattomasti.
Toisessa studiossa kuvattiin Trendin kansikuvaa savujen kera. Meillä oli rekvisiittana lunta.
Ammattimeikkarin meikkauksessa oleminen oli ihanaa. Oli outoa nähdä itsensä peilistä vahvassa, upeassa meikissä.
Sain paljon uusia ideoita omaan arki- ja juhlameikkiin.
Eniten aikaa vei stailaus. Oli mielenkiintoista huomata, että kykeni riisuutumaan vieraiden ihmisten edessä.
TV:stä on oppinut, että mallien kuuluu tehdä siten, joten tein aivan samoin.
Kameran edessä oleminen oli vaikeaa. Lumen takia meillä oli tietyt asennot, joissa jalkojen piti pysyä, mutta kuitenkin liikkua
ja antaa erilaisia ilmeitä. Se oli hauskaa ja hermostuttavaa samaan aikaan. Ehkä hermostuminen tulee siitä,
ettei itse pysty vaikuttamaan julkaistaviin kuviin. Ei tiedä mikä kamala kaksoileuka tai irvistys valitaan julkaistavaksi.
Kokemuksena päivä oli huippu. Näin miten paljon työtä juttujen takana tapahtuu. Opin itsestäni ja omasta käyttäytymisestä.
Menin mukavuusrajojen ulkopuolelle ja heittäydyin toisten ’armoille’. Kerrankin en ollut kontrollissa,
vaan jouduin luottamaan muiden näkemykseen. Valmiin jutun voi käydä lukemassa tästä.
Filosofian historian suurimmaksi pessimistiksi sanottu Schopenhauer (1788–1860) mietti aikoinaan perusteluja sille,
miksi maailmaa ei pitäisi olla lainkaan olemassa. Perusteissa oli mm se, että suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole onnellisia,
sekä että emme huomaa hyviä asioita ympäriltämme, ennen kuin olemme menettäneet ne.
Ehkä kuitenkin on parempi herätellä ihmisiä huomaamaan hyvät asiat ympäriltään, kuin toivoa maailman loppumista!
Pessimismi voi olla ihan hauskaakin. Monissa elokuvissa ja stand up komiikassa se toimii loistavasti.
Woody Allenin esittämät ’roolihahmot’ ovat hyvä esimerkki. Tosielämässä sellaisen ihmisen päivittäinen kohtaaminen voisi olla todella raskasta.
Kun kohtaa iloisen ihmisen, osa ilosta tarttuu kohdattuihin ja vielä heistäkin eteenpäin. (Tämä on todistettu tieteellisesti.)
Samoin käy, kun tapaa ihmisen, joka on huonolla tuulella tai voi huonosti. Pahaa oloa leviää toisillekin.
Entä jos kotona tai työpaikalla on joku, joka jatkuvasti vain valittaa? Vaikka kuinka yrittäisit hienovaraisesti elekielellä kertoa,
että sinua ei aihe kiinnosta, mutta se ei auta. Joskus ihmiset valittavat, kunnes he kokevat että heitä on kuultu.
Yritä ensin kuunnella ja viestiä vahvasti, että kuulet ja ymmärrät mitä hän sanoo. Jos valitus silti jatkuu,
voit yrittää kertoa omasta positiivisemmasta suhtautumisestasi maailmaan, ja miten se sinua hyödyttää.
Voit myös yrittää lähettää linkkiä kiinnostavaan artikkellin, missä aiheesta puhutaan toivomallasi tavalla.
Voit ehdottaa kotona tai työpaikalla positiivisuuden teemapäivää. Kokeilua, jolloin negatiivista puhetta ei sallita.
Usein näissä kokeiluissa herää huomioita kevyemmästä olosta ja paremmasta työilmapiiristä,
jolloin ihmiset saattavat innostua jatkamaan kokeilua tai tekemään siitä pysyvän tilan.
Asiat pitää toki pystyä käsittelemään asiallisesti, vaikka olisivatkin vaikeita tai tuntuisivat negatiivisille.
Myös lahjakortti positiivisuusvalmennukseen voisi toimia, jos vastaanottajan tiedettäisiin olevan loukkaantumatta siitä
ja osaavan heittäytyä prosessiin.
Huomaa siis hyvät asiat ympärilläsi. Niiden huomioimisen taitoa voi harjoitella joka päivä. K
iitollisuuden päiväkirja on loistava tapa antaa huomiota hyville asioille.
Kun päiväkirjaa on kirjoittanut jonkin aikaa, alkaa pienet ihanat asiat huomaamaan automaattisesti.
Ja niitä pieniä ihanuuksia löytyy kaikilta. Lupaan sen.
Ihmisiä vaivaa sairaus nimeltä kiire – kiiresairaudeksikin kutsuttu tila.
Usein ihmiset kaipaavat lisää tunteja vuorokauteen. Näin tein aiemmin itsekin.
Sen jälkeen, kun aloin yksinkertaistamaan elämääni, olen saanut enemmän tunteja vuorokauteeni.
Hyvin pienien asioiden karsimisella on isoja vaikutuksia. Mistä sinä voit karsia?
Itse sanon ei asioille, joita en oikeasti halua tehdä ja joita ei ole pakko tehdä.
Kuinka paljon tulee tehtyä asioita silkasta velvollisuuden tunteesta? Kun luulee, että niin pitää tehdä.
Kun sitten jonkin asian tekemisen lopettaa, huomaa, ettei kukaan välttämättä edes huomaa muutosta.
Kenelle oli tärkeää tehdä sitä? On myös mukavampaa tehdä asioita, joita oikeasti haluaa tehdä.
Kuinka usein on pakko lukea sähköposteja? Kun vähentää sähköpostien ja sosiaalisten medioiden käyttöä, säästää reilusti aikaa.
Jos jollain on todella kiireellistä asiaa, hän soittaa. Muutoin sähköpostien tarkastamiseen riittänee pari kertaa päivässä.
Kun käy ruokakaupassa kerran viikossa, säästää pohtimista, matka-aikaa ja tavaroiden paikoilleen laittamista,
vaikka kerralla joutuukin tekemään enemmän. Jos taloudesta löytyy pakastin, voi kauppareissuja vähentää.
Tee myös kerralla enemmän ruokaa ja pakasta ne sopiviin annoskokoihin.
Kuinka usein on pakko pestä pyykkiä? Kuinka usein on pakko vaihtaa vuodevaatteet?
Jokaisella on varmasti oma mittarinsa näihin asioihin. Jos kaikki maailman ihmiset käyttäisivät vaatteita vaikka päivän pidempään,
millainen ympäristövaikutus sillä olisikaan? Jos siis opettelee olemaan likaamatta vaatteita, säästää omaa aikaa ja ympäristöä.
Täytyykö kodin olla pölytön ja kaikkien tasojen kiiltäviä? Äidilläni oli tapana sormella kokeilla eri pintoja ja kertoa,
jos pinnat kaipasivat pyyhintää. Sillä ei ollut vaikutusta minuun. Minä priorisoin muut asiat lapsiperhe-elämässä kuin pölyttömyyden.
Nyt kun katselen taaksepäin, voin vain kuvitella, kuinka paljon aikaa olisin saanut tuhlattua turhan usein tehtävään pölyjen pyyhintään.
Erän vanhempi sukulaisrouva kerran ihmetteli, että vaikka kuinka siivoaa joka päivä, niin aina lattialta löytyy pientä murua ja likaa. Niinpä!
Niin kauan kuin talossa asutaan, siellä on asumisen jälkiä.
Kun hankkiutuu eroon turhasta tavarasta, ei mene aikaa niiden huoltamiseen ja huolehtimiseen. Kierrättämällä säästää myös luontoa.
Lähes joka tavaralle löytyy jossain halukas käyttäjä. Netin kautta on helppoa kierrättää.
Toki tavaran kiertoon laittamisen vaiheessa kuluu enemmän aikaa, mutta se maksaa itsensä nopeasti takaisin.
Paljon aikaa säästää myös, kun lopettaa viihdeshoppailun tai vähentää sitä.
Helppo tapa säästää aikaa, on nauhoittaa televisiosta katsottavat ohjelmat digiboxille ja kelata mainokset yli.
Tunnin ohjelman aikasäästö on 20 minuttia. Puolen tunnin ohjelman aikasäästö on kymmenen minuttia. Samalla välttää mainostajien tyrkyttämät ostoimpulssit.
Elämän yksinkertaistaminen antaa aikaa asioille, joita oikeasti haluaa tehdä. Suosittelen kokeilemaan vaikka vain pienillä askeleilla.
Richard Wisemanin viisauksista on mukava jatkaa. Yksi onnekkuuteen vaikuttava asia on sosiaalisuus.
Olen kohdannut koiran hankinnan jälkeen aivan uudenlaista sosiaalisuutta; ’koirasosiaalisuutta’.
Koiran kanssa kulkevalle ihmiselle on paljon helpompi jutella. Olen asunut seudulla vuosia,
mutta vasta nyt olen alkanut tutustua lähialueen eläkeläisiin ja kotiäiteihin. Ihmisiin, joilla on aikaa ulkoilla.
Selkeästi suomalaiset ovat sosiaalisempia kuin päälle päin näyttäisi, me vain tarvitsemme hyvän verukkeen aloitta jutustelu vieraan ihmisen kanssa.
Sosiaalisuus on meille hyväksi. Hyväonniset ihmiset ovat sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita.
Ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat avoimia uusille asioille ja haluavat vaihtelua.
He luovat itselleen onnekkaita mahdollisuuksia laajan sosiaalisen verkostonsa avulla.
He huomaavat mahdollisuudet ympärillään ja tarttuvat niihin. Nämä onnekkaat ihmiset suhtautuvat elämään myös rennommin.
Leikkaamisien ja irtisanomisen jälkeen ihmiset ovat entistä yksinäisempiä työpaikoillaan. Vähemmän tekijöitä tekee enemmän töitä.
Aikaa sosiaalisuudelle ei monestikaan enää ole. Uutiset toitottavat pahoinvointia työpaikoilla.
Tänään Taloussanomat uutisoi, kuinka ”töissä ei jaksa enää kukaan”.
”Työorganisaatioissa ja työpaikkatasoilla pitäisi tehdä paljon, että töissä jaksettaisiin nykyistä pidempään,
sanoo Akavan tutkija Ulla Aitta. Eläketurvakeskuksen tilastoista selviää, että eläkkeelle jäävistä kolmannes jää
työkyvyttömyyseläkkeelle ja työkyvyttömyyden takia työelämän jättäneiden keski-ikä on vain hieman päälle 52 vuotta.
Työkyvyttömyyden yleisimmät syyt ovat mielenterveyden häiriöt ja masennus sekä tuki- ja liikuntaelintensairaudet.
Ulla Aitan mielestä on olennaista miettiä, miten etenkin naisia tuetaan, että he eivät joutuisi ennenaikaisesti
työkyvyttömyyseläkkeelle. Naisille on hyvin tärkeää kiireen väheneminen.”
Työhyvinvoinnista on nykyään paljon tutkittua tietoa. Toimivia palveluita työhyvinvoinnin edistämiseksi
saa varmasti jokaisesta kunnasta ja kaupungista. Kela tukee yritysen työhyvinvointia TYKY-korvauksien kautta.
Valmennus ja työnohjaus ovat mainioita tapoja antaa työntekijälle aikaa ja huomiota.
Ammattitaitoinen valmentaja pystyy opastamaan muutamilla tapaamisilla työntekijän takaisin hyvinvoinnin tielle.
Sijoitus ei ole iso lopputulokseen verrattuna. Hyvinvoiva työntekijä on ahkerampi ja luovempi ratkaisemaan ongelmia.
Hän myös jakaa ympärilleen hyvää mieltä omalla asenteellaan.
Mikä siis estää päätäjiä sijoittamasta hieman työhyvinvointiin? Onko se huoli omasta bonuksesta?
Vai onko se lyhytnäköinen liika ahneus?
Englantilainen psykologian professori Richard Wiseman on tutkinut vuosia onnekkuutta.
Yksi iso osa onnekkuutta on sosiaalisuutemme sekä huomiokykymme havaita asioita ympäriltämme.
Usein olemme niin keskittyneitä omiin asioihimme, että emme huomaa hienoja mahdollisuuksia ympärillämme.
Tämä syksy on tuonut uusia ihania ihmisiä elämääni. En tiedä olenko lähettänyt ympärilleni energiaa,
jossa olen erityisesti vetänyt puoleeni innostavia kohtaamisia, mutta näin onnekkaasti on tapahtunut.
Uskon, että Wisemanin oppeihin tutustuneena, annan erilaisille pieniltäkin tuntuville mahdollisuuksille suurempaa painoarvoa.
Kävin kokeilemassa kasvojen lymfahierontaa Salon ja Beauty Clinic Lunesis:ssa.
Sky-kosmetologi Taina Hoikkala teki ihanan rentouttavan hoidon kauniissa ja rauhallisessa hoitola ympäristössä.
Samalla puhuimme, minun aloitteestani, miten meidän maailmamme kohtaavat, vaikka ammattimme ovat aika erilaiset.
Taina keskittyy näennäisesti enemmän kuoreen ja minä valmentajana henkiseen puoleen.
Työmme tulokset ovat kuitenkin nähtävillä myös ’vastakkaisella’ puolella. Kun hoitaa vaikka omaa ihoaan, tuntuu hyvä olo myös tunnepuolella.
”Jos olo on kaunis, käyttäytyy kauniisti” on sanonut viisasti John Galliano. Hän on oikeassa.
Mitä me tunnemme sisällämme, levitämme sitä ympärillemme. Kun kehittää itseään henkisesti, oppimme pitämään itsestämme,
kun voimme paremmin, näkyy sekin ulospäin positiivisena säteilynä, ilona, hymynä tai vaikka tyyneytenä.
Oli mielenkiintoista löytää yhteinen pohja kosmetologin ja valmentajan ammatista. Molemmat tähtäävät ihmisen hyvinvointiin ja tukevat toistensa työtä.
Tästä innostuneena aloimme juttelemaan erilaisista yhteistyö mahdollisuuksista.
Millaisia palvelupaketteja meillä onkaan mahdollisuuksia kehittää yhdessä tiimi-iltojen tai ystäväkokoontumisien ohjelmaksi!
Kokenut kouluttaja ja valmentaja kaupunginosastani kutsui minut kahville juttelemaan yhteisestä toimialastamme.
Lähdin paikalle avoimin mielin ja kiinnostuneena. Sain tapaamisesta itselleni energiaa ja inspiraatiota enemmän kuin mistään pitkään aikaan.
Periaattessa olisimme voineet käyttäytyä kuin kilpailijat, joita olemme.
Sen sijaan kohtasin upean mentorin, joka jakoi minulle oppeja omista kokemuksistaan pyyteettömästi.
Oli upeaa kohdata ihminen, joka antoi pyytämättä mitä hänellä oli annettavaa. Kuinka usein sellaisen ihmisen tapaa?
Kuinka usein olen itse sellainen?
On aamuja, joilloin lähdet liikkeelle hyvällä mielellä ja hyvin odotuksin.
Toinen henkilö voi kuitenkin suistaa sinut väliaikaisesti raiteiltasi julmuudella, välinpitämättömyydellä,
väärillä syytöksillä tai vaikka epäreilulla kohtelulla. Jotta et pilaisi hyvää päivääsi toisen
ihmisen ajattelemattomuuden takia, on olemassa keinoja päästä eteenpäin ikävästä tunteesta.
Voit pohtia mistä toisen käytös johtui. Onko hänellä huono päivä? Onko jotain todella ikävää tapahtunut?
Eikö hän ymmärrä miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin ihmisiin? Kun kiinnostut toisen ihmisen tilanteesta
ja elämästä, saat ymmärrystä ja empatiaa omaan ajatteluusi.
Mikäli kyseessä on ongelmatilanne, lähde kulkemaan kohti ratkaisua, ja lopeta ongelmassa pyöriminen.
Tavoitteena etsiä ratkaisu, mikä on hyvä molemmille osapuolille. Sellainen voi löytyä! Muista, että
mielipiteenvaihdot, keskustelut ja väittelyt voivat olla rakentavia. Erimielisyydet ja kompromissit
ovat yleensä kehittäviä. Konfliktit ovat usein tuhoisia.
Mitä jos sinua loukataan useasti ja toisen ihmisen toiminnan ymmärtäminen ei onnistu? Suosittelen antamaan anteeksi.
Mikäli pyrit unohtamaan asian, se muistuu mieleesi jossain vaiheessa elämää. Jokin tuoksu, ääni,
ihminen tai tapahtuma voi tuoda ikävä muiston mieleesi. Unohtaminen onnistuu vain jonkin aikaa.
Anteeksi antaminen vaatii paljon. Varsinkin, jos toinen ei ole pyytänyt anteeksi. Anteeksi antaminen on kuitenkin
ainoa reitti omaan mielenrauhaan. Hyödyt siitä itse eniten.
Anteeksi antaminen sujuu helpommin, kun ensin käsittelet tunteet. Suret surun. Käyt läpi vihan,
loukkaukset sekä muut syntyneet tunteet. Muista myös, että toisen teko ei ollut oikeutettua.
Ketään ei saa loukata tarkoituksella. Kukaan ei ansaitse sitä. Mikäli sinulla on voimia, voit yrittää selvittää väärinkäsitykset ja tapahtumat.
Uskalla puhua, kysyä ja toimia, jos se on sinulle tarpeen. Anna aikaa toipumiselle.
Jos et halua antaa anteeksi, voit jäädä odottamaan anteeksi antamisen halun syntymistä.
Ei ole pakko valita katkeruutta tai vihaa.
Paulo Coelho on sanonut hienosti: ”Kohtalo muuttaa ihmistä aina suotuisaan suuntaan, kunhan osaa tulkita muutokset oikein."
Kiireisen kaksiviikkoisen jälkeen kävelin tänään ruokakauppaan. Luksusta. Ainakin se tuntui sille.
Huomasin huomaavani hengittäväni mukavan raikasta syksyistä ilmaa. Samalla hetkellä mieleeni muistui toissa aamu,
kun kello viisi Amadeus herätti viemään ulos tarpeilleen. Lämpötila oli lähellä nollaa ja palelin ulkona yövaatteissa.
Nostin jostain syystä katseen taivaalle ja kohtasin mielettömän upean tähtitaivaan. Milloinhan olin viimeksi sen niin kirkkaana nähnyt?
Kävelin koulutukseen samaisena aamuna ja jotenkin kaikki mitä näin Helsinginkadun varrella tuntui ystävälliseltä.
Joiden ihmisten huomasin jopa hymyilevän ja taisin hymyillä itsekin, vaikka hieman väsytti.
Aloin miettimään mikä ihmeen positiivisuus minuun oli iskeytynyt.
Huomaan todella muuttaneeni ajatustapaani ja asennettani monessa suhteessa. Voin vain kuvitella kuinka ärsyttävää se voi joidenkin mielestä olla.
”Aiemmassa elämässäni” en olisi uskonut kenekään oikeasti nauttivan naurettavan pienistä asioista. En usko että tungen asennettani toisten kurkuista alas.
Luulen, että asenne enimmäkseen jää sisälleni. Olin typpinä enemmän ”varuilla oleva” kuin ”avoin”.
Mutta toivon, että asenne näkyy edes sanoissani ja teoissani.
En todellakaan aina ole ollut tällainen. Olen kaksi vuotta tehnyt töitä positiivisemman elämänasenteen eteen.
Moni voi kysyä mielessään miksi. Mitä se hyödyttää? Itseäni se ainakin hyödyttää keventämällä olotilaani.
Voin paremmin, olen hyvällä tuulella, jaksan arkea, olen muunmuassa sosiaalisempi ja kärsivällisempi.
Koen sen itse ja lähipiirini saa nauttia siitä. Positiivinen asenne ei ole amerikkalaista hömpötystä,
vaan yksi varteenotettava tapa muuttaa omaa elämää helpommaksi. Positiivisuutta voi opetella.
On hieno tunne, kun huomaa nauttivansa pienistä asioista. On hieno tunne, kun huomaa huomaavansa pienet asiat.
Hetkemme ovat täynnä ilmaisia ilon lähteitä. Vain näkökantaa muuttamalla pääsee niihin kiinni.
Kiinnitä huomiota siihen mihin kiinnität huomiota. Saatat oppia jotain uutta itsestäsi.
Olin hiljattain ohjaamassa valmennusklinikka TYKY-valmennusta ryhmälle yrityksessä,
jossa työntekijöiden hyvinvointiin panostettiin paljon. Tarjolla oli mm. hierontaa,
kuntokampanjaa, erilaisia liikuntamuotoja tanssista sählyyn sekä mahdollisuus itsensä kehittämiseen valmennuksen kautta.
Olen edelleen kunnioituksesta ’mykkänä’ yrityksen loistavaa asennetta kohtaan. Kun kuljin läpi talon,
siellä huokui hyvä energia monessa muodossa. Työpisteet olivat siistit. Puheensorinan äänenpainot olivat mukavalla tasolla.
Ihmiset tuntuivat viihtyvän talossa ja arvostus työnantajaa kohtaan välittyi minulle, vierailijalle asti.
Yritys teki minuun suuren vaikutuksen. Ihmisistä huokuva energia välittyy kaikkialle ja vaikuttaa moniin asioihin työpaikalla.
Tutkimusten mukaan pystymme tekemään toisiimme ison vaikutuksen pienillä asioilla ja sanoilla.
Voin valita miten kohtelen ihmisiä ympärilläni. Olenko kannustava ja tukeva, vai annako oman pahan oloni
ja turhautuneisuuteni vyöryä yli ja satuttaa muita. Levitänkö ympärilleni pahaa oloa vai levitänkö ympärilleni hyvää oloa?
Saman valinnan tekee yritys. Toki työpaikan antaminen ja palkan maksaminen ovat jo hienoja asioita.
Valitettavasti ihminen ei jaksa antaa täyttä panosta vuosia ilman, että hän saa jotain positiivista
latausta välillä takaisin itselleenkin. Välittämisen osoittamisen ei tarvitse olla kallista.
Kukaan ei varmastikaan nykyisessä tilanteessa oleta pääsevänsä firman kustannuksella matkustamaan shamppanjalasi
kädessä ykkösluokassa pitkälle viikonlopulle puoliso mukana. Nyt tyydytään vähempään sekä henkisempään.
Materialistinen aikakausi hiipuu pikku hiljaa henkisemmän aikakauden edestä.
Ihmisellä on halu kehittyä, tulla onnelliseksi, löytää tasapaino työn ja kodin välille, olla tyytyväisiä arkeensa.
Haluamme takaisin taitoja, jotka ovat jotenkin ’kadonneet’. Oman elämän hallinta olisi myös hyvä aine kouluopetukseen yläasteelle.
Onneksi sitä pystyy opettelemaan tarvittaessa koska vaan.
Katso lukuvinkkini, kun mielenkiintoiset ’self help’ kirjat kiinnostavat.
Viime aikoina olen paljon kuullut ihmisten puhuvan työpaikkansa ”hankalista tapauksista”.
Tällä kuvauksella tarkoitetaan monenlaista eri tilannetta. Joku kertojien mielestä on valittaja, joku ei hoida hommiaan,
joku etsii aina syntipukkia muista, toinen ei osaa olla toisten ihmisten kanssa.
Selkeästi nykypäivänä organisaatiolla itsellään ei ole aikaa paneutua tilanteen hoitamiseen, jolloin tilanne vain pahenee.
Miksi näitä ihmisiä varten ei palkata valmentajaa, jolla olisi mahdollisuus organisaatioon kuulumattomana valmentamalla auttaa
”hankalaa tapausta”? Valmentajalta huomiota tarvitseva ihminen saa kaivattua huomiota, luottohenkiln joka kuuntelee
sekä asiantuntijan auttamaan vaikeaan elämäntilanteeseen.
Apua nämä ”hankalat tapaukset” tarvitsevat. Jotain on pielessä, mahdollisesti henkilökohtaisessa elämässä,
mahdollisesti työtilanteessa, mahdollisesti organisaatiossa. Mikäli tilannetta ei selvitetä, ei etsitä ratkaisua,
vie tilanteen ’sietäminen’ organisaatiolta paljon ylimääräistä aikaa. Samalla turhautuminen ”hankalaan tapaukseen” kasvaa.
Kehä pyörii väärään suuntaan.
Valmentajan, joka tulee työyhteisön ulkopuolelta, on helpompi saada vaikeassa tilanteessa olleen työntekijän luottamus.
Kun on pitkään ollut syntipukkina, kiusattuna tai ulkopuolisena organisaatiossa, ei ihminen toimi organisaation ihmissuhteissa enää normaalilla tavalla.
Jokainen päivä on ollut eräänlaista henkiinjäämistaistelua, jolloin ihminen on sisäisessä ”taistele tai kuole” tilanteessa.
Hyvä valmentaja ymmärtää lähtötilanteen ja osaa suhtautua siihen tilannetta edistävällä tavalla.
Valmennusta voi olla vaikea ’myydä’ sitä tarvitsevalle työntekijälle. Usealle se on kuitenkin tervetullut tauko viikkoon.
Aika jolloin työpaikalla voi miettiä omaa hyvinvointia ja omaa tulevaisuuttaa. On joku joka kuuntelee, joku joka haluaa parastasi.
Kun ihminen huomaa, että ratkaisu on mahdollista ja siihen pystyy vaikuttamaan itse, muttuu tunnetila heti positiivisempaan suuntaan.
Uhrin asemasta toimijaksi siirtyminen tuottaa myönteistä toimintaa, mikä kantaa tilanteessa eteenpäin.
Jokaisen vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen pitäisi saada apua, tukea ja kannustusta. Avun antaja voi olla ystävä, työtoveri,
terveydenhuollon ammattilainen tai palkattu valmentaja. Nopeita muutoksia ihmisissä nähneenä, voin vain toivoa,
että organisaatioissa huomataan miten tehokkaasti ja halvalla, valmennus tuo apua työpaikan hankaliin tilanteisiin.
Organisaation pitää kuitenkin olla valmis kuulemaan, että siinäkin saattaa olla jotain korjattavaa.
Aina kausimuutoksen aikaan lehdet pursuavat uusista ideoista. Tarjolla on kuntoilumuotoja,
elintapojen parantamis ohjeita sekä erilaisia elämänmuutoksia. Ystävät ilmoittautuvat kilpaa eri kursseille.
Mitä jos itse ei jaksa, mutta koko ympäröivä maailma tuntuu tuputtavan kaikkea mitä pitäisi vielä tehdä?
Hyvä olo ei tule pakoittamalla. Jos olotila ei salli lisää kalenterimerkintöjä, älä syyllistä itseäsi siitä.
Meillä kaikilla on erilainen tilanne ja erilaiset voimavarat. Elämäntilanteet muuttuvat. Mikäli haluaisit tehdä jotain,
mutta et jaksa, lupaa että teet sen kun jaksat ja anna itsellesi aikaa levätä.
Ajattelin että kaiken syysenergian ohella olisi hyvä kerrata yksinkertaisia rauhoittumisen ja lepäämisen vinkkejä.
Näitä voi käyttää myös palautumiseen rankan suorituksen jälkeen.
1) Opettele sanomaan ei
Kun tarvitset lepoa ja rauhaa, kerro ihmisille rohkeasti, että juuri nyt et jaksa. Voit myös vedota kiireeseen.
Naisia on opetettu huolehtimaan toisista, mutta myös itsestä on oikeus huolehtia. Yleensä syyllisyys
kieltäytymisestä estää kieltäytymään pyynnöstä. Tutkimusten mukaan saadut kieltävät vastaukset eivät aiheuta suuria reaktioita saajassa.
Ihmiset menevät eteenpäin ja keksivät muita ratkaisuja.
2) Hiljennä tahtia
Haluatko oikeasti kävelläkin vauhdikaasti, vai onko kiire vain jäänyt korvien väliin? Mitä jos kuuntelet hetken omaa hengitystä
ja työnnät kaikki ajatukset siksi aikaa pois? Anna aivojen levätä tovi ja jatka sitten toimintaasi hyväksi kokemallasi tahdilla.
Aina ei tarvitse olla supersuorittaja. Mikäli kiire tuntuu jatkuvalta, mieti mistä voit luopua, jotta ehdit nauttia elämän suomista hetkistä.
3) Naura
Nauru rentouttaa ja saa varmasti hyvälle tuulelle. Mikä saa sinut nauramaan? Katso hyvä komedia tai lue hauskaa kirjaa.
Pyydä ystäviä kertomaan vitsejä tai jakakaa yhdessä omia kommelluksianne. Jo väkisin hymyileminen saa aivot uskomaan,
että olemme paremmalla tuulella. Väännä suunpielet ylös ja rauhoitu. Nauru myös lievittää stressiä.
4) Älä vertaa itseäsi muihin
Aina löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, taitavampi. Joku jolla on parempi työ, palkka, auto tai asunto.
Joku jolla on menestyksekkäämpi elämä. Toisiin on turha verrata. Jokainen olemme erilaisia ja meillä on erilaiset lähtökohdat ja ratkaisut.
Unohda kilpailu muiden kanssa. Keskity kohtaamaan itsesi ja omat toiveesi. Elä itsesi näköistä elämää ja pidä mielessä omat menestyskriteerisi.
Elämämme mullistui kerralla, kun menetimme sydämemme pienen pienelle koiranpennulle. Iloksemme kelpasimme omistajiksi
ja saamme pennun kotiin neljän viikon kuluttua. Ensi tapaamisesta lähtien pieni pentu on täyttänyt ajatukseni kattavasti.
Miten kestän odottaa neljä viikkoa? Minne lenkkeilemme yhdessä? Miten mukavaa, kun voi testata workshopit ja luennot koiralle.
(Normaalisti puhun yksikseni.) Miten kanimme suhtautuvat uuteen perheenjäseneen? Miten saamme heidät elämään rinnakkain rauhassa?
Kysymyksia ja ajatuksia koiran suhteen pulpahtelee koko ajan. Minne tahansa katson, tulee mieleen miten ’tämä asia ja koiranpentu’.
Näköalani asioihin muuttui kertaheitolla. Tuli taas huomattua miten jumiutunut olin omiin arkisiin askareihini.
Miten samalla tavalla aina näen asiat päivästä toiseen. Tämä pätee myös tapaan ajatella muista asiosta.
Mihin kiinnitämme huomiota. Mitkä asiat liikuttavat meitä. Mitä uskon voivani tehdä. Mihin uskon kykeneväni.
Olin koko ajan ajatellut, että emme voi ottaa koiraa, koska meillä on kaneja. Emme voi ottaa koiraa, koska tykkäämme matkustella.
Sillä hetkellä, kun päätös koiran hankkimisesta tehtiin, tuli mahdottomasta mahdollista. Kaikki mahdottomuudet kääntyivät silmän räpäyksessä mahdollisiksi.
Uusi iloinen tapahtuma tuottaa hyvää oloa mittaamattomasti. Poskiin sattuu, kun hymyilen koko ajan.
Masentavat ja ikävähköt asiat, joita syksy tuo tullessaan, ovat yht’äkkiä aivan toissijaisia. Selviän mistä vain tämän ilon kanssa.
Ero ’uuden minän’ ja ’vanhan minän’ välillä on henkisesti valtava. Ilo täytti elämäni varautuneisuuden sijaan.
En vähään aikaan muistanut tälläistä riemua olevankaan.
Pieni koira toimi suurena hengellisenä opettajanani.
Miten jokainen voisi oppia löytämään iloa elämäänsä? Itsetutkiskelun avulla löytyy tärkeitä vihjeitä oman ilon lähteistä.
Voit kysyä itseltäsi alla olevia kysymyksiä päästäksesi lähemmäksi toiveitasi.
Teetkö asioita omasta tahdostasi vai koska olet oppinut perheeltäsi toimintatavan?
Määrääkö pelko toimintaasi?
Tarvitsetko toisten hyväksyntää teoillesi?
Arvostatko itseäsi?
Oletko mielestäsi unelmiesi arvoinen?
Olin suunnitellut lomalleni patikointia, ulkoilua lenkkeillen ja rullaluistellen sekä paljon kaikenlaista
fyysistä aktiviteettia perheen kesken. Ennen lomaa kipeytyi jalkani, jossa lopulta todettiin
olevan rasitusmurtuma. Olen pitkään kävellyt ja hyötyliikkunut paljon, ja nyt iso osa elämääni 'kiellettiin'.
Lomasta tulikin hieman toisenlainen. Olimme paljon kotona. Katsoimme digiboxin tyhjäksi talven aikana nauhoitetuista ohjelmista.
Tuli luettua lehtiä ja kirjoja. Grillattiin ja oltiin hissukseen. Pelattiin monopolia ja koottiin palapelejä.
Eräänä aurinkoisena päivänä asioikseni katselin, kun pyykki kuivui pihalla. Toki filosofisesti ajatellen loma on lomaa,
kun on aikaa katsoa kuinka pyykki kuivuu.
Itselleni nousi levottomuutta paikoillaan olosta. Onneksi sentään onnistuin hieman heitellä frisbeetä
ja lyömään krokettia sekä käymään rannalla uimassa, jotta pääsin liikkumaan yhdessä perheen kanssa.
Yhdessä oleminen oli oman lomani ydin. Ollaan yhdessä ilman kiirettä ja aikatauluja.
Tärkeää ei ole missä ollaan, vaan missä seurassa ollaan.
Erilaisen lomani lopuksi mietin, mitä olen lomastani oppinut. Opin, että löysimmätkin suunnitelmat voivat mennä uusiksi,
mutta avoimella asenteella löytää hienoja puolia vieraastakin tilanteesta. Opin ottamaan rauhallisemmin.
Kerrankin on 'tekosyy', jotta ei koko ajan tarvitse touhuta. Tämä taitaa olla minulle se suurin opetus,
joten olen pitkään tarvinnut. On lupa olla tekemättä mitään. Olla olematta 'hyödyksi'.
Hieman kateellisena kuuntelen ystävien kertomuksia hurjista mustikkamääristä,
joita on poimittu pakastimeen. Onneksi omalle pihalle tulee joitain marjoja.
Sinne selviän minäkin poimimaan.
Aloin pohtimaan, mitkä ovat omaa hyvinvointiani parhaiten tukevia asioita.
Jokaisella meillä on omat tarpeet, omanlainen tilanne, oma kulttuuritausta, kokemukset ja tavoitteet.
Monet asiat vaikuttavat siihen, mikä itselle toimii. Asioita voi kopioida kaverilta,
mutta itse on päätettävä toimiiko se minulle, palveleeko se minun tarpeitani.
Omalle listalleni ensimmäiseksi tulee hiljaisuus. Nautin hiljaisuudesta, vaikka sitäkin saa joskus liikaa.
Huomasin arvostavani hiljaisuutta näin korkealle, vasta kun molemmilla naapuritonteilla alkoi rakentaminen.
Nyt huomaan kuinka hiljaisuus vapauttaa voimavaroja ja antaa ajatuksille tilaa.
Iltapäivästä kun perhe palailee kotiin työstä ja koulusta, olen taas valmis vastaanottamaan suurempia ääniä.
Parasta hiljaisuutta on aikainen aamu, kun iso osa ihmisistä vielä nukkuu. Silloin on mukava istuutua
pihalle heräilemään ja kuuntelemaan luonnon ääniä.
Illalla, kun elämä rauhoittuu, on myös hyvä hetki nauttia luonnon äänistä ja eläimistä.
Kaupungissakin saa paljon seurattavaa eläinten touhuista. Sorsat, hanhet ja telkät ovat poikasineen rannoilla
ja muilla vesialueilla. Söpöt city-kanit pystykorvineen talojen alla ja risukoiden tuomissa suojissa.
Aamuvarhaisella törmää usein kettuun ja rusakoihin. Kerran näin myös pöllön kävelyllä ollessani, korkean puun
latvassa. Ympärillä olevat pikkulinnut olivat hädissään ja pitivät mekkalaa ’tunkeilijan’ takia.
Tärkeitä itselleni ovat myös unelmat. Ne pitävät liikkeessä ja antavat suuntaa toiminnalle.
Työhuoneessani on A4 kokoinen vaaleanpunainen laatikko. Kerään sinne kaikki minuun vetoavat kuvat lehdistä
ja mainoksista. Kun aika tuntuu hyvälle, kokoan niistä uuden aarrekartan. Tällä hetkellä unelmoin matkasta
’rauhallisuuden tyyssijaan’, mitä minulle edustaa kuuma rantakohde, missä on puhdas vesi ja tilaa ympärillä.
Oma pieni trooppinen saari olisi fantastinen!
Itsetuntemus on tärkeää, jotta osaan tehdä oikeanlaisia päätöksiä ja pitää huolta itsestäni.
Mikäli en tietäisi mitä haluan, en pystyisi kulkemaan oikeaan suuntaan.
Itsetuntemus auttaa nauttimaan elämästä. Elämästä nauttiminen ei ole syntiä. Se ei ole toiselta pois.
Meillä jokaisella on oikeus nauttia elämästä. Kun on tyytyväinen omaan tilanteeseen, toimii muita kohtaan
paremmin ja sitä kautta hyvinvointi leviää.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa on tieteellisesti todistettu, kuinka ilo leviää kuin flunssa.
Se ei leviä pelkästään levittäjän tapaamiin ihmisiin, vaan myös kolmansiin ihmisiin, jotka tapaavat vain
’tartunnan’ saaneen, eivätkä alkuperäistä lähdettä. Aivan kuten lentokoneessa ensin opastetaan laittamaan
happinaamari ensin omille kasvoille, ja sitten auttamaan muita, vastaavalla tavalla ilo leviää parhaiten,
kun olemme itse aidosti iloisia ja ’tartutamme' toisia.
Positiivisuus on ankkureitani. En voi muuttaa kuin itseäni. Mutta muuttamalla itseäni,
voin vaikuttaa positiivisesti ympäristööni. Haluan kohdata maailman positiivisesti.
Haluan lisätä positiivisuutta maailmaan. Toivon, että hyvä voittaa pahan hyvää lisäämällä.
Asenteen voimme valita joka päivä uudelleen. Kun uutta harjoittelee tarpeeksi kauan, tulee siitä tapa toimia.
Listassa voisi olla vielä paljon muuta. Ehdottomasti pitää mainita perhe, suku ja ystävät,
jotka ovat todella tärkeitä voiman ja tuen lähteitä. Kiitos ja kunnia siitä heille.
Kesällä on mainittava myös jäätelö. Jäätelö ja kesä kuuluvat yhteen.
Kylmä jäätelö helteellä on ihana pieni nautinto. Hemmottele itseäsi pienillä ihanuuksilla vaikka joka päivä.
Olet varmasti sen ansainnut!
Nyky-yhteiskunnan yksi paradokseista on tieto, jota ei hyödynnetä. Omaamme valtavat määrät tietoa.
Kaikki ei ole omassa päässä, mutta suurin osa tiedoista on helposti hankittavissa, kun niiden tarve tulee.
Mistä siis johtuu kaikki väsymys, pahoinvointi ja murhe yhteiskunnassamme, kun tiedämme mikä tekee onnelliseksi
ja miten olisi hyvä elää?
Yrityksillä on tiedossa että onnellinen ja motivoitunut työntekijä on tehokkaampi ja tuottavampi, kuin
’kypsynyt’ työntekijä. Miksi ihmisiä ’kyykytetään’ työpaikoilla, kun tiedetään, että se ei ole tuottavaa?
Tuottavuudestahan yrityksissä on pohjimmiltaan kuitenkin kyse. Omistajille on tarkoitus tehdä rahaa.
Hävytöntä on se, miten hyvä voitto ei enää riitä. Jos aiemmin on tehty voittoa 65 miljoonaa euroa, ja nyt
tehtiin ’vain’ 35 miljoonaa euroa, niin se on syy irtisanoa ihmisiä. Maalaisjärjellä ajateltuna liikevoitto
on valtavan hyvä. Uskooko yritys, että se voi toimia paremmin vähemmällä työntekijämäärällä?
Ehkä jos se supistaa toimintaansa, toisaalta silloin myös liiikevaihto yleensä pienenee.
Miten jaksavat ne jäljelle jääneet työntekijät yrityksissä, joissa on supistettu ja kiristetty vyötä jo
monta vuotta? Olemassa olevan tiedon mukaan he ovat väsyneitä, sairastavat paljon, luovuus on kärsinyt
ja tietomäärä stressaa. He joutuvat tekemään enemmän tunteja saman työn eteen, koska väsyneenä ihminen on
hitaampi. Mitä tekee työnjohto? Keskijohto piiskaa muita eteenpäin, koska tuntee Damokleen miekan päänsä
yläpuolella. Ylinjohto ja omistajat tuntuvat ajattelevan vain omaa lompakkoaan.
On onneksi myös ilahduttavia uutisia yrityksistä jotka heräävät työntekijöidensä tarpeisiin ja pyrkivät
tietoisesti, resurssiensa mukaan, tukemaan henkilöstönsä terveyttä ja hyvinvointia. Usein siihen tarvitaan
vähemmän rahaa ja enemmän hyvää ideaa. Ilahdun joka kerta, kun kuulen yrityksestä,
joka panostaa työntekijöihinsä.
Entä ihminen yksityisenä kuluttajana? Moni valittaa miten ei onnistu, ei jaksa, ei pysty, ei ei ei.
Kun heiltä kysyy onko mitään mitä voisit tehdä tilanteesi purkamiseksi, he vastaavat ”ei”.
Aiotko siis olla samassa sopassa elämäsi loppuun asti (mikä ei tuolla menolla ole kovin pitkä)?
Vastaus on taas ”ei”. No mitä odotat että tapahtuu? ”Odotan että 'jokin' asia muuttuu.”
Ihmiset siis odottavat, että se jokin asia muuttuu, ilman että heidän tarvitsee tehdä mitään.
He odottavat pelastajaa, ritaria valkoisen hevosen selässä, joka kantaa heidät onneen.
Vastoin yleistä luuloa, oman tilanteen muuttamiseen ei tarvita maailmaa mullistavia asioita.
Sen voi tehdä hyvin pienin askelin: hengittelemällä rauhallisesti kymmenen minuttia päivässä –tyylisesti.
Pienestä kurssista voi saada virtaa elämään, kun oppii uusia asioita. Teatteriesityksestä voi löytää
siemenen omassa elämässä kasvamiseen. Inspiroiva kirja tai luento voi saada sinut nauramaan.
Hyödynnä tilaisuudet, joita elämä sinulle antaa. Riko seinä ja kävele oman laatikkosi ulkopuolelle.
Saat uutta näkökulmaa ja toivottavasti vähän inspiraatiota elämääsi.
Kesällä on aikaa miettiä miten haluaa elämän elää. Tyhjennä mieltäsi ja anna intuition tuoda uusia ajatuksia
ummehtuneiden tilalle. Vasta kun teet jotain eritavalla kuin aiemmin, saat aikaiseksi muutosta.
Oma kesäni menee enimmäkseen lomaillessa, levätessä ja uusia ideoita ’odotellessa’.
Kunnollinen loma on oman hyvinvointini peruskiviä. Toivottavasti sinullakin on aikaa ja mahdollisuuksia
lomailla.
Olen pitkään miettinyt ryhmäpaineen voimaa sekä sen antamaa ’vastuunvapautusta’ omasta valinnasta.
Miksi ryhmä kääntyy yhtä yksilöä vastaan yhden ihmisen päätöksen takia, eikä kukaan uskalla puuttua tilanteeseen.
Jo ala-asteella törmäsin ilmiöön. Luokallamme oli kaksi tyttöä, joiden kanssa ei aina leikitty välitunneilla.
Jotkut vain päättivät, että he eivät pääse mukaan. Olin itse se ’uusi tyttö’ luokalla.
En ymmärtänyt miksi kaksi tyttöä jätettiin leikistä pois, joten sanoin, että sitten en tule mukaan minäkään.
Tilanne kääntyi niin että Tiina ja Maria pääsivät usein mukaan leikkiin, mutta minä en.
He noudattivat kiltisti ’päättäjien’ päätöksiä, kun minä kyseenalaistin heidän valintansa.
Silloin ihmettelin miksi Tiina ja Maria eivät puolustaneet minua, vaikka minä olin puolustanut heitä.
En osaa sanoa miten paljon tapaus on vaikuttanut myöhempään toimintaani vastaavissa tilanteissa.
Varmasti jonkin verran on toisten puolustaminen jäänyt vähemmälle. Koen, että sanon kyllä mielipiteeni,
kun sellaisen omaan, vaikka se olisi muiden mielipiteiden vastainen. Jos päätösvalta on ollut minulla,
olen toiminut oman etiikkani mukaisesti.
Paljon olen ihmetellyt miksi ihmiset eivät puolusta toisiaan. Luin erään sosiaalipsykologin haastattelua
ryhmäpaineesta kiusaamistilanteissa. Hän vain sanoi sen olevan luonnollista, että ollaan hiljaa,
koska pelätään omasta puolesta. Mutta onko se ’luonnollista’, koska enemmistö on pelkureita?
Olisiko luonnollista käyttäytyä toisin, jos harjoittelisimme sitä? Minua sosiaalipsykologin lausunto suututti.
Missä on etiikka ja moraali? Kyllä me voimme piiloutua vaikka ”ihminen on eläin” ajatuksen taakse tehtyämme
melkein mitä hirveää tahansa. Ei se kuitenkaan tee asiasta eettistä tai oikealla tavalla toimittua.
Vasta kun luin Einhornin kirjan ”Aidosti kiltti”, ymmärsin mistä oikeastaan on kyse. En olekaan luonnonoikku,
kun joskus puolustan heikompia tai väärin kohdeltuja. Einhorn puhuu aidon kiltteyden voimasta.
Miten olla kiltti olematta astinlauta, toimia eettisesti sekä noudattaa moraalia? Aina ei ole olemassa oikeaa vaihtoehtoa,
vaan meidän on punnittava eri näkökulmia ja mietittävä todennäköisyyksiä oman toimintamme suhteen. Olen ollut joskus tilanteessa,
jossa olen pyytänyt ystävältä apua, mutta hän on sanonut, että ei halua sekaantua tilanteeseen. Oli noloa joutua pyytämään apua,
ja järkyttävää ettei sitä annettu. Emme enää ole ystäviä. En pysty edelleenkään ymmärtämään hänen etiikkaansa.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 80% ihmisistä, jotka olivat ilmiantaneet epäeettisen toiminnan omalla työpaikallaan,
olivat saaneet potkut. Eettinen toimija on aikalailla omillaan. Vaatii rohkeutta ja uskoa itseensä toimia isoa massaa vastaan.
Missään ei kuitenkaan ole todistettu, että suuremman joukon mielipide olisi aina oikea.
Haluttomuus sekaantua toisten ihmisten asioihin, on varmasti yksi iso kynnys ylitettäväksi.
Eräänä yönä, asuessamme vielä aiemmassa asunnossamme, naapurista alkoi kuulua hirveää huutoa ja pauketta.
Pelästyimme ja yritimme kuunnella mikä siellä oli hätänä. Talon isäntä oli selkeästi jounut liikaa, ja päättänyt
kohdentaa pahan olonsa vaimoon ja kahteen tyttäreen. Miettimme onko tilanne siinä pisteessä, että on aika kutsua poliisit.
Oma fyysinen olemus ei raivoavaa pidättele. Kauan ei tarvinnut miettiä, kun huudon seasta kantautui ”soittakaa poliisit”.
Huuto oli varmasti suunnattu omalle perheelle, mutta ryhdyin tuumasta toimeen. Poliisien tulo kesti ja soitin jo uudelleen,
koska meno oli niin kauheaa, että pelkäsin jokun tulevan tapetuksi asunnossa. Poliisit onneksi saapuivat ja rauhoittivat tilanteen.
Kiitosta poliisin kutsumisesta ei tullut. Päinvastoin tilanne naapurien kanssa jännittyi.
Kuinka moni on valmis puuttumaan tilanteeseen, kun tietää että saa vihat niskaansa?
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lähes kaikki olivat tyytyväisiä, että olivat tehneet ilmiannon, vaikka se johti potkuihin.
Niin olin minäkin. Perheessä oli kaksi teini-ikäistä tytärtä, joiden turvallisuutta oli ajateltava.
Einhornin kirja avasi minulle kiltteyden problematiikan. Kiltteys liitetään usein tyhmyyteen, siksi se ei ole suosittua.
Einhorn kyllä loistavasti todistaa että kiltteys on oma älylajinsa, eikä sitä tulisi aliarvioida ominaisuutena.
Lomakuntoon osa II: käytännön harjoituksia 25.5.2009
Oma lomakunto alkaa olla ajankohtainen. Työtä on tehty muutma kuukausi parin vapaapäivän voimin.
Yöunet ovat huomaamatta lyhentyneet tunnilla ja rentouminen vaatii oikeasti toimenpiteitä.
ToDo-lista on vielä vireä, mutta nyt pienoinen luovuttaminen jaksamisen suhteen alkaa olla paikallaan.
Istun ”takapihatoimistossani” auringossa kuuma läppäri sylissä, eikä työnteko oikeasti enää jaksa liikaa innostaa.
Auringolla on ihmeellinen voima viedä ajatukset vapaa-aikaan ja rentoutumiseen. Olen jo vuosia tiennyt,
että itselleni helpoin tapa rentoutua, on mennä aurinkoon makaamaan. Mieluiten rannalle, missä vesi on uimalämmintä.
Harjoitus numero yksi on: analysoi mikä on itsellesi helpoin tapa rentoutua ja toimi sen mukaisesti.
Vältä rentoutumista alkoholin avulla. Alkoholi rentouttaa nopeasti, mutta ajan mittaan tarvitset isompia
ja isompia määriä rentoutuaksesi, jolloin vaarannat terveytesi. Seuraavan aamun olotila ei myöskään ole rento tila elimistöllesi.
Jos pidät ulkoilusta, lähde lenkille tai kuokkimaan kukkapenkkiä. Tärkeää on, että etsit olotilan,
jossa saat ajatuksesi pois arjesta ja tai työstä.
Harjoitus numero kaksi. Etsi oma hyvänolon lähteesi ja liitä sitä lisää arkeesi.
Jos ruoanlaitto perheelle sisätiloissa ei alkukesästä tunnu hyvälle idealle, ehdota piknikkiä tai grilli-iltaa.
Helsingin kaupungilla on grillejä vapaaseen käyttöön mahtavilla ulkoilualueilla. Varmasti myös muilla kaupungeilla.
Lapsetkin viihtyvät hyvin ulkoilualuiden grilleillä, eikä tarvitse stressata murusista keittiön lattialla.
Jos yksin liikeelle lähteminen on vaikeaa, etsi ystävä, joka kannustaa ja tsemppaa.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi laihduttamisessa saadaan parempia tuloksia, kun sitä tehdään yhdessä ystävän kanssa tai ryhmässä.
Puolison elintavat ovat eniten terveyteemme vaikuttava ulkopuolinen tekijä. Jos puoliso makaa sohvalla,
jää sinne helposti itsekin. Jos puoliso on aktiivinen, vetää se helposti mukaan toimimaan.
Yhteinen harrastus puolison kanssa tekee hyvää parisuhteelle, sekä terveydelle.
Vaikka yhteistä harrastusta ei tuntuisi löytyvän, kokeilkaa rohkeasti erilaisia asioita yhdesssä.
Jo uuden etsiminen yhteisenä projektina, tuo uutta säpinää elämään ja suhteeseen.
Tekemistä vähälläkin rahalla. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan.
Suomessa on paljon mahtavia patikointireittejä etelästä pohjoiseen.
Niistä löytyy tietoa kaupunkien ja kuntien nettisivuilta, sekä kirjoista.
Harrastajat myös kertovat kokemuksistaan keskustelupalstoilla ja blogeissa.
Patikoidessa ehtii oikeasti havaitsemaan ympärillä olevan kauneuden sekä huomaamaan pieniäkin yksityiskohtia.
Elämme yhdessä maailman suurimmista ”kansallispuistoista”. Suomessa on paljon upeaa luontoa jäljellä sekä jokamiehen oikeuksia.
Nauti niistä.
Harjoitus numero kolme: tee jotain mukavaa itsellesi joka päivä.
Kun joka päivä muistat itseäsi pienellä mukavalla asialla, hyvinvointisi kohenee.
Varsinkin naisilla on suuri varaa unohtaa itsensä muiden hyvinvoinnista huolehtiessa.
Jo pieni asia kohentaa mielialaa. Kuuntele musiikkia, mistä tulet hyvälle tuulelle.
Nauti kuppi höyryävää teetä hiljaisuudessa. Hemmottele itseäsi pitkällä kylvyllä tai mene taidenäyttelyyn inspiroitumaan.
Kyse on loppujen lopuksi asenteesta – mitä asioita arvostat. Saatko iloa pienistä asioista? Sekin on taito, jota voi opetella.
Moni meistä haluaa saavuttaa monia asioita, mutta elämä tuntuu olevan niin täynnä,
ettei sinne mahdu uudelle alkua. Kuten vaatekaappiinkaan ei loputtomasti mahdu uusia vaatteita,
jollei vanhoja ensin laita kiertoon, ei ihmisen mieleenkään mahdu loputtomasti ’tavaraa’.
Tässä vaiheessa kevättä alkaa loman kaipuu olla kova ja jaksaminen tiukoilla.
Juuri nyt ’pitäisi’ vähintään laihduttaa bikinikautta varten, ulkoilla enemmän, kunnostaa pihat ja puutarhat
sekä ehkä jopa aloittaa laiturin rakentaminen. Entä kevätsiivous ja ikkunoiden pesu? Mistä kaivatun inspiraation
ja jaksamisen tähän kaikkeen löytää? Mieti ensin mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Jos ikkunat ovat
likaiset ja oma olotila rätti, niin kumpi on sinulle parempi vaihtoehto: pestä ikkunat vai levätä?
Kumpi vaihtoehto vie sinua eteenpäin pidemmällä aikajanalla?
Lomallekaan ei ole hyvä lähteä jännittyneessä tilassa, koska silloin iso osa lomasta kuluu palautumiseen.
Eikö olisi hyvä aloittaa lomailu rauhallisessa mielentilassa? Ilman ensimmäisen viikon pakollista riitaa
puolison kanssa? Siten että jaksat kiinnostua kaikesta, mitä loma voi sinulle tarjota. Nyt vielä ehdit tehdä
’lomailuharjoituksia’, jotta olet mahtavassa lomakunnossa oikeaan aikaan.
Hyvä alku on mielen tyhjennys. Rauhoituminen. Harjoittele tyhjentämään ajatuksiasi joka päivä, vaikka vain
kymmenen minuuttia. Itse käytän tekniikkaa ’unilääkkeenä’. Illalla sänkyyn mennessä, poistan kaikki
ajatukset mielestäni. Jos niitä sinne pulpahtaa (kuten usein tekee), lähetän ne pois uudelleen.
Uni tulee uskomattoman nopeasti. Tämän tekniikan käyttäminen vaatii alkuun harjoitusta, mutta kun sen osaa,
se palkitsee. Kun mielessä on tilaa, on siellä tilaa myös uudelle. Uusista ajatuksista voi syntyä inspiraatioita,
tai inspiraatioista uusia ajatuksia. Mielentyhjennystä voi tehdä myös esimerkiksi yksin kävelyllä.
Ota meditatiivinen asenne ja keskity vain hengityksesi seuraamiseen. Virkistävää!
Turhasta luopuminen vie kohti lomatunnelmaa. Mitä asioita teet turhaan? Mitä työasioita hoidat,
vaikka ne eivät oikeasti kuulu sinulle? Monestako asiasta huolehdit, vaikka asia hoituu jo itsestään?
Voisiko lapsi jo voidella omat leipänsä? Osaisiko mies valita itse vaatteet aamulla töihin lähtiessä?
Tee tarkoituksella tilaa uudelle. Jos elämä on niin täynnä, ettei aikaa riitä edes yhdelle itse toivomalle asialle,
on syytä toimia pikaisesti. Millainen on elämän laatu, jos päivät ’selvitään’ aikatauluista?
Jos ei ole voimia kerätä itseään ylös sohvalta illalla? Miten lomasi alkaa? Montako viikkoa menee,
ennen kuin pääset nauttimaan lomasta?
Turhat tavarat, turhat tavat, turhat teot joutavat romukoppaan. Karsi elämästäsi tavaraa ja turhaa toimintaa,
niin löydät tilalle uusia asioita ja mielenrauhaa. Täytämme elämäämme usein asioilla ja tavaroilla,
joiden tarkoistusta voi olla jopa vaikea ymmärtää. Olen seurannut viimeisen kuukauden ajan vanhempieni
muuttoa pienempään asuntoon. Jos kaapista löytyy aarteina vanha poliisin pamppu (lahja tehtailijalta),
egyptiläisen diplomaatin Moskovasta tuoma puulintu tai 47 ylimääräistä valkoista tyynyliinaa (perintötavaraa),
on aika laittaa tavarat kiertoon.
Tein muutama viikko sitten NLP kursilla ’matkan’ 97-vuotiaan itseni luokse kysyäkseni, mikä on onnellisen elämäni salaisuus.
Olisin kuvitelut vastauksen olevan itsestä huolehtiminen, terveelliset elämäntavat tms, jotka eivät mitään huonoja arvoja ole.
Yllättäin ’matkani’ aikana kävi selväksi, että sosiaaliset suhteet, ystävät, kolleegat ja omat verkostot nousivat suurimmaksi
onnellisuutta nostavaksi asiaksi minun elämässäni.
Britti psykologian professori Richard Wiseman on onnekkuus tutkimuksissaan todennut, että yksi neljästä onnekkuuteen vaikuttavimmasta tekijästä,
ovat juuri sosiaaliset suhteet. Niiden kautta kuulemme uusista mahdollisuuksista. Mitä enemmän verkostoa sinulla on, sitä enemmän mahdollisuuksia saat.
Kaikista onnekkaimmat ihmiset avaavat keskusteluja ventovieraiden kanssa, ja sitä kautta sekä laajentavat verkostoaan, että saavat vielä lisää uusia tilaisuuksia.
Wiseman antaa myös ohjeita miten voi itseään kehittää tällä alueella. Yksi näistä on vieraille ihmisille puhumisen harjoittelu.
Olen itse alkanut harjoitella kyseistä taitoa, eikä se aina ihan luontevasti suju. Mutta alkuun pääsee pienilläkin luontevilla harjoitteilla.
Jos et ole aiemmin tervehtinyt bussikuskia aamulla tai kiittänyt kaupan kassaa, se on hyvä tapa aloittaa.
Vähitellen voi uskaltautua puhumaan jurolle naapurille, vaikka hän ei koskaan vastaisi.
Sosiaaliset suhteet vaikuttavat myös mielenterveyteemme positiivisesti. Yksin ei ole aina hyvä olla. Joillekin riittää ystäväverkosto,
joillekin se että työpaikalla tapaa ihmisiä. Huomionarvoista onkin se, että tunnistaa omat tarpeensa. Itseään vastaan ei ole hyvä toimia.
Tunteet ovat elämän kompassi. Käytä niitä hyväksesi, kun mietit mitä tulisi tehdä, tai miten olisi hyvä valita.
Wisemanin tutkimusten mukaan intuition osaava käyttö, on myös ratkaisevassa asemassa onnekkuuden suhteen.
Olen saanut kunnian tavata valmennuksien yhteydessä monia ihania, erilaisia ihmisiä.
Heillä on yksi yhteinen piirre: he ovat selviytyneet uskomattoman kovista kokemuksista.
Olen kuullut paloja heidän tarinoistaan. Olen kiitollinen että he ovat selviytyneet sekä olen kiitollinen,
että he luottavat minulle tarinansa. Ihmisen suurenmoinen henkiinjäämisvaisto saa minut voimana ihastuksesta ymmälleen.
Olen myös pohtinut onko tavallista että ihmiset, jotka ovat aiemmassa vaiheessa elämäänsä tukeutuneet toisen apuun,
esimerkiksi terapian yhteydessä, että heillä on mutkattomampi suhtautuminen mm. valmennukseen ja siksi heitä näkyy
asiakaskunnassa enemmän? Ovatko he sisäistäneet että apua on toisinaan luonnollista pyytää, jos sitä tarvitsee?
Vaikka meillä on vahva selviytymisvietti, on meillä myös tarve joskus tukeutua toiseen ihmiseen.
Joskus on vaikeaa myöntää että on heikko, vaikka heikkouden myöntäminen vahvistaa. ”Se vasta vahva onkin, joka uskaltaa olla heikko.”
Miksi vahvuus on ihaltu piirre? Tuleeko sekin henkiin jäämisestä? Jos olen kaveria tuon vahvan yksilön kanssa, hän suojelee minuakin
kun leijona hyökkää? Nyky-yhteiskunnassa tietysti pitää olla vahva. Pitää myös jatkuvasti kehittyä, venyä työssä vaativuuksien
kasvaessa, harrastaa, ehtiä, kehittyä, vähän nukkua, kehittyä, jaksaa, venyä, kiinnostua uudesta... Mitä meistä on jäljellä tätä menoa?
Kuka meistä on työssä lähes 70-vuotiaana, tämän rumban jälkeen?
Ihminen on selviytyjä. Nyt on viimeistään omaksuttava uudenlaisia selviämismalleja.
Kuunneltava erilaisia tutkimuksia ja löydettävä keinot ylläpitää fyysistä ja henkistä terveyttä.
On käännyttävä kuuntelemaan mitä minä haluan. Miten minä haluan elää. Kun tekee asioita joista nauttii,
jaksaa tehdä niitä pidempään. Kaikki pienetkin mukavat asiat elämässämme, vievät meitä eteenpäin.
Jo kauan on tiedetty että nauru pidentää ikää. Vastaavasti hyvä olo, itsensä toteuttaminen, hyvät sosiaaliset suhteet,
mukavat tapahtumat, harrastukset ja kiva haastava työ, pitää meidät liikkeessä. Tutkimukset kertovat samaa.
Mitä tekee yhteiskunta ja useat yritykset? Supistavat ja leikkaavat. Pienellä ihmiseen sijoittamisella on iso vaikutus,
koska se tulee takaisin mm. vähenevinä sairaspoissaoloina ja parempana tuottavuutena: onnellinen työntekijä on tuottavampi
ja luovempi ratkaisemaan ongelmia.
Ilmainen idea yrityksille: Palkatkaa valmentaja pitämään henkilöstölle esimerkiksi hyvinvoinnin ryhmävalmennusta.
Kustannus ei ole iso, mutta vaikutus on.
Olen saanut muistutuksia elämääni siitä miten kateus ja katkeruus voivat saada ihmiset tekemään naurettavia asioita.
Lapselliset teot saattavat tuntua hyville piloille kun niitä tehdään, mutta ne myös paljastavat paljon tekijästään.
Kun ihminen on kateellinen tai katkera, hän ei ota vastuuta omasta elämästään, vaan syyttää muita epäonnistumisistaan.
Katkera ihminen ei muista tai tajua että jokaisella on surullisia, epäoikeudenmukaisia, traumaattisia, traagisia tapauksia elämässään.
Niistä vain on liikuttava eteenpäin. Kateus ei ole kehittävä partneri.
Kateus vie fokuksen aivan väärään kohteeseen. Se mitä naapuri tienaa tai minkälaisella autolla hän ajaa, ei ole muilta pois.
Menestynyt naapuri ei ole varastanut sinulta mitään. Hän on ottanut oman elämänsä vastuuhenkilön paikan ja tehnyt
töitä tavoitteidensa eteen. Tiellä on ollut esteitä ja takapakkeja, mutta hän on MacGyverin sisukkuudella löytänyt
ongelmiin ratkaisut ja kulkenut eteenpäin omissa Camel bootseissaan.
On helppoa jäädä muhimaan omaan surkeaan oloonsa ja syyttää maailmaa kaikesta pahasta mikä on tielle osunut.
On helppoa kerätä muita katkeria ja kateellisia ihmisiä porukaksi ja yhdessä halveksia muiden aikaansaannoksia.
On helppoa löytää onnettomia ihmisiä, joiden elämää hallitsee kateus tai katkeruus. Kun porukka ympärillä vahvistaa tunnetilaa,
on soppa jo keitetty. Ollaan ikiliikkujassa, josta on hypättävä pois –vauhdissa.
Negatiivisten tunteiden hallitsevuudesta on mahdollista päästä pois. Se vaatii työtä ja itsekuria,
mutta lopputulos on sen arvoinen. Leikitään. Olet työhaastattelussa tuntien katkeruutta nykyistä työnantajaasi kohtaan.
Haastattelija kysyy miksi haluat pois nykyisestä työstäsi. Totuuden hetki: mitä vastaat? Kerrotko kurjasta pomostasi,
joka kohtelee sinua väärin vai kerrotko hyvistä tilaisuuksista joita olet saanut, mutta koet että on aika kokeilla siipiä muualla?
Jos menet ensimmäiselle polulle, on aika varmaa että et saa työpaikkaa, paitsi jos työnantaja on epätoivoinen.
Kukaan työnantaja ei halua kuulla miten toista työnantajaa haukutaan. Leikitään lisää. Haluat eteenpäin elämässäsi.
Pois ikävästä aikakaudesta jossa nyt olet monien tapahtumien vuoksi. Mitä teet?
Käytät kaiken aikasi panetellen sinua väärin kohdelleita ihmisiä vai käytät aikasi uusia taitoja opiskellen,
jotta eteenpäin meneminen mahdollistuisi nopeammin? Jälkimmäinen polku vie sinut positiivisen ja parantavan energian lähteille.
Teet jotain konkreettista itsesi eteen!
Entä kun kateellinen tai katkera ihminen osuu polullesi, eikä jätä sinua rauhaan?
On hyvä seurata tilannetta jonkin aikaa ja jättää vastaamatta syytöksiin, haukkumisiin tai muihin sinua henkilökohtaisesti
koskeviin asioihin. Jos tilanne jatkuu, suojaa itseäsi ja laita tilanteelle piste. Kenenkään ei tarvitse alistua jatkuvalle
herjaamiselle tai kiusaamiselle. Netin ’I-hate-ryhmät’ yleistyvät. Usein kohteina ovat julkkikset jotka herättävät voimakkaita
tunteita. He tarvitsevat todella paksua nahkaa. Toisen ihmisen panettelusta ja kiusaamiseta on tullut joidenkin alakulttuurien
viihdettä, eivätkä he tunnu muistavan hyvä käytöksen tai maun rajoja.
Maailmassa on riittävästi mahdollisuuksia meille kaikille. Tee töitä unelmiesi ja visioidesi eteen.
Käytä energiaasi eteenpäin vievien asioiden vahvistamiseen. Mitä sinä todella haluat? Tiedätkö edes? Vai oletko hukassa
juuri sen vuoksi?
